Vapaa kuvaus

Postia ja kommentteja saa lähettää.

e-mail: [email protected]

Kiitos 'korkeampi' Voima / voimat siitä, että loitte tällaisen todellisuuden, jossa elämänkokemuksemme eivät mene hukkaan. Olemme yhtä todellisuuden syy-seuraus-verkkojen kanssa, ja luomme koko ajan tulevaisuuden historiaa teoillamme ja pelkällä olemassaolollamme.

AFORISMEJANI

Jokainen olkoon oma keisarinsa ja/tai keisarinnansa.

Kaikki ihmiset ja menneet tapahtumat ovat tärkeitä

tulevaisuuden ihmistodellisuuden historian kannalta.

Muutaman kymmenen vuoden päästä ei ole niin oleellista,

mitä olemme tehneet, vaan että olemme toimineet täsmälleen

juuri niin kuin olemme kulloinkin toimineet.

Elämänfilosofioiden ja uskontojen päätarkoituksia on

saada ihminen tulemaan toimeen omien ajatustensa kanssa -

viihtymään ajatustensa seurassa.

Menneisyyttä et voi muuttaa. Hyväksy nykyhetkesi ehdoitta iankaikkisesti.

All people and events in the past are significant for

the sake of the history of the future human reality.

Jos ihmisellä on vähääkään vapaata tahtoa, ihminen on kuin

erittäin likinäköinen, lähes sokea jumala, joka ei tiedä

mitä hän luo.

If a human being has any sort of free will, she/he is like

a very nearsighted, almost a blind god who does not know

what she/he creates.

A human being should always remember all people have

faith/believe and act at every moment meaningfully by

their inner reality of their brains.

JOKAINEN IHMINEN ON TÄRKEÄ

Me kaikki ihmiset luomme koko ajan tulevaisuutta. Ajatuksemme, unemme, tunteemme, sanamme, tekomme ja laiminlyöntimme vaikuttavat jatkuvasti todellisuuden syy-seuraus-verkkoihin, ja siten siihen, mitä tulevaisuudessa täällä todellisuudessa tulee tapahtumaan, ketä ihmisiä tulee syntymään maapallolle tulevaisuudessa jne.

Itse asiassa vaikuttaminen tulevaisuuteen on melkein ainoa asia, jota ihmiseltä ei voi täysin riistää. Olitpa keisari tai kuolleena syntynyt keskonen, olemassaolosi silti vaikuttaa tulevaisuuteen. Ihmiseltä voidaan viedä esim. henki, terveys, omaisuus, kunnia, vapaus jne., mutta sitä häneltä ei voida viedä, että hän olemassaolollaan ja elämisellään vaikuttaa elämänsä aikana jatkuvasti siihen, keitä ihmisyksilöitä täällä maapallolla esimerkiksi 200 vuoden päästä tallustelee (olettaen että 200 vuoden päästä on ihmiselämää jäljellä).

Vaikutamme koko ajan toisiimme ja toistemme elämään. Monesti pahalta tuntuva sattuma johtaakin tulevaisuuteen, jossa meille tapahtuu paljon hyvää. Ja päinvastoin. Jokaisen ihmisen elämä on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä.

(Mielipidekirjoitukseni Espoon seurakuntasanomissa 15.2.2007, lehden verkkoversiossa, www.esse.fi, 10.1.2007)

Jatkan Frank Capran ohjaaman "Ihmeellinen on elämä" (1946)-joululeffan sanoman elämänfilosofian poluilla. Elokuva perustui Philip Van Doren Sternin tarinaan "The Greatest Gift". Veikko Lavikin lauloi, että jokainen ihminen on laulun arvoinen ja että jokainen elämä on tärkeä. Tähän voisi lisätä, että ihmisten elämien lisäksi tietysti myös eläinten, sienten, kasvien ja mikrobien elämät ovat tärkeitä.

Suosikkibändit/artistit: Juice Leskinen, J. Karjalainen

Suosikkileffat: Matrix, Armoton, Seitsemän Samuraita

Lempikirjat: Mika Waltarin Feliks onnellinen, Thorwald Dethlefsenin Hyvä ja Paha

Vapaa-aikanani: sufttaan netissä, chattailen ja osallistun keskusteluihin

Linkit:
http://jarmomanninen.blogspot.com/2014/08/42-elamanfilosofiani-kaikki-vaikuttaa.html
https://www.youtube.com/channel/UCAhVC5hXfjsTSJCeaszC9vw
http://jarmomanninen.blogspot.com/
http://www.iki.fi/manninen/

Koulutus: ---

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Email: [email protected]

Hakusanat: uskonto, elämänfilosofia, hengellisyys, uskonnonfilosofia, elämänkatsomukset

Aloituksia

23

Kommenttia

63

  1. Pidän ihan mielenkiintoisena pastori Antti Kylliäisen
    ajatusta siitä, että Jumala antaa anteeksi saman tien,
    kun virhe on tehty. J. Krishnamurti sanoi kerran
    [lähdeviite valitettavasti puuttuu], että
    hänen "salaisuutensa" oli se, että hän hyväksyi
    kaiken mitä tapahtui. Ymmärrän tämän siten,
    että hän hyväksyi kaiken "tähän hetkeen asti".

    Muista uskonnoista ja niiden pyhistä kirjoista
    mainittakoon hindujen Bhagavad Gita, jossa
    muuan muassa sanotaan: "Vaikkapa sinä olisit syntisin
    kaikista ihmisistä, niin sinä kuitenkin
    totuuden tuntemisesi kautta pääsisit
    vaarattomana erhetyksien (petoksien)
    meren yli." [6]

    Mainittakoon myös voimallisesti armoa ja
    anteeksiantoa julistavat Ihmeiden oppikurssi
    ja Gary R. Renardin sen pohjalta kirjoittamat
    kirjat Maailmankaikkeus katoaa[7] ja kuolematon
    todellisuutesi.[8]

    Entä onko syyllisyyttä edes olemassa?
    Saatoin ensimmäistä kertaa törmätä
    ajatukseen, että koko syyllisyyttä
    ei ole olemassa, kun törmäsin
    Louise Minerva Frostegrenin
    kirjaan Ymmärrä tunteesi - hyväksy
    itsesi[9]. Frostegren muun muassa kirjoittaa:

    "Miten voisimme selvittää
    syyllisyydentunteemme? ENSIMMÄINEN
    ASKEL on sen seikan ymmärtäminen,
    että syyllisyyttä ei ole olemassakaan!
    Kukaan ei ole syyllinen. Jokainen
    toimii parhaan ymmärryksensä mukaan.
    Kuinka toisin voisi ollakaan. Jos ymmärtäisimme
    paremmin ja voisimme ymmärtää tekojemme
    seuraukset, toimisimme varmaankin toisin."

    Kirkkoraamattu 1992:ssa sanoo evankeliumien
    Jeesus kohdassa Luuk.6:37 "...Älkää
    julistako ketään syylliseksi, niin
    ei teitäkään julisteta syyllisiksi..."
    (Biblia 1776 puhuu tuossa kohtaa
    "sadattelusta" ja Kirkkoraamattu
    1933/1938 "kadotustuomion lausumisesta.)

    Itsekin olen välillä syyllisyysteemaa
    ajatellessani ihmetellyt, että kuinka ihmiset
    onnistuvat aina rajaamaan muusta
    todellisuudesta sellaisen atomijoukon, josta
    yksi ihmisyksilö koostuu, ja leimaamaan:
    -- tuo tuossa on syyllinen, häntä saa vihata ja
    rangaista.

    Rajatietokirjoissa usein puhutaan
    siihen malliin, että paha on hyvän valtaistuin tai
    että Ykseys "imee" sekä hyvän että
    pahan. Että Rakkaus on se voima, joka
    sovittaa vastakohdat - esimerkiksi niin
    sanotun hyvän ja niin sanotun pahan. - Tai
    että opetetaan, että senkaltaiset sanonnat kuin: --
    "Minä en koskaan tekisi noin - ovat varmin tapa
    estää oma täydellistyminen
    ja valaistuminen." Katso esimerkiksi
    Thorwald Dethlefsenin Hyvä ja Paha. [10]

    Syyllisyydentuskien hyvät puolet.
    Pelko omantunnonvaivoista on tietenkin
    olennainen osa sitä henkistä sisäistä
    kompassiamme, kun pyrimme välttämään
    sellaisia tekoja, joita pidetään epätoivottavina.
    Näin on, vaikka kuinka järkeilisimme,
    että kaikki tekomme "vanhenevat",
    ja muuttuvat osaksi koko maailman
    syy-seurausverkkoja, vaikuttavat
    siihen, että ketä lapsia tänne maailmaan
    syntyy jne. Usea kristinuskovainen sanookin, että
    Herran pelko on viisauden alku.

    Nykymaailmassa ihminen, jolta puuttuu
    kyky tuntea omantunnonvaivoja, lasketaan
    helposti sairaaksi tai häntä pelätään. Vaikka
    jakaisimme J. Krishnamurtin edellä mainitun
    ajatuksen ja vaikkapa ajattelisimme netistä
    löytyvän, jonkun anonyymin kirjoittaman "Thirty
    minutes to enlightenment" -tekstin tavoin
    että "In reality, not a thing is more or less
    than perfect"[11], ja antaisimme itsellemme
    kaiken anteeksi, tarvitsemme kuitenkin
    jotain suuntaviivoja, kuten esimerkiksi
    "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja
    "älä tee muille niin kuin et haluaisi itsellesi tehtävän".

    Henkinen kärsiminen menneisyyden huonoista teoista
    on kuitenkin vain mielestäni perusteltua
    jos se suojaa itseä ja/tai muita lisähölmöyksiltä.
    Mutta jos on virheistään oppinut - miksi
    kärsiä omantunnonvaivoja? Onnellisuus on
    pitkälti sitä, että viihtyy ajatustensa seurassa.
    Omantunnontuskat yleensä enimmäkseen
    vähentävät onnellisuutta.

    Menneisyyttä et voi muuttaa. Hyväksy
    siis nykyhetkesi ehdoitta iankaikkisesti.
  2. Uskontojen tarjoama anteeksianto.
    Ensinnäkin on ihan relevantti mahdollisuus,
    että kaikki tapahtumat tässä meidän
    kärsimystäyteisessä maailmassamme
    menevät tasan tarkkaan jumalien tahdon mukaan. --
    Ja/tai jotain siihen suuntaan, että olemme eräänlaisia
    tietoisuuden omaavia sätkynukkeja
    virtuaalisessa, jumalallisessa tragikomediassa,
    ja että meitä "korkeammat" voimat pelaavat
    meillä maapallosimulaatiota, kuten me jotain,
    meidän kannaltamme virtuaalisia,
    tietokonepelitodellisuuksia. Näistä oletuksista
    aiheutuvat seuraukset moraalifilosofialle ovat
    kuitenkin niin yksinkertaisia, että jätän tämän
    enempää tämän enempää käsittelemättä. Huomautan
    kuitenkin, että olemme saattaneet
    etukäteen ikuisuudessa suunnitella elämämme -
    ties kuinka tarkkaan - täällä maapalolla ja sen läheisyydessä.

    Keskityn tässä nyt kristinuskoon, koska se on
    kulttuurimme pääuskonto ja vielä samalla
    leimallisimmillaan syntisyysuskonto. Marleena
    Ansio kirjoittaa kirjasessaan Onnenavain: "Vaikeinta...
    ... on antaa itselleen anteeksi. Siihen tarvitaankin
    Jumalalta apua."[4]

    Pastori Antti Kylliäinen kirjoittaa rohkeasti kirjassaan
    Maan päällä niin kuin taivaassa - Jumalan ja ihmisen
    armo[5]: "Jumalan anteeksiannolla ei
    myöskään ole rajoja. Hän antaa anteeksi
    kaikille ja kaiken. Ei ole niin suurta
    syntiä, jota Jumala ei voisi antaa anteeksi, eikä niin
    suurta syntistä, joka ei mahtuisi Jumalan armon alle.
    Murhaajat, pedofiilit ja hirmuhallitsijat ovat osallisia
    Jumalan anteeksiannosta samalla
    tavalla kuin kaikki me muutkin."

    Kristityt julistavat toisilleen synninpäästöjä
    esimerkiksi raamatunjakeiden Joh.20:23 ja
    Matt.18:18 perusteella. Evankelis-luterilaisen käsityksen
    mukaan myös ehtoollisella saa kaikki syntinsä ja
    syyllisyytensä anteeksi. (Kts. esim.
    Miikka Ruokanen, Pieni kirja Pyhästä Hengestä.)
    Useat kristityt uskovaiset helposti samaistavat Jumalan
    anteeksiannon ja oman anteeksiantonsa itselleen.

    Hieman kärjistäen voisi ajatella tilannetta että
    pedofiili-massamurhaaja-lasten kiduttaja
    astuisi heti rötöksiä tehtyään Suomen evankelis-
    luterilaiseen kirkkoon messuun. Hän saisi papilta
    synninpäästön ja "yhtyisi ehtoollisessa Kristuksen
    kanssa". Ja kaikkiko olisi sitten Jumalan suhteen
    sillä selvä? Epäilen, että ihmisen käytännön
    psykologia ei ihan noin toimi. Kuitenkin osa uskovaisista
    kristityistä uskoo näihin synninpäästöihin,
    ja ripissä käynnit, messussa ja ehtoollisella käynnit
    hoitavat heidän omaatuntoaan, mielenterveyttään
    ja mielenhyvinvointiaan.
  3. Oliko tämä nyt satiiria tämän palstan keskusteluista - vai parodiaa täällä esitetyistä teologisista hypoteeseistä? Jos kirjoitit tämän tosissaan - et varmaan kuitenkaan vakavissaan..(?)

    Veikkaisin, että jos tietäisimme totuuden "elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta" - tästä ja muista todellisuuksista - voisimme purskahtaa ainakin joksikin aikaa hervottomaan nauruun.
  4. """"Aika sekava kirjeesi on, vaikka se on avoin.
    Mihin lopultakin uskot? """"

    Vaikea kysymys. "Se mihin uskon" koostuu varmaankin ainakin neljästä osa-alueesta. Mitä julkisesti sanon (iki.fi/manninen/ ja keskustelupalstat),
    mitä kerron lisäksi uskovani kavereilleni, mitä tunnustan uskovani vain itselleni, ja mitä en tunnusta/tiedosta uskovani edes itse.

    Julkiset kirjoitukseni ovat usein "voi olla"-muodossa siinä syystä, että ei minulla ole tieteellisiä todisteita uskomusten tueksi esittää.
    Olen käsitellyt joitain yhteensattumakokemuksiani
    www.iki.fi/manninen/miksiuskon.hlml
    ..enkä nyt niitä ala tässä toistamaan.

    "Usko JOLLA uskon" pyrkii löytämään evankeliumeiden Jeesuksen, Bhagavad Gitan,
    Buddhan, Laotsen...ym. eettisistä opeista
    kelvollisimmat, ja toimimaan käytännössä
    sitten mahdollisimman paljon niitten mukaan.

    """"Kuitenkin kaikitenkin: meidän on lopultakin itse tiedettävä, mihin uskomme ja mihin emme, sillä "puhe virtaa virtaavassa maailmassa, ja sinun itse tiedettävä mltei kaikki"."""""

    Kannatan myös henkisissä ja hengellisissä asiossa
    Jope Ruonansuun musiikkikappaleen
    "Attelepa ite"-filosofiaa..
    http://www.youtube.com/watch?v=qEUw2iyEx-U

    """"Minusta Jumala on suuri unelma, suuri mahdollisuus, mutta hyvin hauras.""""

    Itselleni Jumala on kaikki mitä on olemassa. uskon että Jumalan sisällä on ehkä ylintä valtaa pitävä ylijumala tai joukko sellaisia. Ne oliot voivat olla lähes "kaikkivoipia, kaikkitietäviä" esimerkiksi osatodellisuuden, kuten meidän (mahdollisesti virtuaalisen) universumin, suhteen.
  5. Nou hätä.