r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kyllähän se vanhenemisen murrosvaiheen tekopirteys hieman tasoittuu. Kuitenkin erilaisia kuten täälläkin.
    Ikää ei kuitenkaan voi peruuttaa. Se huluvattu vain karttuu joka päivä. Todennut olen konkrettisesti.
  2. Kyllä kannustus antaa ihmeesti voimia! Aloin räpytellä, pystyyn pääsin, mutta en ainakaan vielä lentoon. Eilen oli vilskeinen päiväni, senkin oli muiden lisäksi suistamassa ajatuksiani raiteiltaan. Enpäs pudonnut! Talkootyössä pyörin, asioita ja tarvikkeita olin hoitelemassa. Sen se tekee, kun satun omistamaan tehokkaan iskuporakoneen. Se ei tietenkään ollut pimeitä- tai hämärähommia. Hommat hoidettu. Myös yöni olen hyvin koisannut, sitä lahjakkuutta olen ihan hyötykäyttöön asti saanut.

    Räpyttämistähän minunkin kirjoitteluni on, paljon hitaampaa kuin suullinen hutvattelu. Onneksi - tai onkohan - ajatuksenikin ovat hidastuneet tuohon välimaastoon. Hittoja noista virheistä. Jos joku on niin tarkka ja kranttu, että löytää ne, opeteltoon myös salakirjoitusta lukemaan))).

    Vaaroja on, turvallisempaa olisi kattoo vaaran laelta. Ai niin, perään pötkäsen hyvät huomenet!
  3. Hyvää huomenta!

    Kiitän teitä "onnettomia", jotka kuitenkin osallistuitte tähän aloitteeseeni. Huumorin heikko säväyshän siihen otsikkoon ja ansioluettelooni sisältyi. Kuitenkin kaikki totta ja löytyi sieltä asiaakin - omasta mielestäni)). Niitä seikkoja, jotka alkoivat ainakin minua suorastaan tympäistä. Ehkä sain kimmokkeen "joutavoisen" jahkailevasta, hyvästä lausumasta, siitä ollako vai eikö olla, miten olla? Näinhän tuo kai suunnilleen meni. Näytelijän versioon: onhan tuota painetta jottamoisesti elämäni varrella ollut, mutta ei niin paljon, että olisin timantiksi puristunut. Kunhan olisi tulos ollut edes sellainen, ettei rapapakiveksi olisi jäänyt, vaan edes tavalliseksi suomalaiseksi luonnon kiveksi. Vaikka olenkin jäävi itseäni arviomaan, hyvin olen saanut yöni nukuttua. Ei näistä täällä kannata ruveta turhia paineita taakkanaan raahaamaan.

    Avarakatseisiakin olette olleet. Lorena käsitteli lyhyesti kateutta, asiallisesti. Jotain haluaisin lisätä..nyt lyhyesti. En tunne sanan varsinaisessa merkityksessä kateutta, enkä katkeruutta. Väärällä tahdolla kirjoittamisistani tietysti voi sellaisen kuvan vääntää. Olen työläinen ihan rinta "rottingilla" kuin kuka hyvänsä. Sitä en ole koskaan edes "hätätilanteessa" yrittänytkään peitellä. Joku viisas on sanonut, että köyhyys muuttuu häpeäksi vasta silloin, kun sen yrittää piilottaa. No, ehkä tästä aiheesta joskus lisää.

    Eilen oli kiireinen päiväni, tänään sekin helpottaa.
  4. Eipä minulla paljon muuta asiaa olekaan. Tulee vain mieleen pätkä laulusta, " maailmassa on monta, ihmeellistä asiaa...." Ei oikein kirjotuta, kunhan "ilmoittauduin."

    Jospa se siipeni maasta nousee. Hyvää jatkoa teille!
  5. Onhan tämä jutustelu kuitenkin aika steriiliä. Ei ainakaan pahemmin hajut seuraa tänne raikkaaseen Pirttiin, vaikka mualimalla lantakasassa rypisikin.

    Sinä H* jaksat vain opinahjossa käydä. Melkeinpä kateeksi käy, koska monesti olen ajatellut, että pitäisi...pitäisi, eikä tule enää mitään. Kävin Hesan T- opistolla vuosikymmeniä sitten vähän istuskelemassa enklantii kuuntelemassa.
    Kerran yritin oppejani hyödyntää ulkomaan reissullani. Lähdin terassilta lämpsimään, kun kuulin huutoa englantia puhuneiden pöydästä. Olin unohtanut hattuni. No minä kiittelin: tänkjuu, kutmän. - "Ei ole mikään männyt. Istu alas jos ei ole kiire." Istuinhan minä.

    Päiväni tässä on pilattu iltaan. Ei kuitenkaan aivan huvankunniassa jos itse sanon. Sehän tässä onkin tärkeintä. En ryhdy kertomaan, tulisi monta sivua kun ei kuitenkaan ole aikaa lyhyesti esittää. Eikös se siihen tapaan joku oikea ulkomaalainen sanonut (taisi olla Engels).
    Kyllä H*, se on hieno sana ja kuvaa hyvin tärkeätä hommaasi.
  6. Tuota samaa "jarjooniahan" sinä jatkuvasti veisaat, tällä kertaa "ensin" nimellä. Luen myös muitakin palstoja. Eipä ole paljon lukiosi opettanut - jos nyt olet edes "käynytkään."
  7. Pit sanoo, jotta Puskaleimahan se minnunnii innottajana ol, vuan unohtupa tuo, kirjuttaminennii on yhtä hijasta, kun se pentuna hevoisen selekään vänäytytyminen.
  8. Kyll sie oot fiksu sanomaa, parraasta piästä, vaikka hyö alkaneen ulvomaan kun kehuu pärräytin. Minul olj toisen laine tappaus. Isäukko osti sorasta piästyään hevoisen, semmosen vanahan "sotaveteraanin." Halvallahan tuo lienöön suanu kun tuohista ei paljoo ollu. Eiköön lie ollut jonnii hevosmiehen löytämä, kruunun ruakiksi hylätty.

    Ka olin silloin pikku nappula, lienen ollu vilkkaan sorttinen. Niinpä sain piähän lähtee ratsastamaan. Talutin konin aitoviereen ja vänäyvyn selekään. Hyvinhän hiän lähti, viisas ja lauhkee "sotaveteraani", vaikka kunto lie ollunna rapistunut. Vain enpä tyytynyt kävelyvauhtiin, hoputin hevoista juksuun. Lähtihän se, antokin muutaman kymmenen meteeriä oikein kunnon vauhtija ja sitten äkkiä toppasta. Minä tietystin lensin ratsuni piän yl ja tömähdin tantereeseen. Kyllä koski pirusti vähän joka paikkaan. Ei heppa karkuun lähtennä, siihen se jäi ruohomättäitä hamuilemaan ja välillä vain vilkaisi minnuu.

    Kyllä taisin sillon sanoo kaakille rumia sano melkeinpä itkua tuherrellen. Voi olla, että perkeen lisäksi saatoin haukkua rotaksikin. Oun miettinä, jotta jonniilainen vamma siitä jäi minulle. Pitkään olin helkkarin vihanen lähes koko mualimalle. Yritin minä parannustakii suaha aikaan, vain eipä hyö huutoja kuulleet. Sitten se ratsastelun jättämä jäläki alko vähin erin helopottaa. Piävyin ajattelemaan, jotta huuto ei ainakaan aina auta. Parempi ois kuunnella, mitä toisillakii on sanottavoo. Ja jos hyö äityy haukkumaan ja vaikka rumastikii vitsailemaa, niin kuunteloo vain. Jos ei muuten jaksa, voipahan ajatella, että hyö ovat tyhmempii kuin minä, ja sillä tapoo ihan kuin eisvastuuttomiin. Vain kyllähän tuo vahahan tärräyksen vaikutukset minultakii jollonnii ryöpsähtelöö ulos. Tahtoo vanahat vaivat olla ikuisii.

    Tämä nyt oli olevinaan - Mertarantaa matkien - jäniskevennys tunkkaiseen maailmaan.
  9. Turisti katseli torilla, kun mies karvahatun reuhka päässään ja kumpparit jalassaan retuutti pari ämpärillistä lakkoja myyntiin. Herrasta tuntui, että siinä onkin sopiva henkilö tietolähteeksi.

    - Kuulkaapas, ymmärrättekö te mitään kartasta?
    - Jo vainnii...ainahan sitä jottain....
    - Tässä on paikallinen kartta. Näyttäkääpäs tästä hyvät lakkasuot.
    Reuhkamies tutki tarkkaan ja itsekseen murahdellen karttaa.
    - No, tuleeko siitä selvää! hoputti turisti.
    - Tulloo, tulloo, elä sie hättäile. Vain onnii yhenlainen onkelma...vaikka kuin suinoon, ei ou tähän karttaas hyvii lakkasoita erikseen räknätty. Niin... jotta enpä voi auttoo.
  10. Kävin koettamassa. Sahköpostejahan minulla ei ole. Vanhoja viestejä muutama, joku joutava kyllä olisi, mutta en saanut tottelemaan.
    Olkoon! Kesangolla se on muutenkin ja enpä tarvitsekaan.
  11. Onhan "tieto" sanana joku lähtökohta. Kieli ei kuitenkaan ole niin kehittyttynyt, että yhdellä sanalla tasa-arvokysymykset kerralla ratkeaisi. Absoluuttisia (ehdottomia) totuuksiakin on mielestäni hyvin vähän." Totuudetkin" muuttuvat.

    Se että päätöksiä tehdään" päittemme yli" on vain osatotuus. Päitä on paljon ja melkein joka päässä istuu totuus, tai ainakin kuvitelma. Joillakin on päätöstä tehdessään enemmän totuuksia, eikä niillä päätöksillä astuta kaikkien päiden yli. Niiden päätösten tukijana on merkittävä kannattajaryhmä. Mitä mikin palvelee, on jo eri asia. Eikä se ole aina tiedon puutetta, vaan hyvinkin tietoista. Eikä aina palvele tasa-arvon tavoitetta ei edes sen yrittämistä.

    Rahalla on tietysti valtava valta. Sillä voi ostaa ja muuttaa paljon, rahalla ei ole tunteita. Eikä ole mitään merkittävää kontrollia. Vaalit ovat tärkein "vallan väline", joka kattaa laajimmin osallistumismahdollisuuden. Olipa tulos mikä tahansa, se ei tyydytä kaikkia, eikä tulevat päätöksetkään. Missä siinä silloin majaileekaan" totuus?"

    Ruuneperi, teit oman aloituksen "vihamiehillesi." Sehän on sinun asiasi. Koska katson, etten kuulu tuohon kategoriaan, kirjoitan jotain tähän. Tässäkään asiassa ei mielestäni ole yhtä totuutta. Olen suhtautunut niin, että en kovin herkästi julista ketään vihamiehekseni. Sehän tuntuu lopulliselta sapelien kalistelulta. Tämä voi olla minun kielen ymmärtämiseni ja kokemukseni tuottamia sisältöjä, joissa ei istu "rehellinen totuudentarkastelu." Kerrankin lainaan Niinistöä, kun hän vastasi suhteestaan Kataiseen. Hänhän sanoi suunnilleen, että ei olla kavereita, mutta ei vihamiehiäkään.

    Totuuttahan minäkin yritän ainakin joskus tavoitella. Yksinkertaisempaa olisi tietysti ryhtyä vain rohkeasti julistamaan.
  12. Aamu valkenee pikkasen plusmerkeissä lämmön puoleen. Eilen sitten yritin hakea sisältöä elämääni. Pakkasin sukseni kyytiin, sekin yhtä nujuamista kun penkit pitää autosta"kaataa." Ei satu olemaan suksitelineitä.

    Muutaman kilsan päästähän se latu avautuu. En siihen hätään löytänyt suksilautojeni voidekassia. Perhana kun sitä rojua koko varastokoppi täynnä. Varmaan olen viimeksi parafiinilla sukseni hivellyt, eihän niillä kovaksi liipatulla ladulla meinannut matka jatkua, oli kuin juoksumatolla, paikallaan polkemista, eikä tiennyt mennäänkö eteen vai taakse. Kyllähän se siitä, saihan hauikset kunnon jumppaa ja pienet vatamäet piti ponnistella "ankalla." Lopputulema: nelisen kilsaa nujusin, poikkesin välillä sivuun ja katselin hätäilemättä luonnon temppeliä. Kyllä se jonkinlainen korvike oli, asuintaajaamien jatkuvasti etenevässä puristuksessa.

    Kolmisen tuntia siinä kaikkinensa hupeni. Onhan sitä aikaa tullut tuhlattua turhempaankin. Hiihtourheiluni jatkoa en ole päättänyt. Taidan odottaa sopivaa hankikeliä, silloin ei ole voiteluongelmia ja voi suksia omia latujaan.

    Näinhän kerroin, kun muutakaan tärkeämpää ei päässäni pyöri.
  13. Solidaarisuus. Kuitenkin tämä sana sopivuudestaan huolimatta on monelle ennakkoluulojen savyttämä, pistän toisen: yhdenvertaisuus.
  14. Ethän sinä hassumpi keskustelija olekaan. Hyvää jatkoa!
  15. Kukkahame:" Sinähän olit se evp?? siis "elät vaimosi palkalla." Kumpi on kunniallisempaa, elää vaimon tai miehen palkalla?

    En kuitenkaan sattunut olemaan sitä tyyppiä, joka olisi edes pyrkinyt reittä myöden kipuamaan kissapäiville. Epäilen tietolähdettäsi. En nyt pahasti arvostele heitäkään, jotka ovat rahoitetun onnensa saavuttaneet.

    Kapiaisista tulee evp, joskus leikkisästi eläkeläiset myös sanovat olevansa tätä. Mutta kyllä evp voi vielä tarkoittaa muutakin. Evp:stä puhutaan, kun jollakin on ihmeellisiä kykyjä, jotka kuulevat sellaista, johon vain harvat pystyvät. Yleensä ne on tulkittu kuulijan pääkopan sisässä pöyrivän aineiston aiheuttamaksi ylirasitukseksi. Ei siis aivan täyttä valhetta nämäkään yliluonnolliset kyvyt.

    Niinhän metsä vastaa...ja sitten se hiljalleen vaimenee.
  16. Turhaan pistelit tulemaan. Ei tässä ylläpidon sääntöjä ole pyritty muuttelemaan. Enemmänkin kyse on siitä luterilaisittain: mitä tämä tarkoittaa?
  17. Katleija neljän ja Venlastiinan esittämänä. Nämä eivät ole mielestäni ristiriidassa keskenään. Juuri Katleijan kohta 2. a) sisällön mukaan tapahtui minullekin, että rekkaamaton, vakituiseksi ajattelemani nikki "karkasi" toisiin käsiin. Muutoin tarpeeni olisi täyttynyt ihan hyvin rekkaamattomanakin.

    Minusta manio selvitys ja ihan tarpeellinen. Ei tällä kertaa muuta.
  18. Toivottavasti ei koko päivästä, vaikka lunta onkin yön aikana tuprutellut, vastapainoksi mittari on nollassa. Eipähän tarvitse kaikkia rytkyjään kuluttaa.

    Vanhastaan muistan, että kun hikisesti yritti jotain näperrellä, tarkoituksella saada hyödyllistä aikaisiksi ja tulos suli vähemmän toivotuksi, oli loppulausunnon paikka. Jos hommeli meni aika paljon pieleen, siitä tuli "susi", jota voi vielä korjailla. Jos äherrys meni täysin pieleen, tuli siitä "pannukakku." Näinpä voi käydä ajatuksillekin...helpointa on kun ei edes paljon edes yrittele. Onhan jo olemassa valtavasti valmiita ajatuksia.

    Olen tosikko, olenhan sen sanonut jo ennen jonkun pöljän kyselyitä. Kun sanotaan että "laki on niin kuin luetaan", minusta se on totta. Se vain pitää lukea oikein. Uskon myös nimenomaan painettuun sanaan. Pitäähän maailmassa johonkin uskoa! Erilaista painettua...no tietysti siihen viimeseen, jonka on onnistunut lukemaan. Sehän on aina ajan tasalla. Että on muka ikuisia totuuksia. Kuulemma on, mutta enpähän niitä jaksa ajatella. Jos nyt oikein tiukoille ottaa, voipihan kurkata "Wikiä", sehän se kaikkeen loppulausunnon antaa.

    Uskon kyllä lähes kaikkeen, mitä täälläkin kirjoitetaan. Onhan tämäkin sukua painetulle sanalle ja sen sisältämälle viisaudelle. Kirjoitin "lähes", koska täällä ei kuitenkaan ole oikeasti painettua sanaa. Enkä nyt tarkoita Kahvipirttiä, kyllähän täällä painokelpoista tulee, ainakin siihen rohkeasti verrattavaa.

    Tiedä häntä, tuliko tästäkin "susi vai pannukakku." Pannukakku on kyllä todella hyvää hillon kanssa.
  19. En nyt kuitenkaan tarkoita ihmisiä, vaan juttuja. Kyllä luin SkillaNin keskipitkän jutun ja vielä toisenkin, toisaalla ilmestyneen. Hyvä, erikoi...no, olkoon kurulauseet. Luen kyllä kaikki ja siihen olen paremmin kotkaantunut kuin kirjoittamiseen.

    M-K:n on ilmestynyt. Ujoksipa tuo matkailu tekee, kun arastelit Pirtin juhliin astumista. Näit sentään juhlien jäljet, puskisten kahlailun hangessa ja "asutun" näköisen Pirtin. Se onkin varmaan hyvä tapa, sopeutua kesässä lotkottelun jälkeen. Silleen pikkuhiljaa totutellen.

    Niin ne tavat muuttuvat, tuli mieleeni Venlastiinan kertomuksesta. Ennen oli kauppojen edessä puomit, joihin sai kulkuneuvon vetäjän pistää kiinni ettei, se pötki karkuun. Ja kaurapussi tai ruohotuppo latausta varten. Nyt pistetään peltilehmä narun päähän siksi, jotta se notkistuisi liikkeelle lähtöön. Kumpihan on edukkaampaa: kaura vai sähkö?

    Eipä luista suksi, se oikea sivakka, eikä vertauskuvallinen. Suksimaan lähtöä jo suunnittelin niin pitkälle, että välineet on tiedossa ja tallessa. Niiden käyttö jää nähtäväksi.

    Parasta lopettaa keskilyhyeen, ilmoituksen tekoon. Hei vaan!
  20. Eihän tämä ole paha, eikä hyvä "kakku." Eikä aivan pannukakkukaan. Tämä on mielestäni kerroskakku. Jos tämän lukee(syö), joutuu nielemään vähän hyvää ja vähän pahaa ja loput mautonta höttöä. Ja kuten tiedät, on sanonta, että makuasioista on turha kiistellä kovin kiivaasti. "Myönteinen"? Olkoon nyt...
    21. 171 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt