o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Tämä ei nyt varsinaisesti ole vastaus aloittajan aiheeseen.
Telkkaria tämä sentään sivuaa, sillä olen ilokseni huomannut, että naispuoliset kuuluttajat, juontajat ja keskustelijat ovat alkaneet pukeutua ihan kunnollisiin vaatteisiin
Saattavat paljon "mainostetut" ulkomaalaiset raiskaajatkin ymmärtää, etteivät kaikki suomalaisnaiset tyrkytä itseään, vaikka melkoinen joukko feminiinejä villiintyikin
Tosin pukeutumisen/riisuuntymisen takana saattoi olla köyhyys, jonka vuoksi helmasta oli leikattu kaistale miltei vesirajaan asti ja yläosasta saksittu napaan saakka.
Lähden tästä pehkuohin urittämään, tulisiko uni heti vai vasta silloin, kun olen väsynyt sitä odottamaan,
Hyvää yötä ja kauniita unia! - Vai apinoiden joukkoon. Siitäkin huolimatta, että esi-isiä pitää kunnioittaa, anon kunnioittavasti, että minut hyväksyttäisiin porukan papukaijaksi.
Lupaan olla niin siivo suustani, että minut voi viedä vaikka kirkon portaille kiroilemaan.
Siellä sitten istun lurittelemassa että entten tentten teelikamentten viisun vaasun put!
Terveisin yritteliäs naputtelija, joka yrittää taas. - Ehtoota pirttiin!
Olen ennättänyt unohtaa asiani, kun tappelin saadakseni nikkini kirjatuksi. Systeemi on ihan uusi, ja lopulta se etukäteen osasi sekä salasanan että sen toisen tunnuksen, mutta eipä vain tullut Kahvipirtin pöytäkirjaan Venlastiinaa.
Yritin monta kertaa, ja jo alkoi niin suututtaa, että mieleni teki käyttää sitä suosituinta suomalaista sivistyssanaa ja oikein tuplaweellä.
Pakko on kylläkin hillitä itsensä, ettei kämppäkaverini opi tuhmia sanoja.
Hän on sen verran kiltti vapaaherra, ettei minulla ole mitään syytä pahoittaa hänen mieltään.
Niinpä laitoinkin mansikka-kermakakun, jollaisesta hän pitää, ja tykkäänhän minä itsekin. Tulee nykyisin vain kovin harvaan leivotuksi.
Kakku odottaa huomista päivää, ja tekaisen toisen, jos pakastemansikoista onnistuu.
Eipä sillä, että olisi odotettavissa vierasten tulvaa, mutta Kahvipirttiin sen huomisen kakun ajattelin. Meillä nimittäin on huomenna juhlapäivä: esikoisemme täyttää 48 ja puoli vuotta.
Nyt lähen katsomaan mitä telkkarista tulee.
Toivottvasti ei mitään kummempia, ja pääsen ajoisssa nukkumaan.
Hyviä öitä ja kauniita unia! - Voi että on ihana pirtti! Kiitos, Skillan, että olet taas jaksanut avata uuden pirtin,
Kissatkin ovat niin onnellisen näköisiä ja kehräävät kilpaa. ja entäs sitten Kaulin!
Näin juhlavan näköisenä en ole tainnut hätä koskaan ennen nähdäkään.
Nurkkakaappikin näyttää siltä kuin sitä olisi puunattu ja putsattu. Päältäpäin nimittäin.
Sisällöltään kaappi on aina ollut hyvin varustettu. eikä sen flunssa- ym. lääkkeet milloinkaan ole haitannet siivoa ja leppoisaa hauskan pitoa, vaikka joskus kateelliset ovatkin päästäneet liikeelle huhuja ylenmääräisestä ryypiskelystämme.
On annettu turhien mölinoitten mennä ohi korvien. Tietäähän jokainen järkevä ihminen, etteivät humalaiset lennä kuin korkeintaan soittoruokalasta pellolle.
Pirtin porukka sen sijaan on lentämisestä luonut jo perinteen. Komeasti on vuosittain lähdetty pääsiäislennolle ihan Kyöpelinvuorelle saakka.
Pääsiäinen lähestyykin jos ei nyt uhkaavasti niin ainakin lupaavasti.
Taitaa olla reilut kaksi viikkoa aikaa kaivella komeroista lämpimät lentovarusteet. - Pilvetöntä päivää!
Siis taivaalla ei pilvenhattaraa näy, mutta mielialat ovat pilvessä, sillä isä kuuli eilen pojaltaan, että eräs ihana ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen tai tarkasti ottaen tuhkauurnaan.
Olemmekin tässä ilmeisesti turhan kauan hiljaa itseksemme iloinneet siitä, ettei yhtäkään läheistä ystävää tai tuttavaa ole kuollut.
Pitääköhän ruveta etukäteen pelkäämään kuka ystävistä ja omaisista seuraavaksi kuolee...
Anteeksi, että tällä tavalla synkistelen...
Toivotan Teille kaikille hyvää terveyttä ja hyvin hiekoitettuja katuja ja teitä. - Kyllä taas on upea aurinkopäivä!
Olen yksin kotosalla, kun lähin korvalääkäri on Herttoniemessä, ukollani on asiaa sinne. Olihan sellainen paljon lähempänäkin, mutta sitä ei ole enää.
Toivottavasti aktiiviset yhdistelijät eivät keksi lopettaa meidän
terveyskeskustamme ja siirtää terveyskeskussairaalaa jonnekin mahdollisimman vaikeiden kulkuyhteyksien päähän.
Juuri tällä hetkellä pitäisi päättää, lähdenkö ulkoiluttamaan rollaattoriani, mutta taitaa olla parempi, että paikkailen laiminlyöntejäni. Se tarkoittaa, että kirjoittaisin muutaman kirjeen sukulaisille, joille olen postivelkaa,
He kylläkin soittavat, mutta minä en osaa kälättää puhelimessa kovinkaan pitkän.
Minulla on yksi sukulainen, joka soittaessaan puhuu samat asiat moneen kertaan, ja viimeksi hän puhui niin kauan, että kännykästäni loppui virta.
Minulta taitaa virta olla loppumaisillaan. Voisi olla parempi, että lähtisin parvekkeelle ristikkoja täyttämään. Sellainen on nykyisin ainoa aivotyöskentelylajini.
Sanovat sen tekevän hyvää aivoille. Teki tai ei, mminusta se on mukavaa.
Moikka kaikille! - Onpa ihanan aurinkoinen päivä!
Olemme kahvitelleet, ja lähinnä minä olen muistellut muinaisia ystäviämme ja muita "värikkäitä" henkilöitä.
Äidin ystävättären poika oli vuosikaudet ollut Ruotsissa ja palasi sitten Suomeen ummikkona. Silloin tällöin hän kävi juttelemassa minun isäni kanssa, ja siinä yhteydessä selvisi, että minä luin koulussa ruotsia. Nyt oli elämäni tilaisuus opetella puhumaankin, vaikkei se helppoa ollut. Kaveri puhui skoonelaisittain, ja minä ymmärsin usein väärin. Eräänä iltana poika tuli hakemaan minut lenkille ja kyseli yhtä ja toista. Luultavasti onnistuin vastailemaan , koska hän kiinnostui isästäni ja laulun sekaisella äänelle kysyi mielestäni, että "ee din foor svensk?"
Ajattelin, että mukava on poika, mutta hänen kielioppinsa on kaikkea muuta kuin hyvää. Olin lähes aikeissa opastaa, että FÅR ei ole en- vaan ett-sukuinen. Onneksi hillitsin oman kielioppitaitoni ja selitin, ettei meillä ollut yhtään lammasta mutta aika monta kissaa.
Nauruksihan se kielillä puhuminen meni jo siinä vaiheessa, kun poika sanoi tarkoittaneensa pappaa! Sen jälkeen juttu alkoikin luistaa suurempia jännittämättä.
Muutamaa vuotta myöhemmin, kun hän oli oppinut suomen, ja olimme kumpikin kihloissa, retkeilimme aika usein ja eräänä kesänä ravustimmekin pareittain yhdessä.
Hän muisti aina joskus kysyä, hankimmeko lampaita vai kissan sitten, kun olemme naimisissa ja asumme omassa kodissamme.. Minä puolestani lupasin, että sulhaseni ja minä tuomme heille häälahjaksi suuren sarvipäisen pässin.
Uhkaus jäi toteuttamatta, sillä he menivät hiljaa vihille eivätkä pitäneet hääjuhliakaan. Paikallislehden seurakunta-palstalta sitten näimme, että heidät oli vihitty. Meidän liitostamme ei paikallislehdessä tiedotettu, sillä meidät vihittiin Helsingissä Tuusulan tuomiokunnan arkistossa. - Ehtoota päivää!
Kuulumisia ei juurikaan ole -- ei ainakaan sellaisia, jotka kiinnostaisivat.
Eivät ne kiinnosta itseänikään.
Olen yrittänyt lueskella vanhoja kirjoitelmiani ja soitellut musiikkia.
Jos en ota lukuun tasaisen harmaata taivasta, on ainoa nähtävyys edellisen asuntomme ikkunasta auennut näkymä kaikkea muuta kuin värikäs, Eivät kuki tuomet keväällä, eivät havise haavat eikä jänöpupu tai fasaani enää vietä aikaansa pusikossa,
Se on kaadettu, ja niitylle on nousemassa elementeistä talon pohja. Harmaa.
Luultavasti harmaat elementit päällystetään punaisilla tiilillä, jotta uusi kerrostalo sopeutuisi kolmen aiemman talorivistön jatkeeksi.
Yksi mieshenkilö tuli juuri kaupasta ja toi minulle ainakin kilon banaaneja.
Siirrynkin nautiskelemaan,
Tulkaa meille, kyllä s9itä banaanikimpusta vieraillekin riittää! - Ihmeitten aika ei ole ohi, on joku väittänyt, ja oikeassa oli, ainakin jos oletetaan väitteen tarkoittaneen taivaallisia ihmeitä.
Hämmästyin, kun valkopohjainen ikkunverho oli muuttunut selvästi oranssiksi. Vetäisin verhon sivuun, ja arvoitus selvisi: koko läntinen taivas oli voimakkaan oranssi!
Keittiön ikkunoista oli suora suuntaus pohjoiseen, ja siellä taivas oli täysin sinipunainen.
Ikkunasta näkee oikein hyvin myös itään, ja itäinen taivas oli tummansininen!
Kun olin saanut tietokoneeni toimimaan ja nuo yllä olevat rivit
kirjoitetuiksi, suoritin taivaitten tarkastuksen.
Parissakymmenessä minuutissa oli taivas muuttunut ihan mustaksi, ja ilman katuvaloja koko maisema olisi täysin pimeä.
Aina noita vanhoja viisauksia osuu nykyihmistenkin eteen. Yksi sellainen tietäjä oli A. Kivi, joka osasi lausahtaa Nummisuutarin Eskolle, että niin muuttuu maailma.
Saada nähdä muuttuuko tämä aikaansaanokseni taivaiseen suuntaan ei tuulten vietäväksi. Alussa ei ollut kirjaantumismahdollisuuta, mutta Venlastiina siellä nökötti orvon näköisena.
Nikki oli myös tämä laatikon alapuolella. Toivottavasi se ei katoa niin kuin viimeksi.
Tähyilkää taivasta ja voikaa hyvin.
Minä lähden vielä parvekkeelle katsomaan Helsingin suuntaan,
Ehkä sieltäkin näkyy jotakin, vaikka edessä on melkoinen metsikkö ja yksi korkea kerrostalo. - Tänään on korteista päätellen ystävänpäivä.
Hyvää ystävänpäivää pirttiläisille! - Why dont you write a thick lovestory?
Good luck ! - Piti eilen naputella muutama rivi Runebergista. Inspiraatio ei ottanut tullakseen, vaikka olen ikäni vihannut sotahulluja suomalaisten halventajia. Sven Dufvasta tämä kansallisrunoilijaksemme mainittu herra teki naurettavan pellen, joka hyökkäsi, kun käskettiin perääntyä ja perääntyi, kun komennettiin hyökkäämään.
Edes suomentunnilla ei maikka hiiskahtanut sanaakaan siitä, ettei Sven kaheli ollut. Hän oli suomenkielinen eikä ymmärtänyt vierasta komentokieltä - ruotsia.
Sitten oli se pikkupoikien yllytyslaulu, jossa poika haaveilee että täyttässään viisitoista hän kävisi samaan taistoon kuin isänsä, joka viisitoista vuotisna astui rivihin, tiensä aina kulki kunniaan ja iloisin mielin kärsi vaan kylmää, nälkää, haavoja.
Kylmää on minun kahvinikin!
Tässä on kulunut muissa höpinöissä sen verran aikaa, että keittimeni on ajat sitten samminut.
Ei auta muu kuin tehdä uuusi keittoyritys.
Tulkaa meille juomaan, kun tuoksu alkaa tuntua.
Heippa - Mahanmuuttajat on aihe, jolla pelotellaan; ovat naisten ja lasten raiskaajia, rosvoja ja murhaajia ja kehtaavat levittää vielä vaarallisia tautejakin.
Tätä kun lehdet repostelevat joka päivä, ja hysteeriset kansalaiset lietsovat vihaa ja pelkoa, ei ole ihme, jos heikkohermoisemmat alkavat kauhistua.
Mitä Venäjään tulee, ei liene ihme, että sieltä ei tule hymistelyjä.
Kyllä Suomessa niin paljon venäjänvastaisuutta on, ettei itänaapuri voi olla sitä huomaamatta.
Ei siellä varmastikaan iloisin mielin seurata sitäkään, että USA;n sotilaslentokoneet harjoittelevat Suomen Lapissa. - Kekkonen mielestäni on ollut tähän mennessä paras presidentti.
Paavo Väyrysestä saattaisi tulla likimain yhtä hyvä. Jos hän olisi ollut presidenttinä silloin, kun Aho onnistui kallistamaan maanviljelijät äänestämään EU:hun liittymisen puolesta. Suomi hoitelisi hommat ihan omien etujemme mukaan ja tekisi päätökset niin kuin Suomelle paras olisi. - Hei!
Lunta on sen verran mukavasti, että talvelta näyttää.
Joulukuusi ei ole karissut yhtään, eikä joulupukkikaan käynyt kuin jättämässä suuren, punaisen kassillisen nimettömiä paketteja.
Siitä sai jokainen "arpoa" itselleen mieleisen näköiset paketit.
Vaihteeksi sellainen lahjomistapa.
Ruoka maistui. Vain riisipuuroa emme keittäneet, ja pöydästä puuttui myös veskunasoppa.
Seuraavana iltana tuli toinen poika vaimonsa ja lastensa kanssa,
Kyllä saa olla onnellinen, että jälkikasvu asuu ihan lähimaisemissa.
Tinaa valoimme kahdestaan, En kyllä yhtään osaa päätellä mikä minun valokseni on. Luultavasti jokin maailman luomisen aikoihin syntynyt pitkäkaulainen ja huippuhoikka elukka, joka on ajat sitten kuollut sukupuuttoon.
Ei pääse kämppäkaverikaan kehumaan tinaklöntillään. Että semmoisia tulevaisuuden ennusmerkkejä!
Raketeista en kirjoita. Menee jo yli laitojen.
Kaikkea hyvää pirttiläisille! - En osaa muuta toivottaa kuin oikein onnellista uutta vuotta.
Oikein onnelliseen sisältyy hyvä terveys, rauha, ystävät ja omaiset, vanhan ajan luminen talvi, varhainen kevät, lämmin ja aurinkoinen kesä ja ihana syysruska. - Hyvää vanhan vuoden jatkoa.
Täytyypä tarkastaa mitä lääkkeitä vielä on saatavissa resepteilläni.
Osa niistä on turkasen kalliita, jos joutuu maksamaan itse koko hinnan.
Mutta eipähän sitten tarvitse pohtia mihin loput kolikot kuluttaisi.
Eipä sillä. ettei tähänkään asti ole ollut mahdollisuus ylen määrin pankin seinästä tuohta repiä. Kuluneena vuonna on tehty yksi ulkomaanmatka ihan Viroon asti. Sen sijaan Pohjois-Karjalaan emme päässeet, ja Lapin-matkakin jäi tekemättä.
Onneksi on sen verran muisteltavia, että aika kuluu, ja voidaanhan suunnitella sitä maailmanympärimatkaa, joka tehdään sitten, kun puolisko voittaa lotossa muutaman miljoonan. Kinahan siitä tosin sukeutuu, kun minä haluaisin matkustaa luksusluokassa, ja tuleva lottomiljonääri sanoisi tylysti, että enimmäinen luokka on meille tarpeeksi hieno.
Yksi asia on varma: SkillaNin ennustus toteutuu: KESÄ TULEE ensi vuonnakin.
Siispä oikein onnellista kesän 1916 odotusta ja kaikkea hyvää koko tulevalle vuodelle! - Se on sitten taas aatonaatto. Justhan se viime vuonna oli, Nopeasti se aika kuluu. Kaikki on kunnossa Joulun tulla, kunhan saan silitetyksi kolme pöytäliinaa ja keittiömestari kinkun uuniin.
Kuusi koristeltiin illalla, vaikka aikamoinen äheltäminen kynttilöitten kanssa oli, kun johdot olivat sen seitsemässä sikkarassa.
Kun aloitin kirjoittamisen taivaalla oli tummalla pohjalla miltei mustia pilvilauttoja, joita tuuli ajoi ties minne.
Nyt on taivas vaaleansininen ja pilvet vaaleanpunaisia!
Koivujen latvat ovat viininpunaisia, ja rungoista hohtaa kulta!
Ei se nyt ihan joulukortilta näytä, mutta uudenvuodenkortiksi maiseman väritys olisi ihan passeli.
Kummallista, etten osaa haikailla valkean joulun perään, vaikka sellainen oli joskus lähes maailman tärkein asia.
Terveiset kaikille! - Ehtoota, hyvät työmiehet ja ahkerat naiset.
Näinhän aikoinaan toivotteli työmiehen tunnin toimittaja Lauri Kantola.
Minä olen mielestäni tänään ollut ahkera nainen. Uskokaa tai älkää, niin ruumiillisesta työstä käy kirjahyllyjen siivoaminen.
Nyt olen kylläkin jo voiton puolella: kuusi hyllyä on siivottu, mutta kahdessakin vielä on riittämiin urakkaa. Sen verran vätystää ja vähän väsyttääkin, että taidan siirtyä Höyhensaarelle. Jospa vaikka Nukku-Matti olisi hyvällä tuulella ja näyttäisi minulle kauniita unia.
Niitä toivotan Teille kaikille. - Lunta tulvillaan on raikas talvisää.
Siis ensi lumi on satanut täällä, ja niin pitkälle kuin katse kantaa on maailma valkoinen.
Olemme lähdössä joulukuusen ostoon, joten pääsette vähällä, kun en ennätä kirjoitella muuta kuin hyvän päivän toivotukset.