Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Täytyy kyllä sanoa,että mikä ihme nykyaikana on ihmisillä niitten koirien kilkuttimia olla vainoamassa :D

    Jos ajattelee entisaikaan,niin oli ihmisillä muutakin tekemistä...
    Minusta yksi suurin syy nylppimiseen on sijaistoiminta. Eli koira purkaa sillä esim.ylimääräistä energiaansa ja/tai stressiä. Jokin kiihdyttävä tilanne sen usein laukaisee.Useinhan kun noita viestejä lukee,niin monessa mainitaan,että koira on melkoinen koohottaja...
    Se taas,että otetaan tuollainen koira,mutta halutaankin sen olevan jotain muuta,on ristiriitaista. Ja sitten nykyään kaikkeen syy on koiran viattomat kilkuttimet,joiden poistolla sitten ajatellaan olevan oikotie onneen.
    Usein takana on se hormooninen puoli. Mutta,myös siinä on se juttu,että nylpyttäminen siinä mielessä on siinäkin sijaistoimintaa,koska yleensä mennään edellisen kanssa siinä mielessä samassa linjassa,että jos koiralla on tyyppinsä nähden liian vähän tekemistä,fyysisesti JA aivoilla,niin saapi sitten taas se alapääajattelu vallan.
    Noit dominointi jutut taas on aika harvinaisia.Jostain syystä nyt vaan tuunutaan haluavan nähdä koirat kuin ilmestyskirjan petona,joiden elämäntehtävä pennusta asti on vaan miettiä ja toteuttaa,miten jyrätä viaton omistajaparka...
    Suoraan sanottuna usein niissä on vaan kyse ihan siitä,että koira ei tiedä mitä se saa tehdä,ei ole opetettu kunnolla ja luottamus omistajaan pielessä.Eli vika siellä narunpäässä.Kun sitten hommat ei skulaa,niin joo,siitä se tietty johtuu,että koira on tietty dominoiva tai kova...

    Jos iso koira nostaa tassut kaulalle ja nylkyttää,niin se on jo aika harvinaista.Koira ei sitä helpolla tee.Siinä kun mennään sitten aika rohkeesti jo naaman alueelle,eikä se ole koiralta korrektia ja yleistä.
    Tulee tässäkin mieleen,että koira on niin vaan kiihtyneessä tilassa vaan,että sen kontrolli pettää "luontaisissa" käytöstavoissa.

    No onko sitten apua kastroinnilla.Joskus on,joskus ei yhtään mitään,pelkästään.Minusta noit on kuitenkin ihan käytöskouluasioita.Noh,toki,jos hormoonit on kyseessä niin vahvasti,että eturauhasvaivoja pukkaa (se yleensä on merkki siitä,että tosiaan on hormonaalinen juttu),niin sitten ehkä kannattaakin pallit niksasta pois,jollei muuten,niin varmuuden vuoksi.
    Noh,on siitä se varma hyöty,että jos ei palleja,niin eipä sitten vanhempana pitäis tulla kivessyöpääkään.

    Täällä on jo monenlaista neuvoa tullut.
    Meillä noit on hoidettu niin,että yksinkertaisesti on opetettu,että noit jutut ei ole sallittuja,jos sellaista mieleen tulee.Paitsi luvalla,oikeassa tilanteessa...
    Koiraa kielletään jos tarvis,mutta opetetaan tilanteessa,että kun sitä ei tehdä,niin se on oikeaa ja palkkio.
    Ei siinä sen enempää
    .Mutta jos se ongelmallista tuntuu olevan,niin sitten vaan ajatukset ohjataan muuhun toimintaan ylipäätään(miten toki muutenkin pitäisi).

    PS.Nartutkin tuota pyrkii jotkut tekemään.Ja niillä jos jollain huomaa,että usein on kyse ihan niistä hormooneista.Niillä kun pystyy selvästi erottamaan,kun jutut liittyy useinmiten hormoonipiikkeihin ;)
  2. No ensinnäkin,vauvakoirasta velä puhutaan,joten vauvakoiran taidot ei yleensä ole samaa luokkaa kuin sitten vanhempien...

    Sitten tuosta kontaktista. Se minkä kuvan sain,niin tuntuu,että pikkuinen saattaa tuntea tuon enemmän vaatimuksena,kuin puhtaasti kivana.Mitä sen siis pitäisi olla.Jos nyt ymmärsin oikein,niin pentukoiraa ei kannusteta,ei palkata (ihan vaikka laumavietilläkin (rapsutukset ym.)koskaan kun se ottaa kontaktia omistajaan.Mikä siinä on pointti? Minusta tuo on ristiriidassa siihen,että kuitenkin halutaan koiran ottavan kontaktia (ja mikä pikkuiselle on hyvin tärkeää).ja sitten kuitenkin ei anneta sille itselle luonnostaan tehdä,vaikka se siltä tulisi,vaan tehdään se pelkästään ns.koulutustilanteena,jonkinlaisena vaatimuksena aina (vaikka mukavakin,ainakin ihmisen mielestä...). Se,että pikkuinen välttelee sitä kontaktia(jos nyt puhutaan siitä silmiinkatsomisina),niin jotenkin kertoo siitä,että se on sille epämiellyttävä. Voi johtua tietty muustakin,mutta yksi syy voi olla se,että sitä ei kuitenkaan hyväksytä normaalin lähestymisen yhteydessä siltä.
    Ristiriita on yhä edelleen myös ehkä siinä,että jos koira ei ole motivoitunut ja osaa sitä kunnolla,niin sitä hihnassa "samanaikaisesti" samassa asiassa vaaditaan,mutta tilanteessa myös sitä rangaistaan.Se voi tehdä taas sen,että se yhdistää vaadittua kontaktin ottoa(mikä ei sille nyt natsaa) tilanteeseen,jossa sitä myös rangaistaan ja kokemus kontaktinotosta (siis pyydetystä ylipäätään) tuntuu entisestään epämiellyttävältä.
    Varsinkin kun puhutaan yhä edelleen pennusta,joka ei vielä osaa varmasti mitään.

    Minun mielestä siis yksi mikä tässä nyt ehkä mättää,on se,että ylipäätään kontaktinottojuttu on vähän pielessä.Homma on vähän pakkopullaa,tai joku siinä lisäksi mättää.
    Yksi syy voi olla,että se,miten koiran kanssa ylipäätään toimitaan,myös kontaktiotto,nii on jotenkin liian sekametelisoppa.En tällä tarkoita sitä,että pitäisi jotain "yhtä metodia" vaan esim.mennä,mutta pitäisi nyt tarkemmin miettiä syitä ja seurauksia siinä,miten itse toimii,ja sopiiko kaikki ihan samaan pakettiin,ja varsinkin samoissa kohtiin. Varsinkaan,kun ollaan vasta siinä mallissa,että tärkeintä olisi saada koira toimimaan niin,että on sille mahdollisimman mukavaa yhteisoloa.

    Monelta täältä tulikin mielestäni ihan hyviä kommentteja paljonkin,joten lähinnä nyt puutuin tuohon,joka eniten silmääni pisti.

    ps.Kukkis kirjoittikin hyvin viettipäämäärästä.Lisäisin siihen vielä, että sellainen viettipäämä ajaa myös asiaansa" eniten" mihin koira todella haluaa pyrkiä. Ja se kannattaa opetuksessa muistaa.Toki tarkoitan sitten niitä viettejä,joita voi hyödyntää antaa :D
  3. No juu,kyyläämäänkin.Riippuu mitä sillä tarkoitetaan :D
    Sanoisin lähinnä katsomaan,jos siis puhutaan nyt kontaktista siis tässä merkityksessä.Sanoillahan voi olla eri merkitystä.
    Nakinpaloja voi toki käyttää sen opettelussa,mutta itse tarkoitus ei ole se,että kontakti on vaan nakki.
    Kontakti on hyvä asia monessa asiassa.Siinä ohittamisen opettelussakin (jos sen haluaa tehdä muulla tavoi,kuin pakotteen avulla).Koulutuksen yhteydessä on kaiken A ja O (jos puhutaan siis tottelevaisuuden).
    Kontaktilla voi myös rauhoittaa koiraa (sitä voi käyttää ja toteuttaa siis eri tavoin).

    Laumanjohtajajutut perustuu laumaviettiin.Laumavietti on vietti siinä missä muutkin koiran vietit.Jota on jalostamalla toisille aikoinaan lisätty,toisille ei niinkään.
    Yhä edelleen ne geenit määrää paljon. Koiran kuuluu ottaa kontaktia.Siitä olen samaa mieltä.Se luonnostaan onkin sitten oma juttunsa.On rotuja,jotka on jalostettu toimimaan läheisesti ihmisen kanssa,ne ottavat myös kontaktia yleensä luonnostaan helpommin ja oma-aloitteellisemminkin.Sitten taas rodut,joita tehty itsenäisempiin hommiin,niille se varsinainen kontaktin otto ei ole ihan niin samaa.Erot huomaa jo pennuissa,ja varsinkin nuorissa koirissa.Jos vaikka vertaa noita erityyppisiä irti,niin eka ryhmä hyvin helposti ottaa itsestään kontaktia,ei irtoa niin helposti(kaikki ei lainkaa kovin kauas),kun taas jälkimmäinen ryhmä voi olla hyvinkin oma-aloitteinen jo nuoresta. Se taas ei välttämättä ole hyvä asia,ellei sitten ihan jossain korvessa asu ja koira pelkästään siellä on esim.auki. Toisin sanoen,sitä kontaktia voi joutua ihan opettamaankin,ja itse katsoisin sen olevan hyvä asia jo aloittaa pienestä,varsinkin jos halutaan,että se koira olisi hanskassa mahdollisimman pian.Se sitten miten se tehdään,niin jos se parhaiten onnistuu ruuanhankkimisvietillä,mikä on vietti siinä kuin muutkin ;),niin mikäs siinä.
    Toki viimeinen silaus koiran ja ihmisen väliseen yleiseen kontaktiin on monien asioitten summa,ja koskee sitten ihan mitä tapaa tahansa toimia,ylipäätään.Ja kun kaikki on jo mallissa sen koiran kanssa,niin se kontaktin ottokin on koissulle selvempää,myös ihan "itsestään" .
  4. Tästäkin on ollut vastaavia ketjuja useita,kannattaa kelailla ;)

    Tuo toiminta voi johtua melkoisen monesta,tai moni voi vaikuttaa yhdessäkin.Riipuen luonteesta (rotukin) ja monesta muusta tekijästä Eli voi olla pelkoa (puremasta),yleistä epävarmuutta,syystä tai toisesta,tai mitä perheen isä jo kirjoitteli.Niin monta tekijää...
    Mutta yhtä kaikki,usein suurin syy on se,ettei sille koissulle yksinkertaisesti ole opetettu miten sen halutaan toimivan,painotan TAAS sanaa opetettu,ei siis oletettu sen itsestään oppivan.Eli ihan perusasiaa myös,kuten miten kuljetaan hihnassa ja ohitetaan muut. Tapoja tuossa on jokusiakin,niistä sitten valita se omin.Ja sitten se opetetaan,motivoidaan ja myös vaaditaan. Riippuen miten toimitaan,niin tarvittaessa käytetään kieltosanaakin,mutta omasta mielestäni se ei saa olla itseisarvo ainakaan vaan se,että koira saadaan haluamaan suorittamaan mahdollisimman hyvin (mielentila).

    Sitten ylipäätään.Minä en kannata mitään koirapuistoilua,en myöskään minkään sortin hihnassa seukkailua.
    Vaan koira opetetaan ohittamaan muut,jolloin toimitaan loogisesti,ja koirakin tietää silloin paremmin,mitä siltä odotetaan,eikä sen tarvi soveltaa omiaan.
    Koirat ei tarvi myöskään sosiaalistamiseen seurustelua pilvin pimein muitten kanssa. On niitäkin,joilla on useampi koira perheessä,ja koirat leikkii vaan omiensa kanssa.Minusta sekin ok.Ylipäätään riittää muutama kiva koirakaveri,jonka kanssa hyvin tullaan toimeen ja saadaan tuonsortin kuntoiluakun harrastaa.

    Se mitä siedättämistä itse kannatan,niin ihan vaan niin,että opetetaan kontakti koiraan parhaiten uppoavalla tavalla(mikä se kullekkin on) ,harjoitellaan sitä mahdollisemman vahvaksi,ja muistetaan tarvittaessa vaatimukset.Sitten käydään harjoittelemassa myös esim.jonkun kentän laidalla,missä muita koiria ym.tilanteissa ja pikkuhiljaa edetään lähemmäs.
    Muuten sitten vaan tarvittaessa vaan paneudutaan kunnolla niihin ohituksiin (miten sitten haluaakin omistaja,ei koira).Ja mikä tärkeää,itse aina rauhallisen,päättävän itsevarmana.

    Niin,ja vaikken mikään varsinainen "johtajuus" fani olekkaan :D,niin tärkeää on myös se kokonaisuusvaltaisuus,ihan kaikeessa,eli koiran ja omistajan suhde ja luotto omistajaan,olisi hyvä olla kunnossa.Se auttaa kaikkeen.Sen arvioimiseen ja auttamiseen voi sitten hakea apua alan ihmisiltä tai harrastajilta.Vaikka oman rodunkin :)
  5. Rotukoiratehtailuako? Vaikea sanoa,jos olet ostanut paperittoman...

    Jos tekijällä on kennelnimi ja siis oikeasti kasvattaa myös/on kasvattanut rotukoiria,niin ota yhteys rotujärjestöön ja kennelliittoon.Sitä kautta voidaan vaikuttaa tuohon.Ja saataisiin tekijä tapetille ja tietoon.
    Jos olette ostaneet rotukoiran,riippuu mitä niissä papereissa lukee,eikä se sitä olekkaan,niin kannattaa ottaa yhteyttä myös kuluttaja-asiamieheen.Kyseessä on petos.

    Mikä on kiivaaseen tahtiin? Jos on rekattuja,niin näkyy jalostustietojärjestelmässä.Jos ei,niin ei missään.Siksikin on hyvä tukea vaan rekattujen koirien kasvatusta ;)
    Epäilyksistä selvästä huonosta koiranpidosta kannattaa otta yhteys eläinsuojeluväkeen,ja kertoa heille.

    Mikä ylipäätään on omistajan vastuu ? Ei sen ihmeempi kuin käyttää maalaisjärkeä, tarkistaa AINA tarkoin mistä ostaa eli paikka ja kysyä tarkoin koirista.Kasvattajista saa tietoa netistä,jota taas ei ole vaikea käyttää.Sieltä saa,kuin myös media on täynnä ohjeita ja tietoa asiaan liittyen.
    Kotikoiran voi ostaa ihan samalla lailla rekattuna,ja kannattaakin.Ja nimenomaan hyvältä ja vastuulliselta kasvattajalta. Ja sellaisia kyllä löytyy,jos vähänkään viitsii vaivaa nähdä.
    Siinä vaiheessa,jos kasvattaja myy rekkaamattomia,on jo jotain mäihää ja kun ostaja ostaa niitä,niin oma moraali on enemmän tai vähemmän jo hakoteilla.
    Valitettavasti nykypäivänä ei voi tämän tietomäärän keskellä missä ollaan,sanoa,ettei tiennyt...Ainakaan minun mielestäni.