Mattila sivuun

Kaupunki leikkaa niitä, näitä ja noita perustoimintoja.
Kouluja halutaan vähentää, ja takuulla kuntalaisten palvelujen leikkauslista vielä pitenee paljon.
Samaan aikaan byrokratiassa häärää kuusinkertainen johtotaso yhdessä kunnassa.
Se saa sitten näitä ilmentymiä; Kiinasta pitäisi laivarahdata iso paviljonki Repoveden korpeen, pitäisi rakentaa suurhalli 25-30 miljoonalla 2020-vuodelle, ja nyt sen suunnitteluun pitäisi laittaa 200 000 euroa, vaikka ei ole pientä hajuakaan, mistä se raha itse rakentamiseen nykäistään?
Yhdistymisen jälkeen kokonaisuus ei takuulla ole vielä hanskassa, mutta nyt jo potkitaan yli aisan, kuin rahaa olisi jokaiseen ahaa-elämykseen.

Aika uskomatonta huuhailua jalat irti maasta ja päät pilvissä.
Sitä huuhailijapoppoota pitää 5 vuotta katsella. Ja se maksaa maltaita.
Onneksi kaupunginjohtajaksi valittiin reaali-ihminen, ja toivotaan, että saa pidettyä johtajakaartinsa edes jotenkin tolkuissaan.

Koska tässä ilmeisesti olisi tilaisuus käydä aivan periaatteellistakin ajatusten vaihtoa juuri nyt seitsemän kuukauden kunnioitettavan ikäpaalun saavuttaneen uuden Kouvolan kaupungin suunnasta, niin tyrkkäänpä minäkin oman pukinsorkkani mukaan yhteisen asian märehtimiseen. Minusta tuo supisuomalainen ilmaus märehtiminen on erittäin käyttökelpoinen termi tässä yhteydessä. Aina ei tarvitse tulla valmista hetkessä, vaan meininkien ja tekemisten mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kannattaa ja on myös viisasta aprikoida kunnolla ja perusteellisesti puolelta jos toiselta ja siltä kolmanneltakin kantilta.

Sitten kuitenkin kaikitenkin eteen tulee myös äkkitilanteita, joitten rauhalliseen ja ja aikaa viepään märehtimiseen ei vaikutakaan olevan aikaa. Yksi semmoinen asia on mm. Elimäen lukion kohtalo. Miksi sitä koskeva päätös pitäisi tehdä juuri nyt? Onko tosiaan niin, että Elimäen lukion olemassolon hyväksyminen ainakin toistaiseksi romuttaisi uuden Kouvolan budjettipoliittiset perusteet? En oikein välitä semmoisen asenteen hyväksymisestä. Kyllä Elimäen lukiolle voidaan antaa mahdollisuutensa ja katsoa asiaa hiukan pitempään eli ainakin muutaman vuoden eteen päin. Näin väitän.

Elimäen lukiota koskeva jupakka paljastaa uuden Kouvolan vallanpitäjien rajoittuneen ajattelun. Toisaalta eihän tilanne ole yllätys. Kun pienten kunnallisten yksiköitten yhteenliittymän keskeisten päättäjien paikoille tulevat samat henkilöt, jotka tottuivat pieniin ympyröihin omissa entisissä yksiköissään, niin eihän heiltä ilmeisesti voi vaatia aikaisempaa laajempaa ja avarampaa ja aktiivisempaa ajattelua kuin se, mihin he ovat tottuneet ja urautuneet jo niissä aikaisemmissa pienissä ympyröissään. Vanhat poterojäärät ovat nyt uuden Kouvolan avainpaikoilla.

Uusi Kouvola kaipaa uudenlaista katsantoperspektiiviä. Valitettavasti tuosta kaivatusta näkemyksestä ei ole ainakaan vielä toistaiseksi mainittavia merkkejä havaittavissa. Otetaanpa esimerkiksi juuri Elimäki ja sillä tarkoitan nimenomaan Elimäen kirkonkylän vaikutusaluetta. Koria on erikseen ja oma asiansa ja Korian kehittäminen ja kehittyminen ansaitsee oman messunsa. Kuntana Elimäki laiminlöi edesvastuuttomasti Korian kehittämisen. Kun kirkonkylä etuili Koriaan nähden asiassa kuin asiassa, niin sen etuilupolitiikan seurauksena korialaisten tyytymättömyys pelkistyi toissavuoden lopun kansanliikkeeseen suhteessa kirkonkylän komentoon. Änkyröinnin sijasta kironkyläläisten kannattaisi katsoa peiliin.

Vakaan näkemykseni mukaan Elimäen kirkonkylän sijainti tarjoaa erittäin suuria mahdollisuuksia uuden Kouvolan lounaisimman tienoon myönteiseen kehittämiseen. Vanhoihin syntyvyystilastoihin tuijottaminen paljastaa uuden Kouvolan päätöksentekijöitten kykenemättömyyden eli siis impotenssin harjoittaa aktiivista ja tulevaisuutta rakentavaa yhteiskuntapolitiikkaa. Tavoitteena pitäisi olla kasvu ja kehitys eikä vanhojen tilastojen perusteella kaavailtu alasajon aloittaminen. Elimäen kirkonkylän tienoon kehityksen kulun suuntaamisessa kasvu-uralle on tietysti olennainen merkitys myös alueen väestöllä itsellään. Onko Elimäen kirkonkyläläisillä halua ja harrastusta esim. teollisuustonttien kaavoituksen hyväksymiseen omalle reviirilleen? Teollisuuden mukanahan saattaa kulmakunnalle muuttaa asumaan ja elämään eri tavalla ajattelevaa ja asennoituvaa väkeä kuin mitä on vanhakantainen kirkonkylän väki.

Tämän keskusteluketjun aloittaja otti esille suurhallihankkeen mahdollisen rakentamisen. Oman ja kieltämättä rajallisen järkeilyni mukaan siinä asiassa on puolensa ja toisensa. Jos ajatellaan niin, että suurhallin rakentamiseen on todellakin rahaa ja resursseja, niin hanketta pitää jaksaa arvioida, ruotia ja syynäillä kaikessa rauhassa puolelta ja toiselta sekä siltä kolmanneltakin kantilta. Siis siihen tarkoitukseen olisi varaa, mutta Elimäen lukion kohdalla raha loppuu. Niinkö on uuden Kouvolan budjettipolittiikka? Mahdollisen suurhallin sijaintipaikankaan valintaa ei voida tehdä äkkipikaa hetken huumassa. Suurhallihan palvelisi monenlaista toimintaa ja monia käyttötarkoituksia urheilu- ja konserttitilaisuuksista messujen järjestämiseen, massiivisten kokousten pitämiseen, jne. Uudesta Kouvolasta puuttuvan kongressikeskuksenkin aikaansaamisen yhteydessä suurhalli olisi käyttökelpoinen elementti siinä kokonaiskuviossa. Homma on niin iso, että sen tervejärkinen suunnittelu ja toteuttaminen veisi vuosia. Sinänsä laman aikana olisi halpaa rakentaa, mutta silti toivon, että tämä meneillään oleva taloustaantuma ei kuitenkaan jatkuisi kovin monia ajastaikoaja.

Vittu Helminen kelaa sosiaalipummina aina peleissä, turpaan...