anukatariina
Nainen moneen lähtöön.
Suvaitsematon suvaitsemattomuutta ja toisten Luojan luomien vahingoittamista kohtaan.
Kotieläimet: Langaton kotihiiri
En pidä: Tiukka pipo
Ruoka & juoma: Parhaat palat omasta päästä
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi ja isovanhempi
Muuta: En kaipaa herraseuran yksityisviestejä enkä muuta vonkausta
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia4 aloitusta · 210 kommenttia
- No eipä tietenkään - tieteellinen tieto kalpenee jälleen ylivertaisen mutusi edessä.
Alkuosa kommentistani oli sekin toki osin omaa spekulaatiota, mutta perustieto katumisen syistä on myös tutkittua tietoa. - Helsingissä toisten transvestiittien tapaaminen on mahdollista kaksi kertaa kuussa Setan toimistolla Pasilanraitio 5, jossa Dreamwear Club pitää vertaistapaamisiltoja. Paikalle voi tulla laittautumaan omaksi itseksi klo 18, ilta alkaa klo 19. Käytössä on pukeutumis- ja meikkaustila.
Ajat löytyvät linkistä
http://www.dreamwearclub.net/tapahtumakalenteri.html?fbclid=IwAR3jlopBbf2IFaEy28EZHTilzQk3cRnkGTwTgcl1zThKRHXFpPR1pxX4SCU
Myös muilla paikkakunnilla on tapaamisia:
- Ellun kanat tapaavat Pirkanmaan Setan tiloissa yleensä joka kuun kolmas torstai.
- Minkit tapaavat Turun Setan tiloissa kerran kuussa perjantaina
Yritän saada nuo tarkemmat päivät lähiaikoina yllä olevaan linkkiin.
Oulussa on ollut myös tapaamisia, mutta ne ovat uuvahtaneet kävijöiden puutteen takia. Kyselemällä Oulun Setasta tapaamisia voisi saada uudelleen pyörimään.
Kuopiossa, Lahdessa ja Joensuussa tapaamiset ovat kaikille transihmisille yhteisiä. - Tämän vuoden alusta muuttunut nimilaki helpottaa jossain määrin nimenvaihdosta, joten kannattaa katsoa sen vaikutukset prosessiin ja ehtoihin täältä:
https://seta.fi/ihmisoikeudet/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuus/nimilaki/ - Genderteologian valheet ladeltu kahdessa minuutissa.
- Nimen suhteen en ole kovasti ennättänyt kokeilla, mutta ulkonäön suhteen ei ole tullut ongelmia missään muussakaan paikassa - hämmennystä kyllä, kun nimi ja ulkonäkö eivät natsaa vastapuolen odotuksia.
- Toisiakin on, joilla on vastaavia upeita kokemuksia. Kun tällaiseen totutaan, se ei ole enää mikään big deal. Totta kai kaikilla ei mene yhtä hyvin, asenteet ovat monissa paikoissa vielä vanhassa jumissa.
Uuden lain voimaan tultua ensimmäiset nimenmuutoshakemukset onkin jo viety maistraattiin pelkän sosiaalisen transition perusteella. "Kaksoielämään" sopivaa nais-miesnmeä en vielä tiedä testatun. - Tietäähän sen:
Omalla työpaikallani lähes joka päivä siellä esiintyvä transvestiittiminäni on otettu hurjan hyvin vastaan ja yleisin kysymys on, millä nimellä haluan itseäni kutsuttavan. - Niin, pyhänhäväistyshän sellainen on, lukutaidottomia ja kykenemättömiä ympäristön havainnointiin ovat moiset tyystin. Ihan hyvä, että tuolla tavoin tukitaan suu ja siihen varmuudeksi käytetään loukkaavaksi tiedettyä nimittelyä.
- Totta: On voitava olla sitä, mitä kokee olevansa. Sukupuolikokemus vaan ei vaikuta olevan vain tahdon, vaan paljon syvemmän kokemuksen tulosta. Harva päättää, että eipä enää hotsitakaan.
Toinen asia on, että yksilöä ei saa kahlita mihinkään sukupuolen määrittämään rooliin. Tämä asia on monelle mielipiteen/mielihalun/mieltymyksen ja usein myös poliittisen tahdon tuotosta. Itse kutsun sitä sukupuoliemansipaatioksi, kun se esiintyy cis-ihmisillä, jotka eivät löydä itseään roolistereotypioista.
Toki sukupuolistereotypioiden kyseenalaistaminen on varsin yleistä transihmisilläkin, esimerkiksi muunsukupuolisilla. Osalle transihmisistä taas kuuluminen jompaan kumpaan binääriin sosiaaliseen sukupuoleen on äärettömän tärkeää, eikä sitä ole syytä nonsoleerata sillä perusteella, että itse ei koe samoin. - Sukupuolikokemuksen tämänhetkinen biologinen ymmärrys viittaa siihen, että se liittyy aivojen sukupuolittumiseen. Se taas tapahtuu sikiönkehityksessä jonkin verran sen jälkeen, kun keho on sukupuolittunut. Tavallisimmassa tapauksessa sekä keho että aivot sukupuolittuvat samaan suuntaan, missä kromosomeilla ja niiden toimintaa ohjaavilla geeneillä on tärkeä rooli. Poikkeuksen tähän voi aiheuttaa tilanne, jossa äiti tuottaa aivojen sukupuolittumisen aikaan voimakkaasti tuohon prosessiin nähden vastakkaisia hormoneja.
Jotta aivot sukupuolittuisivat vastakkaiseen suuntaan, tarvitaan myös joidenkin tähän tilaan altistavien geenien aktivoituminen – geeni voi olla joko aktiivisessa tilassa tai ”nukuksissa”. Tämä selittää sen, että identtisistä kaksosista toinen voi olla transsukupuolinen ja toinen taas ei. Geneettiseen altistukseen viittaa tässä myös se, että identtisillä kaksosilla molempien transsukupuolisuus on kuitenkin huomattavasti yleisempää kuin ei-identtisillä.
Aivojen poikkeuksellinen sukupuolittuminen voi näkyä siinä, että eräät rakenteet muistuttavat enemmän koetun sukupuolen kuin kromosomien perusteella arvatun sukupuolen edustajan vastaavia alueita. Sen lisäksi aivoilla näyttää olevan tendenssiä ”loksahtaa” joko mies- tai naisidentiteetin suuntaan yksilöllisistä rakenteellisista eroista huolimatta. Mikä osa tässä on aivojen fysiologiaa ja mikä heijastetta ympäristöstä, ei ole kovin hyvin selvillä. Ilmeistä kuitenkin on, että tällainen binääriin sukupuoleen hakeutuminen on hyödyllinen ominaisuus lajin lisääntymisstrategian kannalta.
Lisäksi osalle tätä lopullista loksahdusta vain tapahdu ollenkaan, mistä seurauksena syntyy ei-binäärejä ja ambivalentteja sukupuolikokemuksia.
Mitä tulee siihen, pitäisikö näitä poikkeavia ominaisuuksia korjata lääketieteellisesti, vastaus on yksiselitteisesti ei. Ensinnäkään ei ole mitään menetelmää, jolla tuo operaatio voitaisiin tehdä. Toinen asia on, että ei ole mitään syytä sellaista edes ruveta tekemään. Vanhempieni lapsuudessa vasenkätisyys oli asia, josta lapsia yritettiin opettaa pois. Tuloksena toisaalta oli taitoja, joissa myös oikealla kädellä opittiin tekemään asioita suhteellisen hyvin – mutta ei pystytty opettamaan oikeakätisiksi. Toisaalta huonommin onnistuneet opetukset aiheuttivat lapsille traumaattisia kokemuksia. Nykyään lapsen opettaminen itselle epäluonnolliseen kätisyyteen katsotaankin olevan epäeettistä - maailma on sen sijasta rakennettu sellaiseksi, että myös vasenkätiset siellä pärjäävät.
Sama on totta myös muuhun kuin koettuun sukupuoleen opettamisen tai pois hoitamisen kohdalla. Ainoa, mitä asiassa voidaan "hoitaa" ennakkoon, on äidin raskaudenaikaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen – stressi tuottaa poikkeuksellisia hormonaalisia tiloja raskauden aikana. - Emmuista minäkään.
- Kyse oli siis kai kohdasta, jossa kehotettiin välttämään sanoja "tytöt" ja "pojat" ryhmää yleistävänä. Kyse on sukupuolisensitiivisestä lähestymisestä, jossa joku puhuteltu todella voi kokea nimityksen ahdistavana, jos se ei vastaa hänen kokemustaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen olkiukkoväitteen kanssa, etteivätkö lapset saisi olla niin tyttöjä tai niin poikia kuin ikinä - jalkoväliin katsomatta.
Lapselle, joka haluaa harjaantua hoivaavuuteen, on tässä sukupuolisensitiivisessä ajattelussa yhtä paljon tilaa kuin ennenkin. Tilaa syntyy kuitenkin myös pojille ja niille tytöille, joille tällainen asia ei ole ominta. Kuulostaa kovasti raskaalta sellainen maailma, jossa lasten leikitkin pitää valjastaa aikuisuuden velvoitteiden onnistumisen maksimointiin. - Jos tällä viittaat "sukupuolineutraaliin", niin ei tuosta tarkkaan ottaen ole kyse: Esimerkiksi ammattikuvia toki pyritään muokkaamaan ei-niin sukupuolitetuiksi. Sukupuolineutraalius tarkoittaa siis oikein käytettynä sitä, että ihmisiä kohdellaan samoin riippumatta hänen sukupuoli-identiteetistään - näin esimerkiksi avioliiton solmimisen suhteen. Konservatiiviset kouhottajat ovat siitä luoneet olkiukon, jonka mukaan sukupuolinautraalissa ajattelussa kukaan ei saisi olla enää nainen tai mies.
SukupuoliSENSITIIVISESSÄ agendassa taas halutaan antaa tilaa kaikille olla niin paljon tai niin vähän nainen tai mies kuin kukin itse kokee hyväksi - jalkoväliin ketään katsomatta. - Nyt vain pitäisi nähdä koko kuva:
On olemassa naisia ja miehiä ja niitä, jotka ovat vähän molempia tai ei kumpiakaan. Sen, että transnainen haluaa elää naisen elämää, ei tule olla este sille, että joku toinen ei halua elää miehen eikä naisen elämää.
Kaikille meille on tilaa täällä maailmassa. Tilan tekee ahtaaksi vain omaan napaan tuijotteleva itsekkyys - niin puolin kuin kolmansinkin. - Dreamwear Clubilla on seuraava tapaaminen ensi maanantaina 8.10. Setan toimistolla klo 19-21, joten ei kun sinne vain muita tapaamaan.
- No...
Sukupuolikokemus muodostuu nykytieteen mukaan sikiökehityksessä jonkin verran myöhemmin kuin kehon vastaava. Jos tänä aikana sopiva äidin hormonimyrsky vie kehitystä eri suuntaan, sukupuolikokemus ei vastaakaan kehon antamaa odotusarvoa.
Muunsukupuolisilla tuo kokemus on jotain muuta kuin selkeästi mies tai nainen. Joka tapauksessa tausta on biologinen. Kokemus voi aiheuttaa ahdistusta kokemuksen kanssa ristiriidassa olevan kehon kanssa ja joillakin ahdistusta voidaan helpottaa tarkoin harkituilla kirurgisilla toimenpiteillä.
Käsiamputaation halajamisella ei ainakaan tiedetä olevan vastaavaa perustavanlaatuista biologista taustaa. - Paras paikka keskustella näistä asioista on Puuteri-keskustelufoorumi
puuteri.org
Sivustolle kirjoittaminen vaatii kirjautumisen - juuri tässäkin ketjussa esiintyneen örvellyksen estämiseksi. - Juu, tuntomerkit täsmäävät useiden Helsingin kahvi-iltojen kävijöiden kanssa :)
Seuraava mahdollisuus heidän tapaamiseensa on ensi tiistaina 19-21 Setan toimistolla, Pasilanraitio 5. Paikalle voi tulle sellaisena kuin on ja siellä on tila, jossa voi laittautua sen verran kuin haluaa. Setan ovi on huomaamaton niin, että kukaan ei varmaan arvaa, minne olet menossa, kun painat summeria.
Rohkeasti vaan siis liikkeelle :) - Esittämäsi tasa-arvon feministinen juna meni jo: Mekaanisesta tasa-arvoajattelusta ollaan siirrytty yhdenvertaisuusajatteluun, jossa kaikille pitäisi antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet eri lähtökohdista riippumatta, ei samaa sapluunaa kaikille.
Naiset ja miehet eivät ole samanlaisia. Miehissä ja naisissa on tilastollisia eroja monien ominaisuuksien suhteen ja nuo erot ovat osaltaan vaikuttaneet myös tilastollisiin eroihin preferensseistä. Ainoastaan se osuus eroista, mikä rajaa ja kieltää olemasta muuta kuin kokee olevansa, ei saa nykyaikaisen feminismin ajatuksen mukaan olla este suuntaan eikä toiseen: Nainen voi olla raisu ja mies haaveellisen hempeä. Mutta niin nainenkin saa olla hempeä ja mies rempseä, se ei ole keneltäkään pois - niin kauan kun noita elementtejä ei käytetä sorron välineenä.
Kun transihminen saa olla sitä, mitä kokee olevansa, ei ole mitenkään ihmeteltävää, että hän tuolloin voi iloita juuri niistä asioista, jotka aiemmin olivat häneltä kiellettyjä. - Itsellä jotain samantapaisia kokemuksia lapsena: poikiin nähden herkkä ja kyvytön aggressiivisuuteen, ei kuitenkaan kauhean tunteellinen. Olettaisin asiaan olleen vaikutusta jonkinasteisella aivojen poikkeavalla sukupuolittumisella sikiöaikana. Testosteronipulasta ei minullakaan ole kyse. Eläminen naisena on tuonut myös sisäistä naiseutta esiin, koska sitä ei tarvitse enää piilottaa ja sen kanssa voi käydä ihan rauhassa sisäistä keskustelua.
Hormoneilla on ihan yleisesti tunnettuja vaikutuksia mielialoihin, vaikka samankaltaisia voi syntyä ilman niitäkin. Niistä on näyttöä vaikkapa hiirikokeista, voimailulajeista, naisten kuukautiskierrosta ja monilla hormonihoitoon ryhtyneillä ystävilläni. Transihmisillä ne siis lähinnä boostaavat sitä perustunnetta, jonka sukupuoli-identiteetti alun perin tuottaa. Ilman kummankaanlaisia hormoneja ollessa tuloksena voi olla taas mielialan lasku ja masennus Tämä tuottaakin kriittiisen hetken hormoniterapian alkuvaiheessa ennen identiteetin mukaisen sukupuolen hormonien aloittamista.