r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Ehkäpä Rune olikin tykkänään hakoteillä. Onhan se hienoa, että "alamaisten" joukosta löytyy aidosti huolestuneita, kuinka eliittirouvat myös tarvitsevat päästä esille näyttelemään avujaan kansan ihailtavaksi. Ehkäpä pitäisi junailla tähdistötantsuja joka illalle, että edes ositain tämä huutava puute voitaisiin saada sivistysmaan tasolle. Saataiskohan tästä oikein "maabrädi" tänne junttilaisten ja landelaisten liikaa näkyvään valtakuntaan.

    Eräs hyvinkin käytetty keino on suututtaa ihmiset. Nämä "junttilaiset" ja keskiluokaksi itsensä määrittelevät ihmiset. Kun melu nousee, maine ja tunnettavuus kasvaa. Siitäpä oppivat muistamaan. Että temppukakusta tulee täydellinen, voi julkkushakunen ruveta ärjymään ja itkemään kuinka kaltoin häntä kohdellaan. Siitäpä riittää iloa ja aihetta kovaankin turinaan kahtia jakautuvan rintaman molemmille puolille. Ja tuleehan asiakeskustelua kaikille tarpeen ja kykyjen mukaan - myös niille kolmansille, jotka vähättelevät koko hössötystä. Ja jollekin tunnettavuus kasvaa, sehän on elinehto menestykselle kaikenlaisten tähtien sarjassa.

    Kunnioitettava on rikas, ei ole väliä, millä kepulikostilla on rahansa tienannut. Kunniotettava voi myös irroitella risaisilla farkuilla julkisuudessa. Sitäkin ihaillaan, " miten ihanaa vaatimattomuutta." Kunniallinen on köyhä, köyhänä on syytä ollakin asiallinen, myös pukeutumisessa. Muutoin alkaa näkyä renttuus ja moukkamainen sivistymättömyys juoppojen ja kaljupäiden joukossa, kuten eräs satunnaisella tunnuksella asiaa luonnehti. Asiahan onkin tärkein.

    Niin se on, että hyvä menestys saa hullunkin näyttämään järkevältä, ellei peräti viisaalta. Ja tähän kekoonhan kuuluu eläkeläisenkin kantaa kortensa kasaan. Eläköön hulluus ja sananvapaus!
  2. Jopas jotakin, ihan saippuaan. Sen olen kuullut, että joutuu liisteriin. Vaikkapa silloin kun pojan ryökäle on tuppaantunut heikoille jäille ja pappa on sekaisin vihasta ja huolesta apua junaillessaan voisi tuo karjaisu kuulua. Tai kun on toimillaan ja huonohkoilla ratkaisuilla saattanut itsensä jamaan, jossa joutuu selittelemään, selittämästä päästyäänkin, eikä nekään auta enää. On jo niin pahasti liisterissä. Ja taitaapi sitä selitystä olla juuri nyt käynnissä...enpä taida sotkeentua siihen liemeen. Tai voisi sen ilmaista niinkin kuin H* kokki hommiin perehtyneenä, ei työntele lusikkaansa.(enpä tarkista, "johonkin ajankohtaiseen" kuitenkin)

    Onhan "muorilla" hieno hella, kun tietotekniikan taitoja käynnistykseen tarvitaan. Eipä silti, voisihan olla, että joku tekniikkanero tarvitsee apua puuhellan käynnistämiseen.

    Taas tuli kiire, kummalista tämä eläkeläisen elämä!
  3. Aika pitkällehän ihminen onkin päässyt, kun voi rauskun tavoin sähköä hyödyntää. Jopa parempaan tehotuotantoon kuin rausku - esim. atomivoimalat. Siinäpä .on sitten samassa sotkettu asia niin, että on tultu täysin riippuvaiseksi tästä luonnonvarasta. Oppivaiheet on vieläkin edessä.

    Onko rauskulla ja muurahaisella järkeä ja ajattelua? Kaikkeahan sitä voi pohtia näin "muurahaisena", mutta tuskinpa nämä eläimet pohtivat edes ihmisen typeryyksiä. Eiköhän vain sattunut sopivia mutaatioita, että tuli jotkut, joille kehittyi kieli, kirjoitus ja muistiinpanovälineet...siinäpä ollaan mitä nyt näkee ja kokee. Sitä mitä ei muutoin ymmärrä, on paikannut usko. Taikauskokin on samaa lajia, vaikka siitä halventavassa sävyssä puhutaan. Ja sitä meriittiähän käytetään bisneksen tekoon ja huijaukseen vieläkin. Ja hyvin pärjäävät...niin että mitähän sitä ollaankaan? Aika viisaita tietysti ihan yleisesti. Näkeehän vaikka täälläkin monessa muodossa...erimielisyyksissäkö? Ei tietenkään, vaikka yhtenäisyys on jossain hyvä asia, mutta jos yhtenäisyys kaikessa, se on merkki rappion alkamisesta. Kehitys - oli se sitten hyvää tai pahaa, on silloin pysähtynyt.

    Aihehan olikin sähkö, kappas vaan hairahtumiseni hakoteille! Jotain sähköistähän kirjoittelukin on, ainakin nykyvälineissä. Luulenpa, että sähkön lisääntyvään tarpeeseen löytyy ratkaisut, vieläpä muustakin kuin atomivoimaloista. Ei ole edes vielä riittävää kiirusta, nyt poltellaan öljyt, turpeet ja risukasat. Vahinko vain - tai onko sittenkään - en ole sitä kehitystä ihmettelemässä ja tiirailemassa.

    Sähköstä ymmärrän sen verran, että osaan nappulasta laittaa virran päälle. No, olenhan joskus tietysti "korjannut"ja tehnyt lainvastaista työtä. Sulakkeita on silloin kulunut, myös päästäni.
  4. Eilen olikin pitkä takkuilu yhteyksissä, miten lienee piuhat menneet sekaisin. Siinäpä meni minunkin "hengentuotteeni", juuri postiin tyrkkäämishetkellä. Hyvä puoli sekin, ettei mitenkään arvokasta kadonnut.
    Uskonnoista en valintaa tee ja keskustelunkin jätän mieluummin jäsentenväliseksi, vaikka näillä on jonkun verran merkitystä myös ulkopuolisillekin. Sama pätee myös homo- ja lesbokeskusteluun. Saattaavan olla, että minullakin olisi mielipide, mutta onhan kaikenlaista muutakin jos haluja riittäisi. Jotain voin heivata myös hiljaisen suvaitsevaisuuden piikkiin. Sehän oli vanha tapa myös sellaisilla seuduilla, jossa kiihkomieliset aatteet myllersivät. Suurin osa myhäili ja totesi, että " silleenhän he, mikäs siinä - kukin tapoineen."
  5. Hyvä, Latevaan, että kaikki lutviutui hyvin. Sehän on tärkeätä, että saapi kiiruhtaa hipelöinnit ja muut hoitelut yhteen putkeen. Eihän muuten jäisikään "vapaata" syömiseen, nokosille ja kaupugilla tallusteluun. Nythän on hyvä täällä jatkella "täysin" kunnostettuna. Juttelen kuin kokemuksestani - joo, kyllä sitä on.
    Kaikella kunnioituksella, arvoisa Pirttihirmu. Mukavapa, että ilmestyit tännekin. Tulihan tuo laitamyötäinen selväksi. Lisäksi siitä selvisi, että samassa paatissa, samassa tuulessa mahduitte reissulta tulemaan))). Tuosta "kuokkavieraudesta" en tiedä, samanlainenhan tässä minäkin, vanhojen Pirttiläisten joukossa... enpä tuota ole tullut tarkemmin vuntsineeksi, kunhan hölöttelen.

    On se muuten pitkä pätkä 5 - 6 vuotta Pirtin historiaa. Moni pirtti on siinä ajassa ehtinyt tehdä konkan. Eipä muuta kuin hyvää jatkoa Kahvipirtille ja SkillaNille ja kaikille toimijoille! On muuten tasan kaksi vuotta kun rekkasin nimmarin. En muuten, mutta se rupesi juoksemaan "vieraissa." Sitä ennen kyllä olin mukana rekkaamattomana, ehkä muutaman kuukauden. Siinäpä se koko tiekkarin näpelöintiaikani onkin. Olenhan saanut Pirtissä harjoitella.
    Ei edes puoltakaan Pirtin taivalluksesta, siis sellainen ajasta jälkeen jäänyt olen tässä nykymaailmassa.
  6. En kyllä esitä muitakaan verukkeita. Liikunnallinen "osuuteni" on kunnossa. Tunti, parihan siihen riittää, riippuu "tehoista." Toistaiseksi liikunta on tärkein harrastukseni, sitten tulevat muut. Tietysti jos teen jotain rasittavaa hommaa, tai vaikkapa renttaan marjassa, jossa olen voinut huntata monia kilometrejä, nekin voi ihan hyvin laskea liikunnaksi. Voihan sitä hiukan monipuolistaa jollain remputuksella.
    Enpä usko Katleija 4 kokemuksella ja tiedolla varustetun, että sinä tosissasi uskot tiekkarin vievän ajan niin tarkkaan, että siitä ei jää aikaa "hyödyttömään liikehtimiseen." Järjestelykysymyshän se.
  7. Minulle ainakin on hyvä, että on matala kynnys, eipä niin usein nokalleen kopsahda. Teen aivan riittävästi kirjoitusvirheitä, joskus jopa huomaan itsekin. Mitäpä turhia!
    Sitäpaitsi, tuollainen h- loppuhenkonen tekee ikäänkuin nimen "pehmeämmäksi, lämpimämmin" ilmaistuksi.)))
    Katleija4 tuon "asiavirheen" selvittikin - sitä ei ollut. Eikun jatketaan! Niin ja Hintriikkaa koskeva kuuluutuskin toimi.
  8. Enempi pätkittäistä minunkin kirjoitteluni on, mutta ole kyllä "seuraillut" ja lukassutkin. Jos nyt en joka päivä ole "mahdottomilta kiireiltäni " ehtinyt, niin ainakin lähes...

    Sitä minäkin olen ihmetellyt, että missä Hintriika*. Piristystä kaivattaisiin ja ei näy Puskasuleimaakaan, hänhän hoitaa kirjeenvaihtoa, jos "isäntäväellä" on kiirus. Kyllä H* vitriininsä kasaan sai, meneehän siinä muutama päivä katsellessa ja tavaroita sijoitellessa. Ei oikeastaan pitäisi ottaa liian paljon turhia huolia, vaan kun ihmetyttää...

    Nyt tämä lapatossu lähtee hankkimaan elintarvikkeita jalostettavaksi syömiskelpoiseen kuntoon.
  9. Mieleeni tuli ihan muuta. Aamukankeudestani johtuen, teen helpon ratkaisun. Lainaan runon, joka suuresti sisältää sitä, mitä yrittäisin sanoa. Kasimir Leino runoili:

    "Kunnon mies."

    Kun teet sä niinkuin käsketään,
    kun syöt sä, mitä syötetään,
    niin olet kunnon mies.

    Kun uskot, mitä saarnataan,
    et pyri koskaan vapaampaan,
    niin olet kunnon mies.

    Kun pidät paikkas, jonka sait,
    vanhat aatteet, tavat, lait,
    niin olet kunnon mies.

    Kun katsot miehiin johtaviin
    kuin kansa katsoo jumaliin,
    niin olet kunnon mies.

    Kun kaikillen sä rauhan suot
    ja vastustuumat vatsaas juot,
    niin olet kunnon mies.

    Kun silmät, korvat ummistat
    ja omantuntos laajennat.
    voit olla kunnon mies.

    Jos järki, tunne poljetaan,
    sä ällös hiisku sanaakaan,
    niin olet kunnon mies.

    Lyö rintoihis ja lausu näin:
    "Kun teen mä virkatehtäväin,
    niin olen kunnon mies."

    Ja sua kiittää isänmaa
    ja haudalleskin kirjoittaa:
    täss lepää kunnon mies!

    Hän täytti miehen tehtävän,
    hän näytti meille selvähän,
    kuin elää kunnon mies.

    Hän muille aina rauhan soi
    ja leipätiensä varmaan loi -
    tee niin, oot kunnon mies!
  10. Johan ropsutteli vettä, ainoa aurinkoinen pätkä sattui. Silloin kun minulla oli päivänokosten aika. Kun heräsin aurinko paistoa, kuppasin joutavaa niin kauan, että taas tuli vettä niskaan. Eikun karkuun ja sisätiloihin. Menihän se aika ihan puuhan merkeissä näinkin. Paljonkos siihen tarvitsee.


    Mitäs M-K sellaisesta, että aliarvioisin itseäni? Päinvastoin, yleensä yliarvioin. Varsinkin sillloin, kun olen tosissani. Ihan pirusti pitää jarrutella. Kuvittelen, että olen kuin parhaina päivinäni, vaikka sehän ei ole totta. Ei fyysisesti eikä henkisesti, vaikka kuinka hurahtelisi tai pinnistelisi.
    Pätkä Lasse Sinkkosen runosta
    "Mutta silloin on sanottava
    että ajattele vanhaa miestä
    joka haudan tuntumassa heristelee nyrkkiä!"

    Mutta eteenpäin, sano Lapatossu, vaikka nokka maata viistäis!
  11. Ramoonan muistelu on täydellisesti totta. Mistäs minä nyt olisin sen muuten keksinyt.))) Alkutohellukseni - tulinhan uutena - jälkeen olen yrittänyt asettua nimimerkkini velvoittamaan järjestykseen. Ensin tärkeimmät ja asiapitoiset, sitten ynnämuu. Siinä voi olla, tai olla olematta jotain asiaaa sivuavaa - yleensä vähemmän merkityksellistä.

    Niinkuin tässäkin. Kanooppi ei sano minulle yhtään mitään. No, onhan tuota jo täällä vähän valaistu. Kun painoa on ihmetelty, liittyykö se mahdollisesti samaan, kun sanotaan "painavaa asiaa?" Tai painavan sävelen hajoittamiseen. Tässähän ne nimimerkin aatokset, eipä edes asian tynkää. Silti: hyvää jatkoa ja joskus edes hymynhäivää.
  12. Chilen kaivostilanne ei ehkä ole kovin hyvä esimerkki tavallisen elämän tilanteisiin. Se oli kriisitilanne omassa luokassaan. Ehkä siinä mielessä, että äkillisesti syntyneissä tilanteissa yleensä valikoituu johtaja. Hössöttäjät ja hätääntyneet jää sivuun. Niin tässäkin.( olihan siellä kai alussa johtoon asettumassa muitakin, mm. sotilastaustainenkin) Hyvä, että tuli paras mahdollinen lopputulos.

    Ihmiset ovat erilaisia, toiset vahvempia, toiset heikompia. Siinä missä joku huutaa kriisiapua, toinen pitää yhtenä osana elämänvaihetta ja ratkaisee pulmansa itse. Eihän ennen tiedetty mitään "böönauteista." Asiat oli ratkaistava tai kaaduttava. Nyt se se on noussut "uudeksi taudiksi", jopa niin, että eläköitymisessä se on suurin vaikuttaja. Ei kai ne todelliset asiat yleensä ole menneet niin paljon huonompaan suuntaan. Missä se sitten mättääkään? Ehkä epärealistissa haaveista ja tavoitteista ja niistä johtuvista suorituspaineista. Kaikki heti, kaikki "lelut", heti julkisuutta...jos ei tule, päätä alkaa pakottamaan. Työttömyys on kyllä todellinen ongelma, varsinkin sellaiselle, joka haluaisi panoksellaan vähintäin itsensä elättää.

    "Pumpulissa kasvaneet" sotkevat usein asiansa itse, koska ei ole tottunut vastuulliseen elämiseen. Mieleni tekee sanoa, että heidän "kriisinsä", heidän tarinansa "vaikeuksien kautta selviämiseen", ovat vain normaalia elämänmenoa - tuskin edes sitäkään. Tietysti minun "normaali" ei ole välttämättä toisen normaali - ei edes käsitteenä.
  13. Ja ihanpa poutaiselta näyttää, pikkasen pakkasen puolella on piipahtanut. Kun olen jo jättänyt hyvästit tämän kesän marjastamiselle ja sienestämiselle, joudun nyt lopettamaan parvekkeella ähertämiseni. Turhan kroisia on värjötellä ja vapista siellä, kun puuhatkaan eivät niitä maailman tärkeimpiä ole.

    Mutta eipä huolta, eihän pakkaset ole yllättäin tulleet. Sitä vain on tullut sinniteltyä siksi, että tulee tämä "kärrykeli" tarkkaan kätettyä. Varastossani on kyllä puuhastelua, joita voi tehdä sisätiloissa. Tänään kyllä lähden tökkäytymään "karvahattukerhossa", se on viikottainen pesti - ei pakollinen, eikä edes velvoittava. Ainahan siellä huulta heitetään, eikä jumiteta yksitoikkoiseen kinasteluun. Siitä huolimatta, vaikka ajatusten kirjo on laidasta laitaan.

    Kun aikanaan karsin juoksujani, en liittynyt edes mihinkään eläkeläisten poppooseen. Itsenäisesti ja ehkäpä itsekkäästi päätöksiä tehdessäni, en tuntenut tarpeellisiseksi sitoa aikataulujani oikeastaan mihinkään. Ovathan kyllä ehdotelleet ja hyvistä puolista valistaneet, ehkäpä hupiukon paikan jotenkin täyttäisin. Ja varmasti monelle on kerhoista ihan oikeata iloa ja hyötyäkin. Niin vain on että kukin taaplaa
    tyylillään.

    Mitäs minä nyt jaarittelinkaan? Niin se vain käy, kun aloittaa toskaamaan. No, kunhan jotakin. Jatkoja!
  14. Ei nyt lähes kaikki. Se on liioittelua. Lähde VS 9-10. 2010, otsikko: " Joka toinen Vantaan vanki tulee ulkomailta." Haastateltu on vankilan johtajaa. Vantaan vankilan suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat romanialaiset ja bulgarialaiset. Koko Suomessa suurimman ryhmän muodostavat venäläiset ja virolaiset vangit. Ulkomaalaisia on 12 %, vaikka heidän osuutensa väestöstä on 2 -3 %.

    Sekin on paljon ja aiheuttaa vankiloissa ylimääräisiä onglmia, koska eri kansallisuudet aiheuttavat kahakoita keskenään ja suuria määriä on vaikea eristää. Ulkolaisten mukana tulee myös sairauksia, joita täällä ei ole ollut ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Tarkempaa kontrollia maahan tulevien kohdalla toivoo myös vankilanjohtaja.

    Yleensähän ulkomaalaiset vangit kiivaasti vastustavat siirtoa kotimaihinsa. Onhan täällä leppoisampi lojotella täysihoidossa ja jotkut voivat palata piilotetun saaliin kanssa "hyödyntämään" sitä. Kyllä niistä vankipäivistä tulee varmasti veronmaksajille kunnon lasku. Eihän niitä muut maksa.
  15. Eipä tuo hassummalta vaikuta, kun vitosen kävely menee noin vain. Ja erikoisen hyvin tuo kirjoittelusi. Vähän saman suuntaisestihan tässä minäkin olen taivaltanut, vain vaatimattomissa puitteissa. Opiskeluillani ei kannata kehua, mutta onhan sitäkin nimeksi tullut yriteltyä. Iässä olen kalenterin mukaan muutaman vuoden jäljessä, mutta loppupäätä 8-kymppiseksi kuluttelen. Se on kyllä niin kaukana, että kaikkea ehtii tapahtua, se vaan on realismia. Kalententerin ikä ja "todellinen ikä" vaihtelee paljonkin. Vaikka hyvillä elämäntavoilla on merkitystä, esimerkkejähän löytyy molempiin suuntiin. Yksi kaverini on jo reippaasti yli 80 , polttanut koko aikuisikänsä tupakkaa reilunlaisesti ja ja käyttää päivittäin "holia", ei tosin koskaan kovasti päihtyen. Lenkillä häneltä menee vitonen rivakasti hengästymättä. Olemme usein porukassa vipeltäneet. Toistaiseksi kyllä pysyn mukana minäkin.

    Joitain rukkauksia olen kyllä elämäntavoissani tehnyt. Kuntoilu on yksi. Ryyppäämistäkin olen vähentänyt, vaikka se ei ole mielestäni "valloillaan" koskaan ollut. Yhtään krapulapäivää en ole työhöni kuljettanut.
    Mitä harrastuksiin tulee, suunnittelin tekemisiäni kun eläkkeelle jäänti lähestyi. Olin nähnyt lukuisia esimerkkejä, kuinka uudet eläkeläiset vaikeroivat turhan tuntua ja ajan kituuttamista toimettomana. Harrastuksiani olen myös toteuttanut siinä määrin kuin kiinnostusta ja aikaa on. Eikä ajan kuluttamisessa ole suuria ongelmia ole ollut.

    Tällä osallistumiseni on harvanlaista. En ole kuvitellutkaan tätä kirjoittelua tärkeimmäksi harrasteekseni. Päinvastoin, olen jarrutellut itseäni. En myöskään ole erityisemmin paneutunut "henkimaailman asioihin." Reaalimaailmassa, jalat maassa yritän pysytellä. Tiedä häntä sitäkään, muistikin kyllä pätkii, vaikka siihenkin yritän "jumppaa" soveltaa.

    Hyvää jatkoa, Maalaismies! Perässä taivalletaan.
  16. Terveet tavathan LateVaanilla tuntuu olevan. Humpan, jumpan, hömpän ja tankkauksen väliin onkin hyvä ottaa nokoset. Jatkoja!
    Jospa ne "wiiwin" Piskin murjottamiset ovatkin tavallisia "inhimillisiä" piirteitä. Ettei vain olisi kotona opittuja?)))

    Piällysmiehet olivat monesti ennenvanhaan äyskiviä öykkäreitä. Se on jäänyt kokemuksistani päähäni. No, en nyt sellaista kuvittele Hintriikasta.

    Matkailusta, monissa paikoissahan on rantabaareihin ja putiikkeihin aktiiviset, jopa agsessiiviset "sisäänheittäjät." Eräs tapaus muistuu mieleeni: sisäänheittäjä yritti painostaa kuppilaan sisään, heittäytyi ihan kävelyesteeksi. No eihän jääräpää mene pakolla. Tein pienen kierroksen, seurasin sopivan välin ja livahdin salaa pöytään. Siitäpä näpäytettiin, sain viittoilla ja äännellä pitkään tarjoilijaa, kunnes joku uhraantui ja se näkyi. Homma kuitenkin hoitui. Onkohan "sisäänheittäjillä" joku provisio asiakkaan saannista ja tarjoilijat myötäilivät "solidaarisuudesta." Siitä ei ollut kysymys, etteikö tyhjiä pöytiä ollut.

    Muuten on mennyt rutiinisti. Hyvät kelit oli kävellä, tuuli kyllä puski, mutta eipä tarvinnut hikoilla vaikka aurinko paistoikin.
  17. Tottahan se on, että olihan ennen vieläkin huonommin. Haja-asutusalueilla, tiettömien taipaleiden takana, kuoltiin enimmäkseen niihin pieniin mökkeihin. Lääkityksenä mikstuura ja hotapulverit. Alle 50 meliömetrin mökeissä, joista kiviuuni jo vei paljon tilaa, asusti kymmenenenkin henkeä, kolme sukupolvea. Aika yleisesti.

    Vanhuksille oli jäänyt kammo ja häpeä vaivaistaloon joutumisesta. Sinne he eivät halunneet, vaikka olisi saattanut ehkä päästäkin. Heitä hoidettiin kotona, minkä jaksettiin. Usein yksin äiti, puoli tusinaa penskoja, muutama lehmänkanttura, tietysti vedet kantaen. Aikuisemmat lapset heti savottaan mukaan isänsä kanssa saloille savottaan. Näin se elämä meni hyvin usein.

    Sitten tapahtui se raju rakennemuutos. Töitä ei ollut, pientiloilla ei ollut mitään elämisen mahdollisuuksia kaikille, aina ei edes yhdellekään. Alkoi rakentua järjestelmää "vaivaistalojen" ympärille, palvelutalojakin. Niinhin asuttui jo paremmin se sukupolvi, joka olivat suurien vaikeuksien kanssa vanhempansa hautaan hoitaneet. Työllä se kaikki on rakennettu ja sen parantuneen tilanteen vanhukset olivat ansainneet. Niin myös nykyiset vanhukset, mekin. Perintöä se kaikki on ja eikä se olisi pahaksi, vaikka puutteita edelleen korjattaisiin, eikä vain tingittäisi juuri näistä palveluista. Saattaa olla, että näkökulmani on suppea, näkemääni ja kokemaanihan kertoilen.

    Selailin juuri lehteä. Helsingissä näyttää vakiintuneen n. 50 neliömetrin kaksioiden vuorat 800- 1200 euroa/ kk. Sellaista vuokraa huudellaan. Ei minullekaan aukea se yhtälö, millä pienituloinen työssäkäyväkin voi elää. Työnhän pitäisi tuottaa aina kohtuullisen elämisen tarpeet. Entäs sitten he, joilla pienehkö eläke tai muutoin itsestä johtumattomista syistä niukat tulot.

    Yhteiskunta ei välttämättä voi hyvin, vaikka se keskimääräisesti siltä näyttäisi. Yhteiskunta voi niin hyvin kuin vähimmän ansaitsevat, parhaansa yrittävät tai yrittäneet - syystä tai toisesta - pärjäävät.
  18. Hyvä, että SkillaN raaski lähteä pois Turkista nahkavaatteineen. Palaa taas tuttu "aamunavaus."

    Tänä aamuna, säätietoja tutkailtuani, totesin että on aika viettää "kesän päättäjäiseni." Tiedän toki, että on jo syksykin. Niinpä tein eväät ja lähdin retkelle. Mäntsälän ja Pukkilan välillä on reilut 10 km. kanttiinsa alue, jossa ei vahingossakaan törmää pihapiireihin. Siellä olen käynyt vuosikymmenien aikana, jopa silloinkin kun tuntuu yksinäiseltä. Metsässä ei ole yksinäistä, kun ihmisten aiheuttamat äänet eivät ole häiritsemässä. No, yleensä metsän antimiahan minä sieltä jahtaan - ilman pyssyjä.

    Puolitoistasataa kilsaa ajelua, kuusi tuntia metsässä runttaamista, päälle runsaan kahden tunnin nokoset hyvin syvässä unessa. Siinä lyhyt saldo. Tietysti pari kassillista sieniä.

    Kyllä se sieniaikakin on ohi, jos kunnon suolasieniä jahtaa. Jos löytääkin, suurin osa on vanhentuneita lötkyjä. Aivan uusia on noussut kovin nirsosti. Haaparoukskuja pidän parhaina suolasieninä, niitä löytyi vähän. Täytyi ottaa "kakkossieniä", kangasrouskuja. Niitä oli, valikoiden ihan hyviäkin.

    Se toinen anti, metsässä, hyvin vaihtelevassa maastossa vaelteleminen, se täyttyi täydellisesti ja ilmakin oli mainio. Paitsi se kompassini, aurinko, sopivasti petti ja häipyi tavoittamattomiin. Eipä hätää, muutaman kilsan kävelin harhaan, mutta samaa menoahan sekin oli.

    Siitähän saikin kimmokkeen, kun lenkkipolkuni läheltä löysin haaparouskuja lippikseni kukkuroilleen. Hinriikakin arvioi saaliini suuruutta ja pääni koon vaikutusta sienien määrään. Totta onhan sillä tässä tapauksessa merkitystä. Luulisin, että noin kaksi pienehköä sientä saattoi tulla ylimääräisenä keskinkertaiseen kalloon verrattuna. Tämä tarkoittaa vain sitä, että suojaava umpiluukerrokseni on jämäkämpää sorttia ja se hyllyvä tärkein osa voi olla pienikin. Tähän tulokseen olen tullut, koska suojaava kerrokseni ei juuri ollenkaan läpäise herkkiä "henkimaailman asioita", jotka kuulunevat sinne parapsykologin liepeille. Jaa, jaa, lukasin ajatuksenvirtani - no, en pyyhi. Varmuudeksi vain lisään H*:lle - en misään nimessä ole saanut vinkistäsi hernettä nenuuni.

    Eikun hyviä jatkoja, vaikka kesä onkin mennyt!
  19. Enpä paljon ymmärrä leluista, mutta kerron... Eräs myyjä kertoi, että kauppias halusi päästä ylijäämävarastosta eroon ja tarjosi tavaraa ihan polkuhintaan. Ei meneet rätit kaupaksi, vaikka oli ihan hyvää tavaraa. Kukas sitä nyt ihan halpaa, johan tuon hinnastakin tietää! Niinpä kauppias moninkertaistikin hinnan ja pisti uudet laput. Ja kauppa kävi! Muuta vastuuta en kertomasta ota.

    Niinpä jos lelu onkin todellisuudessa vaikka 50 euron arvoinen, sehän on liian halpa vaikkapa kunnon lahjaksi. Ajatellaanpa, että aikuiset lapsoset kivoittelevat kiivaasti rahan perässä, eivätkä ehdi käydä vanhuksia paljon vilkaisemassa. Niinpä he tilapäisessä tunnontuskissaan päättävät kerrankin muistaa oikein kunnon lahjalla. 5000 ekun lahja, se rauhoittaa pitkäksi aikaa. Hintalappu kannatta jättää pysyvästi näkyviin. Ja mikäpä on kertoillakin muille sukulaisille ja tuttavillekin, että tullut muistettua vanhuksia oikein kunnolla. Niin paljon he vanhemmistaan pitävät!
  20. Siitä "Itä - Länsimerijutusta" oli uutinen ainakin Ilta-Sanomissa. Persujen eduskuntaryhmähän yhden Kepulaisen täydentämänä teki aloitteen nimen muutoksesta ja puolen miljoona euron ottamista butjetista tämän nimihankkeen toteuttamiseen. Ei saanut aloite tulta. Aika hullultahan tuo tuntuukin. Kyllä Itämeri on itämeri Atlantin suunnalta katsottuna ja Suomenlahti on lahti.

    Yhtä hurjalta tuntuu tunnelin poraaminen Tallinnaan, se vasta maksaisikin. Eikä edes Englannin kanaalin alittava tunneli ole esimerkin arvoinen, vaikka liikenneperusteet ovatkin toista luokkaa.

    Ehkä egologisesti ja päästöjä ajatellen kannattaisi vetää Tallinnasta köykäisempi putki. Siitähän tulisi kalja ja vodkakin liukkaasti vaikkapa Länsisatamaan. Siellä voisi loruutella bensamittarin tapaisesta omaan ämpäriin tai kanisteriin. Paljon säästyisi rahtikuluissa ja tungoksessa kaljakoripakkausten kanssa nujuamisesta. Jos se välttämättä vaatii, että myös suomalainen kalja on kierrätettävä Tallinan kautta - kuten nyt - voisihan sitä putkessakin kiepauttaa edestakaisin.
    21. 177 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt