waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Kyllähän meillä Suomessa toimitetaan ikääntyvää väkeä pois työelämästä ennen aikojaan, vaikka he olisivat osaamiseltaan ja kokemukseltaan oivallista työväkeä. Lienee osittain niin, että kun päsmäröimään pääsee nuoren polven johtajia, niin he eivät monestikaan halua alaisikseen itseään pätevämpää henkilökuntaa. Sen saman syyn vuoksi pomojaan vanhemmat työnhakijat eivät myöskään tule valituiksi työnhakutilanteissa, vaikka olisivat parhaita pestin hakijoita.

    Työelämää se on yhteisten asioitten hoitaminenkin. Muistamme ja tiedämme hyviä esimerkkejä täällä Koti-Suomessa. C.G.E. Mannerheim oli syntynyt v. 1867 ja hän toimi viime sotiemme ylipäällikkönä sekä hänet valittiin tasavallan presidentiksi v.1944 eli 77-vuotiaana. Juho Kusti Paasikivi oli syntynyt v.1870 ja hänet valittiin pääministeriksi v. 1944 sekä tasavallan presidentiksi v.1946 eli 76-vuotiaana ja hyvin hoiti hommansa valtiojohdossa.

    Katsotaanpa Atlantin länsipuolelle. Siellä USA:n ulkoministerinä toimii nykyään John Kerry, joka on syntynyt v. 1943. USA:n Keskuspankin pääjohtajaksi nimitettiin v. 2014 Janet Yellen, synt. v. 1947.

    Meillä Suomessa Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen oli lähdettävä eläkkeelle 68-vuotiaana juuri nyt vuodenvaihteessa, vaikka hän ainakin pätevyytensä puolesta olisi aivan hyvin kelvannut virassaan jatkamaan. Paljon puhutaan siitä, että työuraa olisi jatkettava viralliseen eläkäisikään saakka eli työnantajataholta niitä semmoisia toiveita ja patisteluja kuulemme. Käytännössä nimen omaan työantajataholla johtajat kuitenkin hoitelevat yritysten henkilöstöpolitiikkaansa niin, että vanhempi väki kovin usein poistuu eli poistetaan työelämästä ennen ikänsä puolesta eläkkeelle pääsemistään.
  2. Vaalien edellä on tavan takaa lupailtu laittaa eläkeläisten asiat kuntoon. Mukana siinä kuorossa ovat olleet myös eri puoluetaustaiset eläkeläisjärjestöt. Vaalien jälkeen eläkekohennusta ei sitten kuitenkaan ole mukamas varaa hoitaa, koska ajat ovat sattuneet osumaan aina semmoisiksi, että rahaa ei kerta kaikkiaan sitten olekaan eläkkeitten tason korjaamiseen. Sinänsä ei ole mikään yllätys tuo puoluesidonnaisten eläkeläisjärjestöjen roolikaan. Nehän ovat lähinnä eläkeläisten potentiaalisen kritiikin "haltuunotto-organisaatioita" eli eläkeläisten sanan kuulumisen "äänenvaimentimia".

    Puolueitten pahimpana pelkona on se, että eläkeläiset saisivat esim. omana puolueenaan yli miljoonalukuisen eläkeläisväen lähtemään liikkeelle kriittisellä mielellä ja kannattajikseen vaaleissa, mikä tietäisi roimia tappioita kaikillle nykyisille eduskuntapuolueille. Tosin nyt Perussuomalaiset ovat hallituksessa ja puolue sai kannattajikseen runsaasti myös eläkeläisväkeä. Seuraavat kolme vuotta tulevat näyttämään, tuoko Perussuomalaiset puolueena parannusta eläkkeisiin. Sitten ovat taas uudet vaalit v.2019, ellei eduskuntaa hajoiteta ja ennenaikaisia vaaleja järjestetä jo sitä aikaisemmin.
  3. Sipilän hallitus näkee hintatason mahdollisen nousun niin vakavana "sairautena", että sen ennaltaehkäisemisen johdosta kulutuskysyntä täytyy pitää matalana niin, että kuluttajille ei kerta kaikkiaan jätetä ostovoimaa turmiolliseen kulutukseen. Tämän poliittisen toimintalinjan tietoisuuden ja tahallisuuden on todennut julkisesti myös valtiovarainministeri A.Stubb television Ykkösaamu-haastattelussa.

    Tuossa Arvopaperi-lehden kolumnissaan Jussi Hyöty näkee hallituksen linjan samalla tavalla. Toisaalta hän näkee ja rekisteröi myös eriarvoisuuden kasvun yhteiskunnassa, kun tuloerot lisääntyvät.

    Mikä lienee taustalla vaikuttamassa, kun talouspoliittisessa keskustelussa ei syvennytä tavallisen kansan ja keskiluokan taloudelliseen asemaan ja taloudelliseen toimintaan, oman kotitanhuan tasoisen taloutensa hoitamiseen? Ainoastaan tuo ostovoiman lisääntymisen pelko nähdään mörkönä ja uhkana.

    Tavallinen kansa ajaa omia etujaan omien resurssiensa mahdollistamalla ja omien prinsiippiensä viitoittamalla tavalla. Ruotsin yhtenä merkittävänä etuna Suomeen verrattuna tiedetään ja tunnustetaan ruotsalaisten suurempi vauraus kansana ja siis myös tavallisen kansan, kotitalouksien tasolla. Meillä ei ole ollut tapana keskustella niistä toimenpiteistä, joita vallanpitäjät voisivat ja pystyisivät tekemään tavallisen kansan ja keskiluokan vaurastumisen päämäärätietoisen edistämisen hyväksi. Väijyyhän siellä taustalla piilossa meidän hallituksemme kavahtama itse pääpentele eli lisääntyvän ostovoiman mukana esille loikkaava kulutuskysynnän kasvun hirviö.

    Kun tarkastelemme taloudellisen eriarvoisuuskuilun entistä leveämmäksi repeämistä, niin yksi näkökulma on täysin jätetty syrjään siinä tarkastelussa. Vaikka ei puututtaisi asteikon äveriäämpäähän päähän, niin tuo kuilu kapenisi ja rotko mataloituisi jo pelkästään tavallisen kansan olosuhteiden muutoksen kautta, kun tavallinen kansa ja keskiluokka vaurastuisivat. Ei se vaurausasteikon heikomman pään vantteroituminen edellytä sitä, että äveriästä asteikkopäätä täytyisi rankasti rokottaa eli tyhjentää vauraan väen taskuja valtion kassaan.

    Olennaista on niin rikkaitten kuin köyhienkin saavuttaman vaurauden turvaaminen. Ja siis olennaista on myös se, että kun vähemmän varakas väki ponnistelisi oman vaurastumisensa hyväksi, niin se saavutettu vauraus säilyisi ja olisi turvassa ilman, että jonain aikana jokin uusi vallanpitäjäporukka alkaisi siirtää sitä vaurautta valtion kassaan, minkä kulupuoli on kuin loputtomasti ammottava Moolokin kita.

    Ajatellaanpa vaikka pörssiin listattujen yhtiöitten osakkeitten omistamista. Meillä Suomessa on yli 800.000 pörssiosakkeitten omistajaa pörssin itsensä antamien tietojen mukaan. Siis noin 15 prosenttia kansakunnasta. Ruotsissa vastaava osakeomistajien osuus on noin 20 prosenttia. Jos meidän vallanpitäjämme toimisivat viisaasti, pörssiosakkeitten verotuskohtelu olisi armollinen ja pitkällä ajanjaksolla pysyvä ja tasoltaan nykyistä verotusta kevyempi. Samoin myyntivoittoveroa olisi säänneltävä ja muokattava semmoiseksi, että tavallinen osakesäästäjä tietäisi olevansa verottajalta kohtuudella turvassa myös osakkeitten myyntitilanteessa. Osakkeitten voitollisen myynnin kautta lisääntyvä kansalaisten vaurastuminen olisi hyväksyttävä myönteisenä tapahtumana eikä vallanpitäjille saisi antaa oikeutta heti sen tien lisääntyneen vaurauden imuroimista julkisvallalle.

    Kun säästäminen ja vaurastuminen tiedettäisiin pitkäjänteisesti kannattavaksi kansan syvien rivien keskuudessa, niin ei kansa lisääntyvää rahaansa suinkaan tuhlaisi pelkkään kulutuskysyntään, vaan viisas kansa rakentaisi itselleen omaa henkilökohtaista, perhekohtaista, kotitalouskohtaista omilla jaloillaan seisomista taloudellisesti. Tätä ei meidän nykyinenkään hallituksemme näy tajuavan eikä käsittävän, ymmärtävän.
  4. Laihialla on perinteenä seuraava menettely: Kun illalla pistät kolikon vesilasiin, niin saat sen aamulla puhtaana käteen.
  5. Otsake "YLE:lle olisi vihdoin tehtävä jotain" osuu yksiin myös meikäläisen aivoitusten kanssa. Tässä muutamia ilmiöitä:
    - Television haastattelujen ja keskustelujen ilmapiiriä häiritsee kovin usein "hyvän journalistisen toimintavan" rikkominen, kunnioittamattomuus. Toimittajat puhuvat päälle ja antavat toisten "keskustelijoitten" niin ikään puhua päälle. Käytännön tavaksi on tullut vaatia vastaamaan vaikeisiinkin ja laajakantoisiin kysymyksiin "lyhyesti" ja "Kyllä tai Ei". Vaikka jokin kysymys suunnataan kaikille keskustelijoille, niin osalle osallistujista ei kuitenkaan anneta suunvuoroa. Toimittajat itse ja osa keskustelijoista saa kyllä latoa liturgioitaan pitkälti, mutta aina sitten lopussa "ohjelma-aika loppuu" eli aikaa riittää kyllä liirumlaarumeihin. Joihinkin ohjelmiin on koottu paikan päälle suoranainen torikokouksellinen väkeä ja niissä kalabaliikeissa mopot suorastaan karkaavat hyvän journalismin otteesta.
    - Ylen ohjelmistoon on ilmaantunut liiaksi kaikenmoista tingeltangelia ja himphamppua. Kuka lienee päättänyt siitä, että kuvaluukusta tulvii kilpailuja kilpailujen perään ja sitten tiputellaan heikoimpia lenkkejä sarjatuotantona? Pintajulkkisia otetaan lausumaan viisauksiaan valtakunnan jakeluun. Tähän systeemiin kuuluvat myös "satunnaiset" vastaantulijat katuhaastatteluissa, joitten puolueettomuuden ja spontaanisuuden luotettavuusaste vaikuttaa kyseenalaiselta. Epäilyttää, että "satunnaiset" haastateltavat on huolellisesti etukäteen valittu ja niin muka saadaan esille "tavallisten ihmisten ääni". Todellisten neutraalien asiantuntijoitten kiireetön käyttö edes asiaohjelmissa saakin sitten jäädä toisarvoiseksi tai tyystin unholaan.
    - Asialliseen toimitustyöhön ja uutisointiin pitäisi kuulua neutraalin lähestymistavan ja otteen. Hiukan aikaa sitten esille noussut polemiikki mediavaltaa pitävästä ja Helsingin kantakaupungin tietyllä alueella pesäpaikkaansa pitävästä "viherpunakuplasta" vaikuttaa todelliselta ongelmalta. Omasta puolestani näen tuohon samaan kuplaan sisältyvän myös antaumuksellisten EU-uskovaisten. Siis tuohon kuplaan kuuluvat kaikkitietäväiset besserwisserit, joitten hallussa olevan pillin mukaan Ylen ohjelmapolitiikkaa harjoitetaan ja käytännössä ohjelmia tehdään. Siihen kuvaan ja ilmapiiriin kuuluu, että toisenlaista kantaa oleville ei juurikaan suunvuoroa anneta paitsi tyrmäämiskohteina, hölmöläisobjekteina. Taustalla lienee ideologia, jonka mukaan "Hyvänen aika, eihän nyt sentään kaikenlaisia ajatuksia tarvitse hyväksyä". Entä jos nuo toisenlaiset vaihtoehtoiset suhtautumistavat sattuisivatkin edustamaan suomalaisten enemmistön näkemyksiä? Eikö toisenlaisuutta tarvitse noteerata asiallisesti, vaikka ollaan muka suvaitsevaistoa? Suomeen mahtuu erilaista väkeä ja monenlaisia maisemia. Parhaimmillaan ja hyvin ymmärrettynä se on monipuolisuutta ja runsautta eli voimavara. Ymmärretäänkö semmoista ja halutaanko vakavissaan ottaa huomioon käytännössä Yleisradio-nimisessä mediassa?
  6. Keskusteluketjun aloittaja "tuottavuusloikkaa"-nimimerkin laatima otsake "Pääkaupungin siirrolla säästöjä" tarjoaa kiinnostavan sauman puntaroida tilannetta ja erilaisia näkökulmia.

    Meillä Suomessa on siirretty monia valtion keskushallinnon toimintoja maan eri osiin. Tehty hajasijoitus on joka tapauksessa valtion keskushallintoa eli desentralisoitua "pääkaupungin siirtoa" pois Helsingistä.

    Vaikka ainakaan minä en pysty pätevästi arvioimaan toimeenpannun hajasijoituksen onnistuneisuutta, niin onhan asiasta ja aiheesta saatu kokemusta ja uutta tietoa. Varmaan monet hajasijoitusratkaisut ovat olleet onnistuneita eli keskushallintoa voi sijaita muuallakin kuin pääkaupungissa. Toisaalta varmaan on käynyt myös niin päin, että kaikki pääkaupungista poissiirrot eivät ole olleet menestyksellisiä operaatioita.

    Muualla maailmalla on tiedossamme maita, joissa valtioitten keskeisiä toimintoja on tietoisesti sijoitettu eri paikkakunnille. Esim. Etelä-Afrikan pääkaupunkina mainitaan yleensä Pretoria, joka on maan hallituksen toimipaikka. Kapkaupungissa puolestaan työskentelee maan parlamentti.

    Meillä Suomessa käydään keskustelua perustuslakituomioistuimen tarpeellisuudesta. Sveitsissä pääkaupunki on Bern, mutta maan korkein oikeus, joka toimii samalla perustuslakituomioistuimena, se instanssi toimii Lausannessa. Saksassa liittotuomioistuin ja valtiosääntöoikeus toimivat Karlsruhessa eivätkä Berliinissä. Ehkäpä meillä Suomessakin tarvittaisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan tilalle erillinen perustuslakituomioistuin, jonka maantieteellinen sijaintipaikka voisi olla muualla kuin Helsingissä eli vaikkapa Jyväskylässä.
  7. Valtiolle "tarttis tehdä jotain". Kun poliitikot kantavat suurta huolta "Suomen velkaantumisesta", niin käytännössä silloin useimmiten tarkoitetaan Suomen valtion velkaantumista. Velkaantumiskierre on olennaisessa määrin valtion vallanpitäjien päätöksentekoon ja tekemättömyyteen liittyvä ongelma.

    Kun hallitus ja eduskunta ryhtyvät päämäärätietoisiin toimenpteisiin velkaantumisasiassa, niin siinä askareessa valtion huonosta asioitten hoitamisesta syntyneitten kustannusten osittaismaksajaksi velvoitetaan koko kansantalous ja veropohjaa laajentamalla maan köyhälistökin Pihtiputaan mummoa myöten.

    Tietääkseni Sipilän hallituksen ministereistä ainakin Olli Rehnillä on yliopistollisen tason tietämystä kansantaloudessa. Toinen talousasioita jo opintojensa ansiosta tietävä ministeri lienee Lenita Toivakka. Miten mahtanee olla muun hallitusporukan kanssa?
  8. Elvytystä voi tehdä monin tavoin. Elvytyksen kohteet voivat nekin olla erilaisia. Sipilän-Stubbin hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä elvyttämään vientiteollisuuden toiminnan mahdollisuuksia eli vientiteollisuutta. Sitä varten tavalliselta kansalta ja keskiluokalta pitää imuroida niin paljon rahaa, että kipeää tulee tekemään. Eipä siinä operoinnissa ainakaan kotimainen kulutuskysyntä elvy. Niin itse Stubb kertoi olevan myös tarkoituksena. Hän uskoo nähtävästi, että valtio osaa käyttää ihmisten rahat paremmin kuin ihmiset itse.

    Valtion jo kroonisena (ehkä ei sentään patologisena) ongelmana on velkaantuminen. Hyvien asioitten hoitaminen niin kotimaassa kuin maailmallakin nielee enemmän rahaa kuin verokertymällä saadaan sisään valtion kassaan. Velkaa on otettu vaillingin täytteeksi. Sipilän hallitus on asettanut toivonsa vientiteollisuuteen ja uskoo tai ainakin kuvittelee sitä kautta saavansa valtion velkaantumisen kuriin ehkä joskus vuoten 2019 mennessä tai sitten 2020-luvulla tai toivottavasti ainakin vuoteen 2030 mennessä.

    Valtion budjettivaillinkia pitää tilkitä kuitenkin pian lähitulevaisuudessa. Menojen puolella asioita voi tapahtua toisaalta karsimalla menoja ja toisaalta menojen puolta voidaan saada vähenemään tietoisesti politiikalla. Kun esim. työllisyystilannetta parannetaan päämäärätietoisin toimenpitein (ihan hyvä sanonta maineestaan huolimatta), niin työttömyyden hoitamiskustannukset kutistuvat ja sehän näkyy suoraan valtion budjetin menopuolella. Tulopuolella taas alkaa verokertymä karttua. Työllisyyden kohentuminen vaikuttaa muutoinkin eli esim. asumistukimenot vähenevät paikallisesti kuntatasolla.

    Työllisyystilannetta pitää parantaa pian lähitulevaisuudessa. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan vientiteollisuuden mahdollisia tai unelmoituja vaikutuksia. Kun valtio luopuisi eli myisi sopivassa määrin joitakin pörssiyhtiöitten osakeomistuksiaan, niin sillä tavalla tulopuolella saataisiin aikaan pikaista kohennusta. Jo siitä syntyisi operointivaraa olennaisen tärkeisiin verojärjestelyihin. Perintö- ja lahjavero pitää poistaa. Se uudistus auttaa ratkaisevasti yritysten sukupolven vaihdoksen tilanteissa mukaan luettuna maatalousyritykset. Kyllä tavallinen kansakin kiittää. Asumiseen ja liikkumiseen vaikuttavia veroja, maksuja ja taksoja alentamalla helpotetaan tavallisen kansan ja keskiluokan elämisen ehtoja. Siis rahaa jää enemmän käyttöön olipa tuo käyttö sitten kulutusta tai säästämistä. Kulutuskysyntä sataa euroina suoraan elinkeinotoiminnan laarin ja myös valtion kassaan. Kohentuva työllisyys kuuluu elpymisen kokonaiskuvaan. Ei meidän tarvitse odottaa vientiteollisuuden kenties ehkä mahdollisesti havaittavaa piristymistä ensi vuosikymmenen puolella. Toki hyvä olisi, jos piristyisi.
  9. Tämän syynäilyketjun kriittinen henki sopisi toimitettavaksi meidän päättäjiemmekin tajuntaan. Arvelen kuitenkin, etteivät meidän vallanpitäjämme ole vastaanottavaisella mielellä ja jos korkeintaan kuunteleisivat, niin eivät silti ota ilmaiseksi saatua kriittisyyttä millään tavalla huomioon käytännön ratkaisuissa. Jos Himasen tapaan samoista toteamuksista kirjoitettaisiin kunnon lasku, niin se saattaisi vaikuttaa tehokkaasti ja päättäjien korvat herkistyisivät kuulemiseen.

    Pari kommenttia juohtuu mieleen. Devalvaatio näkyy olevan käyttökelpoinen termi, kun halutaan heittää mörkö kehiin. Devalvaation uhalla on mukavaa säikytellä ja tehdä propagandaa. Kun sinä arvoisa "industrialengineering" viittaat heti aloituksessasi Ruotsin ja Saksan devalvoimattomuuteen, niin siihen yhteyteen kuuluu ehdottomasti nykyään valuutan kellutus. Saksahan on eurossa, mutta viime vuosisadan puolella ennen euroraha-aikakautta D-markka kellui. Sama pätee nykyään Ruotsin kruunuun. Kelluvaa valuuttaa ei devalvoida. Kelluvan valuutan arvo säätyy automaattisesti markkinoitten mukaan. Kun kelluva valuutta vahvistuu, niin se periaatteessa revalvoituu ja kun kelluva valuutta heikkenee, niin se periaatteessa devalvoituu ja molemmat ilmiöt tapahtuvat ilman varsinaista valuuttapoliittista revalvointia tai devalvointia.

    Toisena asiana aloituksessasi "industrialengineering" toteat: "Korkeat palkat (Ruotsissa) eivät syöneet kilpailukykyä". Juuri tänä aikana meillä Suomessa valtiovarainministeri Stubb äskettäin tyrmäsi television Ykkösaamu-ohjelmassa elvytyksen sillä perusteella, että voimistuva kulutuskysyntä nostaisi hintatasoa ja sen takia elvytys menisi hukkaan. Niin asennoituessaan valtiovarainministerimme siis perusteli kansan kurmuutuksen jatkamista edellisten hallitusten tapaan. Hintatason vakaana pitämisen politiikka on yleisempikin EU-ideologia eikä mikään Stubbin keksintö. Tuottavuuden rinnalla tilanteeseen vaikuttaa myös ihmisten, kuluttajien, muunkinlainen käyttäytyminen eli esim. säästäminen. Ansiotason paranemisen mukana saadusta rahasta osa säästetään niin kuin on viisasta tehdä. Kaikkea ei tuhlata kulutukseen. Eivät ihmiset sentään ihan tyhmiä ole, kuluttajatkaan.
  10. Pörssiin listautuneitten yhtiöitten osakkailleen jakamien osinkojen suuruus on yleensä jossain muutamassa prosentissa osakkeen kurssista eli sinällään ei kovinkaan paljoa. Kun muistelemme aikoja vaikka parin vuosikymmenen takaa ja sitä ennen, niin 2-5 prosentin korko pankkitalletuksille ei nyt kovin merkittävää rikastumista tallettajille aiheuttanut. Tässä tulee mieleen se tuomitseva paatos, millä joillakin tahoilla osinkoihin havaitsee nykyään suhtauduttavan. Kansanosakkeistahan osinkotulo tulee nimen palkanansaitsijoille ja eläkeläisille, jotka ovat toimineet elämisessään säästeliäästi. Totean jälleen, että meillä Suomessa on yli 800.000 osakesäästäjää.

    Verotus sopii pysyväiseksi syynäilemisen aiheeksi. Eräässä Isossa Kirjassa mainitaan, että keisarille kuluu antaa se kymmenys, mikä keisarille kuuluu. Asiaan suhtauduttiin periaatteessa myönteisellä asenteella jo silloin. Toki varmaan siihenkin aikaan moni suhtautui myös niin päin, että mitä sitä keisarille yhtään mitään antamaan. Tuttua tänäkin aikana.

    Mitä paremmalla kannalla meillä on työllisyys ja väen taloudellinen omilla jaloillaan pärjääminen, niin sitä vähemmän meillä tarvitaan sosiaalisia tulonsiirtoja kuten työttömyyspäivärahoja ja asumistukea. Siihen yhteyteen niveltyy myös julkisvallan, valtion ja kuntien talous, budjetit. Tyottömyyspäivärahat ja asumistuki ovat julkisvallan menoja, joitten supistuminen olisi mitä hyödyllisintä.

    Jos minulla olisi valta, ottaisin käyttöön monikärkisen strategian. Viime aikojen hallituksemme ovat yrittäneet edistää työtilaisuuksien syntymistä imuroimalla tavalliselta kansalta ja keskiluokalta maksimaalisesti rahaa julkiselle vallalle, joka sitten on kylvänyt euroja ympäriinsä. Ei ole tuottanut tulosta eli työttömyys on yhä vain yleistynyt.

    Monikärkinen politiikka toisi paremman tuloksen. Siis:
    - Kevennetään tavallisen kansan ja keskiluokan verotusta sekä alennetaan kotitalouksiin (esim. omakotitalouksiin) kohdentuvia maksuja ja taksoja. Kevennetään esim. autojen, polttoeineitten, sähkön ja alkoholin alv-verotusta sekä kiinteistöverotusta.
    - Poistetaan perintö- ja lahjavero Ruotsin mallin mukaisesti. Oman yrityksen alkuvaiheen maksuvelvoitteita on kevennettävä, sillä siinä vaiheessa kun rahaa ei vielä tule yrityksen kassaan, niin ei siihen vaiheeseen sovi sälyttää yritykselle myöskään verovelvoitteita. Veroa maksettaisiin vasta silloin, kun voittoa rupeaa kertymään. Tukipalkkioitten avulla kustannusten alle painetun tuulivoiman suosimisesta pitää luopua ja muuttaa tuulivoimalla tuotettu energia markkinapohjaiseksi.
    - Julkisvallan budjetteja pystytään kutistamaan merkittävässä määrin lopettamalla kerätyn verorahan haaskaus. Esimerkkinä pätee mm. tietokonehankintojen jatkuva epäonnistuminen. Samalla tavalla julkisvallan kaikessa rakentamisessa (rakennukset, liikenneväylät) pitää tehdä kerralla kunnollista, ettei juuri kiireellä valmiiksisaatua tarvitse kohta siltään alkaa korjaamaan ja juuri korjattua vielä uudestään lisäremontoimaan. Rakennusarvioitten roimasta ylittämisestä (kaksin- ja moninkertaistumisesta) voitaisiin tehdä rangaistavaa.
  11. Tosi on, että pankkimaailman kalupakkiin kuuluu nykyään "rahan luomisen" mahdollisuus. Muistaakseni mm. Esko Seppänen on kirjoittanut siitä aiheesta.

    Tavallisen kansan talletukset ovat silti edelleen olemassaolevaista todellisuutta. Talletusten merkitystä tai merkityksettömyyttä sopii arvioida vaikkapa seuraavasti:
    - Ajatellaanpa, että jonkin pankin talletusasiakkaat tyhjentäisivät tilinsä eli nostaisivat rahansa pois itselleen.
    - Pankki joutuisi suuriin vaikeuksiin ja mahtaisiko pysyä pystyssäkään. Saattaisi käydä niinkin, että kaikki tiliensä tyhjentäjät eivät rahojaan edes saisi.

    Muistamme hyvin esim. Elannon vaikeudet aikanaan 90-luvulla. Monet Elannon säästökassan asiakkaat saivat odottaa säästöjensä itselleen saamista pitkään. Taisi siinä mennä ihan vuosikausia.

    Jatkan vielä rahvaan ja keskiluokan kohtelusta. Meidän vallanpitäjiemme strategia näkyy menevän väärin päin. Kansaa kohdellaan objektina, kun taloudellista kurmuuttamista jatketaan myös nykyisen Sipilän hallituksen toimesta, vaikka viime huhtikuun vaaleissa edellisten hallitusten harjoittama kansan kaltoin kohtelu sai selkeän tuomion.

    Kansanvalta, demokratia versoo parhaimmiltaan väestön omalta kotikentältä. Vaaleissa valitut edustajat ovat kansan palvelijoita, äänestäjien tahdon noudattajia. Siinä asetelmassa kansa on subjekti eikä kohde, objekti. Poliitikkojen pitää huolehtia kansan asioista ja noudattaa siinä toimessa äänestäjien tahtoa. Murheelliseksi meni mieli jo heti alkuunsa, kun uusi pääministerimme ilmoitti heti tehtävään päästyään, että kyllä tulee tekemään kipeää!
  12. Talouden koulukuntien hahmottelussa on viime aikoina nähty tavallaan uutena koulukuntana "ortoliberalismi". Ainakin nimikkeenä se on uusi. Sen mukaista talousajattelua on nähty erityisesti EU:n noudattamissa talouslinjeerauksissa. Ja kun Stubb mainitsi viime lauantain "Ykkösaamu"-ohjelmassa hintatason nousun mörkönä, niin juuri se on ortoliberalismin yksi perusprinsiippi eli vakaa hintataso. Hintojen vakauden ylläpitämisen nimissä sitten katsotaan olevan oikeutettua tavallisen kansan rahojen kyniminen julkisvallalle. Eipähän rahvas pysty tuhlaamaan kulutukseen, kun ei ole ostovoimaa. Siitä sitten kylläkin kärsii koko kansantalous.

    Sinulle arvoisa "Sir.Tiede" (1.12.2015 20:09) kerron oman käsitykseni. Tavallisen kansan ja keskiluokan henkilökohtainen talous, kotitalous, perheen talous on semmoista, että ensin luonnollisesti hoidetaan välttämättömät asiat eli asumiskulut, ravitsemus, liikkuminen, vapaa-aika ja se tapahtuu parhaimmillaan kohtuuden puitteissa. Itse kunkin oman valinnan mukaan rahaa menee myös muuhun kulutukseen ja saattaahan siinä sitten mennä humahtaa saman tien koko kuukausittainen käytettävssä oleva rahamäärä niin, että säästöön ei jää mitään. Joka tapauksessa tämä on sitä kulutuskysyntää ja se pitää kansantalouden rattaita pyörimässä. Kun sinä "Sir.Tieto" kirjoitat: Tuhlaaminen on yksilötason elvyttämistä, niin olethan sinä siinä aivan oikeassa. Minä taas puolestani näen toisaalta tärkeänä myös sen, että ihmiset eivät laittaisi kaikkea rahaa kulutukseen, vaan osa käytettävissä olevasta nettorahasta säästettäisiin, jos siihen on mahdollisuuksia.

    Kansantalouteen kuuluu olennaisena osana myös säästämisen ja sijoittamisen elementti. Tavallisten ihmisten raha pankeissa talletuksina ei ole suinkaan joutilaana lojuvaa laiskaa rahaa. Se on pankkien ottolainausta, mikä mahdollista pankkien antolainauksen eli esim. asunto- ja yrityslainojen myöntämisen. Kansantaloudellista kiertoa se on sekin.

    Säästövaroja kohdennetaan usein sijoittamiseen. Joku ostaa rantatontin tai sijoitusasunnon kerrostalosta. Timanttienkin kerrotaan olevan ikuisia ja naisväen parhaita ystäviä. Sjoittamisen mahdollisuudet ovat monenlaiset. En malta jättää tässä yhteydessäkään mainitsematta pörssiin listattujen yhtiöitten osakkeisiin sijoittamista, johon olen syyllistynyt itsekin. Pörssiin asennoidutaan yhä nykyäänkin oudoksuttavan yleisesti torjuvalla ja jopa halveeraavalla asenteella. Pörssin ideana on tarjota yhtiöille rahoituksen hankkimisen mahdollisuus ja se tapahtuu tarjoamalla, myymällä yhtiöitten osakkeita säästäjille, sijoittajille. Siitä korvauksena yhtiöt jakavat vuosittaisesta voitostaan osinkoja. Aina ei osinkoja jaeta ja niin tapahtuu erityisesti silloin, kun yhtiö ei ole päässyt voitolliseen tulokseen. Jos ja kun tätä nykyä me tavalliset suomalaiset saamme edes pörssin osakkeista mahdollista pientä tuottoa toisin kuin pankeissa nollakorolla olevista talletuksistamme, niin en ainakaan minä ole siinä yhteydessä osakesijoittajia syyllistämässä. Kansantalous hyötyy pörssin toiminnasta kokonaisuutena. Säästäjäsijoittajat hyödyttävät niin ollen koko kansantaloutta.
  13. Tänään maanantaina 30. marraskuuta postilakko päättyi valtakunnansovittelijan laatiman sopimuksen hyväksymiseen. Hyvä näin. Mm. meikä-äijän pelkäämää tilanteen eskaloitumista laajaksi selkkaukseksi ei päässyt tapahtumaan. Jäljelle jää tapahtuneen jälkisyynäys. Erityisesti ihmetyttää Postin hinku rikkurityövoiman käyttöön. Omituista tämä nykyinen ilmapiiri työnantajien taholla. Näillä näkymillä huomiseen ja joulukuun puolelle.
  14. Ruotsissa talouskasvu on ollut 3,9 prosenttia. Ruotsissa tavallinen kansa on vauraampaa kuin meillä Suomessa. Ruotsissa ei ole voimassa perintö- ja lahjaverotusta. Ruotsissa on perinteisesti huolehdittu sosiaalisesta turvaverkosta. Ja kaikki me tiedämme, että Ruotsissa on oma raha kruunu eikä läntinen naapurimme ole mukana euroraha-alueessa.

    Tänään mm. Taloussanomat uutisoi, että Säästöpankkiryhmän teettämän tutkimuksen mukaan 84 prosenttia suomalaisista säästää. Säästämisen suosio on lisääntynyt huomattavasti vuoden aikana.

    Käytännön tasolla tavallinen kansa omalla toiminnallaan todistaa Stubbin "talousteorian" virheelliseksi. Kansa osaa elää kohtuullisen elämäntavan mukaisesti eikä suinkaan tuhlaa kaikkea mahdollista kulutukseen, vaikka valtiovarainmnisterimme niin erehtyy luulemaan. Toki hänellä on runsaasti hengenheimolaisia Katainen porukkaan mukaanluettuna. Kun Stubb täystyrmää elvytyksen, niin hän tekee sen harhan vallassa. Todellinen elävä elämä ei ole Stubbin "talousteorian" mukaista.
  15. Koska itse olen sitoutumaton yksittäisaprikoitsija, niin painotan kaiken kansan hyvinvointia ja samalla taloudellista pärjäämistä, omilla jaloillaan seisomista. Luonnollisesti myös perinteisesti ilmaistuna vasemmisto ja työväenliike ovat olennainen osa "kaikkea kansaa". Nykyään ehkä on luontevaa käyttää termiä palkanansaitsijat. Työttömien ja muutoin sosiaalista turvaa saavien kohdalla on ehkä sopivaa todeta heidät jo yli puolen vuosisadan takaisen termin mukaisesti siirtotulojen tai tulonsiirtojen saajoiksi. Kaikki kuuluvat mukaan kansakuntaan.

    On myös palkanansaitsijoitten etu pitää yleisenä tavoitteena ihmisten omavaraista elämistä. Vaikka siihen ei kaikkien väestöryhmien osalta päästäisikään, sillä emme elä Taivaassa eikä yhteiskunta koostu enkeleistä, niin silti horisontissa olevaksi ja mielessä pidettäväksi päämääräksi sopii kaiken kansan omillaan eläminen.

    Joudumme ikävä kyllä toteamaan, että vuoden 2008 jälkeen tavallisten suomalaisten kohdalla on tapahtunut taloudellisen ahdingon lisääntymistä, yleistymistä, eskaloitumista huolestuttavassa mitassa. Maailman markkinat ovat meitä heilutelleet. Ja oma valtiojohtomme on erehtynyt tulevaisuuden hamottelussaan. Taloudellisen taantuman piti olla ohimenevä ilmiö ja siihen asetelmaan liittyneet toimet olivat sen mukaisia. Toisin kuitenkin kävi eli taloudellisesta taantumasta tuli pitkäaikainen laskusuhdanne. Tavallinen kansa ja keskiluokka siinä mukana on kokenut taloudelliseen ja myös henkiseen ahdinkoon joutumisen kohtalon. Poliitikkomme eivät kuitenkaan tunnustaneet realiteetteja. Paasikivi sanoi, että viisaus alkaa tosiasioitten tunnustamisesta.

    Valtiojohtomme pystyy vaikuttamaan eli edistämään tavallisen kansan vaurastumista, luomaan sille edellytyksiä, raameja ihmisten järkevälle oman taloutensa hoitamiselle. Jälleen joudun käyttämään termiä "ikävä kyllä" eli julkisvalta ikävä kyllä kohtelee tavallista kansaa liian yksipuolisesti rahan nyhtämiskohteena julkisen vallan kassakirstuihin. Valtiovalta on avainasemassa. Valtiovallan pitää katua viime aikojen tekemisiään ja parantaa tapansa. Jos ongelman pesäpaikka sijaitsee valtiovaranministeriön virkaportaassa, niin katumus ja tapojen korjaaminen koskee myös sitä tahoa. Ohje sopii myös itselleen ministerille.
  16. Emeritusparlamentaarikko ja monessa mukana ollut Jacob Söderman (SDP) luonnehti jo muutama vuosi sitten tilannetta niin, että mm. EU-asioitten (euroraha-asiat siinä mukana) yhteydessä Suomen perustuslain vastaisia päätöksiä on tehty yksittäisinä, "pieninä" palasina eduskunnan perustuslakivaliokunnan siunauksella usein eikä niitä päätöksiä voida enää perua.

    Perustuslaki muodostaa todellakin ilmeisen esteen erityisesti EU-uskovaisille, mutta perustuslain ylikävelemisellekin on siis keksitty menetelmät. Runsaasti keskustelua ja kriittisyyttä herättänyt todella merkittävä tilannehan oli Suomen EU-jäsenyyden hyväksyminen ilman perustuslain mukaista käsittelyä.

    Meille Suomeen tarvittaisiin "Perustuslakituomioistuin" muiden sivistysmaitten tapaan. Kun Kimmo Sasi äskettäin otti esille perustuslain ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan, niin hän yritti antaa perustuslakivaliokunnalle perustuslakituomioistuimen kaavun. Sillä menettelyllään Sasi yrittää torjua varsinaiseen ja todelliseen perustuslakituomioistuimeen liittyvän keskustelun.
  17. Jatkan juttu sen johdosta, että tarkempi tilanteeseen syventyminen antaa kokonaiskuvan Nordean "politiikasta", pankin tiskillä asioiviin asiakkaisiin suhtautumisesta. Koko Kymenlaakson lisäksi käteispalvelun ulkopuolelle jäävät sekä Lahti (Päijät-Häme) että Lappeenranta (Etelä-Karjala) nekin vuoden vaihteen jälkeen. Siis koko yli puolen miljoonan suomalaisen asuttamalla alueella (ent. Kymen lääni ja Päijät-Häme) Nordea ei enää katso aiheelliseksi tarjota asiakkaille käteispalvelua.
  18. Tiivistän asetelmaa kahteen mahdollisuuteen:
    1. Hallituksessa valtion yhtiöitten vastuuministerinä toimii itse pääministeri. Ymmärtääkseni myös Posti kuuluu siihen toimenkuvaan. Vastuuministerillä lienevät edelleen olemassa valtuudet toimia kuin Heidi Hautala eli saneerata yhtiön johto. Niin menetellen konflikti on ratkaistavissa. Pitäviä perusteita koviin otteisiin on olemassa.
    2. Kokoomus pelaa yhteen Postin johdon kanssa ja ellei vastuuministeri pistä palikoita ojennukseen, niin konflikti laajenee ja paisuu kaaokseksi. Kun Keskustan kannatus sitten siitä romahtaa, niin Kokoomus kaataa hallituksen. Uusi hallitus olisi sinipunapohjainen. Ensimmäiseksi romutetaan maakuntahallinnollinen sote. Sitten uusi pääministeri kävelee tasavallan presidentin luokse ja uudet eduskuntavaalit järjestetään ensi vuoden alkupuolella.
  19. Tänään sunnuntaina 22. marraskuuta v.2015 on ollut esillä tuon VM:n virkamiesvallan lisäksi toinenkin merkittävä uutinen. IMF eli Kansainvälinen valuuttarahasto arvosteli Suomen politiikkaa ja tähdentää elvytyksen merkitystä ja tärkeyttä. Sen suosituksen voidaan katsoa olevan samassa linjassa viime kevään eduskuntavaalien tuloksen kanssa. Äänestäjät nostivat Keskustan suurimmaksi puolueeksi, koska vaaliuurnien äärellä haluttiin muutosta yhteisten asioitten hoitamiseen. Kansalla oli ja ilmeisesti edelleen on poliittista linjamuutosta vaativa tahtotila. Sipilän hallitus sen sijaan jatkaa edellisten hallitusten politiikkaa, johon äänestäjät halusivat muutoksen.

    IMF:n tähdentämä elvytys ja äänestäjien muutosvaatimus tarkoittaa käytännön tasolla sitä, että tavallisen kansan (keskiluokka siinä mukana) köyhdyttäminen käännetään kansan vaurastumista mahdollistavaksi ja suosivaksi politiikaksi. Ihmisille, kotitalouksille, perheille pitää jäädä enemmän nettorahaa käteen kuin tähän saakka on viime aikoina jäänyt. Verotus on ankaroitunut, julkisen vallan toimenpiteitten takia monet maksut ja taksat ovat korottuneet. Ajatellaanpa vain asumisen kustannuksia eli sähköä, lämpöä, kiinteistöveroa. Surkeimpana "saavutuksena" voidaan taannoisilta ajoilta mainita jätevesien käsittelyn velvoite syrjäkorpiseutuja myöten. Sitä "uudistusta" ajoi kuin käärmettä pyssyyn keskustalainen ympäristöministeri. Onneksi siihen asiaan tuli tuumaustauko. Niitä saman sortin taukoja päättäjät ovat joutuneet tekemään nyt Sipilän hallituksenkin aikana suorastaan liukunauhamaisesti.

    Tavallinen kansa tekee eli aikaansaa kulutuskysynnän, jos siihen on varaa tavallisella kansalla ja siis myös keskiluokalla. Kulutuskysyntä merkitsee kansantalouden piristymistä, pyörien lähtemistä pyörimään nykyistä paremmin, työllisyystilanteen parantumista. Saisipa siitä sitä kautta niin vientiteollisuus lisäpotkua kuin valtion talouskin elpyvää ja enenevää verokertymää. Hallituksen kannattaisi suhtautua vakavasti sekä vaalien tulokseen että IMF:n suosituksiin. Hallituksen "suuret uudistukset" kuuluisa sote-projekti mukaanlukien toteutuvat käytännössä joskus 2020-luvulla. Samoin vientiteollisuuden toiminnan edellytysten parantaminen alkaa tuntua vasta ajan oloon ties miten monien vuosien päästä, elleivät vaikutukset sitten satukin työllistämään etupäässä ulkomaalaisia ulkomailla.

    Oman kansantaloutemme elvytys olisi aikaansaatavissa, toteutettavissa, varsin nopealla ajoituksella. Totta kai pitkän tähtäimen toimenpiteitä on hyvä tehdä, kun ne ovat perusteltuja ja kunnollisesti tehtyjä. Ajankohtaisinta on kuitenkin kotimaan talouden vireyttäminen ja kyllä tasavallan hallituksella ovat olemassa siihenkin täydet valtuudet ja keinot.
  20. Monia vuosia sitten kokeilimme, siis emännyys ja minä, hinnaltaan halvimman luokan kahveja, mutta emme päässeet oikein niitten makuun. Siirryimme takaisin tavalliseen Juhla-Mokkaan ja siinä olemme pitäytyneet. Nyt näkyy ilmaantuneen ainakin Prismaan "jauhamisautomaatti". Entisaikaan kahvimylly oli kodin vakiovaruste. Sitten oli sekin mahdollisuus, että raakapavut myös paahdettiin itse.
    21. 16 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt