waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Emme me eurosta rahana pääse eroon viikossa emmekä ihan lähitulevaisuudessa laisinkaan, vaikka miten hartaasti semmoista toivoisimme ja sen maitsisimme iltarukouksessamme.

    Täällä euroraha-alueen sisäpuolella euro tulee pätemään valuuttana, rahana, niin kuin tähänkin asti, vaikka Kreikka eurorahasta luopuisikin. Mikä olisi sitten euron arvo muihin valuuttoihin nähden, niin sitä täytyy arvioida erikseen.

    USA:n dollari on selkeästi vahvistunut jo melkoiset ajat euroon verrattuna. Vakuuttojen arvojen vaihteluiden avulla tienatakseen dollareita olisi pitänyt hankkia silloin, kun yhdellä eurolla sai jotain 1,30-1,40 dollaria. Nyt niitä dollareita sitten voisi vaihtaa euroihin kohtalaisella voitolla. Sinänsä on aiheellista todeta, että nykyään valuutat kelluvat eli devalvaatioita ei tarvitse pelätä. Siis esim. Ruotsin kruunu, Iso-Britannian punta ja USA:n dollari, ym. valuuttojen arvot vaihtelevat markkinoitten mukaan.

    Itse en ole viitsinyt ryhtyä valuutoilla "spekuleeraamaan", sillä pörssiin listattujen yhtiöitten osakkeitten omistaminen riittää meikäläiselle ja siinäkin on jo sopivasti pientä puuhaa näin eläkeläisäijän ajan kuluksi.
  2. Juuri nyt olisi paikallaan ilmapiiriä raikastavan mutkattoman keskustelun paikka Suomen ja Venäjän kesken. Meillä Suomessa oltiin varsin järkyttyneitä siitä, että Venäjä röyhkeästi ja häikäilemättömästi "otti haltuunsa" Krimin ja ilmoitti liittävänsä tuon Ukrainan oblastin Venäjään. Siinä operoinnissaan Venäjä rikkoi nimen omaan ETYK-asiakirjan kohtaa, missä valtionpäämiesten allekirjoituksin on sitouduttu kunnioittamaan ETYK-sopimuksessa mukanaolevien valtioitten rajoja.

    Krimin valtauksen jälkeen presidentti Putin julisti, että mm. ETYK-sopimus on vanhentunut eikä vastaa enää nykymaailman todellisuutta eikä Venäjän tarvitse sitä noudattaa. Nyt Helsingissä järjestettävän ETYK-40-vuotisjuhlatapaamisen yhteydessä Venäjän edustaja sen sijaan näköjään toisin kuin Putin arvostaa ETYK-päätösasiakirjaa ikään kuin sillä olisi Venäjän vakaan kannan mukaan koskemattoman ikonin status. Suomalaisen median tehtävänä luulisi olevan tämän Venäjän ristiriitaisen käyttäytymisen selkeä toteaminen.
  3. Ahtaaksi käy Suomen ulkopoliittinen liikkumatila EU-todellisuudessa. Miten olisi koplattavissa Suomen osallistuminen toisaalta EU-yhteisön rintamaan ja toisaalta Suomen itsenäinen päätöksenteko, jota nyt näkyvät vaativan ne samat tahot, jotka aikaisemmin ovat tavan takaa syytelleet EU-kriittisiä suomalaisia mm. impivaaralaisiksi. Vai pitäisikö nyt sitten uskoa, että aikaisemmat Suomen itsenäisen päätöksenteon arvostelijat olisivat korjanneet ajatteluaan ja asennotiumistaan?

    Toivottavasti ETYK-40-vuotistilaisuuden yhteydessä tulee vahvasti ja näkyvästi esille myös se kannanotto, jonka teki presidentti Vladimir Putin, kun hän ylisti Venäjän sutjakkaa toimintaa Krimin "haltuunotossa". Siinä samalla Putin ilmoitti mm. ETYK-sopimuksen kuuluvan entisiakaan eikä semmosiia sopimuksia tarvitse enää kunnioittaa mm. rajojen koskemattomuuden kohdalla. Nyt Venäjä julistaa rinta rottingilla ETYK-päätösasiakirjan pyhyyttä. Arvioiko Iso Naapurimme, että linjeerauksia voi vaihtaa opportunismin käsikirjan mukaisesti.

    Vaikka tiedammekin vanhan sananparren, jonka mukaan koirat haukkuu ja karavaani kulkee, niin silti totta kai hereillä pitää olla kaiken aikaa tässä katalassa maailmassa.
  4. Hiukan kommentoin sinua arvoia Keskari. Yksityinen velkaantuminen on yksityisasia ja siihen kuuluu myös firmojen velkaantuminen. Eivät Kone, YIT, jne. ole ruikuttamassa uutisissa velkaantumistaan eivätkä ole vaatimassa tavallisilta kansalaisilta omien velkojensa maksuun osallistumista kuten julkinen valta (valtio, kunnat) tekee korottamalla veroja, maksuja, taksoja. Jopa pääministeri kehuu miten tekee kipeää, kun hänen johtamansa hallitus alkaa "panna asioita kuntoon". En ole kuullut, että Kone, YIT, jne. olisivat julistamassa, miten tekee kipeää, kun ne firmoina huolehtivat asioistaan. Jos sitten jokin yritys tekee tappiota ja vaatii valtiota eli veronmaksajia osallistumaan ylivelkaantumisensa hoitamiseen, niin sellaisille firmalle ei mitään sosiaaliavustusta tarvitse antaa, kun firma kerran ei ole pystynyt vapailla markkinoilla pärjäämään. Kyllä julkinen talous olisi uutisoinnissa pidettävä omana lohkonaan kansantalouden kokonaisuudessa, joka kokonaisuus on sitten se "Suomen talous". Ja julkisen vallan poliittinen velkaantuminen ei ole "Suomen velkaantumista".
  5. Yleisradion menneisyys ja nykyisyys mediana osoittaa sen, että "kaiken kansan ja koko tasavallan" mediana Yleisradio ei ole toiminut eikä toimi tarkoituksensa mukaisesti. Pahin vika on jonkin tietyn suuntauksen ajaminen ja sen propagoiminen eli kansan manipulointipyrkimys tietoisesti ja tahallisen suunnitelmallisesti.

    Olisiko mahdollista päästä eroon tuosta Yleisradion kulloinkin noudattamasta yleisen mielipiteen muokkauksen toimintalinjasta? Ennen viime sotia ja niitten aikana selkeänä ohjesääntönä oli saksalaismyönteisyys. Sitten tuli neuvostomyönteisyys. Kun maailmanjärjestys muuttui vuosina 1989-1991, niin sen jälkeen Yleisradio on päämäärätietoisestoi palvellut EU-myönteisyyttä, eurorahamyönteisyyttä ja Nato-myönteisyyttä.

    Kun ajattelemme Yleisradiota, niin sen altistuminen poliittiseksi propagandistiksi johtunee eduskunnan alaisuudesta. Kun eduskunnassa hallitsee hallitusenemmistö, niin se hallitsee myös Yleisradiota. Tämä rakenne ei kerta kaikkiaan tuota semmoista ohjelmallista toimintalinjaa, mikä olisi hyvän journalistisen toimintatavan mukaista ja kaiken kansan sekä koko tasavallan viestintäpalvelimen tehtävän mukaista meininkiä.

    Mahtaisiko Yleisradion jakaminen muutamaan itsenäiseen osaan tuoda korjausta asetelmaan. Mitä se olisi? Niillä rahoilla, mitä Yleisradio nykyään käyttää, niillä samoilla rahoilla kustannettaisiin muutaman itsenäisen yhtiön toiminta. Nykyinen monopoli siis purettaisiin ja luotaisiin muutama erillinen julkisen vallan mediayhtiö ja ne samalla kilpailisivat keskenään ja jokaisella olisi käytössään valtakunnan verkko. Toki yksi yhtiöistä voisi pitää päämajaansa Pasilanmäellä. Yksi voisi sijaita Tohlopissa. Päijänteen itäpuolinen "mie-sie"-Suomi tarvitsisi oman yhtiönsä ja samoin Pohjois-Suomi, jonka alue voisi alkaa Kärsämäeltä pohjoiseen päin. Jos taas pitäydyttäisiin kahteen yhtiöön, niin toisen keskuspaikka voisi olla Pasilassa ja toisen vaikka Jyväskylässä.

    Miten sitten hallinto pitäisi järjestää? Nykyinen eduskunnan ja sen enemmistön alaisuus ei ole tuottanut kelvollista ohjelmallista linjeerausta, joten pitää kehitellä jokin muu organisoimisen malli.
  6. Vaurastuminen avaa ihmiselle ja saman tien perheelle, kotitaloudelle, mahdollisuuden valita eli ollako töissä vai eikö olla. Työnantajataho saattaa vieroksua semmoista astelmaa, missä yhä laajemmalti työntekijät pääsisivät oman vaurautensa ansiosta valikoimaan omaa elämäntapaansa. Vauraalle ja omillaan pärjäävälle palkanansaitsijalle työnantajan ei juuri toinna keljuilla, jos meinaa säilyttää hänen työpanoksensa firmassa.

    Moraalinen tarkastelu antaa ainakin minun näkemykseni mukaan vapauden valita palkkatyöstä ja vieraan palveluksesta irtaantumisen, jos ihminen niin haluaa ja kun hän itse pystyy huolehtimaan taloudestaan ketään rasittamatta. Vaikka monin kohdin suhtaudun kriittisesti Atlantin takaiseen "amerikkalaisuuteen", niin kyllä siinä vanhassa "Self made Man"-määritelmässä on suurta hohtoa. Ja kyllä se pitäisi hyväksyä myönteisenä ihmisen aikaansaannoksena myös meillä Suomessa.
  7. Erityisesti median harjoittamassa velkaantumiseen liittyvässä uutisoinnissa on tavan takaa esillä "Suomen velkaantuminen", vaikka itse asiassa uutisointi käsittelee useimmiten pelkästään valtion velkaantumista. Kun ilmauksia käytellään kovin vapaamielisesti, niin olisikohan aiheellista täsmentää asioitten yhteyksissä velkaantumistermin tarkoitusta? En ole osunut havaitsemaan, että Suomen velkaantumisen tarkastelun yhteydessä media olisi esim. valtiovarainministeriä tentatessaan tarkentanut, että mukana velkaantumistarkastelussa olisivat myös UPM Kymmene, Kone, Nokia, Nordea, Sampo, Huhtamäki, YIT, jne. eli yksityissektori kaikkineen. Tai sitten niin päin, että kyse olisi pelkästään valtion velkaantumisesta tai julkisen vallan velkaantumisesta.
  8. Muistelen tässä wanhoja eli Esko Ahon hallituksen päätöstä auton käyttömaksun säätämisestä tilapäisenä yhdelle vuodelle eli v:lle 1995 määrättynä maksuna. Autojen tuulilaseihin liimailtiin maksutarroja. Tiedämme kaikki, miten siinä kävi. Kun "pää oli saatu auki", niin maksusta muodostuikin jokavuotinen pysyvä lisävero. Ja kun tuolloin ensi kerralla maksun perusteluissa todettiin, mitenkä vähäinen ja alhainen käyttömaksu oli kyseessä, niin totta kai eduskunta sen hyväksyi, niin että heilahti. Nyt tiedämme sitten maksun määränkin "kehityksen" kahden vuosikymmenen ajallisessa juoksussa. Aikoinaan joskus 1960-luvulla eduskunnassa Raimo Ilaskivi luonnehti veroja väittäen: "Mikään ei ole niin pysyväistä kuin tilapäinen vero". Ilaskivi oli mitä ilmeisimmin oikeassa.
  9. Nykyisessä Sipilän hallituksessa ovat mukana sekä Keskusta että Perussuomalaiset, jotka molemmat vastustivat Suomen liittymistä euroraha-alueeseen. Tosin Perussuomalaiset olivat silloin marginaalisen pieni puolue kannatukseltaan, mutta periaatteet ovat olennainen asia. Nyt joudumme sitten olemaan €-onnelassa, josta on perin vaikeata irtaantua.

    Oma raha markka olisi ollut viisasta säilyttää. Tosin ongelmana siinä tilanteessa taitaisi olla valtiojohtomme tietotaitous talousasioissa. Kun nyt katselemme Lipposen toisen hallituksen ja sen jälkeen valtaa pitäneitten hallitustemme taloudellista osaamista, niin eipä tuo kovin hääppöistä ole ollut. Olisiko sillä porukalla osattu harjoittaa viisasta finanssipolitiikkaan myöskään oman markan tilanteessa?

    Tässä keskustelussa kirjoittaja "jotain-muuta-" viittaa siihen, mitenkä "Jotkut ovat sitä mieltä, että markka olisi pitänyt laskea kellumaan 1980-luvulla, jolloin pahimmat töppäykset olisi jääneet tekemättä". Niin siinä silloin olisi todella ollut meneteltävä. Kun rahamarkkinamme vautettiin, niin siihen yhteyteen olisi pitänyt liittää markan kellutus. Sitä ei silloinen valtiojohtomme tajunnut.

    Niitä tekemättömyyksiä en kaikilta osin nimittäisi töppäyksiksi, sillä varsin laajassa mitassa meillä Suomessa otettiin velkaa ulkomailta, kun sitä kerran sai ja tarvettakin oli. Valtiojohtomme vakuutteli silmät kirkkaina, että emme tule missään tapauksessa devalvoimaan Suomen markkaa. Jos kansaa jostain syytetään töpeksijäksi, niin valtiojohtomme katteettomiin vakuutteluihin luottaminen eli usko valtiojohtomme viisauteen ja osaamiseen oli sitten sitä töpeksintää. Suurin ja kohtalokkain töpeksijä oli valtiojohto itse. Kelluvan markan asetelmassa ei olisi tullut devalvointia kertarysäyksenä laisinkaan, vaan markka olisi säätynyt eli devalvoitunut ja revalvoitunut liukumalla vähän kerrassaan automaattisesti kulloisenkin kansainvälisen markinatilanteen mukaisesti.
  10. Periaatteessa yhteisön rakenteen monipuolisuus on Kouvolan voimavara. Monimuotoisuuteen kuuluvat myös erilaiset taajamat ympäristöineen. Kaiken keskittäminen yhteen taajamaan ja toisten taajamien näivettäminen ei tuota hyvää tulosta. Ajatellaanpa Kouvolan väestömäärän lisääntymistä eli muualta tänne muuttavia. Heille pitää olla tarjolla valittavaksi erilaisia asumisen paikkoja, joista itsekukin saisi valita itselleen sopivan. Päätösvalta on paikkakunnalle muuttamista aikovalla eikä kaupungin virkailijoilla. Ihmiset valitsevat jonkin toisen paikan, jos joku paikkakunta ei tunnu luontuvalta.
  11. Lieneekö muille osallistujille käynyt niin kuin minulle? Tammikuun lopun "Suuressa Uudistuksessa" Suomi24-kirjautuminen pakittui meikäläisen kohdalla. Syytä oli toisaalta Suomi24-sivuston puolella, mutta toisaalta myös minun oma tietsikka-aparaattini osui oikuttelemaan samaan aikaan ja vielä sen jälkeenkin. Nyt kirjautuminen taas onnistuu, mutta menihän siinä liki kolme kuukautta ennen kuin tekniikka saatiin reilaan. Joudun kyllä yhä toteamaan, että osin outoja ovat nämä uudet Suomi24-kuviot. Sitä kun johonkin menettelyyn ja käytäntöön tottuu ja pääsee sisälle vuosien myötä, niin muutosten sulattelu vie aikansa.
  12. Nykyisessä eläkeläisenä elämisen vaiheessa, kun joku alkaa kyselemään meikäläisen koulutusta, niin kerron: kiertokoulu. Toinen vaihtoehto olisi elämänkoulu, mutta se kuulostaa jo vähän liian juhlalliselta. Aiheesta seuraavaan eli tänä aikana kysymyksiin "lyhyesti" tai "kyllä vai ei" -vastauksia vaativille rupean oikein kunnolla jahkailemaan ja jaarittelemaan sekä märehtimään.
  13. Pitkästä aikaa taas maisemissa näissä merkeissä. Meikä-äijälle tuli luovaa taukoa näitten tietsikka-aparaattien kanssa. Silloin tammikuun lopulla Suomi24:n suuren uudistuksen mukana tyssääntyi kirjautuminen. Huhtikuun lopulla sain nämä vimpaimet pelaamaan uudelleen. Yhä vieläkin kirjautuminen meinaa tökkiä. Lieneekö toisilla palstalaisilla ollut ongelmia? Se siitä.

    Kesään päin mennään ja nurmi vihertää täällä Kouvolan tienoolla. Pikarililja osuu muutaman päivän sisällä puhkeamaan kukkaan niin kuin Äitienpäiväksi yleensä. Toisena varhaisherännäisenä raparperi on puskeutunut täyttä päätä esille sekin. Emännyys on laittanut sisätiloissa taimia kasvamaan ja sitten aikanaan tulee kasvimaalle istutusvaihe. Kyllä tämä tästä.
  14. Keskeneräisiä tekemisiä ei vanhan sanonnan mukaan pitäisi liian ankarasti arvostella. Ehkä politiikka ja tässä tapauksessa uuden hallituksen muodostamisen yritys kuitenkin sopivat myös kriittisen arvioinnin aiheeksi, jos semmoiseen arvioitsemiseen näyttäisi löytyvän aihetta. Ja kyllähän sitä politiikan saralla aina löytyy. Jos nyt tässä vaiheessa jotain arvostelun tynkää nostaisi esille meneillään olevan Sipilän "soveltuvuustestin" merkeissä, niin juuri siihen voi huomion kiinnittää. Tuo viidentoista kysymyksen lista saanee sellaisia vastauksia kuin itsekunkin puolueen ohjelmien ja kannanottojen perusteella jo ennestään tiedetään. Jotenkin tuntuu turhalta koko kyselykierros. Mitä yllätyksellisyyttä Perussuomalaistenkaan vastauksissa oli?

    Vasta valmiiksi aikanaan kokoonsaatu hallitus on lopulta varsinaisen ruotimisen kohde. Ja koostumuksen mukana tulemme saamaan melkoisia viitteitä myös hallituksen harjoittaman politiikan suunnasta. Taipaleellaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien hallitus altistuu tekemistensä ja tekemättä jättämistensä arvioinnille.

    Lähitulevaisuudessa saamme tietoa myös Juha Sipilän soveltuvuudesta ja pystyvyydestä pääministerin tehtävää hoitamaan, sikäli kuin hänestä pääministeri tulee. Avoimena kysymyksenä on tosiaankin vielä edelleen se, että puskeutuuko hänen yritystaustansa ja insinööriytensä mahdollisesti liian yksipuolisella tavalla päätöksentekoon? Tasavallan ja isänmaan asioitten hoitaminen on paljon vaativampi työmaa kuin oman firman johtaminen. Riittääkö Sipilän yhteiskunnallinen osaaminen? Kuunteleeko hän riittävästi edes oman puolueensa säännönmukaisia päätösten tekemisen elimiä eli puoluehallitusta ja puoluevaltuuskuntaa? Entä toisten puolueitten näkemysten huomiointi?
  15. Parasta aikaa pääsemme seuraamaan Keskustan ja sen puheenjohtaja Juha Sipilän valintoja, joitten nuotitusten myötä tasavaltaan yritetään rakentaa uutta hallitusta. Varmaahan se ei ole, että Sipilän hallitus todella syntyy. Muitakin vaihtoehtoja on toki olemassa. Perustuslaissa ei lue, että vaalien jälkeen eduskunnan suurimman puolueen edustaja pitää valita pääministeriksi ja hänen johdollaan pitää muodostaa hallitus. Sipilä on vasta hallitustunnustelija.

    Kaikkein kiinnostavinta ja myös historian kirjoittamisen kannalta olennaista on Keskustan ja Sipilän edessä oleva valinta siinä suhteessa, mitkä yhteiskunnalliset voimat ja kansakunnan tahot hallitukseen otetaan mukaan, sikäli mikäli Sipilän johdolla hallitus todella muodostetaan. Kokoomuksen käyttäytyminen eli erittäin myötäsukainen suhtautuminen Sipilän viiteentoista kysymykseen Keskustaa miellyttävällä tavalla viittaa siihen, että Kokoomus mielistelemällä uskoo hallitukseen pääsevänsä. Se taas tarkoittaisi ilmeisesti SDP:n syrjäyttämistä ja jättämistä oppositioon.

    Perussuomalaisten vastausvalikoima Sipilän kysymysarsenaaliin on herättänyt huomiota, kun Perussuomalaiset eivät asennoidukaan samalla tavalla kiltisti myötäsukaan kuin mitä Kokoomus tekee. Median innokkaimmat hehkuttajat ovat jo sysäämässä Perussuomalaisia oppositioon.

    Haluaako Keskusta puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla muodostaa maahan myötäsukaisten ja samaa mieltä keskenään olevien tahojen hallituksen eli mieleen tulee viime aikoina paljon puhuttu "kupla", johon majoittuneet ovat keskenään yhtä mieltä, mutta elävät irrallaan muusta todellisuudesta? Se olisi helppoo tie lyhyellä tähtäimellä. Toinen vaihtoehto on vaikeampi toteuttaa, mutta varmaankin parempi isänmaan kannalta katsottuna. Siinä toisessa vaihtoehdossa olisi olisi mukana monipuolisella tavalla yhteenkoottuna yhteiskunnallisia voimakkaita tahoja, joitten erilaisuus ja joitten näkemysten erilaisuus muuntuisi yhteistyön ja myönteisyyden kautta monipuolisuudeksi ja sehän on voimavara. Pystyykö Keskusta ja Juha Sipilä viemään läpi tämän mahdollisuuden mukaisen vaativan projektin?
  16. Suomalainen media ei näytä olevan erityisen kiinnostunut Kreikan uuden hallituksen lähemmästä koostumuksesta. Mm. saksalaisen lehdistön nettisivuilta löytyy yhtä ja toista tietoa.

    Syriza-puolueen kumppanin "Itsenäiset Kreikkalaiset"-puolueen puheenjohtaja Panos Kammenos tulee toimimaan puolustusministerinä. Hän on siis keskeisessä asemassa, kun ajatellaan Kreikan Nato-suhteita.

    Varapääministerinä toimii ekonomisti Giannis Dragosakis, 66-v. ja hänen ministeripostinsa on talousasioissa. Valtiovarainministeriksi on valittu Giannis Varoufakis, 53-v. Siis kaksi talousasioita hoitavaa ministeriä.

    Ulkoministerinä ja Erkki Tuomiojan kollegana toimii professori Nikos Kotsas.

    Kreikan uudessa hallituksessa yhdistellään tehtäviä aikaisempaan verrattuna. Opetus, kulttuuri ja urheiu kootaan yhden ministerin työkentäksi. Ympäristö, energia ja maatalous niin ikään yhdelle ministerille. Sisäministerille tulevat kuulumaan myös ulkoisen turvallisuuden asiat ja hallinnon uudistus.

    Eipä tuossa tosiaan pitkään ole nokka tuhissut, kun Kreikassa hallitusta kootaan ja ministerivalintoja tehdään.
  17. Iltaseitsemän uutisissa tänään Maikkari näytti diagrammina Kreikan uuden parlamentin paikkojen jakautuman. Siltä osin annetaan ruusuja Maikkarille.
  18. Vaikuttaa siltä, että meidän "valtamediamme" yrittää rajata Kreikan vaaleja koskevan uutisoinnin Kreikan "velkaraiteelle". Kyllähän tilanteen sekin puoli on tärkeä, totta kai. Kreikasta katsottuna lienee kuitenkin niin, että kreikkalaisten äänestäjien tyytymättömyyden syvällisimpänä syynä on kansakunnan ahdinko. Sisäpolitiikka nousee siis keskeiseen asemaan, kun Alexis Tsiprasin hallitus ryhtyy asioita hoitamaan. Ongelman ymmärtää, kun ajattelemme "mädäntynyt hallinto"-termiä, mitä on käytetty luonnehtimaan maan asioitten hoitamisen tilaa. Mukana Isossa Kuvassa on sitten myös maan velkojen mudostama ongelma, mutta sen rinnalla maan sisäpolitiikka on vähintään yhtä tärkeää. Ahdinkoon kyykytetty Kreikan kansa haluaa muutoksen. Toivottavasti Suomen viestintävälineet ovat kiinnostuneita myös kokonaiskuvasta.
  19. Juuri niin eli tämän puntaroinnin lähtökohtana joudumme pitämään Talvisodan päätteeksi vedettyä rajaa Petsamon luovutuksella lisättynä ja Hanko Porkkalaan vaihdettuna. Vaikka tuossa edellä itse spekuleerasin sillä mahdollisuudella, että jos oman torjuntataistelumme olisi ollut tehokkaampaa, jollaista se todella olisi voinut olla, niin olisiko siitäkään tosiaan ollut apua "paremman rajalinjan" saamiseksi rauhanneuvotteluissa? Jossittelu jää aina jossitteluksi, vaikka sitä onkin aiheellista harrastaa. Käydään niitä monenlaisia sotapelejä eri vaihtoehtoisine mahdollisuuksien ylimmissäkin sotatieteen akatemioissa.

    Entä muut asiat? Olisiko ajallisesti pitemmäksi venynyt torjuntataistelu Kannaksella vaikuttanut muihin rauhanehtoihin eli esim. sotakorvauksiin? Koska Stalinilla oli ilmeinen kiire vahvistaa Baltian suunnan hyökkäysjoukkojaan, niin tilanteen venyminen Suomen suunnalla ajallisesti pitemmälle, oli ilmeinen ongelma Stalinille. Kaiken muun lisäksi hän pelkäsi myös saksalaisten vallankaappausta Suomessa, mikä keikaus lienee kuitenkin ollut liioiteltua pelkoa näin meidän suomalaisten silmin ja mielin arvioituna.

    Tuossa ajatusten vaihdossa on edellä tullut esille panssarintorjunta ja aivan aiheellisesti sitä onkin paikallaan tarkastella. Palaan vielä Oeschin arvioon. Hän piti keskeisenä asenneseikkana sitä, että "pahimman mahdollisen" varalle ei valmistauduttu niin tehokkaasti ja järjestelmällisesti kuin olisi pitänyt. Siinä kohdassa hänen kritiikkinsä koskee myös päämajaa ja Mannerheimia.
  20. Ensimmäiseksi pitää todeta tärkein eli Suomen armeija Saksan ilmavoimien avustuksella pystyi torjumaan Puna-armeijan suurhyökkäyksen niin menestyksellisesti, että Stalin luopui Helsingin valtaamisesta ja koko Suomen miehittämisen tavoitteesta. Vielä lopputalvella ja keväällä Stalin vaati Suomelta ehdotonta antautumista, kun siinä vaiheessa käytiin rauhan tunnusteluja.

    Olisiko tapahtunutta "parempi toiminta" tuottanut meille suomalaisille, Suomelle, edes jossain määrin myönteisemmän lopputuloksen? Sen puntarointiin tarjoutuu kyllä mahdollisuuksia. Lähinnä on spekuloitavissa sillä, että olisiko Venäjän suurhyökkäystä voitu torjua menestyksellisemmin ja olisiko sitä kautta saatu paremmat rauhanehdot kuin saatiin? Kyllä sitä tuumailua on kiinnostavaa käydä.

    Kesän 1944 torjuntataisteluista on olemassa kirjallisuutta valtavasti. Kun siitä runsauden pulasta poimitaan esille vaikkapa K.L.Oeschin "Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v.1944", niin tarkastelulle löytyy pitävää pohjaa. Toki paljon muutakin oivallista dokumentaatiota on tarjolla.

    Oesch arvioi yhteenvedossaan tilannetta monipuolisesti. Hänellä oli kokeneena kenraalina kanttia suunnata kriittistä arviointia myös Mikkelin päämajaan asti ja olihan hän itsekin siellä työskennellyt paikan päällä. Varsin selkeä puute päämajan toiminnassa oli Kannaksen maaston linnoittamisessa, mikä olisi voitu hoitaa paremmin. Aikaa kunnolliseen linnoittamiseen olisi kyllä ollut asemasodan vaiheessa. Se kriittinen toteamus suuntautuu samalla suoraan Mannerheimiin. Kyseessä ei ole valinta joko Itä-Karjalan suunnan tai Kannaksen välillä. Kannaksen linnoittamista olisi voitu hoitaa paremmin riippumatta siitä, mitä muualla tapahtui. Merkittävä osa tästä kritiikistä kohdistuu myös Kannaksen armeijan johtoon eli Laatikaiseen. Eivätkä alemmatkaan johtoportaat saa puhtaita papereita. Ylipäätään lienee ollut niin, että asemasodan vaiheessa ote herpaantui ja mukavuuden rakkaus pääsi päällimmäiseksi. Vielä aivan suurhyökkäyksen edelläkin suomalaispuolustajia nähtiin ottamassa aurinkoa sen sijaan että olisivat suorittaneet linnoittamistöitä kuin viimeistä päivää.

    Näkökulmissa on puolensa ja toisensa. Syvälle etulinjan taakse ulottuvan linnoittamisen tekemättä jättämistä perusteltiin myös sillä, että siitä saattaisi syntyä perääntymiselle altista ilmapiiriä joukkojen keskuudessa. Johtavana ajatuksena oli monilla tahoilla, että etulinjassa ei anneta periksi metriäkään ja taistellaan viimeiseen mieheen. Selustan linnoittaminen olisi edustanut toisenlaista mentaliteettia. Ehkäpä tässäkin asetelmassa on oma vinha peränsä. Oliko meidän joukkojemme keskuudessa valmiutta niin monipuoliseen asennoitumiseen, että viisas ja tehokas torjuntataistelu edellyttäisi myös vetäytymistä hyökkäyksen alla, jotta vastahyökkäyksen mahdollisuudet olisivat paremmat. Saksalaiset tiesivät Puna-armeijan murskaavan tehokkaan tulivalmistelun hyökkäyksen edellä. Se tieto oli kyllä myös meilä suomalaisilla, mutta siihen tietoon ei ehkä ymmärretty asennoitua riittävällä vakavuudella.

    Oma vaikutuksensa kesän 1944 tilanteeseen oli joukkojen vahvuuden heikkeneminen, kun porukkaa lähti kesän alun toukotöihin, joitten aika oli juuri silloin. Kaluston "logistinen valmius" kuten nykyään sanottaisiin, niin sekään ei ollut parhaimmillaan. Joukkkojen komentajia vaihdettiin kevään ja alkukesän aikana. Valkeasaaren lohkolla vaihdettiin koko divisioona eli toukokuun lopulla 18. divisioona luovutti lohkon 10. divisioonalle. Siis vain kaksi viikkoa ennen Puna-armeijan suurhyökkäystä.

    Sotaa käydessä on ikävä kyllä pakko ottaa huomioon myös vastapuoli, vihollinen, Puna-armeija tässä tapauksessa. Hyökkääjä pyrki tekemään yllätyshyökkäyksen ja siinä Puna-armeija onnistui varsin hyvin eli tosiaankin ikävä kyllä kävi sillä tavalla. Vihollinen toimi erittäin taitavasti. Sen joudumme toteamaan. Ja oma vaikutuksensa yllätyksellisyyden onnistumiseen oli suomalaispuolella vallinnut hyvänolon ilmapiiri.

    Kaikkeen tähän viitaten on arvioitavissa, että Kannaksen puolustus olisi voitu hoitaa paremmin kuin tapahtui. Millainen vaikutus sillä sitten olsisi ollut? Merkittävin näkökulma olisi ehkä aika. Jos Puna-armeijan hyökkäystä olisi pystytty viivyttämään niin, että esim. Viipuriin saakka edennyt hyökkäys ei olisi edennytkään niin kuin eteni, mikä merkitys sillä olisi ollut? Minun mielessäni on lähinnä se seikka, että olisi aseleponeuvotteluissa voitu päätyä siihen, että Viipuri lähitienoineen olisi voinut jäädä meille kuten myös Laatokan Karjala eli Käkisalmi ja Sortavala siinä mukana? Kyllähän Stalin ja Molotov olivat hankalia neuvottelijoita.
    21. 18 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt