alp_pu

alp_pu profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen yleensä iloinen ja positiivinen luonne. Olen huumorintajuinen ja pidän keskusteluista mukavien ihmisten kanssa. Olen pieni,tumma.... Koulutus: --- Ammatti: Talous/hallinto Siviilisääty: --- Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Liittynyt 19v sitten
0 aloitusta · 24 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
..että hupsis.. mitä ihmettä sinä ihminen oikein syöt? Kyllähän sitä jos kuluttaa sen mitä syö, niin ei ne kilot ihan tosta vaan nouse...
Päivittäistä tarkkaa aikaa liikunnan määrään on vaikea sanoa. Itselläkin se vaihtelee aina tilanteen mukaan. Ja riippuu tietysti siitä, mitä liikuntamuotoa milloinkin harrastaa. Itse käytän päivittäin n. 1-2 h liikuntaan, ja etenkin nyt käyn iltaisin pyöräilemässä, sillä se on lempiharrastukseni näin keväällä ja kesällä. Itse pidän tärkeänä asiana sen, että sen energia määrän, minkä suunnilleen syö päivän mittaan, myös kuluttaa.. noh vaaka kertoo, jos on syönyt liikaa..

Joten, en osaa sen tarkemmin neuvoa, itse olen kyllä pysynyt em. tavalla samassa painossa koko ajan... paitsi nyt on taas himo iskenyt pudottaa pari kiloa lisää pois, kun kesä on tulossa.
Jos haluaa kiloja pois, pelkkä ruokavalion muutos ei yksistään riitä. Liikunta yhdistettynä oikeaan ruokavalioon antaa toivottuja tuloksia. Itse olen pudottanut 10 kg painoa edellä mainitulla tavalla vuodessa. Alku on aina hankala, sillä ainahan vähän aikaa jaksaa harrastaa liikuntaa ja tarkkailla, mitä suuhunsa laittaa, mutta muutos täytyy olla pysyvä, muutoin pudotetut kilot saattavat tulla hyvinkin pian takaisin. Välttämättä ei tarvitse käydä kuntosalilla hikoilemassa joka päivä, kaikenlainen liikunta on hyväksi.. uinti, reipas kävely, pyöräily kesäisin, jne. Itse olen sitkeästi liikkunut ja noudattanut tiettyä ruokavaliota ja paino on pysynyt ihanne painossa..ja toisaalta, voin vuoden "yrittämisen" jälkeen sanoa, että mieli tekee liikkumaan joka päivä nykyään.
Ja voihan sitä joskus herkutellakin, ei tarvitse koko aikaa "piiskata" itseään. Elämästä tulee kuitenkin nauttia.
Tuntuu helpottavalta lukea täällä ihmisten ajatuksia/ kokemuksia, kun itse kokee asiat samoin. Usein ajattelee, että onkohan sitä enää aivan normaalikaan, kun ei halua mitään vakavampaa eron jälkeen. Se on se "kuori", jonka on suojakseen rakentanut ja sen pois saaminen kestää... Kaikki ei sitä ymmärrä, mutta elämä jatkuu kuitenkin.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että jos kerran pettää, niin pettää toisenkin kerran... vaikka kuinka pahalta se tuntuukin..
Ja samalla luottamus toiseen ihmiseen on mennyt pettämisen takia, sitä ei enää saa takaisin. Tiedän omakohtaisesti, sitä epäilee koko ajan, vaikka mies lähtee viemään vain roskapussia ulos. Mitä elämää se sellainen enää on..
Jaksamista sinulle, jokainenhan elää oman elämänsä, teki asiat sitten miten päin tahansa. Ratkaisuilla vaan tahtoo olla kauaskantoiset vaikutukset, joten ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Tapauksesi on pitkälti kopio omasta tilanteestani. Onhan se totta, että molemmissa osapuolissa on vikaa, kun tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan, sillä eihän hevonenkaan yhdeltä puolelta potki.
Itse olen käynyt vastaanvanlaista prossesia läpi jo yli vuoden. Asumme mieheni kanssa vielä saman katon alla, ehkä siksi, kun meillä on kaksi alaikäistä lasta. Helppoa se ei ole. Välimme ovat jäätävät ja sanaharkkaa tulee helposti. Kovat otteetkin ovat tulleet kuvaan mukaan. Olemme päättäneet, että mieheni muuttaa yhteisestä kodistamme pois kesään mennessä. Jään lasten kanssa asumaan siihen vielä toistaiseksi.
Minulle on kerrottu, että pettävä osapuoli syyllistää toisen, pönkittääkseen omaa itsetuntoaan ja hakee siten oikeutusta omille teoilleen.
Olen selvinnyt ajasta hyvien ystävieni ja mahtavan työni ansiosta. Tosi ystävät erottuvat vaikeiden tilanteiden edessä. Kun tarvitaan ystävyyttä ja tukea, niin silloin jyvät erottuvat akanoista.
Jokaisessa asiassa on kuitenkin aina jotain hyvää, vaikket uskoisikaan juuri tällä hetkellä. Olen itse huomannut, että olen tänä vaikeana aikana kasvanut ihmisenä ja tunnen olevani vahvempi kohtaamaan tulevat hyvät ja huonot asiat.
Toivon samaa vahvuutta myös sinulle. Älä anna periksi, kyllä se aurinko paistaa sinullekin.
Elämä kantaa kuitenkin.
Näitä mielipiteitä kun lukee, niin huomaa ihmisten erilaisuuden. Juuri se on se rikkaus kaikessa. Niin avioliitoissakin. On liittoja, jotka kestävät ja kestävät... puolisot ovat onnellisia, aidosti. On myös liittoja, jotka kestävät, mutta puolisot ovat etäisiä toisilleen. Ja sitten on liittoja, jotka kariutuvat jossain vaiheessa. Ilmeisesti ne liitot ei ole luotu kestämään. Toiset tapaavat sen "oikean" jo heti alussa, toisille sitä onnea ei ole annettu. Toiset vaan joutuvat etsimään sitä "oikeaa" pidempään. Näin se vaan on.
Haluan osaltani mainita, että onnellisia olkoon ne, joiden yhteiselämä kestää kaikki elämän myrskyt ja tyrskyt.. mukaan lukien auvoiset hetket. Todella hienoa lukea parien onnesta, mutta onnen eteen on tehtävä myös työtä, ei se onnellisuus läpi elämän muuten kestä. Itse olen ollut parisuhteessa n. 25- vuotta, joista 15- vuotta aviossa. 24- vuotta oli ns. onnellista, tai ainakin luulin niin. Tietysti onnea ja myrskyä suhteessamme oli, mutta loppujen lopuksi olimme onnellisia... kunnes viime kevät koitti ja huomasin, että mieheni olikin löytänyt onnensa muualta. Näinkin voi käydä, mutta kaikille toivon onnellista yhteistä elämää.
Kummallista, mutta tuo 15 vuotta on eräänlainen virstanpylväs yhteiselämässä. Lapset ovat murkkuiässä, vanhemmilla aikaa omiin menoihin. Yhteiselämästä tullut arkista (se on totta, vaikka joku muuta väittäisikin). Silloin se rakkaus punnitaan. Jotkut onnistuu, kaikki ei.
Olen samaa mieltä, että kyllä ikäerolla on merkitystä siinä mielessä, että elämän asenne ja maailman katsomus on erilaista eri elämän vaiheissa. Nuoremmilla on aivan erilaiset elämän odotukset kuin vanhemmilla ihmisillä. Henkilökohtaisesti en voisi ajatella eläväni vuosia nuoremman tai vanhemman ihmisen kanssa, koska tapa ajatella asioista on erilainen. Muutaman vuoden ikäero ei haittaa.
Yleensähän on niin, että jos ihminen on ihastunut/ rakastunut, se "paistaa" ihmisestä ulospäin. Tosin sekään ei aina pidä paikkaansa. Ihminen saattaa olla lähimmäisiään kohtaan vihainen, aggressiivinen tai poissaoleva.
Tässä tapauksessa en kyllä ensimmäisenä ajattele ns. kolmatta osapuolta, vaan ikäero on saattanut alkaa mietittyttämään vaimoasi,(näin naisnäkökulmasta katsottuna).
Santasen Kerttu on paras.. seikka on saletti
Kyllähän se niin on, että noi ns. asiantuntijat ei aina tiedä, mikä menestyy ja mikä ei. Usein kansan mielipide on ollut oikea. Että kansa äänestämään vaan euroviisu osallistujasta. Eli olen kanssasi samaa mieltä.
Jokelan koulusurmat ovat todella suuri järkytys, vaikka onneksi ei omalle kohdalle sattunutkaan. Itselläni on kaksi kouluikäistä, joista toinen jo teini-iässä. Olen yrittänyt kovasti olla mukana lasten arjessa, tietenkin vanhemman roolissa, mutta "kaverina". Olen saanut tutustua lasten kavereihin, joka on todella tärkeää tietää, millaisessa kaveripiirissä lapset liikkuvat. Kavereiden merkitys on todella suuri. Koulumenestys ei kaikilla voi yksinkertaisesti olla erinomaista, koska kaikki me ihmiset olemme jokainen oma persoona ja jokaisella on ne ns. vahvat ominaisuutensa. Millainen tämä maailma muuten olisi, jos me kaikki olisimme samanlaisia. Meitä kaikkia kuitenkin tarvitaan rakentamaan yhteiskuntaa.
Olen sitä mieltä, että jos olet tarpeeksi kiinnostunut lapsesi asioista jo pienestä pitäen, tiedät mitä lapsesi elämässä tapahtuu.. poikkeuksia tietenkin on, en kiellä.
Rakkaus ei katso rajoja..Rakkaus iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. On tosi ihanaa lukea, että onni kohtaa.. Täytyy vaan nauttia täysillä.. tosin siinä joku kärsii, mut elämä antaa ja elämä ottaa.
Miehillä ja etenkin nuorilla miehillä on edelleenkin suurin halu seksiin..tosin se halu muuttuu parempaan ja tunteellisempaan suuntaan iän "kasvaessa". Totta on, että miehetkin vanhentuessaan nauttivat enemmän tunteista ja halusta, kuin pelkästä seksuaallisesta nautinnosta.
Varmaan itsekukin naispuolinen on tehnyt samaa kuin sinäkin lasten ollessa pieniä, eli taipunut rakasteluun, vaikka kuinka on ollut väsynyt, välttyen näin turhilta riidoilta.
"Aikuisena naisena" siitä hellyyden puolelta ottaa kaiken irti, nauttien kaikilla soluillaan.
Vanhempana sitä osaa arvostaa hellyyttä ja tunteita aivan eri tavalla kuin nuorempana. Ei ole enää niin suorituskeskeistä. Voi paneutua muuhunkin, kuin seksiin. Tietty se on yksi osa-alue, mutta ei enää niin tärkeä.
Ei pidä koskaan yliarvioida itseään.. aina on jotain oppimista, kaikesta. Koskaan ei voi sanoa, että olen kaiken oppinut, tosin ihmiset ovat vaan niin erilaisia.
Seksi ei saisi koskaan olla luutunutta. Aina pitäisi kehittää uutta luoda seksistä mielekästä ettei siitä tulisi ns. "pakkopullaa". Seksistä tulee nauttia jokaisessa iässä, oli sitten nuori tai vanha. Siinä ei tule ikää katsoa, millaista nautinto tulee olemaan.
Eihän ikä vaikuta siihen, milloin ja missä se himo iskee. Eikä myös, minkä ikäisten välillä himo on. Se on se luonnon laki.
1 / 2
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt