j.pellervoinen

j.pellervoinen profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 19v sitten
274 aloitusta · 1718 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Aikansa kutakin. Me nautittiin elämästä 60 vuotta sitten sellaisilla värkeillä.

Katselin äsken poikani lähettämän videon hänen poikansa scoottailusta eli temppupotkulautailusta.

Se on sitten tätä aikaa.
Mitenkähän se nuori selittää sitä 60 vuoden kuluttua?
Minun lapsuuden kotipaikkakunnan läpäisevässä tiessä on pitkä mäki, jota laskettiin potkukelkoilla.
Joskus me tehtiin potkukelkoista juna, jota toisesa kelkassa istuva ohjasi ensimmäisellä kelkalla.
Jäisellä kelillä sellainen jopa kymmenestä kelasta tehty letka meni ihan kovaa ja letkan takapää teki mutkassa aikamoista heilahtelua.

Mäki on edelleenkin paikoillaan, mutta eipä sielläkään potkukelkkoja näy puhumattakaan potkukelkoista tehtyjä junia.
Silloin, kun me oltiin pieniä, oli lähes kaikissa kuorma-autoissa talvella lumiketjut.
Tiet olivat mitä olivat, ei niitä aurattu, eikä karhuttu, eikä hiekoitettu ,niin kuin nykyään.

Pienin joululahja, minkä muistan saaneeni, oli kirjekuori, jonka sisällä oli kasa virkattuja lankoja.
Olin aivan huuli pyöreänä, mitä tämä on???
Isosisko riensi auttamaan.
Ne ovat varmaan lumiketjut sinun kuorma-autoosi, sillä kun on ollut vaikeuksia nousta mäkiä.
Sitten ne virkkaukset ommeltiin kiinni sen auton takapyöriin ja niin oli autossa lumiketjut.
Se auto oli sellainen kumisesta massasta puristettu noin 10-15 cm pitkä, joten sillä oli hyvä ajella sängyssäkin ja siellähän maasto oli vaikeaa ja pyörät löivät aina tyhjää, mutta ei sen joulun jälkeen.
Kiitos, isosisko, mainiosta joululahjasta.
Vieläkin muistan sitä lämmöllä.
Elämässä ei vain yksinkertaisesti ole pelkkää hyvää ja jos olisi, niin varmaan yksitoikkoiseksi homma menisi.
Sen olen huomannut, että jos kirjoittaa säyseästi, niin vähän juttelijoita mukaan tulee, ellei sitten joku muut lisää omalla kritiikillään vauhtia juttuun.
Säyseästi kirjoittva on siis kuin yksin metsässä puheleva.

Kinastelu on joskus kivaa, mutta toisen osapuolen täytyisi olla samanhenkinen, sillä keskustelusta ei tule muutoin mitään ja osapuolet lähtevät erisuuntiin loukkaantuneina puhisten.
Monet hyvätkin parisuhteeet ovat sammuneet siihen.
Ramoonana*n jutusta tuli mieleen, että tuolla kevyenliikenteen palstalla joku vaati niitä polkupyörän räpättimiä pakollisiksi nykypyöriin.
Sillä kävelijällä taisi olla jonkinlainen pyöräilijäpelko.
Suomi on vähän niin kuin siipieläjien kimpassa.
Ai, että mitäkö tarkoitan?
No kaikkihan me tiedetään, että Ruotsi voi vähentää puolustusmenojaan, koska lännestä sitä suojaa Norja ja idästä Suomi.
Islantihan on Naton suojeluksessa, eikä sillä ole siksi kunnollisa puolustusvoimia, ellei siksi kutsuta muutamaa tykkivenettä, joilla hätistellään luvattomia sillinkalastajia.

Kumpikaan noista siipieläjistä ei maksa korvauksia saamistaan eduista.
Rune on oppinut vuosien mittaan, että jos täällä haluaa keskustelua, niin pitää heittää aluksi mukava ärsyke, sitten tulee mielipiteitä.

Jos kirjoittaja kirjoittaa tasaista jokapäiväistä jorinaa, niin saa olla yksin puhumassa.
Se ei pitkään huvita.
Kun lueskelee noita rekkaamattomien juttuja vaikkapa tässäkin ketjussa, niin ymmärtää, miksi suurin osa ei kehtaa rekattuna itseään ilmaista.
Minulle tuli yllättävä ilmoitus ruutuun, että käyttämäni ohjelma ei ole virallinen Windows sellainen, vaan kopio.
Kun kyselin neuvoa ammattilaisilta, niin sain neuvon "palauta tehdasohjelma."
Sehän tarkoittaa, että koko kovalevy putsataan ja aloitetaan käyttö alusta.
Ensin pitää omat muistiot siirtää ja tallenta ulkopuoliselle kovalevylle tai muistitikulle.
Itse palautustyö ei niin kauhea homma ole, vaikka aikaa viekin, mutta sitten alkaa tulla niitä päivityksiä, jotta kone tulisi ajan taasalle. Vaikka päivitykset tapahtuvat automaattisesti, niin kyllä ne häiritsevät normaalia käyttöä aika paljon.

Nyt taas kaikki on ok. ja hyvin toimii, niin kuin näkyy.
Vaarallisia ne "wanhanaikaiset" keittiöportaat ovat
Minäkin olen tullut sellaisilta kerran selälleni.
Käännyin siellä ylhäällä 180 astetta, enkä muistanut sitä, kun lähdin tulemaan alas ja tulin kans.
Hengissä kuitenkin ollaan.
Nämä nytyiset turvakaarella varustetut ovat paljon turvallisempia.
Oli eka kerta, kun heräsin just oikeaan aikaan, eli neljältä, kääntämään kellot oikeaan aikaan. Herääminen oli tietysti sattuma.

Kuuntelin aamulla radiota ja siellä kaveri sanoi, että nyt on sitten se oikea aika ja kesäaika on vääräaika.

Auringon pitäisi olla nyt juuri tuolla etelätaivaalla. Onkohan se.......????..

Kävin kompassin kanssa tarkistamassa.
Jompi kumpi on väärässä aurinko tai kompassi, sillä ei se kompassin neula ihan aurinkoa osoitanut.
Ainakin tiedän, että kompasseissa on maapallon magneettinavan paikasta johtuvia poikkeamia.

Varmaan joku tietää ja kertoo.
Ainakin siellä, missä minäkin käyn, käy erilaisia vammaisia (yhden kepin, kahden kepin tai pyörätuolin avulla liikkuvia) muiden joukossa.
Vesikävelyssä ja -jumpassa eroja ei huomaa ja juttu luistaa.
Silloin tällöin.
Oikeastaan käytän Worksin kirjoitusohjelmaa, koska se huomauttaa tällaisen sanasokean kirjoitusvirheet ja ne voi sitten helposti korjata, ettei jää mitään ihan hassua näkyviin.
Tosin melkein yhtä hyvä on Googlen työkalupakin Tarkista ohjelma.
Paras taitaa olla kuitenkin Offisen tekstin käsittely, se kun huomauttaa jo suomenkielen kielioppivirheistäkin, mutta ei kai se täällä ole niin nokonuukaa.
Auringon valon puutteesen auttaa keinovalo, taskulamppu, pyörän lamppu tai kattovalo.
Väsymykseen auttaa D-vitamiinin popsiminen, niin ainakin luulin, mutta auttaako?

Juuri kuulin uutisista, että D-viatamiinivalmisteista puuttuu juuri D-vitamiini, tai sitä on pillereissä huomattavasti vähemmän, kuin purkin kyljessä lukee.

Mielenkiinnolla seuraan, onko käyttämäni pillerimerkki tuolla listalla.

Olenko minäkin lumepillerillä huijattu?
Terveisiä uimahallilta.
Vanhan on hyvä harrastaa liikuntaa, sanoivat tutolla terveyskeskuksessa.

Muistan hyvin ja ymmärrän Manun syyn siihen valtaoikeuksien pienennys toiveeseen. Olihan hän joutunut vuosia taiteilemaan yhdelle miehelle kertyneiden valtaoikeuksien vaikutuspiirissä.

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä korjausliike aiheutti toisen suuntaisen ongelman ja pressasta tuli vallaton työläinen ja pääministeristä ylityöllistetty, varsinkin, kun EU-asiat ovat vähän sekaisin.

Nyt näyttävät kotimaankin hallitoasiat vaativan kurittavaa kättä, mutta käsi on väsynyt.
Voihan väsymys tietysti olla myös vaalien luomaa varovaisuutta.
Parin viikon kuluttua totuus paljastuu.
Älä ole huolissasi ystäväni.
Nuo meidän rakkaat naapurimme, ruotsalaiset, ovat ratkaisseet ongelman, mikäli on luottamista heidän kehittämäänsä tv-sarjaan, "Hubotit, melkein ihmisiä".
Siinä meidän kehomme systeemit eivät tarvitse muuta, kuin vähän sähköä tomiakseen. Ja jos vikaa tulee johonkin osaan, vaikkapa päähän, niin eikun osa vaihtoon vaan ja menoksi taas.
Sellainen on kai tulevaisuu ihmiskunnalla.
Sikäli kuin muistan, niin Suomen suhteet viilenivät Bushin hallintoon juuri siksi, että me ei menty mukaan Irakin kaatoon. Ei auttanut, vaikka Tarja ystävällisesti oikoi Georgen solmiotakin.
Kyllä meillä osattiin tehdä jämäköitä ratkaisuja ilman Soiniakin.

Oljyvarojahan läsipojat lähtivät sieltä valtaamaan keinolla millä hyvänsä, se on kai jo tunnustettu totuuus.
Taisi siitä öljystä lopulta tulla aika kallista ja ne rahatkin menivät hukkaan, kun ainakin Amerikoista löytyy sitä liuskekaasua ihan omiksi tarpeiksi.
Oikein aloin syvällisesti miettimään tuota ystäväsanaa.
Mitä se merkitsee?
Loppu tulos oli, että ei mulla ainakaan ole yhtään ystävää.
Vaimo tietysti on, mutta siihen ystävyyteen liittyy niin paljon muutakin.
Muut ns. ystävät ovat sellaisia moi moi kavereita ja siihen se jää.
Luultavasti en myös ole kenenkään ystävä, ehkä en ole riittävän luotettava.

Eli ehkä niin kuin laulun sanoin:

http://www.youtube.com/watch?v=hbUG1a234j4
Eläkeläiset talkoisiin.
Jos jokainen meistä noin 1000000 eläkeläisestä antaisi eläkkeestään 100 €/kk auttamaan köyhää Suomea, niin se tekisi vuodessa noin 1,2 miljardia.
Kyllähän silläkin summalla jotain tekisi.

Tietenkin tuosta summasta täytyy vähentää varainhoitokustannukset, kuten pääjohtajan palkka, alempien johtajien palkat, tomistokulut, optiot ja bonukset jne, mutta kai siitä silti jotain jäisi.

Loppusummalla lyhennettäisiin sitten valtion velkoja tai parannettaisiin vanhusten elämää.

Tuo vanhusten elämän parantaminen tuntuu mukavalta.
Se on kuitenkin niin kallista, ettei siihen ole varaa.
Miksi ei?
No kun vanhuksia hoitamaan tarvitaan organisaatio, jossa pitää olla pääjohtaja ja apulaisjohtajat ja toimistot, ja sen organisaation omistaja olisi tietysti jossain Bahaman saarilla oleva firma, joka sekin tarvitsee ylläpitoonsa vähän rahaa.

Loisihan se kuitenkin työpaikkoja, mutta niihin töihin on vain harva suomalainen halukas menemään.
Tuskin maahanmuuttajatkaan innostuisivat, heillä kun on ihan tarpeeksi hoitamista omissa vanhuksissaankin.

Valtion lainojen lyhentäminen on ehkä sittenkin parempi vaihtoehto, sillä sittenhän valtio voisi ottaa lisää lainaa, koska vanhoja lainoja on hoidettu aktiivisesti.

Funtsii Jopel
Monelle meidän ikäiselle tämä on viimeinen mahdollisuus, mutta yritetään kuitenkin.
Vaikkapa näin

http://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s

Eiku D:D: toivoo
Jopel
3 / 86
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt