tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Makuja on monia, kaksi suurta suussa maistuvaa, suolainen ja makea.

    Jostain syystä en ole koskaan ollut makean ystävä. Lapsenakin muut lapset sirottelivat sokeria kaikkiin puuroihin ja velleihin, silloin kun sokeria jo oli saatavilla, minä söin puuroni voisilmällä. Ei voitakaan aina ollut, mutta maitoa sentään sai joka päivä.

    Suolan käyttö on opittua, totuttua ja monelle suola on tärkein mauste.

    Itselleni tapahtui muutama vuosi sitten yllättäin veren natrium arvojen alenemin vaaralliselle tasolle ja sain määräyksen sirotella leivälleni suolaa. Oireina ilmeni väsymystä ja suonenvetoja, jopa suoranaisia kouristuksia.

    Arvot palautuivat kohdalleen, mutta suussani tapahtui makumuutos. Kaikki maistuu liian suolaiselle!
    Terveellinen ruokavalioni muuttui terveellisemmäksi koska voin vähentää suolan käyttöä entisestään. Ainoa haitta, veren natriumarvoja on seurattava, ja nesteenpoisto lääkkeet ovat kiellettyjä, vaikka turvotuksia aina silloin tällöin esiintyy eri puolilla kehoa.
    Kielii sydämen vajaatoiminnasta jota ei ole kyllä todettu verikokeesta.

    Tuohon aloituksen aiheeseen.

    Eilen aamulla järven pintaa peitti jää. Lenkille lähtiessäni sain katsella kuinka ohut jää kuin suli pois, katosi jonnekin ja vesi alkoi lainehtia, kuin tanssia hiljalleen vapauden tanssia, vaikka tuulta oli tuskin nimeksikään.
    Aurinko kimalsi pienten väreiden lomassa ja västäräkki juoksi lähellä vesirajaa etsien hyönteisiä. Sinisorsakin laskeutui veteen, ravisteli siipiänsä ja päästi ilohuudon vapaille vesille.

    Läheisen rivitalon pihalla kukkivat krookukset ja muut kevään kukat. Raita kukkii keltaisen siitepölyn värittämin kissoin, pientareilla vihertää ja lintujen konsertissa on äänien kirjo parhaimmillaan. Linnuilla on ääniasteikko laaja ja korkea, joten hyvät lihakset laulajilla.

    Mökkikausi alkaa. Uusi harrastus taas vuosien jälkeen. Mitä ihmeitä se taas tarjoakaan ympäristössään silmän ruokana. Luonto kun on minulle uusien kokemusten lähde, vuosi vuoden jälkeen se antaa aina uutta, kun on aikaa katsoa ja kuulla.
  2. Sattuipa sopiva sepustus olemaan kosketuksesta minullakin, joten liitän tähän!

    Romantiikka on joskus kaukana ajatuksista,
    joskus se polttaa kuin liian kuuma kuumavesipullo kylmiä jalkoja.
    Ihmisessä on kai sisäänrakennettu rakkauden kaipuu. Se ilmenee jo pienen vauvan käyttäytymisestä.
    Vauvan itku loppuu kun pääsee äidin turvalliseen syliin mikäli itku ei johtunut kivusta, vaan hellyyden kaipuusta.

    Kosketus voi olla lohduttavaa kaiken ikäiselle. Murros ikä on ehkä se kausi jolloin ihminen on herkimmillään kosketuksen suhteen. Silloin on jo herännyt tuo romanttinen tunnemaailma, mutta silloin ihminen kokee myös itsenäistymistä ja vanhemmista irtaantumista. Jossain vaiheessa poikani ei halunnut häntä halattavan, mutta kun hänellä oli paha mieli, hän itse tuli halaamaan ja silloin tiesin hänen todenneen omassakin mielessään ettei läheisyyttä parempaa lohtua olekaan.
    Nyt hän, jo miehuus ikäinen kuopukseni ei halailua pelkää.
    Halaillut kai liikaakin kun minulla on noita miniöitä useampia! Nyt en viimeisintä ole edes tavannut.

    Muistan aikaa kun olin vielä nuori ja nukuin kapealla vuoteella mieheni vieressä. Hän oli harteikas urheilullinen nuori mies joka vei vuoteesta suuremman osan, joten nukkumiseni oli enimmäkseen paikan hakua ja kääntymistä puutuneen käsivarren tai roikkuvan jalan asennon korjaamiseksi.
    Jouduimme taas, olosuhteiden vuoksi tuohon kapeaan petiin anoppilassa.
    En sitten millään saanut kunnon asentoa, uni ei tullut ja kylkeni alla oli kuin soraa. Mies sen kun veteli hirsiä!
    Pyörin ja kääntyilin, kipeää teki reidessäni...
    Työnsin käteni kylkeni alle... hei... mitä ihmeen hiekkaa täällä on, keskellä talvea.

    Nousin ylös, laitoin valot ja purskahdin nauramaan. Herätin petikaverini ja kysyin mitä himskattia, eikö sinulla ole edes tuntoa ihossasi... koko peti täynnä näkkileivän muruja.
    "Jaa, taisi likka nakertaa näkkileipää kun oli hetken vieressäni, nuku vaan, älä herätä lapsia... tule tänne kainalooni, rakas.."

    Hän halaili minua... suuteli ja minä kirosin kun näkkileivän murut pistelivät kehoani... ei siinä paljon romanttisia ajatuksia tullut mieleen.

    En koskaan syö vuoteessa jossa pitää nukkua.


    Ps. Kaikki tuntemamme kosketukset kun eivät ole kivoja, on niitäkin joista pitää kärsiä!
    Todella kärsiä!
  3. Yleisten järjestysssäntöjen perusteella luonnon roskaaminen on kielletty!

    Älä tallaa nurmikoita!
    Älä puita vahingoita!
    Älä riko luonnon rauhaa,.
    Älä mellasta ja pauhaa!
    Siivoo jätteet joita heität.
    Korjaa tähteet jne.

    Eivät vain lapset ja nuoret ympäristöämme sotke, sitä teeemme jokainen jos tarkkaan katsotaan.

    Siivoustalkoilla on monta kertaa saatu ihmisten silmät avautumaan, huomaamaan millaista jälkeä syntyy kyn kaikki ylimääräinen vain pudotetaan kädestä alas, miettimättä ettei suuri vaiva olisi laittaa roskia niille varattuihin astioihin.

    Toinen asia joka minua kyrsii.
    Täällä on tapana hakata matot ja petivaatteet suoraan oleskeluparvekkeen kaiteella.
    Sain yläkerran leivänmurut kahviini tässä viikko sitten.
    Järjestyssäännöt kieltävät sen, kaiteelle ei saa ripustaa sen ulkopuolelle edes kukkalaatikoita.

    Ns. Tuuletusparvekkeillakin on kaupungin kerrostaloissa määrätyt kellon ajat jolloin niitä saa käyttää. Eihän kukaan voi avata ikkunoitakaan kun ei tiedä koska naapuri saa päähänsä aloittaa makkojen hakkaamisen.

    Täälläkin on ulkona tamppausteline, mutta nuoret rouvat kilvan hakkaavat vaatteita ja polttelevat siinä samalla ne päivätupakat, joka sekin on vain paha tapa.

    Että, kuinka me voimme vaatia lapsilta siiteyttä ja sääntöjen noudattamista kun äidit edellä...

    Saa nähdä ottaako isännöitsijä asian omakseen ja saa jaetuksi kaikille järjestyssäännöt koko taloon. Huoltomiehillä ei ole silmiä epäkohdille, jollei niistä suoraan huomauta.

    Siivotaan vaan, puistoissa ja pihoilla, roskaajia riittää. Huumeruiskuista matonhakkamiseen....
  4. Nouskaahan ihailemaan Luojan maalausta keväisellä aamutaivaalla.

    Jos kauniimpia värejä joku maalaa, on hän tosi taiteilija.
    Ei kauniimpaa... ja kahvia toinen muki.
  5. Olen valmistanutkin ns, lanttukukkoa ja kaalikukkoakin, vaikka ei perineteisen kalakukon ulkonäköisenä, vaan enemmänkin täytteen sisältävän leipäsenä.

    Sihteeriä naputtelin olalle useinkin, mieheni oli kalakerhon sihteeri ja pyysi usein apua lauseiden muotoiluun, jolloin naputin olalle ja sanoi; " Osaat Sinä rakkaani, oikein se menee! "

    Pontikkaa maistoin ja totesin ettei eroa väkiviinasta maun puolesta. Pitää sanoa että kaikki kehuivat sitä satsia joka oli lähtöisin Ilomantsin Hattuvaarasta.
    Sortunut en siis, harkiten tipan maistoin.

    Joskus lääkäriä pitää odottaa enemmänkin kuin 6 tuntia. Omalle lääkärille on aina jono, voipa olla että perjantaina tilatessa saan ajan lauantaille, tai sitten maanantaille, jos nyt pää ei ole ihan paketoitavassa kunnossa.

    Kuuloni on valikoiva.
    Joskus todella menetän kuuloni, näkönikin joskus, kun ei ole tarpeen saada kaikesta niin tarkkaa selkoa.
    Jos työhön pyydetään, kuulen kyllä, mutta jos kaljakapakkaan kaivataan seurakaista, olen kuuro.

    Oletko sinä koskaan väsynyt?
    Oletko syönyt karjalanpaistia?
    Oletko eksynyt kotimatkallasi väärälle ovelle?
    Oletko lähestynyt tuolille nukahtanutta?
    Oletko ollut varovainen?
  6. Aamumoikkaus tännekin.

    Johan on pelit keksinyt Sonera.
    Poikkesin 70+ sättihuoneeseen ja siellä sain kesken kaiken näyttöön ilmoituksen Soneran laajakaistasta, siis mainoksen kesken kaiken, ja muut keskustelijat tippuivat sivulta ulos.

    En tuotakaan ole ennen kokenut.
    Että chatti sivulle tulee mainos kesken kaiken.

    Kaikkea näkee kun vanhaksi elää, mutta kyllä tämä aamun äänien maailma, josta puuttuu likenteen melu ja ihmisten puhe, on maalaismaiseman parasta antia aamulla.
    Herkin korvin kuulee enemmän.
  7. Huomenta.

    Toinen muki kahvia menossa.
    Olen aina ollut aamu ihminen. Enkä pane pahakseni sitä tapaa itsessäni, mutta kahvia saisi kulua vähemmän.

    Olen nauttinut luonnon heräämisestä tähänkin aamuun. Vähitellen valon määrä lisääntyy ja lintujen aamukonserttiin liittyy useampi laulaja.
    Fasaani on huudellut lähistöllä kutsuhuutoja puolisolle, jostain kaukaa kuuluu kuin lokit huutaisivat, ei vain näy lintuja.

    Takapiha on kovin ankean näköinen kattoremontin jälkeen. Jo sulamassa oleva nurmikko ei selvinnyt vaurioitta kovasta "liikenteestä", vaan nyt siellä on vellovan kuran joukossa maahan painuneita syviä saappaiden ja muiden jalkineiden kuvia. Sinne puolelle katsoessa on mielenrauhan vuoksi kohdistettava katse korkeammalle kuin nurmikkoon jonka korjaantumiseen kuluu aikaa.

    Eilen sain viestin kertomastani tapahtumasta jossa ihailin Lapin perukoille asettuneen miehen tapaa kertoa elämänsä arjesta naurussa suin, leikkimielisesti, vaikka se elämä on kaukana mukavuuksista. Siinä tuoksinassa lupasin rintamailla sellaisen miehen tavattuani kaapata syliini. Sellainen ajatus minulle tuli, ihan totta, mutta se oli tilapäinen mielenhäiriö ja olen yön jälkeen viisaampi. Ei sellaisia lausuntoja tänään.

    Joten kaiken kaikkiaan, päivä on alussa ja aamun lehden lukukin jossain vaiheessa taas jatkuu. Olisi kiva mennä Pekka Halosen näyttelyyn juuri tänään, mutta se on niin kaukana.

    Riittäköön nyt tämä lintujen konsertti jonne on vapaa pääsy ja lyhyt matka, vain ovesta ulos.
  8. Terveiset saunasta.

    Viime viikolla sain salarakkaan saunaan.
    Olin varannut vuoron, mutta jokupa pitikin vuoroa omanaan ja tunki saunaan kanssani. Pitkät sai, ja minä otin onkeeni, Nyt on saunavuoro näin iltapäivällä, valoisaan aikaan.

    Ei sitä tiedä illan hämyssä mita kainaloonsa saa, tai mikä tippuu kyydistä.

    Minulla tuo salarakas on muhkea untuvatyyny.
    Monet itkut se on suojaansa kätkenyt, monet ilon kyyneleetkin imenyt... joten rakastetaan edelleenkin.
  9. Kaikkialla missä meitä suomalaisia on, on tapana kokoontua ja pitää yhteyttä.

    Minun imurini sanoi irti yhteistyö ja avunantosopimuksen yksipuolisesti. Alkoi vain haisemaan palaneelle. Mietin jo, että käynkö minä liian kuumana vai imuriko, ja kun vetäisin töpselin seinästä voin todeta koneen kuumaksi. Kyllä siinä hiillyin pikkuisen minäkin, kesken siivouksen kehtasikin ottaa lopputilin.

    Täälläkin kaunis aurinkoinen päivä. Nyt on pyykit kuivumassa ja lattiat siivottu vanhaan tapaan kostealla pyyhkien, joten joutaa tuonne lenkille.

    Tapaamisiin, ja Jerrylle rapsutus terveiset.
  10. Onnea teille molemmille.

    Mikäpä onkaan parempi tilanne kuin kahden toisiaan kaivanneen kohtaaminen. Molemmat saavat nauttia elämästä ja yhteisistä hetkistä.

    Oma tilanteeni on muotoutunut eläímettömäksi. Astman vuoksi lääkäri aikanaan pyysi hävittämään linnut, jaäi koira, joka oli sairauden vuoksi nukutettava, jäi kissa ja huonekasvit ja astma oireili.

    Nyt kissani on vävyn hoivissa, sinne jäivät myöskin huonekasvini omille paikoilleen vävyn huoleksi, ja yllättävää kyllä, osa oireista on helpottanut vaikka en myöntänyt että kissa aiheuttaa oireeni.
    Ikävöin Kulkuriani. Käyn sitä katsomassa vähän väliä, sillä onhan yhteiselomme kestänyt jo 17 vuotta.

    Joten, en voi rakastua.
  11. Paitsi fyysisiä ponnisteluja vaativissa tehtävissä, mies voitta voimalla (sen jälkeen kun naisen sisu on lakannut antamasta energiaa lihaksille, sanoi eräs valmentaja).

    Monia naisia on historian kirjoihin jäänyt, vaikka tuntuu joidenkin mielipiteissä nainen olevan alemmalla tasolla kaikilla mittapuilla mitaten. Osoittaneeko miehen itsetunnon heikkoutta kun ei voi myöntää naisen omaavan taitoja ja tietoa siinä kuin mieskin.

    Tuttavani tytär aikoinaan uhkaili joskus olevansa laivan kapteeni, ja kapteeni hänestä tuli, harvinaista siihen aikaan.

    Nainen on tuhattaituri jos otetaan puheeksi tavallinen arjen pyörittäminen perheessä.
    Hän voi samaan aikaan keittää ja paistaa, ottaapa siinä sivussa pölyrätinkin käteensä, sipaisee voita pienimmän leivälle, juoksuttaa koiran ulos juoksunaruun, vastaa puhelimeen, katsoo uuniin ja sekoittaa puurokattilaa, mies huutelee apua, sinne rientää katsomaan mitä nyt tarvitaan, ja on kuin ei mikään häiritsisi hänen keittiöpuuhiaan.

    Laitappa siihen paikkaan mies.
  12. Vanha nainen ja mies
    aviopari, kukaties,
    käsi kädessä kulkivat
    toisillensa hiljaa puhuivat.
    Ohikulkijoilta salaa
    mies naista halaa,
    suikkaapa suukonkin huulille
    laittaa kätensä lanteille
    ja puristaa vasten rintaa..
    se on rakkauden hintaa,
    kun toinen toistansa rakastaa
    sen voi kaikille paljastaa.
    Sivullisena katsoen
    minä hiljenen...
    Heillä on toisensa, onnittelen!
  13. Luonto on varustanut linnut sellaisella kompassilla jonka toimintaa olen aina mielessäni ihmetellyt.

    Tuhansien kilometrien muuttomatkalla ne laskeutuvat ruokailemaan kesken matkan, jatkavat talvehtimis seuduille ja palaavat kevään tullen takaisin pohjolaan.

    Kuinka ne suunnistavat? Onko linnuilla maamerkit? Onko niillä sisäänrakennettu "kompassi" jonka avulla selviävät samalle pesimäseudulle josta syksyllä lähtivät.

    Ihmeteltävää riittää joka kevät kun tutut linnut palaavat.
    Vanhat sanonnat kyllä pitävät paikkansa, jäälle ei kyllä kannata enää mennä tuuriansa koettelemaan. Kurjet ovat saapuneet.
  14. Olosuhteiiden pakosta jouduin tässä muinoin kasvattamaan yhden kalkkunanpoikasen sisällä. Aikanaan vei sen muiden poikasten joukkoon, mutta eihän se emolinnusta mitään tiennyt, huusi vain perääni ja hyppi ikkunaan.

    Monien vaiheiden kautta, kesän tullen, linnut olivat vapaana pihalla ja tämä otuspa oli perässäni joka paikassa, opettipa koko lauman menemään avoimesta ovesta olohuoneeseenkin.

    Tuli kanssani maalaamaan seinää, koko ajan pää maaliastiassa, haukkui kuin koira kun vieraita tuli pihaan, ja painoi päänsä kainalooni kun istahdin pihakivelle. Todellinen hellyyden kerjäläinen jota ei kukaan voinut olla rakastamatta.

    Parempi pihavahti oli kuin pystykorvani.
  15. Palasin tuolta asioilta ja totesin ettei kannata antaa selkäkivulle selkävoittoa. Liikkuminen on sittenkin parasta lääkettä.

    Iloisia ilmeitä on paljon enemmän kuin tammikuun pakkasilla. Äiti työnsi pientä vaunuissa ja isompi, ehkä kaksivuotias, halusi vain juosta omaa tietänsä välittämättä äidin puheesta. Pysähdyin hetkeksi juttelemaan "villivaasan" kanssa, kuten tyttö itseään nimitti. Meistä tulikin hyvät kaverit. Olisin saanut iltaseuraa, mutta ihan vieras tyttö, joten olis ehkä itku tullut illan hämärtyessä.

    En koskaan lakkaa ihmettelemästä noita pysäköinti tapoja ja joskus muitakin ihmeellisyyksiä liikenteessä. Jalankulkija ei täälläkään voi luottaa suojatien turvaan, aina on joku jolle liikennesäännöt ovat kuin luettu lehti, kerran luettuina joutavat roskiin.

    Joudun kotiin ajaessani tulemaan eräästä T-risteyksestä, kapea ajotie, ilman jalankulkuväylää ja siinä keskellä risteystä on useinkin autoja pysäköityinä, niin nytkin. Laskeskelin, että jos joku iso auto joutuisi siitä risteyksestä kääntymään olisivat hyvät neuvot tarpeen koska tilaa ei yksinkertaisesti ole kääntymiseen. Joskus miettii millä ovat ajokortinkin saaneet.

    Mikä se noita ajatuksia antaa ihmiselle pohdittavaksi? Miksi ei voi vain olla ja mennä huolettomasti miettimättä yhden suhdetta toiseen?
    Paikallislehden kolumni tänään, herättää varmasti keskustelua ja pohdintoja muissakin kuin minussa. Sattuvasti sanottua, osuvasti iskettyä!

    Nyt rieskat pois uunista.
    Olis lämmintä leipää vieraillekin.
  16. Mitäpä me siitä jos miehet pysyttelevät pois, elämässä on riittänyt mielenkiintoa jo yli 10 vuotta ilman miestäkin.

    Sinulla on se Jerry liikkeelle pyytävänä kaverina, minulla ei nyt kissaakaan. Sitä Kulkuria minulla on kyllä päivittäin ikävä, vaikka tiedän että vävy hoitaa hyvin ja kissa saa olla omassa kodissa, tutulla pihalla ja nukkua yöt samassa huoneessa kuin ennenkin.
    Huomaan aina siellä käydessäni, että kyllä kissakin kaipaa. On sillä niin paljon asiaa kun minun äänenikin kuulee, tuntee jopa auton äänen kun ajan pihaan.

    Aamulla oli se rituaali veden juonnissa, kissa kun vati uutta vettä kuppiinsa samalla kun itsekin join lasillisen ennen kahvin keittoa. Nyt vävy tekee samat kuviot ja kissa nauttii kun saa olla määrääjänä aamutoimien järjestyksestä.

    Täällä näin, ja päiväkin kirkastuu. Piti ajella etelään, mutta jälleen selkä asettaa omia ehtojansa ja ei huvita ajella Kulkuriakaan katsomaan... aika aikaa kuitakin, kun selkää särkee.
  17. Ihmisen kasvot ovat kuin kirjan sisällöstä viitteen antava otsikko.

    Silmät kertovat ilosta, niistä voi lukea surun ja alakulon. Jopa silloin kun kääntää katseensa pois, voi tarkkavaistoinen lukea mielentilan olemuksesta.

    Paljon asiakaspalvelussa olleena tiedän kuinka silmä oppii huomaamaan sellaiakin seikkoja joita ihminen ei halua sanoin kuvailla kohtaamilleen ihmisille.
    Asiakaspalvelussa pienikin hymy ja ystävälliset sanat ovat kuin oven avaus. Yrittäjänä painotin henkilökunnalleni ystävällisyyden merkitystä, koska jokainen asiakas on merkittävä ja hyvän palvelun saaneena hän palaa uudelleenkin.

    Sinäkin sait hyvää palvelua eilen ja tunsit että sinut huomattiin ja huomioitiin. Koit saavasi lämmittäviä säteitä yksinäisessä illassasi.
    Kiva kun tulit tuomaan palstallekin rauhoittavaa ilmapiiriä.

    Anteeksi kun olen koko ajan äänessä, mutta nyt poistun taka vasemmalle.
    Mukavia hetkiä kaikille.
  18. Pieni poika istui lumipenkan päällä ja katseli kuinka linnut lentelivät puissa oksalta oksalle. Pesärisuja olivat taittelemassa.
    Variksen nokasta tippui risu alas, ja siihenhän lintu hypähti ottamaan risun nokkaansa, pyrähti takaisin lentoon ja poika huomasi linnun siipien jäljet lumessa.
    Huusi; "Lensi kuin enkeli ja jätti samat jäljetkin lumeen."


    Niin tuo edellinen viestinikin, kevyesti lensi tällä kertaa.
  19. Yritin omaan blogiini saada tekstiä, ei pelannut nettiyhteyskään!

    Mutta neuvoton ei ole aseeton, vaikka aseenkin omistava on usein neuvoton.

    Kiireesti verkkoyhteyksien asetukset ja "korjaa yhteys", aukenihan sivustot kun vikaa oli vain pieni.

    Troijalaisia on liikkeellä!
    Koneelleni ei ole koskaan päässyt viruksia, eilen yksi troijalainen tunki kaiken aikaa mukaan ja edes vierailla sivustoilla en vieraillut, joten pitääpä varoa ja varustautua kuin kevätflunssaan noihin basiliskoihin.

    Lähteekö vai eikö lähde tämäkin, mutta haitanneeko vaikka katoaa taivaan tuuliin, siellä niitä on entisiäkin ajatuksia onnettomilla siivillään lentelemässä. Onkohan niillä koskaan mitään määräsatamaa, vai ovatko ajattomia purjehtijoita jotka joskus vuosikymmenien perästä ilmestyvät kuin tyhjästä jonkun ihmettelevän työpöydälle!
    Muistoja menneisyydestä.
  20. Valkosipulia päivittäin.
    Tuoretta inkivääriä vihreän teen joukkoon hautumaan muutama viipale ja eipä ole flunssa yllättänyt muutamaan vuoteen.

    Piparjuurta raastan voileivän päälle, namia tuoreen inkiväärin kanssa salaatinkastikkeeseenkin lisättynä.

    Kuinkahan moni vielä uhkarohkeasti menee jäälle. Kun katsoo tuonne järvelle, on siihen jään pinnalle satanut yöllä pieni lumikerros ja se näyttää pettävältä. Tänä vuonna on jo liiankin monta jäihin vajonnutta. Hukkumiskuolema kun on kanssa yksi niistä turhimmista, vain uhkarohkeudesta saa syyttää heitä joilla ei ollut aikaa harkita jään kestävyyttä.

    Auton katollakin on lunta, mutta maa jo niin lämmintä ja kosteaa ettei uutta lunta nurmikolle jäänyt näkyviin. Ei ole kiirettä kesärenkaiden vaihtoon. Suunnitelmissa vielä pohjoisen reissukin ja siellähän on täysi talvi.
    21. 25 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt