taloudellinen riippumattomuus

Vapaus ja vastuu -se on parasta taloudellisessa riippumattomuudessa. Voit tehdä niitä asioita joita haluat. Jos haluat jatkaa työntekoa, jatka ihmeessä. Jos haluat tedhä puolta päivää, voit oletettavasti neuvotella asiasta työnantajasi kanssa ja mahdollisesti joku vasta valmistunut tai työtön voi työllistyä osa-aikaisesti.

Minä olen jo tehnyt niin. En ole nähnyt mitään järkeä jatkaa itsensä sitomista työpaikkaan, kun se ei ole taloudellisesti tarpeen. Voisin tietysti työtä tekemällä nostaa kulutustasoa, mutta sitä en pidä niin tärkeänä kuin vapautta ajankäytössä. Näin viisikymppisenä nimittäin tajuaa väkisinkin, että kaikkea muuta voi rahalla hankkia enemmänkin kuin tarvitsee, mutta ylimääräistä aikaa ei ole saatavissa.

Mitään moraalista vaivaa en tunne. En ole pyytänyt mitään erityiskohtelua. Olen tehnyt töitä siinä missä muutkin, tinkinyt omasta elintasostani pitkään ja kuluttamisen sijasta säästänyt ansaitsemaani rahaa. Nyt on minun vuoroni saada tästä palkinto vapaa-ajan muodossa. Oikeastaan voisin sanoa itseäni hyväntekijäksi, sillä vapautan yhden työpaikan sitä todella tarvitsevalle.

Työnteon lopettaminen ja pääomatuloille jääminen ei ole lainkaan linkittynyt moraalisuuteen, vaan ainoastaan omien tarpeiden ja tilanteen käytännön realiteettien huomioimiseen.

Osalla on antoisa ja kiinnostava työ jota haluavat jatkaa vaikka voisivat jättäytyäkin pois.

Työelämästä jättäytyessä yksi oleellinen kysymys on mitä mielekästä ja motivoivaa toimintaa omaa näköpiirissä, sillä pelkkä vapaa-aika itsesään ei sekään ole itseisarvo, vaan se miten sitä käyttää itselleen mielekkääksi kokemallaan tavalla.

Raha on elämistä, turvaa ja itsenäisyyttä varten, ei elämä pelkkää rahaa varten.

Pohdittavaa.

Sitten avoin kysymys on se, että miten pääomatulot tulevat kantamaan pitkällä aikajänteellä ja miten niistä jaksaa ja kykenee huolehtimaan kun alkaa enempi ikääntyä, terveys mahdollisesti kiusata ja lopullinen varsinainen eläketulo ei ehkä (?) riitä elinkustannuksiin.

Olettaisin, että euroissa hyvin tuottava kiinteistöomaisuus (eli omaa melko suuren kiinteistökannan) on ikääntyessä helpompi kuin osakesijoituksista huolehtiminen, varsinkin jos sen hoitamisen on diilannut luotettavalle ja järkevien kustannuksien välikädelle / välikäsille.

Toisaalta tokihan Warren Buffet iästään huolimatta on edelleen sijoituksissaan hyvässä iskussa.

Sitten edelleen avoin kysymys on henkilökohtainen elämäntilanne ja mieltymykset. Mikäli omaa kielitaitoa ja veri vetää toisille mannuille, niin hyvällä tuurilla voi löytää yhtälön jossa uusi asuinmaa ja sen maltillinen sijotuksiin kohdistuva verotus kohtaavat.

Jokaisella meillä on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä ja aika tiimalasissa umpeutuu aikanaan vääjäamättä ja joillakin mm. tapaturman kautta ennen aikojaankin (tetamenttikin on hyvä tehdä jo hyvissä ajoin ja sitä voi aina viilta tarpeen mukaan). Sen vuoksi kannattaa koettaa elää elämä sellaisin ratakaisuin, että kokee eläneensä suhteellisen mielyttävää ja itsensä näköistä elämää.

"Näitä ihmiset katuvat kuolinvuoteella"

- http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101714584465_tr.shtml

"Tätä 5-kymppiset katuvat eniten"

- http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2013022216706326_ma.shtml

Tärkeää olisi myös pitää itsestään kaikin puolin hyvää huolta ja ikääntyä mahdollisimman terveenä. Säännöllistä liikuntaa ja antioksidanttinen ruokavalio, paljon vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja ja kalaa, sekä hieman vaaleaa lihaa punaisen sijaan.

Tähä mukaan terveet, hyvät ja kestävät ihmissuhteet.

Olen nyt tasan 40v ja mielelläni jäisin pois työelämästä jos vain voisin. Ostin ensimmäiset osakkeeni vasta nyt vuodenvaihteen tienoilla ihan vaan kokeeksi, aiemmin on ollut ja on vieläkin pieniä rahastosäästöjäkin. Tuotto on vain kovin vaatimatonta eikä niihin ole ihmeitä pystynyt pienestä palkasta edes sijoittamaan, veikkaanpa etten elä niin pitkään että voisin sijoitusten tuottojen ansiosta jäädä pois työelämästä, saa nähdä pääsenkö edes millekään eläkkeelle koskaan kun nostivat eläkeikääkin hataralla perusteella että muka ihmisten elinikä pitenee, minä en usko siihen. Pelkkä tekosyy siirtää eläkerahatkin kansainvälisten suurpankkien ja -pelureiden käsiin tuhlattavaksi kasinopeleissä... pahaksi on mennyt tämä maailma nopeasti minun elinaikanani...

Itse laitoin osakkeisiin ja rahastoihin (pankin avulla) 40.000e viime elokuussa. Nyt arvo on noussut 2,700e ja pidän sitä hyvänä. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle kuusi vuotta sitten ja myin asuntoni, josta vielä oli velkaa. Minulla on myös 8,000e puskuriraha tililläni. Näillä meinaan selvitä loppuelämäni. Siis eläkettä saan 1,650e/kk ja asumistukea 123e/kk.

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joita on aika paljon tullut omakohtaisesti pohdittua. Itse olen parhaillaan "jäämässä vapaaherraksi" eli tekemässä säännöllisestä työelämästä irtautumista, Ikää on nyt mittarissa hieman reilut 50v. Jään siis puhtaasti "omakustanteiselle eläkkeelle" eli tarkoitus on rahoittaa loppuelämän kulut siten, että reilun kymmenen vuoden päässä häämöttävään viralliseen eläkeikään saakka elän pelkästään säästöjeni sekä sijoitusteni turvin ja siitä eteenpäin työuran aikana tähän mennessä kertynyt työeläke aikanaan ottamani vapaaehtoisen eläkevakuutuksesta maksettavat tulot tuovat mahdollisesti tarvittavaa pientä lisätuoloa säästöjen ja sijoitusten ohelle. Taloudellisen pohjan tälle ratkaisulle olen siis luonut pitkäjänteisellä työnteolla sekä säästämisellä ja sijoittamisella. Säästämistä ( ei mitään elämänlaatua heikentävää "nuukailua" vaan suunnitelmallista "turhien kulujen"karsimista niin että käytettävissä olevista tuloista jää säännöllisesti säästöön) olen harrastanut koko työurani ajan, sijoitustoiminnan "löysin" näin jälkeenpäin ajatellen harmillisen myöhään, eli vasta reilut 10 v sitten. Kaikille niille, jotka epäilevät tällaisen tilanteen ( taloudellisen riippumattomuuden) olevan saavuttamattomissa ns.tavalliselle palkansaajalle, voin kertoa että en itse ole koskaan ollut missään erityisen kovapalkkaisissa töissä vaan pääosin hyvin lähellä keskituloisen henkilön tulotasoa olevissa aivan tavallisissa työtehtävissä. En myöskään ole saanut mitään perintöjä, joiden avulla olisin varallisuuttani kasvattanut. Toki olen tehnyt ajoittain kahtakin päälekkäistä työtä tai pyörittänyt päätyön ohessa pienimuotoista yritystoimintaa. Kokonaistulotasoni ei kuitenkaan koskaan ole nousuut erityisen korkeaksi. Siis..ei suurilla tuloilla vaan menojen järkevän karsimisen kautta saavutetulla pitkäaikaisella "nettosäästöllä"ja sen jatkuvalla sijoittamisella pitkäjänteisesti ja tuottavasti. Tällä omakohtaisella esimerkillä en suinkaan halua korostaa omia tekemisiäni, vaan kertoa kaikille että samanlaiseen tilanteeseen voi päästä kuka tahansa tavoittellien työkykyinen ja -haluinen henkilö ihan pelkästään omalla pitkäjänteisellä, suunnielmallisella ja kurinalaisella toiminnallaan.

Mutta sitten itse kysymykseen..eli omakohtainen vastaukseni on että ehdottomasti jäisin pois säännöllisestä, aikatauluihin tiukasti sidotuista palkkatöistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Eli siinä vaiheessa kun kertynyt varallisuus tulevine tuottoineen sen laskennallisesti mahdollistaa. Ja tässä haluan korostaa sitä,että talouden (esim. säästöjen ja realistiselle pohjalle arvioitujen sijoitustuottojen)pitää oikeasti olla silloin varmalla pohjalla ja riittävän pitkälle aikajaksolle laskettuna .Sännöllisen palkkatyön lopettaminen ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö vosi jossain vaiheessa myöhemmin tehdä myös jonkinlaista palkkatyötä, jos itseä kiinnostava ja aikataulullisesti sopivan vapaamuotoinen työ löytyy. Tai työllistää itseni vaikkapa osa-aikaisena yrittäjänä tai tehdä tärkeäksi ja merkittäväksi kokemaani vapaaehtoistyötä jossa voi aidosti auttaa muita ihmisiä. Taloudellisen riippumattomuuden suurin pointti ja elämän laatua vahvasti lisäävä tekijä onkin mielestäni juuri sen tuoma valinnanvapaus. Vapaus valita niin että voi tehdä itseä kiinnostavia asioita ilman pakkoa aikataulujen tai työstä/toiminnasta saatavien tulojen suhteen. Vapaus tehdä itselle merkityksellisiäja tyydytystä tuottavia asioita, joka ainakin omalla kohdalla tarkoittaa myös vahvasti sitä, että voi tehdä muille (läheiset, ystävät, muut apua tarvitsevat) mekityksellisiä asioita.

Keskusteluketjun aloittaja kysyi lisäksi myös "vapaaherraksi jäämisen" moraalisesta oikeutukseta. Jos sen tekee omalla työllä ja/tai omalla riskinotolla (sijoitutoiminnalla) ansaituilla tuloilla ja omaisuudella (ei siis millään tapaa yhteiskunnan tuilla kikkaillen), ei kenelläkään pitäisi olla kanttia tuomita ratkaisua moraalittomaksi. Päinvasoin: Vapautat nykyisessä erittäin vaikessa työtömyystilanteessa työpaikan sitä enemmän tarvitsevalle henkilölle ,joka maksaa tuloistaan verot. Yhteiskunta ei siis menetä mitään koska töitä eikuitenkaan ole tarjolla läheskään kaikille. Ei nyt eikä ihan lähitulevaisuudessakaan. Olet pitkähkön työurasi aikana maksanut tuloistasi veroja, joilla koulutuksesi, terveydenhuoltosi ym,.yhteiskunnalle aiheuttamasikulut on pääosin katettu. Maksat myösjatkossakaikista sijoitustuotoistasi pääomaveroa,joilla tulevia, yhteiskunnalle mahdollisesti aiheuttamiasi kuluja katetaan. Et siis elä kenekään siivellä vaan itse työnteolla ja hallitulla riskinotolla (sijoitustoiminnala) kartuttamasi omaisuuden ja sen tulevan tuoton turvin.

Valmistumisen jälkeen olin noin 20 v putkeen vieraalla töissä, myynti, suunnittelu ymv. hommissa. Työtä olen aina tehnyt mielelläni mutta jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta, usein typerät työajat ja onnettomat esimiehet kalvoi. Tuossa 40 v:a tuli mitta täyteen kun surkea toimari ajoi yrityksen selvitystilaan. Työnhaku on ollut aina myrkkyä kuten uuteen työyhteisöön totuttelu. Hyppäsin ihan reilusti pois "oravanpyörästä". Ansiosidonnaisen aikana pikkasen kurssittelin itseäni ja terotin taitojani. Sitten perustin oman yrityksen. Tulot tipahti puoleen entisestä mutta pikkuhiljaa löytyi elämään mukava tasapaino. Työnmäärää ja työaikoja voin säädellä itse. Illalla kun menen nukkumaan, tiedän aika tarkkaan mitä tapahtuu huomenna. Kylkiäisiksi olen ostanut pari vuokra-asuntoa ja kohtuullisilla panoksilla sijoittanut osakkeisiin, rahastoihin ja kaikkeen vastaavaan. Nyt vaikka työtulot aika ajoin notkahtelee, pärjään ihan kohtuullisesti. Ainoa mainittavampi ongelma on ystäväpiirin kaventuminen kun työkavereita ei ole enkä ole erityisen sosiaalinen mutta kaikkeahan ei voi saada. Eläkkeeni tulee olemaan aika pieni mutta yritän kasata sen verran realisoitavissa olevaa omaisuutta, jolla voin sitten sitä paikata.

Ei omilla rahoillaan eläminen ole moraalisesti arveluttavaa.

Oletan, että olet opiskelusi jälkeen maksanut veroja, joilla olet tavallaan kuitannut lapsuutesi yhteiskunnalta saamasi tuet.

Pääomatuloistakin maksat veroja, joilla kutakuinkin voit kustantaa itse tarvitsemasi julkiset palvelut ja 'yleiset' julkiset palvelut, kuten poliisi, puolustusvoimat, jne ja lisäksi maksat tulevaisuudessa tarvitsemiasi julkisia vanhus- ja terveyspalveluja etukäteen.
Huomaathan, että eläketurvaa ei pääomatulot kartuta etkä 40-kymppisenä vielä ole ehtinyt kerryttää kummoista eläketurvaasi. Tämä ei ole ongelma, jos pääomatulosi on vakaata ja riittää seuraavat noin 40 vuotta (keskimääräinen elinikä miehille ikäisilläsi, naisilla hieman pidempi)

Jos nuo täyttyvät, niin mitään moraalista ongelmaa ei ole. Et elä kenenkään kustannuksella ja hoidat myös yhteiskunnalle 'velkasi'.

Itse evp armeijalta eläkkeellä 47vuotiaana!!! olen ollu kohta kymmenen vuotta eläkeläinen. Ihan kivaa koittakaa sinnitellä!

Tähtäsin tuohon tilanteeseen tavoitteena 50v. Meni pari vuotta pitkäksi.
Sen jälkeen parasta oli valikointimahdollisuus. Otin tarjottuja pätkiä. Lyhyin toimeksianto oli 2pv, pisin 7kk.
Tarjoajat olivat tuttaviani ja entisiä työnantajia.
Lähempänä 6-kymppiä nämä tarjoajat aistivat haluttomuuteni. Pari kertaa tein ystävän palveluna pienet puuhat. En kieltäytynyt kertaakaan mutta viesti meni perille ilman vaurioita henkilösuhteisiin.
Olin 66v kun tuli viimeinen, varovainen tiedustelu. 2vko naapurikaupungissa ja olisin toki auttanut jos kaveri ei olisi sanut siihen tarpeeseen toista.

Aikaisin lopettavat ovat työn sankareita. Tekevät tilaa nuorille työttömyysuhka alaisille ja tyydymme ajastaan tuleville, pienille eläkkeille rasittamatta sitäkään järjestelmää.
Edustajamme pitäisi kutsua pressan kemuihin 06.12.

Millähän tuollaiset armeijan kapiukot on tienannut eläkkeensä alle viiskymppisenä?
Siinä kun elelee 80-90vuotiaaks kerkee eläkkeellä oleen! Saapi eläkemaksunsa takasin suunnilleen kymmenkertaisena!!! Ja kansa maksaa ja itkee!

Olen itsekin pohdiskellut asiaa ja olenkin vähentänyt työssäkäynnin määrää. Säädän taloudenpitoani jatkuvasti ja nykyisten laskujeni mukaan tulen hyvin toimeen kahdella työpäivällä viikossa. En käytä yhteiskunnan tukia. Elelen mukavasti omakotitalossa kaupungin keskustassa ja ajelen hienolla autolla.

Perustin taannoin blogin, jossa kerron omista keinoistani lisätä elintasoa menoja vähentämällä:
http://taloustonttu.wordpress.com

Olen sijoittanut ylijääviä rahoja ja teen sitä jatkuvasti. Säästöihini en ole vielä koskenut mutta jossain vaiheessa varmasti jäänkin pois työelämästä. Tai eihän sitä tiedä. Pieni työssäkäynti antaa kuitenkin sosiaalisuutta ja muitakin etuja.

Pääomatuloilla ollaan elelty yli 4 vuotta. Työpaikka myytiin alta, eikä vastaavia töitä löytynyt, enkä jaksa enää koulututtautua toiselle alalle. 47 vuotta "jo" ikää. En ole potetunut yhtään huonoa omatuntoa tienatessani sijoituksilla niin hyvin, etten tarvitse enää sitä hektistä, rasittavaa pakkopullatyöelämää. Duunarin elämä ei ole ainoa elämänmuoto tällä planeetalla.

Vaurastuminen avaa ihmiselle ja saman tien perheelle, kotitaloudelle, mahdollisuuden valita eli ollako töissä vai eikö olla. Työnantajataho saattaa vieroksua semmoista astelmaa, missä yhä laajemmalti työntekijät pääsisivät oman vaurautensa ansiosta valikoimaan omaa elämäntapaansa. Vauraalle ja omillaan pärjäävälle palkanansaitsijalle työnantajan ei juuri toinna keljuilla, jos meinaa säilyttää hänen työpanoksensa firmassa.

Moraalinen tarkastelu antaa ainakin minun näkemykseni mukaan vapauden valita palkkatyöstä ja vieraan palveluksesta irtaantumisen, jos ihminen niin haluaa ja kun hän itse pystyy huolehtimaan taloudestaan ketään rasittamatta. Vaikka monin kohdin suhtaudun kriittisesti Atlantin takaiseen "amerikkalaisuuteen", niin kyllä siinä vanhassa "Self made Man"-määritelmässä on suurta hohtoa. Ja kyllä se pitäisi hyväksyä myönteisenä ihmisen aikaansaannoksena myös meillä Suomessa.

Tottakai se on moraalisesti oikein. Moraalitonta on pilata koko elämä p-hommilla.

Kun ajatellaan tuota tuotoilla elämistä niin mielestäni pitää varmistaa että oikeasti tulee toimeen loppuelämän sillä mitä on.
Jos eläkekarttuma jää pieneksi lyhyen työhistorian takia niin silloin pitää myös kieltäytyä takuueläkkeestä, sen verran selkärankaa pitäisi olla.
Takuueläke maksetaan työssäkäyvien pussista.

Vähän sama asia kuin niillä jotka eivät halua maksaa eläkemaksuja ja pistävät rahat johonkin sijoituskohteeseen.
Kun he siten jäävät eläkkeelle niin saavat tuon muiden kustantaman takuueläkkeen sijoitustuoton, eikö tässä ole kreikkalainen ajattelutapa?

Muuten asiassa ei ole mitään väärää, pitää vain oikeasti tulla toimeen omillaan.

ei mulla ainakaan oo riippumattoo, se ei oo minun mielestä taloudellisesti järkevä hankinta.

Säästämisen ja säästöjen sijoittamisen yhtenä tarkoituksena ainakin minulla on puskurivaran hankinta ja ylläpitäminen "pahoja päiviä" ajatellen. Pankkitililtä saa käteistä nopeasti, vaikka tuotto onkin nykyään kuta kuinkin olematon. Toisena säästöjen turvapaikkana on itselläni pörssi eli listautuneitten yhtiöitten osakkeet. Jo kymmenkunnan eri yhtiön osakkeita sopivasti hajautettuna omistamalla niistä aika lailla varmasti aina jonkin yhtiön osakkeita voi myydä voitollisesti ja saada paremman tuoton kuin pankkitililtä. Pörssiosakkeita voi myydä ja siten muuttaa käteiseksi varsin lyhyellä aikataululla.

Kun on joutunut jäämään yksin syistä jotka ei mene jakeluun, niin ei ole mitää ylitsepääsemättömiä haasteita.
Mulle 45v iässä riittäs 2milj. euroa ja pärjäisin hyvin elämässä seuraavat 20v. Ei tarvis kuin oman asunnon ja pari muuta asiaa...... vielä jäis 1,3 miljoonaa ns. elämiseen.

Moraalin voit unohtaa. Verosi olet maksanut ja kenellekään et ole velkaa mitään. Eläkkeelle jääminen riippuu siitä, kuinka paljon pääomatuloja saat ja millaisen elintason pystyt pitämään. Ota huomioon myös verot. Kannattaa myös huomioida inflaatio. 2000€/kk on paljon vähemmän 20 vuoden päästä. (ostovoimaltaan) Hyvällä korolla, 6%, säästösi tuplaantuu kymmenessä vuodessa. Tätä kannattaa miettiä. (Joskin inflaatiokin kasvaa, joten ostovoimaltaan se ei vastaa kaksin kertaista määrää) Olet kuitenkin vielä melko nuori, itse painaisin töitä sinne 50v tienoille. Kaikki tietty riippuu paljon niitä tuloja saat. Jos nyt pääomatulot ovat 80k vuodessa niin paskaako sitä töitä tekee. Jotai pikkunäperrystä omaks huvikses.