Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Ei saa yhä edelleen jokaisesta takaisin. Otetaas vieeeellä kerran :D
    Jos luovuttaja EI käytäkkään koiraa (joka on SIIS aina mahdollista),niin sijoitussopimuksessa saa siinä mielessä "takaisin",koska siinä koira on luovutettu joko selkeästi halvemmalla tai jotkut antaa myös ilmaiseksi.
    Jos taas tehdään NORMAALI eli kohtuullinen jalostusoikeuden jättö,niin siinäkin "saa" siinä mielessä,että se koira on myyty enemmän tai vähemmän,mutta joka tapauksessa halvemmalla.
    Jos taas puhutaan ihan oikeasta liisauksesta,josta jo kerroin,niin siinä siltä keneltä liisataan (eli aikuinen koira ja ns.kohdun vuokraus),korvaus tulee joka tapauksessa,JOS sopimus tehdään.
    Aloittajan tapauksen omalaatuisessa tapauksessa ostaja ei saa yhtään mitään hyötyä,jos koiraa ei käytetäkkään eli koirasta on maksettu täysi hinta.

    Jos joku on tehnyt jalostusoikeuden noin moneen astutukseen (uroksen),niin todennäköisesti,jos vastaanottaja jostain syystä sen haluaakin riitauttaa,niin sopimus katsotaan kohtuuttomaksi ja hän voittaa.
    Mutta onhan se nähty,että mitä ihmeellisempiä soppareita on tehty,niitä sitten tuolla oikeusasteissa käsitellään.Ja valitettavasti sitten taas kaikkien kasvattajien maine kärsii,kun jutut kulkee ja yleistetään kaikki kasvattajat linsiin viilaajiksi...
    Ja jos myy koiran omaksi,normaalihinnalla,niin tavara on kokonaan ostajan melo selvästi ja päätäntävalta hänellä.Eli jos ei myöhemmin halua koiraansa antaa,niin siinä se.
    Ihan samoin,jos kasvattaja haluaa,että kasvatit terveystutkitaan,ja se laitetaan soppariin,niin sillä viimekädessä ei ole mitään merkitystä,varsinkaan jos siihen ei ole liittynyt myös hinnanalennus.
    Tosini monet kasvikset tekevätkin niin,että joukkotutkituttaa tai palauttaa/maksaa hinnan,kun koira tutkitaan.Silloin siis maksu.
  2. Otetaas vielä kerran...

    Ensinnäkin,normikäytäntö on se,että kun koira liisataan,niin silloin puhutaan "aikuisesta" koirasta. Eli joku ostaa joltain jalostusoikeuden ja siitä sitten sovitaan hinta,miten sovitaan.
    Jalostusoikeuden pidättäminen pennusta,kuin myös sijoitussopimus on eri juttunsa.

    Mainitsemasi "Tilanne" on lähinnä siis jalostusoikeuden jättäminen(paitsi että hinnan alennus normisti),jota yleisemmin käytetään kuitenkin sijoitusmuotoa,koska se on selvempi kaikkien kannalta.Urospentuihin/tuonteihin käytetään lähinnä jalostusoikeuden pidättämistä,tosin nyt on tehty uroksille myös oma sijoitussopimus,ja saapi nähdä,ottaako se tuulta purjeisiin.

    Viimekädessä pitäisi olla lakimies,ja siinäkin erikoistunut,että voi vastata lainopillisesti mainitsemastasi tavasta.Mutta kuten jo sanoin,itse katson tuon ns.kohtuuttomaksi,jos hinnan alennusta ei ole,ja melkoisella todennäköisyydellä esim.verrattuna muihin kohtuuttomaksi katsottuihin tapauksiin,niin jos ostaja haluaa asian riitauttaa,tai ei ylipäätään halua antaakkaan koiraansa,niin häviät asian melko varmasti.
    Sekin on kiikunkaakun,että tekee jalostusoikeuden,ja myy halvemmalla.Siinä kun ostaja omistaa täysin koiran,ja viimekädessä tavaran omistaja on siitä täysivaltaisesti päättävä.Oli sitten ehtoja tai ei.Eli viimekädessä,jos ostaja päättääkin olla koiraansa antamatta,niin voipi olla,että onnistuukin.Noista on jokusiakin sopimusriitoja,ja sen mitä tiedän,niin ainakin voi muodostua hyvin pitkälliseksi...Eli ihan simppeliä ei ole hinnanalennuskaan viimekädessä.
    Eli varmin tapa on sijoitus.

    En nyt ymmärrä tuota "tosiasialla" olevaa kommennttia siinä suhteessa,että joka muodossahan ostaja saa etua itselleen.Jopa siinä,jonka mainitsit (jonka itse katson kyseenalaiseksi) eli jos pentue tehdään.
    Kun ostajia valitaan,niin se on aina tärkeä juttu löytää mahdollisimman hyvät ja sopivat kodit.Ihan samalla lailla voisi mainitsemasi tapa houkuttaa vain "hyödyllisempää" pentua hakea,koska hyödyn siitäkin saa,vaikkakin mahdollisesti myöhemmin.

    Mutta suoraan sanoen,minusta mainitsemasi tapa "vähän haisee" eli tulee mieleenlähinnä halu minimoida sijoituksesta tuleva mahdollinen tappio.Eli joka tapauksessa ei häviä itse mitään,kun koiran myy kokonaisella hinnalla.
  3. Näkemykset on eri asia,kuin se,että puhutaan jo linjasta.
    Kun puhutaan linjasta,niin tullaan selkeisiin eroihin,joihin määrätietoisesti pyritään ja ostajalla on suuri mahdollisuus saada juuri haluamansa tyyppi.Esim.käyttölinjaiset ja näyttelylinjaiset joissain rodussa.Ero on selkeä selvästi ja siihen aktiivisesti pyritään.Yleensä myös käyttölinjaiset ei pahemmin näytelmissä pärjää.

    Bullmastiffeissä enemmän on kyse makuasioista kasvattajilla.Ihan kuten yleensäkin roduissa...Koska eipä taida kukaan bulli kasvattaja haluta kasvattaa koiria,jotka ei näytelmissä pärjäisi.Erot on siis niin pienet,ettei varsinaisesti eri linjaisista voi puhua,vaan makuasioista,ulkonäön suhteen.
    Myöskin jos puhutaan ihan selkeästi eri linjoista,niin ne pystytään myös määrittämään sukutaulujenkin perusteella.Kuka kenenkin linjoista on...Jos taas katsotaan bullmastiffien sukutauluja,niin eiköhän löydy niin paljon samoja koiria eri sukutauluista viimekädessä paljonkin,että selvää ulkonäöllistä linjaa(sanan siinä merkityksessä) tuskin voi sanoa,kuten juuri roduissa,jossa selkeästi siis eri linjat,jonkun suhteen.

    Ja jos tarkalleen otetaan,niin bullmastiffeillä ei ole ollut koskaan ollut sellaista tyyppiäkään,jossa iso,raskas ja pitkäkuonoinen.
    Ihan vanha bullmastiffi(esim.Suomeen rantautuessaan) oli aikoinaan kevyempi ja myös pitkäkuonoisempi.

    Lähinnä makueroissa voi sanoa,että toiset tykkää matalaraajaisimmista,toiset korkeammista.Kummassakin sitten taitaapi löytyä niitä,jotka pitävät jytkymmistä ja vähemmän.Kuonon pituudet on suht samoja,koska rotu on päärotu,ja jos näytelmissä haluaa pärjätä,niin aika standardiin silloin pyritään ulkonäöllisesti.Siinä juuri suurin ero kun puhutaan varsinaisesti jostain linjoista,siis jollain tapaa näkyen myös selkeesti ulkonäössä ;)
    Niin ja siihen standartiin kuonon mitassa siksikin todennäköisesti tullaan pyrkimään yleensäkin lyhytkuonoisilla tulevaisuudessa yhä enemmän,koska tuomarit ovat herkemmin alkaneet puuttumaan liian lyhyihin kuonoihin terveyssyistä. Liian pitkästä taas on aina huomauteltu,ja pääroduilla se on joskus jopa jollain tuomarilla palkintosijaakin laskeva.
  4. Ei saa ilmaiseksi,välttämättä,eli jos koiraa ei jalostukseen käytetäkkään eli ei tule jalostuskelpoista ym. Silloin,jos vakuusraha on maksettu,niin se on koiran ns.ostohinta.
    Laillisuudesta on vaikea sanoa viimekädessä,mutta useinmiten siinäkin voidaan tulla siihen,että jos koira on omaksi ostettu ja tätdellä hinnalla,niin silloin viimekädessä päätäntävalta on ostajalla.Sopimuksiahan voi mitä vaan tehdä,mutta siinä tilanteessa,jos tulee kränää,niin vähänkään epäselvissä tapauksissa kasvattaja on usein heikoilla.

    Eli jos käykin niin,että koiraa ei käytetäkkään,niin silloin ostaja on ostanut koiran täydellä hintaa,eikä hyödy ns.kahden kaupasta mitään.
    Itse katson siis sijoitussopimuksen reilummaksi,ja sen kanssa myös kasvattaja on vahvoilla,jos jotain tulee,jos/kun itse en toiminut "kaikkein taiteen ja sääntöjen" mukaan.
    Miten sijoitussopimus on epävarmempi? En itse muuta keksi,kuin sen,että rahan menetyksen uhka siinä on suurempi,kun koira luovutetaan siis halvemmalla.
  5. "Miksi juuri maahan meno..."
    No sitä perää juuri siinä on,mutta kuten jo kerroin´,toki joillakin muustakin voi olla kyse.
    Jos nyt mietitään,niin jo maahanmeno koiralle on omanlaisensa juttu,tietyissä tilanteissa.
    Se on asento,jota koirat käyttää myös niin alistuessaan (vahvoissa tilanteissa) toisilleen,kuin myös jotkut käyttää rauhoittavina signaaleina.
    Jos sitten ajatellaan,että me ihmiset vaadimme koirilta samaa liikettä,niin eipä ole ihme,jos koirat saattavat (korostan saattavat) tuntea sen epäloogiseksi,varsinkin jos siinä tilanteena,opetuksena ym.ym.ym.on liittynyt jotain vähemmän positiivista.
    Eli ihan simppeliä.
    Varsinkin entisaikaan,jolloin käytettiin vähän "kulmikkaampia" tapoja opettaa,aina silloin tällöinkin näkyi tahkeaa maahanmenoa jollain, ja ihan selkeesti pystyi yhdistämään mistä syystä.
    Koirat kun myös yhdistelee asioita,ihan oppimisprosessissakin.Ne myös saattaa oppia asioita,joita emme edes huomaa,vaikka itse olisimme (olosuhteet ym.) syypäitä.

    En ole tuota caniksen juttua nähnyt,joten en voi sitä kommentoida.Tosin tuo sikailijakoira sanana särähtää korviin,koska minusta koirat ei sikaile.Omistajat vaan...

    koira vastaa kovalla.Tarttis nähdä aina noitkin,mitä tarkoitetaan.Kun kyse voi loppupeleissä olla aika monesta.
    Esim.Koira ei osaa (vaaditaan silti,koira menee sijaistoiminnalle),koira ei ole oikein motivoitu ( ei ole "halunnut" oppia),tilanteisiin liittyy jotain epämiellyttävää ym.
    Otetaan vaikka esim.koirasta,jolle annetaan käsky väärällä sävyllä.Koira ei mene maahan,ja omistajan käsky tulee uudesaan,ja todennäköisesti jo sitten vähän negatiivisemmassa sävyssä.Tietyntyyppinen koira esim.ohjaajaherkkä (voi olla kovakin koira) saattaa alkaa jumittaa kunnolla,eli heittää sijaistoiminnalle.

    "Niin juuri...".Ei,koska kuten sanoin,koira ei sikaile.Se ei ole ihminen.
    Minä voisin antaa antaa mitä tilaa,mutta koirat ei :D
    Ne toimii omien "käsitystensä" mukaan asioista,ei ihmismäisesti.
  6. En ole kaikkia viestejä lukenut,mutta onko testeillä todettu,että on atopiasta kyse nimenomaan?
    Jos ei,niin kannattaa ne otattaa eli varmistaa miten on.Kyse voi olla myös ihan ruoka-aine-allergiasta,joten kannattaisi EHDOTTOMASTIi tehdä eliminaatiodieetti.Tosin atooppiset usein on ruoka-aine-allertikoita myös
    Jostain kumman syystä myös atooppiset koirat voi hyötyä osaltaan siitä,että koiran ruoka vaihdetaan pois teolliselta jo pelkästään.Mutta eliminaatiodieetti kannattaa,koska usein on kuitenkin kyseessä jonkinlaisten ruoka-aineitten herkistys (myös).
    Barffiin on vaihtoehtona myös ihan kotiruoka.Siinä ei pakastinta niin isossa määrin tarvi,kuin barffissa.Pikkukoiran kanssa vielä vähemmän.
    Mutta kuitenkin se eliminaatiodieetti kannattaa tehdä,koska ihan sama ´miten ruokkii,jos siellä ruuassa jossainkin muodossa on se ainesosa,mikä allergisoi.Ja kuten sanoin,atooppiselle teollinen ei ole hyväksi useinkaan.

    Sitten homeopatiasta. Kokemusta löytyy parilta vuosikymmeneltä,ja erittäin positiivistä :) .Viimeksi hoidin sillä oman nartun valeraskautta.
    Atopian yhteydessä ei siitä ole,mutta mielestäni hyvin kannattaa mennä jonkun kokeneen ja pätevän homeopaatin juttusille.
    Tosin siitä olen aika varma,että nuot koiria hoitavat aika todennäköisesti myös suosittavat ensisijaisesti myös siirtämään koiran pois teolliselta ruualta kokonaan ;)

    Niin,ja koiran sterilointia kannattaa myös miettiä.Sillä on myös saatu hyviä kokemuksia tuonsuuntaisissa tapauksissa.Usein kun hormoonitoiminnan muutokset ja "hormoonipiikit" ilmeisesti jollain lailla edesauttaa oireiluita syystä tai toisesta.