En löydä rakentavaa keskustelua Suomen taloustilan

No, ei kai niitä suoraan löydy. Pitää avata oma ja ohjata aihetta, että saa mieleisiään tuloksia. Mä intouduin tänään haeskelemaan innovaatiota ja kivoja asioita netistä.

My Survival Kit / Outdoor Gear (2015)
https://www.youtube.com/watch?v=Rm001drekmU

Pitäisikö tässä kirjoittaa vain sijoituksista ja kansantaloudesta?

Toiseksi viimeinen kommentti sisältää linkkejä.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14013482/sipila-paras-nopea-ja-tehokas

No, niin vähän tuohon aloituksen juttuun kommenttia.

http://www.arvopaperi.fi/kolumnit_kommentit/blogiareena/elite/suomella kilpailukyky vai rakenneongelma/a1073561

Suomella kilpailukyky- vai rakenneongelma?
"Kun ongelmaa tutkitaan pörssiyritysten näkökulmasta, kilpailukykyongelma näyttääkin liittyvän enemmän tuotteen arvoon kuin kustannuksiin, jolloin kyseessä olisikin ensisijaisesti talouden rakenneongelma."

Kirjoittaja on tulkinnut tekstiinsä hyvinkin laajaa taustatietomateriaalia, josta en osaa kaikkeen sanoa mitään. Yleensä, että jotain saisi asiasta käytännön tasolle purettua, jokainen voisi purkaa sitä osuutta, mistä on itsellä tietoa.

Poimin näytteeksi "tuotteen arvo" vs. "kustannukset" -aiheen.

Ihan yksinkertainen tosiasia, josta on kokemust, alennushinta ei ole kovin kannattavaa, silloin on myytävä paljon ja aikaakin tarvitaan sitä varten. Koska aasialaisia vielä voidaan hyödyntää näin, kilpailu tietyista tuotannon aloista on kova.

Ehkä jotain kukin voisi ehdottaa? Mihin viedään, miten? Mitkä lähtökohdat olisi pakko ottaa huomioon?

Jos maalla on paljon tuotantoa, se poikii lisää innovaatiota muillekin sektoreille, kun yksi on onnistunut. Jos ajelee teollisuusalueilla huomaa, että runsaasti on sahoja, puun työstämistä, autovarustusta, talon rakentamista, vähittäiskauppaa, sisustamista, ehkä enemmän oman maan käyttöön, paitsi puutuotteet.

Olisiko silloin luotava teknistä tuotantoa, no, voi kai sekin olla liitettynä talopakettiin, paperikuituun (esim. tehtaan myynti, kuten nyt)?

Oletan, että lähtökohta on runsas aktiivisuus sekä jutussa mainittu tietotaito, esim. kannattavuuslaskenta.

Taloussanomissa on:
7 asiaa, joilla Suomi voisi nousta suosta
24.8.2015
http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2015/08/24/7-asiaa-joilla-suomi-voisi-nousta-suosta/201510797/12?pos=related
"Sitran yliasiamies Mikko Kosonen listasi Taloussanomien pyynnöstä joitakin konkreettisia asioita, joiden avulla Suomi voidaan nostaa suosta.
--
Yhteiskuntasopimuksen sisältö ei Kososen mielestä olisi silti ollut riittävä pelastamaan maata suosta. Niinpä hän listasi Taloussanomien pyynnöstä joitakin konkreettisia asioita, joiden avulla Suomi saataisiin kuntoon.

1. Paikallinen sopiminen
2. Työelämävalmiudet
3. Perustulo
4. Kotitalousvähennys
5. Cleantech
6. Julkiset hankinnat
7. Sote-uudistus"

Mielestäni tuo on hyvin sosialistinen ajattelumalli. Ehkä sitä voisi ajatella enemmän murto-osana koko taloutta, johon julkinen sektori antaisi myös rahaa? Jos meillä ajatellaan teollisuustuotanto vain Cleantechin varaan, miten sitten, jos sen vetovoima jostain syystä tyssää, kuten VW:n päästöoletukset tekivät tällä sektorilla?

Minkä verran jäisi tilaa yksityisajattelulle, tulon muodostukselle, voitolle, kannattavuudelle, kun kaikki imuroidaan rahoittaakseen perustuloa?

Yhteen väliin talouslehdet nostivat korostetusti esiin asiaa, että palvelut ovat kova sana tulevaisuudessa. No, se kai tarkoitti enemmän sitä, että itse ydintuote, vaikka nyt kännykkä, tietokone, hissinvalmistus eivät enää toimin tarpeeksi hyvinä houkuttimina kilpailussa?

Tässä haku nykytilanteesta:
http://www.taloussanomat.fi/haku/?rss=navi&needle=palvelut

Ja esimerkki, "Suomalaisyritys vie vaatteiden sovitussovellusta maailmalle"

Ok, aika vaikeaa kuvitella, että hotellimajoitus, baariruokailu tai jumien tarjonta nostaisi kansantaloutta kovinkaan merkittävästi, jos site eivät tee edes valtava määrä vähittäiskauppoja ulkomaille vietynä.

No, tämä asia on ehkä parhaimmin tulkittavissa tosiaan kilpailuelementtinä, ei pelkkänä ydinpalveluna. Niinpä, jo olemassa oleviin tuotantoasioihin, oli sitten kyse lääketieteestä, juridiikasta, kustannusalata, tekniikasta, puunjalostuksesta tms. saisi enemmän irti nykyoloissa, jossa niissä olisi ohella käyttöä nopeuttavia ja käyttäjäystävällisiä palveluita. Ikea myy huonekaluja, jotka pitää kasata itse, entä jos ostajalle ei ole meisseliä ja vasaraa kotona.

Sinulla on asentellinen ote . Jos Valtio säästämällä joutuu korjaamaan talouden ! Säästökohteet voivat olla vain niitä mihin yhteiskunna varoja käytetään . Vientiin valmistettavien tuotteiden tuotannon kustannuksia tuskin voi vähentää sillä SAK & AKT ovat valmiita kaatamaan hallituksen . Heidän toimintatapa vastaa ISIS järjestön Syyrian vallankaappaus yritystä.

Näkisin, että koko Suomen Valtion, kuntien ja kaupunkien talous tulisi laittaa 'yrityssaneeraukseen' ja saada jatkuva yli varojensa eläminen kontrolliin:

a) Aivan ensiksi tulisi karsia kaikki mahdolliset kalliiksi tulevat rakenteelliset päällekkäisyydet ja tehostaa, sekä virtaviivaistaa kokonaisuutta mahdollisuuksien mukaan.

b) Käydä tiiviillä kammalla lävitse mitä kaikia toimia yhteisistä verovaroista todellisuudessa eri tavoin tuetaan ja kustannetaan, jotka todellisuudessa tulisi jättää yksityisen sektorin sponssattavaksi.

Karpolla aikanaan oli todellakin paljon oikeaa asiaa mm. tämän suhteen ja osoitti miten valtaisasti verovaroja suorastaan haaskataan ja tungetaan erilaisista 'kaivoista' alas. Taisi koskettaa vain jäävuoren huippua.

c) Verotus tulisi toteuttaa kanustamaan taloudellista aktiivisuutta, työntekoa, ylitöitä, urakointia, yritystoimintaa ja sijoitustoimintaa.

Tokihan valtiontalouden kokonaisuus on hyvin kompleksinen asia, mutta yllä olevista päälinjoista voisi aloittaa.

Valtion, kuntien ja kaupunkien talouksien ja rahankäytön, sekä kustannusrakenteiden jatkuva ylipaino ja läskityminen on ongelma johon loputtomat lisäverot eivät ole ratkaisu.

Kuin kantaisi alkoholistille vain lisää alkoholia ongelmaansa.

Kohtuuttomalla verotuksella vain katkaistaan taloudellisen aktiviteetin, yrittämisenhalun ja tuottavuuden moraalin selkäranka.

suomi oli 2014 euroopan kilpailukykyisin maa ja on tänäkin vuonna korkealla tuolla mittarilla.mitään kilpailukyky loikkaa ei tarvita,sillä vaan lisätään johtoportaan voittoja.
Suomella vaan ei ole tarjota kiinnostavia ja innovatiivisiä tuotteita maailmalle,jos sellaisia on niin tuotanto tai koko yritys myyty johonki vinkuintiaan.
Eli maassa ei ole ,eikä tehdä mitään muutamaailmaa kiinnostavaa,ei varsinaisesti tuotteen hinta ole korkea.

Sipilän hallitus näkee hintatason mahdollisen nousun niin vakavana "sairautena", että sen ennaltaehkäisemisen johdosta kulutuskysyntä täytyy pitää matalana niin, että kuluttajille ei kerta kaikkiaan jätetä ostovoimaa turmiolliseen kulutukseen. Tämän poliittisen toimintalinjan tietoisuuden ja tahallisuuden on todennut julkisesti myös valtiovarainministeri A.Stubb television Ykkösaamu-haastattelussa.

Tuossa Arvopaperi-lehden kolumnissaan Jussi Hyöty näkee hallituksen linjan samalla tavalla. Toisaalta hän näkee ja rekisteröi myös eriarvoisuuden kasvun yhteiskunnassa, kun tuloerot lisääntyvät.

Mikä lienee taustalla vaikuttamassa, kun talouspoliittisessa keskustelussa ei syvennytä tavallisen kansan ja keskiluokan taloudelliseen asemaan ja taloudelliseen toimintaan, oman kotitanhuan tasoisen taloutensa hoitamiseen? Ainoastaan tuo ostovoiman lisääntymisen pelko nähdään mörkönä ja uhkana.

Tavallinen kansa ajaa omia etujaan omien resurssiensa mahdollistamalla ja omien prinsiippiensä viitoittamalla tavalla. Ruotsin yhtenä merkittävänä etuna Suomeen verrattuna tiedetään ja tunnustetaan ruotsalaisten suurempi vauraus kansana ja siis myös tavallisen kansan, kotitalouksien tasolla. Meillä ei ole ollut tapana keskustella niistä toimenpiteistä, joita vallanpitäjät voisivat ja pystyisivät tekemään tavallisen kansan ja keskiluokan vaurastumisen päämäärätietoisen edistämisen hyväksi. Väijyyhän siellä taustalla piilossa meidän hallituksemme kavahtama itse pääpentele eli lisääntyvän ostovoiman mukana esille loikkaava kulutuskysynnän kasvun hirviö.

Kun tarkastelemme taloudellisen eriarvoisuuskuilun entistä leveämmäksi repeämistä, niin yksi näkökulma on täysin jätetty syrjään siinä tarkastelussa. Vaikka ei puututtaisi asteikon äveriäämpäähän päähän, niin tuo kuilu kapenisi ja rotko mataloituisi jo pelkästään tavallisen kansan olosuhteiden muutoksen kautta, kun tavallinen kansa ja keskiluokka vaurastuisivat. Ei se vaurausasteikon heikomman pään vantteroituminen edellytä sitä, että äveriästä asteikkopäätä täytyisi rankasti rokottaa eli tyhjentää vauraan väen taskuja valtion kassaan.

Olennaista on niin rikkaitten kuin köyhienkin saavuttaman vaurauden turvaaminen. Ja siis olennaista on myös se, että kun vähemmän varakas väki ponnistelisi oman vaurastumisensa hyväksi, niin se saavutettu vauraus säilyisi ja olisi turvassa ilman, että jonain aikana jokin uusi vallanpitäjäporukka alkaisi siirtää sitä vaurautta valtion kassaan, minkä kulupuoli on kuin loputtomasti ammottava Moolokin kita.

Ajatellaanpa vaikka pörssiin listattujen yhtiöitten osakkeitten omistamista. Meillä Suomessa on yli 800.000 pörssiosakkeitten omistajaa pörssin itsensä antamien tietojen mukaan. Siis noin 15 prosenttia kansakunnasta. Ruotsissa vastaava osakeomistajien osuus on noin 20 prosenttia. Jos meidän vallanpitäjämme toimisivat viisaasti, pörssiosakkeitten verotuskohtelu olisi armollinen ja pitkällä ajanjaksolla pysyvä ja tasoltaan nykyistä verotusta kevyempi. Samoin myyntivoittoveroa olisi säänneltävä ja muokattava semmoiseksi, että tavallinen osakesäästäjä tietäisi olevansa verottajalta kohtuudella turvassa myös osakkeitten myyntitilanteessa. Osakkeitten voitollisen myynnin kautta lisääntyvä kansalaisten vaurastuminen olisi hyväksyttävä myönteisenä tapahtumana eikä vallanpitäjille saisi antaa oikeutta heti sen tien lisääntyneen vaurauden imuroimista julkisvallalle.

Kun säästäminen ja vaurastuminen tiedettäisiin pitkäjänteisesti kannattavaksi kansan syvien rivien keskuudessa, niin ei kansa lisääntyvää rahaansa suinkaan tuhlaisi pelkkään kulutuskysyntään, vaan viisas kansa rakentaisi itselleen omaa henkilökohtaista, perhekohtaista, kotitalouskohtaista omilla jaloillaan seisomista taloudellisesti. Tätä ei meidän nykyinenkään hallituksemme näy tajuavan eikä käsittävän, ymmärtävän.

Monesti ylistetään Ruotsin hyvää taloustilannetta Suomessa käytävissä keskusteluissa. Tietenkin on niin että 'Ruotsi haluaa pitää esillä keskustelua vain siitä, miten hyvin maalla menee.
Ruotsi yritti muutama vuosi sitten tuoda esille myös sen miten hyvin Suomella menee, kun heillä on euro, koska porvarit jotka olivat vallassa halusivat (ovat aina halunneet) euron. Nyt laskettiinkin liikkeellle uusia seteleitä, joista heti ajattelin että, ahaa, näyttävät väritykseltään erittäin tutuilta, ja tarkemmin kun katsoin oli sama tyyppi numeroissa, kuin on euroissa. Sen vuoksi aavistaisin että Ruotsiin voikin tulla euro, viimeistään 5 vuoden kuluttua, jos porvarit tulevat valtaan taas.

Nyt keskustelut tuovat esiin sitä, miten Ruotsin talous on nousemassa ja miten hyvät tulokset on olleet, bruttokansantuotteen nimissä, viimeiset kolme vuosineljännestä.

Totuus on kuitenkin toinen
On olemassa kansalaisaloite:
ww.skattebetalarna.se/kampanj/skattesmall-nej-tack
jonka mukaan verotuksen korottamista vastustetaan kiivaasti!

Miksi on tarvetta korottaa verotusta, jos kerran maalla menee hyvin?
Nyt on jo lyöty lukkoon monet korotukset vuoden alusta, jotka sattuvat juuri vähävaraisiin. He, joilta myös otetaan ovat rikkaammat, ja he ovatkin suuriäänisimpiä verotuksen korottamisen vastustajia.
Eläkeläisiä ovat porvarit kurittaneet jo aikaisemmin, kun olivat vallassa, että nyt, sosiaalidemokraatit palkitsevat eläkeläisiä antamistaan äänistä, että saavatt sitten vähän enempi rahaa nyt.
Toisella kädellä kuitenkin taas otetaan, niinkuin aina, vaikka puhutaan vaan siitä lisästä, mkä tulee heidän kohdalleen. nyt vuoden alusta.

Puunjalostusteollisuudessa menee suurin osa saatavissa olevasta lisäarvosta hukkaan, koska sahatavara menee enimmäkseen bulkkina ulkomaille, jossa osataan hyödyntää pohjoisen puun arvokkaita ominaisuuksia paremmin.
Saksalaiset tekee kestäviä ja laadukkaita ikkunanpokia suomalaisesta puusta ja tanskalaiset huonekaluja.
Puun laatu Suomessa (varsinkin männyn) on maailman huippua, mutta sitä ei osata
hyödyntää tarpeeksi kotimaassa.

Metsäteollisuustuotteet muutenkin taitaa olla nykyään taas suurin vientiteollisuuden ala ja sen edelleen kehittäminen on uusien puun käyttötapojen löytymisen avustamana todellinen tulevaisuuden ala vientitulojen tuojana ja työllistäjänä.
Mm. lääketeollisuudessa puusta valmistetaan jo erilaisia voiteita ja syöpälääkkeeksikin käy puun sisäoksista löytynyt yhdiste. Koivusta saadaan
puuvillan korvaavaa kuitua vaateteollisuuden käyttöön.

Muutenkin Suomessa tulisi keskittyä omiin vahvuuksiin esim. energian tuottamisessa; hajautettuun energian tuottamiseen uusiutuvilla tuotantotavoilla. Sellutehdaskin tuottaa, monien muiden oheistuotteidensa ohella, enemmän sähköenergiaa, kuin se itse kuluttaa.

Energian tuonti maksaa jotain 8mrd € /v ja sen vähentämiseen vähemmän ympäristöä kuormittavilla kotimaisilla vaihtoehdoilla pitää pyrkiä. Esim. biokaasun valmistaminen pienlaitoksissa onnistuu monilla erilaisilla kotimaasta saatavilla raaka-aineilla, biopolttoaineita valmistetaan puusta (ympäristölle ja ihmisille haitallisten öljypuuplantaasien perustaminen ja käyttö "bioöljyn" valmistukseen sen sijaan tulisi kieltää kokonaan).

Suomen talouden tarkastelussa ja huomisen rakentamisessa olisi ensimmäiseksi irtaannuttava ajattelusta, jonka mukaan esim. jokainen verohelpotus tai maksutaksojen alennus pitäisi kuitata valtion kassaan jollain korotuksella, jotta valtion budjetti pysyisi balanssissa. Tuon fossilisen kiikkulauta-ajattelun tilalle pitää ottaa asennemalliksi julkisvallan menojen vähentäminen sinänsä ja samaan aikaan tehtävä verojen ja maksutaksojen keventäminen. Mahdotontako? Ei suinkaan!

Paljonko julkisvallan rahaa haaskaantuu homevaurioitten ja muitten terveyshaittoja aiheuttavien julkisvallan tekemisten korjaamiseen. Kustannukset ovat valtavia.
- Julkisvallan on ryhdyttävä rakentamaan eli opeteltava rakentamaan kelvollisesti niin, että esim. homehaittoja ei synny lainkaan! Jos semmoisen kelvollisen tekemisen esteenä on mm. EU-komennon takia aiheutuneita sääntöjä, niin semmoiset älyttömät säännöt on oikaistava.

Kun Osmo Soininvaara osoittaa juuri nyt (04.01.2016) myöhäistä herännäisyyttä pakkoruotsin kohdalla ja toteaa, etttä Suomen koululaitoksessa on haaskausta uhrata aikaa ja energiaa globaalissa mittakaavassa pienen ja vähämerkityksellisen ruotsin kielen pakko-opetukseen, niin Soininvaara on aivan oikeassa.
- Valtion eli Sipilän hallituksen olisi jo korkea aika ryhtyä päämäärätietoisiin toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi koulutuslaitoksestamme. Saman tien poistettaisiin "virkaruotsin" vaatimus yksinomaan suomenkielisissä kunnissa eli pakkoruotsikoe poistettaisiin myös loppututkintojen opintovaatimuksista. Taloudelliset säästöt olisivat mittavia ja ne näkyisivät suoraan valtion budjetissa. Jos ja kun joku hakee virkaa tai tointa, missä tarvitaan ruotsin kielen taitoa, niin se kielitaidon hankinta onnistuu sopivasti teho-opiskelulla. Ei sitä varten tarvita koko kansan kurmuuttamista pakkoruotsilla.

Sama säästämishakuisuus pitää viedä toteutukseen monissa muissakin saumoissa.
- Mm. julkisvallan tietojen käsittelyn laitehankinnat ovat niin sekava ja kirjava kokonaisuus, että sen järkeistämisellä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä.
- Kun tavallisen kansan vaurastuminen saataisiin lisääntymään, eskaloitumaan, niin työttömyys ja sosiaalituki saataisiin vähenemään ja julkisvallan budjetteihin syntyisi menopuolelle merkittäviä säästöjä. Ja saman tien myös tulokertymä lisääntyisi vaurastumisen hedelmänä parantuneena veronmaksukykynä.

Silti en usko, että Sipilän hallituksella on halua ja kykenevyyttä tämmöisen hahmottelemani uudistusohjelman toteuttamiseen.

Kun ei ole ideoita mitä tehdä, silloin ei auta mikään taikatemppu.

aikoinaa oli puu ja paperi ratkaisu kun voimme devalvoida, nyt ei ole mitään keinoja.

Vain se auttaisi jos palkkoja laskettaisiin 20 % ja lakko-oikeus poistettaisiin.
Silloin tulisi ulkomaalaisia yrityksiä, mutta ne söisivät suomalaiset pois.

Vain osakesijoitus enää kannattaa, lähes joka vuosi keskimäärin yli 12% ja se 3 kertaa viikossa 2 tunnin työpanoksella.