Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit:gospel

Suosikkileffat yksi lensi yli käenpesän

Lempikirjat:seitsemännen portaan enkeli

Vapaa-aikanani: liikunta
Katson tv:stä mieluiten: olet mitä syöt

Kotieläimet: Kissa.

En pidä: manipulointi

Linkit:

Työskentelen: siivous

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

351

Kommenttia

6106

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "Aina 1900-luvun alkuun asti tuo tapa oli käytössä ainakin jossain määrin myös Suomen autonomisessa Venäjän suurruhtinaskunnassa."

    Pakis moniavioisuudesta...
    Yritin äsken lähettää sinulle viestiä.. pitkä kirjoitukseni hävisi.. yritän nyt uudestaan.

    Luin eilen kirjan Igumeni Gabrielista, hänen päiväkirjamerkintöihin perustuvan omaelämänkerran. Miten sattuiki.. kirjan tapahtumat sijoittuvat juuri tuolle ajalle 1809-1917, kun Suomi oli Venäjän vallan alla. Kirjassa on mainintoja, Suomen suurruhtinaasta.

    Esm.s..92"Tsaari Aleksanteri I teki Valamoon pyhiinvaellusmatkan Suomen vierailunsa yhteydessä vuonna 1819. Luostarissa hän tahtoi pysyä tavallisena pyhiinvaeltajana ja pyysi poistamaan kaikki hovietikettiin kuuluvat juhlallisuudet."

    Muistakin keisareista ja keisarinnoista lukee kirjassa... Minä vietin lapsena kesät aikalailla luostarin lähellä. Kesämökin ja luostarin välissä oli vain koulu..

    Igumeni Gabriel tuli luostariin v.1866, ja hänet siirrettiin kirkollisen esivallan käskystä pois Valamosta v.1903, Simbriskin hiippakuntaan, Volgan rannalla sijaitsevaan luostariin... Valamon johtajana hän toimi 12 vuotta.
    Monet Valamon luostarin ikoneista ja seinä,-ja kattomaalaukset ovat hänen tekemiään.Mm. Kristuksen kirkastumiselle pyhitettyn luostariin hän maalasi yläkirkkoon suurikokoisen Kasanin Jumalanäidin ikonin, ja alakirkon sivualttarin alttarihuoneeseen Neitsyt Marian Ilmestys-aiheisen ikonin. Vihkiäiset vietettiin kirkolle v.1982, kesäkuun 19.päivä. Suurruhtinas Vladimir Aleksandrovits hovineitoineen oli paikalla... Suomen suurruhtinaskunnasta.....

    Kirjassa kerrotaan veljestä Sergei ja Hermann jotka oli Isä Gabrielin "pyhittäjäisiä." He olivat Valamon alkuunpanijoita. Ortodoksit palvovat kuolleita... kirjan mukaan.

    Suosittelen.. kerran olet historiasta a kulttuurista kiinnostunut ihmine, kannattaa käydä Valamossa, ihan pelkästään vain hakemassa tämä kirja luettavaksi. Todella mielenkiintoinen..
  2. saat kaipaamiasi vastauksia "sisarilta ja veljiltä".

    Profetoimisesta... kirjoitit:

    "Sen tiedän, että seurakunnassani on eräs, jonka kautta Herra puhuu koko seurakunnalleen. Hän on toki iäkäs ja pian Herra herättää jonkun muunkin välikappaleekseen. Mikä on ihan hyvä, kunhan se joku en vain ole minä."

    Jos saan sanoa, niin tiesin hellariaikoinani että kysyntää ja tarvetta profetoimiselle yms.on. Minä suostuin siihen tehtävään mutta totta puhuakseni vastoin omaa tahtoani. Tiesin, että kaikki ajattelivat juuri noin"kunhan se en ole vain minä."

    Kerroin silloin tälle vauvan äidille evankeliumin ja hän sanoi että ei tarvitse Jeesusta koska kaikki on hänen elämässään hyvin. Mua kai hetken vähän kirpaisi se hänen juttuunsa sisältynyt vihjaus... minullahan oli tuolloin vielä ainakin ns.kulissit kunnossa.

    Kun ei enää ollut niin koin että Jumala tahtoo että kirjoitan kastejuhlan korttiin erään Raamatun lauseen. Siinä oli jotain nuorena saadusta lapsesta jota kohta ei enään ole.

    Tunsin että minun on tehtävä se ja että Jumala kyllä todistaa minun sanat oikeiksi että kohta ei hänelläkään ole enää asiat hyvin. Että on kunhan hyväksyy jumlan.

    Oli se kauhea viikko.. Viikonloppuna vein kortin josta tiesin että päivittelevät sitä ja saan hullun leiman itseeni. Maanantaina isäni sai sairaskohtauksen, keskiviikkona appeni kuoli ja torstaina sain tekstarin eräältä ystävältäni että korttiin kirjoittamani profetia oli toteutunut ja että kukaan ei tahdo olla enää kanssani missään tekemisissä.

    Noora-vauva oli kuollut. En tiedä miksi "tiesin"sen ennalta. Mistä arvasin... Enää en moiseen hölmöön juttuun sortuis. Kuten kerroin, usko oli pistänyt pääni sekaisin. Enää en leiki uskonasioilla.

    Minulla ei ole enää minkäänlaista "jumalaa". Sinulla on. Hyvä kai, jos se tuo elämääsi hyviä asioita.
  3. En usko että ongelma ratkeaa tässä sillä että yksilöidään se"ongelma"koskemaan vain yhtä seurakuntaa.
    Ne asiat jotka minut sairastuttivat (sinun iässä, 10 vuotta sitten)oli se karismaattisuus kielilläpuhumisineen, ihmeineen, Jumalan ankaruudesta saarnattiin jne.

    En tahdo tehdä siitä viihdettä. Minulle helluntaiusko oli aluksi lohtua. Mutta sitten menetin isäni, appeni, ja lapseni joutui raa'an pahoinpitelyn uhriksi ja seurasi kuntapoliittisella tasolla oikein asian selvittelyä. Sitten mies tahtoi avioeron uskoni vuoksi.

    Löysin kohtia marttyyriydesta. Raamatusta.

    Sairastuin(tai ehkä siitä parantuminen alkoi)kun ymmärsin että kaltaisiani marttyyreitä ei ole muita kuin minä. Profetoin erään lapsen kuoleman ja se toteutui.

    Ymmärsin että kaltaisiani profeettoja ei ole muita kuin minä. Tuon kätkykuoleman syystä sain maineen että palvoin pahantahtoista Jumalaa ja menetin ystäväni. Sain tekstiviestejä.

    Lopulta oli vain Jeesus minä ja lapseni. Silloin ymmärsin että Jeesus ei riitä. Aloin miettiä josko muut olisivatkin oikeassa... ei ole edes mitään Jeesusta tai jumalaa.

    Mielelläni silloin kuuntelin kuinka minulle kerrottiin totta: usko on haavemaailmassa liitelyä, sairasta, Jeesuksen voi unohtaa, ei Jeesuksen takia tarvitse kärsiä... minun vain tarvitsi.

    Kun muut eivät kokeneet vainoa... silloin kaiken syy olin minä. Seurakunta ei hyväksynyt uutta kumppania ja mut erotettiin siitäkin.

    Isän poismenosta en ole toipunut vieläkään. Enkä oikeastaan siitäkään että minut hylättiin.

    Olen uskonnon uhri.

    Haluaisin uskoa että ongelmista voi selvitä ja on muitakin jotka ovat jotain kokeneet samaa kuin minä.

    Siksi olen lukenut itseni psykonomiksi. Vertaistukityö on avainsana...

    Ehkä voin joskus auttaa kun joku on yksin, ihan yksin.

    Viihteeksi ja mukavaksi iltalukemiseksi ei kaiketi kenenkään ongelmat eikä muut elämän asiat ole tuskin tarkoitettu.