KAHVIPIRTTI 111 / 2015

Hyvää huomenta pirttiin!
Tuo pirtin numero, 111, vei heti ajatukseni körttiläisiin. Isän suku
on körttisukua ja isällä oli tapana sanoa että körttinaisten jakussa
on 111 helmassa (ne kolme vekkiä). :)

Olen aamuvirkku ja sunnuntaiaamutkaan ei houkuttele sängyssä viipymään tarvetta enempää. Nyt varsinkin olin pirteä kun olin
saanut tekstiviestin, että rakas serkku vaimoineen poikkeavat
kylään Helsingistä Savonmualle männessään. Ei sitä ole ehtinyt
serkkuja paljon tavata nuorempana lomilla käydessään. Silloin oli
vanhemmat ja sisarusten perheet ne, joita piti yrittää ensisijaisesti
tavata.
Nyt ollaan eläkeläisiä ja rivit serkkujenkin joukossa alkavat harveta,
monilla on jo sellaisia fyysisiä esteitä ettei enää omin avuin pysty
matkustamaan, niin sen takia onkin erityisen kiva, kun tällaisia
pikatapaamisia joskus sattuu.

Päivä on harmaa eikä voi sanoa että se "valkenee", se vaan harmaantuu
pilvistä ja on ennustettu että voisi tulla räntää vaihtelun vuoksi.
Pariisin terroristi-isku oli järkyttävä uutinen.
Veljen tytär oli juuri Pariisissa ennen tätä iskua, joten oli onnea ettei lähtenyt juuri tänä viikonloppuna sinne. Hänellä on ollut tuuria aikaisemmin, kun meni veljeään tapaamaan Lontooseen ja siellä oli pommi-isku metrossa aivan lähellä missä hänen itsensä piti mennä metroon.
Mikä on "katastrofin anatomia"? Itsekin olen välttynyt katastrofeilta joilla on veden kanssa tekemistä. Näin Estonian myrskyisellä merellä menossa viimeistä kertaa Tallinnaan, me Viking Linen matkustajat selvisimme turvallisesti maihin ennenkuin myrsky kohosi vielä hurjemmaksi.
Kymmenen vuotta myöhemmin selvisin tsunamista vuorokauden marginaalilla. Hotelli missä asuin oli aivan rannalla...
Siitä katastrofista minulla oli omituisia enteitä, joista puhuinkin
matkaseuralaisilleni, että AC-laitteet kummittelevat huoneessani
ja sen humina kuullostaa laululta "Oi luojani kun katson maailmaasi..."
Mutta kaikella on aikansa, sanotaan.

Nautitaan tästäkin harmaasta päivästä parhaamme mukaan!

Hei, Skillan ja MdK-MdK, mitä mieltä olette tästä otsikosta?

MTV.fi paikalla: Rauhanmarssi Helsingissä – "Maailmassa on yhä enemmän ihmisiä, jotka vastaavat pahaan hyvällä"

Eri uskontokunnat yhteisessä kuorossa Tuomiokirkon edessä laulamassa rauhanomaista laulua. Tuntuu mielestäni uskomattoman hienolta tuon eilisen kamaluuden jälkeen.

Körttiläisiä ei lapsuuspaikkakunnallani ollut, mutta muuten vain uskovaisia kylläkin. Hartausseuroja pidettiin taloissa, ja muistan kulkeneeni niiden penkkien välissä parivuotiaana kuunnellen miesten komeita ääniä, minusta ne olivat parasta, sillä kotioloissa isä ei juurikaan laulanut, sen sijaan äidin sopraanoa kuultiin siellä paljonkin.

Kirkossa kävin heidän kanssaan ja sieltä muistan vain että nukutti niin armottomasti.

Nyt meni muisteluksi...joten palataanpa tähän hetkeen .
.
Hyvää jatkoa palstan parhaalle Kahvipirtille! toivottaa Merilii.

Hyvää iltaa! Tai jos ei hyvää, niin ainakin iltaa.

Olisikohan roihut uuden Pirtin ovenpielessä päässeet sammahtamaan. Siltä näyttäisi kun suurempaa tungosta ei ole Pirtissä käynyt. Eipä minulla suurempaa asiaa ole, mutta tuleehan sitä pistäydyttyä muutoinkin katsastelemassa.

Pariisiin tehneen iskujen tekijät näyttävät jonkin verran paljastuvan tiedotusvälineiden mukaan. Näyttää olevan mukana myös "pakolaisina" tulleita tässä joukossa. En nyt tätä turvapaikan hakijoita kohtaan vihamielisten purkausten eväiksi mainitse, mutta ei totuutta kannata kiertääkään. Onhan mainittu, että tarkempaan tarkkailuunkin on jo ryhdytty. Saapa nähdä, saadaanko koko tähän sopaan järjestystä aikaan. Valtavia ovat turvapaikkaa hakevien määrät jo valmiina liikekannalla.

Sekalainen päivä oli tänään ilmojen puoleen, sadetta ja aurinkoa, lämmintä kyllä oli vuoden aikaan nähden. Minulta meni oikeasti pyhäpäivän merkeissä, lepoa laiskotellen. Kyllä sellainenkin päivä on paikallaan.

Ilmoittautumiseni tulee tehtyä. Hyvää iltahämärää teille1

hu,huu, täällähän minä- sunnuntai-illan tervehdys uuteen pirttiin.
En suinkaan hiekkarannoilla makoile vaan täällä pimeässä ja lumisohjoisessa suloisessa suomenmaassa taaperran ja ihmettelen maailman menoa ja meininkiä huuli pyöreenä.
terveisiäkään ei voi oikein mistään kertoa jos nyt jokunen teatteri ja ravintolamatka ohitetaan noin vaan. Aika on vaan mennyt jossain.Muutaman kerran pirttiin kurkistelin, ennen sitä eksyin tuonne "vanhojen viestien kiistapalstalle". Tuli olo etteikö tämöisenä aikana ole mitään tärkeämpää kuin nuo joutavat kiistelyt-- joten jäi aina pirttiinkin poikeamatta. Nyt tulesssani sytytin nuo roihut kun ym. niitä kaipaili. Hienosti valaisevatkin tällä hetkellä lunta vasten.
Flunssa rokotus kastiin kuulun, eipä ole tullut, meille vanhoille (ikinuorille) se on jo kovatauti. Tilasin ajan netistä ei tarvitse yhtään ootella.

Järkyttäväksi on tosiaan mennyt,ihan kuin sekaisin koko pallo. On mielenilmausta ja marssia puolesta ja vastaan monelle asialle. poltellaan ja räjäytellään milloin mitäkin ,aina ihmiset tulilinjalla .Kohta suomi samaa taistelutannerta kuin muukin sotatilassa olevat maat. Kauhua herättävä tuokin pariisin tapaus....

Itse olen hoidellut perintöasioita ja käynyt tapailemassa tuttuja hoitolaitoksessa.
Sanoinkin nähtyäni entisen työkaverin: nyt on helppoa kun samalla näkee monet tutut ihan yhdellä käyntikerralla.....
Nuo viikkoharrastukset vievät oman aikansa. Niitä ei voi jättää väliin.

Mutta eipä auta kuin elää vaan eteenpäin. päivä kerrallaan. Lämpimät terveiset koko pirtin poppoolle, niin entisille kuin uudemmillekin . Heippa.

Kiitos hyvästä palstasta. Kasvit--kukat on nyt kasvihuoneessa eräitä yritän ensivuonna kasvamaan ulkona, ehkä vähän hoivaamalla.

Suomi on kaukana muusta maailmasta, siellä on vain omat ja tutut ja pieni määrä muita vain piristää maata näin näein asian.

Heitän vähän sekaan SkillaN en pahalla.

Huomenet, kaamos jatkuu, ei vaan taida oikean kaamoksen oloinen olla, siellä Lapin perukoilla se asustaa;)
Plussan puolella mittari vielä on yölläkin ja nyt jo puolikuu marraskuusta käytetty, jopa säästy lämmitysten kustannukset.
Kaukana olemme maantieteellisesti monestakin paikasta, mutta näkyy nuo loiskeet tännekin ylettyvän, toivoisi kovasti, että elämämme saisi jatkua rauhaisena edelleen.
Uhkakuvia kuitenkin maammekin ylle on muodostunut, rauhoitellen kyllä vielä puhutaan, tiedä sitten.
Aivan kamalaa maissa missä on noita kamaluuksia tapahtunut.
Taidat att2 asustaa huomattavasti etelämpänä, kun kasvihuoneessa kasvit talvehtivat.
No löytyihän kadonnut lammaskin, hyvä että kaikki on hyvin meri-kukka.
Taaperrellaan vaan hurskaisen toivomusten tapaan, niin sitä on aina tehty;)
Eiköhän se olisi kaikkien hyvä, jos tuo sota saataisiin loppumaan, vaikka pakkokeinoin, pienempi paha pakotus, kuin tämä pakolaistulva, vai onko niin koskematon joka maan oma hallinto, että sitä ei voi rikkoa.
Kunpahan ymmärtämättä asian laitaa, kyselen.
Kaikki yritykset rauhan asian puolesta on hyviä, kunpa niillä saisi jotakin aikaankin.
Aamuvirkku olen minäkin ja aamut on ihania joka vuoden aikaan, itse virkeänä ja rauhaisaa ympärillä.
Suku on kaikonnut, ei monta serkkua olekaan ja mitään yhteyttä ei heidän kanssaan ole.
Pojan tytär on Espanjassa, kohta kotiin palaa, toivottavasti turvallisesti tänne palajaa, kolme kuukautta siellä ollut ja ihastunut maahan ja kansaan.
Tänään taas käsitöiden ja ystävien pariin, aina ne tapaamiset virkistää, toista kymmentä vuotta samat henkilöt olemme yhdessä olleet.
Yritetään pitää mieli korkealla, vaikka tuo sää ja nuo ikävät tapahtumat meinaavat suupieliä alas vetää.
Hymyllä on kumma voima, joten hymyillen eteenpäin.

Mitähän sitä toivottelisi, kun säätiedotuksestakin tulisi todennäköinen.
Ei ole osannut ilmojen haltia päättää sataako vai paistaako.
Itsekin olen lähimain absoluuttisessa nollapisteessä.
Kuitenkin näyttää siltä, että elämä on yhtä juhlaa: juuri oli sukulaispojan(!) 80-vutisjuhlat, ja heti joulukuun alussa täyttää entinen luokkatoveri samat kymmenet. Kutsun mukaan kukat ja lahjukset ovat kiellettyjä, mutta me olemme varanneet saman ei-lahjan, jolla meidän vieraamme ovat kiellot kiertäneet.

Hei! Arvatkaapa mitä parhaillaan tapahtuu: aurinko yrittää paistaa!
Jospa minäkin tästä vähän vilkastuisin, kun suunnittelen lähtöä silkkinauhan ja värikynien ostoa. Nyt pitää vain saada shafööri liikkeelle. Omasta kylästä ei haluamiani tarvikkeita löydy, ja samalla reissulla voimme katsastaa ensi vuoden seinätaskukalenteriakin.

Pitemmittä pulinoitta: terveiset kaikille!

Sää on tänään pilvinen ja tihkusateinen näillä nurkilla,

juuri kävin viemässä roskat ilman päähinettä tai takkia

ja aikalailla vauhtia tuli matkaan.


Aamuvoimistelujen ja aamupalan jälkeen oli taas

kuntosaliryhmä koolla,

ohjaaja siellä pitää rankkoja harjoituksia aina.

jumpparyhmä myöhemmin.


Flunssalta - toistaiseksi ainakin - säästyneenä mietin minäkin

rokotusajan tilaamista,

vaikka narkolepsia-jutut saivatkin sitä aikoinaan väistämään.


Minulla on Positiivareiden seinäkalenteri pöydälläni,

siinä on marraskuun motto: KESTÄ, JATKA!

- Eipä tässä muukaan auta.

Hyviä iloisia mielialoja! t. Merilii.

Helei! Kauniita "Hartaita säveliä" olen tässä kuunnellut, kaikki hyvin tuttuja ja
hienoja! Näin maanantaisin kun tulee yleisön toivomia kappaleita radio ykköseltä.

Teatteriterveisiä voisin minäkin tuoda, kuten meri-kukka, muutenkin asiat tuntuu
olevan reilassa, flunssakin vielä on kiertänyt kaukaa!

Pimeää on, mutta ei pakkasta, eikä jäätä, ei lunta, hyvä on, eipä tarvitse lumia kolata,
eikä liukkausta pelätä ainakaan vielä, "vaan yksi päivä kaiken muuttaa voi" !
Onhan se vasta alussa tämä talvi, mutta toivotaan parasta!
Hyvää iltaa kaikille!

Meillä taloyhtiön vaatimaton kuntokämppä oli poissa käytöstä pitkän ajan. Ehdin sitä jo kaipailla. Nyt se on käytössä ja joka aamu käyn itseäni varovasti siellä kiduttamassa. Juuri sen verran että veri alkaa kiertää, ehkä n. 20 min. koko reissu. Menee se aika hupaisempaankin.

M-K reippaasti ilmestyi huhuilujen jälkeen Pirttiin. Hyvä näin. Yksi M-K:n lause jäi mietityttämään:" Tuli olo etteikö tämmöisenä aikana ole mitään tärkeämpää kuin nuo joutavat kiistelyt." Onhan tuossa kaikenlaista minunkin mielessäni pyörinyt. Onko näissä mitään järkeä? Voisinko tämän "nuoruuden" loppuosan käyttää järkevämminkin? Eihän kuitenkaan voi vaatia, että kaikki olisi mieleni mukaista. Onhan meissä monenlaista paidan kuluttajaa, mielipidettä ja asiansa hehkuttajaa. Kaikilla on omat oikeutensa. Päättää voin vain siitä, minkä verran roikun mukana ja missä. Kahvipirttiin olen kirjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Täällähän on sentään on sopuisaa jutustelua ja väliin jopa asiaakin. Ja kyllä noita juttuja laajemminkin lueskelen. Meneehän ne, jos ei muuten niin huumori mielessäni. Sitä paitsi, tuskinpa aina olen oikeassa edes mietteissäni.

Tässäpä se päiväni on mennä hurahtanut. Vakavampia mielenilmaisujani en nyt julkaise. Ne saa jäädä omaan käyttööni. Voekoo hyvin!

Huomenta jälleen, nyt jo melko valoisasta Savosta, tuli yllätys nukkumisen kanssa, kello liki kahdeksan kun heräsin, harvinaista.
No olikos se sanonta niin, kuin pankkiin laittaisi, kun paljon nukkuu;)
Näyttää tuo sää olevan kuivemman näköistä, lammikot hävinneet ja lumesta ei jälkeäkään.
Niin miten tämän lopun elämänsä parhaiten käyttäisi, siinäpä pohdittavaa, vai antaako vain mennä tuulen mukaan, kyllä se niinkin on, että monet turhat pohtimisetkin elämiseen kuuluu.
Luin juuri yleisön osastolta jutun, kun joku harmitteli autojen kiusatakseen ajavan talon ohi pitkillä valoilla, että heijastuu ikkunoihin kiusaksi.
Aika mitättömältä kiusalta tuokin tuntuu, mutta jos se harmin tekee, kai aihetta sitten valittaa;)
Kaikesta saa aikaan turhuutta, jos rupeaa pohtimaan ja nämä palstan kirjoittelut voi läpihuutoina läpi käydä, tyhjää kalinaa useimmiten, minunkin sepustukset.
Toisaalta on hyväkin, että jonnekin voi ikään kuin purkaa pahoja ja hyviä tuntojaan, ehkä joskus jopa tärkeitäkin ja antavia.
Sama kalenteri minulla kuin Meriliillä ja pieni Et- lehden kalenteri laukussa, keittiön seinällä vielä yksi ja hyvin olen näillä selvinnyt.
Tuo perheen musta lammas, joskus sitäkin tunnetta minäkin yritin päälleni laittaa, mutta kyllä se oman itsensä aikaan saama tunne useinkin on, ainakin siihen loppu päätelmän sitten tulin.
Oma huono itsetunto sellaista aikaan sai, vanhempana ymmärsin.
Kaikenlaista tutkijaa tämä maailma sisällään pitää, kuin tuo salaliittotutkijakin, katsoin myös haastattelun.
Onnistuiko ostoksesi Venlastiina, kiva muuten juuri se vaihe, kun niitä juhlia ja lahjoja suunnittelee, oma tekemä kortti juhlan juhlistaa, siitä voi tehdä hyvinkin persoonallisen.
Nyt on laulupäivä ja liukkaudesta ei vielä pelkoa täälläkään, mutta johan kylmempää lupailivat, jokohan talven tekoja saamme kohta nähdä.
Iloa päiväänne.

Eilen illemmalla meinasin kirjoittaa tänne, mutta apina ilmestyi pirtin ovelle, ja ilmoitti, se on rikki nyt.
Eihän minulla erikoista asiaa ollutkaan kunhan olisin ilmoittautunut.
meri-kukan tervetulleeksi olisin toivottanut. nyt sitten toivotan.
Kalenteri ja muutkin tarvikkeet löytyivät. Kalenteri sellainen seinäkalenteri jossa joka kuukaudelle sopiva valokuva pääli osassa, ja alaosassa kalenteri jossa on tasku. sinne mahtuu muistilappuja jokaiselle kuukaudelle. hieno kalenteri maksoi Tokmannilla 3€ .
Minusta tuo rokotus on niin helppo, eikä huomaakkaan kun se on pistetty, minä ainakin olen tyytyväinen. Eihän sitä eläkeläisten tarvi aikaa tilata jonoon vain kun oma terveyskeskus ilmoittaa milloin rokotuspäivä on. Meillä se on paikkakunnan ilmaisjakelulehdessä.
Kyllä kannattaa olla erimieltä hallituksen leikkauslinjoista, nyt peruivat ainakin yhden leikkauksen koskien asuntotukea. Monelle varmaan tärkeä asia.

Aamupäivää.

Vettä lorottaa täällä,parvekelasit on ihan märkänä ja pimeää kuin no olkoon sanomatta;)

Meillä kerhopäivä tänään,ihan kiva juttu.
Naapuri talostakin tulee porukkaa.

Eipä kummempia kuulu.
näkyillään...

Kylläpä ihan mieli ilahtui kun tervetulleeksi toivoteltiin- kiitos ! Sää on pimeä ja lunta pyryttää, mutta sehän kuuluu asiaan näin syksyn hetkellä.

Kuten kerroin kävin piikillä. Tilasin ajan ja niin me tämän "keittiömestarin" kanssa yhtäjalkaa astelimme paikalle. aikaa oli monta minuuttia ja povailin että hän saattaa päästä ennen minua ilman ajanvarausta. Niin kävikin - hänen numero huudettiin ja jäin istumaan kuin tatti, tosin vaan hetkeksi. Ihan ajallaan minutkin ottivat. Kun iltapäivällä menee ei ole jonoja, ainakaan tällä toisella viikolla. Nyt on sitten "piikki lihassa" !

Viimeisin musikaali oli rahakabaree. Me jotka olemme eläneet jo vähän nuoria kauemmin, muistamme nuo 70-80- 90 lukujen tapahtumat ja paljon muutakin. Juttu noudatteli hauskasti niitä tapahtumia- olisi hyvin voinut olla vaikka ihan totta. lamat , konkurssit ja rahan perässä kaahailut. Ehkä 90 luvun alussa syntyneille se ei sanonut niin paljon. Ja eri ihmiset näkeekin vähän erilailla asioita. Siihenkin on oikeus, kuten erimieltä olemiseenkin.
Onhan tämä maailman meininki sellainen- paras kun ei liian syvälle uppoa asioihin jolle me emme mahda mitään. Joka tuutista tulee kyllä hirvittävää tietoa.
Paras vaan elää omaa elämäänsä eteenpäin liika järkytys ei tee hyvää eikä auta mitään
Kivaa ehtoota kaikille tasapuolisesti !!

Nopeasti se pimeys yllätti, päivällä sentään kajasti aurinkokin pilvien lomasta. Sateessa aamupäivällä läksin asioimaan, ja taas tuli täydennettyä ruokatarpeet:D Loppupäivän sujuikin ruuanlaiton parissa, eilen kun oli jo niin tyhjänä kaapit, että sorruin tilaamaan pitzzan. No, se olikin paras minkä olen syönyt, piti vaan pakastimeen loput laittaa. Hätävara onkin hyvä olla olemassa, jos laiskottaa.

Serkkuni soitti pitkästä aikaa, leskeksi kun jäi muutti Helsingistä Päijät Hämeeseen, missä lastenlapsia on lähettyvillä. Vanhempi on kuin minä, mutta pirteältä kuullosti,..minulta kun hukkui muutossa puh.numeronsa, ja molemilla omat kiireemme uuden kodin luomisessa.
Onhan noita serkkuja paljonkin vielä, enoni insinööripoika asuu täällä Espoossakin, mutta kun en ole edes nähnytkään, ei yhteyttä tule pidettyä. Tämä Terttu taas on tuttu jo lapsuudesta, hänkin vietti mummolassa nuoruuttaan, mummon apuna silloin. Sittemmin hakeutui Helsinkiin työelämään, jossa loi hyvän uran itselleen Keskon sisäänostajana.
Ihana ihminen, sama lämpö kuin äidillään Taimitädillä äidin vanhimmalla siskolla, joka aina kesäisin kun tavattiin sanoi: Voi herttanen päivä, miten hauskaa on nähdä.

Muista Taimin viime käynnin Sipoossa, soittaessani pianolla Kulkurin valssia, pyörähteli Taimi lattialla valssin tahsissa, vaikka oli varmaan jo yli 80 silloin :D 93 vuotiaaksi eli sentään, kotikuntansa vanhustenkodissa viimeiset pari vuottansa. Tämän Terttutyttärensä mukana katoaakin nuo vanhat rakkaat sukusiteet, serkuista en tiedä ketään, joka pitäisi yhteyttä siihen mummolan maalaiselämään, jossa omat lapseni aikanaan vain käymätieltään ovat tutustuneet.

No, tallenteet on 4 paksuna kirjana työpöydälläni, kuvineen ja kirkokirja kopioineen, myös Suomen 3 vuosisadan historiaa käsittelevinä.

Nyt laatikot uunista, ja terveiset vaan Kahvipirttiin t:D

No niin...ylen tärkeä säätila, sadetta tuli pitkin päivää, ei kuitenkaan räntää. Lämmintäkin reilu 5. Mitäpä sitä muuta vanhalle, kunhan on leipää ja lämmintä, sanoo vanha kansanviisaus.

Samaa mieltä olen Laten kanssa, se pienituloisten vanhusten asuntotuen leikkauksen peruminen oli hyvä. Kyllä opposition ja kansalaisten mielipiteet ja toiminta viimeinkin tehosivat. Ja monta muuta peruutusta on hallitukselta tullut. En nyt niitä luettele. Taitaa olla esitysten valmistelu hataraa, ei riittävästi arvioida, mitä ne käytännössä merkitsevät. Saa nähdä mitä vielä tuleekaan.

Seuraan kyllä maailman tapahtumia ihan mielenkiinnosta, sitä ei estä ne hirveydet mitä tapahtuu. Onhan se surullista, mieli tekisi jotain ymmärtää, mutta ympyrät ovat niin suuria ja kaukaisiakin, että vältän heittäytymistä "varsinaiseksi asiantuntijaksi". Ainoa tietoni tulee julkisista tiedotusvälineistä. Saanhan noita itseksein pähkäillä, mutta koetan välttää yöunieni menettämistä. Kuitenkin on pakko todeta itsensä pieneksi muurahaiseksi tässä sekasortoisessa maailmassa ja myös täällä kotomaassakin.

Vaan eipä nämä asiat märehtimällä parane kun ei ole edes sitä "satakertaa" jollainen on märehtijöillä. Lehmäkin on hyvin rauhallinen kun uusintakierroksella ruokaansa jauhaa. Ihmisillä märehtimisen yrityskin tuppaa muuttumaan hallitsemattomaksi kiukuksi.

Hyvää illan jatkoa, jonain päivänä saattaa aurinkokin paistaa!

Ei sitä uskois mutta totta tää on; tänään jo puolen viikon aattoilta. Se Hesarin taannoinen sarjakuva huvitti.
Siinä pienryhmässä oli marraskuun keksijäkin. Rautareetta on taidettu poistaa siitä samasta ryhmästä.

Nyt pitää elellä tasaseen, ettei ilon pilkahduksen hakeminen menisi ns. viihteen puolelle.
Alkaa pienetjoulut ja isomman valmistelu. Kinkun ostan ja jonkun väliaikaisen kynttelisarjan ulos.
Uunilämmityksessä on oma hommansa. Klapit tuon aina edellispäivänä sisään että ulkokosteus ehtii niist haihtumaan.
Kai siinä kolmenumeroisen summan lämmityskautena säästää kun pitää massiivisen ja alkuperäisen palomuurin lämpimänä.

Huomenta keskelle viikkoon, pimeää on, mutta lämmitä vieläkin yli kolme astetta.
Niin se vaan aika rientää, alkaa joulu vaikuttaa kaupoissa, hyllyt notkuvat houkutteita kaikissa muodoissa.
Täällä meillä joulua odotamme melko turvallisin mielin, vaikka tuleehan nuo maailmalta tulevat surulliset ja vaarojakin uhkuvat tiedot aika masentavina.
Kysymyksiä toisensa perään nuo tapahtumat aiheuttavat, miksi ja miksi, niin monet syyttömät joutuvat näiden tuskien keskelle?
Aika pieni vaikuttava taso aiheuttaa levottomuutta ahneudessaan ja vallan himossaan.
Mutta minkäpä teet, ei muuta kuin jännitä ja kuuntele, mitä seuraavaksi.
Tuo lämmitys puilla luo aivan erilaista lämpöä huoneisiin, tosin roskaisaakin on, mutta suloista on istua lämpöä hehkuvan uunin kupeessa ja säästöä tulee.
Tuo asumistuki oli hyvä saada peruuntumaan, olisi se tehnyt pahaa jälkeä pientä eläkettä saaville, mutta vieläkin siellä meno puolella liialti nousuja on tulossa.
Minulla tuo eläke juuri sillä rajalla, että mitään apua en mistään saa, mutta selviän, kun ei muuta keinoa ole.
Tuo kiskoilla toimiva yhteyksien pito myös puhuttaa, aivan aiheesta, jo tänä päivänäkin kulkuyhteydet ovat hyvin huonoja syrjäkylillä, jos vielä juna vuorojakin supistetaan, miten autottomat mihinkään pääsevät.
Parasta olisi kuten meri-kukka sanoi, elää vaan omaa elämäänsä, koska mitään vaikutusta ei suremisella ole, mutta minkä mahtaa, kun nuo tapahtumat vaan mieleen tulee.
Kun television tai radion avaa, aina niistä muistutetaan ja lisää vaan esille tulee.
Pakkohan se on elämä elää ja kestää.
Vastarannan kiiski olen tämän rokotuksen suhteen (monen muunkin) ollut, kai se johtuu siitä, kun olen välttynyt näiltä flunssilta, mutta kertahan se on ensimmäinen.
Ei minua piikin pisto pelota, olenhan niihin tottunut, aikoinaan vuonna -52 sain piikkejä niin paljon, että nahka parkkiintui;)
Olin silloin silmäsairaalassa ja joka päivä kaksi kertaa sain piikin kannikkaan.
Onhan noita verikokeita myös otettu, että ei kivun takia, eikä pelon takia piikillä käynti jää.
Muistoihin voi uppoontua valokuvienkin parissa ja siinä aika hujahtaa, jos vaan uskaltaa esille kuvat ottaa, minä en sellaista aikaa löydä, että ehtisin muistoja katsella, vaikka mukavaa olisikin.
Aina on mielestään niin kiire, tai joku tärkeämpi homma odottaa.
Muorilla se on elämä yhtä juhlaa, kun aina vaan kortille ja jos jonkinlaisiin naurun aikaan saamisiin voi kokoontua.
Sehän se on elämän iloa, jos mikä.
Minä tästä vaan kokoukseen taas lähden, voi olla , että naurua sielläkin, mutta pääasiassa niitä eteenpäin meneviä päätöksiä siellä tehdään.
Tuttuja on kaikki osallistujat, joten mukava tapaaminen siitä toivottavasti muodostuu.
Päivän nousua ja siitä sitä kuluttamaan, näin se vierähtää tämä keskiviikkokin historiaan, onnekasta eloa kaikille.

Aamulla savisia työhousuja siinä aloin pesemään kun tuntui takki niin ja niin tyhjältä. Avotaskuihin oli karissut roskia.
Taskusta putosi 90 euroa setelirahaa. Joskus nuhjaantuneen setelin mössöä olen löytänyt. Kävipä nyt tuuri. Kuin päivän pelastus.
Vaikka mitä yritin, työhimot eivät vaan virinneet tänään. Mut nälkä oli alvariinsa. Nyt jo unikin maittais.
En käy enää sotkemaan unirytmiä. Muuten heräisin aamuyöllä. Siinäkin muka edistystä. En tressaannu vaikka valvoisinkin.

Mitä lienen unta männä yönä nähny, mutta kuin joku iso huoli olis pudonnu mukanta pois. Säätoimittaja ennusti piakkoin tulevaksi päiväpakkasia.

Mitäpä sinä, j.hurskainen, hätäilet että ei työhimot ilmaannu. Terve merkki, että kehosi haluaa väliin lepoakin. Muutoinhan palaisit puhki.

Tänäänkin jatkui jahti ja myllerrykset Pariisissa. Onhan niistä uutisissakin tullut, joten en näistä enempää.
Ei minullakaan ole "oma lehmä ojassa", kun puolustan heitä joilla on vaikeuksia elämisen kanssa. Sen verran sain rehkittyä työelämässä, että vaatimattomaan elämääni eläkkeeni riittää. Ainakin vielä.

Päiväni hupeni iltaan melkein huomaamatta, ansioikkain suorintukseni oli runsaan tunnin päivänokoset hyvin nukutun yön jatkeeksi. Jääköön nyt tämäkin kirjoitustyö tällä kertaa tähän, etten vain rasitu liikaa. Heippa vaan!

Olin avaamassa YLE ykkösen, mutta pari lausetta kuultuani suljin, sillä alzheimer ei kiinnosta yhtään. Jotain mieltä kohottavaa toivoisin joskus YLE ltäkin, mutta ei, oddasatin uutiset, venäjänkieliset ja ruotsinkieliset aina uudelleen - ja vihdoin jotain suomeksi, sotia ja terroritekoja jossain Beirutissa tai pariisissa, Malmössä tai missä ikinä.

Tuollaisesta meidän on pakko vielä maksaa. Sais lopettaa koko Ylen, niin alas se on mennyt.
Laitoin TV 2 niin ruotsia, samoin TV5 lla.

Samaa mieltä kuin SkillaN: "Parasta olisi kuten meri-kukka sanoi, elää vaan omaa elämäänsä, koska mitään vaikutusta ei suremisella ole, mutta minkä mahtaa, kun nuo tapahtumat vaan mieleen tulee."

Televisio pilaa olohuoneeni, televisio pilaa kotini.

Viihdyn vain muiden ihmisten parissa.

Ei kannattaisi kantaa huolta mistään, ei kannattaisi välittää.

Tuo kaikki mitä edellä kirjoitit on minulla mielessä sisälläni. Minä olen kuitenkin ollut hyvin pidättyväinen viimeaikoina täällä sivustoilla. Olen tehtävissä jotka liittyvät valvontaa. En kummemmin sitä nyt analysoi, mutta vaativaa tehtäväni nykyisin on. Paljon vaativampaa kuin AJOMIEHEN häätäminen täältä.

Ihanaa, että kahvipirtti on pystyssä vielä. (haasteita sinulla on ollut) ja on edelleen.
Sekin saattaa ollut myötävaikutuksena, että minä ylläpidolle annoin tiedoksi sinun auktoriteettisi.
Mutta ei tämän kummempia. Hyvää joulun odotusta sinulle ja kaikille pirtissä vierailijoille.

BilMan

Huomenet, nyt jo jouluvalot valoa tähän pimeyteen antaa, monella on jo kyntteliköt ja jos jonkunlaisia valoja ikkunoilla ja parvekkeella.
Viimeinen tämän kuun sunnuntai, siitä se adventti alkaa ja silloin minäkin kyntteliköt ikkunalle laitan ja kuusen parvekkeelle kynttilöineen.
En ole koskaan ajatellut, että mitään" auktoriteettiä" omaisin, mutta jos niin on, on se tahtomattani ilmennyt.
Kiitos Bilman käynnistäsi pirtissä, aina ne kiitokset lämmittää.
Tuon kertomasi nikin sivuutan olan kohautuksella, sillä kaikki, ainakin vanhemmat tietävät hänen tapansa.
Tuosta lajittelusta mistä sini-sirkku mainitsit, minä oikein ihmettelen miten paljon kertyykin tuota bio jätteeksi kuuluvaa, minulla on sellainen pieni jäteastia ja se täyttyy viikossa kukkuroilleen, jos en aiemmin joudu viemään pilaantuvien tuoksujen vuoksi.
Kahvipussit joka aamu ja juuresten kuoria, ja muuta sen tapaista.
Syön paljon juureksia ja hedelmiä ja niiden kuoria sitten kertyy.
Täytyy kyllä sanoa, että Tv ohjelmat ovat huonoja ja viikonloppuina, kun olisi monellakin aikaa istua ja töllöttää, ei oikein mitään katseltavaa.
Nyt olen seurannut näitä politiikan kiista ohjelmia, käyhän nekin jo huumorista, tänäänkin kyselytunti, tosin sieltäkin sitä samaa toistoa, sekaisin on pää, kun ei jaksa ymmärtää mitä tästä touhuilusta oikein seuraa.
Hirveästi säästetään ja kun kuuntelee, mistä ne säästöt koostuvatkaan?
Tulisi nyt joitakin asioihin liittyviä päätöksiäkin, että osaisi luoda oman kuvan miten talkoisiin joudun osallistumaan.
Varmasti minä ja kaikki eläkeläiset tavalla tai toisella, onneksi tuo asumistuki asia korjaantui.
Juuri ja juuri minullakin tuo eläke riittää menoihini, mutta eipä sillä juhlintaan mitään jää, onneksi en sellaista usein kaipaa.
Olen ajatellut, että vaikka kuinka kamalasti noita kauheuksia maailmalla tapahtuu, niistä puhuminen jatkuvasti mediassa lietsoo uusiin tekoihin, sillä huomiota nämä tekijät kaipaa.
Tottakai on tiedotettava ja varotettava, mutta joka tunnin tulevat samat uutiset ei asiaa korjaa.
Ehkä en vain ymmärrä tätäkään asiaa.
Olen kuitenkin suurkuluttaja television osalta, kun istun ja neulon, on mukava kuulla ja nähdä jotakin, hypin kanavalta toiselle ja sitten jään kuuntelemaan jos asia vähänkään kiinnostaa.
Pitäisi kaiketi ohjelma tarjontaan ensin tutustua ja sitten valita mieleinen, harvoin kuitenkaan niin teen.
Päivällä vanhat kotimaiset elokuvat ovat ihan kivoja, vaikka melkein kaikki on jo ainakin kertaalleen nähty.
Olisipa tuollaisia yllätyksiä usein, minkä hurskainen teit, kyllä niistä suu hymyyn vääntyy;)
Joskus voi nauttia vapaastakin ihan hyvällä omallatunnolla, kyllä ne työt edestä löytyy.
Nyt on taas pituutta tällä aamu avauksella, joten toivottelen mukavaa, pimeääkin päivää. (valoja saa polttaa päivälläkin)

Huomenta vaan tänä sateisena aamuna!

Minusta Yle on tärkeä mainostajista riippumaton tiedonvälittäjä. Käytän sitä ja myös haen Ylen tietoja laajemmin perusteltuna netistä. Siellä on myös keskustelupalsta. Tämän lisäksi vilkaisen muutamia sanomalehtiä, muutamia
blogeja sekä yhteiskunnallisia keskustelupalstoja. Näillä yritän tiedonnälkääni täyttää. Tuleehan Yleltä muutamia elokuviakin jatkuvasti.

Selaan myös muitakin tv-kanavia ja joskus löytyy sieltäkin sellaista jota katselen. Kun meissä katsojissa on kaikenlaisia, lienee mahdoton laatia sellainen ohjelmisto, joka kaikkia tyydyttää. Paljonhan tulee kertauksia ja varsinkin eläkeläisille, joilla on aikaa avata telkkari milloin tahansa. Täytyyhän huomioida, että on vielä sentään töissäkin kävijöitä, jotka eivät ehdi aina telkkaria töllöttämään. Minusta jo noin kymmenessä tv-kanavassa riittää melkoisesti valintaa kullekin makunsa mukaan. Jos ei löydy, onhan nappula millä saa pulinat poikki.
BillMannia en tunne juuri ollenkaan seriffinä, en edes kirjoittajana. En myöskään sitä "aikakautta." Se oli aikaa, kun juuri harjoittelin läppäriin tutustumista. Kyllähän noita jälkikaikuja tulee esille yli kymmenen vuoden takaakin. En kuitenkaan ala penkomaan tarkemmin tapahtumia tästä lähihistorian roskakorista. Se nyt olisi vihon viimeistä turhaa aikani käyttöä. Tällä en tarkoita
BillMannin arvostelua sen enempää hyvään kuin huonoonkaan. Koetan vain roikkua tuoreemmissa asioissa ajan tasalla.

Nyt tuli näyttöni, että olenhan joskus hereillä myös aamupäivälläkin. Jatkoja!

Kukahan tuon sumun on levitellyt tänne saakka ??? Jokunen lumihiutalekin leijailee- pimmiitä on.
Tuli noista asuntotuista mieleen miten suuri osa ei osaa edes hakea sitä. varsinkin vanhemmat jotka tukea saisivat ja tarvitsisivat. En nyt muista määrää mutta olin hämästynyt. On se somaa ettei kela voi antaa mitään anomatta, eikä liioin tiedotakkaan asiasta. Mistä ihmeestä vielä vanhemmat yksineläjät osaa sitä tukea hakea. Kelan luvuista päätellen ,ei mistään.

Kyllä itsekin kuulun sarjaan että haluan seurata maailman tapahtumia ja politiikkaa-sopivassa suhteessa. Sehän pitää ihmisen ajan tasalla. Tietenkin rajansa kaikella, mutta siksihän ne sulkemisnappulat tosiaan on . Jos kyllästyttää ,voi sulkea vaikka kaikki vempeleet. Joitain sarjoja ja ajankohtais ohjelmia katson valiten.
Kuten Skillan sanoi neulon minäkin samalla, ei aika ikäänkuin mene hukkaan

Tuleehan niitä uutisia "aivopesuksi! saakka. Ellei tule alkaa valitus ettei tiedoiteta tarpeeksi- pimenossa pidetään. Siis niin monta mieltä. Kuten edellä on kirjoitettu jokainen voi tehdä oman valinnan katsomisen ja kuuntelemisen kanssa. Se on niin helppoa !

Mutta tuskin missään lintukodossa elämme täällä suomessakaan. Isis järjestön kanssa tekemisissä olleita tai siellä Syyrian sodassa taistelleita on useita satoja suomessa kuten kaikki ovat varmaan kuulleet.
tuosta tulikin mieleen ohjelma ,ettei suomessa lapset kohta puhu kun koko perhe vaan läträä kännyköidensa kanssa eikä keskustella lasten kanssa, eikä kysellä kuulumisia.
Paikallisessa lehdessä oli taanoin pilapiiros jossa 9- vuotias poika alkoi yks kaks vanhempien ihmeeksi puhua .Lause oli:
Lajat kiinni saatana pelkele.
Nyt on jo yli ilmoittautumisen tarinaa. Hyvää torstaita kaikille lumisateen kanssa tai ilman.

Aamupäivää! Ei sadetta eikä sumua, mutta arkisen harmaalta päivä näyttää.
Olen tänään herännyt sekä aamukuudelta että nukahdettuani uudelleen kömpinyt sekalaisten unien seasta valveille kymmenen maissa.
Oikestaan voisin sanoa menneeni tänään nukkumaan kahdesti.
Katselin illalla FOXilta tosiasioihin perustuneen draman Bushin hallintokaudelta, Irakin sodasta, CIAsta ja sen agenteista.
En viitsi edes ihmetellä minkä vuoksi kaikki hyvät ohjelmat lähetään niin myöhään. Selväähän on, että niitä ei sopisi ollenkaan näyttää, kun niissä julkistetaan toisenlainen totuus kuin aikoinaan on uutisoitu.
En ole kovin innokas töllöttäjä; Prismalta katsoin eilen Alzheimerin, koska se saattaa olla joskus omakohtainenkin. Kahden keikka on aina kuulunut ohjelmistooni eikä pelkästään saksan kielen takia. Samoihin aikoihin lähetetään joltakin toiselta kanavalta ilmeisesti kilpailun vuoksi samantyyppinen ohjelma.
Olen joskus yrittänyt katsoa kotimaisia hupiohjelmia, mutta jo silloin, kun näyttelijöitten keskenkasvuiset poikalapset alkoivat tehdä huumoria(?), joka nauratti heitä itseään, sain ilmeisesti jonkinlaisen antisketsirokotuksen.
Toisaalta saatan olla täysin huumorintajuton, kun en pysty nauraman ohjelmalle, johon yleisön joukosta valitaan joku pysymään totisena, kun näyttelijät yrittävät sketseillä naurattaa häntä.

Asiasta kolmanteen: postiluukusta kolahti kolme K-kauppojen mainosta, ja posti näyttää entiseen tapaan muistavan Postinen-nimisella julkaisulla, joka on täynnä mainoksia.

Ja nyt lähden kutittelemaan kaffepannun pohjaa, jos heltiäisi vielä hörpättävää. Vastahan olen kaksi kupillista juonutkin.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

JASSOO! Venlastiina on kyllä sinisenä tuossa alla, mutta se ei kelpaa.

Eipä Minni-Katleija vielä olekaan ilmottautunutpirtti no 111 (kiva SkillaN kun numeroit taas). Jäänyt vähemmälle huomiolle tämä 70 viime aikoina.

Nyt tulin käymään kun palasin tuolta rokotusreissulta. Olin varautunut jonotukseen mutta niin olivat rokottajatkin, heitä olikin siellä useampia ja kaikki sujui jouhevasti.
Teillä puhe tv:n katselusta. Minun systeemini on sellainen, että uutiset ja ajankohtaisohjelmat katson, mutta muut ohjelmat tsekkaan aamulla johonkin aikaan ja laitan digiboxin tallentamaan valintani. Sitten katson ne silloin kun se minulle sopii.

Sarjat katson suorina, mutta myöhään tulevat on tallennettava, sillä uni voi tulla kesken kaiken.
Sarjoista seuraan- Kauniit ja rohkeat (olkoon vaikka kuinka tyhmä, mutta koska v:sta - 87 seurannut, niin eihän sitä osaa lopettaa), Saksalaisdekkarit ja Poirotit ynnä Nti Marlet uusintoineen tiätty aina ja nyt tuo ruotsalais/tanskalainen 10 osainen Silta on mun miälest kattomisen arvoinen. Muutenkin ruottalaiset osaa rikossarjojen teon.

Kanavia on vaikka kuinka paljon, mutta vain joskus tulee selattua. Kokkiohjelmia kyllä riittää. Joskus katson koirakuiskaajaa, on hänellä taito neuvoa ongelmakoiria tai oikeastaan isännästähän riippuu millainen on koira.

Sakea sumu täällä rannikolla on tavallinen näky, kun meri lämpövaraajana huuhtoo melkein varpaita, monituiset kerrat on paatilla sumussa seikkailtu tai paremminkin ankkuroituna odotettu sen selkiämistä. Sumun saartamana olo on orpo ja pelottavakin, suuntavaisto katoaa hetkessä, kun ei ole mitään kiintopistettä . Aamulenkillä naureskeltiin, että ollaan kuin elokuvasta "Sumuisten vuorten gorillat". Kun vielä oikaistiin toriaukion poikki, totesin meidän olevan kuin apina ja gorilla, jotka kävelevät torilla.

Kirjastossa selailin ruotsinkielisiä naistenlehtiä, joulua niissä on jo lokakuun alussa himovalmisteltu eivätkä suomenkieliset siitä paljon jälkeen jää. Joulu on niissä kaluttu puhki jo ennen ensimmäistäkään adventtipyhää. Jouluvalotkin on nimetty talvivaloiksi , jotta voisi kuukausitolkulla tivolitunnelmia ylläpitää. Valot ripustelen vasta adventtina, mutta talvisia ulkoasetelmia olen sommitellut havukasveista, sammalesta ja talvenkestävistä kasveista. Ruusunkiulukkaiset ja lumimarjapensaan oksat antavat väriä. Marjakanerva on vaihteeksi kivan näköistä ja kesäasetelmista siirsin hopeaputousta mukaan, mehitähdet näyttävät kivoilta sammalessa, murattikin kestää jopa pakkasta. Talven tuntua ei näillä main ole lainkaan, nurmet viheriöivät ja jopa voikukkaparat työntävät kukkaa vuodenajasta harhautuneina. Laulujoutsenia näkee ja varsinkin kuulee myöhäisillä muuttomatkoillaan, jopa pääskysiä on vielä nähty.

Maailman kirjat ovat sekaisin , kaikki tuntuu olevan kriisissä. Hallitus tekee äkkinäisiä päätöksiä, joita joutuu perumaan. Suomen kansa on varmasti valmis säästökuuriin, kunhan säästöt kohdistuvat oikeudenmukaisesti. Isis ja muut pirulliset terroristiyhteisöt on jo niin käsittämättömän mittaluokan koko maailmaa koskeva katastrofi ja vitsaus , että oman maan kinastelut ovat pientä sen rinnalla.

Nyt on ihmeen valoisa hetki, kalvakka marraskuun aurinko ei jaksa korkealle enää kivuta, ja ennen pimeyden laskeutumista on saanut seurata kauniin punervia sävyjä taivaalla. Päiväkahviaika alkaa olla käsillä, kaksi mustikkapiirakkapalaa sulamassa. Pannun pohjan kutitus varmasti houkuttelee pannua heruttamaan viimeisetkin pisaransa, minä olen yleensä koettanut sangasta kovasti pusertaa jos tarjollessa on jonkun kuppi uhannut jäädä vajaaksi. Höh, mutta eihän kahvipannuissa ole enää sankoja , vaan kahvat.

Joulusta- nyt ei ostella lahjoja sain kuulla pitää kai uskoa. Lapsenlapsille kyllä lähetän rahaa näin on ollut monia vuosia tosin jatkossa täytyy vähentää eläke pienenee ensi vuonna1820euroa/kk brutto, en tiedä tulevaa (korvaavaa) tulee 2017.

Sadetta ja märkää, kahvi on nyt halpaa 10 kg on kaapissa.

Täytyy olla koiranvahtina koko joulun ja uuden vuoden, koira on kiltti kokeilu on ollut, on kuin pieni lapsi itki puoli tuntia en ole ennen nähnyt.

Iltaa, ystävät Kahvipirtissä!

Niin hauskaa on ollut katsella uusia Lucia-ehdokkaita, etten voi olla

jakamatta iloani: http://nyt.fi/a1447911665029

Lucian ei tarvitse olla neito, kokkolalaiset naiset poseeraavat ”Lucia-mummoina”.

Tuo oikealla istuva varmaan tietää olevansa voittaja, kun jännittää noin kovin, hartiat ovat nousseet korviin.

Kiva, että ihmisillä riittää leikkimieltä.

Ehdotankin että Kahvipirtti valitsee ehdokkaat keskuudestaan,

se leikki meillä on vielä leikkimättä.

Huomenta lumisateisesta Savosta, lunta tulee, mutta taitaa vaan maa mustana pysyä, sen verran lämmintä on, että sulaa sitä tehden.
Vai kisat ehdotti Merilii pidettäväksi, mikä siinä.
Hauska kisa voisi syntyä, kai sen verran leikkimieltä meillä on.
Tuo päätös joululahjojen ostamattomuudesta on meilläkin joka joulu, mutta itse sen aina pienesti rikon, jokohan tänä vuonna onnistuisi?
Voi harmi tuon hurskaisen kanssa, kyllä perusteellinen järjestys ja tavaroiden vaki paikat olisi sinun löydettävä.
Vaikka kivojakin yllätyksiä tuo tavaroiden löytymättömyys sinulle tuo, kuten noiden seteleidenkin paljastuminen.
Kyllä se älypuhelin vaatii näppäriä sormia, taikka avuksi kumipää kynän, minulla sellainen on, mutta kyllä hakusissa käyttötaidot vaan on.
Minä laitoin myös vähäiset havut ja kanervat parvekkeelle, olisi mukava kun voisi Ramoonan tapaan pihaa koristella.
Tavaksi on minulle myös nuo Kauniit ja rohkeat jäänyt ja yleensä siihen aikaan ilta ohjelmien katsominen alkaa, Emerdaal siihen perään ja sitä tehden sitten mikä miellyttää.
Eipä minuakaan naurata nämä nykyiset ohjelmat, missä huuto yleensä päälimäisenä, muutenkin harvalle vitsillekään nauran, joku tilanne sitten saattaa naurattaa loppumattomiin, siis tilanne komiikka.
Ajankohtaisia ohjelmia on nyt tullut katsottua, kun ei tätä muuta haloota jaksa, vaikka samaa asioiden pohtimista, pikkusen eri sanoin tuppaa niissäkin olla.
Eilen katsoin ajankohtaisen kakkosen ja tuntui ihan hyvältä, kun keskustelu kävi yksi kerrallaan puhuen saivat asiansa ulos loppuun asti.
Palsta on taas tainnut käydä sekavammaksi, se loputon sanaharkka ja syytösten esittely ei ole kivaa ja kielenkäyttö tuntuu menevän mahdottomuuksiin, ainakin näin minä ajattelen, en ole koskaan kiroilusta ja sen kaltaisesta tykännyt.
Huomasin jotakin ketjua lukiessa, että olen saanut henkilökohtaisen huomion, vaikka en kirjoita muualle kuin pirttiin, no onhan näitä ollut ennenkin.
Lumen tulo loppui ja päivä alkaa valjeta, kaikkea mukavaa päivänne kuluttamiseen;)

Lunta tulvillaan, on kaunis talvisää-- ja lisääkin tulee. Noin mekin ajattelimme että vietämme rauhallista kahden keskistä joulua, vaan tuskin onnistuu. Kova kysely on jo käynnissä monelta he tulevat. saa taas laittaa pötyä pöytään= perinteiset jouluruuat.
Onhan se toisaalta mukavaa yhdessä, aikaakin meillä on varustella ja monta pyhää kylätellä sitten vuorostaan .
Joululahjojen ostosta on luovuttu jo kymmeniä vuosia sitten. Kaikkea on kuitenkin ostettava ajallaan silloin kun on tarve. Pikkukrääsää on jokaisella vaikka kirpputori perustaa ja suuria seteleitä ei voi käyttää kun ruokailijoitakin on liki 20 Siihen menisi yksi pieni eläke päineen häntineen, eikä riitäisi.
Noin joulun perinteisempi tarkoitus toteutuu ,mukavaa ja leppoisaa yhdessä oloa ja jouluherkkujen nautiskelua.
Ehdin antaa nuo valkeat lakanat "kiertoon". Niissä olisi ollut mainiot asut lucia neidoille . Kynttilä kruunut päähän ja enää puutuisi vaan nuo Neidot/mummot.
Jospa laitettaisiin pirtin seinälle ilmoitus että jokainen halukas voisi siihen nimensä piirtää. Voi siihen miehetkin nimensä laittaa. Lakana ympärillä ei haittaa kuka sen sisällä on.
Itse olen 2 kertaa ollut kynttiläkulkueessa lucia neitona joulun alusesityksissä. Nyt annan tilaisuuden jollekin joka ei sitä ole koskaan kokenut. Meillä oli vielä käsissä palavat kyntilät- taisi tuikut olla matalassa lasiastiassa.
Sitten valot pois ja olipa juhlallinen senioritanssi. kaunis ja sopivan rauhallinen musiikki. Seppeleet ja kaikilla kynttilät käsissä.

Olen sen verran viisastunut, että tulen suoraan pirtiin. Ei viitsi käydä kurkkimassa tuota kränäämistä, ei ainakaan yhtään mieltä kohota.

Nyt paras lopettaa- saattaa olla että "Vartija" tulkitsee tämänkin jo ylipitkäksi ja puhaltaa taivaan tuuliin kuin saippuakuplan ikään.
Ehtoota kaikille.

Virtuaalisessa Lucia-kulkueessa voisikin olla ideaa, --- mitä sanotte?

Minä olen ollut kakskymppisenä kerran Lucia-neitona kulkuessa palava kynttilä kädessäni, hauskoja valokuvia on siitä menosta. Lakana ympärillä meillä oli, vyö piti asua paikoillaan. Olin silloin kakskymppinen.

Kaikki, jotka eivät ole ' luciuutta' vielä kokeneet, nyt on tilaisuus!
Leikkimielihän on osa Kahvipirtin viehätysvoimaa!

Hyvä ehdotus on itsestä otettu valokuva kynttiläkruunu päässä.
Epäilenpä, että tästä tulee vaikea kysymys, sillä kruunun hankkiminen tai tekeminen voipi olla vaikeaa.

Jos tehtäisiinkin niin, että kirjoitettu kuvaus itsestä Lusia-asuisena riittäisi ilman valokuvaa? Virtuaalisena Luciana ei Merikukkakaan ole aikaisemmin ollut!
Silloin miehetkin voisivat osallistua sukupuolisen tasa-arvoisuuden nimessä.

Mitäs mieltä oltaisiin tästä?

Oisko tuo jo alkua jouluvalmisteluihin kun pesin kontaten jalkalista.
Vähän kerrallaan, vähän kerrallaan.
Niin ja tuli hakattua pölypunkitkin veke sijauspatjasta, kauheeta mitkä pölähdykset ilmoille tuli.
ps. omena päivässä pitää lääkärin poissa.

En ole oikein innostunut omenista, mandariinia syön pari päivässä. Tänään oli marketissa "satsumia" - minusta ne ovat samanlaisia kuin mandariinit - niitä myytiin alle euron kilo. Ahne olin, 1,5 kg, siinä on monta kappaletta.

Joulutouhut näyttää jo olevan täällä meneillään. Minä se varsinainen joulun viettäjä olenkin. Joulukuusi on ollut monta vuotta parvekkeella pikkuhiljaa kasvamassa. Koska käytän kuusta ympärivuotisesti, katson sen kattavan hyvin koko joulun vieton kaikkine tykötarpeineen. Voihan siinä pitkien pyhien aikaan joitain tapaamisia tulla tavallista enemmän.

Päivä hupeni taas kuin tyhjää vaan. Pankissa oli pieni asia, lähes tunnin odottelin vuoroa, asiaan meni ehkä pari minuuttia. Mikäs siinä oli odotellessa lämpimissä sisätiloissa ja melko mukavassa tuolissa. Ja asiakin selvisi.

Taas kiire pukkaa päälle, on tämä yhtä menoa. Nähdään kirjoitusten merkeissä!

Harrmittaa että Halifax, tuo Yle-ykkösen favoriitti-sarjani, alkaa mennä överiksi....
Överiksimenolla tarkoitan liian suuria kiihkoiluja tai jotain sellaista.
Eihän se alkupuolella ollut sellaista.
Liian isolla kirveellä aletaan heilumaan, inhoan TV-murhia tai sellaisia tilanteita, jotka voisivat niihin johtaa. Se menee yli.

Aikaisemmin se oli sellaista kuin elämä on, vaivalloista räpeltämistä,
jossa oli hauskuutensakin, jokus aivan täysillä ihastutti kaikki se meno kummallisine pikku käänteineen, välillä oli pakko haluta mukaan siihen .
Ehkä ne lesbohäät jo alkoivat sen liiallisuuden.
Tunsin sympatiaa niitä ihmisiä Gillian, Alan, Celia ym. kohtaan.
Celian ja Alanin häät haluaisin nähdä uudelleen, ne oli hauskat.

Huomenta. räntää se kai on mitä sataa parhaillaan, nollassa on mittari ja tiet märältä näyttää.
Minusta en sovi koko kisaan mitä Merilii suunnittelee, juuri siksi että minä olen "näkyvä" ja muutenkin, mutta järjestäjänä voisin olla ja pukemassa toisia;)
Sini-sirkku, noinhan pitäisikin toimia, eihän nykyään kuorita juureksia, minä vaan itsepäisesti pidän kiinni vanhoista tavoista ja todella kaupasta voi noita juureksia pakastettuna valmiina ostaa.
Minulle on nyt pari kertaa käynyt niin, että ostaessani pussissa myytäviä, pestyjä porkkanoita, ne on jo valmiiksi pilaantuneet, vein eilen parin kilon pussin takaisin kauppaan, kauppias tietysti oli pahoillaan ja tarjosi uutta pussia tilalle.
Katsoimme yhdessä toista pussia ja niin oli siinäkin tyvestä alkanut porkkana pilaantumaan.
Multaporkkanoihin siirryn, niitä ostaessa voi valkata ja kelpuuttaa vain kovat porkkanat.
Porkkanoita on omassa pakkasessa, mutta säästän kevääseen, silloin porkkanat alkaa olla kaupoissa nahistuneita, pieniä on murheeni;)
Mandariineihin olen minäkin tällä kertaa ihastunut, kumma miten nuo makuhalut vaihtuu, omenat ja päärynät vähän aikaa sitten maistuivat, mandariinit halpoja 0,99 euroa kilo.
Viikon kun vielä malttaa niin silloin voin minäkin kyntteliköt ikkunoille laittaa, pidän kiinni periteisestä adventin alkamisesta.
Paljon noita valoja jo on laitettu, no puolensa silläkin, onhan niin pimeää.
Joulu aatoksi minä menen pojan kotiin, joskus vähän harmittaa, kun touhuissaan joutuvat aina minuakin muistamaan.
Eipä niin pitäisi ajatella, varmaan mielellään sen tekevät ja tulihan sitä jokunen joulu touhuttua heitäkin varten.
Eihän se ihan helpolla syntynyt, kun pöydän ympärille liki pari kymmentä istahti, nyt niistä ajoista vain muistot.
Meri-kukka vielä pitkän pöydän laittaa, onhan se mukavaa saada kaikki yhtä aikaa pöydän ääreen.
Oliko joulu kovastikin erilainen Ruotsissa asuessasi Mdk-Mdk?
Minulla on vaikeaa tuo konttaaminenkin, kun polvet niin kipeät, yritän sen verran kaksin kerroin taipua, että listatkin tulee pestyä, kovin hidasta ja hankalaa se on.
Jokohan on niin pitkälti tätä tarinaa, että joku ei loppuun asti jaksanut, nyt alkaa tuo siivous touhu, kaikki irtain jo parvekkeella haistelemassa ulkoilmaa, pölyjen pyyhkimisen ja imuroinnin jälkeen ne taas sisälle kannan ja hyvä mieli, taas jaksoin;)
Lupsakkaa päivää teille ystävät.

Asumme kaksikielisellä alueella, jossa Lucia-perinne on otettu suomenkielistenkin haltuun varsinkin kouluissa ja päiväkodeissa. Omat vaaleat pitkähiuksiset tytöt ovat Lucian kynttiläkruunua saaneet aikanaan kantaa, onneksi oli jo patterilla toimivat kynttilät siinä. Kahdeksasta lapsenlapsesta on neljä tyttöä, ja on heidänkin kohdalleen näitä kunniatehtäviä tullut. Kun valitaan kokonainen seurue, moni tyttö saa kauniin omakohtaisen muiston, pääsee ilahduttamaan myös sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Lucia-neitojen kavaljeerejakin kouluissa nimetään, opitaan silläkin tavoin ritarillisuutta. Vaikka alkuperäinen Lucia oli tummahiuksinen sisilialaistyttö, nämä Suomen neidot ovat yleensä olleet vaaleita. Skillan olkoon itseoikeutetusti Valontuoja, ei siihen äänestyksiä kaivattane. Muut voimme olla apureita, voin leipoa lussekatter ja naamioida kaupasta ostetun kynttiläkruunun puolukanvarvuilla, näyttää kauniilta Skillanin tummilla hiuksilla.

Joulukuviot on meilläkin entiset : aatto täällä mummolassa 14 hengen voimin kahdella jatkolevyllä varustetun ja perinteisiä jouluruokia notkuvan pöydän ympärillä. Serkusten tapaaminen ei ole enää niin riehakas ja meluisa, kun nuorinkin on jo 8-vuotias, joulupukkina esiintyy yleensä jompikumpi vävy ja tonttuja riittää. Musiikkia on omasta takaa, on hyvä tilasuus esitellä musikkiopiston ja musikkikuokkien taitojaan. Kaikki lähtevät aattona iltamyöhällä koteihinsa, joten rauhallista jouluaikaa riittää meille isovanhemmille kyllin ja nuoret perheet voivat omia tapojaan ja muita sukulaisiaan muina joulunpyhinä huomioida.

Täällä on yllättäen löytynyt hyviä suppilovahveroapajia, niitä on vaan vaikea havaita marraskuisessa hämärässä märkien tummien lehtien seasta. Mutta kun yhden huomaa, ihan käsikopelolla löytää siitä vierestä ihan saarekkeina. Kallion reunamissa olevat sammaleiset notkelmat näyttäävät olevan niiden tyypillisä lymypaikkoja. Suppiskeitto Koskenlaskijalla höystettynä on hyvää, piirakka lisänään purjoa ja erilaisia juustoja on jo juhlaherkkua. Kuivahtanet juustonkannikat voi hyvin raastaa mukaan. Olen kokeillut myös suppishilloa, siinä pirteä lisäke vaikka hirvipaistille.

http://www.dansukker.fi/fi/resepteja/suppilovahverohillo-a-la-marita.aspx

valkoista huomenta ,;)

Olipa kiva herätä tähän aamuun.
Naapuri talojen katot valkoisena.
Nyt sielä näkyy tulevan vettä,mittari on nollassa.

Pyykkipäivä minulla tänään.
Pyykkilaatikko rollikan kyytiin ja ei ku alakertaan,hyvin se sujuu.
Kovinta on se narulle ripustaminen.

Rulla kinkun aion ostaa,lipeäkalaa laitan,se on herkkua.

Eilen sorruin ostamaan semmoset valot tuonne partsulle jahka saan ne ripusteltua.En sytytä niitä vielä adventtia odotan.

Meillä talo tarjoaa puurojuhlan joulukuussa.
Itse pidämme pikkujoulut.
Olemme talotoimikunnan kanssa niitä suunnitelleet.

Valkoista päivää kaikille ;)
näkyillään...

Kun aamulla heräsin, niin ajattelin että joko olen nukkunut pitkään tai sitten ulkona on lunta, koska huone on valoisamman tuntoinen. Molemmat vaihtoehdot olivat oikein! Olin nukkunut 8:aan ja kun raotin sälekaihtimia niin maa oli valkoinen!

Skillan kyseli onko joulu Ruotsissa erilainen.
No tuo Lucian vietto on perinne, joka pysyy. Eksoottinen tapahtuma
niille Nobel-palkinnon saajille, jotka ovat vielä Tukholmassa itse Nobel-juhlallisuuksien jälkeen. He eivät tiedä että aamulla aikaisin, kun ovat
ehkä vielä nukkumassa, ovelle koputetaan ja huoneeseen tulee joukko valkopukuisia naisia, yhdellä on kynttiläkruunu pässä, laulavat Sancta Luciaa ja tarjoilevat aamiaisen sänkyyn.
Muistan, että naapureistä moni lähti "lussaamaan" läheisiään aikaisin
aamulla tai ehkä heitä itseään ehdittiin tulla herättelemään.
Lussepullat, lussekatit, kuuluvat myös lucian päivän kahvitarjoiluun.

Muuten ei taida olla paljon eroa mitä itse joulun viettoon tulee.
Samat jouluruuatkin suurinpiirtein, sillä erolla että suomalaisilla on
porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot muun lisäksi. Meillä kotona ei
ollut tapana säästää kinkunpaistolientä, niinkuin ruotsalaiset tekevät ja käyttävät sitä pohjana kun tekevät "kastelupadan" (dopp i grytan).
Liemeen kastellaan vörttilimppun siivua. On muuten hyvää, kun siihen imeytyy kaikki kinkun maut. Itsekin jäin koukkuun kun eka kerran sain
maistaa ja sen jälkeen olen aina säästänyt kaikki kinkkumehut. Voihan
sitä käyttää kastikkeitten pohjanakin, liemen voi pakastaa pieniksi
kuutioiksi ja ottaa pakasteesta tarpeen mukaan.

Joulukoristelut talojen ulkopuolellakin ovat lisääntyneet vuosien
aikana. Muistan kun muutin Ruotsiin, niin oli tapana laittaa joulukuusi
myös ulos ja siinä oli valot. Suomessa se ei ollut vielä silloin tavallista,
niin muistan kuinka tunnelmalliselta ne valaistut kuuset näyttivät pimeässä talviyössä. Mutta tänä päivänä taitaa olla Suomessakin
yhtä tavallista hankkia kaksi joulukuusta, toinen sisälle ja toinen ulos.
Mutta tuntuu, että jouluvalaistuksessa on ainakin Ruotsissa menty vähän liian pitkälle.
Talot ovat kuin Las Vegasissa, eri värisiä valoja jotka vilkuttaa siellä täällä. Bingo!

Muistan kuinka sairaalassamme aina kierteli Lucia kulkue osastolta toiselle. Valot sammutimme osastolta kun kuulimme Lucian tulevan. Ylihoitaja kulki edellä tarkistamassa että kaikki oli valmiina. Hänellä oli kori käsivarrella, jossa oli kurkun kostuketta laulajille, olihan se iso urakka kun oli monta osastoa kierrettävä.
Joku potilas kun heräsi kauniiseen lauluun ja näki edessään valkopukuisia neitoja kynttilöineen luuli jo taivaaseen päässeensä.
Mieleen tuli vielä myös pojantyttären Luciakulkueessa olo pienenä Fyyrkantin joulujuhlissa. Olin sydän syrjälläni kun pelkäsin että hänen perässään kulkevan tytön kynttilän osuvat pojantyttären puoliselkään ylettyviin hiuksiin. Niin lähellä kulkivat toisiaan, siinä oli kyllä vaaran paikka.
Onhan täälläkin aina mahdollisuus mennä Luciaa ihailemaan Turun tuomiokirkkoon, jolta sitten kulkue kaupungille lähtee. Kyllä katson sen sitten videolta vaan.

Pimenevää lauantaita!

Luonnossa on ollut koko päivän tavattoman kaunista, puiden ja pensaiden päällä paksusti puhtaan valkoista lunta. Lienee jo yöllä satanut, oli aamulla kattojen päällä. Tänään on ollut hyvin tyyntä, ei ainakaan ole lumia tiputellut maahan.

Meillä on oltu useampaan sairaalaan yhteyksissä. Tampereella, Vammalassa ja Valkeakoskella. Ylikypsä sai kolmisen viikkoa sitten aivoinfarktin, ihan ykskaks, niinkuin se yleensä tulee. Onneksi olimme kotona ja välittömästi soitin ambulanssin. Siihen tuli myös toinen auto. jossa oli lääkäri js hoitaja. Siitä paikasta mies Tampereelle ja liuotushoitoon. Toiminta oli niin nopeaa kuin olla saattoi, mies toipui ennalleen. Jälkihoidoissa on nyt sitten ollut, tällä hetkellä on kotona viikonloppulomalla, huomenna palaa takaisin sairaalaan. Onhan tässä ollut opetteleminen, pärjäämään yksin, mikä ei suinkaan ole mukavaa. Mutta, onneksi päästiin vähällä, kiitokset tuonne yläkertaan!!!

Naapurin mies kävi tekemässä lumityöt. kiitos hänelle. Tämänpäiväinen lumi on liian painavaa toipilaalle. Säätiedotus on luvannut lämpimämpää tulevalla viikolla, kai ne nuo lumet sulavat pois.

Tämmöistä meiltä tänään. Mukavaa viikonvaihetta kaikella tavalla!!!!!! paulamaria

Ilta hämärtyy, mutta luonto ei ole niin pimeää, kuin muina iltoina, koska muutaman sentin lumivaippa on hiljalleen sadellut maahan.
Ihan on jo jouluinen luonto.
Pihakuusen haimme jo ja pystytimme odottamaan kynttilöitä. Metsässä ihanan raikasta ja vihreää, useimmin vain saisi lähteä siihen suuntaan nauttimaan kaikilla aisteilla!
Tuli mieleen eräs vanha laulu:

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin.
___________________
Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin.
Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin.
Mitä ymmärsin, sit" en tiedä, pyhä tunnelman muistan vain,
sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain.

_______________________
Niin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen,
ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen.
Niitä lausu ei enää kukaan, mutt"niiden tunnelman saan
joka joululta mukaan tueks" vuoden vaikean.

_______________________
Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain nyt sanaa kuunneltiin.

Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

Aamuvilkasu ikkunasta näytti jo pahalta. Ensirännät taivaalta ei nyt niin taivaan täydeltä, mut kuiteskin.
Pellikatolta se näytti sulavan, mutta talousrakennuksen katolla näytti viivähtävän
Uutiset kertoivat ison alueen Kanta-Hämeestä Keski-Suomeen päin olevan sähkökatkojen takia energiamotissa.
Monet karjatilalliset ovat joutuneet hankkimaan oman tehoaggrekaatin toistuvien virtakatkojen takia.

Pikkutaajamissa meillä päin ollaan säästytty pitkiltä virtakatkoilta. Niitä lyhyitä kyllä kesän mittaan riitti.
Hiukan auringotonta ja harmaata oli päivän sään anti. Auringon ollessa jo matalalla 15.30 sehän valaisi kuin petromax ennen, eteisen seinää.

Sunnuntaiaamun hiljaisuudesta tervehdin, maa on valkoisena ja ensimmäinen aura- auto työ iloisena katua aurasi.
Todella, lunta on muutama sentti ja nollassa mittari, pilvessä on, joten voi olla että loskakeli odotettavissa.
Unta riitti tänä aamuna pitkälle, ei tuo arkinen katuliikennekään tänään toiminut, kahvia hörppiessä aura jyräsi tietä, siinä sunnuntain rauha hieman rikkoontui.

Kaunis tuo laulu Neeassa, tuttu monelle, kuukauden perästä sekin varmaan useammin kuulu, elämmehän silloin melkein joulua.
Paranemista Kallelle toivottelen minäkin ja rauhassa olemista, nyt on varoen elettävä eteenpäin, no onhan sinulla hyvä hoitaja ja huolehtija kotona, jaksamista Paulamarialle myös.
Olen tuosta jouluvalaistuksesta samaa mieltä Mdk-Mdk kanssa, liian räikeät valot eivät sovi joulu tunnelmaan ja valkoiseen lumiseen maisemaan.
Tässä kuin muissakin asioissa ollaan jokainen omin aatoksin, se mikä ei minun silmään satu, sopii hyvin toiselle.
Joulupukki ei ole meidän luona aikoihin käynyt, lahjat (ne vähäiset) jakaa perheen nuorimmat, silloin kun heidän luonaan joulua olen viettänyt.
Kyllä se joulun juhlistaa se jouluruoka, mitä missäkin vuoro vuosina olen saanut nauttia.
Sauna ja yhdessä olo, sitä se joulu parhaimmillaan on.
Itsellä koko joulun tulo on sitä kysymystä, mitähän haalisi, ei kaikkea perinteistä tule laitettua, mietin juuri onko kinkku joulun kohokohtana vai jätänkö väliin.
En oikein tykkää niistä juhlakinkuista ja se perinteinen on aina niin iso.
Pitää kauppiasta jututtaa saisiko jotain mieleistäni tarjolle, no joulu menee ilman kinkkuakin;)
Laatikko tarpeet on pakkasessa ja niistä tykkään, kokeilenkin tulevaa joulua hyvin vähin valmisteluin, miten sitten käynee.
Kuukauden perästä olemme jo vuoden pimeimmässä ajassa ja sitten kuukausi eteenpäin jo huomattavasti pidempää päivää elämme ja kevättä odotamme.
Näin ne kuukaudet vierähtävät ja vuodet täyttyvät, haaveita tulevasta niitäkin pitää olla, laulussakin sanotaan älä anna unelmien kuolla.
Minulla on tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle ajalle, vaikka jo ilta puolen elämää elänkin, eteenpäin elävän mieli, pätee minulla, olen joulun lapsi ja kai siksi mieleni lapsen lailla aina vaan tulevaan kurkistelee;)
Merilii ikkunoiden pesussa, kyllä olisi minunkin pestävä, mutta ei intoa siihen tunnu nyt löytyvän, verhoja en vaihda kuin vasta keväällä.
Lunta hiljalleen sataa, kovin märkää on, toivottavasti ei sähköjä monilta katkaise, meillä täällä harvoin poikki onkaan.
Hieman alakuloinen tuo sää on, lumisesta maisemasta huolimatta, mutta kyllä se siitä piristyy, näin uskon ja toivotan mukavaa sunnuntai päivää.

Valkeaa aamua toivottelen ;)

On yöllä näköjään satanut harsomaisen kerroksen,nyt mittari nollassa ja näyttää sulavan pois.

Eilen sain seurata,kun talitiainen kävi peilaamassa iteseään tuossa partsun kaiteella,luuli kai kaverin näkyvän.

Pyykit hain äsken kuivaushuoneelta ja löysin kadonneen sukan.
Luulin jo pesukoneen syöneen sen.
Oli tarttunut rintaliivin hakaseen,en huomannut kun kuivumaan laitoin.

Nyt pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta silittämään ;((

Kallelle ja Paulamarialle hyvää vointia ja jaksamista.

näkyillään...

Huomenet sunnuntaiaamuun! . Pakkasta meidän seudulla tänään -2° C,

taisipa kerrankin käydä hyvä tuuri, etteivät ikkunat heti sateen alle

joutuneetkaan! - Tavallista on ollut, että sade tulee heti pesun jälkeen.

Noille sääasioille ei ole meillä mitään valtaa taikka sanomista, on

otettava nöyrästi kiitellen vastaan, mitä ylhäältä annetaan.

Yksi kauneimmista lauluista todellakin on tuo Neean laittama Sulho

Rannan sävellys: https://www.youtube.com/watch?v=EJvO_WCIFVQ

Valkeaan aamuun meidänkin taajamassa herättiin. Ilma pysyi sitkeästi sen verran ettei se noin sentin lumikeros sulanut lämmittämättämän talon pellikatolta.
Kompostin teko oli jäänyt kiireessä kesken. Oli hyvä päivä tehdä se valmiiksi. Ja aikakin.
Autossa on suvikumit alla. Eipä ole aamulla ajoon lähtöäkään. Olisi vastuutonta lähtä liikenteeseen. Pienikin lisäsade voisi tehdä kelistä liukkaan.

Oikein tarkistin tulevan talvipäivänseisauksen ajankohdan keltaisesta allakasta. Oli 22.12 klo 6.48. Sukellamme vielä siis kuukauden ajan pimeämpään päin.

Keittiön komerosta löysin Tähtitortun tekoon sitä mämmin näköistä täytettä. Sellainen kait säilyy. Ja onhan se viimeisen kapinan jälkeen ostettua.
Ostan vaan kaupasta valmiin taikinan. Levitän sen pellille ja joulumämmi päälle. Luulisi onnistuvan.

Tosiaan tuo lumi toi vaikutelman talvesta, ei sitä montaa milliä aamulla ollut, mutta ei vieläkään pois sulanut. Ei se talvi varmaan vielä tulekkaan, eikös se taas lämpene ensiviikolla.
Tuosta joulusta ei nyt kannata hössöttää, ne työt on rutiinihommaa, ja vasemmalla kädellä ne tulee tehtyä.
Kuukauden saamme mennä eteenpäin ja aina vain pimenee, ja päivä lyhenee. Lumi kyllä vähän valaise, mutta ei päivää pidennä.
Mailmanmeno on muuttunut yhä ikävämmäksi, uusia terroriiskuja tapahtuu, on niillä terroristeilla luja usko kun itsensä tappavat, suunnittelijat puhuvat miten he pelastautuvat kun antavat henkensä uskonsa puolesta. Suunnittelijat ne olisi saatava kiinni.
Nämä tapahtumat saivat alkunsa kun Hussein hirtettiin Irakissa.
Olisiko joku Geor tuolta Yhdysvalloista sen suunnitellut. Nyt kun noita ihmisiä ehkä miljoonia hakee uutta kotipaikkaa varmaan heidän joukossaan on myös näitä itsensä tappavia,"terroristeja".

Pikainen iltavisiittini Pirttiin!
Ilmankos minulla jouluhössötykseni sujuu vaivattomasti, kun olen vasenkätinenkin. Tämä viitauksena Laten viestiin.

Epäilemättä turvapaikan hakijoiden joukossa voi olla kaikenlaista viheltäjää. Onhan siitä jo tietojen valossa näyttöäkin. Se nyt ei vielä tarkoita, etteikö suuri osa ole ihan pätevistäkin syistä apua hakemassa. Pelko Isiksen iskujen johdosta on levinnyt, eikä sitä voi kumota ihan turhaksikaan. Irakistahan tämä meno suurempana alkoi. Ehkäpä siellä tehtiin kaikkein suurimmat virheet kaikessa ja saatiin muslimijoukot vastakkain. Se onkin pitempi juttu, jonka jätän nyt pohtimatta.
Täällä käväisi pieniä lumenrippeitä, ei se mihinkään valaisuun riittänyt. Nyt siirryn kesken jääneisiin puuhiini. Ainahan ne ovat kesken, niin kuin koko maailman menokin.

Kiitos linkistä Merilii! Kuuntelin vielä muitakin lauluja sieltä youtubista, oikein tuli konsertti yhtäkkiä, m.m. Jaakko Löytty: Kahden maan kansalainen, vaikuttava.
Tulimme juuri iltavisiitiltä, mutta ajattelin vielä pirtissä käydä pikimmiten
hyvät yöt huikkaamassa!

Huomenet viikonalkuun ja viimeiseen täyteen viikkoon marraskuussa, niin se hurahti tämäkin kuukausi.
Hiljaisuus on ympärillä melkein täydellinen, mitä nyt omat korvat sirisee ja pakastin hiljaa sähköä kehrää.
Maa on valkoinen ja pakkasta asteen verran., oikein nautittava olotila;)
Suunnitelmia päässä pyörii, sängyssä jo herättyä ne alkoivat itämään.
Kaikenlaisen tavaran yritän käyttää ja nyt tuli mieleen, kun on jäänyt kutomalankojen kartiopohjia, niin niistäpä yritän pieniä kuusia valmistaa, virkkaan pitsiä ja liimaan sitten pohjaan.
Teen villalangasta on nopeaa, saapa nähdä mitä tulee, silmissäni nään hyvän lopputuloksen, jotakin erilaista tekee mieli yrittää.
Olen isoäidin lapuista virkannut vierastossuja, nyt vaihtelua kaipaan.
On se niin, kun Youtubiin eksyy, kyllä tulee useampia kappaleita kuunneltua, pitäisi oikein keskittyä ja neulomalla senkin ajan hengen ja luomisen riemuun hyödyntää.
Päätän joka joulun alla, että nyt ei sitten mitään suurellista (siis minun suurellista) ja aina vaan tuolla pääkopassa jotakin lahjan tekoa kummittelee.
Nyt alkuun päätin, että jouluksi ei mitään kenellekään ja näin sovimmekin, ja eikö mitä nämä suunnitelmat vaan päähän syntyy ja puheeni taas varmaan perun.
En kylläkään suostu "hössöttämään" ja ajan kanssa kaikkeen paneudun, olkoon lopputulos vaikka kuinka pieni.
Kyllä nyt on varauduttava jo liukkaaseen keliin hurskainenkin, näkyy tuo lumi tuohon tiehen juuttuvan ja liukkautta se tietää.
Itse yleensä teen torttutaikinan, mutta hätävarana mainio tuo kaupan tarjoama, luumutkin olen keittänyt ja soseuttanut, tekisikö nyt poikkeuksen, vai eikö tekisi torttuja ollenkaan, voi että, joulustani taitaa tulla aika ankea;(
Kyllähän ne tuotteet säilyy vaikka kuinka kauan, sehän se vähän arveluttaa, mitä niihin on laitettukaan säilyvyyden kestoksi?
Taitaa kyllä olla melko sama mitä sisäänsä laittaa, elon iltapäivää tässä vietetään kumminkin.
Maailman kirjat edelleen sekaiset, tokko selviävätkään, vaikka viisautta pitäisi päättäjillä olla, onhan sinne kaikki älykkäämmät kaiketi valittu?
Nyt aloitan pyykin silityksen minäkin ja sitten voisilmä pullia teen kerhon kahvitukseen, voinpa tuoda niitä pirtinkin kahvin kanssa nautittavaksi.
Oikein hyvää alkavaa viikkoa ja Ismon päivää, onnea heille, kuin meille toisillekin;)

Heissan!
Ajattelin, ettei täältä ole mitään kirjoitettavaa, kun eilinen maan koristautuminen valkolumella ei varmaankaan olisi ollut ainutkertanen koko maassa.
Tänään maasto on lähempänä huurteista kuin lunta, jolla autojen katot vieläkin on peitetty.
Sitten räjähti ihme: taivaan haaleanharmaa harso repesi ja pakkautui taivaanrantaan sinisen mustana kaistaleena. Maisema oli valoisa kuin pohjoisen kesäyönä, ja tämän häikäisevän ihmeen sai aikaan aurinko.

Lähetänkin tänään kaikille auringonpaisteista mieltä ja erityisesti Paulamarialle ja Kallelle lämpimät terveiset ja auringonsäteitä lämmittämään vastineeksi siitä, että Puilamaria on ilahduttanut meitä mainioilla murrejutustelullaan ja Kalle pitänyt huolen, ettemme palele pakkasellakaan, kun aina on ollut tervaksia kodikkaasti räiskymässä.

Hy vät jatkot!

Anteeksi, anteeksi!
Olen niin sekopäinen auringonpaisteesta, että olen Paulankin muuntanut Puilaksi.
Menen nyt nurkkaan häpeämään.

Terv. Venlastiina

päevee vuan.

On se NIIIN romanttista,ai mikäkö.
No unohduin katsomaan vanhaa kulkurin valssia ;))

Aurinkokin kurkistelee.

On niin huonoja nuo ohjemat tai minä en niitä ymmärrä ;(

näkyillään...

No, se ihme , jonka venlastiina näki tänään taivaanrannalla näkyi meilläkin,
olipa kirkas! Ihmisten ilmeetkin kirkastui, kun tuolla väen tungoksessa kuljin.
On se auringon valta suuri!

Jorma hynninen laulaa myös tuon: Taas kaikki kauniit muistot, ja hänellä on mielestäni pehmeämpi tunnelma, Tauno Äikää säestää.

Kulkurin valssi-elokuva tuli juuri telkusta, kun kotiin tulimme.
Siinä on vanhoja hyviä näyttelijöitä ja reippaita, kauniita, hurjiakin lauluja!
Tosi kiva!
Nyt ruuan laittoon.

Koko päivä on ollut menoja, kuntosali ja sitten kylässäkäynti, nyt viimeksi influennssanestorokotuksella käynti.

Jokos ystävät Kahvipirtissä ovat siitä huolehtineet, se ei koske paljoa, eikä vaatinut edes odottamista. Tuttu pariskunta tuli minun jälkeeni, ja hekin hetikohta sieltä palasivat.
.
Neea, totta tuo, että Jorma Hynninen on ehkä mieluisampi kuunnella,
samoin Miika Lehtola, tässä pianosäestys sopii mielestäni paremmin, kun laulu itsessään on legatoa.
.
Urut ovat enemmän taustalla, vähemmän tässä edessä, siinä mielessä pidän Sulo Saaritsin esityksestä tosi paljon.

Iltapäivän aurinkohetki oli kyllä erikoisen näyttävä väriltään. Hiukan okrankeltaisena näkyi isoissa puissa.
Kohta se oli poissa kun tuuli ajoi pilviä auringon eteen. Pakkasta kai kolmisen astetta. Sain kuivalla pihalla vaihtaa talvirenkaat auton alle.

Reilu viikko enää joidenkin vihaamaa marraskuuta jälellä. Ei ole kyllä haittaa vaikka ripeästi kuluukin kun kevään ja kesän toivois jatkuvan pitempään.

Kaikissa taloissa on jo jouluvaloi. En ole vielä tässä kuussa laittamassa. Joulukin, onneksi Tapanin aamuna jo ohi.

Aaro Hellakoski runoili: "Uskomalla, toivomalla

eletty on moni marraskuu!"

Kyllä kaikki taas iloksi muuttuu, uskotaan ja toivotaan niin.

Aurinko todisti tänään olevansa olemassa edelleenkin, voi miten

kirkkaasti paistoi näihin ikkunoihin juuri kotiintuloni aikoihin.

Puhtaat kirkkaat ikkunat ovat ilon aihe myöskin.

Ensi kuussa matka odottaa, sekin on ilonaihe.

Vanha tapani on kerätä näitä ilon ja helpotuksen aiheita silloin,

kun olen elämäntien karikoissa rämpimässä.

Hyvää illanjatkoa tänne viihtyisään ja ystävälliseen Kahvipirttiin! t. Merilii.

Aamuhan se taas on koittanut pienen pakkasen myötä, maisema on säilynyt lumisena, mutta saattaapa lumet vielä pois lähteäkin, lämmintä säätä luvassa.
Pirtissä puhutaan niin osaavasti musiikista, minä en kovinkaan korkea lentoisesti siitä voi mitään sanoa, vaikka tykkäänkin.
Mitenkähän sitäkin taitoa voisi opetella, oopperat ja sinfoniat eivät minulle paljonkaan anna.
No kun ei ole ymmärrystä tähänkään asiaan, on tyydyttävä siihen mikä tajuntaan menee ja ihan riittävästi on vielä tuotakin puolta, mitä minäkin kuuntelen hyvillä mielin.
Kyllä tuo liukastelu uhkana on, oikein yllätyin, kun eilen liikenteeseen lähdin, miten jäinen olikaan maa.
Nämä pääväylät kyllä heti aamusta hiekoittivat.
Kristiina23, ei se pullien onnistuminen niin taattua aina ole, mutta ehkä sinä liikaa yrität, vähän kuin lonkalta se pullakin paistetaan;)
Olenhan minä sitä vehnästä vääntänyt liki kymmenen vuotta noissa yhdistyksen menoissa, huomenna sitten viimeinen kerta sitä lajia.
Pikkuhiljaa noita hommeleita pois pitää jättää ja annettava tilaa nuoremmille.
Surullista on noiden sähköjen kanssa, mutta ei joka kohtaan vielä kaapelointia ole tehty, kai kallista sekin, mutta ajan oloon kai maan alle johdot siirtyy.
On tämä ihmismielikin joillakin kieroutunut, täällä joutuivat koulun tyhjentämään pommiuhkan vuoksi, turha hälytys, kai se oli nuorison aikaan saama, kyllä leikki kaukana näistä asioista.
Niinhän se on yksi hujaus ja ollaan jo joulun paremmalla puolella, tai miten sen nyt ottaa, kyllä joulu kiva on, poikkeaahan se tästä normaalista ja katkaisee tämän vuoden, kuten kevät, kesä ja syksykin.
Olisi se aika turruttavaa jos aina vaan vihreyttä ympärillä.
Tänään lauluryhmän joulupuuro, siitä se syömisen aika alkaa, kolme ruokailua on odotettavissa ennen joulua.
Onkin tässä ruvettava hiusten pesuun ja valmistelemaan muutenkin lähtöä, lupasin olla apuna pöydän kattamisessa ja muutenkin tunnelmaa luotaessa.
Viettäkää mukava päivä.

Sumuista aamua,tai onhan päivä jo puolessa.

Minulla on ollut semmonen penkomis aamu ja oli eilinen päivä.

Tuo muisti kun tekee temppujaan.
Olen eilisestä lähtien etsinyt yhtä kynttelikköä.
Nyt sitten löysin yhsen kaapin perältä.
En muista miten ja koska olen sinne laittanut.

Hyvä kun löysin,meinasin jo lähteä uutta ostamaan.
Se kun vanha laitta talteen,vaan ei muista minne;)

Tänään kerhopäivä.
näkyillään...

Erilaiset ovat olosuhteet taajamissa ja maaseudulla elävillä. Monet ovat olleet meistä maalaisia, jotka elämä on kuljettanut kaupunkiin, josta se leipäpuu on löytynyt.
Tästä johtuen uskon kaikkien ikäistemme antavan arvoa sille että vanhana on helpompi elää taajamissa ja kaupungeissa kun kaikki elämiseen tarvittava on lähellä.

Kuten Latekin sanoi, sähkökaapelit ovat maan alla, joten sähköt eivät katkeile ja kodit ovat lämpimiä. Siellä maan alla kulkee muuten leegio muitakin johtoja ja putkia vaikka minkä verran.

SkillaN muistutti joulusta, nyt vasta katsoin kalenteria ja huomasin jouluaaton olevan torstai joten neljä joulunviettopäivää siitä kertyy.
Pitää vielä tiedottaa Turun sää: klo 12.30 taivas pilvetön, mittari näyttää -0 celsiusta, aamuinen huurre puista on jo sulanut. Aamulla koivut,tamme,vaahterat, hevoskastanjat ja haavat olivat huurteisina kaunista katselavaa.

ps.1 oliko Ruuneperillä vain pikavierailu Kahvipirtissä kun ei enää ole yhtäkään viestänsä näkynyt.
Sitä mukavampaa mitä useampi täällä kävisi moikkaamassa.

ps.2 eilen oli jalassa talvinilkkurit liukuesteet. Taas tottumatta jalat tulivat kamalan kipeiksi, alkaa jo huolestuttaa tuo käveleminen. Citymarketissa katselin kahta hienolla motoroidulla pyörätuolilla liikkujaa. Ajattelin että onko tuollainen minulle tulevaisuutta. Varmasti vanhentuneesta ajokortista on hyötyä. Auttaa se edelleenkin liikkuessa yörällä kauungilla.

No nyt se myrkyn lykkäs ;(

Kahvi kun on kuulema NIIN terveellistä !!

Minä olen ollut tosi kahvikissa.

Nyt vain on pakko ollut vähentää kahvin juontia ainakin iltaisin en enää juo.
Minulta menee muutekin unet sekaisin ;(

Mitä pitäisi uskoa?

Näkyillään...

Mailtahan ja korvesta monet ovat lähteneet. kuten Katleija mainitsi. Niin minäkin. Eipä sähköt katkoneet, kun niitä ei ollutkaan. Näin se oli laajemminkin korpikylissä. Nyt on tultu riippuvaisiksi sähköstä laajemmin, lähes jokaisessa asutussa kyläpahasessakin, joista väki on suurelta osin jo lähtenyt. Vaikea ja kallista on joka paikkaan johtoja maahan upottaa tai linjoja laveaksi levittää. Luulisi että harkittu linjojen lisähakkaus riukupuista olisi kyllä mahdollista ja vähentäisi vaurioitakin.

Enpä voi kehua ruuanlaittotaidoillani. Räiskäleet kyllä paistuu, perunat osaan keittää, paistit työntää uuniin, pihvit paistuu, kaurapuuro onnistuu ja kalan käsittelyn hallitsen ja myös jatkojalostuksen. Johan niillä meikäläisen tarpeet hoituukin. Miksipä se ruoka kukastuksilla korjaantuu. Ja kun periaatteeni on että ruoka on vain välttämätön elämisen ylläpitäjä, niin miksipä sitä viihdyttäjänä ja kiihdyttäjänä tarvitsee pitää. Kyllä ruoka ruokana kelpaa kun nälkä. Tietysti mielipiteeni on vanhaa perua siltä ajalta, kun ei ollut mitään mahdollisuutta ruokaa valikoida, se oli hyvä kun jotain sai syötäväksi. "Rehuja" kyllä olen opetellut syömään kohtuullisen määrän. Kaalikin kelpaa puolukoiden kanssa ja muita vihanneksia lisäksi, onhan niitä. Tässä ne taitoni, olen ihan tyytyväinen, vaikka olen vieraillut täydellisimmissä pöydissäkin.

Eiköhän tämä jo ilmaantumistani täytäkin. Hyvää jatkoa, lämmintä piisaa 4 !

Talvipäivän ehtoota palstalle
Anselmin pilkkireikien kautta pulpahdella tänne vähän kertomaan.

Tulin tervehtimään palstakanojani, jotka edelleen näyttävät kaakattavan, kuopivan ja munivan kuin 70 .palstalla silloin joskus.

Se oli aikaa se kun hajupoikapilmari oli kirjoittamassa hienoja juttujaan kun Ruuneperi kansoineen ja Maalaismiehineen tuli pilaamaan aina ja kaiken.
Keitäkö olivat nuo kanat, joista hajupoikapilmari muistaa kertoa. Eivät olleetkaan mitään maalaiskanoja vaan valkeita leghorneja, tosi hyvin munivia.
Meitä koiraspuolisia kanoja, eli kukkoja oli varsinaisesti kaksi; Maalaismies ja minä, Ruuneperi . Taisi hajupoika pitää itseään kolmannen kanan kukkona. Kanoja olivat Mdk, SkillaN ja silloinen Leny, nykyinen KAT-leija. Näistä voisin kertoa pitkäänkin ja paljon. Hajupoika kertoo asiat valheina vieläkin.
kana-nimitystään hajupoika pyysi kohteliaasti anteeksi - kanoilta useampia kertoja. Pohjanmaan kanat kotkottavat vieläkin koppavasti .

Hyvä olikin, että pyysi anteeksi , leikkiäkö se oli silloin.
Miten kauan siitä jo onkaan?

Sodan jälkeen oli kaikesta pula, isojen siskojen takit äiti ratkoi ja leikkasi kaavoilla uudet palat, joita sitten poljettavalla Singerillä ommeltiin uudeksi pienemmäksi takiksi, minä olin usein laittamassa langan neulansilmään. Joskus oli ompelijakin takkia tai mekkoa tekemässä. Silloin äiti neuloi sukkia ja lapasia.

Oi aika entinen, kun kaikesta oli pulaa.

Hyvää yötä kaikille!

Synkkää ja kosteaa, sitä on tähän aamuun herääminen, lunta enää vain auraus kinokset näkyvissä.
Hyvä puoli on, että lämmityslasku pysyy alhaisena ja liukkaus tältä erää hävisi.
Ruuneperi kertoili noista kana ja kukko nimityksistä, no ne sivuutetaan edelleen huomiotta, yritin minäkin vähän hillitä näitä puheita aikoinaan, mutta turhaksi koin ja hyvin on mennyt, kun jättää moiset unholaan.
Pula aika on hyvin muistoissa ja joskus tuntuu kuin olisi hyvin terveellistä niistä ajoista puhua tänä päivänäkin.
Hyvinpä noilla taidoilla jo pärjää ynnmuu, joskus tuntuu kuin leikittäisiin väärillä asioilla, kun juuri ruuallakin, vähempi riittäisi.
Olen monessa yhteydessä kuullut, miten nyt eletään nykyaikaa, pitäisi vain uudistaa, mutta jotkut asiat vaan pysyy pakollisina jatkuvasti.
Kohta lähden tämän vuoden viimeiseen kerhoon ( siis siihen isoon) pikku-joulu vielä ja sen jälkeen joululoma.
Kehräpullia paistamme ja itsenäisyyden merkeissä kerhon vietämme, vähän juhlavampi tunnelma.
Tuntuu hyvältä ajatella, että nämä hommat jää toisille, istahdan valmiiseen kahvi pöytään, pikku hiljaa ne vastuu hommat toisille jää kaikissa muodoissa.
Sen verran vielä puuhastelua, että on pakko joskus kotoa pois lähteä;)
Paljonhan Lidlissä väkeä käy, hinnat kaiketi aika paljon halvemmat, minulla vähän pidemmän matkan päässä, ei tule mentyä, ainahan on hyvä yrittää pyrkiä tähän kotimaiseen kaupan käyntiin.
Nyt toivon, että mielenne pysyy korkealla vaikka tämä sää meille tätä synkkyyttä näyttääkin, kyllä se vielä aurinkokin esiin tulee, jaksetaan vaan hyvillä mielin eteenpäin, viikonlopulla sitten keinotekoista valoa ikkunoille ja kuka mihinkin niitä adventtivaloja laittaakaan, hyvää päivää.

Tavallinen päiväni, kyllä siihen sisältyi löhöämistä, lukuharjoituksia ja pientä näpertelyäkin. Käskyttämään jouduin itseäni että alapas huolehtia autonkotteroon talvitossut. Yllättävän nopsasti se kävikin, rengasliikkeessä kolme miestä odotti töitä. Se oli merkki että pahin ruuhka on jo ohi. Koska talvirenkaani olivat vanhoja ja epävarmoja käytössä, esitin että voisin ottaa uudetkin jos hinta on sopiva. Kyllä niille löytyi sopuhinta, olin hyvin tietoinen hinnoista. Alle puolessa tunnissa oli homma ohi.

Vai aikoo SkillaN hellittää puuhiaan ainakin vähemmälle. Voi olla että tarvetta ja kysyjiä riittää aina, kun on aktiivisesti mukana ollut. On minullakin jo vanhaksi menneitä muistoja niistä ajoista kun olin järjestötouhuissa jossain määrin mukana. Väliin alkoi tuntumaan ettei enää edes oikeisiin töihin joutaisi, kysyntää tuppasi tulemaan. Olen irronnut niistä järjestöllisistä harrasteistani. Siihen vaikutti aikanaan terveysongelmani, pystyin sanomaan selvästi "eini."

Yllättävän lämpöisenä pysyttelee, 6 ja samaa tuntuu jatkuvan.

Huomenta pirttiin! Olen aikaisin liikkeellä, kannan takkapuita sisälle ja ladon ne hyllyyn (luitte ihan oikein: hyllyyn!) kuivumaan, vaikka kuiviahan ne ovat kesän jälkeen ja ovat olleet katon alla.
Sain idean kun olen nähnyt kuvia takan viereen muuratusta takkapuusäilytyksestä, niin ajattelin että ostan Ikeasta sellaisen kapean hyllyn, jossa on 4 hyllyä, asetan hyllykön takan viereen ja
niin on puuteline valmiina. Siihen mahtuu muutaman polttokerran puut, jos haluaa hamstrata pakkaspäivien tai lumimyrskyn takia.

Eilinen päivä meni Tampereella silmäklinikalla käydessä. Oli niin
sateinen ja kurainen ajokeli, että auto on nyt yltäpäältä kurassa.
Kyllä tuo joulustressi on kauheata, jos antaa sen tartuttaa itsensä!
Ihmiset painuvat kuin olisi tuli hännässä!
Tänä vuonna aion tehdä kaikkeni etten vaan saa tartuntaa!
Menen tänäpäivänä ottamaan sitä vastaan rokotuspiikin. Jos nyt
kuitenkin kaikista pahin tapahtuisi niin on vaan suojauduttava,
otettava rillit päästä ja kengät jalasta, piilotettava kaikki terävät esineet, sammutettava valot ja asetuttava suojausasentoon: etukumarassa, pää polvien välissä ja odoteltava jouluaattoa.

Huomenta, ajatus siitä että yksi homma on takana päin auttoi nukkumaan hieman pidempään.
Istuin keittiön ikkunan äärellä kahvittelemassa ja näin kuun kurkkivan talojen takaa, kohta sai pilviharson eteensä ja jäi epäselväksi oliko se täysikuu.
Hurskainen kyllä mainitsi kuun täyttymisestä.
Olin illalla, kun kerhosta kotiin tulin niin väsynyt, että torkut otin ja unohtui lenkkisaunankin.
Juhlava itsenäisyyspäiväjuhla oli ja kehräpullat maistui, taas loppuivat kesken, kun halukkaita koti viemisiksi oli paljon.
Noin se olisi joulu olisi vastaan otettava, kuten Mdk-Mdk kerroit, ei mitään turhaa hosumista, uskon kyllä melko rauhallisena pysyväni, aloitan valmistelut pikku hiljaa ja kun ei mitään suurempia laittamisia olekaan, uskon kaiken hyvin menevät.
Aamulla herättyäni, vuoteella lojuen ajatus kulkee ja teen selväksi mitä haluan ja mitä teen kunakin päivänä.
Vaikeitakin tehtäviä suunnittelen ja kas kummaa, kun puuhaan ryhdyn kaikki sujuu lupsakkaasti, hyvin suunniteltu on todella puoliksi tehty;)
Eilen pohdimme kumpi sana on Savoksi mänkee vai mänkeä ja tulos, mänkee on oikein.
Oikein kai tarkoittaa lähtekää, jos jollekin epäselvää on.
Rikasta sanastoa nuo murteet.
Joulukortti kauppa kävi hyvin meidän käsityökerholaisten tekemillä korteilla, vaikka postin kulku onkin nyt epätietoista, niin liki sata korttia kaupattiin, sievä lisä myyjäiskassaan.
Olen pyydellyt pitkin syksyä jäseniltä ylimäärä lankoja ja niitä onkin nyt tullut runsaasti, joten kustannuksia ei tule paljon neuleistakaan ja kierrätyskin toimii.
Kyllä vanha talkoo henki vielä elää ja monta ilon hetkeä voidaan jäsenille suoda, esimerkkinä jouluateria puoleen hintaan, harmi vaan ettei kaikki halukkaat pääse mukaan tilojen pienuuden vuoksi.
Meiltä on tältä erää lumet kadonneet, mutta voihan se musta jää tien käyttäjän tavoittaa, hyvä että renkaat auton alla on oikeanlaiset.
Nyt alan katsastamaan kynttelikköjen lamppujen toimivuuden ja parvekkeen siivoan kukista vapaiksi, että voin kuusen sinne laittaa "kukkimaan".
Toimeliasta päivää, lepoa unohtamatta teille kaikille.

Hyvää iltaa! Kyllä se tässä menee kuin märkä palaa. Terveiset teille, alkaa pehkuihin painumiseni valmistelu, jotta huomenna jaksaa taas olla jossain vaiheessa hereilläkin.

Pimeästä huhuilen uuden aamun huomenet, tuuli ulvoo reippaasti ja maisema se minkä näkee on kosteaa.
Lämmitä liki viisi astetta minun mittarissa.
Joko ne joulutouhut alkaa päälle kaatua, kun pirtin ovi niin rakosellaan vaan on auennut, eipähän se tämä tavallinen arki aina anna aihetta kirjoitteluun.
Minulla sitä puhetta vaan riittää, keksin vaikka aidan seipäistä;)
Nauratti kun yritin eilen Savon Voimalle viestiä laittaa, 300 merkkiä vaan sallivat, siinäpä olikin sitten miettimistä, miten niin lyhyesti asiani kertoisin, no selvisin ja asiakin tuli ymmärretyksi.
Harmihan se on, että aikaa ja ajattelua vaatinut viesti katoaa, on se tehnyt samoin minullakin, ehkä silloin voimasanat mieleen tulee.
Syitä en tiedä miksi näin tapahtuu, usein syytän konettani, joka ei kaikin osin ole hallinnassani, voihan syy olla joku muukin.
Et kai ynnämuu nyt koko päivää nuku, vai onko tämä pimeä aika niin pitkä, että heräämään et ehdi.
Kyllähän sitä melkein aamu ja ilta pimeys yhteen ottaa.
Jaksetaan nyt vaan herätä ja jotenkin elon merkit itsestämme näyttää, kuukausi eteenpäin, niin pimeneminen on ohi ja valoa kohti mennään.
Siinä toivossa ja odotuksessa minäkin tätä päivääni jatkan, voikaa hyvin.

Hyvää huomenta pirtin väelle! - Olin kirjoittanut jo pitkän litanian kun tietsikka sammutti sivun ja kertoi alkavansa päivityksen ja niin siinä hävisi aamu-uniset tuumailuni taivaan tuuliin.

Jatkan tuota eilistä joulustressipakoiluani. Olin ottamassa sen rokotteen ja voi hyvä tavaton mikä kansanpaljous siellä oli muitakin
samoihin ajatuksiin tulleita kanssaihmisiä.
Taisi olla tehokasta rokotetta kun kehoitettiin kaikkia jäämään 15 minuutiksi terveyskeskuksen tiloihin piikin saatuaan, jos sattuu saamaan jotakin allergisia reeaktioita, huonovointisuuden tunnetta tai hengenahdistusta.

"Hengenahdistuksen" sain myöhemmin kun olin ostanut tukisukat
matkaa varten ja ajattelin illalla että kokeilenpa miltä ne tuntuvat.
Kädessä tuntuivat hyviltä, mutta niitten jalkaan laittaminen ei ollutkaan yksinkertaista. Ukkovarvas mahtui terään, käsivoimat eivät tahtoneet riittää levittämään sukan suuta riittävästi. Sai oikein karjua kuin painonnostaja ja joka karjaisun jälkeen oli varvas varpaalta, lopulta jalkoteräkin jo sukan sisässä, hiki virtasi ja sydän hakkasi kun suoristin varret polveen asti. En sitten uskaltanut heti aloittaa poisriisumista vaan nukuin, ei saappaat, vaan tukisukat jalassa. Se hyvä kokemus niistä oli että eipä vetänyt suonta sääressä ja jalkaterätkin pysyivät aivan rauhallisena koko yön.
Olin ennen ihmetellyt naapuriani, joka kertoi että hänellä käy avustaja
aamulla auttamassa tukisukat jalkaan. En enää ihmettele, sekin arvoitus on ratkennut, kun en kehdannut naapurilta itseltään kysyä. Ajattelin että hänellä on selkävaivoja eikä taivu enää sellaiseen puuhaan.

Hyvää 1. adventtia!

Näyttää siltä ku suvi olis tulossa takasin.
Lämmint oli 5,7 astetta aamukuurej jäläkee. Nyv voi jo olla enämpiki.
Ruahikot om puhjennu heleev vihreiks.
Tuuli kyl vähä puhaltelee riippakoivun oksiim, mut voi neet elämiser riamust huiskutella muutenkiv vaa.
Siis neet oksat.

Minuu rupi naurattaa toi "Vastaa alakuperäseen viästiin", ku siin toivotetaa hyvää sunnuntakiaamuu. Tai ei oikeestaa se, Ittem miä sen naurun aihe olin:
Päivittelim miälessäni, et kyl toi aika riäntää. Eilen oli torstaki ja nyj jo pyhä!
Vasta sit miä huamain, et erellä mainittu sunnuntakitoivotus oli tän 111-pirtin avus!

Älkän ny kertokok kellekkää, et miä olen tullu ihka höppänäks.
Syntymähumalaa tää vissiin on...

Oikeen hyvää perjantakii teitille kaikille.

Olen saanut tanskalaisista kinkuista niin hyvät kokemukset että ostin sellaisen vaikka suomalainen olisi ollut tällä kertaa halvempi.
Tanskan kinkku ikäänkuin mureampaa.

Sahaan kinkun jäisenä kaarisahalla pienempiin osiin ja heitän palat pakastimeen. Sulatan ja laitan palan kerrallaan keraamiseen sähköpataan kypsymään.
Kantta nostamalla näkee milloin liha on valmis. Näin kyllä myös laitan lapapaistin. Perunat vaan keitän liedellä.

Vesitihkua tuli koko päivän. Ei se kastellut mitenkään. Tänään sai jo yhden villapaidan jättää pois, mutta eilen reumaiset sormet lähes jäätyivät.
Sen olisi voinut välttää rukkasmallisilla muovirukkasilla, jotka ovat vuorilliset.

Ei tässä kovin jänskää tapahu, mutta jokaisen marraskuun päivän pulkkaanveto on pieni voitto sinänsä.

Hyvinpä olen hereillä päivän pysynyt, paitsi tietysti tunnin päivänokoset. Yhdeksän tunnin yöuni pohjustuksena. Sellaiseksi leponi on kehittynyt. Hyvä pitää kiinni siitä mikä tuntuu tarpeelliselta. Ei se ole ollenkaan hukkaan heitettyä aikaa.

Mitäpä päivästä kertoisin? Viuhakka tuuli tuuli puhalteli, mutta kun lämpö oli 7, ei se erikoispukeutumista vaatinut. Uutisetkin kertoo kaikenlaista maailmalta ja täältä kototanterilta. Täytyyhän niitä seurata, jotta on jollakin tapaa elämänmenossa kiinni. Ylen sekavaa meininkiä, joista voi yrittää kantaansa mielessään muodostella. Mielipiteitähän riittää hörhöilyistä asiallisiinkin. Vaikka jotkut vakuuttavat kertomansa olevan "omasta päästään", luulen että sellaiset nerot ovat harvinaisia. Kyllä taustat löytyy niin joukkomittaiseen, heppoisiin tietolähteisiin, "papukaijamaiseen" matkimiseen, ja taustat ne on asiallisilla ja pohtivilla puheenvuoroillakin. Aina se on valinta itsellään "mitä virttä alkaa veisata." No...tässä nyt ei tullut mitään konkreettista asiaa esille, enkä ryhdy niitä mietteitäni tällä kertaa tyrkyttämäänkään.

Ihan oikea pimeä ikkunastani vastaan tulee. Vain jotkut puolihimmeät lamput tillottaa. Näyttää siltä että kaupunki on ryhtynyt säästämään sähkölaskussa. Tuskinpa siitä suurempaa haittaa onkaan, eihän tämä olekaan ykkösvyöhykettä katuvalaistuksen suhteen. Eikun lauantaita kohti mennään!

Huomenta, viikonloppu ja ensimmäisen adventin aatto.
Tänään laitan kyntteliköt ikkunoille ja kuuseen valot sytytän parvekkeella, perinne mitä olen aina toteuttanut aikuisiälläni.
Olen sinnikkäästi muutenkin tapojani mukana kuljettanut, mitä olen ja miten tehnyt ennen, teen nytkin, joskus melkoinen rasitekin.
Oikein ajattelin, että miksi paistan piparkakkuja joka itsenäisyys päivä, vaikka en niistä erikoisemmin välitä ollenkaan ja miksi perinteinen hedelmäkakku on paistettava, vaikka kakuistakaan en tykkää?
Näin tulee aina tehtyä ja kun olen päättänyt, että en ulkomaista kinkkua osta, en sitä osta, tosin nyt olen pohtinut, että jätän koko kinkun ostamatta.
Hurskainen tämän homman jo tehnyt ja varmaan hyvä ostos olikin, siitä riittää ruuaksi pitkäksi aikaa.
Minun silmääni sattui myös tuo aloituksen teksti, kun lumen tulosta kerroin ja talvea ennustelin, nyt sitten perun senkin puheen, ei lumesta tietoakaan, lämmintä seitsemän astetta.
Uskon kyllä talvenkin tuloon, vielä voi pakkanenkin paukkua.
Nuo tukisukat olisi minunkin ostettava, niiden tehoa on kehuttu ihan ilman lentomatkaakin toimivan, olen pelännyt, että verenkiertoon jaloissa vaikuttavat, mutta kuuleman mukaan hyvää tekee.
Yhtä sekamelskaa tuo hallituksen touhu on, ei oikein enää jaksaisi edes kuunnella, työpaikkoja haalia ja velkaa yritetään vähentää, kumpikaan ei näy onnistuvan, puhetta ja uhkia sitäkin enemmän.
Myös nuo pakolaisiin kohdistuvat jutut ovat pelottavia nekin, miten kauan Suomi saakaan olla se turvallinen maa, jossa ei suuremmin ole tarvinnut pelätä.
Muutaman ihmisen torveilut syyllistävät kaikki tulijat, toivottavasti nämä epäiltävät tulijat voidaan jo portilta käännyttää takaisin.
Nyt olisi ruvettava hieman kotia siistimään, en kyllä yhtään imurista tykkää, mutta on siihen vaan tartuttava, tuota pölyä saan aikaan melkoisen runsaasti noiden lankojen kanssa ja muutenkin huomaa siivouksen jälkeen, miten tarpeeseen se oli;)
Oikein hyvää adventin aattoa ja huomenna sitten Hoosianna kuunnellaan ja lauletaan itsekin, sekin on yksi perinne muiden mukana.

Hämäräperäiseltä näyttää päivän valkeneminen täällä Hämeessä!
Lenkille lähtö ei houkuttele, mutta on pakko käydä kuitenkin kylällä
asioilla.

Kirjoitin tukisukkakamppailusta, mutta nyt olen löytänyt ohjeet niitten
käytöstä Youtubesta, eikä se niin vaikeaa olekaan. Tänä aamuna olivat
sukat jalassa alta aikayksikön! Tosi hyvät väsyneille jaloille. Nyt ei ehkä
tarvitse tuhrata kipugeelien kanssa yhtä paljon kuin ennen.

Hyvää adventtiaikaa kaikille!

Myös Hyvää Adventtiaikaa Pirtin väelle. Talvi oli ja meni myös. Jostain luin että tätä remppaamista pitäisi tammikuun loppupuolelle saakka. Tiedä sitä sitten-nähtäväksi jää !
Tukisukkia tuli työaikana pidettyä. Samoin suonikohjujen ruiskutuksen jälkeen ovat pakolliset. Ja leikausten jälkeenkin hyvät. Nehän pitäisi pukea aamulla ensimäiseksi levänneisiin jalkoihin. Mielellään vielä jalka kohoasennossa jolloin niistä saa suurimman hyödyn. veren laskeutumista suoniin (suonikohjut) ja jalkojen turvotusta ja väsymistä ehkäisevät !
helpotkin ovat laittaa aamulla ,kun rullaa oikealla tavalla sukan varren ja asettaa ensin jalkateran paikoilleen. Helppo on sitten vetää sukka paikoilleen.
Joutuihan sitä työaikana jopa 10 tuntia melko putkeen olemaan jaloillaan- väsyyhän siinä koivet kuin koiven ,ei auttanut mikään.

Nyt sitten on lupa olla enempi "viihdytys puolella". Eilen vieraili 2 v 3 kk vanha Amanda ja 2 viikkoinen pikkusisko. Kyllä ne pikkutytöt ovat vaan niin ,niin ihania ja suloisia, ei voi mitään. Puhuu jo erittäin selkeästi ,tulee R ja D kirjaimet,kaikki.
Siinä näkee kun on paljon seurusteltu pienestä pitäen . Ei ole kuin siinä vitsissä että 9 vanhana vasta sanoo jotain näppärää....

Maailma on aika paha paikka nykyään kaikkine tapahtumineen. Vanhempana miettii ,että mitenkähän elämä kuljettaa, millaisen kohtalon kukakin lapsi saa ?????????????????
Adventtiaika kun alkaa, otettiin meilläkin kynttelikköjä esille ikkunoihin ja jotain tähtiä, siis sähkösellaisia. Jospa saisi taivaan tähdenkin yhteen ikkunaan....

Hyvää lauantai päivän jatkoa, tontut kurkistelevat ikkunoiden takaa: muistakaa se !
Kiltisti on oltava.

https://www.youtube.com/watch?v=2c8hCNhQjRs

Tässä yksi video tukisukista. Valitettavasti ruotsiksi, mutta kuvista
käynee selville kuinka "ihme" tapahtuu. :)

Sunnuntaiaamua ja hyvää ensimäistä adventtia.
Aika paljon valoja on ikkunoille ilmestynyt ja kauniilta näyttävät, valaisten mukavasti tätä pimeyttä.
Lämmintä vieläkin kolme astetta, ei sada, mutta pimeää on.
Tukisukka keskustelua on käyty, minulla ei niitä koskaan ole ollut, ei edes lentokokeeseen mennessä, mutta nyt olen aikonut ne hankkia.
Hurskaisella on nyt väärä käsitys, kyllä miehillekin on tulisukkia ja auttavatkin ihan samalla tapaa miehiäkin.
Jalkojen turvotessa muun muassa apua antavat.
Hyvin tuo tuon ohjeen mukaisesti jalkaan panokin onnistuu.
Kyllä on minunkin jalkani kovassa kulutuksessa olleet, melkein kaikki työt on matkan varrella seisten tehty, hyvin on tänne asti kestäneet, mutta nyt koitti sekin päivä, että huonoutta koen.
Onnellinen kuitenkin, että vielä eteenpäin pääsen, ei keppiä, ei rollaattoria tueksi tarvitse.
Vielä se ehtii sekin aika tulla, jos elämä jatkuu.
Minun suvussa ei ole noin pieniä mistä meri-kukka kertoi, kaikki jo koulua käyvät, nuorimmatkin ja vanhin lapsenlapsenlapsi tammikuussa armeijan leipiin astuu.
Ei kai sitä muistaisikaan miten vanha itse on, ellei tuo jälkipolvi kohta kiinni ota;)
Yksin minäkin elelen, mutta olen kai niin kova sotkemaan, että viikottain järjestelyä kaipaan.
Aina tavaraa kertyy, kun käsistäni noita puuhasteluja väliaikaisiin paikkoihin laitan ja pianhan se sotkuiselta näyttää, pitäisi aina tavarat paikalleen saattaa, huolimaton olen tai laiskaksikin voisi mainita.
Tonttuja en ole nähnyt, kyllä tuolla torilla olivat eilen olleet, mutta eiköhän niitä ala kohta tiuhempaan vilistämää ja voi vaikka nähdäkin, joulu - pukkiakin voisi toivoa näkevänsä, kiltiksi itseäni kuvittelen;)
Kohta Hoosianna kajahtaa ja sen haluan kuulla ja katsoa, on se tämän alkavan joulun odotuksen kohokohta.
Siis perinne sekin tavallaan, aina sitä on juhlistettu, niin myös nyt, olkoon sitten alkuperäinen aihe mielessä tai ei.
Rauhaisaa päivää kaikille.

Huomenta.

Turkanen kun menin hölmöyksissäni lataamaa.tuon windov 10
nyt ole sitten saanut tänä aamuna ährätä että sain koneen auki:(

Olin eilen kyläilemässä tuolla Kumian suunnalla,en jaksanut illalla enää pirttiinkään poiketa.

Eilen satoi koko päivän semmosta suhnu sadetta.

Noista tukisukista sen verran,kyllä ne tuolla laatikossa on,käytin niitä noilla lentoreissuilla,en muuten käytä.Ei onneksi ole suonikohjuja,vaikka seisoma työtä olen minäkin suurimman osan ikääni tehnyt.

Kait pitää tänään kynttelikkö ikkunalle laittaa.

Tänään laitamme kerhohuoneelle myös jouluvaloja.

Oikein hyvää adventtia kaikille.
näkyillään...

Ehtoota kaikille!

Kylläpä tuli taas pian pimeä ilta, oikeastaan sellaista oli koko armaan päivän. Mutta mikä ihme tapahtui jossain puolen päivän maissa: AURINKO NÄKYI IHAN KUNNOLLA!!!!!! Tänään on ollut melko tyyntä verrattuna eiliseen ja toissa päivään. Sehän tuuli ihan valtavasti myös yöllä, kuului sisälle asti, ihme ettei sähköt katkenneet.

Tänään laitoimme kahdelle ikkunalle seitsenhaaraiset kyntteliköt, adventin kunniaksi ja ulkorapuille valot havupalloon ja pari roihua ulos pihatien varrelle, hyvin loistavat pimeässä!!!!

Toipilas jaksaa oikein hyvin. Melkoista opettelua on noiden lääkkeitten annostusten suhteen. Marevan-lääke ei missään tapauksessa sovi hänelle, on suorastaan hengenvaarallista. Onneksi löytyy vaihtoehto ja luotettava. Ei välttämättä ole hauskaa vanheta, tulee vaikka mitä vaivoja. Vaan tässäpähän taaperretaan, onneksi kahdestaan!!

Tänään paistoin vohveleita, ja nesteenä käytin kotitekoista omenamehua. Maukasta, sanoisin. Kannattaa kokeilla! Oletteko kokeilleet kirkasvalolamppua? Näin pimeänä aikana siitä on todella apua.

Jouluista adventin aikaa ja kynttilöiden valoa!!!!! paulamaria

Ylläpito poistanut pari kirjoitusta, ei ainakaan minun, en muutamaan päivään mitään kirjoitellut. Enkä ole tainut koskaan kirjoittaakkaan niin härskisti että olisi poistettu. En tiedä, laiskamato vain yllättänyt, no kaiken tarpeellisen kyllä tehnyt.
Olen senverran tietoinen, tänään on adventti, kehoittivat tuolla fasebookissa laulamaan hoosiannaa, olenhan sen koulussa kuullut, mutta kun minulla oli laulussa niin huono numero, ei nyt sentään nelosta, mutta eivät kedannet pilata todistustani.
Kuitenkin punaisen kynttilän sytytin parvekkeele, kyllä on komee.
Päivä mennyt muuten urheilun seuraamiseksi telkkarista, en nyt kaikkea mutta vähän hiihtoa, kaikki mäkihypyt peruutettiin jo eilen, loput tänään.
Sitten ne formulakisat katselin, tuli kolmoskanavalta tämä tämänvuoden viimeinen. Tuleehan ne kaikki sellaiselta maksukanavalta, mutta enpä ole maksanut mitään ylimääräistä maksua. Suomalaiset hiihtäjät eivät kovinhyvin pärjäänneet, saa nähdä koska meille tulee uusia Hakulisia jotka pärjää pelkällä mustikkasopalla. Kyllä meillä muutamia lupauksia on jopa hyviäkin, kunhan muistavat pysyä erossa piristeistä.

Onhan se mukavaa meille jotka voimme vanheta yhdessä kotona, kyllähän täällä pirtissäkin muutamia pareja on. Kalle taitaa olla vanhin mukanaolijoista, noita naisten ikiä en oikein tiedä, eikä niitä kehtaa kysyäkkään. Luulen olevani seuraavaksi iäkkäin miehen puolikas, tosin muutama melkein saman ikäinen. Toivon Kallelle, ja Paulamarialle hyvää vointia, kuten kaikille muillekkin pirtin vanheneville pareille.
Kuitenkaan unohtamati niitä jotka vanhenevat samaa tahtia vaikka elävät yksinään. Koittakaa pärjätä, vanhenemme vain päivän kerrallaan.

Aurinko tosiaan pastoi aamupäivällä. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kiersin Kuusijärven. Katselin hiukan metsikön reunaakin. Se ei ole suppilovahveroiden kasvupaikka, Hallavahakkaita olisi ollut, mutta olisi vaatinut pitemmän haeskelun kohtuullisen määrän saamiseksi. Enpä viitsinyt lenkkareissani lähteä märkään metsään ryötämään. Eikä ole tarviskaan, onhan sieniä varastoissani suolattuna.

Kirkasvalolamppuja en ole hankkinut. Silmäni ovat kirkkaalle auringolle ja valolle arat. Sen takia hämäräkelit ja hillityt valot tuntuvat sopivan hyvin. Tukisukistakin on ollut juttua. Käytin niitä vuosia sitten muutaman kerran lentokone matkoillani. Muutoin ne sukat tuntuvat ihan turhaan kiristäviltä.

Politiikan puolella tapahtuu näytelmää: teatteria, valehtelua, jahnailua, pelottelua ja uhkailuja... sieltähän voi jokainen poimia mieleisiään herkkupaloja, sikäli jos sattuu kiinnostamaan.
Tässäpä se tämän illan ilmoittautumiseni. Hei vaan!

Eipä ensiviikoksikaan luvattu etelään alkutalvenmerkkejä. Ennustettiin keskiviikon olevan viikon kylmin päivän.
Sen verran kesstassa pyörähdin että näin autoja olevan pysäköityneenä arkipäivää vastaava määrä. Mikä lie ollut syynä?
Ei ollut tarvetta käydä mitään ostamassa. Hedelmäpeleihin en ole halukas osallistumaan. Paljon samoja pelaajia päivittäin.
Varmaan niihinkin voi tulla riippuvuus.
Näin tutun miehen voittavan kaupan aulan pelissä 50 e. Sanoi kyllä aamulla hävinneensä 20 ekua.
Ennen pelurit sanoivat ettei pidä pelata jos häviämistä pelkää.

Huomenta jälleen, nyt uuden viikon alkuun ja marraskuun hyvästi jättöön, Antit marraskuun lopettavan, onnea Antit!
Vähiin menee tämä kuluva vuosi, kuukausi ja saamme opetella uuden vuosiluvun kirjoittelua, sanotaan, että ehtii monen miehen ikä vielä tähänkin vuoteen.
Tuntematon on tulevaisuus meillä kaikilla.
Kuuntelin eilen Kallion kirkosta Hoosiannaa ja toimitus ei minun mieleinen ollut.
Kuoron johtaja oli mielestäni yli pirteä ja muutenkin perinteitä kunnioittavana ei tämä vastannut minun odotuksia.
Myönnettävä on, että vanhoja tapoja toivoisin kirkossa ainakin näiden perinteisten kohdalla säilytettävän, mutta kai se niin on, että uudet tuulet lakaisevat.
Erikoista ja erilaista pyrkii kirkkokin saamaan aikaan.
Niinhän sanotaan, se ei pelaa joka pelkää, mutta harmin aina vaan lykkää, kun ei osaa oikeita numeroita lipukkeeseen laittaa ja voittoja ei osu.
Ei ole minullakaan noita kirkasvalo lamppuja, mutta hyvä valo on oltava käsitöitä tehdessä ja vielä takaa sen valon on tultava.
Suppilovahveroita on jotkut löytäneet runsaastikin, mutta ei nekään täällä kaupungin kaduilla kasva;)
Mitäpä sitä ikää tässä vaiheessa mietitään, muutamia vuosia jos joku vähän vanhempi, niin samaan joukkoon kuulutaan kaikki, vanhoja ollaan, mutta vuosista sanotaan numeroita vaan ovat, mieli vaan korkealle ja eteenpäin mennään.
En ole kokeillutkaan tuota omena mehua vohveleissa, voi olla hyväkin kokemus ja kun Paulamaria näin sanot, varmaan onkin.
Sopisiko myös lettutaikinaan?
Hissukseen nyt siellä Kalle elele, voimia keräile, ja kyllähän se onnistuu, kun hoitaja omasta takaa;)
Kyllä nuo jouluvalot ihan piristävät, minulla on joka ikkunalla valot, näkee hyvin kulkea ja tehdä pieniä hommia ilman muita valoja, luen aamulehden kynttelikön valossa ja hyvin näkee.
Tänään ei mitään kummempaa, pidämme vapaata käsityökerhostakin, kun menoja tuntui ihmisillä olevan ja meillä on torstaina jouluruoka kerhon puitteissa, siinä riittää tälle viikolle
Eiköhän tuo päivä iltaan mene, vaikka ei kummempia suunnitelmia olekaan, jotakin sitä aina puuhastelee kuitenkin, odotellaan niitä lumi ja räntäsateita, mihin nyt sitten eksyvät.
Heippa!

Kuinkahan nuo päivät menee niin vauhdilla ettei perässä pysy. Toivottelen kuitenkin paranemista ja kaikkea hyvää paulamarian perheelle.

Aamu meni kaupassa, ostin uuden älypuhelimen. Entisessäkään ei suurempaa vikaa- nuoriso vaan sai päihinsä että isompi pitää mummolla olla, liittymäkin vaihtui samalla.
No aivoille tekee tosi hyvää taas tutustua vähän erilaiseen systeemiin......
( Onneksi on hyvät tukijoukot lähellä....)
Seuraavaksi pitääkin joutua tanssiharrastukseen. mennessä ostaa joulukukka ohjaajalle-tämä kun on viimeinen kerta ennen joulua. Paitsi vielä torstain pikkujoulut joissa esiinnytään. Jotenkin tuo kukan ostokin lankeaa aina vaan meikäläisen hommaksi. Vaikka miten sitä yrittää vuosi toisensa jälkeen ujuttaa jollekin toiselle ,ei vaan onnistu.

Tukisukista vielä sen verran ,etten ole polvisukkia voinut pitää koskaan. Omia kinttuja kun ei saa puristaa polven alta eikä nilkoista. Aina on ollut pitkät oikeat tukisukat jotka tukevat sasaisesti koko sääriä. Suuresti ihmettelenki ns. "lentosukkia". Eräs tuttava vanha herra kerran samalla matkalla, kentällä valitti pakotusta jaloissaan. Kun hän näytti sääriään joissa oli lentotikisukat ihan kauhistuin. Ne puristi niin että syvällä ihossa oli sukkien reunat ja kamala patti turvonnut sukan reunen yläpuolelle. Eipä ihme jos pakotti ja oli vaikeaa. Varsinkin jos on sydämmen vajaatoimintaa, pitäisi lailla kieltää niiden käyttö , Mistähän niiden suosio on tullut- ehkä kenelle ne sopii mikäs siinä. Mutta minulle ei ,eikä sille kyseiselle tuttavalle. Tilanne helpottui heti kun hän laski sukat nilkkoihin.

Kai tässä jo oli aamun avaus.
Kyntteliköt meilläkin ikkunoita koristaa ja parveke näyttää saaneen myös jo jouluvalot. Nythän niitä on kiva poltella pimeinä iltoina. Joulun jälkeen alkaa nääs illat valostumaan.
Aurinkoista ja mielyttävää päivää kaikille tasapuolisesti. Se kiltteysjuttu pitää muistaa...

Ihan sisälle asti kuulee
kuinka kovasti ulkona tuulee.
Niin kuuset kuin koivutkin tuntea saa
kuinka nöyrästi myrskyä kumartaa.

Päivä on harmaa kai siksi, että
taivaalta vihmoo vettä.
Tänään viimeinen syyspäivä lienee.
Huomenna pohditaan kuka tiennee
josko valkean joulun saamme,
vai mustako on joulumaamme.

Mutta taattu ja jokavuotinen on tää,
ettemme ilman joulumainontaa jää.
Ihmiset ruuhkan keskellä selvitä koittaa,
ja tungoksen ja metelin yllä soittaa
kovaäämislaite joulurauhaa julistaa:
"Hiljaa, hiljaa joulunkellot kajahtaa..."

Terveisin: Venlastiina

Kyllä kuusi kumarteli
kun vesimyrsky paineli
hennon kuusen heilahtelut
ne mulle mittaa vaihtelut.
Antaa vinkin ulosmenoon,
vastaseen ei selkäkenoon!

Kylähän siinä etunojaa joutui ottamaan paljonkin, kun talojen välistä tuuli rynni.
Muutoin niin normipäiväni, ettei siitä ole paljon kerrottavaa. Uutiset painaa nyt päälle,joten hei vaan!

Huomenta jo vaalentuneeseen päivään, Oskari saa tänään onnittelut.
Niin sitä aletaan kuluttamaan vuoden viimeistä kuukautta ja kun on joulun aika, se vilahtaakin hyvin nopsasti.
Minulla sattuu kaikki henkilökohtaiset juhlinnat tähän kuukauteen, vaikka eipä niillä juhlimisilla enää mitään merkitystä ole.
Lapsena se oli toisin, joskus vähän harmittikin, kun kaikki juhlani samalle kuukaudelle oli sattunut.
Nyt on taiturit olleet liikkeellä ja runoja omasta takaa, sekin on taito mitä en minä ole milloinkaan oppinut, mieli kyllä joskus on ollut yrittää, mutta se taito kuin muutkin eivät ole kovin korkealle kivunnut.
Yritystä on ollut ja eikös se niin ole, että yritys hyvä kymmenen;)
Samoja lahjan osto velvoitteita minulla, kuin meri-kukalla, kolmelle lauluryhmän jäsenelle joulukassin yritän kerätä.
Säestäjä, kaksi vetäjää, heille olemme aina joulu rahan keränneet ja sitten jotakin lahjan tapaista, mikä on nyt useimmin kääntynyt ruoka lahjaksi, juustoja ja makeaa.
Olen samaa mieltä, kilttejä olemme aina, mitäpä muuta;)
Noita tukisukkahousuja minäkin yritän etsiä, luulisi niiden olevan helpommat käyttää, puristus tasoittuu.
Polvisukista sama kokemus meri-kukan kanssa.
Päivä on jo valennut sen minkä nyt valkenee ja pitää tässä asioiden hoitoon lähteä, vähän ruokavarastokin pitää täydentää.
Postimerkit pitää ostaa, lääkkeet hakea ja ne lahjaostot tehdä.
Hyvä että tupo postilakko selvisi ja sen myötä ei tukilakkojakaan tarvita, kun vielä nuo muut päätökset hyvässä järjestyksessä selviäisi ja sotkut ratkottaisiin.
Ylimielisyys ei sovi ministereille, vastattava on heidänkin puheensa, niin kuin me tavalliset pulliaisetkin teemme.
Jäädäänpä nyt katsomaan mitä päättäjät viisaudessaan saavat aikaa, suuri on pelto kynnettävänä.
Hyvillä talkoilla se voisi jopa onnistua, tasapuolisesti kaikki osaa ottaen.
Päivän jatkoja, onneksi ei vielä mitään sada ja lämpöäkin yksi aste.

Eilen oli sodan alkamisen vuosipäivä.

Mieheni vanhemmat ovat kertoneet näistä ajoista paljon, mieheni oli niihin aikoihin heidän ainoa vauvansa, ja isä (appeni -in spe) oli ilmasuojeluvalvojana Helsingissä. He asuivat Munkkiniemessä, ja juoksut pommisuojiin ovat olleet kauhun hetkiä aina.
Sodan alkamisen vuosipäivä, sillä 30.11. 1939 on ollut se päivä, jolloin

''Idän jättiläinen'' hyökkäsi Suomeen, ja aiheutti viiden vuoden sodan itsenäisyytemme säilyttämisen puolesta sekä melkein sadan tuhannen suomalaisen nuoren kuoleman Karjalan sotatantereille.

Itsenäisyys oli kestänyt vasta 22 vuotta, sillä sitä ennen olimme Venäjän vallan alaisuudessa 108 vuotta, ja sitä ennen Ruotsin vallan alla 654 vuotta, eli melkein koko viime vuosituhat oli sorron aikaa Suomessa.

Maa hädässä

https://www.youtube.com/watch?v=n9SpkFE-fkc

En minä mihinkään vastaa ja vastoin lupaustani kirjoitan. Se suli toi Kutemajärven jää ja täältä rannaltakirjoitan kuin sotakirjeenvaihtaja konsanaan.

En minä sodasta mitään ymmärrä kun olen tällainen "ruuununraakki" sotilasarvoltani.

Asiat ovat nyt metkasti ristissä kun Venäjän presidentti meni auttamaan diktaattorikampraattiaan Syyriassa. Isiksen öljynvienti Turkkiin tyrehtyi kun koko tankkiautojen kolonna tuhottiin. Ainakin kaksi kärpästä tuhottiin, molemmat ihan pers sellaisia. Isikseltä loppuivat öljytulot ja Turkilta halpa öljy. Isis sai siinä ihan kivasti köniinsä. Turkkilaiset suuttuivat ja pudottivat venäläisen hävittäjän rajoillaan ja jo sodastakin jo puhuttiin. Nyt on sitten EU auttamassa jäsenkosijaansa, Turkkia. Joku "pikkusumma", vaikkapa 100 mrd, olisi kiva apu meillekin.

Seurasin muuten amerikkalaisen sotakirjeenvaihtajana tekemää raporttia Syyriasta. Hiukan yllätti kun siellä eli 18 miljoonainen kansa, söi joi ja ..., sodan keskellä. Yllättävää nähdä.

Ovatkohan amerikkalaiset valloittamassa maailmaa, jatkavat aloittamastaan Irakista. Noin ainakin uumoili tuo sotakirjeenvaihtaja.

Anteeksi, että kirjoitan!

Ruuneperi

Appiukko kertoi sodan aikaisia pommisuojajuttujaan moneen kertaan, kuten minä nykyisin noita parikymmentä vuotta vanhempien vanhempien veljieni vaiheita.
Appivanhemmat ja pienet lapsensa asuivat vielä Munkkiniemessä silloin, ja appiukko oli ilmatorjuntavalvojanakin työnsä ohessa.
Munkkiniemeläiset pommisuojat tulivat tutuiksi. - Mieheni oli esikoislapsi. Sodan loppuvaiheissa pikkupoika osasi jo kävellä hyvin ja juostakin, samoin puhua. Hän oli isänsä kanssa ilmavalvonnassa ulkona, kun sireenit alkoivat soida, silloin hän sanoi isälleen: "Nyt minä juoksen pommisuojaan katsomaan, ettei äiti ja pikkuveli pelkää!" Näin appiukko kertoi. :)
Suomalaiset puolustavat urhoollisesti naisia ja lapsia! :)

Hyvää illanjatkoa!

Huomenet täältä Savon maisemista, yhden asteen lämmöstä ja räntäsateesta.
Harmaalta päivän valkeneminen näyttää, mutta onhan tässä vielä aika odotella sitä valkeaa joulua.
Joulun odotuksia myös sinulle Heta, kiva että muistat pirtinkin, ahkera olet ollut, lämpiminä pysyvät lasten varpaat.
Kovin on hatarat muistoni sodan alkuvaiheista, mutta sitten loppupuolesta jotakin on jäänyt mieleen, puutetta ainakin.
Isäni ei sodassa ollut, hänen toisen käden sormet oli mennyt sirkkelissä poikki ja veli olisi sodan loppuvaiheissa ollut seuraava ikäryhmä lähtemään.
Mitäpä Ruuneperi anteeksi pyytelet, pirtin ovi on auki sinulle kuin kaikille toisillekin sovussa kirjoittajille.
Tuota sotaa en toivoisi joutuvan näkemään, toivottavasti on jotakin opittu kaikesta, kuullusta ja nähdystä, kamalaa kärsimystä ihmisillä jotka eivät mahda asialle mitään.
Ahneus ja vallanhimo, ne kai nämä asiat saa tälläisiksi muuttumaan.
Kyllä on vaikeaa tuo nöyrtyminen ja anteeksi pyytäminen, itsepäisyys kukoistaa puolella jos toisella.
Olen jo ajat sitten pudonnut ymmärtämisen kelkasta, mitä tehdään mistä säästetään, joka puolella vaan näitä supistuksia ja kiristymisiä.
Eilen kuuntelin miten terveyspalvelut kallistuvat, 30% jos oikein ymmärsin, se on mittava nousu, pakko kai siihenkin on tyytyä, jos terveys sitä vaatii, mutta jostakin on tingittävä, mistä?
Nyt jätän asian pohtimisen, onneksi en ole paljon tarvinnut lääkärissä käydä, toivon jatkumoa tälle asialle, mutta kaikilla ei asiat näin ole.
Kaikesta huolimatta, vietetään tämäkin harmaa päivä onnekkaasti iltaan.

Noinhan se menee- kaikki kallistuu ja nousee. Niin paitsi eläkkeet eivät nouse tietty !
Mutta toisaalta mihin mitäkin verrataan- hyvähän meidän jos vaikkapa pakolaisiin verrataan tai Syyrian sodan jaloissa oleviin naisiin ja lapsiin.

Kun kaupassa kaiken krääsän seassa liikuskelee ja pujottelee ,ei äkkiä tule mieleen että ihan nälkäkuoleman partaalla kuitenkaan olemme. Kai nuorempi väki joka ei ole sodan aikaa elänyt ja oikesti leivän puutteesta kärsinyt ei osaa kuvitella sitä elämää. Nyt on aika että kaikki minulle ja heti. Säästäminen on varmaan aika vieras käsite, ainakin joillekin. Varmaan jokainen tuntee kumpaankin leiriin kuuluvia: niitä jotka osaavat säästää sopivasti ja käsitellä rahaa oikein.
Nyt pitää muuttaa aihetta, menee muuten "kuumalle linjalle". Tai paras tietty; kun lopetan kokonaan.
Viehkeää päivän jatkoa !

Ehroopäivää.

Meillä oli markkinapäivä tänään.
Toin pirttiin ISON Viipurinrinkelin,pistäkää poskeen ;)

Kivalle tuntui kun aurinkokin yritti kurkistella.
mittari oli miinuksella.

Kyllä siellä oli vaikka minkälaista krääsää.
ostin semmoset lampaanvilla tossukat,voi pitää yöllä jaloissa.,kun tuntuu että palelee.

Ilosta ja reipasta joulun odotuta kaikille.
näkyillään...

Voihan ne ongelmat todeta, kuten M-K teki pakolaisasioistakin. Sosiaali- ja terveyshuollon maksuja on tarkastettu joka toinen vuosi asetusten mukaan. Sen mukaan muutos olisi 1,74 %. Tämän vuoden salassa kyhätyllä asetuksella SSS-hallitus on päättänyt nostaa maksuja 30 %. Se koskee muitakin palveluja kuin terveyskeskuksen lääkärissä käyntejä. Olen lukenut useita terveysalan järjestöjen ja asiantuntijoiden lausumia ja kaikki pitävät 30 % korotusta enemmän vahingollisena, se aiheuttaa pienituloisimmilla hoitamatta jääviä sairauksia tai hakeutumista toimeentuloluukulle. En kerro ylläolevaa "omasta päästäni". Omasta päästä päästellystä on tuorein esimerkki valtiovarainministerin hölötykset, mutta niihinkin löytynee taustaryhmät.

Riittäähän tässä harrastelijalle seurattavaa. Ns "yhteiskuntasopimus" näyttää töksähtäneen karille. Sehän ei suoranaisesti eläkeläisiä koske, mutta voihan tästäkin sirpaleita lennellä. Siitähän näkee mitä tapahtuu.

Tänään oli muuten erinomainen kävelypäivä. Niinpä tein yli 5 km lenkin kun kävin rautakaupassa. Autoni on kunnossa, mutta jalkapatikka tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Sitä minä ihmettelen että muutamalleni tuntemalleni tutulle miehelle riittää janojuomaksi pelkkä kraanavesi.
Olen kokeillut. Vesi tekee mielen ja kehon letkuksi jotenkin. No ovathan he perheenhuoltajia, siinä hyviä.

Sain ihmeen hyvän vinkin tältä palstalta. Keitin herukat mehuksi. Säästö ei ole iso, mutta eipä ole säilöntäaineitakaan.
Keinomakeutuksessa voi jotain olla, kuitenkin haittaa vähemmän kuin sokerin käytössä.

Niin on elämä väkitylsää, ettei edes kirjoitusta nettiin saa aikaseksi. Nyt sitten sain.

Huomenta jouluvalojen tuikkeesta, paljon muuta näköpiirissä vielä olekaan.
Valkea härmä kuitenkin maata peittää ja siitä se päiväkin rupeaa valkenemaan, minkä nyt sitten ehtii, kun taas pimeys voittaa.
Noihin pieniin tai suuriin maksuihin en ota kantaa, jokaisella pienen ja suuren ero on erilainen.
Omalta kohdaltani en suuremmin voi valittaa, viimeksi terveyskeskuksessa käydessäni oli maksu jotakin 13 euron suuruista, jos tämä onni jatkuu ei nuo korotuksetkaan minuun osu, mutta joillakin se kyllä sattuu ja kovastikin.
Eipä huomista tiedä mitä kenellekin tapahtuu.
Hyvä että saa valita lääkärin, näin on ollut ja tulee tiettävästi olemaan, silmälääkärin olen minäkin joutunut ottamaan ulkopuolelta terveyskeskuksen, mutta toivoisi että lääkäreitä olisi enemmän terveyskeskuksissa.
Tuo säästäminen on myös asia mihin paljon vaikuttaa onnen kantamoinen, jos pienistä eläkkeistä yrittää säästää, ei onnistu jos paljon sairautta ja yleensä kuluja on.
Eriarvoisuutta joka asiassa, kaikki ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta sanotaan että jokainen ihminen on oman onnensa seppä, hyvällä tuurillakin pärjää.
Nyt en jatka enempää, on vähän kiirusta, kun tänään on se meidän jouluruoka päivä, kaksi vielä tämän jälkeen, että säästöä tällä tapaa;)
Onnellista päivää kaikille, rikkaille ja köyhille, tyytyväisille ja tyytymättömille, elämä vaan menee omia ratojaan.

Tervehdys pirttiin.
Eilinen oli vähän erikoinen päivä ja tänään toivun eilisestä aivotärähdyksestä. Työväenopistolta tullessani pyöräillen kaaduin. Olin hetken ihan tajuton. Auttajia oli jo ympärilläni useampia kun silmäni aukaisin, soittivatpa ambulanssinkin.
Ihmettelin siinä maassa istuessani että asfaltti oli aivan jäinen siinä kohtaa. Muualla reitilläni aivan sula, joten yllätyksen tuo musta jää tuotti minulle.
Lämpöasteitakin oli mittarissa kotoa lähtiessä
Päivystyksessä otettiin päästä tietokonetomografia, jossa ei näkynyt mitään minkä vuoksi olisi sairaalaan pitänyt jäädä. Muutaman tunnin siellä viivyttyäni pääsimme kotiin, polkupyörä sekä minä. Tytär tuli luokseni yöksi, sillä yksinasuvana olisin joutunut yön sairaalassa viettämään.
Oli hyvä että ottivat pyörän mukaan ambulanssiin, kun sitä pyysin. Pyörä näet oli uusikin. Ihme etten loukannut pahemmin, luutkin ilmeisesti vahvat sillä vas. lonkassa oli mustelma mutt' ei murtunut.
Kypärä suojasi päänupin. Vointi aika hyvä, otan kuitenkin iisisti tämän päivän.
Meilläpäin liukkaita kelejä ei vielä ole ollutkaan, tänäänkin on kuusi lämpöastetta.






















e

Tervehdys pirttiläiset!
Kaunis päivä on täällä ollut, nyt jo rupeaa aurinko laskemaan lounaaseen.
Voi, miten pientä piiriä se nyt tekee, mutta hieno rusko on taivaanrannalla, taitaa merkitä, että huomennakaan ei sada.

Koneeni sain kuntoon, ja voin jälleen käydä täällä juttelemassa, vaikkakin harvakseltaan.
Onhan tämä joulun aika mukavaa, on valoja ja iloista odotusta, lapsilla eniten,
mutta "nyt vanhakin jo nuortuu, kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu"j.n.e.p.

Tuossa edempänä MDK_MDK kertoi serkun soittaneen, että tulevat vierailulle.
Onhan se mukava tapa hiukan ilmoittaa, ettei juuri siivous ole käynnissä, matot kasassa ja siivousasu päällä.
No, eihän sitä silloin, jos usein käydään, mutta jos nyt kerran kymmenessä vuodessa
näkee, olisi hauska valmistautua.

Hyvää iltaa!

No voi hyvänen aika sentään, miten tuo Kat-leija on lentänyt pyöränsä kanssa. Tosi vaarallista.. onneksi pääsit melkein säikähtämällä. Tuommoisessa voisi käydä todella pahastikin. pimeääkin on kuin yöllä ikään, mutta se sala-liukkaus on pahinta. Äkkiä viskaa nurin-Onneksi ei luita katkennut. Niissä olisi pitkäaikainen paranteleminen. Siinä saisi joulut tulla ja mennä menojaan. Vaikka meneehän se kuitenkin mutta kivempi terveenä ootella jouluakin.

Nyt sitten alkoi "joululoma". Vaikka eläkeläisistä sanotaan että yhtä lomaa koko elämä.... Ei kuitenkaan, kun on monta rautaa tulessa, hommat mitkä on luvannut on hoidettava ja sillä siisti. Tänään oli viimeiset pikkujoulut. Siis sellaiset missä pitää toimia eikä voi olla vain "vieraana". Ensivuonna sitten taas jos elämää piisaa ja terveyttä tietenkin.
Huomenna kuitenkin mentävä koululle jossa ylioppilaita lakitetaan. Lauantaina sitten lakkiaisjuhlat. Tyttären nuorin poika. Kivaa kun nykyisin valmistuvat mihin aikaan vuodesta hyvänsä. Varsinkin "kaksoistutkinnon" suorittaneet. Sunnuntaina sitten suuri joulukonsertti päivällä.
Illalla voi seurata linnanjuhlia kotikatsomosta. Pitää vähän silmäillä vierasjoukkoa ja naisten asusteita linnanjuhlista.
Jospa olisi toivossa vähän rauhallisempia päiviä ensiviikolla.
Tästä tuli nyt melkein tehtäväluettelo. Mutta toisaalta sellaistahan elämä on.
Nyt heippa ja hyvää illan jatkoa kaikille.

Onnitella täytyy Kat-leijaa, kaikesta huolimati pääsit vähällä, yksi hyvä asia oli, että sinulla oli kypärä päässä. Kyllä sinä itsekkin varmaan ajattelit kun heräsit, onneksi oli kypärä. Muista nyt tosiaan laittaa pyörä kellariin, vaikka siellä länsirannikolla on lämpimämpää sielläkin talvi joskus yllättää.

Täällä mekin kävimme eläkeläisten joulujuhlissa, vähän olemme kerhoissa nykyään käyneet, mutta nyt oli jouluruokailu kirkon tiloissa Klaukkalassa. oli erinomainen jouluruoka, kaikkea mitä joulupöydässä tarjottin oli mitä parhainta, ja hienot kakkukahvit päälle.
Lähes kolme tuntia siellä meni olihan siellä ohjelmaakin, oikein onnisunut iltapäivä.
Kaiken näköistä ne kallupit näyttää, ei olisi uskonut miten tuo mainen kunnia katoaa, ei vuottakaan kun puolet kannatuksesesta häipyy toiseen laariin. Samoin kävi SM:p Veikollekkin aikanaan.
Lauantaina taas olisi ydet synttärit yksi entinen koulukaverimme täyttää 80 vuotta, onneksi ihan tuossa lähellä samassa paikassa missä minäkin 80 vuotisjuhlia vietin.
Taidan lopettaa ilmoittautumiseni, joten Hyvää yötä ystävät.

Huomenta viikonlopun alkuun, lunta ei ole satanut, ehkä maanpinta on jäätynyt, mittarissa on yksi aste lämmintä, tien pinta kiilteli liukkaudesta arvelun herättäen.
Eilinen päivä historiaa, ähkyolotila siitä jäi, mutta ei osannut lopettaa, kun ruoka oli Niiiiin hyvää.
Mukava tunnelma jäi, kuten Laten väellekin, aina nämä yhdessä olot mieltä lämmittää.
Olipa onni ettei pahemmin käynyt Katleija, kovastihan varoitellaan kaatumisista ja siitä miten kalliiksi se tulee yhteiskunnalle.
Minulla tunne, että ne jälkiseuraukset kyllä suuresti myös kaatuneelle tekee kipua ja rahan menoakin.
Kukapa sitä tahallaan tekee ja kalleutta ajattelee, se on se pieni tovi mikä vahingon aikaan saa, tuskin ehtii ajatella mitään.
Monesti koiran kuljettajat tutustuvat lenkeillään ja mukavaa ystävyyttäkin saattaa syntyä, miksei narun päässä kulkeva kissa sen saman voisi tehdä;)
Minunkin pieni koirani ison kissan kokoinen oli.
Meri-kukka joululomalle päässyt ,no lomaksi ajateltavaa minunkin tulevat viikot on, kun joka viikko kerran jouluruokailu. kunnes sitten viimeinen rutistus myyjäisissä.
Eri ryhmä kokoontuville on jouluisin joko joulupuuro tai jouluruoka., kun useampaan ryhmään kuulun sitä ruokailua sitten useasti sattuu.
Pientä kiitosta vuoden jaksamisesta, edullinen oli eilinenkin ruokailu 15 euroa henkilö.
Nyt toivoo kovin, että vierailuista ilmoitetaan, se tapa mikä ennen oli, että mentiin kylään talo tarjosi sitä mitä oli, on nyt hukkaantunut.
No eipä ennen ollut kännyköitä millä ilmoitettiin, arviolta mentiin, tietämättä oliko väki kotonakaan ja mikä tilanne oli päällä.
Sitä samaa tapaa kai nyt vähin viritellään, emäntäkin saa olla stressaamatta, kun yllättäen vieraat piipahtaa.
Nyt päivän touhuihin, jotakin puuhaa sitä aina löytyy, jaksamista teille kaikille.

SkillaNille ojennan tämän päivän kunniaksi sinivalkoisen kimpun, joka säilyy itsenäisyyspäivänkin iloksi. Tuoksuvia valkeita kieloja ja ruusuja, syvänsinisiä anemoneja ja raikkaanvihreitä lehtioksia ...väreiltään kuin Suomen taivas, vesistöt ja metsät.

Voi Sinua Katleija, ihanko torua pitäisi kun kaatumaan menit, onneksi ei pahemmin käynyt. Hyvin olit tolkuissasi, kun pyörästäsi huolehdit. Minä oman uudehkon pyöräni vein jo talviteloille varaston perille, sillä olin vähällä kaatua jo liukkaiden lehtikelien aikaan.

Pikkujoulun nimityksellä en juurikaan enää kutsuja saa, joulukuussa kokoonnutaan vuoden lopettajaisiin erilaisilla porukoilla hyvän ruuan ja viinilasillisen tai glögin ääreen , eikä se syötävä välttämättä ole riisipuuroa tai muutakaan perinteistä jouluruokaa. Joulukonsertit ja joulutoreilla käynnit virittävät joulutunnelmiin. Myyjäisissäkin on kiva käydä, varastan ideoita ja aina jotain rehellisesti ostankin, arvostan yksilöllisiä käden töitä. Lastenlapsista osa haluaa aina piparkakkutalotalkoisiin. Valmistaikinaa ja monenmoisia koristelukarkkeja varaan, mielikuvituksellisia luomuksia syntyy. Vaari toimii elementtien saumaajana tulikuumalla sulatetulla sokerilla.

Itsenäisyyspäivään Suomi valmistautuu vakavassa ja repivässäkin tilanteessa. Odottavissa on ainakin Helsingissä mielenosoituksia ja mekkalointia, mutta siniristilipun saamme sentään nostaa salkoon. Varmaankin linnanjuhlien meno on entisellään, tulee taas sitä näytelmää meidänkin seurattua kotisohvalta.

Lipeäkala se on minunkin herkkua valkokastikkeen ja maustepippurin kanssa.
Parast"aikaa kuorin lanttuja ja pistän ne kiehumaan, jos saisin sen tänään paistetuksi asti ja sitten pakastimeen.
Kelpaa sieltä ottaa!

Toivotan Kat-leijalle hyvää vointia. On ne petollisia nämä kelit!
En ole uskaltanut ajaa pyörällä sitten syksyn tullen.

Mutta nyt töihin!
Voikaatte hyvin!

Onpa suttuinen ilma. Vettä tulee ylhäältä yhtä soittoa. Hyvin tässä voidaan mitä nyt kropassa on paikkapaikoin jälkituntemuksia toissapäiväisestä.
Mutta tänään ihmetyksen kummastuksena tuli kännyyni tekstiviestinä mainos kaatumiskursseista, että miten kaatua oikein ettei loukkaannu.
Mistäs ne nyt minun kaatumisenikin tiesi, ja nyt neuvovat miten seuraavalla kerralla kaatua taitaisin kurssin käyneenä. Halpa kurssi 8 € maksaisi.
Viestin lähettäjä oli kaupungin liikuntatoimisto ja se palvelu liittyy meidän Seniorikorttiin. Liian myöhään tuo vaan tuli minulle. Huvitti kuitenkin meikäläistä.
ps. kiitos kaikille myötätunnon osoituksista.

Aika rumpsuhan on katleijalle käynyt, hyvä että ei pahemmin mennyt. Onhan tuossa humorististakin puolta, harmi ettei ehtinyt kaatumiskurssi ajoissa. En kyllä usko kovin vahvasti kurssin tehoihin. Se kaatumista edeltävä aika on sekunnin murto-osissa mitattava, eikä siinä ehdi alas laskeutumista suunnitella. Onhan se kurssi kuitenkin ennalta ehkäisevästi muistutus, että liukkaitakin kelejä tulee. En ole vielä käyttänyt kengissäni erikoisia nastoja, tuskin hankinkaan vaikka se tyhmää olisikin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen pari kertaa niin liukastunut ja lentänyt, että ne ovat muistiini jääneet. Toivon vain, että tämä lisäoppini on tehonnut ja katselen tarkkaan miten ja millä kelillä reippaasti askeleeni polkaisen.

Koko päivän oli pimeää ja sateistakin. Juuri sen verran löytyi pilvenrakoa että kuivin nahoin markettireissuni sain tehtyä. Siihenpä ne ulkotyöni loppuivat. Nyt mysky riuhtoo tuulimittarina käyttämääni kuusta. Saapa nähdä, kuinka monta rutistusta se kestää. Näkeehän metsissä melko paksuja kuusia, jotka ovat katkenneet kun juuret eivät ole periksi antaneet.

Päivä hiipuu hiljalleen historian puolelle ja eikun uutta päivää tähyilemään!

Huomenta, päivä jo valkenee, sen minkä nyt pilvisenä päivänä voikaan tähän aikaan vuodesta.
Reippaasti tuo tuuli näyttää kulkevan, onko sitten pahempaa vahinkoa tehnyt.
Kaunis on kimppusi Ramoona, varmasti kestää ihailla itsenäisyys päivän jälkeenkin, kiitos muistamisesta.
Tuppaa vähän ärsyttämään tuo tulevan juhlan mainostaminen, ehkä pienemälläkin se muistossa on pysynyt ja pysyykin, onhan se niin iso asia ollut, toivottavasti ei muuksi koskaan muutu.
Pyörällä ajo onnistuisi hyvin täälläkin, plussan puolella mittari pysyy.
Kaali on minunkin suosittu vihannes, kyllä kaikki muutkin hyvin maistuu, kovasti sitä kaalia on nyt suositeltukin.
En ole minäkään noita nastoja kenkiini laittanut, luotan siihen, että jos kömpsähdän, ympärilläni oleva pehmeys tärskyn vastaanottaa.
Hiekotus on hyvä näin keskellä kaupunkia, ei ole kaatumisia tapahtunut, mutta sivuteillä saa varmasti olla tarkkana.
Eipähän se vahinko tule kello kaulassa, urheilen tietäen vaarat, koskaan en luitani ole katkonut, mutta kerta se on ensimmäinen, koetan olla varovainen.
Lipeäkala ei ole minun herkkujani, kotona äiti sitä kyllä laittoi, mutta en muista maistaneenikaan, maitokastike kyllä maistuu.
Nyt on lähdettävä viemään joulukuusi keräyksen tavarat, 30 pakettia laitoimme, sukkia, lapasia, huiveja, myssyjä ja yksi vauvan peittokin kääröön meni, keräyksen paketit jaetaan sosiaalipuolelta saadun listan mukaan, en muista mikä järjestö sen järjestää.
Useana vuonna tämä tapa meillä on ollut, kun käsitöitä jää aina myyjäisten yli ja kuitenkin niiden tekeminen vaan innostaa.
Kevät puolella taas alamme pipoja tekemään syöpä lapsi potilaille, sekin on jo perinne.
Oikein mukavaa itsenäisyyspäivän aattoa ja monella sauna päiväkin, niin minullakin ja se onkin melkein juhlimista.
Tästä tämä päiväni alkaa, menen vielä ystävättäreni luo, hänellä vaikeuksia taulujen paikoilleen laitossa, muutti kotinsa uuteen paikkaan ja tämän kaltaista apua tarvitsee.
Kulkekaa varoen vaaroja.

Hyvää Huomenta . samalla hyvää itsenäisyyspäivää kaikille huomiseksi. Samalla toinen adentti.
Kirjautuakin unohdin- saa nähdä lähteekö mihinkään. Tulin vaan vilkaisemaan pirttiä,mutta kun niin hiljaiselta näytti pistin pääni sisään pirttiin.
Kahvia laitan tippumaan, jos vaikka torttukahvit joisi kuin pikkujoulussa ikään.
iltapäivällä on sinne lakkiaisiin meno- kaiken muun pikkujouluhöslingin lisäksi. Mutta kivaahan se on pelkästään kun on paljon (mieluisia) tapahtumia !!
Tuikut sytytän takkaan ja ikkunoille. tietää toisetkin tulla pirttiin kahville. Kuistille voin viedä kivan lyhdyn loistamaan valoa hämärään....
Tarpeen olisi tuo kaatumiskurssi kaikille, tosin siinä ei ehdi ajatella mitään kun jo lennetään- eihän kukaan suunittele kaatuvansa.
hyvää viikonloppua kaikille. m-k.

Aika hiljaa ja huomaamattomasti osaa tuo Skillan hiipiä..... selän takaa pirttiin, olisi vaikka joulutonttu ainesta....eikös ne tontut hiivi hiljaa ..

Ehtoo päivää.

märkää on.

Mitkä ne hippulat oikein on ;) ??

Mäkäräinen menee hippulat vinkuen ;)

Katlejalle tsemppiä,hyvä ettei käynyt pahemmin.

Eilen olin kyläilemässä siellä oli oikein hyvän kipeä koira,sitä sai rapsuttaa ja paapoa oikein todella kovasti. Ihana koiruli.

Hyvää itsenäisyys päivää kaikille pirttiin poikkeville.

Näkyillään...

Iltaa taas!

Aamupäivällä aurinko paistoi, hyvä oli markkinoilla pyöriä joukoissa. Karpaloita ostin 2 l/ 10e. Oikein hyviä, isoja mollukoita. Syön niitä kokonaisena, hiukan sokeria sekaan. Kyllä ne hyvin karkit korvaa.

Heti puolita päivin ilmat muuttui, sadetta on rummuttanut. Taisi lyhentää markkinamyyjien työpäivää. SkillaNilla puuhaa riittää, hyvähän se ja hvvään tarkoitukseen puuhaatte.

Lukupuuhissa ja väliin telkkaria töllöttäissä olen saanut päivän tuhlattua. Lenkkeily ei tuntunut maistavan. Sateen ei pitäisi haitata, mutta kyllä se intoni sammutti.
Nyt vääntäydyn toisiin puuhiini. Hyvää itnäisyyspäivää huomiseksi. Ehkä vähän vilkaisen sitä telkkarista, siinä se on. Teille hyvää jatkoa näissä vaihtelevissa säissä!

Kiitos että ilmat ovat kuin ne ovat.

kasvit voivat hyvin, tosin olen huolestunut kameliasta nuput kasvavat liikaa, saa nähdä aika tai lämpö

Huomenta ja hyvää Itsenäisyyspäivää ystävät.
Siniristiliput roikkuvat alakuloisen tuntuisessa säässä, tuulet on siirtyneet myrskyisen yön jäljiltä.
Lämmintä on kumminkin viisi astetta, hyvin tarkenee juhlimaan menevät.
Tänään on sitten juhlallista tarjontaa televisiossa, kai sitä joitakin tulee katsottuakin.
Kiitollisin mielin tätä itsenäisyyttä varmaan kaikki juhlijat ja sivusta seuraavat osaavat arvostaa, paljon on uhrauksia tämän kotimaamme itsenäisyyden vuoksi tehty, ehkä joudumme edelleen niitä tekemään.
Toivomus kuitenkin olisi, että ei jouduttaisi koskaan tilanteeseen, että aseiden voimalla maatamme ja kansaamme jouduttaisiin puolustamaan.
Karpalo on marja joka ei minun suuhuni sovi sellaisenaan, mutta kiisselinä mitä raikkain.
Sen happamuus on minulle liikaa, puolukka vielä menee.
Varmaan kasveille elinikää nämä säät antaa ja jos vielä sisätiloissa saavat olla, vaikka vaan kasvihuoneessa, on nautittavaa riittämiin.
Minun parvekkeella on vielä yksi miljoonakello hyvässä sovussa kynttelien koristetun kuusen rinnalla.
Olisi niitä ollut useampikin kukassa, mutta vein jo osan roskiin.
Vaikean kysymyksen asetit muori, en osaa arvata;)
Olisiko jonkunlaiset tupsut lapasten suussa?
Päivä on jo valennut tässä istuessa, kai sitä olisi kotia sipisteltävä ja sitten valmiina parhaita paloja telkkarista katsomaan.
En ole ohjelmaa katsonut, mutta kai se Tuntematon sotilas tänäkin vuonna tulee, katson kyllä sen, kuinkahan monennen kerran?
Jyväskylässä on sitten ohimarssi jostakin aikaa sekin, ei nyt rupeaisi kovemmin satelemaan, että ihmisiä katujen varsille kertyisi.
Vietetään päivä itsenäisyys aatoksi, 98 vuosi nyt menossa, kohta on sitten isot juhlat odotettavissa, vieläkö ne ehtii nähdä, tuntematon on taival edessä, hyvää päivää kuitenkin toivotan.

Piti katsoa ohjelma tarjontaa television ohjelmista ja Tuntematon tulee Teemalta 12.10 Edvin Laineen ohjaama versio.

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin minunkin osaltani.

Hyvä yleistilanne on sekin itsenäisyytemme ansiota. Koko maailmantilannetta emme pystykään merkittävästi muuttamaan vaikka jollain varmaan halua olisikin.

Olen ihmetellyt ilmaston muuttumista ja varsinkin sen seurauksia:

Ilma on saastunutta ja raskasta kylmänä. Kun puuskainen tuuli liikuttaa noita ilmamassoja, paukkuvat nurkat, puut kaatuvat juurineen ja heikompi ei meinaa pysyä pystyssäkään.

Jotain pitää minunkin kirjoittaa, kun tämä istumiseni tabletin edessä ja kaupassa käynti ei kummankaan kiinnosta.

Kovassa tuulessa lippu liehuu, koville ottaa myös itsenäisyys. 98 vuotta oltu itsenäisinä, käydyt sodat eivät sitä vieneet,vaikka hävisimmekin sodan. EU on kaventanut paljon itsenäisyyttämme, maksamme miljaardeja Eu.lle, ja takaamme muiden velkoja jotka voivat tulla meidän maksettaviksi.
Samoin pakolaistulva ei ole meidän päätettävissä kuinka paljon pystymme vastaanottamaan.
Meillä tämä elämä on kuitenkin yhtä juhlaa, eilen olimme ystävämme 80 vuotisjuhlissa, ja tänään menemme syömään riisipuuroa kotikyläni Kansantalolle, sekin tämän itsenäisyytemme merkeissä.
Illan vietämme kotona ehkä katsomme linnan juhlia, ja pistämme parvekkeelle punaisen kynttilän kynttilälyhtyyn.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Huomenta arkeen, juhlat on juhlittu, kauniita naisia puvuissaan ja herroja myös juhla tamineissaan.
Seurasin minäkin aika paljon tuota kättelyä, mutta välillä valoin kynttilän vanhoista kynttilän pätkistä ja tuli uusi kynttilä poltettavaksi.
Tuntematontakin väliin katsoin, mutta siinä ohessa jotakin muutakin puuhastelin.
Nyt on sitten jälkipuheiden vuoro ja muutama päivä menee pohtien kuka missäkin mokasi ja miten muuten käyttäytyi.
Siitä se elämä taas normaaliksi muuttuu, konsertti jäi katsomatta.
Eipähän nuo kenenkään kaupassa käynnit ketään kiinnosta, mutta täytteenä menee Ruuneperi;)
En ole uutisia niin tarkkaan kuunnellut, liekö myrskyinen sää tuhoja tehnyt?
Eipä tässä nyt ajatus kulje, joten jätän viestini tähän, tokko tämäkään olemattomuus ketään kiinnostaa
Kaikesta huolimatta toivon päiväänne ilon hetkiä, niitä aion itsekin löytää;)

Kaunista maanantaita!!!!

Onpa ihan erilainen päivä kuin eilinen, ainakin sään puolesta. Jossain vaiheessa satoi niin mielettömästi, että tuskin olen monia kertoja kuunnellut sellaista "pauketta" ikkunoista, melkein hirvitti.

Tulihan ne linnan juhlat seurattua, en kuitenkaan "töllöttänyt" ihan loppuun asti. Itkuhan siinä tuli, kun veteraanit lauloivat porukalla, oliko se nyt veteraanin iltahuuto. Enkä muutenkaan liikuttumatta kuuntele sitä, on se niin puhutteleva. Pukuloisto oli aivan mahtava, yliampuvia ei juuri näkynyt. Neuloin koko ajan sukkia, en ihan taukoomatta seurannut lähetystä. Sitä kaikkein halvinta pukua en nähnyt, sitä joka oli ostettu kirpputorilta. Olihan siellä kuulema parin tonnin kengätkin jollakin. Ja ne lotat olivat niin suloisia. Eihän sitä varmaan koskaan malta olla seuraamatta.

Mullahan on puku valmiina, mikäli kutsu tulisi, mikä tuskin koskaan tapahtuu. Mulla on kansallispuku, joka on vanhempi kuin minä itse. Yksi Anni-mummo oli kasvattanut lampaat, kehrännyt langat, kutonut kankaat,värjännyt liivihameen langat tumman sisiseksi ja ommellut puvun. Viimeksi olen käyttänyt sitä vihillä ollessani. Sitten olen ajatellut, kenelle sen haluan jättää jälkeeni. Mulla on kaksi tytärtä, mutta en halua jättää sitä kummallekaan, vaan ensimmäiselle lapsenlapselleni, Miisa Matleenalle, joka kyllä osaa antaa arvon mikä sille kuuluu. Siinä oli jo niin huonoksi kulunut pusero, että ompelin Kuopiossa ollessani kansallispukupiirissä uuden puseron, joka on niin pitkä, että se on samalla alushame.

Mukavaa maanantaita kaikille! Hyvää joulun odotusta. Ja ainakin tänään aurinkoa!!!!
Täältä toivottelee paulamaria

Juhlat on juhlittu.
Minun itsenäisyyspäivätraditiooni kuuluu Tuntematon sotilas ja ehdottomasti Edvin Laineen ohjaamana.

Sen jälkeen tapana on ollut töllöttää linnan juhlatkin, ja joka vuosi olen ihmetellyt sitä, että juhlan ainoa anti on ollut booli ja iltapuvut.

Tänä vuonna ne mielestäni olivat varsinaiset mekkopippalot. Mennen tullen kerrottiin, kuka oli sen ja sen puvun suunnitellut, ja mistä kankaasta juhlakolttu oli tehty.
Olin saada raivarin, kun yritin kuunnella tanssiorkesterin solistia, mutta herra asiantuntija mekasti mikkiin laulajattaren leningin kankaan ihmeellisistä kimalluksista ja siitä kuinka ne on saatu aikaan.

Ymmärrän oikein hyvin Liv Anderssonin päätöstä olla osallistumatta.
Mielestäni itsenäisyyspäivän juhla on nimenomaan kansallispukujuhla.
Kansallispuvut ovat riittävän arvokkaita sopiakseen Suomen arvokkaimman juhlan henkeen.

Eikä sitten tällä kertaa muuta.
Pahin kiukku tuli edes vähänpuretuksi.

Voikaapa mainiost1!

Ehtoota ;)

Tulihan niitä juhlia katseltua.
Ei erikoisemmin kiinnostanut.

Meillä oli tänään talon tarjoama puurojuhla ja nyt on sitten maha pakosellaa ;))

Päivällä paistoi aurinko,ihmettelin mikä outo valoilmiö siellä killottaa .

Huomenna on kerhohuoneella yhteinen hetki,lauletaan ja jumpataan ja aivojumppaa myös.

Voikaahan hyvin.
näkyillään...

Edvin Laineen versio Tuntemattomasta sotilaasta on mielestäni paras. Katselin sen lähes kokonaan, olen sen niin monta kertaa nähnyt että ei haitannut jos väliin puuhasin muutakin.

Kättelyä seurasin ehkä 5 min., aika puuduttavalta olisi tuntunut yksitoikkoista touhua pari tuntia töllöttää. En vain jaksa olla kiinnostunut kuka on minkinlaisissa hepeneissä ja kenen muotisuunnittelijan tuote on esittelyssä.

Olisivat edes vastapainoksi esittäneet saman päivän ruokakajonoja, jotka Hesassa venyivät tietojen mukaan lähes kilometrin mittaisiksi. Näistä palatsin "kansanjuhlista" on suuri osa kansaa aika kaukana, vaikka telkkarissa töllöttäjiä riittää. Mikäpäs siinä, katsellaanhan sitä sirkushuvejakin.

Tuohon "ruunemannin" lausahdukseen, ettei kirjoitteluun kaupassa käynti kiinnosta. Tottahan se on, eihän siitä kirjoittelu kummoistakaan sisältöä anna. Siihen olen kuitenkin "syyllistynyt." Enkä vahingossa, mutta kun ajatuspajastani ei tunnu sopivaa irtoavan, niin saahan viestin aikaisiksi markettireissustakin. Toisaalta on parempi sellainen köykäinen vaaraton viesti, kuin että pistäisi örveltäen mitä sattuu päässä pyörimään. Ainakin minulla hyvinkin usein temmeltää ajatuksia ryöpsähdyksinä, jotka ovat kertakaikkiaan julkaisukelvottomia. Niistä irtiottona voipi sitten käydä kiltisti marketissa.

Tässäpä tämä, katsellaan ja kuunnellaan.

Myrsky, pahalainen oli repinyt pihakeinun kalliin pressun piloille. Yritin sitä paikkailla vahvalla höyrysulkuteipillä, mutta pilalla mikä pilalla,
Tulostimen mustepäätkö? olivat kuivuneet. Se monistaa kyllä väriarkkeja, mutta ei koneelta mitään.
Kuulemma laserspinttereissä ei ole tätä ongelmaa. Tuntui kuin tikkunekku olis otettu pois ja äijä äkeä.

Katselin vessan kapeasta ikkunasta ilta taivaanrantaa. Vielä klo 16.50 oli hiukan valoisaa pilvettömässä illassa.
Huomenna ilmiö voi vielä uusata, mut sitten tammikuussa ehkä seuraavan kerran.

Aamua palstalle!

Myöhäinen olen kun toissapäivänä oli tuo itsenäisyysjuhla.

Lähes koomisena koin tuon kaikkien nimien mainitseminen.
Aina ja kaikesta syntyy jokin mielikuva.
Oli kuin olisi juostu satasen vauhdilla maratonia ja hengästyminen kuului selvästi. Tarkkaan seurasin ja ainakin parin saapuvan nimet jäivät mainitsematta. Tuollainenkaan ei sovi ollenkaan demokraattisessa maassa toteutettavaan tasa-arvoon!

Pukeutuminen on oma lukunsa. Li Andersson ei saapunut lainkaan juhlaan jossa toisarvoiset seikat loistavat ja kiinnittävät huomion.
Itsenäisyyspäivää tulisi viettää kuin joulua, josta joulujulistus lausutaan Turussa taas aattona.

Itsenäisyyttäkin pitäisi viettää arvonsa mukaisesti.

Anteeksi, että taas poikkesin!

Huomenta kai vieläkin sopii sanoa, vaikka minulla jo päiväksi valkenee, mitähän lienen hohhaillut.
No tulipa tuokin sana tässä mieleen, mites sen ymmärrätte te eri murteiset?
Linnanjuhlat, no ne on ohi, mielipiteitä jokaisella oman tyylinsä mukaisesti, minä olen melkoinen poikkeus, en erityisemmin tykkää joka vuosi toistuvista kättelyistä, mutta eipä ole pakko katsella.
Uudistumista ja vanhojen kaavojen unohtumista joka puolella haikaillaan, voisi ehkä uusia myös tätä protokollaa.
Miten sitä en osaa sanoa ja itse olen kyllä historian muistamisen kannalla muissa asioissa, tähän kyseisen tapahtuman muuttamiseen en ota kantaa.
Tilaisuudesta nauttineille se suotakoon ja meneehän se muun ohjelman mukana, kanavia on vaihtaakin.
Hankaluuksia tuo tulostaminen on minullekin tuottanut, värien kanssa tulee selvää tekstiä, mutta pelkästään mustana jää epäselviä rivejä.
Tuntematon sotilas on minunkin mielestä se oikea, Edvin Laineen ohjaamana, niin nautittavia rooli suorituksia.
Kansallispuku olisi todella yksi vaihtelu linnan juhliin, kalliita nekin ovat, mutta kumminkin perinteisiä, mukavalta näytti myös Lapin puvusto.
Kyllä se oli liikuttava esitys tuo Veteraanin Iltahuuto, meilläkin se lauluryhmän laulamana joka kerran itsenäisyyspäivän juhlassa lauletaan ja selkäpiissä väreet tuntuvat.
Jospa tästä taas yritän saada päivän asiat käyntiin, laulamaan sitä on vielä tänään mentävä, huomenna on sitten esitys.
Onnistunutta päivää kaikille.

Minulle toi iltaan piristystä tuo itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa. Ajattelin sitä katsoessani että mieluummin katson sitä kahvikupposen kera keinutuolissani mukavasti istuen kuin että olisin kutsuttuna paikan päällä. En olisi varmasti jaksanut noin kauan edes seistä siellä. Hyvä kun vanhat veteraanit istumaan pääsivät.

Minun mielestäni samanlaisena perinteisenä juhlana säilyköön, mitä nyt jokainen presidenttipari siihen kädenjälkensä haluaa laittaa.
En katsele juhlia ja ihmisiä siellä ainakaan millään "luokka-asenteella" enkä halua kehitellä mielessäni vastakkainasetteluja pilaamaan katseluani.

Se vaan on niin että maailmaan mahtuu monenlaista, ehkä tuo minulle on kiinnostavaa katseltavaa kun harvemmin noin hauskaa kansanhuvia Ylen tuutista näkee. En viitsi profiiliani sillä nostaa että sanoisin että minua ei noitten juhlien eikä Kauniitten ja rohkeitten katselu kiinnosta.
Kyllähän Lii Anderssonkin sai hakemaansa huomiota kun jätti juhliin menemättä. Pinnat keräsi omalta kannattajiltaan. Onhan puolueen puheenjohtajapaikka jaossa.

Niin sitä ollaan arkeen laskeuduttu. Linnan juhlat on nähty. On hyvä että niitä on harvakseltaan. Kättelyrumbasta alkoi katsojanki käsi puutumaan.

Tämä päivä oli riemastuttava. Kun päivätorkuilta oven avasin, kuin kevät olisi ollut ulkona. Aurinko paistoi, mutta varjossa pysyi kevyt kuura koko päivän.
Mukavaa oli lyhyellä askeleella tehdä pieniä, keskenjääneitä piha-askareita.

Oravista on tullut meillä talviruokintapaikan riesa. Jos laittaa auringonkukansiemeniä, ne valtaavat paikan. Kun ovat saaneet maarunsa täyteen niin kantavat jemmoihinsa siemeniä niin kaun kuin ruokaa riittää.

Eläimetkin tietävät että päivänvalon rajallinen. On pistettävä toimeksi ennen kuin hämärä maille laskeutuu.

Linnan juhlia tuli katseltua,eihän siellä läpileikkausta Suomen kansasta ole, kaikki hyvinpalkattuja, ja hyvin voivia ihmisiä. Kansanedustajat tietysti edustavat äänestäjiään, mutta kyllä sieltä todellinen köyhällistö puuttui. Ei kansanedustajissakaan taida montaakaan palkkatyöläistä olla.
Varmaan miljoonia maksaa juhlat, tuskin niistä euroakaan säästettiin tai leikattiin.
Samoin valtakunnalliset paraatit ei niistäkään kuluista leikattu. Itsenäisyys on tärkeä asia, mutta ei mailmassa montaakaan maata ole jossa yhtä hulppeesti sitä "juhlitaan"
Kyllähän siellä paljon oli kauniisti koristeltuja naisia, olivat kalliissa puvuissaan.
Samoin miehillä oli monenlaisia pukuja ja kampauksiakin aika erikoisia.
Minä odotin eniten Matti Nykästä vaimoineen, tulihan Matti myhäinen, ja selvisi ehkä syykin, vaimo oli loukannut nilkkansa sisääntullessa.
Ei ihan loppuun tullut katseltua, mutta seuraavan päivän Iltasanomista sai tarkempaa tietoa kuka oli kaunein ja niin edespäin. Oli siinä lehdessä monta sivua jossa arvioitiin pareja monelta kantilta.
Ehkä se kaunein osuikin ihan oikeaan.

Vielä vähän linnan juhlista, vaikka se ei ole päällimmäisinä ajatuksissani ja tärkeysjärjestyksessä.
Ruunerin lausumaan: "Huonollapukeutumisella loukkaa kyllä tilaisuuden muita vieraita, isäntiä ja koko isänmaata." Johan nyt että pitäisi olla kontrollikomitea joka määrittää pukeutumisen. Mikä on huonoa pukeutumista ja kenen silmin katsottuna? Vaikka en nyt seurannut koko juhlimista, on joskus ollut persoonallistakin tyyliä näkyvissä. Katselin kyllä runsasta kuvamateriaalia, yksityiskohtaisia ylistyksiä paremmuusjärjestyksistä. Siinä se tuli juhlien pääanti. Ymmärrän että se monelle riittääkin, mutta minusta se on sivuraiteella.
Kansallispuku olisi tietysti tässä joukossa asiallinen.

Mitä "luokka-asenteeseen" tulee, en jätä sitä pois tässäkään tapauksessa. Saman päivän leipäjonot olivat yhtä pitkiä luin linnanjuhlissakin. Ehkä näissä jonoissa seisovat eivät välttämättä kaivanneetkaan laajaa mediamylläkkää, nöyryyttävä koettelemus se on kun seisoo siellä jonossa.

Ymmärrän myös heitä, joita ei liikuta nämä leipäjonot. Jopa ymmärrän niitäkin jotka irvailevat koko jonoilla ja pitävät jonottajia pelleinä tai vähintäin saamattomina surkimuksina. Onhan ihan elävässä elämässä konkreettisesti suunsoittajia näistä avun hakijoista. Kun joillakin on omasta mielestään elämä järjestyksessä, eikä välitöntä rahapulaa koe, siinä kasvaa oma ylpeys siinä määrin, että seuraa sokeus ympärillä olevaa kohtaan. Heille se on kunkin oma syy, jos joutunut toimeentulovaikeuksiin. Ei tietenkään kaikki "omillaan" pärjäävät ole sokeutuneet. En minäkään, olen kuitenkin sen verran kovan elämänkoulun käynyt, ettei edes luokka-ajatteluni ole pyyhkiintynyt pois.

Samaa "kevättä" ehdin minäkin nähdä kuin j.hurskainen. Hyvältähän se tuntui luonnonvalokin. Tosin iltapäivällä hämärtyi, eihän sitä hyvää loputtomiin.

Huomenta, sää jatkuu saman kaltaisena, kylmempää on luvattu ja lumen tuloakin on ainakin tänne meille enteilty.
Liukkailta keleiltä onkin säästytty, mutta vieläpä noita ehtii tulla, monta talvi kuukautta vielä edessä.
Tuosta profiilin kirkastamisesta Katleija mainitsi, omalta kohdaltani voin sanoa, että se ei ole tarkoitus koskaan kirjottelullani, lähinnä omia ajatuksiani olen esiin tuonut.
Kyllähän sitä jokainen sen oman "luokkansa" valitsee, mihin olosuhteisiin on syntynyt, ei sitä halua muuta ollakaan, vaikkakin se erottelu on hyvin vastenmielistä ja ei sitä kovin paljon ole havaittavissa.
Ainakin minun ympyröissä ei sellaista useinkaan huomaa, hyvin kohdataan niin herrat kuin narritkin, ainahan joku nousukas mukaan sopii;)
Juurensa on muistettava ja niitä kunnioitettava, rehellisellä työllä on menty ja pärjätty kuta kuinkin.
En edes ajattele sellaista, että linnan juhliin haluaisin, mitä siellä tekisin ja jos en jaksa sitä touhua ihastella, ei sekään keltään pois ole, Kauniit ja rohkeat katson;)
Ei ole sekään kovin masentavaa jos joku juhlat katsoo, niin tekee melkein puolet suomen kansasta, osin minäkin.
Jos tapahtuma antaa hyvän olon, silloin se on ollut katsomisen arvoinen.
Yksi hyvä näyttelijä on taas sitten poistunut, kyllä hyvän hahmon sai aikaan Enda on persoona, löytyykö sijalle joku vai poistuuko sarjastakin.
Totista totta nuo leipäjonot ja jotenkin nöyryyttäväksi joku siellä jonossa seisoessa itsensä voi tuntea, mutta syystä tai toisesta sinne on pakko mennä.
Voin kyllä kuvitella miten vaikean tuntuista on hyvin vointi valtion kansalaisen kovan yrittämisenkin jälkeen mennä leipäjonoon, mutta kohtalolla ei kaikille riitä hyvää jakamista.
Onneksi on näitä, jotka mahdollistavat avun antamisen, olemme pieniltä osin olleet mukana me käsityökerholaiset ja hyvän mielen siitäkin vähäisestä saa, sen enemmän hurskastelematta.
Moneen kotiin sukkia ja lapasia on jaettu meidän aikaan saamisista, itse emme kohteita tiedä.
Ei ne ilmaisia nämä juhlimiset ole, mutta paljon rahaa menee muuallakin turhuuteen, sitä toivoisi todella, että joka paikassa sitä säästämistä toteutettaisiin.
Mitä tulee juhlista pois jäämiseen, sekin on sallittua, jos ei hyväksy asiaa, ei juhla mieltä löydy.
Huomiota voi hakea tavalla jos toisella, yksi tapa voi olla tämäkin, tai sitten ihan vilpitön teko.
Hurskainen, oravat pitävät puolensa, haalivat varastoon, niin sitä mekin syksyllä varastoja täytämme, toivon että myös linnut osansa saa;)
Nyt saarna on pidetty ja hyvän päivän toivotukset lähetän;)

laitoinpahan oman puumerkkini minäkin itsenäisyyspäivän iltana. Ei ole palautetta tullut, minne lensi- se oli varmaan liian vähäpätöinen ajatuksen kulku, kun pilviin katosi, tai minne lie ??
Linnan juhlat on kaluttu jo niin tarkkaan että mitäpä minä niistä enää sanoisin. Ainoastaan minkä jo edelläkin totesin: jenni Haukion tyylikkään asun ja koko kokonaisuuden, "nukkekasvoineen" ja hymyineen. Ja ne sotaveteraanit !

Sarjoja ei ehdi kaikkia katsomaan. Mitä on vuosia seurannut säilyy mielenkiinto kun tuntee ihmiset vuosien takaa. Silloin ihmissuhde kuviot kiinnostaa . Ainahan sitä joku halveksivasti hymähtää, vieläkö sinä sitä katsot eihän kukaan enää ole siitä kiinostunut jne. Mutta ei haittaa .. enhän itse taas katso jotain mitä joku muu.....
Kotona meillä on 2 tvtä ja Digiboksia eri huoneissa. Yleensä enimmäkseen katsommekin eri ohjelmia, hyvä näin .
Eihän ihminen paljoa vai vaikuttaa ns. luokkajakoon Ei voi valita vanhempiaan, maata, varakkuutta ei mitään on tultava siihen mihin perheeseen (tai yksinäiselle ) sattuu syntymään.
Niin se vaan menee. Muu elämän menestys taas on kiinni monesta muusta asiasta mutta nuo lähtökohdat ovat aika ratkaisevia. Maan kulttuurikin vaikuttaa paljon ajatelutapaan ja moneen muuhun asiaan.
Kirjauduin kyllä vaikka kone toisin väittää, täällä terveisiä laittaa m-k.

Uusi päivä uudet kujeet eli jääkööt taakse luokat ja juhlat. On kiva saada palautetta :) viestiinsä kuten nyt olen saanut.
Viimeinen työväenopiston luento on tänään ja sitä kuuntelemaan menen mutt' en polkupyörällä, muistaen vielä viikontakaisen sairaalareissun.
Neljä ja puoli tuntia olen kuunnellut luennointia Joulurauha Suomen Turusta-kirjan kirjoittajilta, jotka ovat kulttuurihistorioitsija, FT Tarja Tuulikki Laaksonen, historioitsija-tietokirjailija, VTL Tapani Kunttu ja professori, emeritus, VTT Timo Soikkanen. Etenkin tuo Soikkanen on armoitettu luennoitsija. Ihan vuodesta 1300 lähtien asiaan sisälle mentiin.

Nyt on pimeä ja kostea päivä, valot olleet koko päivän. Joulu lähenee nopasti. Tampereelle teatteriin vielä ennen joulua työv.opistolaisten kanssa.
Kappale Taivaslaulua sanotaan syksyn teatteritapaukseksi. Näytelmä perustuu Pauliina Rauhalan esikoisteokseen ja sai kuuluisuutta käsitellessään vanhalestadiolaisuutta. Se kertoo vanhemmuuden onnesta ja nuoren monilapsisen äidin vakavasta uupumuksesta. Näytelmä käsittelee asioita, joista siellä kaikkien mielestä siellä ei saisi puhua: ehkäisykieltoa sekä seurakunnan valtaa jäsentensä arkielämään. Odotan kiinnostavaa teatteri-iltaa.

Huomenta jälleen, joulu lähestyy, kaksi viikkoa ja olemme aatossa siitä viikko niin vuosikin vaihtuu.
Jouluruokailu on nautittu, hyvää oli, niin kuin aina on ollut, jotakin kuitenkin jäin kaipaamaan edellisten pikku-joulujen pidosta, tunnelma ei noussut samalle tasolle.
Sydämeeni joulun teen, sekään ei samaa herkkyyttä mieleen nostanut.
Vika on varmaan minussa, en sopeudu "uusien luutien " puhalluksiin, vanhaa perinteistä kaipaan.
Luin jostakin, että käpyjä ei puissa nyt ole ja oraville koittaa tiukat paikat, nyt pitäisi niillekin apua antaa.
Eipä ne oravan koivet kovaa nälkää pitäneet, pienet koivethan niillä on.
Roikkuihan ne koivet monen neidin ja rouvan kaulassakin ennen aikaan.
Keltasirkku ei lintulaudalle nouse, sen havainnon olen minä tehnyt, silloin kun oli mahdollista niitä ruokkia, maahan oli jyvät pakko laittaa ja siitähän sitten jyrsijät saivat osansa.
Onneksi meillä on noita valinnan vapauksia myös telkkarista tulevan ohjelman suhteen, minä usein nykyään kuuntelen noita asia ohjelmia, mutta seuraan myös sarjoja, toiset vaan täytteenä menee, kun siinä istun ja jotain näplään.
Kaikki suomeksi puhuttu paremmin menee, kun ei tarvitse lukea se vaikeuttaa ainakin jonkun tärkeän käsityön tekemistä, kun pitää tekstiä seurata.
Paljon on sellaistakin tekemistä, että ei paljon tarvitse käsiään vilkuilla.
Minulta nuo lähtemiset mihinkään tilaisuuteen, kulttuuri tai joku muu vastaava ei jaksa kiinnostaa.
En tiedä miksi näin on, onko mitta täysi, vai laiskuusko on tyrehdyttänyt kaiken menemisen halun.
Parina tulevana sunnuntaina on aikomus mennä laulattamaan ihmisiä palvelukeskuksiin, yritin niistäkin laistaa, mutta lähtijöitä oli niin vähän, että en ilennyt kieltäytyä.
Aina vaan enemmän ja enemmän alan viihtymään täällä omassa kodissa, sanovat sen olevan pahaksi, mutta minkäs mahtaa, kun into katoaa.
Onhan näitä vielä menojakin, kun taas uusi vuosi alkaa, mutta mietintä myssyssä on, josko kaiken jättäisin.
Tuntisiko sitten yksinäisyyttä?
Nyt kuitenkin nautin monta päivää vain itselle elämistä ja yritän itseäni viihdyttää, luultavasti niinkin turhiin puuhiin kuin komeroiden järjestystä korjaamaan olen aikonut ruveta.
Kuuntelin kälyni puuhaamista, oli pessyt koneessa kaikki keittiön kaapeissa olevat astia (niitä on paljon) ja heräsi ajatus, että kai minun on samaan ryhdyttävä.
Hän maalaa astioita ja niitä on joka kaapin hylly täynnä toinen toistaan kauniimpia tuotoksia.
Minullakin ihan riittävästi pestävää kertyy, mutta mietin kannattaako niitä pestä, kun käyttöä ei ole, sitäpä nyt ryhdyn miettimään, mitä sitten teen se nähdään illalla, mukavaa ja touhukasta päivää teille toisillekin.

Oikein hyvää huomenta :) Hymy tuli mukaan, tv:stä kuuluvan Varpunen jouluaamuna laulun herättämänä. Niin hellän lämpimästi se sulostutti aamua.

Minusta on ihan hyvä seurata sisimpiä tuntemuksiaan, ilman ajatuksia mitä muut ovat kehoittaneet, jossa ajatuksena varmaan on varoittaa eläkkeelle jäävää yksinäisyydestä, jos ei liiku kodin ulkopuolella . Siinä vois kehittyä säikyksikin joku arempi, mutta eiköhän meidän kuulu elää
jo miten parhaiten viihdymme!

Aktiivinen ja niin hyödyllistä tekevähän sinä olet, joskus ihan hämmästyy sitä käsien ahkeruutta, tällainen puikoille oppimaton/sopeutumaton.
Kaipa se olisi tavaksi tullut minullakin, siskolla ja äidillä oli intohimona aikoinaan, itsellä ei vaan ollut voimia työelämän ja kodin ylijäämä energiasta antautua paikallaan istuen käsityön pariin. Se vähä kutominen oli kyllä rauhan hetkiä, jos ei malli tuottanut hankaluuksia :)

Vieläkin tosin ompelulaatikon avaaminen pöydälle ja vaatimattomat pienemmät korjaustarpeet, (joskus luovia ratkaisujakin vaativat) on kodikkaita. Ompelutarvikkeiden järjestäminen ja siistiminenkin tuotti hiljattain iloa.
Vasta nyt vanhemmiten on introventti (sisäänpäin kääntynyt) luonteeni itselleni selvinnyt, nyt tuntuu ihan helpottavalta ymmärtää sen olleen jo nuoresta pysyvin luonteenpiirteeni. heippa

Luka helvete viittii avata sumppikuppilan sivuja, lukea saati riipustella jjoutavaa sillania

"Minusta on ihan hyvä seurata sisimpiä tuntemuksiaan, ilman ajatuksia mitä muut ovat kehoittaneet"
Hyvin sanottu sinisirkku. Omaa elämää elämme jokainen, erilaisista aioista nautimme. Aina vaan enenevässä määrin minäkin kotonani viihdyn ihan kuin sinäkin SkillaN. Turhan aktiivisen kuvan ilmeisesti edellinen viestini itsestäni antoi, sattuivatpa nuo mietteet vain päälimmäisenä mielessäni olevan.

Joskus harvoin sitten melkein pakotan itseni ihmisten joukkoon, sillä tiedän sen terveellistä olevan.
En ole yhdistysihminen koskaan ollut, työväenopistolainen olen ollut jo yli kaksikymmentä vuotta. Viikottaisesta käynnistä siellä yritän pitää kiinni, eihän se paljoa vaadi kun on nuo loma-ajatkin.
Harvinaisia olleet nuo kulttuuririennot kohdallani nykyään ja matkailukin terveydellisistä syistä loppunut. Edellinen teatterikäynti oli tammikuussa, Vanja eno Kansallisteatterissa. Ainahan nuo ovat säväyttäneet, mutta loppuvat nekin vielä.

Työ oli puolestaan päivittäistä ihmiskontaktia ja viisihenkisen perheen äidillä ei vapaa-ajan ongelmia ollut. Näinhän meillä kaikilla. Nauttikaamme nyt eläkepäivistä niin kauan kun voimme.
Älkäämme vaatiko itseltämme liikaa ja ajatelko että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Taito on osata luovuttaa.
En minä pese enää ikkunoitakaan niin usein kuin ennen ja nytkin mietin että kannattaisiko niitä jouluverhoja keittiön ikkunaan kiivetä ripustamaan, äkkiähän se joulunaika ohi menee. Sen näkee sitten kuinka tässä käy.
Annetaan kuitenkin ne jouluajatukset mielissä muhia ja ainakin entiset vanhat tärkeimmät touhut toteutukoot.

ps. Minä taas vaihteeksi poistin Katleija profiilini toiveissa päästää irti palstasta. Tokko se tälläkään kertaa onnistuu.

Ihmettelin seuraavaa uutista: Työtöntä ei kiinnost työn teko, koska työttömänä tienaa enemmän! Hei, haloo, nyt äkkiä kuntoon tämä asia, kyllä korvaukset ovat
liian suuret, jos työttömänä saa enemmän.

Päivää.

Terveisiä Takataskun joululounaalta.
nyt sitten mahapakosillaan.;)

Hyvvee olj.

Ei kyllä joululle tunnu,kun vettä sataa lotkottaa.
Pimeää on.

Eipä taida tulla minunkaan verhoja vaihdettua,tyydyn noihin mitkä nyt on.
Jotain joulukoristeita saatan laittaa.
Ikkunalla on kynttelikkö sekin riittää.

Voikaahan hyvin.
näkyillään...

Minulle kävi töppäys, litaniani kirjoituksen loppuvaiheessa kone pätkäsi sammutuksen. Enpä tullut laittaneeksi virtatöpseliä rasiaan, akusta loppui virta ja niin meni hutiksi.

Tuleehan niitä kaikenlaisia kehotuksia, uutisia ja neuvoja. Parasta pitää oma päänsä, ainakin selvittää minkä merkityksen opastuksille antaa. Yksilöllisiähän ne ovat tarpeet ja elämänmenoon liittyvät mielipiteetkin. Eikä erilaiset ratkaisut merkitse aina sitä, että joku toinen on väärässä.

Hiipumista olen tuntenut niin harrastuksissani kuin myös muussa elämänmenossani. En tiedä onko kyse laiskuudestani, vai normaalista ikääntymisestäni. Kyllä kai monen asian saisin vireämmin rullaamaan, mutta tulee mieleen, että mitäpä tässä suuremmin rehkimään. Mukavuuden puolelle ne suunnitelmani kääntyy.

"Luka helvete viittii avata sumppikuppilan sivuja, ..." suora lainaus klo 10.10 Pirttiin tulleesta viestistä. Ilmoittaudun, olen sellainen "helvete", joka lukee SkillaNin ja myös muiden kirjoittamat viestit. Joskus vieläpä hiukan kirjoittelenkin.
Katleija, älähän hätäile irrottautumisen kanssa. Päivä kerrallaan, kyllä se siitä...

Ette lue edes omia sepustuksianne. Skillanin asia mahtuu yhdelle riville. 50 on liikaa jopa 49 ja -

Täällä joku vähättelee Skillanin aikaansaannoksia, ei taida toista samanlaista löytyä joka aukon täyttäisi. Yli 10 vuotta pyörittänyt kahvipirttiä, se on varmaan Suomen ennätys alallaan, moniin kymmeniintuhansiin ne kirjoitukset yltävät. eihän niitä monaa ole jäljellä jotka alusta asti ovat mukana olleet, liekö ketään. On kuitenkin monia jotka useita vuosia ovat kirjoittaneet, minä muiden mukana, joskus useammin joskus harvemmin. Tiedän, kaikki me vanhenemme, askel lyhenee, samoin into hiipuu, lopulta emme jaksa, vaan on luovuttava. Kaikkiaan tämä pirtti on ollut henkireikä monelle joka ei halua vanheta yksin.
Ei anneta muutaman häirikön lannistaa Skillania eikä meitä jotka ainakin joskus kirjoitamme.
Kat-leija, olet sellainen tietopankki, sinuakin tarvitaan.

Arvokkaat arvioijat!
Tervehdin ensimmäiseksi nimimerkkiä "hämästy". Jo alakoulussa joku luokkatoveri kirjoitti muistokirjaani, että sä lapsen uskos säilytä, se sull on paras ystävä. Hämästy on ilmeisesti saanut saman ohjeen ja noudattaa sitä. Jos kuitenkin mieleen hiipii epäilys tai hämmennys, eikä itsellä ole mahdollisuutta päästä vetämään lonkkaa suuren työttömyyskorvauksen kera, kannattaa käydä kysymässä työttömyyskorvausten suuruutta asiantuntijoilta. Sellaisia ovat ne kilometritehtaalle laitetut, jotka hakemallakaan eivät löydä työpaikkaa.

Ja nyt ovat vuorossa skillantausta ja miinuspuoli.
Eikö teidän kaltaisten älykköjen kannattaisi tehdä oma aloitus ja kirjoitella toisillenne?
Tulos olisi varmaankin niin korketasoinen, että keskusteluunne heittelisi omia ajatuksiaan monikin Teidän tasollanne oleva.

Huomenta, sitkeästi minä vaan esille tulen, vaikka tyhjyyttä ja mitään sanomuutta toimitan;)
Totta tuo on, en muista koskaan sanoneeni, että välkkyjä kirjoitan, mutta sen olen sanonut, että pakko ei viestejäni ole lukea.
Pirttiä ei voi leimata huonoksi minun kirjoitteluni vuoksi, sillä tänne kirjoittaa hyvinkin osaava porukka, kiitos muuten, kun puolustukseen ryhdyitte.
Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus kirjoitteluun, jopa toisten arvosteluunkin, kannan osalleni tulleen moittimisen ja ohitan tällä maininnalla.
En jaksa uskoa sitä, että kovinkaan suuriksi nuo työttömyyskorvaukset nousee ja ettäkö kaikki kieltäytyisivät työtä vastaanottamaan, jos sitä tarjolla olisi.
Kyllä sekin epäreilulta tuntuu, jos työstä saatu palkka putoaa alle työttömyys päivärahan, kukapa sitä ei miettisi onko tämä oikein.
Ansiostahan se kaiketi päiväraha muodostuu, joten pienet ansiot hankkivilla ei kovin suuriksi pysty nousemaan.
Totta sanot Late, Katleijalta on monta tietopakettia on kahvipirttiinkin saatu, mitä sitä nyt pois lähdöstä puhutkaan.
Iso pöytäkone oli minunkin ensimmäinen koneeni, sillä näitä vähäisiä taitojani opettelin, taitoja mitkä hyvin puutteellisia on edelleen.
Tuo hiipuminen kuten ynnämuu hyvin mainitsit, on tässä todettava omalla kohdallanikin olevan käynnissä, aika usein huomaan oman mitättömyyteni ja tarpeellisuuteni olevan loppusuoralla, tekee mieli antaa periksi kaikelle.
Miten sitä onkaan kuvitellut olevansa joka hommaan sopiva ja taitaja, voi olla että näin on ollutkin, mutta tyhjyys nyt alkaa kumahdella.
Onko se normaalia luopumisen tautia, vanhaksi tunnustautumista, kaikki vaan alkaa tuntua niin turhalta.
Eipä tässä nyt vielä säkkiin pukeuduta, vaikka siltä voi kuulostaa viestini, vielä vaan yritän rimpuilla ja samalla totean, että koti on nykyään se paikka, missä viihdyn.
Vähän tuota Katleijan pakottamis tapaa yritän minäkin, en ole vielä selventänyt tilaani, pärjäisinkö vaan yksin ollen.
Voi, voi, nyt taisi mennä ihan itsesäälin puolelle, mitähän nyt saankaan palautteena;)
Oikein miettimään rupesin, miten tämän loruni olisin voinut lyhemmäksi tehdä, en mitenkään, sitä taitoa ei minulla ole, tunnustan.
Näin se tämäkin päivä vaan on alulle saatu, viikonloppu alkamassa ja monta kivaa voidaan taas saada aikaan, kaikkihan on itsestä kiinni, riemua päiväänne;)

aamupäivää.
Ihme kun ei vettä sada ??

Venlastiina kirjoitti asiaa.
Olen samaa mieltä.

Minä aion tänään laittaa pölyimurin hurisemaan,huomenna on pyykkipäivä.

Mennään päivä kerrallaan.
Voikaatten hyvin.
näkyillään...

Äläpä höpäjä, muori 77! Saat uskoa, että minua nauratti sinun lakoninen kommenttisi sille ensimmäiselle pirtissä piipahtaneelle "asialliselle".

Ai että jospa meikäläinenkin oppisi kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi! Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei vanha koira istumaan opi.
Mutta en minä ihan oppimaton ole: olen oppinut hiljaa kävelemään -- tosin olosuhteiden pakosta!

Skillanille tekisi mieleni kirjoittaa oikein pitkä haukkumakirje.
Älä, kuule, vähättele meidän pirttimme perustajaa!
Siinä on niin tomera ja osaava emäntä, että vaikka isompiakin soittoruokaloita on viime aikoina lopetettu, Kahvipirtti on ja pysyy. Kun sen johdossa on mukava ja osaava ihminen, on kodikkaaseen ilmapiiriin helppo piipahtaa.

Tavataan taas pian Kahvipirtissä!

Terveisiä Gran Canarialta pirttiin! Lähdettiin mahdollista lunta ja jäätä pakoon,
mutta vettähän täällä tulla lorottaa ja lentokoneen lasku paluumatkalla oli
aika hyppelehtivää. Mutta alastulohan on muuten aina varma.

Olipa ikävää tuo Katleijan kaatuminen. Onneksi oli kypärä päässä!
Pääkoppa on hauras kuin kananmunan kuori, sen takia kai kananmunatkin
tulevat turvallisemmin kotiin kennossa.
Tästä johtaa ajatukseni tuonne Maspalomasin hiekkasärkille, missä meitä
vastaan tuli muuten aivan naku mies, mutta sukukalleuden päässä hänellä
oli tinakupin näköinen vekotin. En tiedä oliko uudenvuoden tinat jo hankittu
vai oliko se tavallinen munakuppi. :)
Paluumatkalla, kun tulimme lentokentälle, istahdin penkille jalkojani
lepuuttamaan. Vieressäni istui mies, joka oli kuulemma laulaja Frederik.
Enpä ole hänestä ikinä kuullut tai nähnyt. Paljon täällä on artisteja joista
en tiedä yhtään mitään. F. oli kuulemma ollut esiintymässä jossakin
iskelmäbaarissa.

No niin, nyt on paluu arkeen, pimeyteen ja koleuteen. Mutta kun päästään
uuteen vuoteen niin pian taas tulee kevät! Yritetään kestää nämä muutamat
viikot!

Justaan telkkarin käänsin tv-2 kanavalle. Suomen salibandyteam pelasi tsekkejä vastaan ja voitti maalilla. Pääsivät finaaliin.
Sähly ei juur kiinnosta kun ruåttalaiset meitit siinä aina hakkaavat. Nyt varma hopeetila. Hyvä Suomen sählyjoukkuenaiset.

Itellä melko ankee päivä. Liikuin pihalla kuin Michelin ukko. Muutama liikakilo selvästi kankeuttaa liikkeitä.
(kuulen jostakin sarkastisen kysymyksen, onko ehkä ainoa kankeudenmuoto)

Noin kompleksiseen välihuutoon jätän tietenkin vastaamatta.

Tiivistetystä sanomasta tuli mieleeni työkaveri, jolla tuli luontevasti ja takeltelematta puhetta. Kun hän otti asian puheeksi, sen hän selvitti oikein maanperusteellisesti, kaikki yksityiskohdat, niihin liittyvät sivujuonteet ja taisipa joskus laajentua käsittelemään koko maailmankaikkeudenkin. Kyllähän me joskus jututimme häntä tahallaankin. Ei hän niin tyhmä ollut etteikö hän olisi käsittänyt "vedättämistämme", mutta lahjakkaana puhujana hän käytti tilaisuutta hyväkseen.

Kerran hän kertoi lääkärissä käynnistään. Lääkäri oli kehottanut häntä puhumaan kaikista tuntemuksistaan miltä hänestä tuntuu ja tuntemuksiensa syistä. Lääkäri oli kuunnellut puolen tuntia ja sanonut jo riittävän.
- Mutta enhän minä vielä ehtinyt lapsuuttanikaan loppuun kertoa, hän oli ällistellyt. Lääkäri oli kuitenkin vakuuttanut kuulleensa riittävästi. - On ne niin kummallisia nykyajan lääkärit, pitäisi puhua ja sitten ei saa puhua, kaveri päivitteli meille kuulijoilleen.

Nyt yritin kertomaani tiivistää rajusti. Olisihan se voinut muutaman sivun perusteellisesti esitettynä jatkuakin. Vaikeaa se tiivistely on.

SkillaNin kertomat eivät minusta ole ollenkaan pitkiä. Niistä näkyy että hän seuraa Pirtissä kävijöitä, ottaa tiivistetysti kantaa tai ainakin huomioi. Ja väliin tulee monenlaista kokemuksen tuottamaa asiaakin jokaisessa viestissä. Mitenkäs näitä lyhyesti kertoo? Sitäpaitsi, puuhakkaalla ihmisellä - kuten SkillaNilla - on "monta rautaa tulessa". Eräs filosofi pahoitteli kaverilleen lähettämäänsä kirjettä: Minulla oli niin kiire, etten ehtinyt lyhemmin kirjoittaa.

Kyllä tämä nyt saa riittää. Palaan tuota tuonnempana!

Lauantaiaamua, pimeää ja räntäistä sitä se vaan on, vaikka lupasivat parempaa säätä tulevaksi, no vastahan tämä päivä on alkamassa, ehtii vielä.
Kiitos kannustavista viesteistä, enhän minä näitä odottanut, mutta kivalta ne aina tuntuu.
Tämä viestien kirjoittaminen ja niiden ymmärrettäväksi laatiminen on joskus vaikeaa, mutta pirtissä on opittu tulkitsemaan vaikeimmatkin mukaviksi;)
Katse kontakti auttaisi sitä ymmärtämistä, minäkin koko ajan hymysuin viestejäni kirjoitan, siis hyvän tahtoisiksi on tarkoitettu;)
Venlastiinan viestit yleensä sitä hymyä syventää niin paljon huumorilla höystät.
Luen pitkiä viestejä mieluusti, mutta tokaisutkin joskus osuvat maaliin, kiitosta muorille.
Frederik ei kuulu minun suosikkeihin, varmaan laulut mitä esittää, ei pure minun vaativaan makuuni;)
Laivoilla käy paljon myös laulajia ja jotkut matkalle aikovat hyvin tarkkaan sen vuoron valitsevat missä mieluinen esiintyjä on.
Kirjoitin pitkän viestin päätös sanoissa jo olin, kun kaikki katosi ja nyt en muista mitä siihen pykäsin, asiaa tietysti.
Tuo ynnämuun kertoman työkaveri tyypin olen minä myös monesti kohdannut ja voi että toivoisi, että lyhentäisi juttuaan.
Pahimpia ehkä he, joilla sairaudet ovat päivän puheenaihe ja siinä sitten opastetaan ja todetaan lääkkeet ja muut sivuvaikutukset.
Ymmärtää sitä jotenkin senkin, että kun aina kolottaa niin siitä sitä kertoo, mutta silti toivoisi muutakin asiaa olevan.
Tästäpä onkin aasinsilta omaan kankeuteeni, kun pikku-joulussa kumahdin pitkälle pituuttani lattialle, jalka tarttui tuolin jalkaan ja siitä syöksy sinne lattiatasoon.
En osannut edes nolostua, niin hämmästynyt olin ja ylös nouseminen vei myös huomiota.
Onnekseni on noita pehmusteita ympärillä ja kiitos geenejäni olen myös vahva luinen.
Että se siitä kankeudesta hurskainen.
Nyt kävelen pää alaspäin kauppaankin, kun pelkään jonkun esteen tielleni sattuvan, mieheni kysyisi, vitosiako etsit, hän hyvin pystypäin aina taivalsi.
Tämä vanhaksi tuleminen tätä tasapainonkin hallintaa pois ajaa.
Nyt laitan pisteen tälle aamulle, ennen kuin ehtivät taas viskaamaan viestini taivaan tuuliin, mukavaa päivää vaan kaikille, joulua kohti on kova vauhti;)

Päivää!
Täällä nurmikot ovat huurteisen vihreät.
On sillä lailla valoisaa, että auringon ilmestyminenkään ei näytä mahdottomalta.
Tässä tämän päivän säätiedotus.

Lämpimät terveiset kaikille.

Onhan se uskomatonta eteläisten maiden ihmisille että aurinko laskee ennen 13 kuten Sodankylän horisontissa nyt.
Viikon päästä ei jaksa nousta enää enää ollenkaan. Tätä huilia Hän pitää vaan viikon päivät.

Olihan se tuulilasi tiukasti jäässä. Pistäydyin synttäreillä, siksi tarvitsin kulkuneuvoa. Päivän sankari voi hyvin.
Muutoin tasapaksu päiväni pienten puuhieni merkeissä.
Täällä kalenterin mukaan aurinko ei tyystin häviä. Säästeliäästi kuitenkin näyttäytyy.
Katsotaan miten ja mistä huomenna tuulee. Jatkoja!

Uusi pirtti odottaa, sinne vaan kaikki kahvittelemaan ja juttua laittamaan;)

Nyt 73 vuotiaana ajattelen, että elämänkaariajatteluun suhteutettuna kirjoitukset näyttäytyvät sen mukaisina. Se, onko sinut itsensä kanssa tai onko jokin mikä kaihertaa mieltä, ne saattavat näkyä kirjoituksissa. Mutta, pitää tietysti muistaa sekin, että tekstit on kirjoitettu hymy suupielessä. Kun ei näe eikä kuule niin erehtymisen mahdollisuus on olemassa. Mutta ehkä meillä nyt 70 v on toisenlainen näkemys ilmaisuun?