Vapaa kuvaus

Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää! Sähköpostiosoite: [email protected] Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

48

Kommenttia

4262

  1. Kyllä se tästä. 11 päivää vielä sairaslomaa ja lähden tästä kohta anoppi-ystäväiseni kanssa ulkoilemaan. Mukavaa päivää sinullekin.
  2. Minä olen tosi herkkä eksymään. Ihan kun vain pyörähdän, vaikka silmätkin auki parikertaa, en todellakaan tiedä missä päin ilmansuunnat ovat, tai että mistäpäin tulin. Siksi en mene metsään lainkaan. En ole onneksi eksynyt metsään, kun en ole sinne mennyt.

    Eksyn helposti ihan tavallisessa useampi kerroksisissa ja käytävällisissä rakennuksissa, esim. toimistoissa. Kun olen hetken istunut jossain odotussalissa, en meinaa tietää mistä olen tullut ja mihinpäin olisi mentävä. En hermostu kuitenkaan lainkaan, vaikka en tiedä minne kuuluisi mennä, koska olen tottunut siihen, että suuntavaisto puuttuu täysin.

    Onneksi nykyisin on sellaisissa toimistoissa hyvät opasteet ja aina voi kysyä joltain. Hauskin juttu oli mielestäni, kun eksyin työkkärissä kerran. Olin mennyt ulko-ovesta käytävää pitkin, ottanut hissin, taas käytävää pitkin ja istunut odotushuoneessa. Sitten virkailija vei minut taas yhtä käytävää pitkin huoneeseensa ja käski istua. Olin siis pyörähtänyt useita kertoja ja siinä sitten haastattelun lomassa joutessani kurkkasin ikkunasta ulos. Hämmästykseni oli suuri, olin jotenkin yhtäkkiä ihan päinvastaisessa suunnassa, kuin olin kuvitellut ja sanoin ääneen " Oho, siinä onkin torin kello ". Sitten huomasin virkailijan tuijottavan minua hölmistyneenä ja minua alkoi vielä naurattamaankin. Ja sitten virkailija tuijotti vieläkin hölmistyneenpänä. Sitten virkailija saatteli minut taas takaisin ja jotenkin löysin vihreän "ulos-kyltin". Ja pihalla vielä katselin ylöspäin rakennusta ja ajattelin, että mitenpäin oikein olin ollut, ja että mitenpäin se talo oikein on.

    Kotona kun kerroin ja naureskelin, että olin työkkärissä eksyksissä, niin mies vaan puisteli päätänsä vakavasti ja huolestuneena. Hih hih