Koiravanhus

Koiran rakastamiseen kuuluu myös se, että siitä osaa luopua kun aika on. Oma itsekkyys ei saa mennä sen edelle, että koira on jatkuvasti kipeä ja kärsii eikä voi enää kunnollista koiran elämää viettää... Päätös on toki vaikea mutta rakkaudesta sitä koiraa kohtaan täytyy päästää se pois kun aika on.

Voimia ja jaksamista sinne... Aika parantaa...

Harvemmin valitettavasti ne vanhat ystävämme vain nukkuu pois.Useinmiten niitä täytyy sinne pilvenreunalle avittaa.Näin se vaan on.

Se luopuminen oikeaan aikaan kuuluu koiranomistajan elämäään ja velvollisuuksiin.Helppoa se ei ole,ja se on niitä asioita,joihin ei koskaan totu,monenkaan koiran jälkeen. Joskus on vaikea arvioida,koska on oikea aika.Vanhuushan ei sitä itsessään ole.Toisaalta,kun vaivat voittaa hyvän elämän,elänilo alkaa huveta,niin sen aika on.
Eläinlääkäriä voi myös pyytää sanomaan mielipiteensä koiran kunnosta,kun itselle se voi olla vaikeaa.

Mutta,mikä tärkeintä,kun se aika koettaa,niin sitä ei saa pitkittää vain siksi,että ei raaskita luopua.Se on väärin koiraa kohtaan.

Koville se ottaa,mutta pikkuhiljaa siitä surusta pääsee eroon,ja vain hyvät hetket jää mieleen.

Teillä on ollut koiralla hyvä elämä.Antakaa se olla loppuun asti,ja tehkää päätös kun on tarvis.
Jaksamisia.

tosiaankin milloin tekee sen oikean ja milloin väärän päätöksen. jos koira kuitenkin on iloinen, syö, tekee tarpeet ulkona, eikä näytä kärsivän niin ei ainakaan kannata sitä päätöstä hätiköiden tehdä.
mutta kyllä nuo oireet viittaa siihen että kohtapuolin olisi luopumisen paikka.
ehkä tuntuisi helpommalta jos päättäisi sen päivämäärän ja tosiaankin antaisi sitä aikaa ja huolenpitoa sen viimeisen ajan koiralle.
herkkuja ja hellää huomaa.

voimia teille kovasti. ei ole helppoa.

jouduimme nukuttamaan oman koiramme pois. Ensimmäinen viikko oli itkun täytteinen ja koti piti kiertää läpi monta kertaa, eikö poju enää todellakaan ole kotona. Nyt toinen viikko on ollut jo helpompi, tosin koiramme on mielessä joka päivä ja pitäähän sitä vähän tirautella vieläkin.
Katselemme koiramme kuvia, muistelemme sen tapoja(jotkut ihan pöljiä), ja kaikkea mikä koiraamme liittyy.
Olemme ajatellut hankkia samanrotuisen uuden koiran muutaman kuukauden päästä. Mutta vasta sitten kun olemme saaneet ajatukset pojusta järjestykseen, sillä emme halua mitään uutta koiraa "korvikkeeksi".
Se mikä lohduttaa eniten, on se ettei koiramme enää kärsi ja että pystyimme tekemään sen vaikean päätöksen kun sen aika oli.Päätöksen jota pelkäsimme etukäteen kovasti.

Joku rotu elää normaalisti vain 8-10 vuotiaaksi, sellaisen rodun kohta 12 täyttävä on tosi vanha. Toisaalta taas jotkut rodut elävät keskimäärin 15 vuotta, silloinhan lähes 12v ei vielä ole kovin vanha biologiselta iältään. Vaan pitäähän jokaisen osata lukea omaa koiraansa: jos se selvästikin kärsii, niin miksi ihmeessä pidentää sen kärsimystä itsekkäistä syistä?

Jokainen ihminen, joka on joskus nukutettu vaikkapa jotakin leikkausta varten, tietää kyllä että sen jäkeen kun nukutus alkaa vaikuttaa, on ihan sama leikataanko maha auki vai kaula poikki, sääriluut silpuksi tai mitä vielä! Tarkoitan siis, että koiran päästäminen pois tästä maailmasta nykylääketieteen keinoin ei todellakaan ole sille kärsimystä, vaan vapautus.

Onko koira niin huonossa kunnossa, että poispäästämisen pitää tapahtua tällä viikolla? Siihen parhaat asiantuntijat ovat koiran lähimmät ihmiset. Objektiivisuutta kehiin, ja vääränlainen sääli ja itsekkyys syrjään, kiitos.

-Voihan eläimen tietysti antaa kärsiä luonnolliseen loppuunsa asti. Ne vain eivät osaa pyytää tai vaatia morfiinia tuskiinsa. Eikä niille sitä edes pyynnöstä määrätä, kuten tautiin kuolemaantuomituille ihmisille viimeisinä elinkuukausinaan.

Luomakunnan kruunun täytyy vain kantaa rohkeasti vastuunsa. Toimia kuten parhaaksi tietää. Niin tekevät hyvät ja viisaat ihmiset.

Kiitokset asiallisesti vastanneille,eli kaikille.

Teidän vastaaminen tähän asiaan on auttanut minua ja perhettäni todella paljon, ja olemme miettineet tätä vaiketaa asiaa ihan eri kantilta. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan vaikeita, kun tämä on jo nyt sitä. Mutta toinen toistamme tukien ja koiramme parasta ajatellen. :'/

Vaikka se vaikealta tuntuukin tuo koiran lopettamispäätös, ihmeellisesti sen ihminen kuitenkin sitten käsittää sen oikeaksi kun se on tehty. Meidän sekarotuinen koira lopetettiin vuosi sitten sen ollessa jo ns. jatkoajalla lähes vuoden. Kun toinen teki lopettamispäätöksen toinen pani vastaan, mutta koiran kannalta täytyy asiaa aina ajatella. Kuinka se kärsii, onko sillä kipuja ja onko sen elämä mielekästä ja kuka sen päätöksen oikein pitää tehdä? Jos pohdit näitä mielessäsi ja vastaat rehellisesti joka kysymykseen tulet oikeaan johtopäätökseen. Kukaanhan ei halua toiselle pahaa ja kärsimystä oli se toinen sitten ihminen tai eläin. Jokainenhan haluaa kauniita muistoja koirastaan eikä muistella sitä millaista kärsimystä sen loppuaika oli. Voimia.