Heippa! Meillä on 1,5v ikäinen uros-saksanpaimenkoira. Mörri on kotona mahtava kumppani, tottelevainen ja rauhallinen, tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja vieraiden kanssa. Ei mitään ongelmaa. Ulos lähtiessä sitten remmikäyttäytyminen on ihan jotain muuta.
Sakumme ei tule toimeen vastaantulevien koirien kanssa: välitön haukkuminen ja rähiseminen alkaa heti toisen koiran nähdessä, ja hihnassa on silloin pitämistä. Koirapuistossa tulee paremmin toimeen (ei remmitilannetta), mutta silloinkin uuden koiran tapaaminen alkaa haukkumisella: joskus säkäkarvat pystyssä, kiertelee uutta koiraa ja häntä heiluu puolelta toiselle. Koiramme on epävarma, ei ole tähän mennessä ollut kuitenkaan agressiivinen, että ei ole toista koiraa näykkässytkään. Koirapuistossa alkuhaukkumisen jälkeen Mörri tosin ryhtyy leikkiin, jos uusi tuttavuus on itsekin kärsivällinen, aktiivinen ja leikkisä, koosta ja rodusta riippumatta: uusi tuttavuus voi leikkiä jahtaamalla sakuamme, ja toisinpäin, jolloin juttu toimii. Haukkuminen loppuu, ja leikki voi jatkua. Uuden tuttavuuden ollessa arka, tai kokiessa koiramme liian hyökkäävänä, ei leikkimisestä tule mitään. Mörri haukkuu aikansa, kunnes kyllästyy, ja etsii muuta virikettä (keppejä, hajuja) ja välillä toteaa, että se sama koira vieläkin pyörii entisellä paikalla ja haukkumisella taas toteaa asian uudelleen.
Olisi kiva jos tähän käyttäytymiseen saisi muutosta. Sakumme ei kuitenkaan ole agressiivinen, mutta sekin päivä voi koittaa, jos ei muista koirista mitään positiivista saa irti (ja vastoinpäin: muille koirille jää huono maku suuhun sakuista). En tiedä, että onko sakumme 4kk:n iän pentukokemuksella vaikutusta: suuri bullmastriffi näykkäisi Mörriä selkään purujäljet jättäen, vaikka pentuna ei tajunnut muuta kuin haistella uutta tuttavuutta (ei lähestynyt koiraa haukkuen).
Olemme lukeneet ns. siedätysmenetelmästä, jossa epävarmaa koiraa tuodaan asteittain lähemmäksi uusia tuttavuuksia. Palkitaan aina makupalalla, kun haistelee ja katselee uutta koiraa kauempaa, eli ottaa etäisesti pientä kontaktia. Tilanteen tosin pitäisi olla stressitön (mm. ei vetää hihnasta, ja omistajan olla itsekin rento). Mutta miten tällaistakaan voi toteuttaa käytännössä? Asumme alueella, joka on koiranomistajien suosima. Välttämättömästi tulee jonkun kulman takaa koira vastaan, ja silloin ollaan taas liian lähellä, ettei voi kauempaa aluksi koiraa nuuhkia. Miten tällöin remmissä kiskomattomuuskaan on mahdollista, jos koira alkaa rähistä?
Onko mitään hyviä käytännön neuvoja, miten toimia? Miten saada koira lähestymään muita niin, että epävarmuudesta ei ole enää merkkiäkään? Olen tosi kiitollinen vastauksista, pienetkin neuvot auttavat!
Me Mörrin kanssa kiitämme!
uros-saku ei tule toimeen koirien kanssa, neuvoja!
28
826
Vastaukset
- perheen isä
Yritin lukea viestiä pariinkertaan ja ehkä hieman jäi ristiriitainen kuva asiasta.
Nyt en olisi varma, että koira ei hyväksy muita koiria syystä että sitä on pentuna purtu. Tuo voisi ennemminkin olla saksanpaimenkoiralta korostunutta suojeluntarvetta teitä kohtaan. Tuo käytös joka tapahtuu vain remmissä viittaa myös siihen. Samoin kuvaus koirapuistosta.
ilman loukkaavaa tarkoitusta kiinnitin huomiota tiettyyn sävyyn kirjoituksessa. esim."Olisi kiva jos tähän käyttäytymiseen saisi muutosta"..Spk:lta ei kannata toivoa tai haluta mitään. Se mitä tavoitellaan, niin se pitää vaatia. Tämä ei tarkoita, että pitää olla kova, vaan pitää olla hyvin määrätietoinen ja päättäväinen tähtäämällä haluttuun päämäärään. Päin vastaista kirjoituksessa kertoo se, että asia on pitkittynyt ja jatkuu edellee.
Tuota käytöstä ei pidä sallia ei YHTÄÄN. Se pitää vain keskeyttää ja vaatia että keskeytyy ennen kuin muuta tapahtuu. Jokin verran rotua tuntien, niin käytös voi istua sitkeänä ja kokeneeltakin spk ihmiseltä ongelman kitkemiseen voi mennä 2-3pv, että asian käytös taittuu, mutta se on tapahtunut, niin loppu muutos on nopeaa.
Muutos/toivotut muutokset pitää tapahtua kuitenkin ennen kahtavuotta.
Olisi kiva saada kukkahatuttoman sedän mielipide/näkemys pitkänlinjan spk.harrastajana tähän - Koiran ehdoilla
Ajatus on mielestäni oikea, siedättämällä ja vastaehdollistamalla (muutetaan koiralle epämiellyttävä asia miellyttäväksi) saa tuon ongelman korjattua - vaatii kyllä paljon töitä ja treeniä. Ongelmasi on siis vain se, että et pysty toteuttamaan tilannetta käytännössä - se vaatiikin pientä panostusta. Kannattaa etsiä koirakerhojen/koirapuiston/tämän foorumin kautta tai mistä vaan keksit treenikavereita, jotta saat lavastettua tilanteen. Häiriökoirien pitää ainakin alkuun olla ehdottomasti rauhallisia, eli ei koiria joilla on sama ongelma! Eli, sovit häiriökoiran kanssa missä he ovat ja missä te olette ja teette kuvailemasi treenin paikassa rauhallisessa jossa ei yleensä liiku muita koiria. Muutenkin kannattaa valita omat ulkoilureitit ja ajat niin, että koiralle ei ole liikaa häiriöitä ja että pääset tilanteisiin jossa voit palkata koiraa.
Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että toinen koira tulee yllättäen jostain kulman takaa, on ehkä paras kääntyä rauhallisesti ja viedä oma koira poispäin toisesta koirasta jotta se ei pääse aloittamaan räyhäämistä. Kun olette menossa pois ja viimein tarpeeksi kaukana, voit palkata omaa koiraasi jos se vaikka rauhallisesti katsoo ohimenevää koiraa. Jos koira ei ole rauhallinen, olette liian lähellä ja on siirryttävä kauemmaksi. Eli koiraa palkataan vain rauhallisesta käytöksestä, ja sinun tehtävä on säädellä etäisyyttä häiriöön niin että koira käyttäytyy halutulla tavalla. On tärkeää kuitenkin että ehdit viemään koiran pois ennen kuin se alkaa räyhäämään - jos se pääsee pois kun se jo räyhää, tavallaan palkkaat sen räyhäämisestä. Räyhääminen johtuu arkuudesta, ja jos koira räyhäämällä pääsee pois pelkäämänsä asian luota, tulee räyhäämisestä sille kannattavaa. Toisaalta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä räyhäävää koiraa poispäin jos tilanne pääsee siihen, mutta silloin voi vaikka potkaista itseään nilkkaan ja torua itseänsä kun on päästänyt tilanteen niin pitkälle, ja muistaa seuraavalla kerralla reagoida nopeammin :)
Kun saatte onnistumisia, alkaa koira oppimaan miten sen halutaan käyttäytyvän ja myös liittämään hyviä kokemuksia toisiin koiriin, ja voitte asteittain lähestyä häiriökoiraa. Eli voi olla että ensimmäisen viikon aikana olette aina 30 metrin päässä, seuraavan viikon treeneissä voitte päästä jo 25 metrin päähän jne. Vaaditaan siis paljon toistoja ja treeniä erilaisissa tilanteissa ja erilaisten koirien kanssa, ja edistymistä todennäköisesti alkaa tapahtumaan jo muutaman viikon jälkeen
Omasta mielestäni on hyvin mahdollista, että hyökkäyksen kohteeksi joutuminen on aiheuttanut tämän epävarmuuden. Sekin tukee sitä, että juuri siedättäminen ja vastaehdollistaminen ovat parhaita keinoja ongelman korjaamiseksi - koira räyhää juurikin tämän huonon kokemuksen aiheuttaneen epävarmuuden takia, eikä siis tarvitse keksiä mitään johtajuusteorioita selittämään käytöstä.- perheen isä
Se, että asia on pitkittynyt, kertoo pitkälti sen, että asiaa ei ole osattu käsitellä ja nyt jos lähdetään hakemaan/tekemään keinotekoisesti kohtalotoveriden kanssa häiriötilanteita, niin suuri mahdollisuus on, että tuosta tulee spk.lle leikki. Ja se ei ole "kiva" asia.Nyt puhun siis SPK:sta. Sen sano että tehokkain tapa torjua tuo käytös tuolla rodulla on keskeyttää se alkuunsa määrätietoisesti...Ja suunnata huomiota.
- vaatiiasennemuutosta
Tottakai sillä on vaikutusta, jos koiranne päälle on käyty. Muutoinkaan kaikki koirat eivät ole kaikkien kavereita, eihän me ihmisetkään olla, ei siis koiratkaan ja se pitää vain hyväksyä. Koiranne elehtiis elvästi epävarmuutta, teidän pitäisi osoittaa sille, että ei tarvitse pelätä ja että te suojelette sitä. Se ei luota teihin. Miksi viette sen väkisin koirapuistoon. Omistajan tietty on kiva seistä siellä, ei tarvi liikkua. Varmasti tilanne joku kerta räjähtää, koiranne on siellä jatkuvasti varuillaan, sterssin alla. Ajattelisitte sitä, ettekä itseänne.
Minäkin asun alueella, jossa valtavsti koiria. Osa ihmisistä päästää koiransa lupaa kysymättä toisten luo. Minä suojelen koiraani ja kiellän tylysti, joskus vaihdan suuntaa, hyppää lumipenkkaan väistäen, se on hankalaa, mutta teen sen koirani vuoksi. Tuo väentungos on siis tekosyy.
Ette saavuta koiranne luottamusta, jos viette sen väkisin puistoon tutustumaan, sehän niskakarvoillaan (maailman viimeinen merkki omistajille, että minä en halua tänne! mutta te ette välitä) viestii suurta epävarmuuttaa, sallitte kohtaamiset lenkillä ym.
Lukekaa ne kirjat uudeleen ja miettikää haluatteko todella auttaa koiraanne vai tehdä kuten itsellenne on helppoa ja jatkaa samaan vanhaan malliin? Tästäkin on ollut vastaavia ketjuja useita,kannattaa kelailla ;)
Tuo toiminta voi johtua melkoisen monesta,tai moni voi vaikuttaa yhdessäkin.Riipuen luonteesta (rotukin) ja monesta muusta tekijästä Eli voi olla pelkoa (puremasta),yleistä epävarmuutta,syystä tai toisesta,tai mitä perheen isä jo kirjoitteli.Niin monta tekijää...
Mutta yhtä kaikki,usein suurin syy on se,ettei sille koissulle yksinkertaisesti ole opetettu miten sen halutaan toimivan,painotan TAAS sanaa opetettu,ei siis oletettu sen itsestään oppivan.Eli ihan perusasiaa myös,kuten miten kuljetaan hihnassa ja ohitetaan muut. Tapoja tuossa on jokusiakin,niistä sitten valita se omin.Ja sitten se opetetaan,motivoidaan ja myös vaaditaan. Riippuen miten toimitaan,niin tarvittaessa käytetään kieltosanaakin,mutta omasta mielestäni se ei saa olla itseisarvo ainakaan vaan se,että koira saadaan haluamaan suorittamaan mahdollisimman hyvin (mielentila).
Sitten ylipäätään.Minä en kannata mitään koirapuistoilua,en myöskään minkään sortin hihnassa seukkailua.
Vaan koira opetetaan ohittamaan muut,jolloin toimitaan loogisesti,ja koirakin tietää silloin paremmin,mitä siltä odotetaan,eikä sen tarvi soveltaa omiaan.
Koirat ei tarvi myöskään sosiaalistamiseen seurustelua pilvin pimein muitten kanssa. On niitäkin,joilla on useampi koira perheessä,ja koirat leikkii vaan omiensa kanssa.Minusta sekin ok.Ylipäätään riittää muutama kiva koirakaveri,jonka kanssa hyvin tullaan toimeen ja saadaan tuonsortin kuntoiluakun harrastaa.
Se mitä siedättämistä itse kannatan,niin ihan vaan niin,että opetetaan kontakti koiraan parhaiten uppoavalla tavalla(mikä se kullekkin on) ,harjoitellaan sitä mahdollisemman vahvaksi,ja muistetaan tarvittaessa vaatimukset.Sitten käydään harjoittelemassa myös esim.jonkun kentän laidalla,missä muita koiria ym.tilanteissa ja pikkuhiljaa edetään lähemmäs.
Muuten sitten vaan tarvittaessa vaan paneudutaan kunnolla niihin ohituksiin (miten sitten haluaakin omistaja,ei koira).Ja mikä tärkeää,itse aina rauhallisen,päättävän itsevarmana.
Niin,ja vaikken mikään varsinainen "johtajuus" fani olekkaan :D,niin tärkeää on myös se kokonaisuusvaltaisuus,ihan kaikeessa,eli koiran ja omistajan suhde ja luotto omistajaan,olisi hyvä olla kunnossa.Se auttaa kaikkeen.Sen arvioimiseen ja auttamiseen voi sitten hakea apua alan ihmisiltä tai harrastajilta.Vaikka oman rodunkin :)- näin täällä
aivan, turhat pulinat pois, koira hallintaan ja menoksi, ole se johtaja laumallesi.
toisest koirat pehmeämpiä ja mielyttämishaluisempia kuin toiset, ja jos ei tehoa namit niin toistoja ja toistoja. Turha sanoa "olen yrittänyt", jos on tehnyt asian pari kertaa, tai vaikka parikymmentä; kun olet tehnyt homman noin 200 kertaa, eikä vieläköön tule tuloksia, niin mieti mitä olet tehnyt väärin, onko menetelmä tai tapa oikea. Ainahan se on vika siellä hihnan toisessa päässä, ei lemmikissä. - perheen isä
"koiran ja omistajan suhde ja luotto omistajaan,olisi hyvä olla kunnossa.Se auttaa kaikkeen."...ei voi toistaa ikinä liikaa tämän merkitystä. Oli koira minkä luontoinen tahansa.
itse jotenkin tunnen tuon käytöksen ja se kumpuaa jossain vaiheessa esille kenellä tahansa n.7-9kk ikäisenä. Toiset karsii sen heti, toisille se jää, kun ei osaaa ajoissa lukea tuon käytöksen kehityspiirteitä, johtui se alku sitten mistä tahansa. Itse näen kanssa tuon koirapuiston aivan turhakkeena -tosin en ole sitä juuri koskaan ymmärtänytkään. En ainakaan käyttäisi koiraa siellä ennen varsinaisen ongelman ratkaisua. Joku tuossa viestii nyt ristiriitaa ja se joku voi olla vaikka joku ihan pikkuseikka.
(tai sitten se on lukia eli minä ja -39 kuume) - Kukkahatuton setä
näin täällä kirjoitti:
aivan, turhat pulinat pois, koira hallintaan ja menoksi, ole se johtaja laumallesi.
toisest koirat pehmeämpiä ja mielyttämishaluisempia kuin toiset, ja jos ei tehoa namit niin toistoja ja toistoja. Turha sanoa "olen yrittänyt", jos on tehnyt asian pari kertaa, tai vaikka parikymmentä; kun olet tehnyt homman noin 200 kertaa, eikä vieläköön tule tuloksia, niin mieti mitä olet tehnyt väärin, onko menetelmä tai tapa oikea. Ainahan se on vika siellä hihnan toisessa päässä, ei lemmikissä.Ensinnäkin, saksanpaimenkoira ei ole mielestäni "koirapuistokoira". Eikä siitä nyt sen enempää, jottei eksytä sivuraiteille. Toissa viikolla jututin useampaakin "aloittelevaa" spk-harrastajaa eräässä tilaisuudessa ja jokaisella heistä oli ainakin jonkinasteisia ongelmia ohittamisen kanssa. Ihan samat jutut on kuullut monta monituista kertaa aiemminkin, eikä syyttä.
Minun mielestäni tietynlainen "innokkuus", jopa "ärhäkkyys" tai "hyökkäävyys" muita koiria kohtaan kuuluu rodun luonteeseen. Uroksilla eritoten sitä täytyy olla ja pitäisin todella hämmästyttävänä, mikäli spku:lla ei tällaista luontoa olisi. Tällä en tarkoita sitä, että se pitäisi hyväksyä käytöksenä vaan sitä, että lähtötilanne ei ole mitenkään epänormaali eikä pidä ajatella heti ensimmäisenä "mitä tein väärin" tai "onko koirani sekaisin" onko johtajuusasiat kunnossa tms.
Tuo siedätys on ihan oikea tapa ja sitä täällä on puitukin useaan otteeseen, joten kannattaa selailla aiempia posteja. Riippuu tietysti aikalailla koiran iästä, kuinka tätä asiaa lähtee taklaamaan, mutta jos lähdetään purkamaan juttua 1,5 vuotiaasta koirasta, niin tuon ikäiseltä voi jo odottaa "seuraa" komennon osaamista - ainakin jollain tasolla. Yleensä nämä tilanteet ovat ennakoitavissa eli vastaantuleva koira näkyy hyvissä ajoin, mutta jos tilanne tulee yllättäen, niin silloin vaan tiukalla asenteella eteenpäin ja koira tulee perässä vaikka selällään.
Jos otetaan ohittaminen tilanteessa, jossa ei voi kääntyä tai kiertää eli siedättäminen on pois laskuista, niin heti kun koira "aktivoituu" vastaantulijasta, niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle (olettaen, että koira vasemmalla puolella), komento "seuraa" ja vaaditaan seuraaminen. Tällöin on hyvä pitää jotain lempipalloa tai patukkaa näkyvillä (tai namia, jos on enemmän namin perään). Aina kun koiran katse herpaantuu, niin "ei" ja jos huomio ei palaa "ei":n jälkeen, niin tuuppaus kantapäällä kannikkaan. Sitten vaan reipasta vauhtia eteenpäin.
Aluksi tämä kannattaa treenata siten, että koira komennetaan istumaan ja sitten komennetaan "seuraa" eli koiran täytyy pitää katsekontakti, muuten toimitaan ihan samoin. Antaa toisen siis ohittaa ja keskitytään kontaktin pitämiseen. Riippuu paljon koiran luonteesta, aiemmin opituista asioista ja kouluttajan osaamistasosta kuinka kauan tähän menee. Nopeimmat oppivat muutamassa päivässä, mutta ei ole lainkaan harvinaista että tuota saa treenata kuukausitolkulla. Kaikista tärkeintä tässäkin on se, että johdonmukaisesti toimii JOKA KERTA samalla tavalla. Jos koiraa on purtu pienenä, niin se on varma, että kauan menee ennenkuin homma sujuu täydellisesti ja joillain puremalla alistetuilla koirilla tilanne ei korjaannu koskaan.
Tavoitetila on, että oma koira noteeraa vastaantulevat koirat, muttei reagoi niihin millään tavalla. Kun spk sosiaalistetaan, niin minun mielestäni se kannattaa tehdä aina 1-1 tilanteissa eli yhden koiran kanssa kerrallaan, ei siis koirapuistossa. - perheen isä
Kukkahatuton setä kirjoitti:
Ensinnäkin, saksanpaimenkoira ei ole mielestäni "koirapuistokoira". Eikä siitä nyt sen enempää, jottei eksytä sivuraiteille. Toissa viikolla jututin useampaakin "aloittelevaa" spk-harrastajaa eräässä tilaisuudessa ja jokaisella heistä oli ainakin jonkinasteisia ongelmia ohittamisen kanssa. Ihan samat jutut on kuullut monta monituista kertaa aiemminkin, eikä syyttä.
Minun mielestäni tietynlainen "innokkuus", jopa "ärhäkkyys" tai "hyökkäävyys" muita koiria kohtaan kuuluu rodun luonteeseen. Uroksilla eritoten sitä täytyy olla ja pitäisin todella hämmästyttävänä, mikäli spku:lla ei tällaista luontoa olisi. Tällä en tarkoita sitä, että se pitäisi hyväksyä käytöksenä vaan sitä, että lähtötilanne ei ole mitenkään epänormaali eikä pidä ajatella heti ensimmäisenä "mitä tein väärin" tai "onko koirani sekaisin" onko johtajuusasiat kunnossa tms.
Tuo siedätys on ihan oikea tapa ja sitä täällä on puitukin useaan otteeseen, joten kannattaa selailla aiempia posteja. Riippuu tietysti aikalailla koiran iästä, kuinka tätä asiaa lähtee taklaamaan, mutta jos lähdetään purkamaan juttua 1,5 vuotiaasta koirasta, niin tuon ikäiseltä voi jo odottaa "seuraa" komennon osaamista - ainakin jollain tasolla. Yleensä nämä tilanteet ovat ennakoitavissa eli vastaantuleva koira näkyy hyvissä ajoin, mutta jos tilanne tulee yllättäen, niin silloin vaan tiukalla asenteella eteenpäin ja koira tulee perässä vaikka selällään.
Jos otetaan ohittaminen tilanteessa, jossa ei voi kääntyä tai kiertää eli siedättäminen on pois laskuista, niin heti kun koira "aktivoituu" vastaantulijasta, niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle (olettaen, että koira vasemmalla puolella), komento "seuraa" ja vaaditaan seuraaminen. Tällöin on hyvä pitää jotain lempipalloa tai patukkaa näkyvillä (tai namia, jos on enemmän namin perään). Aina kun koiran katse herpaantuu, niin "ei" ja jos huomio ei palaa "ei":n jälkeen, niin tuuppaus kantapäällä kannikkaan. Sitten vaan reipasta vauhtia eteenpäin.
Aluksi tämä kannattaa treenata siten, että koira komennetaan istumaan ja sitten komennetaan "seuraa" eli koiran täytyy pitää katsekontakti, muuten toimitaan ihan samoin. Antaa toisen siis ohittaa ja keskitytään kontaktin pitämiseen. Riippuu paljon koiran luonteesta, aiemmin opituista asioista ja kouluttajan osaamistasosta kuinka kauan tähän menee. Nopeimmat oppivat muutamassa päivässä, mutta ei ole lainkaan harvinaista että tuota saa treenata kuukausitolkulla. Kaikista tärkeintä tässäkin on se, että johdonmukaisesti toimii JOKA KERTA samalla tavalla. Jos koiraa on purtu pienenä, niin se on varma, että kauan menee ennenkuin homma sujuu täydellisesti ja joillain puremalla alistetuilla koirilla tilanne ei korjaannu koskaan.
Tavoitetila on, että oma koira noteeraa vastaantulevat koirat, muttei reagoi niihin millään tavalla. Kun spk sosiaalistetaan, niin minun mielestäni se kannattaa tehdä aina 1-1 tilanteissa eli yhden koiran kanssa kerrallaan, ei siis koirapuistossa.Esille tuli aika tarkalleen sen luontoista asiaa kun odotin.
"Minun mielestäni tietynlainen "innokkuus", jopa "ärhäkkyys" tai "hyökkäävyys" muita koiria kohtaan kuuluu rodun luonteeseen"..tämä on se ehkä tärkein yksittäis huomio, joka tulisi huomioida jo pentu aikaisessa koulutuksessa ja tämän kehitystä olisi seurattava, sillä se saattaa muuten yllättää. Tämän vuoksi myös skp ei ole se paras koirapuisto koira. Aika tulee näyttämään miksi, jos siellä käy.
ot. aivan tuli hykerrettyä muutamaan kertaan että joku käyttää vielä samoja kikkoja kuin minäkin.
"niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle"..oikein käytettynä oikeasti tämä on tehokas tehoste.
Tämä oli esimerkiksi ainoa tapa kerran kun minulla oli 4v. spk uros koulutettavana, kohtaamis tilanteihin.
Kun mikään ei enää auttanut, niin kantapäällä tönäisy pysähdytti koiran rähinätilanteessa ja jäi aina tuijottamaan minua hölmistyneesti. Räyhäämine loppui kuin seinään. Se jotenkin yllätti koiran ja ilmeisesti teho perustui jalan osumiseen erogeeniselle alueelle ja tästä koira ilmeisesti häkeltyi. - =o
perheen isä kirjoitti:
"koiran ja omistajan suhde ja luotto omistajaan,olisi hyvä olla kunnossa.Se auttaa kaikkeen."...ei voi toistaa ikinä liikaa tämän merkitystä. Oli koira minkä luontoinen tahansa.
itse jotenkin tunnen tuon käytöksen ja se kumpuaa jossain vaiheessa esille kenellä tahansa n.7-9kk ikäisenä. Toiset karsii sen heti, toisille se jää, kun ei osaaa ajoissa lukea tuon käytöksen kehityspiirteitä, johtui se alku sitten mistä tahansa. Itse näen kanssa tuon koirapuiston aivan turhakkeena -tosin en ole sitä juuri koskaan ymmärtänytkään. En ainakaan käyttäisi koiraa siellä ennen varsinaisen ongelman ratkaisua. Joku tuossa viestii nyt ristiriitaa ja se joku voi olla vaikka joku ihan pikkuseikka.
(tai sitten se on lukia eli minä ja -39 kuume)"tietynlainen innokkuus, ärhäkkyys ja hyökkäävyys" ei kuulu palveluskoiraksi luokiteltaavaan rodun luonteeseen!!!!
se on lähestulkoon aina oire riittämättömästä liikunnasta, koulutuksesta, kurin, virikkeiden ja tekemisen puutteesta. vai onko suurin osa koirista ylivilkkaita? - perheen isä
=o kirjoitti:
"tietynlainen innokkuus, ärhäkkyys ja hyökkäävyys" ei kuulu palveluskoiraksi luokiteltaavaan rodun luonteeseen!!!!
se on lähestulkoon aina oire riittämättömästä liikunnasta, koulutuksesta, kurin, virikkeiden ja tekemisen puutteesta. vai onko suurin osa koirista ylivilkkaita?""tietynlainen innokkuus, ärhäkkyys ja hyökkäävyys" ei kuulu palveluskoiraksi luokiteltaavaan rodun luonteeseen!!!!"...ihanko huumoria vai mikä on pointti?..eikö kyse ole siitä että joillain roduilla on joitain ominaispiirteitä luonteessa tai muuten. Eikö näitä piirteitä mitä milläkin rodulla on oteta kouluttamalla haltuun, joko rajaamalla, niitä tai nostamalla niitä tai poistamalla tai mikä mitenkin on tarpeen.
Eikö juuri se ole tarkoitus, että koira oikein kouluttamalla saadaan pakkahallintaan ja niistä ominaisuuksista käyttöön juuri ne halutut asiat ja hallitusti. Vai miten ajattelit asiat menevän. - aloittelija vain
=o kirjoitti:
"tietynlainen innokkuus, ärhäkkyys ja hyökkäävyys" ei kuulu palveluskoiraksi luokiteltaavaan rodun luonteeseen!!!!
se on lähestulkoon aina oire riittämättömästä liikunnasta, koulutuksesta, kurin, virikkeiden ja tekemisen puutteesta. vai onko suurin osa koirista ylivilkkaita?No minä en ole kokenut saksanpaimenkoiraihminen, mutta uskon kyllä täysin tuohon mitä edellä on sanottu saksanpaimenkoiran luontaisesta ärhäkkyydestä, hyökkäävyydestä ja innokkuudesta.
Mun ensimmäinen saksanpaimenkoira oli 10v. kodinvaihtajauros, jota oli kohdeltu aika kaltoin (mm. lyöty rautakangella yms.). Kun aiempaa kokemusta ko. rodun koirista ei ollut, tulkitsin aika monia asioita sen käytöksessä aikaisemmista kokemuksista johtuviksi. Ja osa tietenkin oli niistä johtuvaa ja vähintäänkin niiden vahvistamaa.
Nyt mulla on 8kk saksanpaimenkoira ja yllätys yllätys olen huomannut siinä paljon samoja piirteitä kuin mitä vanhassa koirassani oli... esim. selkeä potentiaali remmissä räyhäämiseen sillä on. Ja tämän koiran kanssa olen myös oppinut, että monissa kokeneiden saksanpaimenkoiraihmisten näkemyksissä on pointtia (esim. saksanpaimenkoiralta ei pyydetä vaan vaaditaa). Ensi alkuun hakkasin kyllä päätä seinään, mutta pikkuhiljaa tunnun oppivan... koiran luonne on sen opettanut, mikä toimii ja mikä ei. Eli virheitä on kyllä tullut tehtyä. :) - perheen isä
aloittelija vain kirjoitti:
No minä en ole kokenut saksanpaimenkoiraihminen, mutta uskon kyllä täysin tuohon mitä edellä on sanottu saksanpaimenkoiran luontaisesta ärhäkkyydestä, hyökkäävyydestä ja innokkuudesta.
Mun ensimmäinen saksanpaimenkoira oli 10v. kodinvaihtajauros, jota oli kohdeltu aika kaltoin (mm. lyöty rautakangella yms.). Kun aiempaa kokemusta ko. rodun koirista ei ollut, tulkitsin aika monia asioita sen käytöksessä aikaisemmista kokemuksista johtuviksi. Ja osa tietenkin oli niistä johtuvaa ja vähintäänkin niiden vahvistamaa.
Nyt mulla on 8kk saksanpaimenkoira ja yllätys yllätys olen huomannut siinä paljon samoja piirteitä kuin mitä vanhassa koirassani oli... esim. selkeä potentiaali remmissä räyhäämiseen sillä on. Ja tämän koiran kanssa olen myös oppinut, että monissa kokeneiden saksanpaimenkoiraihmisten näkemyksissä on pointtia (esim. saksanpaimenkoiralta ei pyydetä vaan vaaditaa). Ensi alkuun hakkasin kyllä päätä seinään, mutta pikkuhiljaa tunnun oppivan... koiran luonne on sen opettanut, mikä toimii ja mikä ei. Eli virheitä on kyllä tullut tehtyä. :)Niinhän se vain on että kun eri roduissa on eri ominaisuuksia niin niiden perusteellahan niitä eri tehtäviin koulutetaan tai valitaan harrastuksiin ja kotikoiriksi. Kyse on niiden kykyjen/ominaisuuksien hyödynnettävyydestä tai hyödyntämättömyydestä kumpikin asia näkyy. Jälkimmäinen näkyy selvemmin.
Heti kun ymmärrät täysin tuo "vaaditaan" asian tuon rodun kohdalla kokemuksenperusteella niin tuskin törmäät sen jälkeen mihinkään mistä et itse selviä. Näet asiat sitten hieman toisin ja myös toimit niin.
Remmiräjässä pitää olla asenne että: EI MUUTEN RÄHJÄTÄ..tai kyllä voi rähjätä KUN MINULLE SOPII.
Huomioi kuitenkin tämän koulutuksessa, että seuraat koiraasi riittävän tarkasti. Koira yleensä antaa ennen kun tapahtuu niin lyhyen katsekontaktin (vilkaisun) ja tämä jää monelta usein huomioimatta.
Samoin puhu rauhallisesti ja säännöllisesti koiralle lenkin aikana ja seuraa kiinnittääkö koira siihen miten korvillaan huomiota (korvat kääntyy taakse tai käy säännöllisesti takana), jos niin tätä on hyvä käyttää hyväksi noiden tilanteiden ennakoimiseen ym.. - Kukkahatuton setä
perheen isä kirjoitti:
Esille tuli aika tarkalleen sen luontoista asiaa kun odotin.
"Minun mielestäni tietynlainen "innokkuus", jopa "ärhäkkyys" tai "hyökkäävyys" muita koiria kohtaan kuuluu rodun luonteeseen"..tämä on se ehkä tärkein yksittäis huomio, joka tulisi huomioida jo pentu aikaisessa koulutuksessa ja tämän kehitystä olisi seurattava, sillä se saattaa muuten yllättää. Tämän vuoksi myös skp ei ole se paras koirapuisto koira. Aika tulee näyttämään miksi, jos siellä käy.
ot. aivan tuli hykerrettyä muutamaan kertaan että joku käyttää vielä samoja kikkoja kuin minäkin.
"niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle"..oikein käytettynä oikeasti tämä on tehokas tehoste.
Tämä oli esimerkiksi ainoa tapa kerran kun minulla oli 4v. spk uros koulutettavana, kohtaamis tilanteihin.
Kun mikään ei enää auttanut, niin kantapäällä tönäisy pysähdytti koiran rähinätilanteessa ja jäi aina tuijottamaan minua hölmistyneesti. Räyhäämine loppui kuin seinään. Se jotenkin yllätti koiran ja ilmeisesti teho perustui jalan osumiseen erogeeniselle alueelle ja tästä koira ilmeisesti häkeltyi.Heh heh... Minä olen sen verran lempeä, että pukkaan vaan "sopivasti" kannalla lonkkaan, en munille, niin koiran tasapaino peräpäässä heittää ja aina se kääntyy katsomaan, kuka tönäisi - olisiko kenties toinen koira :) Ja tosiaan, saksanpaimenkoiran luonne on se mikä se on ja jos sitä ei ole valmis hyväksymään, niin sitten kannattaa valita joku toinen rotu.
- Eräs vaan
perheen isä kirjoitti:
Esille tuli aika tarkalleen sen luontoista asiaa kun odotin.
"Minun mielestäni tietynlainen "innokkuus", jopa "ärhäkkyys" tai "hyökkäävyys" muita koiria kohtaan kuuluu rodun luonteeseen"..tämä on se ehkä tärkein yksittäis huomio, joka tulisi huomioida jo pentu aikaisessa koulutuksessa ja tämän kehitystä olisi seurattava, sillä se saattaa muuten yllättää. Tämän vuoksi myös skp ei ole se paras koirapuisto koira. Aika tulee näyttämään miksi, jos siellä käy.
ot. aivan tuli hykerrettyä muutamaan kertaan että joku käyttää vielä samoja kikkoja kuin minäkin.
"niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle"..oikein käytettynä oikeasti tämä on tehokas tehoste.
Tämä oli esimerkiksi ainoa tapa kerran kun minulla oli 4v. spk uros koulutettavana, kohtaamis tilanteihin.
Kun mikään ei enää auttanut, niin kantapäällä tönäisy pysähdytti koiran rähinätilanteessa ja jäi aina tuijottamaan minua hölmistyneesti. Räyhäämine loppui kuin seinään. Se jotenkin yllätti koiran ja ilmeisesti teho perustui jalan osumiseen erogeeniselle alueelle ja tästä koira ilmeisesti häkeltyi.Eiköhän sekin ole ihan yksilöllistä onko sakemanneista koirapuisto koiraksi vai ei.Meillä maaliskuussa 2v täyttävä sakemanninarttu & hyvin tulee toimeen koirapuistoissa muiden koirien kanssa.On käynyt koirapuistoissa jo siitä asti ku sai ekat rokotukset,pois sulkien tietysti juoksuajat.Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia.
Sit tähän tekstiin: Jos otetaan ohittaminen tilanteessa, jossa ei voi kääntyä tai kiertää eli siedättäminen on pois laskuista, niin heti kun koira "aktivoituu" vastaantulijasta, niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle (olettaen, että koira vasemmalla puolella) - perheen isä
Eräs vaan kirjoitti:
Eiköhän sekin ole ihan yksilöllistä onko sakemanneista koirapuisto koiraksi vai ei.Meillä maaliskuussa 2v täyttävä sakemanninarttu & hyvin tulee toimeen koirapuistoissa muiden koirien kanssa.On käynyt koirapuistoissa jo siitä asti ku sai ekat rokotukset,pois sulkien tietysti juoksuajat.Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia.
Sit tähän tekstiin: Jos otetaan ohittaminen tilanteessa, jossa ei voi kääntyä tai kiertää eli siedättäminen on pois laskuista, niin heti kun koira "aktivoituu" vastaantulijasta, niin oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle (olettaen, että koira vasemmalla puolella)"Eiköhän sekin ole ihan yksilöllistä onko sakemanneista koirapuisto koiraksi vai ei"...mikäs siinä aika näyttää ja jos koira ei muusta tiedä niin ei taida osata vaatiakkaan.
"eläinsuojeluun koiran potkimisesta."...Asiat ymmärtää miten lukee. Saman syytteen voi siis saada myös koiran taputtamisesta. Tosin jalalla se tapahtuu enemminkin työntämällä ja aika harva sen huomaa.
Käännöksissä olen usein käyttäny laiskalla koiralla ja ilman syytteitä. Mutta mitäs tästä kinaamaan. - tokotooko
perheen isä kirjoitti:
Niinhän se vain on että kun eri roduissa on eri ominaisuuksia niin niiden perusteellahan niitä eri tehtäviin koulutetaan tai valitaan harrastuksiin ja kotikoiriksi. Kyse on niiden kykyjen/ominaisuuksien hyödynnettävyydestä tai hyödyntämättömyydestä kumpikin asia näkyy. Jälkimmäinen näkyy selvemmin.
Heti kun ymmärrät täysin tuo "vaaditaan" asian tuon rodun kohdalla kokemuksenperusteella niin tuskin törmäät sen jälkeen mihinkään mistä et itse selviä. Näet asiat sitten hieman toisin ja myös toimit niin.
Remmiräjässä pitää olla asenne että: EI MUUTEN RÄHJÄTÄ..tai kyllä voi rähjätä KUN MINULLE SOPII.
Huomioi kuitenkin tämän koulutuksessa, että seuraat koiraasi riittävän tarkasti. Koira yleensä antaa ennen kun tapahtuu niin lyhyen katsekontaktin (vilkaisun) ja tämä jää monelta usein huomioimatta.
Samoin puhu rauhallisesti ja säännöllisesti koiralle lenkin aikana ja seuraa kiinnittääkö koira siihen miten korvillaan huomiota (korvat kääntyy taakse tai käy säännöllisesti takana), jos niin tätä on hyvä käyttää hyväksi noiden tilanteiden ennakoimiseen ym..Mielestäni remmirähjäystä ei pidä hyväksyä, mutta mielestäni et voi myöskään vaatia, että pitää tulla puistossa toimeen vieraitten koirien kanssa.
Itselläni on sekarotuinen (mm. spk, rotikka) uros, jonka kanssa puistoilimme noin 1,5-vuoden ikään asti. Sitten alkoi tulla urosten kanssa tappeluita ja päätin, ettei enää puistoilla. Kavereiden koirien kanssa tulee hyvin juttuun, mutta vieraiden urosten kanssa ei. Koira ei kuitenkaan rähjää remmissä. Itse en mitenkään väkisin yrittänyt käyttää puistossa, vaan lopetin siellä käynnit. Koiralla on kuitenkin paljon kavereita, joiden kanssa välillä puistoillaan. Uroksilla on melko yleistä, että ei siedetä muita, varsinkin hieman kovemmilla roduilla. Mielestäni se kuuluu asiaan.
Olen myös päättänyt, että kun seuraavan koiran otan, niin en tuntemattomien kanssa puistoile. Tutut koirat riittävät ja eipähän puistossa ollessa tarvitse kokoajan vahtia, että tapahtuukohan jotain. - Eräs vaan
perheen isä kirjoitti:
"Eiköhän sekin ole ihan yksilöllistä onko sakemanneista koirapuisto koiraksi vai ei"...mikäs siinä aika näyttää ja jos koira ei muusta tiedä niin ei taida osata vaatiakkaan.
"eläinsuojeluun koiran potkimisesta."...Asiat ymmärtää miten lukee. Saman syytteen voi siis saada myös koiran taputtamisesta. Tosin jalalla se tapahtuu enemminkin työntämällä ja aika harva sen huomaa.
Käännöksissä olen usein käyttäny laiskalla koiralla ja ilman syytteitä. Mutta mitäs tästä kinaamaan.Täälläpäin on kuule sellaisia ihmisiä joiden mielestä oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle (olettaen, että koira vasemmalla puolella) on potkimista.Ja muutenkin täälläpäin kyllä ihmiset seurailevat miten kouluttaa koiraa,miten sitä kohtelee yms.Mulle rupes kerran naapurin ämmä huuteleen pihaltaan kun palautin koiran istumaan (siis otin koiraa pannasta kinni & vein sen siihen paikkaan istumaan mihin olin sen istu & paikka-käskyillä jättänyt.En rettuuttanu tai mitään muutakaan)että häntä käy sääliksi meidän koirat & että hän soittaa eläinsuojeluun.Kumma kyllä,niitä eläinsuojelijoita ei ole tähänkään päivään menessä näkyny.
- perheen isä
Eräs vaan kirjoitti:
Täälläpäin on kuule sellaisia ihmisiä joiden mielestä oikealla kantapäällä tönäisy koiran persaukselle (olettaen, että koira vasemmalla puolella) on potkimista.Ja muutenkin täälläpäin kyllä ihmiset seurailevat miten kouluttaa koiraa,miten sitä kohtelee yms.Mulle rupes kerran naapurin ämmä huuteleen pihaltaan kun palautin koiran istumaan (siis otin koiraa pannasta kinni & vein sen siihen paikkaan istumaan mihin olin sen istu & paikka-käskyillä jättänyt.En rettuuttanu tai mitään muutakaan)että häntä käy sääliksi meidän koirat & että hän soittaa eläinsuojeluun.Kumma kyllä,niitä eläinsuojelijoita ei ole tähänkään päivään menessä näkyny.
Tämmöiseksi tämä on nykyisin mennyt. Älä sano hyi ja tai ei vaan sano namnam tai koirasi kärsii muuten traumoista lopun ikänsä ja miettii itsemurhaa..
- Veikoviitonen
tokotooko kirjoitti:
Mielestäni remmirähjäystä ei pidä hyväksyä, mutta mielestäni et voi myöskään vaatia, että pitää tulla puistossa toimeen vieraitten koirien kanssa.
Itselläni on sekarotuinen (mm. spk, rotikka) uros, jonka kanssa puistoilimme noin 1,5-vuoden ikään asti. Sitten alkoi tulla urosten kanssa tappeluita ja päätin, ettei enää puistoilla. Kavereiden koirien kanssa tulee hyvin juttuun, mutta vieraiden urosten kanssa ei. Koira ei kuitenkaan rähjää remmissä. Itse en mitenkään väkisin yrittänyt käyttää puistossa, vaan lopetin siellä käynnit. Koiralla on kuitenkin paljon kavereita, joiden kanssa välillä puistoillaan. Uroksilla on melko yleistä, että ei siedetä muita, varsinkin hieman kovemmilla roduilla. Mielestäni se kuuluu asiaan.
Olen myös päättänyt, että kun seuraavan koiran otan, niin en tuntemattomien kanssa puistoile. Tutut koirat riittävät ja eipähän puistossa ollessa tarvitse kokoajan vahtia, että tapahtuukohan jotain.En ymmärrä näitä "siedättämisiä" sun muita, edetään ensin 200m säteeltä.. sitten 198m säteeltä... sitten 100m.. sitten 2m ja sitten koira jo haukkuu ja taas 200m päähän ja sitten kun koira täyttää 11v niin ennen piikille vientiä voidaan todeta, että ei ees rähjää.
Miksei vaan voi mennä "isännän elkein" eli ehdottoman rauhallisena ja määrätietoisena tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja jos koira alkaa kenkkuilemaan niin kerrotaan sille, että turpa kiinni ja ohjataan sen huomio oikeisiin asioihin.
Miksi tehdä asioista niin helve... vaikeita..
Mustavalkoinen asia - Veikkoviitonen
Veikoviitonen kirjoitti:
En ymmärrä näitä "siedättämisiä" sun muita, edetään ensin 200m säteeltä.. sitten 198m säteeltä... sitten 100m.. sitten 2m ja sitten koira jo haukkuu ja taas 200m päähän ja sitten kun koira täyttää 11v niin ennen piikille vientiä voidaan todeta, että ei ees rähjää.
Miksei vaan voi mennä "isännän elkein" eli ehdottoman rauhallisena ja määrätietoisena tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja jos koira alkaa kenkkuilemaan niin kerrotaan sille, että turpa kiinni ja ohjataan sen huomio oikeisiin asioihin.
Miksi tehdä asioista niin helve... vaikeita..
Mustavalkoinen asiaja minun mielestä koira ei tarvitse mitään "seuraa"-komentoja ihmisten ja koirien ohittamiseen.
Sitten kun vielä pari amatööriä sotkee tähän siedättämiseen namit niin tuho on taattu, välillä palkataan koiraa ties mistä ja välillä taas tästä.
Toisaalta koirapuistoon jos spk:ta (tai mitä tahansa koiraa) vie niin ei ihmekään, että koira suojelee sinua.. - Eräs vaan
Veikkoviitonen kirjoitti:
ja minun mielestä koira ei tarvitse mitään "seuraa"-komentoja ihmisten ja koirien ohittamiseen.
Sitten kun vielä pari amatööriä sotkee tähän siedättämiseen namit niin tuho on taattu, välillä palkataan koiraa ties mistä ja välillä taas tästä.
Toisaalta koirapuistoon jos spk:ta (tai mitä tahansa koiraa) vie niin ei ihmekään, että koira suojelee sinua..ja minun mielestä koira ei tarvitse mitään "seuraa"-komentoja ihmisten ja koirien ohittamiseen.
- kokemäki rules
Veikoviitonen kirjoitti:
En ymmärrä näitä "siedättämisiä" sun muita, edetään ensin 200m säteeltä.. sitten 198m säteeltä... sitten 100m.. sitten 2m ja sitten koira jo haukkuu ja taas 200m päähän ja sitten kun koira täyttää 11v niin ennen piikille vientiä voidaan todeta, että ei ees rähjää.
Miksei vaan voi mennä "isännän elkein" eli ehdottoman rauhallisena ja määrätietoisena tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja jos koira alkaa kenkkuilemaan niin kerrotaan sille, että turpa kiinni ja ohjataan sen huomio oikeisiin asioihin.
Miksi tehdä asioista niin helve... vaikeita..
Mustavalkoinen asiatämä on täysin viherpiipertäjien juttuja kaikkine nakkeineen ja herkkuineen.
Näitä helvetin piipertäjiä on nykyisin selvittämässä joka paikassa puolikkaan koiran kokemuksella.
Oikein helvatin asiantuntija kettutyttöjä. - Terva^^
kokemäki rules kirjoitti:
tämä on täysin viherpiipertäjien juttuja kaikkine nakkeineen ja herkkuineen.
Näitä helvetin piipertäjiä on nykyisin selvittämässä joka paikassa puolikkaan koiran kokemuksella.
Oikein helvatin asiantuntija kettutyttöjä.Oletko ongelmakoirakouluttaja?
- perheen isä
Terva^^ kirjoitti:
Oletko ongelmakoirakouluttaja?
Koska olen palkkatyössä muualla. Olen auttanut ihmisiä koira ongelmissaan n.25v. Nykyisin vähemmän töiden takia. Pääasiassa kuitenkin "pitovaikeus" koiria ja uudelleen sijoitusta omien harrastusten ohessa. Hevosten kanssa myös samaa, mutta se on jäänyt liikaa aikaa viepänä asiana.
Ongelmakoirakouluttaja on käsittääkseni päätoiminen. - hupsosta
perheen isä kirjoitti:
Koska olen palkkatyössä muualla. Olen auttanut ihmisiä koira ongelmissaan n.25v. Nykyisin vähemmän töiden takia. Pääasiassa kuitenkin "pitovaikeus" koiria ja uudelleen sijoitusta omien harrastusten ohessa. Hevosten kanssa myös samaa, mutta se on jäänyt liikaa aikaa viepänä asiana.
Ongelmakoirakouluttaja on käsittääkseni päätoiminen.Tuolla yhdessä ketjusa sua ylistetään. :)
- perheen isä
hupsosta kirjoitti:
Tuolla yhdessä ketjusa sua ylistetään. :)
Jätetään aihe.=O
- hupsosta
perheen isä kirjoitti:
Jätetään aihe.=O
Hän tahtoo olla ingognito. :) oukei.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381299
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä35830Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad27586- 14580
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26538Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30526- 24521
Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .16482Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver15472