r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Edellisissä puheenvuoroissa se on mielestäni suunnilleen sanottu. Jos nyt jotain kuitenkin: ei kannata unohtaa myöskään säädyllistä huumoria. Olen jo aiemminkin maininnut, että se on tavattoman vaikea laji, ja jossa voi kömmähdyksiäkin ja väärinkäsityksiäkin tulla, jos kovin vakavana kaikki ottaa. Silti, ja senkin uhalla tervettähän huumorikin on, ja voihan sitä yritellä, jos jotain päähän pälkähtää.
  2. En kuuna kuun valkiana ole edes ajatellut sovittaa frakkia. Enhän minä sentään mikään pingviini ole! Laumaeläin pahimmasta päästä, varsinkin matkittuna isompaan ruhoon.

    Sitä se tekee, kun auon päätäni huolimattomasti. Ennenkin olen kokenut samaa, kun olen puolhuolimattomasti vajavaisista avuistani maininnut, niin johan on jopa turhapäiväisiä hommia eteeni kannettu niin, että niihin tukehtuu. No, tässähän nyt ei ihan siitä näytä kyse olevan, mutta pirusti harmittaa, että ihan kuin tyrkylle olisin tälläytynyt.

    Tämähän alkaa vaikuttaa neuvottelulta. Kyllä ajattelin sitä kuskin hommaa ja sitä vieläkin pahempaa: maskottia!! Se vasta olisikin lahjojeni täydellista aliarvioimista jo lopunkin tuohoamista. Kyllähän tuo matkusteluajatus ihmismoisesti ja maailman kulttuurikaupungit jo asetelmaa kummasti muuttavat. Mutta jo tässä vaiheessa on todettava, että H* sanoo sanansa. Katsotaan nyt, josko lähtisin teidän tähtiesiintyjien välttämättömiä taukoja estraadille täyttämään. Vaatetukseni ei kyllä harjaamalla paljon parane, mutta voisinhan lähtökohta olla sellainen pellemäinen pukeutuminenkin ohjelman täytteelle.

    Turhahan tästä on enempää tällä tovia. Kunhan H* pudottelee raskaan ja painavan sanansa, sitten jotain joko kirkastuu tai pimenee.
  3. Vaikka mielestäni omaan synnynnäiset lahjat laulamattomaksi, en missään nimessä halua rikkoa mahtavaa ideaa korkeatasoisesta, varmasti maailmankin mainettakin syleilevää ajatusta ja aikomusta tulevasta "Duo Laulamattomat." Fani kyllä ehdottomasti olen.

    Minäkö suolapatsas - maskotiksi? Eihän nyt sentään...ajatelkaapa nyt tarkennettuna suolapatsaan varoittavaa esimerkkiä. Lootin vaimohan se jähmettyi suolapatsaaksi, kun jäi vilkuilemaan taakseen vilkasta ja eläväistä kaupunkia, jossa jo tuhon merkit myllersivät. Näin oli ylin lainvalvoja ja kaiken päättäjä ilmoittanut kaikessa rakkaudessaan, että pari kaupunkia tuhotaan asukkeineen maantasalle ja myös sen yhden pelastuneen perheen, jos joku heistä jää heistä kaihoten jää katselemaan tätä siistimistyötä. Muistattehan? Sotkam...ei kun Sodoma se olikin ja joku "komora."

    Se suolapatsaasta ja sen maineesta. Mokani oli se, että otin sen esille. (olenhan minäkin ko. aineessa saanut opetusta ja joku aina opista jää mieleenkin.) Näin ollen, tulevana fanina, pidän tärkeänä, että loistavan tulevaisuuden näköalat saavuttava, Duo Laulamattomat, pysyy alkuperäisessä konseptissaan ja toivottavasti aloittaa pikapuoliin. Ilman rasittavia häiriötekijöitä. Sitä olisi mm.huonomaineinen suolapatsas.

    Syvästi kunnioittaen
    ynnämuu
  4. Aamusta minäkin olen alkanut, ryystänyt kahvia jo liikaakin, joten enpä jaksa sitä sorttia enää kaadella. Aamuravistelunikin on tullut tehtyä taloyhtiön tiloissa olevalla, talkoovoimin pidetyssä kunnon kuntokämpässä. Nyt on edessä muonan hankinta päivän varalle.

    Duo Laulamattomat sopisi kyllä minullekin erinomaisesti, kunhan riittäisi muutoinkin lähinnä suolapatsasta muistuttava esiintyminen. Harkintaan menee.

    Ja nyt asialle. Ilmakin on suorastaan kelpoinen kepoisalle kävelylle. Jatkoja!
  5. Hamuilen lakkoja ämpäriin kiireellä, ikääkuin peläten, että joku tulee ja vie ne. Tiedänhän minä, että täällä ei ole ihmisolentoja kymmenen kilsan säteellä. Ei ihmisiä, eikä ihmisten aiheuttamia ääniäkään. Sitten kiireeni katkeilee, selkääni särkee ja täytyy oikoa ja istahtaa mättäälle. Niinkuin aina, alku menee hyvässä lakikossa nopeasti, sitten kypsät marjat painuvat astiassa ja tuntuu, että ämpäristä on tullut pohjaton. Täyttyyhän se, vaikka loppu meneekin laiskottelun ja lorvailun puolelle.

    Nousen kuivemmalle maalle, haen sammalmättään ja rojahdan selälleni. Jokunen itikka tulee hääräämään kimpussani, veltosti hätistelen pois ja hiljalleen sammun.... Äkkiä herään johonkin rääkäisyyn, variksehan ne ovat äityneet tappelemaan ja syöpäläisiäkin pörrää kimpussani turhankin paljon. Lähden rumpsuttelelemaan notkuvin askelin vetelähköä suota puolen tunnin matkan veneeni luo. Lakkaämpäri painaa ja kättä täytyy vaihtaa, hiki kohoaa otsalleni, valuu silmiin ja täytyy pysähyä kuivaamaan.

    Tyrkkään veneen vesille, vetäisen muutaman vedon vauhtia peilityynellä järvellä. Tuntuu kukin rikokselta rikkoa järven pintaa pieneneksi kuohuksi ja aalloiksi. Katselen veneen laidan yli, taivas ja pilvet heijastuvat hyvin syvältä näyttävän järven pohjaksi, ylhäällä leijailee muutamia harsoisia pilviä, joiden takaa aurinko paistaa kuin harvan verhon takaa. Asettaudun selälleni veneen teljolle, haen nytkytellen parasta mahdollista paikkaa ahtaassa tilassa. Näen vain muutaman lokin leijailevan taivaalla vahtien kalamiesten toimia, minua. Sitten nukahdan.

    Kun herään, tunnin tai tuntien kuluttua, hilaan itseni istumaan vähemmän mukavaltalta petiltäni. Joudun kääntelemään päätäni kuin pöllö verryttääkseni kivulloiseksi puutunutta niskaani. Pieni olematon virtaus tai tuulenhenki on kuljettanut veneeni keskelle järveä. Jyhkeän vaaran rinteelle on alkunut nousta sumua. Lähden nykimään kämpälleni päin. Siellä lähellä on katiska toivorikkaasti pyydystämässä saalista. Tällä kertaa se tärppääkin kunnolla, kunnon parin kilon hauenvonkele on erehtynyt ja luullut saavansa helpolla saalista pienistä ahvenista, jotka olivat ehtineet katiskaan ajautua. Hetken ajattelen ihmeellistä luonnon ravintoketjua ja paikkaani siinä. Se on kalan perkaus edessä ja kunnon eväät tiedossani nuotiotulen ääressä.
  6. Ainahan muodostuu erilaisia "laumoja." Vanhasta ajasta tulee mieleeni, että todella halusi kuulua edes johonkin. Saattoipa tapahtua myös niin, että halusi pikaisesti myös päästä laumasta eroonkin ja hyvin monenlaisista syistä: meno ja hommelit eivät enää kiinnostaneetkin, tai jos jos alkoi mennä niin hulvattoman puolelle, jopa pieneksi rötöstelyksi, jolloin oli otettava "pitkät" ja äkkiä - vastusteluista huolimatta.

    Myös äkillinen onnettomuus, hätätilanne voi koota lauman, joka jähmettyy hetkeksi vain ihmettelemään, ellei paikalla ole jotain ammattilaista. Yleensä joukosta löytyy joku, joka ottaa ohjat käsiinsä ja toisilleen tuntemattomien lauma alkaa toimia, kaikki yhdessä parastaan yrittäen.
  7. - Reten kutkulleen ( mahdollisimman hyvin)
    - Voihan pahkura! ( joka ei halunnut käyttää kirosanoja)
    - Sellainen vilikuna ( myönteisesti vilkkaasta)
    - Otti ohraleipä ( viitataan ilmeisesti vihneisiin)
    - Meni vihne kurkkuun.
    - Piänsä piällysmies.
    - Luatusesa.

    Kevennystä: jokaisen pitäisi osata lausua "kualjkiärryllieth" oikein. Minäkään en ole varma - ja riittääköhän kirjaimetkaan. Sitäpaitsi, en ole ainakaan puhdas savolainen - tämä siksi, että en pilaisi heidän erinomaista mainettaan.

    Olin paikalla lopputarkastelussa, kun eräs maalari oli saanut tehtäväkseen kunnostaa konttorin puoliseinään ulottuneen paneloinnin. Se nääs oli jo alupitäen tehty huonosta puutavarasta ja aikojen kuluessa vielä ränsistynyt. Puun mukailutyönähän se piti muuttaa "tammeksi."

    Herroja ja vähemmän herroja oli paikalla. Työn lopputulosta ihailtiin suuresti ja aiheesta. Eräs vähän asiasta perillä olleesta kysyi, että mitä puuta tämä muka esittää.

    Työn tekijä harkitsi kotvan vastaustaan ja loihe lausumaan: - Kuulkaas, ajattelin tehdä jotain erinomaista näin tärkeään paikkaan. Tämä puuni on täyttä unikkia, sitä ei ole vielä missään maailmalla kasvanut.

    Kukaan ei enempää kysellyt. En tiedä, miten kukin ymmärsi, mutta minä käsitin sen siten, että parhainkaan jäljitelmä ei vastaa aitoa oikeata.
  8. Kaikille tässä maailmassa joku paikka löytyy. Niin tosikoille, leikkimielisille, ketunhäntä kainalossa kulkeville, sontiaisille ja kauniina liiteleville perhosille - ja niille pienille muurahaisille.

    Tuulenpuuskat iskevät puuskittain täällä, voipipa se nyt laivojakin keikutella. Muutoin nollakeli. Tuuli kyllä kuntoilua tehostaa. Paras painella vastatuuleen, jaksaapahan sitten myötätuuleen palailla.

    Hankin verenpainemittarin, koska jätin lääkityksen omalla päätökselläni. Tänään 76/ 132. Hyvin menee, paineita ei ole kuin sopuisasti.

    Oikein hyvää jatkoa!
  9. Taisit muutella himpunverran totuutta. Alussa onkin vain huumoria ja totuus seuraa sitten kauppareissustasi perässä. Hyvä, mutta etpä kertonut kohilleen. Kukas niitä kaikkia....

    Voisinpaan kuvitella, että kun tämä Anselmi palasi roikottaen hajonnutta munapussia kädessään ja Miina totisena askeleen päästä perässä, Amalia näki kaiken ja tarkkana, kokeneena teki heti johtopäätökset. Anselmi söpötti heti oven avauksessa, että kun sattu sitä ja sitä keikkaa ja kaikki munat hajos. - Kaikkiko? Sinä saakutin tollo! Nyt tuohon sovalle ja housut alas! määräys tuli sillä äänellä, että kokemuksesta Anselmi tiesi, että toteltavava oli. Muuten seuraisi pahoipitely.

    Amalia kaseli roikottimia ja totesi: - Käytetyiltä ja nuhjaantuneiltahan nuo näyttää. Enhän minä siitä, niitä on jo tässä tauloudessa heiluteltu ihan riittävästi, mutta pitikö sinun saamarin tunarin panna munapussi Miinan persuuksiin alle pehmikkeeksi. Siinä ilottelussas meni viiden euron munat!

    Ja he jatkoivat elämäänsä onnellisina kohti loppua, josta jo oli näytöt yli puolen välin.
  10. Huomenta vaan ja meno jatkuu. Nimittäin tämä rakkineeni kanssa. Iltamyöhmällä ajattelin tulla Pirttiin "ilmoittautumaan", mutta päätinpä tehdä ensin uusia asennuksia koneeseeni. Heleskutti, kaikki muu hävisi, valot vain jäi. Kesti monta ärräpäätä kunnes löysin järjestelmän palautuksen. Siitähän se valkeni, mutta enpä enää jaksanut "viihteen puolelle." Ajattelin vain, että en ole H* näissä asennushommissani.

    Lukasin jo tuon "killanin." Voipihaan tuonnii viäntee ihanii kunniiasiiks. Suopihaan immeiseltä löytyy ryhtijäkii, eikä yhtenääsä kuunnella hävyttömyyjksii ikkään kuin ei älyys höykäsen pöläkköö. Oikeen taisittii tehäkkii tuallakii kertoo, eihän sitä ihan aena kehtoo...

    Savottajuttuihin en enää haluaisi puuttua, vaikka lähentelee minun " mieliaihettani." Kyllähän elokuvistakin jotain näkee, mutta niihin on yleensä viihdyttämisen vuoksi sekoitettu romantiikkaa. Se ei ollut sodan jälkeen romantiikkaa, vaikka siellä korpiin kyhätyissä kämpissä hurttihuumorinkin voimin elettiin. Ehdin olla sen verran mukana, että on vähän kokemuksen rintaääntäkin.

    Lähimmälle ajoneuvoja kuljettavaa tietä saattoi olla 10 - 20 kilometriä. Eikä niitä linjureitakaan pajon ollut.
    Sinne korpeen oli kyhätty alkeellinen, mutta iso kämppä ja hevostalli. Niihin ahtautui tiukkaan 50, jopa satakin miestä, kymmeniä hevosia. Tiloihin jotka eivät lähellekään vastanneet nykyisten minkkitarhojen oloja. Koska kämppä oli hatara, kämppävahti heitteli kaminaan halkoja koko yön. Jossain nurkassa silti paleli, mutta kaminan lähellä, yläpetillä oli saatanan kuuma. Kämppä oli yksi halli, ei ollut pukuhuoneita. Metsässähän rytkyt saattoivat kastua, ne täytyi ripustaa kaminan ympärille viritetyille naruille, että ne edes vähän kuivahtaisivat aamuksi. Saattoihan niistä ja kastuneistä jalkaräteistä ja sukista hiukan "aromiakin" levitä. Ja vain harvoilla hevosmiehillä oli edes alkeellinen patjapussi. Helvetilläkäkös jätkä selässään kaikkia kymmeniä kilometrejä raahaa, vaikka kotimökissä olisi ollutkin.

    Siellä korvessa elettiin viikkoja, jotkut kuukausia poistumatta työn äärestä. Siellä kävivät "jatkosotaa" rintamilta hengissä selvinneet, mukana kynnellä kykenevät, vielä mukulaiässä olevat penskat. Siellä ponnistelivat suomenhevoset yhtälailla puutteellisin varusteluin. Molemmissa täyttyi rikoksenkin merkit, jos niitä tämän päivän mittarilla ajattelee. En jaksa enää...

    Eipä ollut ihmekään, että Kekkonenkin puuttui asiaan. Hänhän nimitti metsätyömiesten oloja ja asemaa "kansalliseksi häpeäksi." Aika myöhään tosin, minäkin oli ripustanut viulusahani männyt oksaan ja päättänyt, että riittää, en ota sitä enää takaisin. Jos en olisi sitä tehnyt, en täällä kirjoittelisi.

    Huh, huh, toivottavasti en juuri tähän aiheeseeni palaa.
  11. Ehdottomasti lumen liiallinen pyryttäminen on hallituksen syy, sehän on selvää. Ehkäpä presidenttikin on osasyyllinen, vaikkapa onkin paljolti mielipidejohtaja. Kun näin on päässyt käymään, jollainhan tilanne on korjattava ja se onkin vaikeampi kysymys - ja rahakysymys.

    En katsellut eduskunnan kyselytuntia. Olen kuitenkin käsittänyt, että tämä on näyttämö, jossa sanan säilä heiluu ja myös juuttuu myös mitättömiin asioihin. Ehkäpä siihen vaikuttaa se, että TV on paikalla ja siten avautuu tilaisuus "näyttöihin" ylenpalttiseen kehumiseen ja moittimiseen. Eiköhän se tärkein työ tehtäne valiokunnissa. Ja aina sieltä putkahtaa päätöksiäkin, joihin kukaan ei ole tyytyväinen. Sekin on jonkinlainen hyvän merkki. Täällä ei saa merkittäviä päätöksiä aikaan ja propakandan vaikutuskin on olematonta.

    Pitäisikö olla huolestunut palstan tilasta täällä? Aivan törkeimmistä asiattomuuksista voisin olla huolestunut - en muuten. Täällä on kymmenkunta aihesisältöä, joita toivotaan erikoisesti. Ne ovat makuasioita, pitäisi vain sietää erilaisuutta. Ettäkö hankkisimme tänne uusia kirjoittajia? En lähde siitä - tulee kuka tulee, värväystoiminta ei auta. Tulija tietysti pitäisi ottaa ymmärrykseksellä vastaan, eikä olisi pahitteeksi rohkaisukaan vaikkapa asiallisen vastauksen muodossa. Turha tulijaa on heti tyrmätä, vaikka mielipiteessä tuntuisikin olevan sanomisen sijaa. Voi sen kirjoittaa nätistikin.

    Ylläpitäjästä en ole huolestunut, se toimii miten toimii ja jos kaatuu niin sittenhän kaatuu. En koskaan käyttänyt työelämässä sanontaa "meidän firma." Enhän kuulunut firman omistajiin. Oikeastaan minä olin työnantaja, annoin työni firmalle korvausta vastaan. Kannatti olla hyvä työntekijä, silloin saattoi "tuloksen jaossa" vaatia paremmin. Niinkuin markkinataloudessa, luovutan työpanokseni tarpeeseen vain jos siitä maksetaan. Tämä päti koko työjoukkoihin.

    Täällähän ei olla työsuhteessa, vaan ajankuluksi, omaksi viihteeksi ja vaihteluksi ikäänkuin vastineena "talkoissa." Minulla ei ole häpyä sanoa olevani "vanha kirjoittaja", koska sitä en ole. Vasta alkeiskurssi on menossa täällä. Ja se kestää, koska tahtini on hidas.
  12. Varmaan on vaikuttava kokemus käydä niissä tuhoamisleireissä, varsinkin jos on vielä pohjatietoa, jota Latellakin on varmaan. En ole käynyt, vaikka on ollut mielessä. Muutoin olen jonkunverran niitä koskevia aineistoja lueskellut. Jotenkin tuntuu, että voipi olla parempikin, etten ole leirejä nähnyt. Voisihan niistä tulla vaikka tilapäinen unihäiriö.

    "Koiran kynnenleikkaahan " olen kyllä lukenut ja nähnyt elokuvankin. Myös tämän metsänhoitan koko tuotannon, niin luulen. Konsta Pylkkäsen ihmeellinen maailma on mielestäni pääteos.

    Koiriin minulla ei ole erikoista suhdetta. Enpä ole hauvaa hankkinut koskaan. Heti suurin syy on se, että hoitelu olisi hankalaa ja rajoittanut menojanikin. Ei kyllä ole ollut muitakaan kotieläimiä, ellei mukaan lasketa vikkelät villakoirat. Ne ovat melko helppohoitoisia, ei haittaa vaikka yksinkin jättäisi pitemmäksikin aikaa.

    Muutoin päiväni on kulahtanut tuhratessa. Tarpeettomien tavaroiden varastoa kaivellessani vastaan toksahti laatikko pastellivärejä. Kun sopivata paperiakin oli, ajattelin edes vähän kokeilla. Annappas olla, nokkani tohisi siinä hommelissa niin, että hyvä kun välttämättömät päiväpötköttämiset maltoin hoitaa. Niin...ja tietysti ohjelmiiini kuuluvat jaloittelut ulkona ja tankkaukseni sisällä.

    Niin helpolla sain päiväni tuhlattua ja nyt alkaa tosi toimettomuus pahnoilla. Hei!
  13. Jopa eilen ihmettelin, että mistä noita vilkaisijoita on ilmaantunut noinkin paljon, mutta en katsonut kun näytti, että eihän täällä uusia viestejä ole. Nythän se sitten selvis, sinähän pistit rutisemaan ja töräytit totuuksia.

    Älähän huoli,eihän näistä höpötyksistäni saa mitään selvää kuin aivan jotkut. Oikeassa olet! ;Katos, kun minä mään
    jollonnii hurmostillaa, samaten kun kielillä huastavat. Sitä vuan jostain tuloo ihan kaiken muoliman kielilläkii ja jollonnii semmosellakii, jota ei oukkaa millonnii missä kolokassa kuullu.Oun minä kuukleehi ihan vilassu: sieltä kuulemma suopi vaikka mitä: kiännöäksii, viärennöksii, oikomissii ja ihan valamiita kirjotuksii oijonnan kansakkii. Vain kun en osoo painoo oikeeta nappija, semmonen.tolokkero oun.

    Sanoovat ja kehuuvattii jottii, jotta hyö suapi rahannii poikimaan ihan nappii painamalla. Vain enpään ymmärrä.Ite nuita on pitännä vähitellen poimii välliin hikipiässä. Se minä tiijän, miten ennen suatiin lehemät poikimaan. Tarpeen mukaan lehemä talutettiin taloon, jossa olkii iso sonni. Se sonnimies sitten pitkällä kokemuksella nujautti lehemän selällee, pitel sorkasta kiinni ja eikun hörähtelevä sonni piälle. Siitä hiän syntymä lähti. Sitä oun ajatellunna, jotta eiköön sonnimiehelle jiänyt jotakii yläpiän vammoo, kun iäreltää joutu sonnin ilotteluu kahtomaan. Jotain semmosta suuntaushärijöö, jotka on kylläkii nyt on asiaan kuuluviksi hyväksyttykii. Näin oun ajatellunna, vaikka empään ou varma, vaikka oisin vain villauksen kuulusasta kuuklesta nähnä tai sittennii sen kielillä puhumisen ylluonnollisen näyn .Sitä ei mon ymmärrä.

    Minä vaan satun olemaan semmonen....minä vaan ...minä vaan. Ei helekutissa, ounkoon kuullunna tuonni jossain ihan lähiaikoina? Ei kait sentään...Kaikkee sitä piähän tulookii.
  14. Jos polkka on mittarina, minulle ei edes nuoruus ole ehtinyt alkaa. Tuleeko se vaihe, vain jäänkö väliinputoajaksi, sen tulevaisuus näyttää. Jotenkin epäilen, ettei minusta polkkamestaria tule. Eikä ole tehonneet Pirtin hyppelytkään. Täytyy vain vanhuuttani arvioida muista merkeistä, sitten kun ne - ja jos - ilmestyvät.

    Ketään koko nettikirjoittelussa en ole livenä tavannut. Taidan olla niin ujo, että ole edes yritellytkään tapailla. Haitanneeko tuo tätä tahtia.

    Tänään oli oikein hieno, aurinkoinen päivä. Ihan kuin kunnon kevätalvea. En kuitenkaan vielä polttanut pärstääni. Joten kaikki kotuullisen hyvin ja vähintäin samaa teille!
  15. Kirjoitin kyllä, että "että työelämän aikaan saattoi ilmetä nuoleskelua...jne." Siis menneessä muodossa. Työelämästäni on jo sen verran aikaa, että edes sillä alueella, jossa toimin, en enää tiedä tapahtuneita muutoksia, puhumattakaan laajemmista puitteista.

    Asiallinenhan Lorenan kirjoitus on. Psygologian testien tapaisessakaan käsittelyssä en tietenkään ole ollut. Tiedän vain sen minkä olen lukenut, tai joku kertonut. Eivät kaikki ole vakuuttuneita tästä usein konsulttien hoitamasta "kuulustelujen" tuloksista. Voihan joissain paljosta vastuussa olevissa viroissa kelpoisuutta arvioidessa toimiakin. Siitä huolimatta valinnat eivät aina ole toimineet. En viitsi luetteloa tehdä, mutta esim. sopimattomiksi todettuja kunnanjohtajiakin on ollut riesaksi asti.

    En myöskään täysin usko, että aina tietävimmät ja pätevimmät valitaan tehtäviin. Luulenpa, että se riippuu "asetelmista." Joku jolla saattaa olla nimitysvaltaa, voi syrjäyttää parhaan hakijan siksi, että hierarkiassa voi nähdä hänet vaaraksi. Mukautuva, nyökkäävä ja nöyrä, ei turhan aloiterikas, voi painaa paljon valinnassa.
  16. Kun tarpeeksi kauan toistaa, valhekin muuttuu totuudeksi! Voisinhan tuon kiitokseksikin vääntää, mutta en sentään kuvittele olevani ko. esimerkkien veroinen kirjoittaja.
  17. Luulin osaavani lukea. Vahinko, jos vastauksestani saattoi sellaisen johtopäätöksen vetää, että olisit puolustellut, Ruuneperi.
  18. Olen jo alkuun kantaa ottanut Ahosen menettelyyn. Sitä en hyväksy. Silti, sama päätös olisi tullut ilman Ahostakin, mutta ryhtyä päätöstä voimaperäisesti puolustamaan, on mielestäni täydellinen moka. Kaipa Paperiliitto liitona hoitaa asian. Täällä enempää jankuttamaan en ala.

    Ulkonäöllä ratsastelu kritiikissäkin on asiatonta.
  19. Enpä ole vakavia alkuloja ja masennuksia viimeaikoina kokenut. Niitä pieniä töpperöitähän matkan varella aina tapahtuu. Silloinkin kun tekemistä olisi "varastossa" vaikka kuinka, mutta kun ei pääse selville, mistä päästä alkaisi touhuamaan. Kyllä se tapakin muuttuu - ainakin minä olen huomannut. Ennen oli iskulauseeni: ei muuta kuin hommiin, mitä tässä peukaloidaan pyöritellään! Nyt tuppaa tulemaan ajatus, että "tehhään huommenna." Toisin kuin SkillaN, olen pyrkinyt repimään kaikki siteet irti kalenterista. Silti on päässäni aina jonkunlainen väljä suunnitelma - ja aika usein se päättyy sen suunnittelun asteelle. Omat tapammehan meillä on, eikä kannata ratkoa, miten olisi parempi. Mukavahan niistä on kuitenkin jutustella.

    Alakulo oli S24 neljälläkin. Eilen illalla parikin kertaa yritin tänne Pirttiin koputella. Eikö mitä, ruutuun tuli ystävälliset terveiset ja odotellessa kuppi kahvia. En tiedä oliko saludoa vai pressaa. Ei kuitenkaan muuta tullut.

    Lumihattaroitahan ilmassa näyttää leijailevan, lämpö nollan hujakoilla. Täytyypi tässä hetipuoleen lähteä läpsyttelemään pienelle lenkuralle ja paluureisulla poiketa karvahattukerhossa. Sieltäpä ne tärkeimmät uutiset tulee kaiken maailman asioihin, julkkisten rakkausasioista huolestuttavaan maailman tilanteeseen ja voipihan se lipsahtaa dinosauruksia vanhempaan historiaankin. Asiaa tuntevia kun on joka lähtöön ja koulutus skaala ja ammatit laidasta laitaan. Ihan hyvä näin ja onhan kaikilla mahdollisuus suunsa avata. Aika hyvin se kehittyy, että hiljaisemmillekin aikaa järjestellään.

    Jos "pianovirheita" on, se johtuu siitä, että olen epämusikaallinen. Hyvää jatkoa.
  20. Kuulkkeepas, kun kerron jutun meijän kylältä. Siellä ol semmonen vahahempi pariskunta, semmosen tuppukylän mittapuun mukkaan ihan aika varakaskii, mehtee ol. Poijastahan piti tulla varallilsuuven jatkaja, vain jotennii se nurjähti hulvilin puolelle, eikä työ pahemmin maistanna. Eihän vanahan kansan kunnon isukka sitä sietännä, tul helevinmoinen riita. Pappa lato tukun rahoo heittiöpojalle, vaikka muuten ol tarkka kukin mikä ja käski häipymään helevetin kuuseen.

    Poikahan hävis maisemista, kulu vuosia ja eipä poijasta kuulunut mitään.Elähän mitään vahahemmat kuol ja löyshän se virkakunta ainoon perillisen. Tämähän tul ja otti isännän otteet, mehtee alako kuatumaan ennenkun kukkaset vahahempiin hauvalla ehti kuihtuu. Kyläläiset alakovat ihan asiista ihmettelemään, vain äkkirikastunut vastas polleasti: Minä vaan olen sellanen mies, joka ei .ei meinaile vaan teköö ja juoruämmät haistakee paska!
    Ja se minä vaan alako kuulumaan kovinnii tiuhakkaan. jotta nuapurit kyllästyivät autoosa kiilottavaan keikailevaan pelleen.

    Olpa kyllällä toinennii persoonallisuus.Hiän olj semmonen, ei nyt ihan hullukkaan, muttei mikään älyn jättiläinen. Kansiksen saivat kuitennii muutamalla tuplavuojella ja hyvällä taholla käytettyy. Kun hiän kysel siitä, jotta minkä tähen hänen pitää käyvä moneen kertaan samoo luokkaa, ope ol vilksu ja selitti, että että tämän semmosta täyventämistä, outhan sinä kuullunna lukioista. Tämä vain on sinun lukios, piäset niinkun tavallissii pitemälle.

    Kerran tämä poijan tollero eksy ihailemaan minämiehen hienon auton kiilotteluu. Kun ei miehellä ei pahemmin enee kuuntelijoita ollunna, jouti juttelemaan.- Minä vaan se olen semmonen mies, joka tien mitä tahon, ostelen hienompii autoja ja kylän ämmät ja ukot suapi olla kateellissii. Eipä ihailemaan tullut poikakaa halunna olla mikään mitätön. Hiän kerto lukionsa, kirjutustaitosa ja sen yhen jutun, kun hiän jujutti kesäisellä murmikolla ruokatuntiisa pitävii sähkömiehen tolokkeroita. Hyö niät esitti, jotta kilipaillaan kenen nokkaan ympärillä pyörivät kärpäset tiuhimmin toksahteloo. Hiähän olj niinnii mielenkiintoseen kisaan heti valamis ja rupes äkkii pötköttamään kärpäsiin syötiks. Koko aijan ne kärpäset pörräs poijan nenässä. - Semmosii tollakoita nehii sähkölevittäjät ol, julistel nyttii kuin monta kertoo ennennii. Eihän hyö huomanna, kuin livautin nenääni sonnan kokkareen, valisti poika ylpiänä.( kuulin kyllä toisenkin version, tuomarina ollut mies oli antanut vihjeen)

    Tässä hyö sielunveljet alakovat tutustumaa ja kaveroomaan. Rikas mies alako kertoo juttujaan, kuinka hiän on mualimalla melskannu ja juhlinuttii, loritat, nevatat ja parseloonat vain vilahteli jutuissa välpaikkoina. Minä vaan satun olemaan tällänen parempi mies, toistuistui yhtenään. Ja poika kuuntel suu ammollaan ja elläyty täyvellisesti.
    - Minä vaan haluun samanlaiseks, kun sinäkii. Ja niin eläyty, jotta alako puhuu juttuja ikäänkuin ois ilte ollunna mänössä mukana. - Minä vaan sellanen oun ja tulen sellaseks mieheks.

    Yhen koiran konstin hyö juonittel, tai kupa se nyt siinäkii ol opettaja ja kuka oppija janoovaa, piätelköö ite. Hyö alako kirjuttelemaan kirjeitä, ihan vain piruttaan jotta suavat riitelemään immeiset keskenään. Tietennii er nimimerkkilöillä ja muutelivat älynä mukkaan tyylijään, jotta jälet saisivat peitettyy. Vähän aikoohan pel täyvevestä män, vain paljastuhan sekkii. Kyllähän opissa olleesta se jekku ol eilleenkin hauskoo ja hiän yrittel jatkoo. Mutta kun kerran tietona ol, nuapurittii vain naureskel poijan kirjutuksille ja tökerön sorttiselle piileskelylle. Rikas mieshän kuol ennenkukin ehti kaikkii tuhlata, jäihän ainakii haurahat. Liekö nautintoaineet ylittännä sietorajat uuven elämän alakuun piässeeltä. Opissa olleesta poijasta en tiijjä mitään. Vieläkö kuulunnoo, jotta minä vaan olen semmoinen mies,että ... Aikoo on kulunna.
    ...
    Tämän kuulin kerran ruokatunnilla kun olin työurani loppuvaiheessa.
    21. 170 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt