waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Tämän päivän (07.04.2011) uutiset kertovat, että kansainväliset vaalitarkkailijat saapuivat Suomeen eilen. Siis aika lailla myöhäisessä vaiheessa lähellä vaaleja ja ennakkoäänestyskin ehti alkaa jo samana päivänä juuri eilen. Mahtaneeko vaalitarkkailijoitten joukossa olla suomenkielen taitoisia henkilöitä? Toivottavasti joukossa on mukana ainakin virolaisia. Mahdollisten skandinaavisten vaalitarkkijoittenkin olisi hyvä osata myös suomea, etteivät he jäisi RKP:n tarjoaman "informaation" varaan saamaan yksipuolisia käsityksiä mm. kieliasioitten käsittelystä vaalikampanjassa.
  2. Toivottavasti ulkomaiset vaalitarkkailijat olivat jo eilen (30.03.2011) illalla Suomessa tekemässä tarkkaa analyysia neljän koolle kutsutun puoluejohtajan vaalitentistä. Ja toivottavasti he ovat mitanneet tai mittaavat ohjelmassa kyseisten puoluejohtajien käyttämän puheajan määrän sekundaattorikellolla. Ilman sekundaattorikelloa korvakuulolta arvioituna ohjelmassa suosittiin Kokoomusta ja Jyrko Kataista, joka sai etuilla ohjelma-ajan käytössä mielin määrin. Ihmekö tuo, kun Yleisradion ylipäätirehtööri on kokoomuslainen. Toivottavasti kansainväliset vaalitarkkailijat ovat tehtävänsä tasalla.
  3. Pätevää osviittatietoa eli painettuna mustana valkoisella löytyy postimerkkiluetteloista, joita on julkaistu niin Suomen kuin muunkin maailman postimerkeistä kattavasti. Kirjakaupoista löytyy postimerkkilueteloita eli myyjän luokse kipin kapin ja hän kyllä neuvoo asiassa. Jos et halua maksaa tiedosta mitään, niin mene kirjastoon ja siellä kerrot asiasi kirjastovirkailijalle, niin hän kyllä opastaa sinut postimerkkiluetteloiden äärelle.

    Luetteloiden lukeminen on sitten asia erikseen. Omankielisten luetteloiden ymmärtäminen on helppoa, mutta merkkejä on runsaasti ja täsmennetty tieto juuri sinun tarkoittamistasi vanhoista postimerkeistä ei välttämättä selviä pikku vilkaisulla. Jos et syvenny asiaan itse postimerkkisi/postimerkkiesi kanssa, niin saatat erehtyä, ellet ole huolellinen.

    Ulkomaalaisten postimerkkiluetteloiden ymmärtämiseen ei välttämättä vaadita kovin syvällistä kielitaitoa eli jo kohtalainen sanakirjakin auttaa asioita ymmärtämään.

    Niin kuin tässä jo toiset kirjoittajat ovat todenneet, niin postimerkin ikä ei vielä merkitse sitä, että postimerkki olisi mitenkään erityisen arvokas rahallisesti. Kaiken kaikkiaan postimerkkeilyharrastajat eli filatelistit näkevät postimerkeissä olevan runsaasti monia kiinnostavia asioita historiasta miniatyyritaiteeseen, siis paljon muutakin kuin rahallisen arvon.
  4. Palaanpa tuohon alkuperäiseen aloitukseni aiheiseen, jota tässä sinällään on tarkasteltu monelta puolelta. Tarkastelematta on jäänyt jo heikoille ja ahdinkoon päätyneitten ihmisten elämisen tilanteen korjaaminen ja kohentaminen. Kun ajatellaan vaurastumisen mahdollisuuksia ja vaikkapa juuri pörssiosakkeitten ostamista, niin tavallisen kansalaisen kohdalla asiassa on taustaehtona vapaus valikoida. Läheisomaisena ei saa olla viranomainen, ulosmittaaja, joka pistäisi omaisuuden myyntiin, pörssiosakkeetkin.

    Meillä Suomessa on vanhastaan vallinnut kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellisen ankara suhtautuminen velallisiin. Armo ja sen antaminen ei ole kuulunut suomalaisviranomaisten eikä myöskään perintäfirmojen kalupakkiin. Velkajärjestelyn tulo on toki tilannetta helpottanut. Ja velkojen vanhentumisella on ollut huomattava merkitys silläkin. Aikaisempaa parempaan suuntaan on menty, mutta kansainvälisesti katsottuna suomalaisten velallisten kohtelu seurausvaikutuksineen on edelleen varsin ankaraa. Taloudelliseen ahdinkoon syystä mistä tahansa joutuneen on epäkiitollista yrittää omille jaloilleen nousemista. Yksityishenkilöitten rinnalla myös takkiinsa saaneet yrittäjät ovat vastaavanlaisessa paitsiotilanteessa.

    En ole havainnut, etä parasta aikaa meneilllään olevassa vaalikeskustelussa ja vaalikampanjoinnissa olisi juurikaan kiinnitetty huomiota taloudellisessa ahdingossa olevan väestön olosuhteitten ja mahdollisuuksien parantamiseen. Toisaalta kolikossa on tietysti toinenkin puolensa ja se on jokaisen ahdingossa elävän oman henkilökohtaisen ja myös perhekohtaisen osaamisen ja asennoitumisen järkevyys, oman valveutuvaisuuden lisääminen. Yhteen paketoituna oma aktiivisuus ja yhteiskunnan lakipykälien inhimillistäminen avaavat näkymän elämiseen kiinni pääsemiselle ja omien asioitten kuntoon saamiselle. Tasavallan hallituksella ja eduskunnalla on molemmilla siinä kokonaisuudessa oma roolinsa, virkansa.
  5. Aikaisemmin meillä oli käytössä mahdollisuus äänestää otteella, siis vaaliluettelon otteella, todistuksella siitä, että äänestäjän nimi oli vaaliluettelossa äänioikeutettuna. Oteäänestys tarjosi mahdollisuuden varsinaisina vaalipäivinä (meillä olivat siihen aikaan kaksipäiväiset vaalit) äänestää muualla kuin kotipaikkakunnalla. Oteäänien laskeminen ja huomioonottaminen tapahtui varsinaisen äänestyspäivän jälkeen, sillä oteäänet tulivat postissa äänioikeutetun vaalipiiriin. Joskus muutamissa tilanteissa joittenkin puolueitten ja ehdokkaitten päädyttyä varsinaisena vaalipäivänä lähellä toisiaan oleviin äänimääriin, niin niissä tilanteissa varsinaisen vaalipäivän jälkeen oteäänet myös vaikuttivat lopulliseen tulokseen.

    Ennakkoon äänestäminen taisi ainakin osittain saada ideana alkunsa ennen varsinaista vaalipäivää toimitetun vaalitoimikuntien erilaisissa laitoksissa (vanhainkodeissa, sairaaloissa, ym.) hoitaman äänestyspalvelun laajennuksena.

    Ennakkoäänestys tuli sujuvaksi, kun äänioikeus voitiin osoittaa etukäteen ennen vaaleja äänioikeutetuille lähetyillä ilmoituskorteilla, jonka virallinen nimitys on mm. nyt edessä olevissa eduskuntavaaleissa "Ilmoitus äänioikeudesta eduskuntavaaleissa". Jos ja kun äänestäjä äänestää ennakkoon, se onnistuu ja ilmoituskortti takaa sen, että kahteen kertaan äänestäminen ei onnistu. Ennakkoon äänestäneet merkataan äänestysluetteloon eikä ennakkoon äänestäneillä ole mahdollisuutta äänestää varsinaisena vaalipäivänä eli nyt sunnuntaina 17. huhtikuuta.

    Tämä suomalainen järjestelmä on joustava ja säntillinen. Äänestäminen on varsin helppoa muuallakin kuin kotipaikkakunnalla. Ennakkoon äänestämisessä on minun henkilökohtaisena näkemyksenäni se huono puoli, että äänestysratkaisua ei voi enää muuttaa ennakkoon äänestämisen jälkeen, vaikka mieli sattuisi niin tekemään. Saattaahan juuri vaalien aluspäivinä osua ilmaantumaan jotain seikkoja, jotka olisivat antaneet aiheen äänestää toisin kuin ennakkoäänestyksessä. Itse olen aina äänestänyt varsinaisena vaalipäivänä.
  6. Erittäin vaikea tilanne Jaruzelskin kannalta. Tarjolla oli pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. Mahtaneeko ajan oloon vuosikymmenien myötä päästä esille myös neutraalisti Jaruzelskiin suhtautuva historian kirjoitus? En voi ola ihmettelemättä häneen suhtautumista meillä Suomessa. Meillä on tullut ikään kuin muodiksi hutkia Jaruzelskia oikein olan takaa ja tuomita hänet kelvottomaksi oman maansa miehittäjäksi. Antaako Jaruzelskin mollaaminen jotain itsetuntoa hivelevää nautintoa meillä Suomessa? Saattaisiko Jaruzelskin arvioimiseksi sopia hypoteesi: "Ikävä homma, mutta jouduttiin tekemään, koska muut vaihtoehdot olivat vielä kehnompia". Tuloksena oli joka tapauksessa asetelma, jossa Puna-armeija ei Puolaa miehittänyt ja samalla Puolassa vältyttiin myös mahdolliselta aseelliselta konfliktilta Puna-armeijan kanssa.
  7. Aivan oikein todettu, että vaaleissa ei välttämättä ratkaista sitä, kenestä tulee seuraavan hallituksen pääministeri. Tietysti on toisaalta niinkin, että vaalituloksella on merkitystä seuraavan hallituksen kokoonpanoon. Pääministerin valintahan menee niin, että vaaleissa eniten kannatusta saaneen puolueen puheenjohtaja valitaan ensi alkuun eduskunnan puhemieheksi ja hänelle annetaan tehtäväksi yrittää uuden hallituksen muodostamisen yritys. Saattaa käydä myös niin päin, että tällä ensimmäisellä yrittämällä hallitusta ei saataisikaan muodostetuksi. Sen jälkeen peli on täysin auki.

    Laissa ei sanota, että pääministerin pitäisi olla edes eduskunnan jäsen eli siis kansanedustaja. Pääministeriksi voidaan valita aivan hyvin sopivaksi ja päteväksi arvioitu henkilö eduskunnan ulkopuolelta eli vaikkapa joku kansantalouden tai valtio-opin professori. Myöskään ministereiden ei tarvitse olla eduskunnan jäseniä. On sitten toinen asia ja eri asia, että pääministerin ja hallituksen on saatava eduskunnan luottamus eli eduskunnan enemmistön kannatus. Hössötys pääministerivaaleista on täysin median keksimää kikkailua, sillä onhan helpompi tehdä pintapuolisia juttuja pääministeriehdokkaitten kannatuksesta kuin syventyä aikaa ja vaivaa vaativaan syvälliseen journalismiin, sen tekemiseen.
  8. Kansainvälistymisestähän tässä on kyse. Tosin Jenkkilässä ei tarvitse ilmeisestikään ajatella sitä, koska paikka omien rajojensa sisällä itsessään tarjoaa samat hyödyt kuin ulkomaille meno suomalaisille. Tarkoitan suomalaista rahaa, sijoittajien rahaa. Jos jokuei sattuisi tietämään, niin hänen pitäisi päivittää tietonsa ajan tasalle eli saattaa omaan tietoonsa, että meillä Suomessa on pörssiyritysten suuromistajia, jotka ovat siirtäneet yhtiöitetyn osakkeitten omistuksensa mm. Luxemburgiin verotuksellisista syistä johtuen.

    Kun on vaadittu Ison Rahan myyntivoittojen rahastamista valtiolle budjetin tulopuolen kartuttamiseksi, niin semmoinen ajatuskuvio on paljolti joko silkkaa ymmärtämättömyyttä tai sitten tietoista jonninjoutavan jauhantaa kansansuosion saamisen toivossa. Miksikö silleensä? Todelliset Ison Rahan myyntivoittojen hankkijat siirtävät kaupankäyntinsä ulkomaille ennen kuin meidän verotuksen kiristämisen vaatijat ehtivät kissaa sanoa. Siitä asetelmasta ei verottaja eikä valtio kostu tulokertymän saamisen muodossa.
  9. Katselin ja kuuntelin Yleisradion TV1:n vaalikeskustelujen aloittajaisen viime torstaina 17. tätä maaliskuuta eli kuukautta ennen varsinaista vaalipäivää. Huomiota on herättänyt julkisuudessakin mainittuna, että erityisesti Jyrki Katainen sai tasapuolisuutta runsaasti enemmän ohjelma-aikaa puheripulilleen. Luonnollisesti ideana oli se, että kaikki Kataisen itsensä käyttämä aika on poissa toisilta ja niinhän menetelmää oli ilmeisesti suunniteltu jo etukäteen. Jutta Urpilainen huomauttikin juontajille puheenvuorojen jakamisesta.

    Itse vaalikeskustelun sisällöstä minua jäi vaivaamaan talouden osalta ja nimen omaan julkisen talouden osalta yksi puute: Valtion menojen osalta jätettiin käsittelemättä ulkomaille menevä valtion budjettiraha muilta osin kuin euromaitten mutakurasarjaan kuuluvien valtioitten ja siihen soppaan liittyvien suurrahoittajien tappioitten takaamisen suhteen. Muitakin ulkomaihin liittyviä rahankäytön kohteita on olemassa.

    Käydyssä vaalikeskustelussa olisi pitänyt ottaa selkeästi esille myös Afganistanin sotaan osallistumisen rahoituksen järkevyys, laivastomme Pohjanmaa-aluksen seilailun rahoittaminen Somalian lähivesillä, kehitysapurahojen päätyminen melkoiselta osaltaan kohdevaltioitten vallanpitäjien ja sikäläisen hallinnon korruptoituneisiin taskuihin, Venäjän avustaminen samaan aikaan kun Venäjällä on varaa massiiviseen asevarusteluun, jne. Samaan aikaan kun ulkomaille riittää kylvettäväksi miljoonia ja miljardeja, niin meillä täällä Koti-Suomessa rahat loppuvat jo varsin vaatimattomienkin menokohteitten kohdilla ja selityksenä on toistuvasti, että raha ei kerta kaikkiaan riitä kaikkeen hyvään ja tarpeelliseen.

    Valtion menoja on täysin mahdollista karsia myös muualta kuin sosiaalisen turvaverkon, koulutuksen ja terveydenhoidon kohdilta. Nykytilanne vaikuttaa semmoiselta, että vastakkain asetetaan vaihtoehtoina joko hyvinvointivaltion alasajo tai verojen korotus. Muitakin mahdollisuuksia on olemassa.
  10. Suuri maailmanhistoriallinen muutos tapahtui pari vuosikymmentä sitten. Ensimmäinen konkreettinen muutoksen kiinnekohta oli Berliinin muurin murtuminen v.1989 ja sitä seurannut Saksan yhdistyminen. Yhteiskunnalliset järjestelmät kääntyivät uuteen asentoon Puolasta Bulgariaan Neuvostoliiton länsipuolella. Ja sitten v.1991 Janajevin juntan epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen Neuvostoliitto romahti ja entiset CCCP-osavaltiot itsenäistyivät Baltian maat siinä kärkijoukkona.

    Kansainvälisesti "Lännessä" uusi historiallinen asetelma haluttiin tulkita niin, että "kapitalismi" oli osoittanut paremmuutensa ja voittanut. Siitä alkoi mm. suomalaisen hyvinvointivaltion alasajo. Maan syöksyminen lamaan 1990-luvun alussa antoi "kassaroitsijoille" tilaisuuden viedä läpi politiikkaa, joka operaatio oli mahdollista nimen omaan kriisin aikana. Normaaleina, vakaina aikoina vastaavanlaista sosiaalisen turvaverkon alasajoa ei ilmeisestikään olisi "onnistuttu" toteuttamaan. Taustalla oli samalla todellisuus, jossa ei enää tarvinnut pelätä Moskovan sosialistisen mallin aiheuttamaa painetta.

    Meillä Suomessa näkyy kuitenkin paljolti jäädyn entisaikaiseen kylmän sodan vastakkainasetteluun, sen poteroihin. Osuvana näyttönä menneesen jämähtäneestä asenteesta on mm. Vekaranjärven yliluutnantin katsomus, jossa tasavallan presidenttiä nimitellään tahallisen virheellisesti kommunistiksi. Tämän kuluvan vuoden 2011 elokuussa tulee todellakin kuluneeksi 20 vuotta Janajevin juntan kukistumisesta, joka seikka ei vaikuta olevan kyseisen yliluutnanttimme tiedossa. Järkyttävää, että puolustusvoimiemme palkkalistoilla on kyseisen upseerin kaltaista menneeseen jämähtänyttä väkeä.

    Tuo 20 vuotta sitten tapahtunut maailman kirjojen asettuminen uuteen järjestykseen avasi meidän suomalaisten luontaiset yhteydet sekä Suomenlahden eteläpuolelle Baltiaan että itärajamme tuolle puolelle uudelle Venäjälle. Lieneekö edes havaittu sitäkään, että Nyky-Venäjä on huomattavasti pienempi suurvalta kuin entinen Neuvostoliitto? Tässä uudessa geopoliittisessa maailmassa me suomalaiset saatamme katsoa myönteisellä mielellä tulevaisuuteen. Suomi on keskellä omaa ympäristöään ja pystymme harjoittamaan luontevaa vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin naapureittemme kanssa. Valinnan mahdollisuus on meillä itsellämme.
  11. Piensäästäjänä olen hankkinut Tulikiven osakkeita. Näinä akoina eli nyt v:n 2011 alkupuolella Tulikiven kurssi on melko alhaalla ja mietin, ostaisinko lisää. Aikaisemmin osuin tekemään ostokseni tilanteessa, jossa osakkeen arvo oli alle euron eli olen voiton puolella. Arvelen, että jo lähitulevaisuudessa rakentaminen elpyy ehkä vahvastikin ja Tulikivi tulee pärjäämään markkinoilla.

    Laakkosen autoliikkeestä Kouvolasta ostin nykyisen Mazdani kaksi vuotta sitten ja hyvin on pelannut eli tien päälle ei ole jääty kertaakaan. Karjalaista olen lueskellut netissä ja kirjastossa, mikä etäseuranta johtuu omasta asumisestani Kouvolassa. Enemmän ja vähemmän säännöllisesti syntymäkotiseudun Pohjois-Karjalan asioita tulen kuitenkin seuranneeksi. PK Kirjapainon osakkeet ovat vielä toistaiseksi hankkimatta. Joka tapauksessa miellyttävää havaita, että firma on ilmeisen tervejärkisellä pohjalla.

    Kesla on kiinnostava yhtiö. Tällä hetkellä (siis nyt maaliskuussa 2011) Keslan osake on arvoltaan hiukan yläkantissa meikäläisen vinkkelistä tarkasteltuna. Tosin esim. v.2007 osake oli suunnilleen kaksi kertaa kalliimpi kuin nyt. Viiden vuoden aikajakson alin noteeraus taas ajoittui vuodelle 2009, jolloin osake oli vain kolmanneksessa nykyisestään. Houkutus Keslan osakkeen ostoon on aikamoinen, mutta seuraan vielä ajan kulua, josko hinta hiukan halpeneisi. Voi tosin käydä niinkin päin, että ei halpene. Kesla on yhtiönä tietämäni mukaan vankka yhtiö ja tulevaisuus vaikuttaa myönteiseltä.
  12. Täysin mahdollista ja aivan realistista on se, että me itse kukin kansalainen voimme kohentaa omaa taloudellista osaamistamme ja henkilökohtaisen taloutemme tilannetta. Yksi olennainen seikka on ennaltavarautuminen eli virheitten, erehdysten välttäminen, niitten minimointi, on omassa vallassamme. Toki siinä auttaa tietämys ja taitamus ja harkitsevainen, tarkka asenne. On sitten eri asia, jos ja kun ulkoiset olosuhteet aiheuttavat hankaluuksia kuten mahdollinen työttömyys, onnettomuudet, ym. Omaa hölmöyttä on varomaton velanotto ja mahdollinen tuhlaaminen eli huonoa osaamista, varomattomuutta, puutteellista elämisen hallintaa.

    Tiivistettynä asia on niin, että: Mitä useammat tavalliset kansalaiset ja kotitaloudet osaavat pitää ja pystyvät pitämään taloutensa ja elämänsä omassa hallinnassaan järkevällä tavalla, sitä vähemmän ulkopuoliset pääsevät tavallista kansaa pompottelemaan. Saattaa olla, että maassa on vaikutusvaltaa myös semmoisilla tahoilla, jotka eivät laisinkaan tykkäisi rahvaan vaurastumisesta ja omatahtoisen elämisen yleistymisestä. Puhutaan työvoimamassasta ja vaalikarjasta.

    Nyt vaalien edellä kiinnostaisi kovasti saada tietää, mitenkä eri poliittiset puolueet suhtautuvat tavallisen kansan vaurastumiseen? Viime vuosina ja vuosikymmeninäkin ennen muuta verotuksen muutokset nimen omaan estävät tavallisen kansan vaurastumista. Kiinteistövero, autojen käyttömaksut, polttoaineitten verotus, alv-kiristykset, kunnallisäyrien korotukset ovat osuvia esimerkkejä vääränsuuntaisesta poltiikasta. Yksi kiinnostava yksityiskohta on myös myyntivoittojen ja osinkotulojen verotus.

    Tavallinen pieneläjäkin, palkanansaitsija, pystyy ostamaan pörssiosakkeita, saamaan niistä osinkotuloja ja osakkeita sopivan tilaisuuden tullen myymään. Osakesijoittamiseen on mahdollisuus heilläkin, joilla ei ole varaa esim. asunto-osakkeitten ja/tai rantatonttien hankintaan sijoittamismielessä. Yksityishenkilöt omistavat pörssiosakkeita varsin yleisesti, mutta ovatko meidän poliitikkomme ja eduskuntavaalien ehdokkaamme tilannetta havainneet? Muodissa on liki kilpalaulantana myyntivoittojen ja osinkotulojen verotuksen kiristäminen, jota kautta kuvitellaan valtion saavan lisää tuloja raharikkailta.

    Jos myyntivoittojen ja osinkotulojen verotusta kiristetään todella ankaraksi, varsinaiset raharikkaat siirtävät varansa muuanne ja verottaja jää nuolemaan näppejään heidän suhteensa. Vähävaraiset osakesäästäjät totta kai järkevinä sijoittajina myyvät pois osakkensa hekin ja niin verottaja vetää vesiperän myös heidän kohdallaan. Menettäjänä olisi koko kansatalous ja myös valtio. Vallanpitäjät saattaisivat sitten taas yhden kerran hätäpäissään yrittää väittää, että "Kukaan ei voinut ennustaa tämmöistä!".
  13. Kansainväliseen talouteen tarvitaan uusi arvojen mitta. USA:n dollarihan on sitä ollut pitkään. Ongelmia syntyy esim. siitä, kun mm. öljyn hinta määritellään dollareissa ja samaan aikaan dollarin kurssi keikkuu USA:n sisäisten ongelmien takia milloin missäkin. Siitä kärsimme mm. me suomalaiset bensan tankkaajat. Dollari olisi viisainta vaihtaa johonkin toiseen ja parempaan yhteiseen rahamittariin. Suomen kohdalla mahdollinen markkaan palaaminen ei sitä globaalia ongelmaa ratkaisisi millään tavalla. Vielä joitakin aikoja sitten tosiaan oli yleismaailmallisessa ilmapiirissä se mahdollisuus, että eurosta voisi tulla dollarin vaihtoehto. Nyt voimme todeta, että semmoinen idea on täysin mahdoton. Järkevintä olisi luoda laskennallinen korivaluutta, johon olen tässä yhteydessä viitannut ja josta sinänsä on jo hyvän aikaa keskusteltu kansainvälisissä talouspiireissä, kun vaihtoehtoja dollarille on tuumiskeltu.
  14. Niinpä niin. Tarjolla olevasta puolueitten valikoimasta en tosiaankaan löydä kaikilta osin sopivalla tavalla omiin näkemyksiini sopivaa puoluetta. Ensinnäkin on oma tyytymättömyyteni pitkän ajan politiikan hoitamiseen eli sanotaan nyt v:sta 1987 lähtien, jolloin syntyi Holkerin hallitus ja sitten sen jälkeen ovat asioita yrittäneet hoitaa Ahon, Lipposen, Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset. En ole tyytyväinen. Kaikki kolme tähän asti suurinta puoluetta (SKDL oli neljäntenä suurena vielä 1980-luvulla) ovat mielestäni leipääntyneet vallan käyttämiseensä. En ilmeisestikään aio äänestää mitään niistä. Tätä valinnan hankaluuden tilannetta olen yrittänyt hahmottaa juuri näissä tämän keskusteluketjun kirjoitelmissani. Kysymys ei ole runsauden pulasta, vaan ylipäätään kelvollisen vaihtoehdon puuttumisesta - siis minun omasta mielestäni.

    Perussuomalaiset saattavat saada ääneni jo pelkästään sillä perusteella, että saataisiin nykyisen pitkän aikajakson sisäänlämpiävyyteen muutosta. Toisaalta kuten olen edellä jo todennut, minua häiritsee perussuomalaisten kohdalla varsin vanhakantainen sivistyksellinen suhtautuminen. Koska olen itse avara-asenteisuuden kannattaja, niin sillä yhteiskunnallisen ilmapiirin sektorilla Perussuomalaiset vierastan perussuomalaista ideologiaa. sinänsä on tietysti niin, että vasta käytännön tekemiset ja päätökset kertoisivat perussuomalaisten kulttuuripoliittisen linjan todellisuuden, jos puolue tulee mukaan hallitusvastuuseen vaalien jälkeen. Tavallisen kansan, rahvaan asioista huolehimisen suhteen puolue saattaisi kuitenkin olla varin hyväkin toimija. Ja nimen omaan se suhtautumisvinkkeli painaa äänestämisvaakaa perussuomalaisten hyväksi.

    Tarjolla olevien pienpuolueitten valikoiman taidan jättää sikseen. Perussuomalaiset on tätä nykyä ainoa realistinen vaihtoehto vanhalle vallanpidolle. Joka tapauksessa äänestän vaaleissa niin kuin olen aina äänestänyt 1960-luvun alkupuolelta asti, jolloin sain äänioikeuden 21-vuotiaana.
  15. Yleisradion kuuluisi olla tasapuolinen vaaliohjelmien tekemisessä. Todellinen tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen. Yleisradio ei ilmeisestikään edes pyri tasapuolisuuteen, vaan päin vastoin nähtävästikin tietoisen tahallisesti toimii tavalla, joka ei ole tasapuolinen. Lähtökohtana Yleisradion kohdalla on se, että yhtiö mediana rahoitetaan kaiken kansan lupamaksuilla. Silloin luulisi olevan itsestään selvää ja luonnollista, että esim. vaaliohjelmissa Yleisradio ottaa huomioon mahdollisimman hyvin sen näkemysten kirjon palvelemisen, joka näkemysten kirjo esiintyy lupamaksujen maksajien keskuudessa.

    Kun Jyrki Richt halusi rajata vaaliohjelmien näkyvimpien puolueitten määrän kolmeen eli pääasiallisesti Kokoomuksen, Keskustan ja SDP:n esilläpitämiseen, niin asiasta nousseen kritiikin vuoksi valikoimaa laajennettiin neljään eli myös Perussuomalaiset pääsevät tämän päivän tietämän mukaan vaaliohjelmien ytimeen, niihin pöytiin, joissa Yleisradion näkyvimmät keskustelut käydään. Tietenkään ei ole mitään tasapuolisuutta neljänkään puolueen suosiminen Yleisradion vaaliohjelmissa. Ei Yleisadiolla ole valtakirjaa, jolla Yleisradio olisi saanut päätösvallan toimia esikarsijana vaaleissa tarjolla olevien vaihtoehtojen suhteen! Uskomatonta röyhkeyttä, mutta vaikuttaa aivan siltä, että läpi menee suorastaan sujahtamalla!
  16. Erinomaisen valaisevaa raportointia tuo sinun mainitsemasi linkki, jossa Unto Hämäläinen ja Terho Ovaska käyvät läpi Suomen EY/EU-jäseneksi liittymisen vaiheita ja tuntoja. Suosittelen luettavaksi kaikille asioista kiinnostuneille! Mitä johtopäätelmiä voimme tilanteen suhteen tehdä nyt tänä aikana v.2011 kevään kynnyksellä eduskuntavalien alla? Mielipiteen muodostus on jokaisen oma asia. Eduskuntavaalimme ovat yleiset, yhtäläiset, salaiset, suhteelliset, välittömät.
  17. Arvoisa "Markka takaisin"-kirjoittaja, huomaan aiheelliseksi täsmentää "uuden" kansainvälisen "vaihdantayksikön" luonnetta. Kysymys ei olisi varsinaisesta uudesta rahasta seteleinä ja kolikkoina. Ei meille tulisi samaa rahaa USA:n kanssa. Kun jo markka-aikana silloinkin USA:n dollari oli kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen rahallisten arvojen mittavaluutta, niin eihän meillä silloinkaan ollut samaa rahaa USA:n kanssa.

    Kysymys "uudesta" globaalista valuutasta tarkoittaa siis sitä, että dollarin tilalle luotaisiin uusi "laskennallinen korivaluutta", jota ei tarvitsisi ottaa käyttöön missään maassa varsinaisena rahayksikkönä. Ja dollari olisi edelleen totta kai USA:n raha. Tuo "korivaluutta" olisi kuitenkin parempi kansainvälisen taloudellisen vaihdannan väline kuin USA:n dollari. Uusi koivaluutta olisi pelkkä vaihdannan apuvaluutta ja sellaisena hyödyllinen.

    Sinänsä on paikallaan todeta myös se, että en minä vastusta Suomen oman markan takaisin käyttöön ottamista, jos euron käytöstä takaisin markkaan siirtyminen arvioitaisiin tarkoituksenmukaiseksi ja hyödylliseksi. Pitäisi toimia niin kuin on viisasta meidän omalta kannaltamme. Ja silti maailmalla voisi olla teoreettisena käytännön vaihdantamittana globaali "korivaluutta".
  18. Joo, jätin USA:n ja sen dollarin tulevaisuuden näkymät liikaakin sivuun väistyväisiksi tuossa aloitustekstissäni. Myönnän, että erehdyin omassa tilannearviossani USA:n kohdalla pari vuotta sitten. Odotin, että uuden presidentti Barack Obaman hallinnon areenalle astuminen olisi vaikuttanut enemmän ja nopeammin kuin mitä on tapahtunut. USA:n ongelmat ovat olleet niin suuria ja syvällisiä, että kahdessa vuodessa ei ole tapahtunut niin selkeätä Jenkkilän talouden elpymistä kuin olisi voinut odottaa eli mm. meikäläisen odotukset olivat liian optimistisia. Toisaalta onhan siellä jotain tapahtunut. Mm. General Motors alkaa olla elävien kirjoissa uudelleen sekin.

    Kaiken kaikkiaan Yhdysvallat on suuri maa ja siellä on valtavat määrät taloudellista potentiaalia ja kapasiteettia. Suuruus aiheuttaa sitten sen, että ongelmatkin ovat sitten isoja, kun alkaa mennä huonosti. Kun USA:n talouden ongelmia yrittää hahmottaa ja ongelmien mittaluokkaa luotailla koko sikäläisen kansantalouden kokonaisuudessa, niin ilmeisestikin kaksi asiaa on todettavissa. Ensinnäkin meillä täällä Atlantin tällä itäpuolella on taipumusta liioitella USA:n vaikeuksia ja yleistää negatiivisia uutisia laajemmiksi kuin mitä ne sitten lopulta ehkä kuitenkaan ovat. Jos muutama sata jenkkipankkia menee nurin, niin semmoisten uutisten uutisoimisen yhteydessä jätetään kertomatta, mitenkä paljon USA:ssa on jaloillaan olevia ja normaaliin, asialliseen tapaan toimivia rahalaitoksia. Toinen olennainen seikka on sitten se sama, mikä havaittiin meillä Suomessakin 1990-luvun lama-ahdingon kurimuksen seurauksena eli konkurssiin menneen taloudellisen toiminnan tilalle ei synny uutta taloudellista aktiviteettia aivan sukkelasti kuin maasta polkaisemalla. Romahdus käy nopeasti, mutta elpyminen on hidasta.

    Joka tapauksessa globaalin kansainvälisen taloudellisen vuorovaikutuksen kannalta olisi hyödyllistä, jos päästäisiin eroon dollarin statuksesta keskeisenä arvon mittana. Juuri sitä yritin hahmotella tuossa aloituksessani. Maailma on muuttunut uuteen asentoon ja se muutos pitäisi pystyä ottamaan huomioon käytännön kanssakäymisen tasolla. Toki USA on silti edelleenkin iso vaikuttaja ja dollari on tärkeä valuutta, vaikka houkutus kummankin merkityksen hupenemisen povaamiseen onkin houkuttelevan suurta. Saattaa olla itse asiassa niin päin, että euron asema on horjuvampi kuin dollarin asema. Kaikkineen kuitenkin suosittelen tuollaisen uuden valuuttakorin laatimista kansainvälisiä tarpeita varten.
  19. Ensinnäkin täytyy todeta, että tämänkin keskusteluketjun joukossa on mukana tölvijöitä, joitten missiona lienee lähinnä oman neropattimaisen egonsa narsistinen hiplaaminen. Se siitä ja varsinaiseen takaisin asiaan. Aikaisempina aikoina Suomen terveydenhoitopalvelut olivat varsin puutteellisia ja sitä ne olivat myös hammashoidon kohdalla. Sotien jälkeen maassa oli pula-aika ja runsaasti köyhää väkeä on ollut myöhemminkin. Ahdingon keskellä hampaitten kunto ei aina nykyterminologiaa käyttääkseni priorisoitunut tarkeysjärjestyksen kärkeen sen paremmin perheissä kuin koko yhteiskunnassakaan. Tuosta samasta huonosta statuksesta yhteiskunnan ja politiikan priorisoimisasteikolla kertoo myös se nykyinen fakta, että hammasproteesit sen paremmin kuin muutkaan proteesit eivät kuulu sairausvakuutuskorvauksen piiriin. Turhaa on nykyistenkään vallanpitäjien sukupolven tai heidän jälkeläistenkään asiassa yhtään mitään leuhkia. Faktaa on myös se, että meillä suomalaisilla on hammasproteeseja varsin runsaasti. Siinäkään suhteessa ei ole mitään perusteita kysymyksen vähättelyyn puhumattakaan sen kustannuksella pilkan tekemisestä, naljailusta.
  20. Olen aikaisemminkin todennut, että jatkuvasti olen arvostanut Washington Post -lehteä, joka Watergate-paljastuksillaan toi julki tiedot, jotka kaatoivat presidentti Nixonin. Lehden varakkaat omistajat antoivat tukensa ryhdikkäille, tutkivaa journalismia tehneille toimittajille. Kysymyshän oli salaisten tietojen vuotamisesta. Salaisten asiakirjojen julkisuuteen saattaminen olisi oman messunsa aihe, mutta siitä teemasta minulla ei ole enemmälti faktaa, vaan ainoastaan periaatteellisia asenteita. Nykyistä laajempi julkisuus olisi joka tapauksessa tarpeellista. Pimittämistä tapahtuu liikaa.

    Meidän oman suomalaisen mediamme rasitteena on kytkös Ison Rahan kanssa. Saattaa olla suorastaan niin, että meillä media itse ei edes tiedosta tilannetta ongelmalliseksi, vaan suhtautuu siihen luontaisena asetelmana. Yksityisen median omistajat ovat sitä samaa Ison Rahan joukkoa, joka ajaa päämäärätietoisesti mm. Suomen yhä kiinteämpää kytkeytymistä EU:n ja USA:n liekakettinkeihin. Eipä semmoiselta medialta voi edes odottaa objektiivista ja neutraalia uutisointia ja toimitustyöskentelyä.

    Yleisradio on sensijaan lupamaksujen varassa toimiva media, jonka hallintoa johtaa eduskunta. Yleisradiolla olisi mahdollisuus toimia kaikki ajatussuuntaukset kattavana viestintävälineenä. Sen mahdollisuuden Yleisradio on hylännyt. Ajatellaanpa vaikka v:n 1994 EU-kansanäänestystä, jossa yli 43 prosenttia äänestäjistä otti kielteisen Ei-kannan Suomen EU-jäsenyyteen. Missä heidän näkemyksensä on ollut ja on Yleisradion ohjelmapolitiikassa? Mahtaisiko Yleisradion toimitukseen päästä pestatuksi semmoinen toimittaja, joka ilmaisisi suhtautuvansa kriittisesti Suomen EU-jäsenyyteen ja lukeutuvansa tuohon 43-prosenttiseen väestöön? Mitä ilmeisimmin lupamaksurahoituksella toimiva Yleisradio on yhtiönä vain 57-prosentin väestöä palveleva media.
    21. 38 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt