Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Katos peijakas!
    Olen ensi tapaamisesta lähtien ollut sitä mieltä, että meri-kukalla on ekonomistista älliä ja kauaskatseisuutta. Nyt se on sitten 98:lla todistettu.

    Olin aikeissa kirjoittaa, että metsässä ei liikahtaisi lehtikään, jos siellä vielä sellainen olisi. Puut olivat kuin jäätyneet paikoilleen, eikä myrskystä ollut tietoakaan.
    Nyt lehdettömien puitten latvat saavat hetkittäin tuta tuulen tuiverruksen.
    Meri-Lapissa ja muuallakin on luvattu ihan myrskyä, joten jos Hintriikalla on tänään asiaa maitokauppaan, on syytä laittaa kiviä taskuihin, ettei tule tuulen viemää.
    Tarpeen vaatiessa neuvo on kaikkien tarvitsevien käytössä.

    Taivas on mustanharmaa, mutta ihan selvästi ilma kirkastuu. Tuulikin on jättänyt puitten latvat rauhaan. Mietin, olisiko nyt mukava väli käväistä kaupoissa vai tekisinkö ensin pullataikinan nousemaan.
    Kuten huomaatte, on minulla vielä tärkeitä asioita pohdittavana ja päätöksiä tehtävänä. Elämäni onkin kovasti kalevalalaistyyppistä: aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.
    Kovin mielelläni en tosin päätä kääntele, sillä niska on mahdottoman kipeä.
    Eiköhän sekin tokene vähitellen. Aamuisin olen melkoisesti norjempi, kun hylkäsin paksun petauspatjan ja nukun nykyisin kovemmalla.
    Vähän ristiriitaistahan tämä on, mutta haikeana muistelen vesisänkyämme, josta aamulla nousin ilman kolotuksia ja särkyjä.

    Mutta nyt on tosiaankin ryhdyttävä toimeen ja tartuttava työhön, kun ne kollegat kiertelevät nurkissa kyttäämässä, ovatko ihmiset kilttejä.
    Jos on tuhma, ei risuilta pelasta mikään; ei edes se, että tässä huushollissa asuu kaksi syntyperäistä tonttua.

    Heippa ja hyvät voinnit.
  2. No päivää!
    Tikusta asiaa teen minäkin. Mekin penskoina leikimme sitä samaa tikkuleikkiä, jota Meri-kukkakin on leikkinyt. Jännää oli! Pitäisi ihan kokeilla lastenlasten kanssa. Mistä sen tietää, vaikka he kuinkakin innostuisivat...

    Mitäs tuo Hintriika väitti, että torvet puuttuvat? Tunnen oikein hyvin erään nimeltä mainitsemattoman pariskunnan, jossa rouva on harppu ja herra torvi.
    (Valitettavasti lapsemme eivät ole kovinkaan musikaalisia.)

    Jos ette kerro kenellekään, on se rouva saanut tartunnan mieheltään ja on joskus aika torvelo. Nyt ovat jo kerran avaimet olleet hukassa, vaikka itse asiassa ne eivät olleetkaan vaan toisessa käsilaukussa.
    Pankkikortin numerokin unohtui, mutta keskellä yötä rupesi torvelo ihmettelemään ääneen, että mikäs se tällainen nelinumeroinen luku on.
    Herra torvi heräsi ja arveli, että olisi pankkikortin kadonnut tunnusluku. Niin kuin olikin. Oli muuten ihan helppo muistaa, mistä sen luvun muistaa, kun vain muistaa, mitä pitää muistaa.

    Kiitokset kahvista ja oikein hyvää viikonloppua!
  3. Huomenta!
    Taisi eilen käydä muillekin kuin minulle, ettei kirjoitusta saanut millään läpi.
    Kyllähän se Suleima testasi, aukeaako ovi, ja aukenihan se, mutta minun "uutiseni" olivat jo vanhentuneita, joten en ryhtynyt uuteen yritykseen.

    Miniä tuli ehtoolla pullapitko kainalossaan tuomaan vaarille isänpäiväkukkasen ja minulle muuten vain samanlaisen amarylliksen. Molemmissa on komeat nuput; vaarin kukassa jopa kaksi. Siinä kahvitellessa ja turistessa aika livahti sen verran eteenpäin, ettemme enää lähteneet lenkille. Omatunto piti laiskureille sellaisen kolkutuksen, ettei siinä kolinassa pystynyt nukkumaan kuin parin tunnin pätkissä.
    Minkähänlainen kolina olisi ollutkaan, jos aamupäivällä olisimme pinnanneet kerhostakin?
    Kiehautin kahden maissa yöllä maitoa, kun kuuma maito kuulemma antaa unen.
    Ei näytä tepsivän minuun, mutta onneksi lukusessa on parhaillaan niin tylsä dekkari, että muutaman sivun jälkeen alkaa väkisinkin haukotuttaa.

    Tuntuu tylsyys olevan tarttuvaa laatua, kun tässä pelkkiä höpöjä kirjoittelen, vaikka tapahtumiakin olisi ollut. Lapsuudenystävät antoivat kuulua itsestään:
    yksi tuli käymään, toinen lähetti kortin ja kolmas ja neljäs soittivat.

    Tänään on taas todennäköinen sää. Ei sada eikä paista. Johan tässä ennätti pari tosi aurinkoista päivää olemaankin

    Toivottelenkin Kahvipirttiin poikkeaville oikein aurinkoista mieltä. .

    (Ja nyt jännittämään, pyöriikö lähetyskohdan "aurinko" loputtomiin vai meneekö tämä teksti Pirtin postilaatikkoon)
  4. Hyvää isänpäivää kaikenlaisille isille. Meidän perheessämme isä on vaari, ja vaari oli minunkin isäni. Kaikki kulmakunnan lapset sanoivat häntä vaariksi, ja kun muut lapset olivat jo kasvaneet kouluikään, tuli naapurin pikkutyttö aamukahvin aikaan miltei joka päivä mummulaan ja kysyi: - Tuleeks vaali ulos?
    Vaarihan tuli.

    Yleensä nykyisin minä herään ensimmäisenä, mutta eikös tuo meidän vaari herännyt heti minun jälkeeni, joten kahvia ja kakkua hän ei sänkyyn saanut.
    Päivän mittaan tänne valuvat jälkeläiset omia aikojaan, joten meillä on avoimien ovien päivä, johon ei kuulu lahjontaa. Pari nuorinta varmaankin taiteilee kortin, kahvitellaan ja jutellaan, ja siinähän sitä onkin.
    Äitienpäivän kohdalla on sama juttu. Hauskin saamani äitienpäiväkortti oli myötäjäislapsenlapsen käsialaa, ja siinä tyttö toivotti mummulle rauhallista äitienpäivää.

    Muuten olen samaa mieltä kuin he, jotka eivät hyväksy markkinameininkiä näiden päivien yhteydessä, ja halloween on mielestäni sellainen rahanpyydys, että sitä ei olisi lainkaan tarvinnut tänne tuoda.
    ***
    Viettäisimme tätä päivää Pietarin-risteilyllä, mutta kutsu oli lähetetty vanhaan osoitteeseemme, ja ilmoittautumispäivä oli jo reipaasti takanapäin. Ihan harmitti.
    Olisihan se ollut mielenkiintoinen isänpäiväretki...
    ***

    Tuli tuo vaari höpöttämään mukamas jotakin asiaa.
    Tässähän ei oikeastaan kummempia asioita olekaan.
    Siis vielä kerran: oikein hyvää isänpäivää kaikille!