o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Taaskaan en malttanut pysyä poissa, mutta mitä rupesitte puhumaan joulupukista!
Kyllä meilläkin joulupukki kävi, ja kilttejä olimme pikkusiskon kanssa olleet.
Aina se pukki epäröimättä uskoi vakuutuksemme, mutta kun oli kesällä täyttänyt viisi ja oppinut salaa lukemaan, vastasin myöntävästi joulupukin kummitätini äänellä ja murteella esittämään kysymykseen "ossaaks Iris lukkee?)
Silloin joulupukki torui minua narraamisesta. Itku kurkussa yritin vakuuttaa etten narraa. Vihdoin pukin kontista ilmestyi kirja, jossa nuottien ja lapsikuvien lisäksi oli myös tekstiä. Niiasin nätisti, avasin paketin ja rupesin lukemaan. Mitään kyselemättä pukki jakoi loput paketit ja lähti jatkamaan matkaa.
Ensimmäisenä jouluna sodan jälkeen sattui aika hassua. Mukavaa oli se, että isä oli kotona, mutta vielä hauskempaa sattui. Isän etunimi oli Ove, ja kun pukki alkoi jakaa lahjoja, hän ripusti yhden paketin ovenripaan ja arveli, että meillä oli tosi kiltti ovi, kun sille oli lahjojakin. Löytyi vielä toinenkin paketti, joka oli tarkoitettu ovelle, mutta isä pääsi väliin ja selitti pukille millainen väärinkäsitys oli syntynyt
Kyllä siinä nauru maittoi! Joulupukki hörähteli vielä mennessäänkin niin että nauru kuului ainakin puolen kilometrin päähän, - Dekkareita olen minäkin tänään harrastanut ja loppupäivän ratkoin kuvaristikoita. Tarkoitus oli lukea loppuun se salapoliisiromaani, jota olin pätkittäin lueskellut. Sitten muistin, että kyseinen teos oli jo aamulla kateissa, emmekä hakemallakaan löytäneet sitä.
Tuntui niin tylsältä, että päätin ulkoiluttaa rollaattoriani, ja sulassa sovussa päädyimme Kahvipirttiin. Jo ikkunasta näkyi kuinka jouluisen juhlava pirttimme oli.
Otin varmuudeksi kengät jaloista ja jätin ne rollaattorin kaveriksi kuistille.
Sukkasillani hiippailin pirttiin. Tuli ihan sellainen lapsuuden pikkujoulujen kaltainen tiptap tiptap tipetipe tiptap -olo.
En sentään uskaltanut laulaa, kun kissa nukkuivat, ja uskokaa tai älkää, hyräilivät Sinivuorten yötä.
Olisikohan uusilla verhoilla ja ruseteilla alkusysäys laulun valintaan?
Pirtissäkin on uuras työ päättynyt, mutta tuskin Skillanilla on juhla nyt.
Hän on varmasti uurastanut itsensä niin loppuun, että toivottavasti jaksaa kömpiä sänkyyn.
Kiitos, hyvää yötä ja kauniita unia! - Äläpä höpäjä, muori 77! Saat uskoa, että minua nauratti sinun lakoninen kommenttisi sille ensimmäiselle pirtissä piipahtaneelle "asialliselle".
Ai että jospa meikäläinenkin oppisi kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi! Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei vanha koira istumaan opi.
Mutta en minä ihan oppimaton ole: olen oppinut hiljaa kävelemään -- tosin olosuhteiden pakosta!
Skillanille tekisi mieleni kirjoittaa oikein pitkä haukkumakirje.
Älä, kuule, vähättele meidän pirttimme perustajaa!
Siinä on niin tomera ja osaava emäntä, että vaikka isompiakin soittoruokaloita on viime aikoina lopetettu, Kahvipirtti on ja pysyy. Kun sen johdossa on mukava ja osaava ihminen, on kodikkaaseen ilmapiiriin helppo piipahtaa.
Tavataan taas pian Kahvipirtissä! - Arvokkaat arvioijat!
Tervehdin ensimmäiseksi nimimerkkiä "hämästy". Jo alakoulussa joku luokkatoveri kirjoitti muistokirjaani, että sä lapsen uskos säilytä, se sull on paras ystävä. Hämästy on ilmeisesti saanut saman ohjeen ja noudattaa sitä. Jos kuitenkin mieleen hiipii epäilys tai hämmennys, eikä itsellä ole mahdollisuutta päästä vetämään lonkkaa suuren työttömyyskorvauksen kera, kannattaa käydä kysymässä työttömyyskorvausten suuruutta asiantuntijoilta. Sellaisia ovat ne kilometritehtaalle laitetut, jotka hakemallakaan eivät löydä työpaikkaa.
Ja nyt ovat vuorossa skillantausta ja miinuspuoli.
Eikö teidän kaltaisten älykköjen kannattaisi tehdä oma aloitus ja kirjoitella toisillenne?
Tulos olisi varmaankin niin korketasoinen, että keskusteluunne heittelisi omia ajatuksiaan monikin Teidän tasollanne oleva. - Juhlat on juhlittu.
Minun itsenäisyyspäivätraditiooni kuuluu Tuntematon sotilas ja ehdottomasti Edvin Laineen ohjaamana.
Sen jälkeen tapana on ollut töllöttää linnan juhlatkin, ja joka vuosi olen ihmetellyt sitä, että juhlan ainoa anti on ollut booli ja iltapuvut.
Tänä vuonna ne mielestäni olivat varsinaiset mekkopippalot. Mennen tullen kerrottiin, kuka oli sen ja sen puvun suunnitellut, ja mistä kankaasta juhlakolttu oli tehty.
Olin saada raivarin, kun yritin kuunnella tanssiorkesterin solistia, mutta herra asiantuntija mekasti mikkiin laulajattaren leningin kankaan ihmeellisistä kimalluksista ja siitä kuinka ne on saatu aikaan.
Ymmärrän oikein hyvin Liv Anderssonin päätöstä olla osallistumatta.
Mielestäni itsenäisyyspäivän juhla on nimenomaan kansallispukujuhla.
Kansallispuvut ovat riittävän arvokkaita sopiakseen Suomen arvokkaimman juhlan henkeen.
Eikä sitten tällä kertaa muuta.
Pahin kiukku tuli edes vähänpuretuksi.
Voikaapa mainiost1! - Ihan sisälle asti kuulee
kuinka kovasti ulkona tuulee.
Niin kuuset kuin koivutkin tuntea saa
kuinka nöyrästi myrskyä kumartaa.
Päivä on harmaa kai siksi, että
taivaalta vihmoo vettä.
Tänään viimeinen syyspäivä lienee.
Huomenna pohditaan kuka tiennee
josko valkean joulun saamme,
vai mustako on joulumaamme.
Mutta taattu ja jokavuotinen on tää,
ettemme ilman joulumainontaa jää.
Ihmiset ruuhkan keskellä selvitä koittaa,
ja tungoksen ja metelin yllä soittaa
kovaäämislaite joulurauhaa julistaa:
"Hiljaa, hiljaa joulunkellot kajahtaa..."
Terveisin: Venlastiina - Anteeksi, anteeksi!
Olen niin sekopäinen auringonpaisteesta, että olen Paulankin muuntanut Puilaksi.
Menen nyt nurkkaan häpeämään.
Terv. Venlastiina - Heissan!
Ajattelin, ettei täältä ole mitään kirjoitettavaa, kun eilinen maan koristautuminen valkolumella ei varmaankaan olisi ollut ainutkertanen koko maassa.
Tänään maasto on lähempänä huurteista kuin lunta, jolla autojen katot vieläkin on peitetty.
Sitten räjähti ihme: taivaan haaleanharmaa harso repesi ja pakkautui taivaanrantaan sinisen mustana kaistaleena. Maisema oli valoisa kuin pohjoisen kesäyönä, ja tämän häikäisevän ihmeen sai aikaan aurinko.
Lähetänkin tänään kaikille auringonpaisteista mieltä ja erityisesti Paulamarialle ja Kallelle lämpimät terveiset ja auringonsäteitä lämmittämään vastineeksi siitä, että Puilamaria on ilahduttanut meitä mainioilla murrejutustelullaan ja Kalle pitänyt huolen, ettemme palele pakkasellakaan, kun aina on ollut tervaksia kodikkaasti räiskymässä.
Hy vät jatkot! - Mitähän sitä toivottelisi, kun säätiedotuksestakin tulisi todennäköinen.
Ei ole osannut ilmojen haltia päättää sataako vai paistaako.
Itsekin olen lähimain absoluuttisessa nollapisteessä.
Kuitenkin näyttää siltä, että elämä on yhtä juhlaa: juuri oli sukulaispojan(!) 80-vutisjuhlat, ja heti joulukuun alussa täyttää entinen luokkatoveri samat kymmenet. Kutsun mukaan kukat ja lahjukset ovat kiellettyjä, mutta me olemme varanneet saman ei-lahjan, jolla meidän vieraamme ovat kiellot kiertäneet.
Hei! Arvatkaapa mitä parhaillaan tapahtuu: aurinko yrittää paistaa!
Jospa minäkin tästä vähän vilkastuisin, kun suunnittelen lähtöä silkkinauhan ja värikynien ostoa. Nyt pitää vain saada shafööri liikkeelle. Omasta kylästä ei haluamiani tarvikkeita löydy, ja samalla reissulla voimme katsastaa ensi vuoden seinätaskukalenteriakin.
Pitemmittä pulinoitta: terveiset kaikille! - Voi jumaliste!
Ettekö te natottajat voisi lähteä naton joukoihin johonkin sellaiseen maahan, jossa nato jo ennestään hilluu.
Palatkaa sitten raatoina ja raihnaisina tai jopa ruumisarkuissa takaisin Suomeen, jossa eletään rauhassa ja sovussa kaikkien naapureitten kanssa. - Johan on! Vai että onko murre seksikästä???
Rakastan murteiden kuulemista silloin, kun puhujana on aito osaaja.
Kahvipirtin kanta-asiakkaana olen saanut nauttia savonkielisen mestarin kirjoituksista.
Teksti on niin elävää, että sen todella kuulee lukiessaan.
Suomi on täynnä mielenkiintoisia murteita, joilla on oma nuottinsa, savolainen nuotti ehkä tarttuvin. Turkulainen ja varsinkin Rauman seudun jutustelu on sellaista säksätystä, jota pitäisi. Miltei kateellisena kuuntelen, kun joku puhuu aidolla murteellaan.
Olen pienestä pitäen ollut murrehullu ja opetellut syntyperäisten paikkakuntalaisten puhetapaa. Kotoani en sitä evääksi saanut, kun äiti oli Hauhon myllärin jälkeläinen ja isä puolestaan svenska talande sukukunnasta.
Valitettavasti kotipaikkakuntani etelähämäläinen murre on katoamassa. Vanhat kuolevat ja uusia muuttaa eri puolilta Suomea.
Sitäpaitsi oma ikäluokkani, joka lapsuudessaan on puhunut paikallista murretta, on "sivistynyt" sen verran ettei enää kotomurretta osaa.
Eihän tietenkään ole kovin seksikästä kysyä, että minkäs siä olet menevänäs? - J.K.
Ruunelle terveisiä, että poikkea tervehtimässä sitä muuatta avioparia ja kerro sitten meille muillekin heidän kuulumisiaan. - Terve taas, koko poppoo!
Meikämuijan elo on enimmäkseen tyhjää täynnä, joten lähes ainoa ilon aihe on oma persoonani. Ei ainakaan kenenkään sivullisen luulisi loukkaantuvan, jos nauran itselleni.
Olen kyllä suunnitellut yhtä jos toistakin, mutta mitään maailmoja kaatavaa tai syleilevää en vielä keksinyt.
Olen kyllä huomannut, että näillä nurkilla en ole ainoa rollaattorin käyttäjä.
Olisi meitä sen verran, että voisimme perustaa jotakin urheilullista,
esimerkiksi rollaattorilla rullaajat.
Joskus vain tuntuu siltä, että on paheksuttavaa pelleillä omien vammojensa ja kipujensa kanssa. Mutta minkäpä sille mahtaa, ettei osaa olla arvokkaasti sairas.
Paras on siis vain pitää mölyt mahassaan ettei loukkaa toisia...
Kiva, että on tämä kahvipirtti, jonka vieraskirjaan voi raaputtaa kuulumisia tai kuulumattomuuksia.
Voikaapa hyvin ja kirjoitelkaa ahkerasti, että minullekin luettava riittää. - Toivotan Teille, rakkaat ystävät hyvää yötä ja hyvää huomenta!
- Olihan se A. Kivi törkeä kirjoittaessaan suomalaisesta rahvaasta ja vielä rahvaan kielellä!
Ahlqvitsin - anteeksi, Ahlqvistin August oli kai aikamoinen kirjallisuusasiantuntija, mutta mutta vainoamalla Kiveä hän kirjoitutti itsensä suomalaiseen kirjallisuushistoriaan.
Harvempi tavallinen suomalainen ei juuri muuta hänestä tiedäkään.
Mitä Aleksin leivonnaiseen tulee, luin siitä ensimmäisen kerran.
Ettei vain joku paikallinen leipuri oivaltanut, että siinäpä onkin taas uusi markkinointikohde...
Syntyperäisenä nurmijärveläisenä, jonka ensimmäinen koti oli Stenvallin piharakennuksessa, en koskaan ole kuullut kenenkään puhuvan Aleksin baakelsista.
Puolisoni suunnittelee päivän menua, joten kirjoittamisesta ei tule mitään.
Terve! - Ilmoittaudun toivottamaan aurinkoista päivää!
- Ihan alkajaisiksi esitän SkillaNille, että perustetaan Kaffekisällittäret ja valitaan sattuneesta syystä Merikukka tanssimaan ryhmän prima ballerinana.
Hän on hoikka ja nätti ja merielämään tottuneena osaisi keinuttaa itseään viehkeästi laulelujemme tahdissa. Yleisö ei niin ollen malta lähteä pois kesken esityksen...
Ei kuitenkaan kerrota Merikukalle etukäteen, ettei hän hyppää paattiin ja purjehdi kaukaisille maille.
Yöllä on ollut pakkasta. Kaikki paikoitusalueen autot ovat ihan huurteessa. Mutta aurinko paistaa. ja taivas on sininen. Linnun lintua ei näy. Jokohan kaikki ovat muuttaneet lämpimämpiin maihin.
Viron maaseudulla seikkaillessamme näimme vähän väliä valtavia lintuparvia lentävän jonnekin - kumma kyllä ne eivät lentäneet etelään päin.
Tuli juuri mieleeni, että on olemassa laulu, jossa sanotaan, että pois lentävät taas muuttolinnut. Täytyykin kokeilla, löytyykö se läppärin levystöstä.
Aurinko päivää Teille ja heipä hei! - Kyllä helpotti!
Nyt saa häpeämättömästi olla ronskilan hilima! - Päivä on jo paistanut sen verran kauan, ettei voi hauskaa huomenta toivottaa. Siispä päivänpaisteista päivää!
Paistaminen toi mieleeni ruoan laittamisen. Minä nimittäin laittaisin ruokaa, jos ei ukkoni sitä laittaisi. Hän nimittäin laittaa sellaista sapuskaa, ettei ole ihme hänen vaimonsa pulskistuminen miltei päivä päivältä.
Pitäisi keksiä hyvä syy, jonka nojalla hänelta voisin kieltää ruokien laittamisen...
Tallinnassa söin aitoa venäläistä borssia, joka on suuri rakkauteni. Harvemmin sitä tulee kotona laitettua, mutta nyt keittelin sitä ison kattilallisen heti kotiinpaluuta seuraavana päivänä. Ensi kerralla muistan ostattaa smetanaa. Se oli ainoa, mikä aidosta mausta puuttui.
Meillä on yleensä sellainen ruokalaista, että tänään on hyvää ruokaa, ja huomenna syödään eilistä. Nyt siihen listaan tulee silloin tällöin muutos, se borssi.
Olen tainnut ylittää palstakiintiöni ja ajan.
Tavataan taas! - Niinhän tässä taas kävi, että taivaan tuulet olivat vohkineet taatusti sisäänkirjatun nikkini.
Sanokaa te viisaammat, onko tuossa sisäänkirjautumisessa aikaraja.
Onneksi on tuo tuuraajani Puskasuleima, ettei tarvitse pohtia vakinikilleen hätäaputuuraajaa.
Aurinko purskahti paistamaan ja kirkastaan ruskan värit.
Upeaakin upeampi ruska loistaa tummaa taivastga vaxsten.
HÄH!?!
Mistä se Vanlastiina nyt tuonne alas iklmestyi?