tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Sorry,että puutun tässä kohtaa keskusteluun,mutta pieni tarkennus on pakko laittaa :D

    "Jos koira alkaa vastaantulevalle automaattisesti näyttämään alistuvia ja rauhoittavia eleitä...""Se edelleenkin pelkää".

    Ei.Vaan nyt pitäisi joko tarkentaa,mitä tarkoittaa nimenomaan alistuvat eleet ja mitä rauhoittavat eleet.Ja/tai käyttää sanomaa nimenomaan ja/tai muodossa tarvittaessa.
    Jos puhutaan alistuvista eleistä,siis nimenomaan niistä,niin silloin on kyse voimakkaasta reaktiosta,johon koiran puolelta voi liittyä useinkin syystä tai toisesta paineistusta.Ja mikä siltä osin ei ole silloin tietenkään hyvä asia,ei koiralle itselleen,eikä aina välttämättä vastapuolellekkaan.
    MUTTA,jos puhutaan rauhoittavista eleistä ja signaaleista,joilla ei tarvi olla mitään tekemistä alistumiseleiden kanssa,ja useinmiten ei olekkaan,koska jos mennään jo alistuseleiden puolelle,niin on kyse eri tilanteesta.
    Rauhoittavia eleitä ja signaaleja voimakkaasti käyttävä taas on hyvä asia.Niin itselleen,kuin vastapuolta kohdatessa.
    Ko.koirasta se kertoo sen,että se on erittäin hyvä koirankielen käyttäjä,ei arka.Vaan pikemmin useinmiten erittäin itsevarma,joka osaa lukea myös muita koiria ja toimia tilanteen mukaan,pyrkien välttämään konflikteja ;)
    Noisin eleisiin ei olisi pahitteeksi tutustua,ihan siksikin,ettei niitä sekoitettaisi keskenään.
    Koska alistuminen kertoo paineistumisesta,kun taas rauhoittavat eleet on jotain muuta,ja niitä voi aivan mainiosti jopa kannustaa omaa koiraa käyttämään ;)

    esim.prosessissa,jossa opetetaan remmirähjääjää pois,noihin eleisiin kannustaminen auttaa asiaa aika mukavasti,jos niitä koira jossain kohtiin edes ilmentää.
  2. No kyllä minä voin kantaa ottaa,sitä samaa kuin ennenkin...

    Eli en lähtisi mihinkään hävityslinjalle,ellei ensin koeteta tehdä asioita paremmaksi oikein toden teolla.Eli pyritään pois ääripiirteistä yhteistuumin,kohti niitä alkuperäisempiä rotumääritelmän mukaisia koiria,kaikilta osin.
    Jos hävityslinjalle lähdettäisiin,niin taitaisi tulla jo pelkästään virkakoirapuolelle hankala tilanne...

    Ja myöskin roturisteytysten tekemistä voisi todella alkaa kunnolla miettimään,varsinkin pienipopulaatioisissa roduissa,jossa ehkä tarvitaan suurempaa karsintaa.

    Minulla on täällä melkein 12 vuotias koira,erittäin terveenä ollut,ja vieläkin melkoisessa iskukyvyssä,jolla sisarukset elossa ja vielä äitikin.
    Tuntuu vähän hämmentävältä ajatuskin,että rotu pitäisi joidenkin mielestä hävittaa vaan ulkonäöstä johtuen.Ongelmat tiedostan hyvin tosin tämän,kuin muunkin rodun puolesta,ongelmarttomia kun ei ihan helppo taida olla nykypäivänä löytää,mutta ne mistä ne tulee,niin pitäisi tunnustaa.
  3. Itse asiassa ymmärrän hyvinkin,että on lajeja,jotka ei sovi,varsinkaan kisamielessä.Mutta jos siis pysytään harrastamisessa,niin eiköhän se muuta hieman jo asiaa...

    Mutta vielä painotan,että mitä enemmän luen kirjoituksiasi ko.koirasta,niin sen enemmän suositan sitä viemään jollekkin pätevälle asiohin perehtyneelle (ongelmakoirakouluttaja tai joku koiriin ja niiden ongelmiin perehtynyt) näytille.
    Koira vaikuttaa niin helposti paineistuvalta ja voimakkaasti suhteessa ihmisiin (ainakin),että näyttelyt on kyllä sille aivan liian stressaavia (tuomarin kohtaaminen,jotkut tuomarit kun haluavat hyvinkin tarkkaan koiraa käsitellä),ellei sitä saada rentoutumaan.Kyllä ymmärrän,että jos on kaunis koira,niin toki sen näytille haluaa.Mutta toisaalta,jos koiralla on jo sieltä näyttöä,niin miksi tehdä jotain,mikä on sille raskasta,suoraan sanottuna (eikä millään pahalla),oman itsen takia...Koiraa tuo ei voi palvella,koska ihmisen kohtaaminen ottaa niin koville :/

    En ole tarkoittanut,että ainoa,mitä haluatte tehdä,on näyttelyt.Mutta jossain se jotenkin on vaikuttanut siltä,kun kirjoituksissa on ollut "tyyliin" ainut mitä voi tehdä.Ja taas minun mielestä on päinvastoin,koska nimenomaan näyttelyissähän se joutuu tilanteeseen,jossa se pelkää.Ja todennäköisesti paljon,koska olet voimakkaasti painottanut nimenomaan sen ihmisarkuutta.

    Mutta jos mennään harrastuksiin,niin jos koiralla on muita rajoittavia tekijöitä,niin niistähän täällä ei voi kukaan tietää,joten toki siksi ehdotellaan muita harrastuksia ;)

    " Agility harjoitus..." Miksi sai?Ihmiskontaktit?Vai mikä? Jos muut kuin mainitut,niin koira kuulostaa jo moniongelmaiselta.

    Hakua voi koettaa (miksi uskot ettei kiinnosta),vaikka ihan tuttujen ihmisten kanssa (oma perhe),välttämällä liian voimakasta kontaktinottoa koiraan.

    Miksi toko on poissuljettu?Kisaamisen toki ymmärrän,kun siinä on luoksepäästäväisyys alo-luokassa,mutta mikä estää keskenään harrastamisen,esim.jossain muodossa.Se on myös hyvä tapa vahvistaa koiran ja omistajan välistä yhteenkuuluvaisuutta.

    Jälki (pk tai mejä),miksi niitä ei voi kokeilla?Koirille hyvinkin luonnollista eli nenänkäyttöä,eikä tarvi ottaa kontaktia muihin ihmisiin.
    Tuossa esim. noit perinteisemmät,millä myös voi vahvistaa koiran itsetuntoa.

    Kyllä sinua ymmärretään,ja voin sanoa,että tiedän toisaalta tunteesi,koska olen autellut ihmisiä myös tuonkaltaisissa ongelmissa.
    Mutta ongelma on se,että kun ei saa kuitenkaan riittäväst tietoa (rotu,rotuominaisuudet vaikutttava tekijä) ym.Ja näkemättä viimekädessä on aina vähän riskaapelia tarkoin neuvoa.Siksi itse mm.suosittelin viemään koiraa jollekin näytille.

    Pidä ihmeessä lippu tosiaan korkealla :).Hommasi ei kuulosta ihan kaikkein vaikeimmasta päästä edes olevan,mutta kanattaa mennä sinne ongelman juuritasolle niin pitkälle kun pääsee,ja alkaa työstämään sieltä ensin kuntoon.Ja se se juuritaso on nimenomaan teidän välinen suhde niin,että koiran luottamus sinuun saataisiin niin vahvaksi,että sen stressi poistuu ja voi jopa hyvinkin tulla ihan "näyttelykelpoiseksi".
    Jos asia hoidetaan mahdollisimman hyvin,eikä silti saa riittävää tulosta,niin se kertoo mahdollisesti jo siitä,että on kyseessä vahva puute hermorakenteessa.Ja se sitten,onko senlaisen koiran paikka tilanteessa,jossa joutuu todella koville,on valitettavast aika kyseenalainen.
  4. Aivan.Silti olisi mielenkiintoista kuulla häneltä vastauksia,mieluiten omin sanoin...
    Noissa kirjoituksissa kuin aina silloin tällöinkin tuntuu mielipiteitä tulevan suoraan muutamalta palstalta kopsattuna...
  5. No jos täsmennät,mikä ei käy ja miksi...

    Vai puhummeko nyt kahdesta eri asiasta, harrastamisesta ja/tai pikemmin ihmisen haluamisista harrastuksen tuottamista tietyistä tavoitteista/tuloksista...

    Harrastuksiahan löytyy vaikka mitä,ihan kaikille.Se on täysin eri asia,jos halutaan jotain tiettyjä tuloksia.Se on silloin tavoitteellista harrastamista,mikä ei ole suinkaan pakko,muuta kuin pikemmin omistajien toimesta ;)

    Jos puhutaan koirasta,joka on ihmisarka,niin eiköhän se näyttelyissä NIMENOMAAN koe sitä henkistä paineistusta,joten en sitä nyt vähäisessäkään määrässä katso ihmisaralle koiralle parhaimmaksi harrastukseksi,vielä vähemmän ainoaksi,saati ylipäätään oikeaksi.
  6. Kun saat selville (itse en säännöistä löytänyt ko.kohtaa),niin pistä tänne.Kiinnostaa,miten homma menee.

    Itse asiassa luonne pitäisi ola tuomareille tärkeää.Kun puhutaan FCI: n alaisesta touhusta,niin toiminta on määritetty (näyttelysäännöt,rotumääritelmät,näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus ym.)
    Jos jotkut tuomarit ei toimi sen verran hyvin kun pitäisi,syystä tai toisesta...,niin he tekevät siinä virheen.Ja kuten joku sanoikin,näytelmätkin on toimintaa,jossa valitettavasti omaan pussiin pelaamista löytyy puolin ja toisin eli myös koirien esittäjien/omistajien,kuten myös epäpäteviä tuomareita.Mielestäni valitettavasti,koska se myös laskee toiminnan arvostusta.
    Ja kyllä itä-euroopassa hyviäkin tuomareita on,jotka tietää näytelmien säännöt ja toimii oikeaoppisesti,tiukastikkin :)

    " Ymmärrän hyvin...".Näytelmien tarkoitus on alunperin palvella jalostusta.Mutta liian paljon on tullut mukaan ihan showta,ja jotain muuta.Itse toivoisin sen vieläkin palvelevan enemmän jalostusta eli vieläkin tiukempia arvosteluja ja roduntuntemusta kauttaaltaan.

    Mutta tuo mitä sanoit vaikka kastraattiluokasta,niin mikä ettei olisi jotain sensuuntaista.Tosin mätsärit ajaa lähinnä sitä,mutta virallisiahan ne ei ole.

    Kyllä luonnetestistä pystyy osaltaan näkemään mikä on opittua piirrettä,mikä ei.kuin myös,onko siellä takana siis nupin heikkoutta.Ja ihan hyvin,jos menee,niin voi soittaa vaikka suoraan jollekkin luonnetestituomarille ja kysyä asiasta.Kuten myös kannattaa selittää asia alkuhaastaastattelussa kunnolla.Testi voidaan vaikka heti alkumetreillä keskeyttää.
    Tietty voisi ajatella viedä koira jollekin pätevälle ongelmakoiriin erikoistuneelle,joka voisi koettaa arvioida,mikä on koiralla homman nomi.JOS siis haluttaa tietää.Sitä kautta voisi myös saada apua koiralle.Se,että koira joutuu pelkotiloja kokemaan elämässään,on sille erittäin suuri stressi,joka myös verottaa sen voimia.Eli itse siis ajattelen tässä ihan koiraa :)
    Ja kuten sanoin,mielestäni sen vieminen näyttelyihin on turhaa paineistusta ja koiraa aivan liikaa stressaavaa,ellei asiaa pysty työstämään niin,että pelkotilat poistuu.Itse en koiraa turhaan henkisesti rasittaisi.Eli jos mielestäsi paineistuisi liikaa luonnetestissä,niin kyllä paineistus on myös silloin tässä tilanteessa näytelmissä turhaa,varsinkaan kun koira itse ei,eikä koiran tilanteeseen ne mitään hyvää tee.Sorry,suoraan sanottu,mutta näin se vaan on.

    Kun kysyit mistä voisi johtua,niin se on vaikea sanoa,yhtään näkemättä.Siksi ehdotin jotain kokenutta ihmistä.Koska tosiaan sitä kautta voisi koiran oloa ehkä helpottaa,jos löytyy jotain osviittaa.Myös pystyy saamaan apua koiran käytökseen.Voin kokemuksesta sanoa (vaikka itse haluankin aina nähdä),että paljonkin pystytään tekemään aroille koirille.Eli vahvistamaan niitä,vaikka se pitkälti lähtee omistan toimista.

    Tuo voi johtua siis ihan huonoista kokemuksista,ylipäätään omistajasta(pentu,nuoruus),mutta voi myöskin olla luonteenpiirre puhtaasti,joka on päässyt valitettavasti ehkä vahvistumaan omistajien toimesta,joko tiedostamatta tai ei.
    Ihmisarkuus on siis yksi geeniperimän heikkouksia.

    Se sitten käyttääkö koiria näytelmissä,jos niissä on vikaa jalostuksellisesti,ei ole minulle niinkään se pointti,mutta se on,että toivoisin,että koiran hyvinvointi olisi aina etusijalla.Jos koira ei siihen sovellu siitä syystä,että se sille itselle pahasti tökkii,niin kannattaa miettiä,voiko sitä enää harrastukseksi kutsua.Minusta kun harrastaminen on kummankin iloa :)
  7. Jep.Sitäpaitti mopot on aikas ihquja :D
    Ihan mukava,kun aina välillä jotkut tuomarit pistää voittamaan niistäkin roduista hyvän koiran,jotka ei aina "tapetilla" ole :)

    Minulla näkyy myös rotukohtaiset.Tosin siis vasta tänään olen tsekannutkin.
  8. Tuota,mistä koira tietää,kuka on synnyttänyt ja kuka ei?

    Jos puhutaan,että kova koira "kyseenalaistaa" omistajaansa,niin miksi pehmeä ei sitä tee?

    Ihan vaan kiinnostaa.
  9. On se ihan hyvä,että pikkuhiljaa noita rokotuksia aletaan järkeistää,eikä truuttailla niitä intopiukalla lekurien kukkaron hyväksi.
    Muistaakseni jo ennenkin lääketehtaitten suosituksissa oli pidemmät ajat jonkin verran kuin "pakolliset" olemassaolevat.
    Nyt kun rabies pakkokin poistettiin EU-pentujen tuonneista,niin jotain sentäs on järkeväistetty :)
  10. Miten näyttelyt on ainoa harrastus aralle koiralle?
    Harrastaahan voi mitä vaan,ja löytyy paljonkin lajeja,jotka nimenomaan tekee hyvää aralle koiralle.Jos koira on ihmisarka,niin eiköhän ne näytelmät ole sille siitä stressaavammasta päästä,eikä koiralle itselleen pahemmin mitään anna.
    Että pelkästään ihan omistajalle...
    No,kumpi sitten parempi,sitä voi vaikka miettiä...
  11. Aivan.Tuossa se olikin tarkoin sanottu,mitä tarkoittaa sertifikaatin arvoinen.
    Joten aika hurjalta ja mielenkiintoiseltakin tuntuu,että ollaan niin paljon löydetty tuomareita ( ? ),että eriä jakaa pelokkaalle koiralle...
  12. Kaikkein helpommin ja varmemmin saa vastauksen,kun soittaa suoraan kennelliittoon :),ellei kennelliiton sivuilta vastausta löydy.

    "koska Suomessa tuomariin...".Ja niin pitäisi olla muuallakin.Aika valitettavaa ja outoakin,jos niin paljon löytyy ulkomailla tuomareita,että selkeesti arasti käyttäytyvää tuomari palkkaa korkeasti...

    En ymmärrä,miksei koiraa voi luonnetestiin sitten viedä.Siellähän nimenomaan myös näkee,onko kyse kenties opitusta käyttäytymisestä vai luonteen piirteistä esim.hermorakenteen heikkouksista.
    Testissä myös alussa kysytään kaikennäköistä koirasta,jonka sitten testin vetäjä myös huomioi.Eiköhän tuomarit myös pysty näkemään,mikä on koiran suhtautuminen ihmiseen ja mikä on muuta.Eli se tuloksissa näkyy.
    Jos minulla olisi vähänkään epäselvää siitä,onko kyse opitusta vai luonteenheikkoudesta ylipäätään,niin veisin koirani testiin ihan siitä syystä,että testin kautta se on hyvinkin mahdollista saada selville.

    En kyllä myöskään ymmärrä,että jos luonnetestiin viemisen kokee koiralle vaikeana,ettei sitä voi sinne viedä,niin aika oudolta tuntuu,että miksi koiraa pitää käyttää näytelmissä,vaikka se suhtautuu pelokkaasti tuomariin ja kauhistuen kosketuksiin pyrkiviin ihmisiin.Eli laittaa koira ehdointahdoin noin stressaaviin tilanteisiin...

    Itse keskittyisin kyllä tuonlaisen koiran kanssa pikemmin siihen,että koiraan saisi mahdollisimman hyvän kontaktin,että se sitä kautta tuntisi olonsa varmemmaksi,ja saisi mahdollisesti itsevarmuutta,kuin ensisijaisesti havittelemalla jotain koiralle selkeästi stressaavaa.
  13. No pyyhitään sitten yhdessä kaipuukuolat naamasta :D
  14. Jep.Kyllä noitten pienien sessujen kanssa voi ihan samoin ja pittääkin käyttäytyä ja määrittää rajat,kuin isompienkin.Aina kannattaa muistaa,että samalaisia kotisusia ne on ja lajia,kuin isommat kaliiperit.

    Juoksuset nartut tosin hormoonihirviöillä tekee sen,että se kontin nosto lähtee helposti.Se tulee osaltaan kyllä ihan sieltä takaraivosta.Mutta se,että tekkeekö se casanova sen,niin se lähtee viimekädessä sieltä koiran asemasta,ja siitä,mikä koira luulee tai tietää sen olevan.
  15. sokerisena,kermavaahdolla.

    Eli wienermunkki tai herkkumunkki.Tosin jälkimmäinenkään ei ole enää niin ehtaa kuin vuonna kuokka ja kirves.Ennenvanhaan kunnon possumunkkikin jysähti,mutta nykyään niistä ei saa irti enempää kun kengän pohjallisista.
    Donitseista missään muodosssa en ole koskaan tykännyt.

    Aikoinaan oli koulutien varrella aivan mielettömän ihana pikkuleipomo.Sinne tuli harva se päivä poikettua koulusta tullessa.Onneksi en ole ollut pyylevyyteen taipuva.Niillä herkuilla kun olisi pikemmin muuten pyöritty kuin kävelty etiäpäin.
    Vieläkin kuolanoro alkaa valumaan,kun niitä muistelee :P
  16. Jollain koirilla vaan on niin mustat kynnet,ettei niitä viimekädessä näe kunnolla leikata edes valon kanssa.Tosin joillain näkee,kirkkaassa auringon valossa jonkun verran.
    Pentukoiralla,ja useinmilla isoilla tulee pieni kääntymä kynnen päähän.Yleensä siitä näkee,mistä leikata.Mutta,kun oikein hankalaksi menee,niin on koiria,joilla kunnet kasvaa melko suoraan.Siihen sitten täys musta väri tai ruskea...
    Mutta kun pennusta asti leikkaa viikottain,joidenkin kahdesti,pikkusen kerrallaan,niin löytää oikean kohdan.Vahinkoja silti voi sattua,sitten vaan se vuoto tyrehdytään,ja ei tehdä siitä numeroa,vaikka koiraa hieman kirpaisisikin.Eli ollaan vaan muinamiehinä.
    Mutta jos oikein hankalaksi tuntuu menevän,niin sitten voi kynsiä viilata.Saa vielä vähemmän kerrallaan,eikä pääse pätkäsemään sinne verisuoneen.
  17. Sorry,mutta nyt putosin kärryiltä eli kumpi se on joka syö kunnolla ja heti ja kumpi odottaa?
  18. Tuosta merkkaamisesta ollaan syystä tai toisesta hyinkin eri mieltä...

    Ja täytyy sanoa,että itse olen samaa mieltä pitkälti nim."lueskelen vaan" kanssa.
    Eli,merkkaaminen,jos kyseessä on terve sisäsiistiksi KUNNOLLA opetettu aikuinen koira,niin se on johtajuusongelma ja/tai sijaistoimintaa.
    Myöskin joskus isot koirat tekee sitä,mutta yleensä pienet,koska se on taas niille enempi ominainen tapa ilmentää mainitsemiani syitä.Eikä merkkaaminen ole aina pelkästään poikien juttu.

    Se pitää paikkansa,että koirat on yksilöitä,ja sekin että eri roduilla on omat pienet nyanssit.Mutta yhteistä kaikille on lajityypillinen käytös,jota kautta voidaan ne käytösraamit tehdä pääasiassa kaikille.
  19. "Eläpä ipitä siellä..."

    Ensin kysyit asiallisia vastauksia,mutta kun niitä saat,eivätkä ne ole ilmeisesti sitä mitä haluat,niin loppuu itseltäsi asiallinen kommunikointi,näemmä...

    Mitä tuossa vastauksessa oli "ipittämistä"?
    Puhdasta faktatietoa,jota löydät itsekkin,jos vähänkään vauvaudut nettiä googlettamaan.Ja kannattaakin siirtyä pikemminkin siihen puoleen,jos itse ei kestä saada asiallisia vastauksia (mitkä ei ilmeisesti miellytä).
  20. No jos mennään henk.kohtaisiin härkkimisiin,niin ei ole minun juttujani.
    Oma lähtökohtani on se,että jokainen tekee,kuten parhaaksi näkee,elää niin,kunhan se on hyväksi myös hankkimilleen eläimille.
    Se sitten,onko joku tapa ylitse muiden,kuten esim.miten ruokkii ym.,niin on pikemmin näkemysjuttuja.Eikä kaikesta tehdä henkilökohtaisuuksia.
    Pääasia on iloiset, hyvin voivat eläimet,tekee sitten erilailla tai samalla lailla.
    Minusta mielipiteitä voi olla vahvojakin ja erilaisia ( jaa minullako,ei kai :DDD ),mutta ei niistä saisi tehdä mitään henkilökohtaisia aseita.
    Ja ne asait olisi hyvä pitää mielipidetasolla,vaikka kuinka erilaisia olisikin.
    Jokaisella on omanlaisensa tapa toimia,ja kavereitten kanssa joskus naureskellaankin,että " mitä sä tollee,en mä vaan koskaan vois" ja toisinpäin.
    Mutta teen itse miten teen,niin ei haittaa,vaikka muut ei ihan samoin tee.Pääasia,että on hyvä olla,ei rasitu polla.Vai miten se sanonta meni :O)

    Meillä on koirat melkoisessa marssijärjestyksessä.Se vaan on minun tapa.Mutta,joku muu taas omalla tavallaan omiensa kanssa,kunhan vaan on itse tekemiseensä ja tuloksiin tyytyväinen :O)
    21. 194 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt