sepmuur

Oman elämänsä runoilija nuoruudesta lähtien,kuten myös kirjallisuuden harrastaja elämän eri alueilta,ettei mikään siihen liittyvä saa olla vierasta - kirjoittajana/lukijana.
Kirjoittaa eri palstoille runojen ohella tekstejä myös yht.kunn.asioista tarvittaessa ( tosin eri rekister. nimim.varustettuna),joka seuraa tiiviisti maailmanpolitiikkaa Suomen ohella.
Pienikin voi olla suurta kaiken tämän nykyajan krääsän keskellä.
Luontoarvoja & eläimiä kunnioittava,joka omistaa empaattisen mutta myös kriittisenkin luonteen : Elämän perusarvoille.
Asustaa "Nässyjärven Tarjanteen" että Treenkin läheisyydessä
viihtyvä keski-ikäinen mies.
Eila Pienimäki :
----- ---- ---
Tänä yönä räjähtävät pilvet
kuu valuu ikkunasta sisään
Raskaat kulissit jotka jo
seitsemän kertaa tuhosin
murskautuvat lopullisesti.
,,,,,, rakkauden valo
poistakoon polultasi varjot.
Hellyyden siivet sinua suojelkoot,
lämmöllä ... E.P
Säh post os: [email protected]
Suosikkibändit/artistit: ....niin kotim.ja ulkol.... lähes kaikkiruokainen - vanhempaa kuin uutta.
Suosikkileffat: lähes kaikkiruokainen.
Lempikirjat: erilaisiin tietoihin liittyvät kirjat ..runous..ymv.kirjoja.
Vapaa-aikanani: kevyen liikunnalliset että erilaiset henkiset harrasteet.
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: runo kuin keskustelupalstat.
Katson tv:stä mieluiten: lähes kaikkiruokainen.
Kotieläimet: lemmikki...koira.
En pidä: /- pahansuopaisuudesta, ilkeydestä.
Parhaat matkakohteet: Suomi, (Karjala)Baltian maat
Ruoka & juoma: Tavalliset terveelliset koti ruuat/-juomat.Juhlaan miedot viinit, oluet kuin siiderit.
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Messenger: [email protected]
- Ajatukset,nuo mietteiden kuultamat virtamme,
että miten ne meitä kuljettavat
ja miten meitä kohtelevat
vaiko hetken onnentunnetta
vaiko vain odotuksen kaipuuta
edessä aava viimainen järvenselkä
kuin yksinäisyyden sielumme,jota
luminietokset vartioivat.
Vain yöllinen hetkemme ja silmänräpäys
kun unimaailmamme peittelee
pehmeään harsoon ... muistatko siinä
yksinäisiä sieluja maailmanuni täynnä
täyttäen koko Rakkauden pitopöytämme.
Hyvä Margi - lämmin ja nöyrä - Kiitos Sinulle
ja Hyvää yötä. - Ma yössä valvon yksinäin
virran monien syömmein lipuvan
kah päivää tää
unhoa minuun loi
portaat toiveet tavoittamattomat
korkeimmalta alas rantautuu
kuin soittoa harpuin kantelein
hetkeen tähän koskettain
runontiellämme askeltain
elontannerta taivaltain
kirjaan muistojen
niteen teoksein
painaltain. - Jo säde pienen pilkahduksen
toivoa antoi maalle hunnutetun
yön kujilta läpi uuvutetun maan
kulkijan tään niin väsyneen
askeleet kun maanpoveen aukeaa
saatteena lienee kuin varjona murheen
kohti aamuun jo aukeamaan
pitopöytiin saattamaan
yhteen sieluun liittymään
- ja valo tuo uljas jo saapuva on
kun vaikenee hämäryys niin väritön
mut hetkeen heräävään ...
... pilkahdusta tästä yöstä niin nuorille
kuin ikääntyneille ei runot unhoon jää.
Sinulle : Kiitos ! - Onko väärin sanoa että "juonikkaasti" kirjoitettu
tuo runosi - yhteen ja yhdessä paeta - tavallaan
taas ja niin hyvin sopusoinnussa sujuvuuden kuin
todentunnunkin kanssa.
Osoitti jälleen kuinka pienestä että todentunnusta
saa tavallaan - kiehtovan kokonaisuuden - josta voi vain
pitää että nauttia ! - Tuo viivasi josta kerroit,niin samoin minäkin
ajattelin - tyhjyyttä - ja silloinhan ei otsikolle
tarvitse välttämättä antaa mitään sijaa,siis nimeä.
Runosi on hyvin vahva kaikinpuolin että hyvä
kun Sinun tapasi kirjoittaa,näkyy myös täällä
ja muidenkin lukea. - "Keijuhan" - on kuin eräällä tavalla taka-alalla
oleva hyväntahdon lähettiläs ja kertoja,joka
antaa viitteitä elämän kulusta ...
sensorina toden ja tulkinnan välillä.
Ajatukset ovat kuin amme jonne kerääntyy
ajanmittaan mitä moninaisia muistoja ja
tuntemuksia että niiden tulkintoja.
Osoitus runostasi kuin sen aiheellisuudestakin
että mitä runot voivat teettää eri lukijoille
- mielikuvia aikaan.
Kiitän myös Sinua ja voidaan yhdessä hyvin. - Runokertomus joka ei jätä selittelyille sijaa,kun
vielä ----- otsikkosi viivana sinfoniaan asti ja kaikki
mikä sen välillä tapahtuu
se myös mieleen jää.
Runo josta pidän kuin eräänlainen tunnustus
tunnustus - fiktion ja faktan - persoonalle.
Hieno runo josta itsekin tässä "kylmiän" että
osuvasti kirjoitettu Sinulta - Yes ! - Tummaa kuin paljonkin eri tuntoja herättävää
tekstiä olet luonut - Hyvä niin - elämän tunnearkea
kuin ajatus kiertää kehää kulkeako ja nähdä jotain,
jotta onko eräänlainen välintilipäätös luettavissa
kumpaisenkin askeleissa ja - tullako näkyväksi toisilleen.
Tämä tuli näin mieleeni kun nopeasti tulkkasin runoasi
mutta totuuden kanssa ei liene mitään tekemistä,ellei
nyt sitten aivan syvimmissä sopukoissa.
Hienoa kun kirjoitit ! - Nähdä itsensä - vääristyneenä
nähdä itsensä - luonnollisena
kun astuu sirkuspeilin eteen
nämä kaksi sekoittuu
niin alkua peijaispidolle.
Vähän kuin ihminen joka paljon puhuu
vastoin totuudenkuvaa kuin muita panetellen
että omansa peittäen ja vääryydellään jatkaa,
aiheuttaen oman kasvottomuutensa,kun häneen
ei voi luottaa vaan myynyt itsensä väärälle
minäkuvalleen ulospäin.
Huumorille suotavaa että sydämelle terveydeksi
mutta mielelle turmiollinen jos aikeet ovat pahat.
Loppupeleissä kaksinaamaisuus aina häviää !
Että tämän sain irti runostasi kun yöllä luin ja nyt
uudelleen mietinnän kautta kommentiksi laitoin. - Huomenta ja Päivää että kovinpa aamu kiireinen
olet ollut mutta ilmeisesti niin yö kuin aamukin
on hyvin Sinua kohdellut.
Olen hätäiseen uusimman runotuotteesi lukenut
että siitähän pitäisi siihen kommentti kirjoittaa
mutta sen verran kuitenkin tässä,jotta hyvä on
kun kevytmielisyyskin saa sijansa arjen huomassaan.
Taidankin nimetä Sinut aapatytöksi - aapatytteli - vaiko
odottaako minua leivätön pöytä ilman ystävyyden
rakkautta ja tuomiolleko saattaisit mustien huntujesi
takaa,viralta runoharrasteen.
Totuus löytyy juuri sieltä mistä itsekin mainitset.
Samoin nostetta päivääsi huikkaan kuin saatteeksi auringon. - Kyllä niin toisinaan käy että mielikuvat ehkä laukkaavat
nopeammin kuin oikeaoppinen kielikantojen professori
mutta ainahan sitä voi tavoitella jotain,jonne kuitenkin
on niin pitkä ja kivinen tie.
Nyt nuo sanojesi paatos minua kohtaan ovat
liian korkeat minun todellisuudessa saavuttaa.
Olkoot kuitenkin sanamme toistemme
runoystävyyden merkkipaaluja kuin
toteemina säiden tuiverruksia vastaan.
Kiitän Sinua ja yösi olkoon valkeus
mielesi kummuilla niin korkealla
kuin Taivaan poutapilvi. - Hemmetti -
tekstiä,joka otti minusta otteen
kuin höyrystäen tähän elämän
vali... - valitukseen - ja muuten
tästä minä pidän.
Tulkkaan ihan omin nokkineni vaikka
komediaksi että ja draamaksi tilanteen
mukaan.
Usko nyt jo että pidän tästä
ihan oikeesti...peukutan vielä
lähtiessäni Sinulle ! - tähän olen tullut
koskettamaan vainen
yönharsoosi saapunut
hiukka ees valoa tuomaan
päivää tätä uutta
rataa kuin taivaan kuuta
yhdessä oloa kurjaa poistamaan
aamun hyväilyyn Sinut herättämään
kaipuun suloiset kosketukset piirtämään
ihollesi päivääs sun tään sulostuttamaan.
Hyvää viikkoa Sinulle tällä omallani toivotan. - Hieno otsikko - kuin kerrottuna mitä kaipaus
aiheuttaa kehommekieliin että askeleisiimme
kun on hyvä olla
kun on kaipauksesta
kuin rikki - avoin haava - kun
juuri Hän ei ole vierellä askeltamassa
eikä vuodetta jakamassa joka koskettaisi
että hyväilisi - Kaipauksen - Rakkaudenkieleksi.
Tämä minulle tuli mieleeni runostasi ja valkeassa
lumessa on kirkkautta ... Toivoa mielen kaipaukseen. - Luin yöllä tämän hätäisesti ja nyt ulkoilun jälkeen
uudemman kerran enemmän keskittyneenä Sinun
tekstiisi - mietinnän kautta.
Poimin yhden sanan ja kuin sen kautta tulkkaan
runoasi kuin pitemmälle tulevaisuuteen ja meillä
jokaisella on - Tulevaisuus - ... tuota
katsantokantaa ylläpitäen ... löytyi minulle kuin
uusi ...tulkkaus - Kiitos !
Näin minäkin tahdon uskoa kuin toivoa,sillä hiilijälki
voi myös olla - Tulevaisuutta - kauniilla tavalla piirsit
merkkisi minuun.
Kiitos ja Halaus ! - Mitenhän minä saisin Sinut uskomaan että sanojesi
täyteläisyys kuin runojesi kuljenta tyylillä on täällä
harvinaisempaa herkkua,jota ei oikein muualla tapaa.
Väitänpä että olet hyvin tutustunut kaltaisten runojen
piiriin mitä itse kirjoitat ja joskus kuunkiertoja sitten
"miljoonia"... olen minäkin lukenut - hienoa - että noin
kirjoitat,itse pidättäydyn maallisessa tomussani ... vaikka
mieleni olisi joskus edes yrittää - tai edes kirjoista lukea.
Mutta ei hätää,silläpä taidankin pidättäytyä vain lukemaan
Sinun tekstejäsi ...kirjastoa täältä ... Sinulta. - Kyllä se jotenkin niin menee kun paljon lukee
eri kirjallisuutta,niin siitä tarttuu jotain arsenaalia
omaankin käyttöön kuin oppaaksi että vihjeeksi
mutta kyllä - sulkeisiin - minut saisi laittaa,sillä
lukeminen on jossain... no näkösällä kuitenkin
ja tiedän että aarteita siellä on - minkäs teet -
kun on sama pää kesät ja talvet...
"uusine viihdykkeineen".
Maailma on täynnä upeita runoilijoita runoineen.
Olen niin "utelias"että ketkähän on suosikki
runoilijoitasi tai millaisista pidät erityisesti.
En kysy kuitenkaan,tuli vain mieleeni...joko
koski on peittynyt lumeen ja jäähän. - Runosi on kuin tämän lumitalven maisemat
tässä ajassamme - sanoina että tunteena
kirjoitettu yhteen näkyväksi kuin luettaviksi.
Talvemme on näyttänyt parhaat puolensa ehkä
vain joillekin lisätyötä teettäen.
Ehkä sisäinen kauneus on varmaankin Sinun voimasi,
sillä tämä kuin kaikki muutkin runosi sen kertonevat. - Sanottava on että monenlaisia kuin eri runoilijoilta
pitäisi lukea runoja,jotta niistä saisi myös omiinsa
uusia täkyjä ja niinhän minä aikoinani luinkin mutta
nyt se lukeminen kuin sen ahaa elämyksen on
ikäänkuin jäänyt unhoon ... sitä vaan jotenkin yrittää
omillaan täälläkin taapertaa ja onkia sieltä jotain
aika-ajoin mieliin
- kirjat vaan lojuvat hyllyssäni - kuin sotilaat rivissä
lukijaansa odottaen,tässä se vaan aika kuluu mikä
minkäkin harrasteissa,"niinkuin ei olisi aikaa".
Valoa myös Sinulle... Auringon lumivalon kera toivotan. - Lumilenkki suoritettuna ja tänne puikahdin että tämän
huomasin tulleen ja heti tässä muutaman rivin laitan.
Itse olen jopa hyvinkin läheltä nähnyt että miten
"kuningas alkoholi" vie niin miestä kuin naistakin ja
ikään katsomatta,jopa perheineen...
ikävää "seurattavaa".
Jos lapsi ottaa aikuisen roolin,niin seurauksena saattaa
olla että ottaa seurakseen/elämäkseen samankaltaisen
kumppanin...ikäänkuin hoidettavakseen,jolloin oma elämä
jää kokematta.
Kyllä jotenkin noin minä ajattelinkin Sinun kirjoittavan että
jostain ikäänkuin läheltä olisit tuon kirjoittanut,sillä
sanallisella taidolla kuin vain osaat halliten.
Olit viittana sanojen että tapahtuman yllä.
Ja useinhan on niin että jos ei nyt aivan omasta mutta
kuitenkin jostain läheltä omaa mikä kuin muistuttaisi että
jotenkin tuosta ja näin voisin tai mukauttaa omia
tuntemuksiaan runon aiheeseen ... "kuin omaa",sillä ei
vastoin tahtoaan voi oikeastaan kirjoittaa mistään.
Ihailen kirjoitus kuin esittämisen kauneuttasi,jotenkin niistä
avautuu minulle osa itseäsi persoonana.jota kutsuin aikaisemmin
sanoilla,joita et oikein "sisäistänyt itseesi".
A tai B ... niin taikka C ... samaa kait minulle,sillä runonkieli
kuin kerronta eri tunnelmilla ratkaisee että miten kirjoittajan
tunnistaa joka koskettaa.
Hyvää Sunnuntaipäivää edelleen !