simosomerma
Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR
Kotimaa: Suomi
Koulutus: Yliopisto
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia95 aloitusta · 1568 kommenttia
- Aikanaan kaipasin todisteita siitä, että evankeliumien käsittämättömät asiat voisivat olla totta. Käsiini osui tuolloin kirja (nimeä en enää muista), jonka pohjalta ymmärsin, että tekstien historiallista luotettavuutta voidaan arvioida myös kirjoitusten psykologista johdonmukaisuutta tarkastelemalla. Ihmiset nimittäin mielellään näkevät sekä itsensä että erityisesti arvostamansa ihmiset vaaleanpunaisten silmälasien läpi ts. korostuneen positiivisessa valossa. Varsinkin kun joku halutaan nostaa jumalalliseen asemaan, totuudellisuus helposti unohtuu. Ihminenhän odottaa tiedostamattaan, että jumalallinen täydellisyys on niin ilmeistä, että sen edessä kaikki inhimillinen kalpenee. Syntyy kansanliike, joka pyrkii piilottamaan seikat, jotka voisivat himmentää liikkeen kärkihahmojen luotettavuuden ja uskottavuuden sädekehää.
Raamatun kuvaukset eivät mene tähän tapaan. Jeesusta lukuun ottamatta oikeastaan kaikki keskeiset toimijat tekevät jossain vaiheessa raskaita virheitä, eivätkä kirjoittajat tätä piilota. Mooses jakelee kiivastuksissaan oikeutta omavaltaisesti (2. Moos 2:11-15), Daavid ottaa itselleen toisen miehen vaimon tapattamalla ensin tämän miehen (2. Sam 11), Pietari kieltää Jeesuksen (Matt 26:33-35, 69-75), Paavali vainoaa seurakuntaa (Apt 8:1-3).
Mikä selittää, että Pietarin kardinaalimunausta tai Paavalin "epäilyttävää" menneisyyttä ei piiloteta? Ilmeisin selitys on, että Raamatun tekstien laatijat eivät voi sommitella omia tarinoitaan. He joutuvat kirjoittamaan sen mitä tapahtui, koska ympärillä on niin paljon suullisesti välittynyttä yhdenmukaista tietoa (joka on omaksuttu kymmeniltä - sadoilta silminnäkijöiltä), että keksityt tai sievistellyt tekstit eivät mene läpi.
Jeesuksen seuraajat joutuivat niin poikkeuksellisen pysäyttävien tapahtumien vangeiksi, että useimmat heistä olisivat pitäneet häpeällisenä ruveta muuntelemaan totuutta omaksi hyödykseen. Tämä näkyy niin evankeliumien kuin Paavalin kirjeidenkin tekstistä. Paavali ei suin surminkaan uskaltanut astua varsinaisten apostolien toiminta-alueelle eli Jeesuksen elämän, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen todistajuuteen. Paavali piti omantunnontarkasti kiinni, että hän pitäytyi vain siihen tarkasti rajattuun pakanoiden evankelistan tehtävään, joka hänelle oli henkilökohtaisesti näyssä annettu. Hän ymmärsi, että vain siten hän voi varmistaa, että hän pysyy mukana projektissa.
Myös se, että ihmisten on vaikea sijoittaa evankeliumien kuvaamia asioita omaan käsitemaailmaansa, välittyy teksteistä mm siten, että nekään ihmiset, jotka olivat paljon Jeesuksen seurassa, eivät tahtoneet päästä selville hänestä. Ihmeet toki hämmästyttivät, mutta muuten Jeesusta oli mitä ilmeisimmin helppo pitää tavallisena ihmisenä, joka vain puhui hieman erikoisesti. Esimerkkinä hänen keskustelunsa Filippoksen kanssa juuri ennen ristiinnaulitsemista:
"Filippos sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme siihen." Jeesus vastasi: "Näin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippos! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä voit sanoa: 'Näytä meille Isä'?" Joh 14:8-9
Tulee vaikutelma, että kaikkien niiden, jotka tapasivat Jeesuksen, oli aika mahdotonta uskoa Jeesuksen jumalallisuuteen. Ja kuitenkin tämä hänen olemuksensa erityislaatuisuus oli juuri se oleellinen seikka, jonka Jeesus toivoi kirkastuvan seuraajilleen. Se, että asian oivaltaminen tuotti vaikeutta, oli selvästi Jeesuksella tiedossa. Silti, vaikka hän rohkaisee uskomaan, hän ei kehota uskomaan sokeasti vaan kannustaa kutakin etsimään omalle uskolle riittävät perusteet:
"Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Jos ette muuten usko, uskokaa edes tekojeni tähden." Joh 14:11
Tässä vaiheessa alan vähitellen vetäytyä tästä keskustelusta. Kiitän kaikkia kommentoineita, erityisesti Quo.Vadista ja herrens_tiggarea, mutta myös aloittajaa "Totuususkovapauttaa" ja "iloasuuminussa" nimimerkkejä inspiroivasta seurasta. Huomenna lähden matkalle. Palaan ensi viikolla. Harkitsen silloin uutta aloitusta uskon tiimoilta. - Paavali toistaa seurakunnille evankeliumin ydinasioita eli ristinkuolemaa ja ylösnousemusta sen tähden, että vain tämän heidän puolestaan tehdyn sovituksen nojalla nuo vasta uskoon tulleet ihmiset voivat vähitellen omaksua uuden Jumalan lapsen identiteetin ja sen mukaisen uudenlaisen toimintamallin. Heidän oli toistuvasti harjoiteltava oppiakseen näkemään itsensä kokonaan uudesta näkökulmasta.
Ei Paavali kiellä Jeesuksen ihmeitä (tapahtuihan niitä Paavalin omassa toiminnassakin, vaikkei hän niitä korostakaan; Room 15:17-19, 2 Kor 12:12). Hän vain jättää tietoisesti vetoamatta niihin. Jeesus itsekin kielsi toistuvasti niitä, jotka hän oli parantanut, kertomasta ihmeistä. Hän ei ollut ensisijaisesti ihmeidentekijä vaan suhtautumis- ja toimintamalleissaan esikuvallinen ihminen (=synnitön Jumalan poika), joka suostui ottamaan ihmisten synnit kantaakseen.
"Kompastuskivestä" Paavali puhuu sen tähden, että pelkästään ihmeisiin tuijottamalla juutalaiset eivät voineet päästä perille Jeesuksen todellisesta merkityksestä. Ihmeet eivät saaneet heitä hylkäämään vanhaa kaavamaista uskoaan. He näkivät ihmeidentekijä Jeesuksessa korkeintaan yhden profeetan Israelin pitkässä profeettaluettelossa. Myös tänä päivänä löytyy paljon ihmeiden perässä juoksijoita, joita ei juuri evankeliumin ydinsanoma kiinnosta.
Kyllä apostolien tekojen kirjoittaja mainitsee Paavalin julistaneen evankeliumia: Apt 14:14-15
Raamatun kirjojen laatimisjärjestys on toki kiinnostava aihe. Se on myös hankala tutkittava, sillä arvioinnissa on otettava huomioon tuolloin vallinnut vahva suullisen tiedonvälityksen kulttuuri:
"Painakaa siis nämä minun sanani mieleenne ja sydämeenne. Sitokaa ne merkiksi käteenne, ja olkoot ne nauhassa otsallanne. Opettakaa ne myös lapsillenne: puhukaa niistä kotona istuessanne, tiellä kulkiessanne, makuulla ollessanne ja ylös noustessanne." 5 Moos 11:18-19 - Paavali keskittyi tiukasti evankeliumin julistukseen ja sen mukaisen elämän opettamiseen. Hän jätti seurakunnassa yleisesti tiedossa olevien Jeesuksen elämän vaiheiden dokumentoinnin niille, joilla oli siihen paremmat ja omakohtaisemmat edellytykset. Evankeliumin julistaminen ei edellytä Jeesuksen ihmeiden tai mainitsemisesi vaiheiden yksityiskohtaisia kuvauksia. Sen sijaan "historioitsija" Luukas kyllä mainitsee Paavalin yhteyden Jerusalemin seurakuntaan ja pitkäaikaisen opetustoiminnan Antiokiassa (Apt 9:26-28, 11:25-26). Paavali on siellä mitä ilmeisimmin ollut paljon tekemisissä luettelemiesi evankeliumien kuvausten kanssa.
Paavalin keskittyminen evankeliumiin perustui hänen omien sanojensa mukaan siihen, että tehtävä annettiin hänelle näyssä henkilökohtaisesti. Hän jopa sanoo, ettei ole saanut julistamaansa evankeliumia ihmisiltä (Gal 1:12). - Tietämyksesi kristinuskon syntyhistoriasta on kunnioitusta herättävää enkä minä pysty kirjoituksiasi niiltä osin kommentoimaan.
Sen sijaan haluan kiittää sinua tavasta, jolla toit oman uskonnäkemyksesi esiin vastatessasi edellä "totuususkovapauttaa" nimimerkille. Erityisesti minua puhutteli tämä:
"Kristikunnassa on varmaankin luvuton joukko kristittyjä, jotka eivät pidä minua lainkaan kristittynä (tai uskovaisena) tai pitävät minua kelvottomana kristittynä (uskovaisena), joka lähes varmasti joutuu helvettiin. Se on ihan ok. Ei minun heille tarvitse elämästäni ja tekemisistäni vastata. Jos minun pitäisi täyttää ne ehdot, jotka he ovat kristittynä olemiselle asettaneet, en voisi olla kristitty. Olen kristitty sillä ainoalla tavalla, joka on minulle mahdollinen."
Kyseisessä viestissä tulit vastanneeksi myös kysymykseen, jonka esitin sinulle 10.4.2016.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14227245/luterilaisen-vanhurskauttamisopin-eras-tulkinta#comment-84133967
Voi olla, ettet kaipaa kenenkään todistusta itsestäsi, mutta silti arvelen tekeväni Herralle mieliksi kun sanon, että minä ehdottomasti en lukeudu niihin kristittyihin, jotka pitävät sinua kelvottomana tai ei ollenkaan kristittynä. - Määritelmällisesti synnittömyys ja täydellisyys toki sisältyvät kristinuskon käsitemaailmaan. Sanoilla viitataan jumalalliseen. Sanoja pyörittämällä syntyy kuitenkin vain kehäpäätelmää.
On ihan eri juttu tutkia onko noilla sanoilla jotain todellista sisältöä jonkun toimijan elämässä ja miten ulkopuolinen tarkkailija voi päätellä, että kyse ei ole feikistä. - Lainaus: "Tehden täällä täydellisiä tekoja"
Millaisiin seikkoihin viittaat tällä yleistyksellä?
Lainaus: "Kun poista yliluonnollisen ja taiat sekä ihmeet niin näen ihmisten tekemän uskonnon, ihmisille."
Noiden poissulkemisen jälkeenkin Raamatun Jeesuksen persoonallisuus on edelleen jotain muuta kuin ihmisten mielikuvituksen tuottama stereotyyppinen jumalhahmo. - Siinä sivussa siitä tehdään romantiikkaa, se myydään taiteiden alttarille ja siihen suhtaudutaan kuin vakuutustoimintaan. Ei liene inhimillistä toimintaa, jonka päämäärien palvelemiseen kristinuskoa ei olisi alistettu.
- Jos+sijoittaisin+uskoni+Jumalaan+asteikolle+0-100,+toivon,+että+voisin+sijoittaa+sen+mahdollisimman+lähelle+sataa.+Koko+mittaamisen+ajatus+tuntuu+kuitenkin+vieraalta,+sillä+kyse+ei+ole+minulle+yhdentekevästä+asiasta,+jota+voisi+mitata+kuin+etäisyyksiä+tai+lämpötiloja.+Kyse+on+vuorovaikutussuhteesta+-+rakkaussuhteesta.+Jos+olen+avioliitossa,+olen+sitä+sataprosenttisesti.+Jos+olen+puolisydämisesti,+asetan+itseni+vaaravyöhykkeeseen,+että+puolisydämisyyteni+heijastuu+tapaan,+jolla+kohtelen+puolisoani,+ja+tuottaa+ajan+mittaan+juopaa+välillemme.+Vastaavasti+kokosydäminen,+avoin+läsnäolo+lisää+keskinäistä+luottamusta+ja+tuntemusta.+Haluan+siis+kiihkeästi+olla+100%:sti+läsnä.+Rakkaus+tavoittelee+aina+absoluuttista.
- Kiitos myös sinulle. Hyvää lomamatkaa! Kommentoin viestiäsi myöhemmin sitä ensin hieman sulateltuani.
- Kiitos kutkuttavista kysymyksistä. Toivottavasti osaan vastata edes jotenkin ymmärrettävästi.
Ensinnäkään uskoni ei ole uskottelua. Usko ei ole myöskään tunne. Se on vakuuttuneisuutta asian todenperäisyydestä. Kyse on pitkälti vuorovaikutuksesta. Esimerkkisi kahden ihmisen rakkaudesta on oivallinen.
Sovellan ajatusta tähän meidän väliseen vuorovaikutukseemme siten, että otan rakkauden sijasta tarkastelun kohteeksi aitouden, luotettavuuden ja vilpittömyyden. Keskustelumme on edennyt mielestäni tavalla, joka todistaa, että olemme kumpikin havainneet vastapuolella sellaista aitoutta, luotettavuutta ja vilpittömyyttä, että uskallamme edetä keskustelussa tavallista pidemmälle. Emme pelkästään toivo, että vastapuoli on "verraton" keskustelukumppani, vaan meillä on omakohtaisia havaintoja, joiden nojalla käsityksemme vastapuolesta alkaa hiljalleen tarkentua. Meille muotoutuu omien havaintojemme perusteella siis jokin käsitys, "usko" siitä todellisuudesta, jonka kanssa olemme tekemisissä. Kyse ei siis ole vain uskomuksesta vaan kerätyn tiedon yhteenvedosta.
Tämä subjektiivisen arviointitodellisuuden olemassaolo ja vapaus on ihmiselle ensiarvoisen tärkeä, etten sanoisi pyhä. Ainakin itselleni se on ollut niin tärkeä, että siedän huonosti niitä, jotka syöttävät kristinuskoa pakkopullana, jota ei saa itse puntaroida.
Kristinuskon todisteet ovat ennen kaikkea vuorovaikutteisia. Eli siinä määrin kuin toimintani heijastaa samaa mielenlaatua kuin Jeesuksella, olen todiste hänestä. Mutta älä luule, että yritän olla jotenkin pyhä tai jotain. Paremminkin kyse on läpinäkyvyydestä. Monestihan kristityt yrittävät hirveästi. Minulla se vaihe taitaa olla jo aika lailla takanapäin. - Kiitos kysymyksestä. Kysyt: "Perustuuko uskosi vain lukemasi pohjalle?"
Todellinen kristillinen usko syntyy oman subjektiivisen elämän ja Jumalan sanan vuoropuhelusta. Itselläni se on ollut pitkä ja monipolvinen tie, jonka tiivistän äärimmilleen: Minulla oli lapsuuden usko, mutta se oli ulkoista eikä sen avulla oppinut tuntemaan Jumalaa. Itse en edes tiennyt etsiväni Jumalaa, mutta vuosia sitten (ei uskovan) ystävän kanssa iltaa istuessa huulilleni vain kaiken kokemani tuloksena nousivat sanat, joilla vakuutin, että en löydä elämästä mitään muuta elämisen arvoista kuin sen rakkauden etsiminen, joka on ilmoitettu Raamatussa. En siis ollut tekevinäni mitään uskonratkaisua, mutta niin vain vapauduin kaikenlaisista inhimillisistä auktoriteeteista etsimään omaa tietäni Jumalan tuntemiseen. - Hei. Sinulla on siis paljon tieteellistä todistusaineistoa ja tutkijoita, joihin nojaat. Minulla taas ei ole yhtäkään tutkijaa, teologia tai kirkkokuntaa, johon vedota, minulla on vain Raamatun Jeesus.
- Kiitos kysymyksistä.
Muita keinoja: Korkeampi yliopistollinen loppututkinto, muiden uskontojen ja filosofioiden tutkiminen, työskentely käytännönläheisessä auttamis/palveluammatissa, hyvän tekemisen harjoitteleminen, fyysiseen maailmaan ja ihmisen sisäiseen- ja vuorovaikutusmaailmaan kohdistuvan tutkimuksen seuraaminen, tieteenfilosofian tuntemus, Raamatun tunteminen ja sen tulkintojen kriittinen tutkiminen, ikä ja kokemus. (Näiden osalta voin sanoa kuin Paavali; pidän niitä roskana Kristuksen tuntemisen rinnalla)
Kysyt: Miksi oletat juuri tämän Raamatun olevan totta?
Vastaan: En oleta mitään. Keskustelu yleisellä tasolla Raamatun luotettavuudesta/ epäluotettavuudesta on hyödytöntä. Se on tyypillistä nykyajan ajattelua, joka perustuu perustelemattomaan olettamukseen, että kaikki on otettavissa haltuun loogis-objektiivisella tieteellisellä ajattelulla.
Et lukenut tekstiäni tarkasti. En kirjoittanut: uskon Raamattuun. Kirjoitin: uskon siihen Jeesukseen, joka puhuu ja toimii Raamatussa. Jos haluat keskustella hänen Raamatussa kuvatuista puheistaan ja toiminnastaan, ollaan alueella, jossa voin yrittää esittää perusteluja uskolleni. - Lainaus: "Agnostisena ateistina kun katselee uskovien uskomuksia niin tuntuu, että teillä on kaikilla vähän omanlainen, itsemuokkaama usko ja yhtenäistä vastausta ei aina saa edes helpoista kysymyksistä. Kun vaikka kysyy mihin uskot ja miksi? "
Raamatussa puhuvaan ja toimivaan Jeesukseen uskovana kristittynä olen ihmetellyt hyvin samankaltaisia asioita. Varsinaista keskustelua on vaikea käydä, toisten kuunteleminen ei onnistu.
Se, että selviä vastauksia on vaikea saada, johtuu monesti esim. siitä, että vastaaja ei ole selvittänyt asioita itselleen kunnolla, mutta voi johtua myös siitä, että kysyjä ei halua kuulla vastapuolta vaan ottaa totuuden haltuunsa. Tämä totuuden hallinnointitarve asuu muodossa tai toisessa jokaisessa ihmisessä.
On oleellista erottaa subjektiivinen ja objektiivinen todellisuus. Kun ihminen pyrkii ottamaan totuuden haltuunsa, hän yleensä sekoittaa omat subjektiiviset tiedostamattomat tarpeensa ja esioivalluksensa objektiiviseen todellisuuteen. Hän luulee voivansa olla totuuden haltija.
Tästä johtuen kristityn tai hindun oikeammassa olemisen kysyminen on lähinnä kompa, jolla pyritään osoittamaan heikon ihmisen tarrautuminen johonkin itselleen tärkeään epäjohdonmukaisuudeksi, jollaiseen objektiivisuuden ja logiikan varassa elävä ihminen ei halua sortua.
Totuus todellisuuden perimmäisestä luonteesta ei ole kenenkään hallussa, ei kristityn, ei hindun, ei ateistin, ei tieteen. Todellisuus on sitä mitä se on riippumatta siitä mitä mieltä minä siitä olen.
Aluksi jo vastasinkin, mihin uskon. Jatkokysymykseesi "miksi" vastaan: koska hänen puheensa ja tekonsa ovat vakuuttaneet minut.
Ai niin, se viimeinen kysymyksesi: Ei lapsuuden usko riitä eikä oikeuta tällaisten näkemysten esittämiseen. - Onneksi Jeesus ei käskekään seuraamaan niitä, joiden toiminta todistaa jostain muusta kuin Jeesuksen mielenlaadusta:
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä." Matt 7:15-17
"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki." Gal 5:22-23 - Vastaan Herran sanoin:
"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani." Joh 7:17
Ts Ihminen voi halutessaan aktiivisesti lähestyä Jumalaa tällä tavalla. Vakuuttuneisuus syntyy aina henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa Jumalaan ja hänen sanaansa. - Te molemmat nimimerkit "ettäsilleen" ja "iloasuuminussa" taidatte kuulua niiden onnellisten porukkaan, joista Jeesus sanoi:
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Matt 5:3 - Aloittaja esittää mielenkiintoisen ja asiantuntevan näkökulman, josta kostuu kuitenkin vain uskova. Kukaan ihminen ei nimittäin voi todistaa Jeesuksen Jumaluutta kenellekään ei-uskovalle. Sen voi tehdä vain Jumala itse avaamalla evankeliumin salaisuuden ihmisen sydämelle Pyhän Henkensä kautta.
"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettu: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opettamia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut häneltä, tulee minun luokseni." Joh 6:44-45
Vilpittömän ei-uskovan etsijän peruskysymys on ennemminkin: Miten on mahdollista, että johdonmukaisesti ajatteleva ihminen vakuuttuu siitä, että Jumala ylipäänsä on puhunut/puhuu ihmiskunnalle tai yksittäiselle ihmiselle? - Vuosia sitten olin innostunut siitä, miten monenlaisia ja kiinnostavia käsityksiä eri aikojen ja paikkojen ihmisillä on ollut tästä todellisuudesta ja Jumalasta. Keskustelin erilaisten ihmisten kanssa ja hehkutin, miten mielenkiintoista on tutkia ja etsiä erilaisia näkökantoja. Sitten kerran eräs hieman itseäni vanhempi, arvostamani nainen sanoa napautti: "Etsiminen on hyvä, mutta olisi onnetonta, jos et löydä." Se jäi mieleen.
Nykyään en enää pidä tärkeänä sitä, mitä minä ajattelen, vaan sitä, mitä Jumala sanoo, sillä etsintäni johti siihen, että löysin Jeesuksen kautta puheyhteyden tämän todellisuuden luoneeseen ja sitä ylläpitävään Jumalaan. - Kirjoitit: "Raamatun mukaan meillä on vain yksi Jumala,"
Raamattu toki ilmoittaa, että Jumala on yksi. Pelkän ykkösen kautta on kuitenkin aika vaikea tavoittaa Jumalaa. Toki voi rakentaa alttarin, jolle pystytetään no 1, mutta siinäkin vaanii se eksytysriski, että alttarille päätyykin katolisten isien roomalainen ykkönen :)
Sanat ja numerot ovat loppujen lopuksi symboleja, eivät asia sinänsä. Raamattu puhuu Jumalasta, jota emme voi ottaa haltuumme. Kristuskin on edelleen salaisuus, vaikka evankeliumi onkin julkinen. Joudumme tyytymään siihen, että näiden sanallisten symbolien takana on Jumala, joka ei suostu meidän määritelmiimme. Voimme vain joko tunnustaa tai olla tunnustamatta, että Jumala todella puhuu Raamatun kautta ihmiskunnalle ja sen yksittäisille jäsenille.
Tietomme Jumalasta on täysin sen varassa, mitä hän on nähnyt hyväksi ilmoittaa itsestään. Yksikään tieto hänestä ei ole meidän omin voimin hankkimaamme. Raamatussa hän ilmoittaa itsestään eri puolia vähä vähältä.
Aluksi Jumala ilmoittaa olevansa Luoja (1Ms 1:1). Seuraavaksi hän paljastaa olevansa HERRA. Abrahamille hän ilmestyi ensin Jumalana, joka esittää kutsun ja antaa lupaukset. Myöhemmin Abraham kuuli Melkisedekiltä, että Jumala on Korkein, taivaan ja maan hallitsija. Sitten Jumala ilmoitti hänelle olevansa Jumala, kaikkivaltias. Raamattu kutsuu häntä myös nimillä:
Abrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala
Israelin Jumala
Jehovah-tsidkenu: Jumala meidän vanhurskautemme
Jehovah-m'kaddesh: Jumala joka pyhittää
Jehovah-shalom: Jumala on rauha
Jehovah-shammah: Jumala on läsnä
Jehovah-rophe: Jumala parantaa
Jehovah-jireh: Jumalan huolenpito näkyy
Jehovah-rohi: Jumala minun paimeneni
Jehovah-nissi: Jehova minun lippuni
Immanuel: Jumala meidän kanssamme= Jeesus Kristus
Nämä ovat siis kaikki sanallisia ilmoituksia hänestä. Kun Jeesus tuli maan päälle, Sana tuli lihaksi. Pyhä Henki sanoo hänestä Apostoli Johanneksen kautta: Elämä ilmestyi; ja apostoli Paavalin kautta: Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.
Ilmoitus, että Jumala on yksi, löytyy ajalta, jolloin Jumala ylläpiti suhdetta kansaansa lakijärjestelmän kautta. Toisin sanoen sen tosiasian korostaminen, että "Jumala on yksi", on ominaista lakiuskonnollisuudelle. Raamatun alkupuolella ja UT:n puolella tämä näkökulma ei korostu, vaikka se onkin implisiittisesti läsnä.
Aina kun yhteisössä jokin näkökulma Jumalan olemuksesta korostuu yli muiden, kyseessä on pyrkimys ottaa Jumala haltuun, tehdä hänestä omien himojemme mukainen lakiuskonnon keulakuva. (Esim: Parantajajumalan/ ihmejumalan/ sääntöjumalan/ tai henkijumalan palvojat jne) Silloin sivuutetaan se tosiasia, että me tiedämme Jumalasta vain vähän ja että mitä todennäköisimmin hän tulee ilmoittamaan vielä asioita, joita emme pysty kuvittelemaankaan. Me emme ole Jumalan lahjoittaman ilmoituksen ja elämän hallitsijoita vaan sen vastaanottajia.