uskovani Jumalaan. Usko on vahvistunut ajan myötä. Kirkkoihin ja raamattuihin en usko, ne ovat ihmisen keksintöä, eikä mielestäni Jumalaan uskomiseen niitä tarvita. Jumalahan on kaikkialla ja hänen kanssaan voi keskustella ilman pappeja ja kiihkoilijoita. No ei siinä mitään, kyllä minä joskus kirkossakin olen käynyt, onhan se ihan mukavaa, esim. nuorille tarkoitetut iltajumalanpalvelukset.
Jumala rakastaa myös minua vaikka en kirkkoon kuulukaan. Ja kuuntelee minua ja minä kuuntelen Jumalaa. En tiedä onko Jumalani kristinuskon Jumala vai jokin muu, mutta uskon että hän on hyvä ja kaikkialla. Mitä mieltä muut ovat? Miksi voisin itseäni kutsua?
Onko ketään jolla olisi samanlaisia aatoksia?
Olen huomannut...
lollaboo.
7
256
Vastaukset
- hyväjuttu
Voima, jota kutsut Jumalaksi (kuten kristityt) on maailmankaikkeuden ylläpitäjä. Eri uskonnoissa/ajatusmaailmoissa sille on eri nimiä.
Uskon itsekin alkuvoimaan, mutta itse en käytä siitä nimeä Jumala, itse asiassa yritän olla nimeämättä sitä.
Voithan kutsua itseäsi vaikka pelkästään uskovaiseksi. Et kuitenkaan usko kristittyjen juttuihin siinä muodossa, jossa ne löytyvät heidän oppikirjoistaan (pahuuden kirjoista).
Kuitenkin tuo on sitä uskoa, jota minä todella kunnioitan ja noudattelen itsekin, yksi voima, joka huolehtii huomaamatta kaikesta (eri nimiä eri paikoissa) ilman mitään oppikirjoja ja järjestäytyneitä yhteisöjä, pelkästään oma usko. Olet löytänyt uskon todellisen merkityksen, jota nuo oppeja lukevat kristityt sun muut eivät ehkä koskaan tule löytämään. =) - rakastaa
kaikkia luotujaan. Jumala on kaikkialla.
Kirkko ei pelasta ketään. Eikä kukaan toinen ihminen voi pelastaa toista.
Raamattu on Jumalan Sanaa. Sitä lukemalla voi oppia tuntemaan Jumalaa. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sovitti syntimme Golgatan ristillä. Jokainen joka turvaa häneen ja kunnioittaa häntä etsimällä hänen tahtoaan pelastuu... no siitä helvetistä.
Kaikille jotka ottavat hänet vastaan hän antaa Pyhän Henkensä ja voiman tulla Jumalan lapsiksi.
ehkä olet herätyksen tilassa, ehkä Jumala kutsuu sinua???- arjuuna
On aivan oikeassa suunnassa,sillä hän ei ole peroonallistut, tuota ajatonta kaiken alkua, sillä heti kun se ajallistetaan ajatuksen avulla persoonaksi, niin ei ole enään jumala vaan ihmisen kaltainen uskomus.
Kun emme ajallista sitä ajatuksillamme,vaan elämme tuossa hijaisuudessa, niin saatamme yllättäen todeta, että ajatuksemme alkavat kumpuamaan tuolta tyhjyydestä,eikä menneisyydestän,niikuin ennen.
Kaikki vanha päättyy, ja alkaa uusi elämä, jossa ei enään ole kärsimystä,tuskaa, eikä ahdistusta
'Jumala on' on mielestäni askeetisuudessaan tehokas ilmaisu.
Kaikki elämä perustuu kehitykseen(henkinen) ja on vailla minkäänlaisia ehtoja tai painostuksia. Näitähän tarjoillaan jatkuvasti, jollet ole sitä'tätä joudut jonnekin, siis jatkuvaa uhkailua.
Elämä on 'taistelutanner' ja jokainen tuottaa tuloksen. Näitä tuloksia ei pidä arvioida, koska harvoin tiedämme yksilön elämän todellisen tarkoituksen.Eräs ystäväni sanoo aina, että uskonnot tappelevat keskenään, (henkilökohtaiset, terveellä tavalla nöyrät) uskot eivät tappele tai tuota väkivaltaa.
Itsekin koen, että olen oman uskoni löytänyt - noin 15 vuoden etsimisen tuloksena. Tajusin muuan muassa vihdoin, etteivät Jumala, jumalat tai jotkin ihmistä "korkeammat" voimat vaadi minulta mitään sovitusoppeihin tai Jeesuksen vereen uskomista. Puhumattakaan mistään helvettien ikuisista kidituslaitoksista.
Uskoni tapahtuu tässä hetkessä,- ei jossain muinaisuudessa, joskus 2000 vuotta sitten.
Raamatut ja muut pyhät kirjat ovat kyllä lukemisen arvoisia, muttei
niiden moraalineuvoja kannata ottaa sokeasti vastaan eikä niiden tarinat ole välttämättä historiallisia tapahtumia.- Kutjale
Nuorena olin vapaissa suunnissa ratkaisun tehnyt uskovainen. Sitten 2-kymppisenä menetin uskoni. Ajattelin uskonnon olevan vain lääkettä kuolemanpelkoon. Yli kolmikymppisenä taas aloin uskoa. Sitten vähitellen menetin uskoni kristinuskon Jumalaan. Pohdin kovasti yksikseni, millainen Jumala on. Kaikesta huolimatta huomasin kaipaavani juuri raamatun Jumalaa ja sitten vähitellen hänet taas löysin. Hän oli kuitenkin se sama jota olin yksinäisyydessäni puhutellut.
Oma tarina. - jonkinlainen panenteisti
Minä pidän itseäni jonkin sortin panenteistinä
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/muodot.html
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten111595Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1511302Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2821226Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1111049Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin42877Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t4805Kun Suomen uutisiin ei voi luottaa?
Kertoisitteko te uutismaailmasn perehtyneet ASIANTUNTIJAT nyt sitten sen, mihin voi?218797- 24719
- 42701
Olen etsinyt sinua
Jokainen päivä olet sydämeni. En voinut käsittää silloin kun ensimmäisen kerran sinut näin, että hän, tuo kauniin ihana20674