waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Tuosta "polttoaineisiin"-nimimerkin tekstistä tulee mieleen mahdollisuus, että geenimuuntelun kannattajat täytyy velvoittaa syömään geenimuunneltua "ravintoa" ja yksinomaan sitä, kun se kerran heidän tietämänsä mukaan on täysin turvallista ja terveelllsitä. Velvoite on ulotettava koskemaan myös geenimuuntelun kannattajien lapsia ja nuoria, kissoja ja koiria. Kun joku geenimuuntelun kannattajakunnan klaanin jäsen on pääsemässä kihloihin, niin ennen tuon avioliittoon vievän optiolupauksen sopimista on sille toiselle osapuolelle yksinuottisesti ilmoitettava, että Hän joutuu syömään geenimuunneltua "ravintoa", jos klaaniin aikoo liittyä mukaan. Jos systeemi johtaisi geenimuuntelijoitten sisäsiittoisuuteen ja degeneroitumiseen, niin ketäpä tuo haittaisi.
  2. Aivan oikeassa olet "Tornionjoen pollari" siinä, kun nostat esille Suomen päätöksentekijät, joilla on valta säätää lakeja. He päättävät myös verotuksen järjestämisestä. Vaikka itse en lukeudukaan uskonnollismieliseen väkeen, niin silti muistan Raamatun maininnan, että keisarille pitää antaa keisarin kymmenys, mikä keisarille kuuluu. Jospa olisikin nykyisin kyse vain yhdestä kymmenyksestä. Julkisen vallan ja verottajan ideologia vaikuttaa asettuvan niin, että kaikkeen on puututtava ja kaikkea mahdollista on verotettava. Voitaisiin ajatella toisinkin. Ei kaikkea tarvitse välttämättä verottaa edes sen keisarin kymmenyksen vertaa.

    Olen havaitsevinani kommentissasi myös viitteen siitä, että meidän päätöksentekijämme eivät elä siinä maailmassa, missä tavallinen rahvas elää ja yrittää pärjätä parhaan osaamisensa ja pystymisensä mukaan. Nykyään on tapana määritellä tilanne niin päin, että vaalien äänestysaktiivisuuden alhaisuus on merkki kansalaisten vieraantumisesta politiikan suhteen, yhteisten asioitten hoitamisen suhteen.

    Yhtä hyvin voidaan tilannetta tarkastella toisin päin eli niin, että meidän vallanpitäjämme ja lainsäätäjämme ovat vieraantuneet kansakunnan todellisesta elämästä ja siitä syystä erityisesti vähävarainen väestö on joutunut yhä syvenevään ahdinkoon. Mikä mahtaisi olla se menetelmä, jolla meidän päätöksentekijämme saataisiin tiedostamaan rahvaan elävän elämän todellisuus? Vallanpitäjiä olisi ravisteltava. Vaaleissa äänestämättä jättäminen ei ainakaan ole siinä suhteessa oikea eikä tuloksia tuottava asenne.
  3. Koska tässä ilmeisesti olisi tilaisuus käydä aivan periaatteellistakin ajatusten vaihtoa juuri nyt seitsemän kuukauden kunnioitettavan ikäpaalun saavuttaneen uuden Kouvolan kaupungin suunnasta, niin tyrkkäänpä minäkin oman pukinsorkkani mukaan yhteisen asian märehtimiseen. Minusta tuo supisuomalainen ilmaus märehtiminen on erittäin käyttökelpoinen termi tässä yhteydessä. Aina ei tarvitse tulla valmista hetkessä, vaan meininkien ja tekemisten mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kannattaa ja on myös viisasta aprikoida kunnolla ja perusteellisesti puolelta jos toiselta ja siltä kolmanneltakin kantilta.

    Sitten kuitenkin kaikitenkin eteen tulee myös äkkitilanteita, joitten rauhalliseen ja ja aikaa viepään märehtimiseen ei vaikutakaan olevan aikaa. Yksi semmoinen asia on mm. Elimäen lukion kohtalo. Miksi sitä koskeva päätös pitäisi tehdä juuri nyt? Onko tosiaan niin, että Elimäen lukion olemassolon hyväksyminen ainakin toistaiseksi romuttaisi uuden Kouvolan budjettipoliittiset perusteet? En oikein välitä semmoisen asenteen hyväksymisestä. Kyllä Elimäen lukiolle voidaan antaa mahdollisuutensa ja katsoa asiaa hiukan pitempään eli ainakin muutaman vuoden eteen päin. Näin väitän.

    Elimäen lukiota koskeva jupakka paljastaa uuden Kouvolan vallanpitäjien rajoittuneen ajattelun. Toisaalta eihän tilanne ole yllätys. Kun pienten kunnallisten yksiköitten yhteenliittymän keskeisten päättäjien paikoille tulevat samat henkilöt, jotka tottuivat pieniin ympyröihin omissa entisissä yksiköissään, niin eihän heiltä ilmeisesti voi vaatia aikaisempaa laajempaa ja avarampaa ja aktiivisempaa ajattelua kuin se, mihin he ovat tottuneet ja urautuneet jo niissä aikaisemmissa pienissä ympyröissään. Vanhat poterojäärät ovat nyt uuden Kouvolan avainpaikoilla.

    Uusi Kouvola kaipaa uudenlaista katsantoperspektiiviä. Valitettavasti tuosta kaivatusta näkemyksestä ei ole ainakaan vielä toistaiseksi mainittavia merkkejä havaittavissa. Otetaanpa esimerkiksi juuri Elimäki ja sillä tarkoitan nimenomaan Elimäen kirkonkylän vaikutusaluetta. Koria on erikseen ja oma asiansa ja Korian kehittäminen ja kehittyminen ansaitsee oman messunsa. Kuntana Elimäki laiminlöi edesvastuuttomasti Korian kehittämisen. Kun kirkonkylä etuili Koriaan nähden asiassa kuin asiassa, niin sen etuilupolitiikan seurauksena korialaisten tyytymättömyys pelkistyi toissavuoden lopun kansanliikkeeseen suhteessa kirkonkylän komentoon. Änkyröinnin sijasta kironkyläläisten kannattaisi katsoa peiliin.

    Vakaan näkemykseni mukaan Elimäen kirkonkylän sijainti tarjoaa erittäin suuria mahdollisuuksia uuden Kouvolan lounaisimman tienoon myönteiseen kehittämiseen. Vanhoihin syntyvyystilastoihin tuijottaminen paljastaa uuden Kouvolan päätöksentekijöitten kykenemättömyyden eli siis impotenssin harjoittaa aktiivista ja tulevaisuutta rakentavaa yhteiskuntapolitiikkaa. Tavoitteena pitäisi olla kasvu ja kehitys eikä vanhojen tilastojen perusteella kaavailtu alasajon aloittaminen. Elimäen kirkonkylän tienoon kehityksen kulun suuntaamisessa kasvu-uralle on tietysti olennainen merkitys myös alueen väestöllä itsellään. Onko Elimäen kirkonkyläläisillä halua ja harrastusta esim. teollisuustonttien kaavoituksen hyväksymiseen omalle reviirilleen? Teollisuuden mukanahan saattaa kulmakunnalle muuttaa asumaan ja elämään eri tavalla ajattelevaa ja asennoituvaa väkeä kuin mitä on vanhakantainen kirkonkylän väki.

    Tämän keskusteluketjun aloittaja otti esille suurhallihankkeen mahdollisen rakentamisen. Oman ja kieltämättä rajallisen järkeilyni mukaan siinä asiassa on puolensa ja toisensa. Jos ajatellaan niin, että suurhallin rakentamiseen on todellakin rahaa ja resursseja, niin hanketta pitää jaksaa arvioida, ruotia ja syynäillä kaikessa rauhassa puolelta ja toiselta sekä siltä kolmanneltakin kantilta. Siis siihen tarkoitukseen olisi varaa, mutta Elimäen lukion kohdalla raha loppuu. Niinkö on uuden Kouvolan budjettipolittiikka? Mahdollisen suurhallin sijaintipaikankaan valintaa ei voida tehdä äkkipikaa hetken huumassa. Suurhallihan palvelisi monenlaista toimintaa ja monia käyttötarkoituksia urheilu- ja konserttitilaisuuksista messujen järjestämiseen, massiivisten kokousten pitämiseen, jne. Uudesta Kouvolasta puuttuvan kongressikeskuksenkin aikaansaamisen yhteydessä suurhalli olisi käyttökelpoinen elementti siinä kokonaiskuviossa. Homma on niin iso, että sen tervejärkinen suunnittelu ja toteuttaminen veisi vuosia. Sinänsä laman aikana olisi halpaa rakentaa, mutta silti toivon, että tämä meneillään oleva taloustaantuma ei kuitenkaan jatkuisi kovin monia ajastaikoaja.
  4. Säät antaisivat aiheen odottaa hyvää sienikautta. Saa nyt sitten nähdä. Alkukesällä löytyi muutama korvasieni taas pitkästä aikaa. Nyt on poimittu ja syöty ensimmäiset kantarellit. Taitaa tulla aivan hyvä kanttarellikesä. Muutama haperokin on poimittu, mutta kuitenkin varsin vähän hyviin haperovuosiin verrattuna. Tatit antavat vielä odottaa ilmaantumistaan. Näin siis Kouvolan maisemissa. Säilöminen menee meillä niin, että saman tien lautaselle valmistamisen lisäksi erityisesti suppilovahverot kuivatetaan ja tatit, lampaankäävät, orakkaat pakastetaan. Rouskut ryöpätään ja päätyvät lautaselle tuoreeltaan. Oikeastaan vähemmän tuleekin rouskuja kätettyä nykyään.
  5. Heppoiseen perusteluun nojautuu mattopyykin vastustus, kun sanamuotoina esiintyy "voi aiheuttaa" ja "voi nostaa" -ilmaukset. Väljiin sanontoihin sisältyy sisäänrakennetusti vaihtoehtoinen mahdollisuus eli "ei aiheudu" ja "ei nosta". Ketjun aloittajana koen toki hienoista pettymystä, kun asia ja aihe ei herätäkään tämän laajempaa ajatusten vaihtoa. Lyhyesti tiivistelmänä rohkenen edelleen olla sitä mieltä, että mattopyykin pesu on vähenemässä meillä Suomessa ja myöskin mattopyykit haittavaikutukset ovat nekin nykyisin varsin vaatimattomalla tasolla. Näin kesäkautena median uutiskynnys näkyy ylittyvän jopa matonpesun merkeissäkin. Tiukkakantaisia ihmisten syyllistäjiä riittää kesälomienkin aikaan.
  6. Kiitoksia "Vanha kokki" asian vahvistamisesta, että kyseessä on suomalainen kukkoperinne kokonaisuudessaan. Syyllinen asioitten yksipuolistamiseen eli pelkästään kalakukon esilläpitämiseen on media. Tunnetusti suomalainen media ei kykene muuhun kuin yhden yksityiskohdan esillepoimimiseen. Tässä tapauksessa tuo yksityiskohta on kalakukko. Koko kukkovalikoiman huomioiminen ja esilläpitäminen uutisoinnissa näkyy olevan meidän mediallemme liian vaativa tehtävä.
  7. Ymmärtääkseni Kokoomus tarvitsee nyt tehtävää valtion velkaa seuraavan vaalikauden peliensä välineeksi ja vipusimeksi. Siinä mielessä sinä "dires" esität erittäin olennaisen kysymyksen: Kuka hyötyy? Ensimmäisenä tulee mieleen myöhemmän politiikan petaaminen, poliittisen pelikentän "rakentaminen". Ei ole pelkkää sattumaa eikä olosuhteitten pakkoa, että valtio velkaantuu kokoomuslaisen ministerin johdolla ja hänen määräämäänsä tahtiin.

    Täsmälleen 1990-lama-ajan tapaan Kokoomus on rakentamassa asetelmaa, jossa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen tuleva uusi hallitus voi vedota valtion velan lyhentämisen ensisijaisuuteen ja jättää jälleen kansakunnan vähäväkisen osan heitteille eli kannustetaan simputtamalla. Ilmeisesti Kokoomus uskoo olevansa tuossa tulevassa hallituksessa mukana. Ja jos Kokoomus joutuisi jäämään oppositioon, niin sitäkin tilannetta varten Kokoomuksella on jo valmis velanhoitoteemainen käsikirjoitus pöytälaatikossa.
  8. Kalakukko on nostettu uutisotsikoissa esille ja aivan oikein onkin, että heti alkuunsa ammutaan alas suomalaisten byrokraattien vimmattu virkaintoisuus soveltaa typerää EU-suositusta ilmeisesti jo ennen sen voimaantuloa. Kun Paavo Lipponen piti pääministerinä ollessaan tärkeänä, että me suomalaiset istumme niissä pöydissä, joissa meitä koskevia päätöksiä tehdään, niin missähän ne päätöksiin osallistuvat suomalaiset ovat olleet ja istuneet mm. tämän kukko-operaation valmistelun yhteydessä? Vai onko Lippos-Paavo erehtynyt eli ei meillä suomalaisilla olekaan mitään sananvaltaa eikä mahdollista vähäistäkään sananvaltaa haluta edes käyttää? Meidän pitäisi niellä mukisematta kaikki, mitä EU-Brysseli suoltaa.

    Tässä yhteydessä olisi aiheellista tarkastella asiaa laajemmin eli sitä, että mitä kaikkea tuo kyseinen kielto tarkoittaisi ja kattaisi. Sama älytön sääntö tulisi koskemaan myös Pohjois-Karjalassa erittäin suosittua perinteistä lanttukukkoa, samoin perunakukkoa, lihakukkoa ja varmaankin monia muitakin erinomaisia suomalaisia leivontatuotteita, joita on vuosisatojen ajan kotona valmistettu ja hyvin on niitten avulla kansa pärjännyt.

    Käsitteenä ja tuotteena kukko, siis kalakukko, lanttukukko, perunakukko, lihakukko, Siis kukko kaiken kaikkineen on erinomaista ruokaa. Ajatellaanpa pienessä reissussa ollessa evästä, jollaista on tarvittu ja jota on otettu mukaan selkäreppuun tai matka-askiin, kun on reissuun lähdetty. Kukossa on mukana leipä, liha tai kala, peruna tai lanttu tai molemmat tai niitä vaihtelevina yhdistelmänä ja kukossa on mukana myös rasvaa, joka on välttämätöntä ihmiselle.

    Nyt sitten EU haluaisi tulla sörkkimään meidän kukkoperinnettämme ja totta kai suomalainen virkabyrokraattikunta on intomielellä älytöntä EU-tohellusta toteuttamassa. Viisainta olisi antaa hatkat koko EU-jäsenyydelle. Ja aivan ensimmäisenä olisi pätkäistävä lapikkaalla takalistoon niitä suomalaisia virkabyrokraatteja, jotka intoilevat tuon EU-idean läpiviemisessä. Jos niillä ei ole parempaa tekemistä, niin joutavat kilometritehtaalle!
  9. Kun tämän kohtalaisen vaatimattomaksi jääneen ketjun aloittajana lueskelin läpi nuo toisten kirjoittamat tekstit, niin en löytänyt ketään sinun sormella osoittamaasi "syyllisyydentuntoista" elikkä syyllinen on jossain muualla kuin tässä ketjussa. Vai mitä tarkoitat, kun sanot: "Tunnet syyllisyyttä ihan aiheesta jos järvessä mattojasi peset.". Perinteistä Mäntysuopaakin on ryhdytty käyttämään uudestaan ja Mantysuopahan on erittäin ympäristöystävällinen saippua-aine. Taidat kuulua itse noihin suomalaisten mollaamista mielipuuhanaan harrastaviin rahvaan syyttä suotta syyllistäjiin. Ilmeisesti ainoa syyllistettävä taidat olla sinä löyhin perustein tekemäsi syyllistämisen takia.
  10. Ensimmäiseksi minulla on suuri kunnia todeta, että henkilökohtaisesti pidän höynähtäneisyytenä nykyisen pääministerimme valtaanpääsyn mukana alkanutta raittiusintoilua. Suorastaan surkuhupaisaa oli Suomen kanta, jonka mukaan alhaisen alkoholin hintatason EU-maissa tultaisiin Suomen esimerkin vaikutuksesta nostamaan alholijuomien hintaa. Kyllä siellä EU-porukoissa taidettiin nauraa Suomelle, kun keksivät moisen vitsin murjaista.

    Tähän kohtaan sopii viitata kirjailija Kjell Wästön lausuntoon, kun hän oli ulkomailla ollut suomalaisena kirjailijana esiintymässä ja siellä maailmalla oli kummasteltu, kun suomalainen ei huolinutkaan heti aamulla ensimmäiseksi votkapaukkua, vaikka "semmoinenhan on Suomessa kaikkien tapana". Ehkäpä Suomen mainetta voitaisiin kohentaa maailmalla muullakin tavalla kuin levittämällä viranomaisten toimesta paikkansapitämätöntä juopon kansan imagoa.

    Alkoholikulutuksen tilastovertailutkin ovat vailla pitävää todellisuuspohjaa. Meidän oma raittiusintoilijoittemme falangi vääntää otsa kurtussa kansainvälisiä vertailutilastoja, joitten mukaan Suomi on maailman kärkeä alkoholin kulutuksessa henkeä kohti laskettuna. Uskokoon, kuka haluaa. Minä en ainakaan. Suoraan sanottuna Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan ja Itä-Euroopan maitten alkoholin kulutuksen todellisia määriä ei tiedä kukaan. Entä Aasia, Afrikka, Amerikka? Meidän päätöksentekijämme ne vain vertailuja vääntävät ja näkevät siten paljon vaivaa syyllistääkseen meitä oman palkkansa maksajia, veronmaksajia.

    Oma asiansa on sitten se, miten alkoholiin olisi järkevää suhtautua. Jos joku haluaa olla nauttimatta tippaakaan, niin hän tehköön niin, mutta pitäköön mölyt mahassaan, älköönkä alkako syyllistämään lähimmäisiään, jos nämä vaikkapa ostaisivat olutta kaupasta. Nykyinen raittiusintoilu pitäisi saada aisoihin. Tavallisen kansan syyllistämisen olisi loputtava. Kun eräällä nykyisellä naisministerillämme on sellainen maine, että hän tietämän mukaan pystyy ryyppäämään venäläiset seuralaisensa pöydän alle, niin eipä sitä "kykeneväisyyttä" ole mediakaan paheksunut, vaan pitänyt pelkkänä ansiona.

    Oma alkoholin käyttöni on suuresti vähentynyt ravitsemustottumusteni muuttamisen mukana. Raittiusliikkeellä ei ole siinä asiassa mitään ansiota. Niin, kun olen vähentänyt hiilihydraattien käytön ravinnossa varsin vähäiseksi ja ryhtynyt syömään monipuolisesti sekä kohtuullisesti, niin alkoholikaan ei enää maistu samaan tapaan kuin aikaisemmin. Samalla aromit ja maut tulevat ruokaillessa aistittaviksi entistä paremmin.

    Koska hikoilen herkästi jo pienenkin puuhastelun seurauksena olen pyrkinyt pitämään käsien ulottuvilla janojuomana tavallista kaljaa joko kaupasta ostettuna tai kotona tehtynä. Vesi ja wissykin taltuttavat pahimman janon. Hikoilun voimakkuus aiheuttaa sen, että jo olut imeytyy minulla elimistöön varsin nopeasti, joten heti hikoilun päälle niin puuhastelun jälkeen kuin saunomisen päällekin on hyvä juoda jotain prosentitonta nestettä pahimman janon sammutusaineena. Olut sopii sitten vaikkapa grillimakkaran kyytipojaksi. Sahti on sekin erinomaista ja perinteellistä juomaa. Viinien ja varsinkin terävien käyttö on jäänyt erittäin vähiin. Hyvässä seurassa toki mielelläni osallistun kippiskilistelyyn kohtuuden puiteissa.

    Pahoin pelkään, että jos me suomalaiset heittäytyisimme kohtuuden ystäviksi, niin siitä muodostuisi vakava valtiontaloudellinen ongelma, kun valtion verotulot vähenisivät. Kaiken kaikkiaan koko alkoholikalabaliikki on meillä Suomen turhan keskeinen puheenaihe. Vähempikin riittäisi.
  11. Tervehdys Sinulle "Euvostoliittolainen"! Huomaan, että meitä on ainakin kaksi hengenheimolaista menoa ja meininkiä ihmettelemässä. Tietynmoisen puntaroinnin tuloksena minusta tuntuu siltä, että kyseessä on suomalaisten, siis tavallisen kansan, rahvaan, syyllistäminen milloin milläkin tavalla. Ja kun syyllistämisen eri aiheita aletaan keksiä, niin mikähään ei ole niin kekseliäs kuin pahantahtoinen ihminen tai keksijäjoukkio. On keksitty väittää, että suomalaisen ekologinen jalanjälki on pahinta sorttia koko maailmassa eli olen eri mieltä siitä väittämästä, joka on mielestäni tahallista puppua ja syyllistämispropagandaa. Joku taho semmoista tuottaa ja suoltaa julkisuuteen. Tosiaankin, saunan lämmittäminenkin puilla saastuttaa eli sekin "idea" kuuluu samaan puppupalturisarjaan. Tuo vastavero (ei siis vihtavero) kuulostaa liki todennäköiseltä "uudistukselta". Toivottavasti verottaja ei lue näitä palstoja. Eikös se ihmisen hengittäminen tuota ilmastoon hiilidioksidia, josta tulee mieleen, että rankka vero siitäkin pitäisi säätää. Ja sama pätee kotieläimiin eli kissatkin kannustusverolle. Vai mitä?
  12. Kyllähän tämä nykyinen tilanne on perin kummallinen. Aikoinaan puoluetuki luotiin sitä varten, että muillakin puolueilla kuin rahapiirien tukemilla puolueilla olisi jonkinmoiset mahdollisuudet pyörittää vaalikampanjoitaan ja kilpailla vaaleissa, päästä tavallaan samalle viivalle. Nyt on todettavissa, että tuo puoluetuen alkuperäinen tarkoitus ei ole toteutunut. Puoluerekisterissä olevat puolueet ovat vaalien alla kaikkea muuta kuin lähelläkään samaa lähtöviivaa taloudellisesti katsottuna. Ja muutoinkin löytyy huomauttamista. Ajatellaanpa vain Yleisradion ohjelmapolitiikkaa ja eduskunnan ulkopuolisten rekisteröityjen puolueiden syrjintää. Sama viiva on utopia Nyky-Suomessa.

    Mieleen tulee toisaalta se mahdollisuus, että voisiko puoluetukijärjestelmää uuudistaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi? Olisiko siltä pohjalta aikaansaatavissa minkäänlaista kelvollista systeemiä, jollainen nykytilanne ei ole?

    Vai pitäisikö koko suomalainen systeemi muuttaa? Maailmaltahan löytyy monenlaisia esimerkkejä. Minun mielessäni on lähinnä Sveitsin järjestelmä. Se toimii niin hyvin ja on niin demokraattinen, että siitä on meillä Suomessa kuta kuinkin totaalisesti vaiettu ja media on siinä hiljaiselossa, pimityksessä täysillä mukana. Sveitsi ei ole myöskään EU-jäsenvaltio.
  13. Terve Olavi2!

    Vaikuttaa aivan semmoiselta, että meillä on samansorttisia ajatuksia. Laitapa sähköpostia minulle tuohon edellä mainitsemaani osooitteeseen eli

    [email protected]
  14. Tämä keskusteluhan alkaa vaikuttaa suorastaan asioitten ytimeen pureutumiselta. Mieleeni tekee kiilautua keskustelun tuoksintaan ihan pyytämättä yllätyksenä. Rohkenen siis kommentoida. Verotus on semmoinen juttu, että vähävävaraisille pieneläjille ei ole minun mielestäni oikeudenmukaista sälyttää monenmoisia tasaveroja, joita mm. ympäristöliike ajaa ja joita meidän oma hallituksemme on alkanut suoltaa kuin liukunauhalta. Varakkaalle ja kohtalaisesti pärjäävälle kaksikolmasosan väelle ne eivät tunnu missään. Köyhille ne ovat todellakin kuin hirttosilmukka.

    Sosiaalipolitiikka on alue, jonka kohdalla sopii kysyä, että onko pieneläjien ja vähävaraisten kannustaminen kyykyttämällä ja simputtamalla oikeudenmukaista kaiken kansan asioista huolehtimista? Koulutuksen kohdalla arvostan nykyistä peruskoulujärjestelmää. Sen jälkeen jatko-opinnoissa esim. yhdistelmä ammattiopiskelun ja lukion yhdistämisestä on erinomainen systeemi. Elinkeinopolitiikassa arvostan yrittäjyyttä ja siinä asiassa pitäisi saada jonkin sortin kohtuus byrokratian palvelemisen ja varsinaisen tekemisen suhteeseen. Meillä Suomessa on aivan liikaa turhanpäiväistä virkavaltaisuuden palvelemista niin, ettei aikaa jää riittävästi itse tekemiseen ja toimintaan.

    Edelleen olen sitä mieltä, että monisorttiseen avara-asenteisuuteen kuuluu yhteiskunnassa erilaisuuden hyväksyntä ja arvostaminen. Tosiaankin poliittinen vasemmisto on täysin hakoteillä tulevaisuuden luomisen kohdalla. Olisi todella mielenkiintoista saada vaalien valikoimisvalikoivalikoimaan semmoinen Uusi Voimavara panemaan asiat kohdalleen. Ja siihen Uuteen Voimavaraan kuuluu erottamattomasti yhtenä seikkana monien seikkojen joukossa humaani suhtautumnisasenne intiimin elämän alueella. Muuten olen sitä mieltä, että bi-suhtautuminen on parasta ja elävän elämän suuntaista elämännäkemystä.
  15. Justiinsa niin on, että Valtran tapaus luonnehtii mainiosti Suomen valtakunnallisen johtokoalition (Valta&Raha) ajatusmaailmaa. Lipposen johtama hallitus viis veisasi traktoriteollisuuden suomalaisomistuksesta. Raharikkaissa piireissä ei piitattu suomalaisesta omistajuudesta sielläkään pennin eikä centin vertaa. Siinä se ero Ruotsiin ja Norjaan ja Tanskaan, ym. moniin muihin maihin on. Muualla arvostetaan kotimaista omistusta paremmin kuin meillä Suomessa. Lipposen hallituksissa olivat johtavina voimina SDP ja Kokoomus. Nyt on vuorossa Keskusta ja Kokoomus. Välillä oli vuorossa Keskusta ja SDP. Yhtä surkeata touhua kaikilla kombinaatioilla. Joutaisivat tunkiolle kaikki "kolme suurta". Ison Rahan puolella kai mitään isänmaallisuutta ei ole edes kuviteltavissa. Toisin kuin naapurimaissamme.
  16. Ruotsalaisia kuulemma jurppii, kun eivät älynneet ostaa Nokiaa silloin 1990-luvun alussa, kun koko Nokia oli myytävänä. Nimen omaan Nokian menestys maailmalla harmittaa ruotsalaisia, joitten mielestä Suomesta ei pitänyt kehittyä mitään erityistä maailmanmenestystä. Ruotsalaisillahan on yleisasenteena suomalaisten halveeraaminen. Suomen kielikään ei ruotsalaisia kiinnosta pätkääkään. Suomi on ruotsalaisille pelkkä saalistuspaikka. Jos ruotsalaisilla olisi silloin aikaisemmin ollut nykyinen tietämyksensä, he olisivat oikopäätä ostaneet Nokian sillloin, kun Nokia oli myynnissä halvalla. Ja ilmeisesti Nokia olisi sulautettu Ericssoniin.

    Ruotsalaiset ostivat aikoinaan Suomesta viimeisen tulitikkutehtaan ja lakkauttivat sen saman tien kilpailemasta Ruotsissa sijaitsevan tulitikkuteollisuuden kanssa. Sama kaava on toistunut monissa muissakin tapauksissa. Nykyinen tilanne, jossa Suomen liikepankkilaitos on skandinaavisessa omistuksessa, tämä nykyinen tilanne tarkoittaa juuri sitä, että lainanantaja määrää. Juuri niin kuin tuossa aloitustekstissäkin todettiin, että Suomi pantiin lainaboikottiin mannermaalla 1990-luvun alussa meistä itsestämme riippumatta. Nykyisin skandinaavien omistamat liikepankit päättävät, lopetetaanko teollisuutta Kemijärvellä, Voikkaalla, Summassa, jne.

    Ruotsalaisilla on selkeä näkemys omien omistustensa suojelemisesta. Jos suomalaiset olisivat olleet ostamassa Tukholman pörssiä, ruotslaiset eivät olisi myyneet. Jos Telia olisi ollut siirtymässä suomalaiseen omistukseen kaapeleita myöten, ruotsalaiset eivät olisi myyneet. Kun General Motors luopui Saabista, ruotsalaiset rakensivat kiireen vilkkaa oman ostajakandidaattinsa, jolle on annettu niin paljon ruotsalaista luottorahaa, että Saab pysyy ruotsalaisilla.

    Kun Antti Herlin oli myymässä suomalaista traktorituotantoa Jenkkilään, niin meille yritettiin rakentaa kilpaileva vaihtoehto kotimaisin voimin, mutta eihän siitä tullut mitään eikä Herlin tainnut edes korvaansa lotkauttaa sille mahdollisuudelle, että traktorituotanto olisi jäänyt suomalaisomistukseen. Suomen valtiojohtokin sai kuulla Chilen suurlähettiläältämme Pekka J. Korvenheimolta moitteita, kun traktorikaupan mukana meni myös Sao Paulon menestyvä traktoritehdas jenkeille. Juuri sitä Brasilian tehdasta jenkit havittelivatkin ja suomalaiset myivät liki silmät ummessa. Vaihtoehtonahan oli tarjolla myös intialaisen jättiyhtiön Mahendra & Mahendran tarjous, mutta eihän sekään Koneen Herlinille kelvannut. USA sai liki monopolin Etelä-Amerikan traktorimarkkinoilla suomalaisten ansiosta. Semmoista kehitysyhteistyötä.
  17. Tähän tärkeään ajatustenvaihtoon peukalonjälkensä jättämisen halu on kieltämättä suurempi kuin varsinainen ja todellinen osaamiseni. Tuossa keskusteluketjussa on tullut esille näkökulma, jonka puntarointi, ruotiminen ja josta johtopäätösten tekeminen olisi tekemisistä tärkeimpiä. Tuo olennaisen iso asia on ulkopuolisten voimien vaikuttaminen jopa ratkaisella tavalla Suomen todellisuuteen. Siihen liittyen on sitten toinen tärkeä puoli tilanteessa meidän oma varautumisemme tai varautumattomuutemme tuohon ulkopuoliseen vaikuttamisen haluun.

    Ruotsin roolin 1990-luvun lama-asiassa näen ja arvioin eri tavalla kuin niin, että sekä Suomi että Ruotsi haluttiin mannermaisten voimien toimesta nujertaa taloudellisesti. Ehkä olen liian epäluuloinen persoona, mutta vakaa kantani on joka tapauksessa, että nimen omaan Ruotsi toimi moottorina siinä asiassa. Juuri Ruotsi usutti mannereurooppalaiset voimat Suomen kimppuun ja Suomea ahdistamaan. Ruotsi itse selvisi tilanteesta kuin koira veräjästä Suomeen verrattuna. Ja kas kummaa, iso osa Suomen keskeisestä taloudellisesta päätösvallasta siirtyä laman mukana ruotsalaisten haltuun, siis Ruotsin ruotsalaisille. Jos he käyttivät apuvipusimena suomenruotsalaista elementtiä, niin tarkoitushan pyhittää keinot.

    Helsingin pörssi on ruotsalaisten hallinnassa. Suomen liikepankkitoiminta on olennaiselta osaltaan ruotsalaisten määräysvallassa ja myöhemmin tulivat tanskalaisetkin apajalle. Jopa kansallisen infrastruktuurin ytimeen, kivijalkaan kuuluvat kiinteät teleliikenneyhteydet ovat suureksi osaksi ruotsalaisten omistuksessa ja heidän peukaloitavissaan, kuunneltavissaan. Yksityisiä firmoja en viitsi edes luetella.

    Ruotsi ilmoitti hakevansa EY/EU-jäsenyyttä pääministerinsä suulla ja "unohti" etukäteen informoida asiasta Suomen valtiojohtoa. Ruotsin pääministeri ilmoitti yksinkertaisesti, että Suomi tulee kyllä perässä. Ruotsi tavoittelee taloudellista ja siinä sivussa myös poliittista hegemoniaa Pohjois-Euroopassa. Suomen kohdalla Ruotsin voidaan todeta onnistuneen aikeissaan varsin suuressa määrin. Tanska ja varsinkin Norja ovat jo täysin erilaisia paloja ruotsalaisten purtavaksi. Tanskan ja Norjan hotkaisu ei onnistu. Suomen hotkaisu on onnistunut.

    Kysymys kuuluu: Voisimmeko me, siis voisiko Suomi onnistua tulevaisuudessa saamaan takaisin omaa päätösvaltaansa sekä taloudessa että politiikassa ja kuinka paljon tuota omaa päätösvaltaa olisi palautettavissa meille itsemme takaisin? Siinä yhteydessä on lisäkysymyksenä Venäjän kanssa harjoitettava yhteistoiminta, joka seikka on tullut esille tässäkin keskusteluketjussa. Eivät venäläisetkään enkeleitä ole ja hekin ajavat omaa etuaan. Toisaalta, jos me suomalaiset elämme pystypäin valveutuneesti omilla jaloillamme isänmaallisesti, niin kyllähän Venäjällä semmoista ryhdikkyyttä ymmärretään arvostaa ja kunnioittaa. Venäjä on meillä erittäin hyvä Ruotsin ja koko "läntisen valtakoalition" vastapaino. Kyllä Suomi voisi olla itsenäinenkin. Toisin kuin nykyään.
  18. Miten "Suomen historia" määritellään ja rajataan? Karjalaisjuurieni johdosta meikäläinen mahduttaa mielellään "kotimaan historiaan" yhtenä olennaisena vanhana keskuspaikkana Käkisalmen, karjalaisten hallintokeskuksen, joka on huomattavasti vanhempi syntyperältään kuin esim. Viipuri. Ja kirkkojen sarakkeessa pitäisi käsitykseni mukaan olla paikka myös kreikkalais-katolisille kirkoille rakennuksina ainakin periaatteessa, vaikka niitä ei enää jäljellä olisikaan. Itse on ole ollut ortodoksi, vaan luterilaiskirkon jäsen paitsi nykyään siviilirekisteriläinen. Joka tapauksessa minulle isänmaan historiaan kuuluu myös Karjalan historia. Olkoon "Suomen" määritelmä sitten mikä tahansa.
  19. Juhannusaaton illan merkeissä on paikallaan luoda silmäys tässä käytyyn keskusteluun. Tarkastelen jälleen asiaa omasta näkökulmastani. Vaikka olen tämän ketjun aloittajana, en kuitenkaan mitään varsinaista analyysiä ala esittelemään. Tavallaan kertaan jo aikaisemmin sanomaani.

    Tuo alussa esittämänä tilanne on tavallaan kuin kiikkulauta. Jos puolue, esim. SDP alkaa tietoisesti ajaa ympäristöpoliittisin perustein erillisten maksujen ja taksojen säätämistä, niin äkkiä siinä käy niin, että kansakunnan vähäväkiset pieneläjät tuntevat tuon politiikan erityisen rankkana rokotuksena omassa ahdinkotaloudessaan. Kiikkulaudalla on kaksi päätä. Puolue voi valita, kummassako päässä istuu.

    Toinen mahdollisuus olisi vaihtoehtoisen valinnan linja. Pieneläjärahvaan asioista ja olosuhteista huolehtiminen olisi niin tärkeä asia ja niin määräävä tekijä, että ympäristöpolitiikkaankin liittyvien maksu- ja taksa- ja veroasioitten merkeissäkään ei ylikäveltäisi köyhän kansan ylitse. Valittaisiin se kiikkulaudan toinen pää.

    Minusta ikävä kyllä tuntuu siltä nyt tänä aikana, että SDP niin kuin moni muukin puolue on valinnut ympäristöpoliittisen tendenssin ylimmäksi osviitakseen ja jos siitä seuraa jotain ikävää mm. köyhälle kansalle, niin kyse on "pelkästään hyvien päätösten hinnasta". Tämän valinnan taustalla on luonnollisesti kilpailu vihreitten äänistä ja toisaalta mukana on kansainälisen ympäristöliikkeen painostukseen alistuminen suomalaisessa puoluekentässä. Jos perinteiset äänestäjät itse kullakin puolueella, mm. SDP-äänestäjät puolueen tekemien valintojen tympiinnyttäminä häippäsevät jonnekin muuanne, niin se ei näytä valinnantekijöitä huolettavan. Vai huolettaako?

    Hyvää ja Rattoisaa Juhannusta sekä Kesäpäivänseisautuksen Juhlaa Kaikille!

    Terveisin Leiriniekka
  20. Tässä sopii soveltaa Tapio Rautavaaran laulelmaa ja todeta: "Valtiopäivillä on päätetty, että pihlajaakin kelpaa käyttää Juhannuksena pihaa somistamassa.". Koivun kanssa yhtä lailla hyviä Juhannuspuita ovat myös leppä, haapa ja vaahtera tai tosiaan vaikka muutama lehtevä oksa peilarissa, sillä elämmehän vapaassa maassa. Koska Juhannus liittyy muinaisperinteessä juuri tähän sydänkesän ajankohtaan, toivottelen

    Hyvää Juhannusta ja Kesäpäivänseisausta Kaikille!

    Leiriniekka
    21. 47 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt