mazdels
Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com
Kotimaa: Ulkomaat
Koulutus: Ammatillinen
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: Naimaton
Lapset: Ei lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia25 aloitusta · 2120 kommenttia
- Pienet vauvojen pesemistä sanotaan valeluksi. Myös muissa uskonnoissa, kuin kristinuskossa, lapsia valellaan. Uskon, että moni kristityssä kodissa kasvanut ihminen uskoo Jumalaan ja rukoilee. Helluntaiseurakuntien käsityksen mukaan vain Helluntailiikkeen mukaisen uskonratkaisun tehnyt ja "uskovien kasteella" käynyt "lapsena valeltu" henkilö on uskossa. Muilla kristillisillä kirkoilla on omat määrittelynsä asialle.
En ole yllä "syyttänyt" helluntailaisia luopioiden synnyttämisestä, totesin vain asian, joka on muuttunut helluntaiseurakunnissa vuosien varrella. Aikaisemmin ei helluntaiseurakunnan hyväksymän uskonratkaisun tehnyttä kehotettu seuraavana päivänä tulemaan kasteelle. Aikaisemmin oli seuranta-aika, jolloin voitiin todeta uskoontulon aitous ja helluntaiseurakunnan mukainen elämäntapa käytännössä. Lieneekö Helluntaikirkkoseurakunnissa nopeaan kastamiseen syynä valtion maksama tuki jäsenestä, vai onko käytäntö otettu todellakin Siiloanilaisilta tai Turun Weijolta?
Luterilaisen kirkon jäsenyyteen ei kuulu edellytyksenä helluntaiseurakuntien opin mukainen uskoontulo. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan kristityn elämään kuuluu kilvoittelu. Ei voida siis sanoa, että luterilainen kirkko synnyttää luopioita. Luterilaisessa kirkossa ei oikeastaan käytetä sanaa "luopio" ollenkaan.
Luopio on halventava nimitys, jota käyttävät yleisesti mm helluntailaiset ja jehovantodistajat. Helluntailaiset käyttävät nimitystä "luopio" henkilöstä, joka on tehnyt joskus helluntaiseurakunnan hyväksymän uskonratkaisun ja käynyt "uskovien kasteella" sekä elänyt helluntaiseurakunnan mukaista elämää, mutta sittemmin luopunut tästä jostakin syystä (eronnut seurakunnasta). Luopioita poistetaan helluntaiseurakuntien jäsenyydestä nykyään vähemmän, koska seurakuntakurin pitäminen on lopetettu. Jos otetaan kriteeriksi helluntaiseurakunnan opetukset ja seurakuntakuri 1970-luvulta, luopioita olisi helluntaiseurakunnan jäsenistä varmaankin yli 80 %. Kuitenkin nämä "luopiot" yleensä uskovat edelleenkin Jumalaan, joten "luopio"-sana tarkoittaa helluntailaisittain vain luopumista helluntaiseurakunnan mukaisesta opista. - Se onkin hyvä asia, että helluntaiseurakunnista ei ajeta pois sellaista uskovaa, joka käsittää tämän asian toisin. Kolminaisuusopin kieltäjää en sanoisi harhaoppiseksi, koska hän uskoo kuitenkin Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Tästä annankin tunnustusta Suomen helluntaiseurakunnille. Toisaalta Helluntaikirkkoseurakunnasta saatetaan ajatella perinteisen yhdistyspohjaisen seurakuntamallin kannattaja epätoivotuksi henkilöksi, vaikka tunnustaisikin kolminaisuusoppia. Näin on tehty ainakin Porissa. - Hertzogin oppi on jälleen eräs osoitus helluntailais-karismaattisuuden opillisesta hajanaisuudesta. Suomen Helluntaiherätyksessäkin on yllättävän paljon Hertzogin tukijoita, joskin Hertzogin Suomen tilaisuuksien järjestäjätaho koostuu pääasiassa Helluntaiherätyksen ulkopuolisista helluntaiseurakunnista.
- Mohikaani, olet varmaan huomannut, että Ristin Voitto ei ole enää koko Helluntaiherätyksen lehti. Se mitä Ristin Voitto julkaisee, riippuu siitä, mitä Helluntaikirkko hyväksyy julkaistavan. Tällä hetkellä Helluntaikirkolle on tärkeämpää palvoa ihmistä, kuin Jumalaa. Sen vuoksi lehti haluaa hehkuttaa Selkomaan taikatempuista ja muusta. Helluntaikirkko pyrkii ohjaamaan Helluntaiherätystä pois sen perinteiseltä linjalta. Onhan jo vuosia nähty henkilöpalvonta kansainvälisessä helluntailiikkeessä ja sen mukaan Helluntaikirkko Ristin Voittoineen on tietä viitoittamassa.
- Välillä tulee herkuteltua "helluntailaisittain" jäätelöllä vähän liiankin paljon. Hampurilaiset, chipsit ja keksit ovat harvinaisempia ruokavaliossani. Ruisleipä on kyllä ehdoton suosikkini, päälle Natura-kermajuustoa ja venäläistä meetwurstia tai kinkkuleikettä. Luterilaisena syön siis kovia rasvoja. Perunat kyllä keitän vedessä ja jos niitä jää jäljelle, paistan pannulla.
Eiköhän helluntailaiset ole tunnetumpia toistensa ja muiden vahtimisesta, kuin vapaa-ajattelijat. Aikaisemmin seurakuntakuri helluntaiseurakunnissa oli pitkälti mainitsemasi "kyttäyksen" varassa. Silloin ei aina helluntailainenkaan muistanut siunata ruokaansa, ei ehkä ehtinyt edes syömäänkään. kun huomasi ikkunasta naapurin uskonveljen hoipertelevan humalassa kotiin. - Verensyöntikielto on mainittu Raamatussa ja helluntaiseurakunnissa on ollut takavuosina opetusta, jossa kielletään veriruokien syöminen. Raamatussa on mainittu paljon muitakin asioita, jotka ovat kiellettyjä, mutta kuitenkin helluntailaiseurakuntien opetuksen mukaan sallittuja.
Ei kirjoitukseni, eikä Pekunkaan kirjoitus ole valetta ja väärien puheiden levittämistä. Tämä on ollut helluntaiseurakuntien linja asiassa ja se on nyt muuttunut. Jos aikaisemmin ei olisi ollut tällaista opetusta helluntaiseurakunnissa, en tietenkään kirjoittaisi asiasta. - Ja kaikkea tätä hullutusta helluntailais-karismaattinen Tv7 kehtaakin esittää. Lopettakaa hyvät ihmiset tuon kanavan tukeminen siihen saakka, ennen kuin se alkaa lähettämään raitista opetusta. Ojares ja kumppanit ovat menneet täysin helluntailais-karismaattisen menestysteologian harhaan ja vievät Suomen uskovia yhä syvemmälle harhaoppeihin.
- Parantumiskertomusten todenperäisyys lienee Nokiamission osalta samaa luokkaa kuin Pirkko Jalovaaran tai Marko Selkomaan kohdalla. Jumala voi kyllä saada ihmeparantumisia aikaan, mutta hän ei nykyaikana jostakin syystä salli niitä. Ihmeparantumiskertomuksia käytetään vain houkuttimena tulla kuuntelemaan paljon hehkutettua julistajaa ja samalla saadaan kerättyä rahaa näille "ihmeparantajille"
- Ketjun aloittajan mainitsemat asiat kuuluvat helluntailaisuuteen tänäkin päivänä. Hyvin helposti helluntaiseurakunnissa langetetaan luopion leima henkilöön, joka eroaa seurakunnasta jostakin syystä. Monet helluntailaiset myös jättävät yhteydenpidon eronneeseen henkilöön. Tätä asiaa he perustelevat samalla raamtunkohdalla, kuin jehovantodistajatkin ; "älkää edes syökö sellaisen henkilön kanssa" ( jotenkin tähän tapaan).
Ari, Sinun loppukommentistasi näkee juuri sen hengen, jossa helluntailaiset toimivat suhteessa eronneisiin jäseniin. Mainitset epäilysi, että eronneessa henkilössä saattaisi olla "Pahahenki" ja kehotat häntä varovaisuuteen. Luuletko, että eronneista on mukava kuulla tuollaista ylimielistä helluntailaista kommentointia? Ei ole ihmekään, jos Pyhä Henki ohjaa henkilöä pois helluntailaisuudesta tuollaisen kommentoinnin takia. - Ketjun aloittaja kylläkin puhuu evankeliumin julistamisesta jehovantodistajille, eikä kehoita liittymään niihin. Jehovantodistajilla on käytössään monia lahkon määritelmät täyttäviä asioita, joten en suosittele liittymistä heidän seurakuntaansa. Helluntailaisilla on ollut käytössä myös samansuuntaisia, lakihenkisiä ohjeita, kuten jehovantodistajilla. Nykyisin ainakin Helluntailiikkeen pääuoma Suomessa on pääosin luopunut niistä.
Toisaalta helluntailaiset voisivat ottaa oppia jehovantodistajien ja mormonien ovelta-ovelle -työstä. Helluntailaiset ovat kuitenkin nykyisin evankelioimisen suhteen laiskoja ja saamattomia. He eivät enää kiertele ihmisten kodeissa auttamassa ja evankelioimassa, kuten vielä takavuosina. Myös kaupungilla helluntailaisia näkee entistä vähemmän jakamassa lentolehtisiä ja kutsuja hengellisiin tilaisuuksiin. - Helluntailaisilla ei liene nykyisin rajoitteita ravintokulttuurin suhteen. Osa heistä noudattaa terveellistä ruokavaliota, osa ei. Aikaisemmin helluntailaisilta kiellettyjä ravintoaineita oli mm veri. Verilettujen syöminen oli kadottava synti vielä 1970-luvulla. Jos joku helluntaiseurakuntaan kuuluva söi tuolloin verilettuja, hän ei ainakaan rohjennut kertoa asiaa omassa seurakunnassaan. Toki helluntailaiset tuolloin söivät rasvaa ja sianlihaa, vaikka nekin oli samaan tapaan Raamatussa kiellettyjä aineita, kuin veri.
Isäni vastasi joka syksy alakoulun ruokakyselyyn, että lapsilleni ei saa antaa veriruokia, koska "Raamattu kieltää veren syömisen". Myös äitini oli jyrkästi veriruokia vastaan, mutta ilmapiirin vapauduttua hän kertoi myöhemmin syöneensä kaupasta ostettuja valmiita verilettuja. Yläasteella söin verilettuja vanhempieni kiellosta huolimatta salaa, ja opin pitämään niistä.
Nykyään tuo taannoinen helluntailaiseurakuntien opetus kieltää veriruokien syöminen tuntuu aika hassulta. Varsinkin, kun ottaa huomioon nykyisen helluntailaisten myönteisen suhtautumisen alkoholin käyttöön, josta on paljon ikäviä seurauksia olemassa myös helluntailaisissa kodeissa. - Ketjussa käsitellään jälleen kolminaisuusasiaa, joka on hyvin monella tavalla ymmärretty helluntailiikkeessä. Suomen Helluntaiherätys toimii mielestäni tässä asiassa esimerkillisen hyvin, koska se sallii uskoville jäsenilleen vapauden valita, uskooko kolminaisuusoppiin, kuten Helluntaiherätys opettaa, vai ei.
Kun kaikki uskomme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, se riittää. Nämä ovat niin suuria asioita, että uskon että ymmärrämme ne vasta täydellisesti iankaikkisuudessa. - Helluntailaisuuden perusolemukseen ainakin täällä Suomessa on perinteisesti kuulunut muiden kirkkokuntien uskovien ja uskosta osattomien "haukkuminen". Helluntailaiset ovat olleet kovasti huomioimassa muiden seurakuntien jäsenten harjoittamaa syntielämää, mutta oma pesä on jätetty likaantumaan. Valitettavasti vieläkin helluntaiopin mukaisesti uskoontullut ja upotuskastettu helluntailainen käyttäytyy usein näin.
- Helluntailaisuuden ongelma on edelleenkin se, että näistä asioista halutaan vaieta. Helluntailailainen Ristin Voitto on ottanut joskus hieman esille näitä asioita, mutta se on yleensä johtunut siitä, että asia on tullut esille jo puolueettoman median taholta.
Myöskään menneisyydessä tapahtuneista kolttosista ei haluta puhua helluntailaisten keskuudessa, vaikka liikkeen uhreja on edelleen elossa useita. Helluntailaisuus on perinteisesti nähnyt pedofilian ja hyväksikäytöt oman liikkeensä ulkopuolella ja nyt kun tapauksia helluntaiseurakunnissa tulee esille, on se kiusallinen asia helluntailaisille. Helluntaiseurakunnat kun ovat vaalinet perinteisesti "puhtauttaan ja oikeaoppisuuttaan".
Helluntailiikkeen olisikin hyvä puhdistaa tämä menneisyyden painolasti avamalla asiasta avointa keskustelua ja myöntämällä rehellisesti, että on toimittu väärin mm. salaamalla asioita ja suoranaisella valehtelemisella pyritty vaientamaan liikkeen piirissä tapahtuneita kielteisiä asioita. Myös anteeksipyyntö loukattuja kohtaan olisi paikallaan. Usein helluntailaiset ovat myös syyllistäneet uhriksi joutunutta henkilöä, kun uhri on uskaltanut ottaa asian esille. - Aloittaja on tehnyt aivan oikean päätöksen. Usein helluntailaisuuden olemus selviää vasta vuosia liikkeen vaikutuspiirissä olleena. Toivottavasti löydät seurakunnan muualta, esimerkiksi perinteisistä vanhoista kirkoista. Minusta ei tullut helluntailaista, vaikka vanhempani ja paikkakuntani helluntailaiset yrittivät sitä hyvällä ja pahalla, vapaaehtoisesti ja pakottamalla. Näin sen kaiken rakkaudettomuuden ja alistamisen sekä kaksinaismoraalin, jota helluntailaisuus piti ja pitää yhä edelleen sisällään. Kun aika oli kypsä, liityin luterilaiseen kirkkoon vanhempieni suureksi suruksi.
Ketjussa oli keskustelua myös ehtoolliskäytännöstä. Mielestäni nykyisin on hyvä asia, että luterilaiset, sen enepää kuin helluntailaisetkaan, eivät kysele enää, mihin seurakuntaan kuulut. Molemmissa annetaan ehtoollista sille, joka haluaa siihen osallistua. Tämä on varsin hyvä asia.
Ilmeisesti ainakin Helluntaikirkkoseurakunnissa ollaan lähdetty kastamisen suhteen "siiloanilaiselle" ja "weijolaiselle" linjalle. Eli heti uskoontulokokemuksen jälkeen tarjotaan kastetta. Näin oli ainakin tänä keväänä tilanne Helsingin Saalemista tulleessa Usko-Tv:n jumalanpalveluksessa. Pastori Mika Yrjölä pyysi lauantai-illan kokouksen loppupuolella uskoontuloon halukkaita nostamaan kätensä ylös. Rukouksen jälkeen hän kehotti näitä "vastauskoontulleita" tulemaan huomenna, sunnuntaina kokoukseen ja kasteelle. Ei mikään ihme, että uskonelämä ei kestä, kun alle vuorokauden uskossa olleita jo kastetaan. Helluntaikirkon tarkoitus lieneekin saada uusia jäseniä lisää hinnalla millä hyvänsä, nyt kun Helluntaikirkko ei ole kovin suosittu enää uskovien keskuudessa.
Helluntailainen Siiloan-seurakunta on toimittanut näitä "pikakasteita" jo vuosikymmeniä ja on kertonut kastaneensa tuhansia ihmisiä. Kuitenkin Siiloanissa lienee alle sata jäsentä. Jotkut ulkomaalaiset henkilöt olivatkin luulleet Siiloanin pikakasteita suomalaiseksi tavaksi ja antoivat kastattaa itsensä. - Veikko Kokkonen, luin seurakuntasi internetsivuilta, että olette valmistelemassa lasten kesäleiriä Porissa. Toivottavasti et ole opettajana kyseisellä leirillä "Power baundeinesi" kertomassa Jeesuksen toisesta tulemuksesta pienille lapsille.
Kirjoitat, että mm Pielavedellä koko lerin väki tuli uskoon ja täyttyi Pyhällä Hengellä. Varmaankaan tuota päätöstä eivät lapset saaneet vapaaehtoisesti tehdä. Sitä edelsi Sinun opetuksesi tuntien, aikaisemmin päivällä tapahtunut painostaminen ja pelotteleminen tempauksella esimerkkeineen. Se mitä opetit yli 40 vuotta sitten, ei ollut tarkoitettu 5-15 vuotiaille lapsille, joista pääosa oli todellakin lapsia, eikä murrosikäisiä.
Oletko Veikko Kokkonen miettinyt, kuinka moni Pielaveden leirisi uskoontulleista on enää uskossa? Paikkakuntani leireillä oli eräät veljekset, joka tulivat aina vuoden välein uskoon helluntaileirin myöhäisillan pimeässä rukouskokouksessa. Ja vielä joka ilta lerin aikana. Silmät itkuisena ja turvoksissa nämä pojat tulivat pimeästä huoneesta pois rukouskokouksen jälkeen. Uskooontulo kesti heillä aina päivän kerrallaan.
Jos olet välttänyt pakottamista ja ahdistamista toimiessasi aikoinaan "nuhraantuneiden astioiden" kanssa hyvässä yhteistyössä, se ei ainakaan millään tavalla näkynyt opetuksestasi. Hyvä kuitenkin, että et sentään pakottanut noihin illan äänekkäisiin rukouskokouksiin hämärään tilaan, kuten eräs helluntailähetyssaarnaja-nainen yritti tehdä minulle, vetämällä väkisin käsipuolesta tuohon hirveään rukouskokoukseen. Tai eräs nykyinen Helluntaiherätyksen neuvoa-antava veli, joka pakotti kaikki leiriläiset polvirukoukseen leirin päätöskokouksessa (tämä ymmärsi sentään pyytää menettelyään anteeksi, kun otin asian esille).
Veikko Kokkonen, varmaan muistat sen paikkakunnan, jossa seurakunnan saarnaajalle oli annettu vanhimmiston ja seurakuntalaisten lupa juoda keskiolutta "vatsavaivoihinsa". Tämä saarnaja myi limonadia ja makeisia ruskean Fordinsa takaontista, emmekä me lapset voineet olla huomaamatta keskiolutkoria leiriläisille myytävien tuotteiden joukossa. Naureskelimme keskenämme asialla. Tätä "nuhrantunutta astiaa", saarnaajaa, tuskin edes huomautit asiasta. Saarnaajan punakat kasvot ja kuola suupielissä kertoivat iltaisin, miten saarnaaja on hoitanut "vatsavaivojaan".
Veikko Kokkonen, olet säilyttänyt "nuhrantuneiden astioiden" kanssa samat käsitykset opetuksestasi, joten en voi suositella Sinulle opettajan tehtäviä lastenleireillä, enkä muiden kyseenalaisten toimintatapojesi takia muuallakaan. - Tämä palstan tarkoitushan ei ole olla Helluntailiikkeen mukainen informaatiokanava, vaan keskustelupalsta helluntailaisuudesta, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua. Tämä asia tuntuu unohtuvan monelta helluntailaiselta. Helluntailaisia harmittaa sen vuoksi, että täällä keskustellaan myös helluntailaisuudessa esiintyvistä kielteisistä ilmiöistä.
Tämä palsta on kuitenkin ylivoimaisesti Suomen suosituin keskustelupalsta helluntailaisuudesta, joten täällä saa liikkeestä paremman kuvan, kuin helluntailaisten omilla foormeilla, joissa helluntailiikkeen kielteisistä asioista ei saa kirjoittaa. - Aikoinaan eräs helluntaikokouksessa uskoontullut sukulaiseni pohti luterilaisesta kirkosta eroamista. Hän kävi paikkakunnan kirkkoherran luona keskustelemassa asiasta. Kirkkoherra vastasi tälle kysyjälle, että varkaitten ja huorien joukkoon päädyt helluntaiseurakunnassakin, kuten on luterilaisessa kirkossakin. Tämä sukulaiseni ei sitten eronnut kirkosta, mutta ei myöskään liittynyt helluntaiseurakuntaan.
Kerroin tapauksen eräälle helluntaikirkkopastorille, joka oli hyvin paljon samaa mieltä tuon kirkkoherran kanssa. Tämä helluntaipastori lisäsi kuitenkin, että helluntaiseurakunnassa on "armahdettuja syntisiä". Luin toisaalta nimimerkki Jaikalin käsityksen helluntailaisten käyttämästä ilmaisusta "armahdettu syntinen". Se ei taas sopinut Jaikalille ollenkaan. Hänen mielestään (helluntai)uskovat ovat vanhurskaita.
Aloittajan kannattaa miettiä hyvin tarkkaan liittymistä helluntaiseurakuntaan. Helluntaiseurakunnat ovat syyllistyneet monissa asioissa räikeisiin väärinkäytöksiin, joissa on vedottu Raamatun sanaan. Lähimmäisenrakkaus on helluntaiseurakunnissa melko tuntematon käsite. Helluntailiike on tältä osin tunnettu Uskontojen Uhrien Tuen piirissä. Helluntailiike on myös hyvin hajanainen liike, jonka eri seurakunnat painottavat eri asioita. Vaikka olisit uskossakin, voit saada seurakunnassasi änkyrän leiman, jos et hyväksy kyseisen seurakunnan esim. karismaattisiaa linjauksia. - Olen Mohikaanin kanssa samaa mieltä. Mielestäni voisi edes sunnuntain jumalanpalvelukset pyhittää Hengellisen laulukirjan lauluille. Nyt on menty siihen, että sunnuntain kokouksissa yhä vähemmän lauletaan lauluja Hengellisestä laulukirjasta. Ylistyshömppä on rock-disco -bändeineen vallannut helluntaiseurakunnissa myös sunnuntain jumalanpalvelukset. Pääosin helluntaikirkon jumalanpalveluksia lähettävästä Usko-Tv:stä on selkeä havaita tämä kielteinen muutos.
Ehkä Suomen helluntailiikkeessäkin ollaan menossa samaan suuntaan, kuin Floridan suomalaisessa helluntaikirkossa, että heitetään surutta vanhat helluntailaulukirjat roskiin ylistyshömpän tieltä.
Helluntailiike on tässä, kuten monessa muussakin asiassa, poikkennut perinteiseltä linjaltaan. Jos helluntailaisia ylistysdiscoja ja -tanssiaisia heavy-bandin musiikin tahdissa pitää järjestää, niille voisi varmaan järjestää erilliset tilaisuudet jossain muualla, kuin rukoushuoneen pääsalissa. Eikä niitä missään nimessä saisi järjestää seurakunnan kokousten yhteyteen. - Jumalanpelkoa ei ole enää monessakaan helluntaiseurakunnassa. Seurakunnat on vallannut uushelluntailaisuuden aalto karismaattisine ilmiöineen, joita voidaan pitää suorastaan Jumalan pilkkaamisena. Suomen helluntaiherätyksessä tätä suuntausta vie voimakkaasti eteenpäin Helluntaikirkko.