Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
haide
profiilit
haide
haide
Vapaa kuvaus
Aloituksia
414
Kommenttia
828
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
on omalla tavallaan kaunis, mutta kyllä
rakkaus antaa siihen lisäkauneutta. Ja
tarinoita on moneksi, sadoiksi ja tuhansiksikin
sivuiksi varmaan. Jälleen pehmeä, lämmin ja
nautinnollinen runo Sinulta Tasja.
Lukija kiittää.
06.02.2010 13:44
Kai niitä päiviä on meillä kaikilla joskus,
jolloin polkee jalkaa ja ärisee. Mut hei,
se puhdistaa ilmaa ja on niin maan perus-
teellisen hyvä olla taas ' tyhjennyksen ' jälkeen =)
Monimutkaistahan se rakkaus mokomakin on,
mut on se niin ihanaakin. Niin kuin oli runosikin
jälleen, lukuhetkestä kiitän.
06.02.2010 13:42
kukapa Sinut voisi unohtaa =)
On niin syvällinen ja kaunis tämä runosi
jälleen, odottava ja hiukan suruvoittoinenkin.
Mutta pitämättä ei voi olla - kiitos !
05.02.2010 18:23
siinä se taas somasti nököttää, runosi.
Tätä tunnelmaa suorastaan kahmi, niin
puoleensavetävää se on. Ja sanojen taitava
käyttö, erilaisuutesi - siinä on valttikorttisi.
Jonkainlainen haikeus siitä on kyllä luettavissa,
tai ainakin minä koen niin.
Mahtavaa luomistyötä, ihailen.
Kiitoksia.
05.02.2010 18:00
voi miten haikea runo.
Herkkiä väreitä veden pinnalla näen itse
läpi vuoden, koska kosken vesi ei jäädy ja
sen sekä yl- että alapuoli väreilee ja kuohuu.
Ei ole aikaakaan, kun sorsat, härkälinnut ja
muutkin palaa niihin kuohuihin uimaan.
Nyt on vain muutama koskikara,
Älä heitä kiveä, ihaile vain näkemääsi ja odota.
Kiitos lukuhetkestä.
05.02.2010 17:58
joka on voinut kirjoittaa nämä täyteläiset,
syvällisen kauniit säkeet. Tuntisin ne varmasti
ihan missä tahansa, mutta olen kovasti onnellinen,
että ne on runoni sisällä.
Tunnelmallista, jotenkin mystistä kerrontaa jota
ihaillen luen ja ahmin.
Ystäväni, olet avannut jälleen kerran minulle uusia
ulottuvuuksia runoilussa. Kunpa joskus kasvaisin ja
taitaisin samanlaisen kirjoittamisen taidon.
Kiitos, talteen menee jälleen ja tulee luettua vielä
monen monta kertaa.
05.02.2010 17:51
ja näet mitä luultavammin ikkunastasi vain betonibunkkereita,
tiilitaloja ja autojen vilinää. Olen paljon onnekkaammassa
asemassa, jokaisesta ikkunastani näen puita, puita ja vielä
kerran puita, lumen peittämiä ja koristamia. Niissä oli
kylliksi kirjoittamaan tämä runoni, vaikka ei se ihan niitä
tyypillisimpiä rakkausrunojani toki olekaan.
Mutta oikein hienoa, jos mielikuvituksesi avuin sait
edes jonkinlaisen kuvan maisemistani.
Siitä kiitos !
05.02.2010 17:45
olipas se, poikkeavaa Sinua tämä runo.
Mikäs se nyt oikein on, eikö Kerttu ole
suopea vai mistä päin mahtaa puhaltaa, kun
nuin topakkaa ja tummaa tekstiä kirjoitat ?
Näköisesi se kyllä on, ei sen puoleen.
05.02.2010 13:20
en muista, oletko aiemmin kirjoittanut tänne.
Mutta nyt ainakin runosi on häkellyttävän koskettava,
erilainen ja pysäyttävä.
05.02.2010 13:17
hyvillä mielin luin palautteesi.
Paranemista pikaista edelleen Sinulle tässä toivotan
ja valkean päivän jatkoa.
05.02.2010 13:12
ei voi kuin ihastellen lukea ja nauttia.
Omaat hyvän ja rikkaan sanavaraston, niillä
on eväillä ei voi syntyä muuta kuin tällaista
tekstiä.
Tuhat kiitosta lukuhetkestä !
05.02.2010 13:10
tästä sai hyvän mielen - kiitos kirjoittajalle.
04.02.2010 15:33
melkein satuttava runo ihmisen yksinäisyydestä
ja halusta siirtyä ajasta iäisyyteen. Vaikka kuinka
se tuntuisi oikealta, niin parempi kuitenkin on aina
odottaa, että Korkein katkaisee elämän.
Valoa ja voimia päiviisi, aurinko löytää vielä Sinut !
04.02.2010 15:31
tämä runo rakentuu kauneudesta, haikeudesta
ja hartaista säkeistä, kuin muistopuhe jollekin.
Paljon olet saanut sovitettua siihen, mutta
kaikki toimii paikallaan.
Hienoa työtä.
04.02.2010 15:28
Olipa vaikuttava runo, meni ihan kylmät väreet lukiessa.
Mutta totta on, että kipeistäkin asioista voi ja saa
tietysti kirjoittaa.
04.02.2010 15:25
onhan se nimi Sinullekin annettu,
vaan eipäö tienneet iskä ja äiskä millaisen
runomaakarin tähän maailmaan kasvattivat.
' olen hakoteillä
hataran aavistuksen varassa
minä olen oikeassa '
Mää en ala mittään, etkä Sinä kyllä ole hakoteillä.
Jos olisit, ei tätäkään runoa olisi syntynyt. Se on ollut
ihan pakko kirjoittaa tietäen maailma ja kaikki - ihan kaikki.
Tykkäsin sataa.
04.02.2010 15:23
kiitti, kiva kun olet viivähtänyt runoni äärellä
ja vielä kommentoinutkin. Kevättähän tässä jo
oikeastaan odotellaankin auringon myötä kovasti
ja lumien sulamista.
Iloa ja hyvää mieltä Sinulle sinne jonnekin.
04.02.2010 15:17
olisipa se ihanaa, jos joku joskus lausuisikin runoni ääneen.
Tai no, on kyllä yksi naisystikseni joka toisinaan niin tekeekin
ja hän on oikea lausujatar - upeasti tekee vaatimattomista
runoistani melkeinpä taidetta.
Mutta hieno, täyteläinen palaute Sinulta.
Kiitos paljon * niiaa *
04.02.2010 15:15
varmasti hieno reissu * oonks vähän kade *
Eikä ihme, että antoi aiheen niinkin kuvaavaan
ja mielusti luettavaan runoon.
Hui - en mie vieraijen miesten napoja arvaa
katsella :O
03.02.2010 18:17
ja olisi ollut kyllä oiva tuonne rr:jen puolelle
minun mielestäni.
' tuuleen kirjoitettu '
sille luovutettu rakkaalleni vietäväksi.
Pidän kovasti runoistasi, niin tästäkin.
03.02.2010 18:15
15 / 42