a.juzka

Vapaa kuvaus

Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää! Sähköpostiosoite: [email protected] Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

48

Kommenttia

4262

  1. Eläkkeelle pääsy on varmasti monelle vaikeaa, kun yritetään uudelleenkouluttaa. Itsekin olen kouluttautunut uudestaan lastenhoitajan työstä kahteen kevyenpään ammattiin.

    Hyvä kun sait asiasi kuntoon, monelle se todellakin on vuosien taistelua byrokratiaa vastaan. Ja itse en anna paljoakaan painoa niille psykologien arvioinneille ja lausunnoille, vaikka itse olenkin vähän samalla alalla. kyllä ne KELA,n tutkimukset lienee melkoista pompottelua. Mutta toivotaan, että joku niistäkin saa apunsa. Mä olen kyllä niin omapäinen, että omalta kohdalta uskon vain itseeni ja omiin tuntemuksiini.

    Ja, hei paljon on kiinni varmaan myös mihin työeläkekassaan kuuluu, vai kuuluuko mihinkään. Lienee ne päätöksenteot eriarvoisia, riippuen myös niistä työeläkekassoista ehkä...
  2. Aivan, kaikki me olemme yksilöitä. Samat vammat ja sairaudet aiheuttavat eritasoisia kärsimyksiä itse kullekin. Ja ihmisen voimavarat ovat monien erilaisten yhteensattumien summa. On perimää, ympäristöä, sisäisiä ja ulkoisia seikkoja yms. tukiverkkoa ja ymmärtäväistä työnantajaa....Kaikki nämä moninaiset asiat vaikuttavat työssä jaksamiseen, itse sairauksienkin lisäksi.
  3. Olen fyysisesti vajaakuntoinen, mutta en ole hakenut koskaan eläkettä enkä edes sairaslomaa. Arvelen että se eläkkeen hakeminen ja siihen kuuluvat tutkimukset työkokeiluineen, on niin epämiellyttävää ja masentavaa, etten edes harkitse hakemista. Niin kauan kun pystyn tuottamaan luettavaa tekstiä, ja ääneni on sellaista että siitä saa selvää, pysyn kyllä työntekijänä tai työnhakijana.

    Toistaiseksi olen työelämässä, mutta teen vain kuuden ja puolen tunnin per päivä, työtä. Ja mielipiteeni on että koska kaikkiin töihin ei tarvita tervettä ulkonäköä eikä fyysistä voimaa, vaan henkinen jaksaminen riittää, niin pitää yrittää päteä sitten sillä alueella ja korostaa niitä vahvuuksiaan mitä on ja tuoda esiin ne psyykkiset voimavaransa. Pinnistelen siis työelämässä käyttäen luovuutta ja käden taitoja aivotyön lisäksi, koska ne vielä toimivat suht.koht normaalisti ainakin omasta mielestäni heh heh...
  4. En tykännyt. Heti ensimmäinen torven törähdys sai tukan nousemaan pystyyn, ja sammutin. En tykkää torvista.
  5. Niin me olemme ihmiset erilaisia. Itse tykkään aina olla sievissä vaatteissa, romattista pitsiä, röyhelöä, kirjailuja, laskoksia, viimeisteltyjä hihansuita, erikois tehosteilla, reikä-ompeleita, vetoketjuja, niittejä, yksityiskohtia, silkkiä, samettia, kirkkaita värejä tai musta-valkoista. Harmaat värit ja "T-paidat ja gollege-asut" saavat minut tuntemaan itseni tunkkaiseksi ja väsyneeksi.
  6. Tämä onkin yksi lempiaiheitani.

    No, minä olen sitämieltä, että moni jämähtää todellakin johonkin nuoruutensa muotivillitykseen ja tekee itsestään variksenpelättimen ja vitsiketsien aiheen (huom. vanhojen naisten nailonsukat ja siitä jäänteenä järkyttävä kylmä/kuuma sukkahousu-hame yhdistelmä, oli sitten pakkasta tai hellettä 20 astetta) Sama juttu äijien rässihousut ja siniset kaulus-nailonpaidat, niitäkin jäänteitä näkee yllättävän paljon. Sama juttu myös se hoitamaton hevilook, jäänteitä vanhasta rokkityypistä. YÖK

    Pukeutumisen rohkeus on kiinni itsetunnossa. Toisille tulee turvallinen olo kun vetää päällensä vuodesta toiseen ne samanlaiset kuteet. Toisilla taas virkistää ja antaa turvallisuutta päinvastoin, vaihtelevat tyylit ja uudistautuva olemus, uudenlainen meikki ja uudenlainen kampaus

    Jos ei halua näyttää tädiltä ja sedältä, kannattaa seurata aikaansa ja rohkeasti muodikasta ja värikästä persoonallista päälle, asiantuntijan opastuksella. Kampaukseen kannattaa kysyä apua myös asiantuntijalta, eikä pitää kiinni itsepintaisesti siitä mikä on itsellä aina ollut.

    Mä tykkään shokeerata muodikkailla vaatteilla, meikeillä ja kampauksilla ikätovereitani ja en pelkää värejä enkä muotoja. Parhaimmat kommentit ovat, että oletpas tyttömäinen, (huom. ei nuorekas) ja lapsenlapsi sanoi kun laitoin yhtenä päivänä pikkumekkosillani pyöräilykypärää päähäni, sinä olet mummu ihan meidän luokan Janinan näköinen. Ikää tippui 45 vuotta ihan yhtäkkiä. Ja mua luullaan jatkuvasti kolmivuotiaan lapsen äidiksi.

    Paljon on kiinni myös omasta kumppanista, salliiko hän sinun elää ja toteuttaa itseäsi. On minullakin joskus ollut sellainen äijä, että yritti alkaa pakottaa mua kulkemaan meikittömänä hiljaa säkeissä ja lumpuissa. Nyt kuitenkin nykyinen antaa minun hömpötellä ja pistää päälleni ihan mitä tahansa.
  7. Minun äitini esi-isät ja esiäidit ovat asuneet aikoinaan kesämökkimme paikalla.

    Äitini koti paloi, kun hän oli lapsi ja äitini isä oli myynyt maat vieraille äidin ollessa nuori aikuinen. Äitini oli halunnut ostaa, muttei isä myynyt hänelle, oli sanonut ettei velkaiselle mitään myy. Äiti pisti sanat mieleensä ja pyysi ja anoi kyseisellä paikalla apua esi-isiensä hengiltä. Ja niinpä tuli eräs kaunis päivä, äiti luki lehdestä että Tie- ja Vesijohtolaitos myy rantatonttia täsmälleen kyseisestä paikasta. Niinpä äiti meni salaa kaikilta, kenellekkään puhumatt ja osti omat maansa itselleen. Ja eipä aikaakaan niin hän tilasi puhelimella ison hirsimökin ja kutsui lapset kokoukseen...vaari kääntyi haudassaan...

    Siksi mökki on siksi tärkeä, esi-isien paikka ja siellä saa oppia paljon.

    Menen katsomaan sudenkuoppia, koskettamaan karhun jälkeä, pyydystämään mesikämmeneltä karvan, voimistuttamaan henkeäni ja tapaamaan niin eläviä kuin kuolleitakin sukulaisia.

    Oma lapsuuteni koti on kahdentoista kilometrin päässä ja perikunnan hallussa myös, sisko asustelee siinä.
  8. Kesällä koti kutsuu.

    Saa kävellä kotipolkuja, katsoa kukkulalta alas laaksoon ja kylälle, tavoittaa silmillä seuraava kukkula joen toiselta puolen. Nähdä seuraava laakso, seuraava kukkula.

    Saa herätä aikaisin, vaeltaa niityllä, kuulla kun lehmät ammuu, samota omassa metsässä, halata omia puita, nähdä metsän riistaa, kiittää Tapioa ja Vanhaa Väinämöistä ja itse Ilmarista.

    Saa tuntea oikean erämaan rauha, hiljaiset kuiskaukset, vanhan haapapuun kahina. Saa kävellä järven rantaan omalle mökille. Autio ranta toisella puolen, ei yhtään vierasta ihmistä, ei vieraita kasvoja, ei vieraita ääniä. Saa soutaa venettä ja uittaa maallista itseään viileässä järvessä, täyttää sielunsa energialla ja luonnon voimalla, tuntea kun luonto hoitaa. Saa painaa vammojansa kiukaan kivellä, lukea salaiset loitsut, pyytää illalla apua myös kuulta, puilta, ilmalta, vedeltä ja puhua parantaville hengille.
  9. luen loitsun *rauha eläville, lepo kuolleille*
  10. Minusta ne ohjeet oli hyvät. Ja sinne voi soittaa ja ne tietää puhelimessa kertoa onko vaikea vai helpohko. Mun täytyy ommella sellaisia reikäompeleita kaulukseen ja hihansuihin ja ne vei aikaa, muuten suht koht helppo.

    Mä tein koe puseron ja koe liivin sellaisesta kertakäyttöpöytäliina-kuitukangas-kankaasta ensin, jotta sain sopivat kaavat, ettei mene pilalle. Sitä suosittelen. Puserokankaan ja liivin vuorikankaan ostin kotikaupungista, ja vain liivin- ja hameen kankaat plus kaavat ohjeineen sekä korut tilasin tuolta. Puhelimessa voi neuvotella ihan henk. kohtaisesti. Mun puku on halvimmasta päästä ja yksinkertainen.
  11. Niitä värillisiä kultaisten väliin joo, ja kaksinkertaisesti kierretty se hihna, rannekoru, ja ihan täyteen niitä hienoja...ei paljoa toivota, ei
  12. Niin ja mä haluaisin niitä kultaisia...liittyy vissiin jotenkin myös niihin sademetsien suojeluun, jotain menee niihin suojeluihin kait, en oo varma...uppoo nuoriin siksikin.
  13. Hyvä lahjavihje. Ja myös Pandora nimiset osista kerättävät korut ovat myös nuorille sopivia. Itse ostaisin tota Pandoraa...
  14. Minun mielestäni, Puulavesi ja Sulkava sekä Pyhäjärvi
  15. Tilasin kankaat ja ohjeet ja kaavat. Toi Keski-Karjalan puku on kaunis. Kalliit ne materiaalit ovat, mut mun puku on halvimmasta päästä, noin 500.

    http://kauppa.vuorelma.net/PublishedService?file=&pageID=3&action=view&groupID=607&OpenGroups=607
  16. linkitys ei taida onnistua, kun antaa vaan pääsivun. Jokatapauksessa siis Keski-Suomen l. Jyväskylän alueen puku,

    http://www.kansallispuvut.fi/puvut.htm
  17. Tähän malliin päädyttiin, pitkän harkinnan jälkeen. Aika helppo, ja yksinkertainen ja ei esiliinaa. Pojan puku pitää keksiä itse, noilla vihjeillä kun ei ole mallia.

    http://www.kansallispuvut.fi/puvut.htm
  18. Et toi Azerbaidzan tai mikä hän sitten onkaan, voittaa. tykkäisin itsekin siitä, mut kun se hame on jotenkin niin pervo, et menee maku.

    Itse kuuntelin useita kertoja peräkkäin Latvian ja Irlannin kappaleet. Niissä on jotain sellaista että koskettaa minua. Oikeesti ainoat joita henkilökohtaisesti voisin kuunnella ja vaikka ostaa heidän levyjään. Näin meillä on erilaiset maut, minun makuni lienee outo, kun suosikkini eivät ikänä pääse edes lähelle.

    Tykkään kovasti myös suomen kappaleesta.
  19. Huh huh. Toi ei ole musiikkia eikä laulua, toi on lukemista.

    En ole kuunnellut etukäteen mitään.
  20. Tässä sulle yksi äitiepäivä laulu minulta. Jos toi linkitys onnistuis.

    http://www.youtube.com/watch?v=mERCfkfSHMQ
    21. 63 / 214
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt