Avoin kirje Lilli Riihirannalle

Avoin kirje Lilli Riihirannalle - tv-sarjan
"mitä uskoa?"-kommentti

En löytänyt Lilli Riihirannan yhteystietoja,
joten julkaisen tämän avoimena kirjeenä.

Hei, hyvä Lilli Riihiranta!

Katsoin "Mitä uskoa?"-sarjasi yle areenalta,
ja viimeisen osan TV1:stä. Tuli mieleen, että
lähettäisin jotain kommenttia.

Keskityit aika tavalla luterilaiseen
kristinuskoon, mikä tietysti oli ymmärrettävää,
koska sarjan punaisena lankana oli oma etsimisesi.

Viimeisessä osassa esitit jo aika vaikeita
kysymyksiä papeille. Olisin itse kaivannut
ehkä lisäkysymyksiä aiheesta "millä
mekanismeilla jumalat muka kuulevat
rukouksemme, näkevät koko ajan tunteemme,
ajatuksemme, tekomme ja laiminlyöntimme...?"

Lisäksi monoteististen maailmanuskontojen
painolastina on vaatimus uskoa muinaisia
pyhien kirjojen tarinoita historiallisiksi
faktoiksi, mikä tavallaan - ilman
uskonaikakonetta - on aika vaikeaa,
ainakin minulle.

Itse näen tarpeelliseksi ammentaa
useista mytologioista. Minusta meillä
olisi hyvä olla "Krishna ja Jeesus
aivopuoliskoina, Buddha keskellä päätä,
Sokrates pikkuaivoina ja Laotse
silminä, korvina ja suuna."

Mytologioiden on hyvää antaa elää
tässä hetkessä ja ajattomasti,
eikä historiallisesti, koska se
synnyttää vaan turhaa skeptisyttä..
Toki mytologioihin on kohdistettava
moraalinen uskontokritiikki. Mitään
moraalisääntöä ei kannata uskoa
"oikeaksi" vain jos pyhä kirja
niin väittää.

Itse olen päätynyt omissa etsinnöissäni
siihen, että jos suurten monoteististen
maailmanuskontojen kaltainen, edes
jotenkin 'kaikkivaltias' ja 'kaikkitietävä'
Jumala on olemassa, on kaksi vaihtoehtoa:
Joko Jumala tiesi luodessaan maailman
kaiken mihin se milloinkin johtaa - tai sitten
elämämme jossain "virtuaalisessa simulaatiomaailmassa"
Esimerkiksi voisimme olla jumalallisessa tietokoneessa
keskeytyssilmukoissa pyöriviä ohjelmistoja
"sähköaivoisissa robotinpäissä", ja jumaluudet
voisivat siten tarkkailla mielin määrin
simulaatiotodellisuuttamme. Jos molemmat
vaihtoehdot olisivat totta, se mahdollistaisi
mahdolliset jälleensyntyvät myös menneisyyteen.

Jos tämä maailma on jumalallinen tietokone-
simulaatio, jumaluudet voivat ohjelmoimalla
poistaa ja lisätä luonnonlakeja universumiimme
mielin määrin milloin tahansa, joten ihmeet olisivat
mahdollisia lokaalisti tai globaalisti.

Miksi sitten uskon? Sanotaan, että yhteensattumat
on Jumalan tapa pitää itsensä piilossa. Itse
kuitenkin katson, että minulle oudot, hyvin
epätodennäköisiltä tuntuvat, ja usein
eräänlaista karua huumoria sisältävät
yhteensattumat ja niistä päässä tulkitut merkitys-
elämykset, ovat melkein ainoa keino Jumalalle
muistuttaa minulle olemassaolostaan.
Tästä olen kirjoittanut enemmän kotisivuillani
www.iki.fi/manninen/miksiuskon.html

Miksi tähän universumiin on koodattu olioille
niin suuri haavoittuvuus ja olioilla on
potentiaalia haavoittaa toista erittäin syvästi?
Kun esimerkiksi kristitty kokouskansa on uskonnollisessa
hurmiossa ja kiittää Jeesusta kaikesta hyvästä,
samaan aikaan toisaalla lapsia hyväksikäytetään, ihmisiä
kidutetaan ja raiskataan? En yritä ratkaista nyt
näin vaikeaa ongelmaa, mutta olen yrittänyt kuvitella, että
itse olemme ehkä tämän maailman valinneet etukäteen
taivaassa, ja "suurella haavoittuvuudella" voi ehkä
olla jotain merkitystä sen suhteen, miten voimme
kerrata tai oppia kärsimyksen kautta etiikkaa
muiden olioiden ja itsemme kohtelusta.

Uskon, että tämä uni-,harha-,virtuaalinen jumalallinen
simulaatiomaailma on aivan tarkoituksella tehty juuri
tälläiseksi, että etsijät ja varovaiset skeptikot
helposti ajautuvat pitämään tätä maailmaa ateistisena.
Seuraavalla kerralla voimme syntyä toiseen
universumiin tai tämän universumin toiselle
elinkelpoiselle planeetalle. Se voi olla
moraalisilta virityksiltään toisenlainen
maaailma, esimerkikisi kuin lastenohjelman
"Teletappimaailma".

Kiitos sarjastasi! Hyvää etsimistä (Ja toivottavasti
myös löytämisiä)!

Ystävällisin terveisin,
--
Jarmo Antero Manninen
iki.fi/manninen