tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Voi mennä tai ei mene.Riippuu perusluonteesta.
    Se arkuus voi jäädä,mutta omilla toimilla pystyy muokkaamaan koiraa elämään sen kanssa niin,että koira voi elää stressaamatta arkuudestaan.

    Eli ensiksi,sen koiran pitää saada nollata tilanne.Eli ei väkisin pakoteta ihmisiä iholle.
    Kun kotiin tulee vieraita,niin koiraa ei huomioida.Jos/kun koira tulee ottamaan itse kontaktia,niin alussa varsinkin siihen ei kosketa.Ei katsota päin,ja annetaan vaikka oikein hyvä namu rauhallisesti ja huomiota herättämättä.Pikkuhiljaa,jos/kun koira tulee kontaktinhaluisammaksi,niin voidaan koiraa silittää rauhoittavista paikoista.
    Mutta,jos koira ei vieraan kosketuksia kaipaa,niin ei niitä ole pakko sallia.
    Ulkona ei koiran ylipäätään tarvi olla kähmittävänä.Jos haluaa,voi samaa harjoittaa kun sisällä,mutta toisaalta se on turhaa.Pääasia,että koira on rauhallinen vieressä.

    Aran/varautuneen koiran kanssa voi ihan hyvin käydä näytelmissä,tosin kannattaa miettiiä,onko siinä järkeä,JOS koira stressaa siitä paljon,eikä omalla olemuksellaan ja auktoriteetillään koiraa siellä saa olemaan rentona.Eli siis onko järkevää paineistaa koiraa liikaa,pelkän oman kunnianhimon takia.

    Mutta kuten sanoin,homma onnistuu.Eli ensin on saatava oma johtajuus (luotettavuus) niin hyvään malliin,että koira luottaa omistajaan täysin ja tekee tilanteessa kuin tilanteessa,minkä omistaja on sille ohjeistanut.Sitten opetetaan koiralle näytelmät ihan pelkkänä "tottelevaisuusliikkeenä",joita sitten hiotaan ja harjoitellaan säännöllisesti niin,että niistä muodostuu rutiini ja varmuus koiralle.
    Sitten pikkuhiljaa niihin liitetään vieraiden kanssa harjoittelu myös,kun kaikki osa-alueet (hampaidennäyttö,koskettelu,oikea liikkuminen ym.on opetettu),jotta koira huomaa,että ne kuuluu kuvioon.
    Tuosta se lähtee,mutta kaikki on tehtävä huolellisesti ja kannustavasti.

    Ai niin,"ja pentu annettu vieraiden syliin".
    Miksi ihmeessä?Tuo on hyvinkin mahdollisesti vaan tukenut pennun arkuutta.Ei ison koiran pentuakaan anneta vieraiden "alistettavaksi" pentuna.Miksi pikkukoiraa annetaan.Koira pikkukoirakin on,ja koirana sitä kannattaa pitää,ja kunnioittaa alusta asti.

    Niin,ja ei ole pahitteeksi keksiä koiralle joku kiva harastus,missä se saa onnistumisen tunnetta,ja sitä kautta alkaa luottamaan myös itseensä enemmän.Kun aktiviteetitkin on kunnossa,niin vähemmän jää koiralle "aikaa" miettiä muita juttuja.
  2. Tuo on aivan totta,että on valittava oikea rotu.Jo pelkästä väärästä rotuvalinnasta on niitä ongelmia syntynyt.

    Mutta,kyllä pennusta huomaa paljonkin.Ei tietenkään mitään valmista pakettia voi sanoa,koska se uusi omistaja myös osansa vaikuttaa.
    Mutta monta seikaa voi pennusta jo nähdä.Jos se kasvattaja vaan niitten kanssa elää,ja myöskin yksilöllisesti hoitaa ;)

    Minä itse olen mukana valitsemassa koiraa kasvattieni omistajille.Eli kerron oman mielipiteenni siitä,mikä nimenomaan pentueesta on heille sopivin.
    Se,että otetaan vaan se,mikä ekaksi vaan ehtii luokse,ei ole minkään mitta.
    Mutta toki niinkin voi ottaa,mutta siitä jää se tieto sitten pois,onko se ehkä luonteeltaan juuri sopivin omiin tarpeisiin.

    Ja pelkästään aktiivisuushan ei ole se olennaisin sopivuuskriteeri.Vaan koiran luonne kokonaisuudessaan ;)
  3. Harvemmin valitettavasti ne vanhat ystävämme vain nukkuu pois.Useinmiten niitä täytyy sinne pilvenreunalle avittaa.Näin se vaan on.

    Se luopuminen oikeaan aikaan kuuluu koiranomistajan elämäään ja velvollisuuksiin.Helppoa se ei ole,ja se on niitä asioita,joihin ei koskaan totu,monenkaan koiran jälkeen. Joskus on vaikea arvioida,koska on oikea aika.Vanhuushan ei sitä itsessään ole.Toisaalta,kun vaivat voittaa hyvän elämän,elänilo alkaa huveta,niin sen aika on.
    Eläinlääkäriä voi myös pyytää sanomaan mielipiteensä koiran kunnosta,kun itselle se voi olla vaikeaa.

    Mutta,mikä tärkeintä,kun se aika koettaa,niin sitä ei saa pitkittää vain siksi,että ei raaskita luopua.Se on väärin koiraa kohtaan.

    Koville se ottaa,mutta pikkuhiljaa siitä surusta pääsee eroon,ja vain hyvät hetket jää mieleen.

    Teillä on ollut koiralla hyvä elämä.Antakaa se olla loppuun asti,ja tehkää päätös kun on tarvis.
    Jaksamisia.
  4. Joo,noin tosiaan voi olla.

    Ihan ei tää sisäkukka osasto taida olla parhaitten handlattu meikäläisellä...
  5. ok.Kiitos vastauksista kaikille.Eli uskallan nyt sitä sitten vähän alkaa kastella.
    Toi kastelu vähän pelotti,kun joku ihme muistikuva oli,että sipulikukkia ei saa kastella kukkavaiheessa.Taitaa olla jotain omituista unta vaan.
    Tuossa olkkarin pöydällä se on huoneenlämmössä,mutta uskaltaiskohan sitä laittaa yöksi vaikka vähän patterin lähelle,jos sais enemmän lämpöä?
  6. Hieno homma :O)

    Aina se pienikin edistys on poikaa.

    Tuossa itekin olen vähän suunnitellut jotain pientä ton "nuorison" päänmenoksi.Vanha extremeurheilija kun on alkanut nostaa näemmä taas itsessäni päätä o_O
    Saas kattoo,kun irtoon tästä talviunesta,saisko homman käyntiin ;)
  7. No sitä on mitä merkillisempää urbaanilegendaa keksitty sen jälkeen,mitä enemmän on vieraannuttu luonnosta.Olihan sitä aikakautta,kun raaka lihakin teki verenhimoiseksi,ja kotiruuan tekeminen on vaikeampaa kuin ydinfysiikka ym.

    Se vaan joskus on vähän mälsää,kuin samoja viisauksia toistellaan,ja yleensä ne on ne,joilla ei ole mitään muuta tuntumaa asioihin kuin naapurin sedän kummin kaima on niin sanonut.Ai niin,tai jossain cityurbaaniteoksessa lukenut.
  8. Niin on lihansyöjä,tosin muutakin siinä sivussa menee,jos ajatellaan ilmeisesti lajina ;)

    Mainitsiko eläinlääkäri myös,että jos aidosta lihansyöjästä puhutaan,niin eipä kuivamuonatkaan oikein sovi kuvioihin.Kun ei se lihansyöjä vissiin ole tarkoitettu syömään kemiallisia lisäaineita,väriaineita,viimisen päälle käsiteltyä ruokaakaan,eh?...
  9. Ei tartte antaa.Kylmäpuristetut kasvisöljyt ym.öljyt on kuitenkin ihan ok säännöllisesti tai kuureittain annattuna.

    Tuohon puuroon toki voi ja on hyväksi lisätä kasviksia lihaa ym.Paljon proteiinia,varsinkaan kasvavalle, ei tosin kannata lisäillä,kun kuivamuona on ittessään aika jööttiä.
  10. Jaa,mitähän tekevät.

    Mielelläni kuulisin sinun ideasi?Varmaan sinulla on jotain tarjota.

    Miksi eläkeputki on mielestäsi laiskurien reitti?
    Luen mielelläni antaamaasi asiantuntevaa lausuntoa siitä.
  11. Ja mistä tiedät,että koira ei saa siitä ravintoarvollisesti yhtään mitään?Miksi ei saa?

    Tiedätkö mitä monet koirat söi melkeinpä pääasiallisena ravintona tai osana säännöllisesti silloin kun oli aika ennen flooraa,ei kun näitä koirien kuivakikkareita ?

    Oiskos ollut muuten peruna ;)

    Ja koira saa siitä ihan samat ravintoaineet kun peruna sisältää,joten se on ihan käypää tavaraa ruuan täydennykseen,kun esim.perheltä jää tai ihan vaikka väliin lisäkkeenä/pohjana.

    Ai niin,eikö niitä ole muuten oikein hienoja "allergiaruokiakin",ihan eläinlääkärien myyminäkin,peura-perunaa mm.
    Meinaatko,että kun on kuivakikkareiden muodossa,niin koira saa niistä jotain irti,mutta luonnollisessa muodossa ei sitten saa,vai ?
  12. Totta ja tarua.

    Johtuu lähinnä siitä,että kaikilla kun ei perunaa elimistö sulata lähinnä paloina.
    Mutta jos muussaa vaikka haarukalla pääosin,tai kunnolla,tai tekee muussia,niin kyllä koiralla,jolla ruuansulatus muutakin on sulattanut kuin pelkää kuvettuja kikkareita,niin ruuansulatus vanhanajan ruoka-aineksen sentäs pystyy hyväksi käyttämään.

    Peruna silloin tällöin,tai perheenruuista jäämät on ihan hyvää lisäravintoa.Kuoret kannattaa ehdottomasti myös antaa,kun niitä tulee.Siis keitetyt.
  13. Ei tuohon mitään varmaa pysty sanomaan.

    Riippuu niin monesta.
    Jollekin voi yksikin kultakalakin olla liikaa.

    Riippuu ihan siis ihmisestä,mitkä on kenenkin resurssit,minkä rotuisista/kokoisista koirista,minkälaista hoitoa vaativista muista elukoista on kyse ym.

    Pääasia,että elukat saa hyvän rodunomaisen/lajityypillisen hoidon.Aina siihen ei suinkaan vaikuta pelkkä määrä.
  14. ai huomasin,ettei koiran ikä vielä riittänyt viralliseen luonnetestiin,mutta oliko sitten jonkun pätevien ulkopuolisten muuta arviointia?
  15. Eiköhän tuo riipu paljon monesta asiasta...

    Kirjattiinko kauppasopimukseen,että koira tulee johonkin tarkoitukseen?
    Jos niin,niin se on siihen sovittava.

    Se sitten,jos koira on lopetettu luonteen vuoksi,onko jotain pätevän ulkopuolisen faktaa siihen,että se on todella koirasta johtuvaa (luonnetesti,jossa todettu pahoja puutteita ym.)

    Eli noit vaikuttaa,jos lähdet rahoja peräämään.

    Toisaalta,on vähän kinkkistä tapauksen kannalta,jos ostohetkellä koira ei ole ollut/vaikuttanut "priimalta".Eli miksi ostaa koiraa johonkin tarkoitukseen,jos sen lähtökohta ei ole paras mahdollinen.
    Vai oliko koira luovutushetkellä hyväluonteinen ja ulkomuodoltaan lupaava?
  16. Noo,saapi ainakin vähän kokemusta.Niin minä nuot pentunäytelmät aina otan myös.Ja paljolti vielä junnutkin.Meillä kun ruokinnasta johtuen useimmatkin on näyttänyt siinä tietyssä kasvuvaiheessa ihan joltain muulta kuin rotunsa edustajilta.Mutta,hiljaa hyvää tulee.Loput määrää sitten ne geenit.

    Joskus kun kattelee vanhoja mopsukoitten nuoruuskuvia,niin on kyllä hymyssä pitelemistä...
  17. Hörökorva on ilmottu Turkkuseen,jos nyt pääsis siihen mennessä edes tästä viidakkoviruksesta eroon...

    Muita pitäis vissiin ruveta vähän jo katteleen,mutta yleensä saan vasta aikseksi,kun alkaa olemaan suht liki ilmoomista.

    Onnea vauvanäytelmään :O)
  18. Missään nimessa ei silmiin kannata laittaa mitään lääkkeitä,ei ihmisten,eikä eläinten,ilman että lekuri on ensin tsekannut.
    Kyseenalaista on myös se,että joku lekuri kirjoittaa reseptin näkemättä.

    Silmien kanssa kannattaa olla tosi tarkka,mahdollisimman nopeasti lekuriin.ja mitään ei sinne laiteta,ellei tiedetä mikä on vikana.Pelkästään väärät lääkkeet voi pahimmillaan tehdä rumaa jälkeä,eli täytyy tietää tarkoin mikä lääke käy ja mihinkin vaivaan.
  19. Vähän vaikee kymysys...

    Ei ole toivotonta,jos tietää mitä tekee,mutta harvemmin,jos ei pahemmin ole koiria kouluttanut,varsinkaan kisoihin asti,niin homman klaaraa alusta loppuun itse.Yleensä jossain vaiheessa tulee eteen tilanteita,jos tarvii kokeneemman apua.Myöskin,jos kentällä on kouluttaja,mikä itse on kisannut (mitä lajia sitten harrastaakin),niin häneltä saa neuvoja koesuoritusta varten.Myöskin jos tulee ongelmia,niin monesti ulkopuolisen objektiivisena on helpompi huomata ne.

    Kummassakin kokeessa on myös huomattavaa se,että siinä on muita koiria ja häiriötä paikalla.
    Jossain vaiheessa häiriötilanteita siis kannattaa ehdottomasti harjoitella,eli kentällä.

    BH-ssa on myös seuraamisen yhteydessä ihmisryhmä,jonka läpi mentäessä joku koira voi hämmentyä.Eli sekin olisi hyväksi jossain vaiheessa harjoittaa.

    Toki kannattaa käydä myös katsomassa ihan koetilanteita livena.

    Siis toivotonta ei ole,mutta jos on kokematon,niin taas voi sanoa,että teoria ei ole sama kuin käytäntö.

    Niin ja tokossa on vielä,että se kehäkäyttäytyminen olisi hyvä tietää,ettei tule turhia pojon menetyksiä omista töpeistä.
    Parhaiten ne nyanssit saa tietää kisanneilta ihmisiltä.

    Niin ja eihän sitä kenttiä välttämättä tarvi,jos on vaikka oma porukka minkä kanssa treenata.Ja joukossa on ainakin yksi joka hommat taitaa hyvin.Tosin tässäkin kannattaa muistaa,että jotkut koirat tottuu nopeasti samoihin muutamiin naamoihin,mutta kun tuleekin uusia (kuten kokeessa),niin voi konseptit mennä sekaisin.
  20. No juu,ei parane nauraa.Olihan meikäläiselläkin se yksi tosi katu-uskottava enemmän Noita Nokinenää muistuttava,kun vähän tuunasin :=)))))

    Mutta näkisit tuon pikkupapparaisen maastopukuineen ja kenraalintähtineen ja karvahuppuineen,se vasta näky on :O)

    Ainiin,ja jouluna meillä oli koirilla tonttulakit päässä lenkillä.Vähän viirasi välillä mihin sattui lakit,mutta jotenkuten ne siellä keikkui :O)))))
    21. 218 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt