Elämä on haaste.

Muistan vieläkin, kuinka uteliaana menin kouluaikanakin matematiikan kokeisiinkin, vaikka tiesin jo etkäteen, etten koskaan hyvin selviytyisi. Se oli silti haaste.
Aina olen mennyt "tulta päin." Nyt kirjoitan tässä täysin sana sanalta, täysin tietämättä itsekään, mitä seuraavaksi sanon.
Asiasta stressi ja kriisi.
Olen jossain aikaisemminkin maninnut asiasta hyvä ja rasittava stressi. En sen tieteellisemmin rupee vatvomaan näitä eroja, mutta yritän omilla kokemuksillani ja tiedoillani setviä ja selvittää, mitä tarkoitan.
Henkiinjäämisjuttu! Yksi ajankohtainen esimerkki juuri tämä Chilen kaivosjuttu. Toiset kestävät paremmin kuin toiset "tiukkoja" paikkoja, elämäntilanteita, sekä omalla kohdallaan että toisia auttaissa. Jopa ylimääräistä voiman adrenaliinia kertyy toisille tiukoissa paikoissa. Selviämiskonstit kehittyvät tehokkaammiksi, toiminta tehostuu. Ihminen on vielä enemmän "hengissä" kuin tavallisesti.

Puhun siitä, kun itse olen tällainen "sotatilanteiden ihminen"....mitä tiukempi paikka, sitä enemmän kehittyy neuvokkuutta, rohkeutta, voimia, selvitä tilanteista. Olla elossa äärimmilleen viritettynä.
Olisin kai hyvä sotilas, neuvokas, mutta maltillisen rohkea, keksimään nopeasti selviytymiskonsteja.
Tästä voin puhua, kun olen niin monta kertaa elämässäni todennut, että mitä tiukempi paikka, sitä paremmat keinot.
Toisinkin päin: On ihmisiä, jotka lamaantuvat uhkatilanteissa, voivat ilmeisesti tulla ihan toimintakyvyttömiksi.
Mistä kaikki tällainen johtunee, on mahdotonta ruveta setvimään ja miksi pitäisikään.
Kriisitilanteissa aivankuin toisen ihmisen aistit ja vaistot vahvistuvat äärimmilleen tehokkaisiksi, toisten taas lamaantuvat.

Tästä kirjoitin, kun taas omalla kohdallani näitä "tiukkoja tilanteita" on nyt meneillään. On keksittävä nopeita, sopivia ratkaisuja vaikeissa tilanteissa. Autettavana on muutamia läheisiä ihmisiä, jotka on saatava "raahattua pois sotatilanteesta." Minähän aivan kuin vedän puoleeni konfliktitilanteita, sotkeudun milloin mihinkin, yllättäen. Joku voi käsittää tällaisen minun hyväksikäyttämiksekseni...ei se sitä ole, itse niihin ajaudun, koska ilmeisesti ne kuuluvat minun elämäni haasteisiin.

Voin siis hyvin kuvitella tässä Chilen kaivostilanteessakin, että on selviäjiä ja ei-selviäjiä.

Hallittavissa oleva stressi on haaste. Kriisin läpikäynyt ja siitä selvinnyt nousee entistä ehompana, vahvistuneena kohtaamaan uusia haasteita.
Nyt vanhempana tuntuvat voimat välillä ehtyvän, mutta todella tiukan paikan tullen näyttäytyvät...vielä ainakin toistaiseksi. Ollaan nytkin kohta "voiton puolella" tässä edellä vihjaamassani tapauksessa. Vanha sanonta pätee: Asiat selviävät, niistä selviytyy, juuri sopivalla tavalla.

10

289

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mutu Sammeli

      jo aivan lapsesta saakka joutunut kokemaan.

      Jos pidetään pumpulissa tai tynnörissä, ei ihminen sieltä ulos tullessaan osaa tiukkoihin paikkoihin reagoida. Liian sileäksi ei vanhempien kannattaisi lastensa tietä edellä lakaista, koska ihmisen on saatava yrittää itse! Silloin ilokin onnistuessa on suurempi, ja luulenpa lujan itsekunnioituksen rakentuvan juuri siitä, että oppii selviytymään itse.

      Kun pääkaupunkiseudullakin hankkii itse asuntonsa perheelleen säästäen ja työskennellen pienellä palkalla
      ja opiskellen, kaikki selviytymiskeinot on hallittava, niin mielettömiä ovat asuntojen hinnat olleet ja ovat edelleenkin.

      Hirveästi ei kiinnostakaan ihminen, jolle asunnot ja kaikki muukin on ollut aina valmiina kuin Manulle illallinen.

      Oma yrittäminen ja onnistuminen on kaiken perusta.

      • *Kukkahame*

        Aloittajalla on paljon samoja 'voimapiikkejä' kuin minulla, lukiessa tuota kertomaasi tuli omasta elämästäni paljonkin samanlaisuuksia.
        Elämä on iso haaste, sen olen aina tunnustanut, mikään ei ole itsestään selvää tai puolivalmista edes. On osattava nähdä osaksi huomiseen ja muistettava samalla jo elettyä, mikään tapahtuma ei koskaan ole uusinta jostain.
        Liian tasaista arkea en osaa odottaa, siinä ei ole haasteita, ei odotettavaa jos päivät toistensa perään
        kulkee samalla nauhalla.
        Eihän yksi eikä kymmenenkään ihmistä saa maailmaa valmiiksi vaikka kuinka urakoi, vaan se luonne joka ottaa vastuuta, ei monessakaan asiassa tarvitse olla 'esillä', se on voimavara, opas lapsilleen ja voi auttaa ympäristössäänkin.
        Osaa mennä mukaan oikealla hetkellä, toimii omasta vapaasta halustaan omilla tavallaan, ilman että sitä mitenkään suurilla puheilla säestää tai kertailee myöhemmässä vaiheessa.
        Tieni olen raivannut kulkenut ja onneksi löytänyt hiljaisempia polkuja joita taivaltaessa tulee kuin kuvana hetkiä joita en eläisi uudelleen, vaan hyvä että ne kokemukset kuitenkin minulla on.
        Tulipas sitä nyt sydämenhalusta avauduttua ;-).


      • Lorena*
        *Kukkahame* kirjoitti:

        Aloittajalla on paljon samoja 'voimapiikkejä' kuin minulla, lukiessa tuota kertomaasi tuli omasta elämästäni paljonkin samanlaisuuksia.
        Elämä on iso haaste, sen olen aina tunnustanut, mikään ei ole itsestään selvää tai puolivalmista edes. On osattava nähdä osaksi huomiseen ja muistettava samalla jo elettyä, mikään tapahtuma ei koskaan ole uusinta jostain.
        Liian tasaista arkea en osaa odottaa, siinä ei ole haasteita, ei odotettavaa jos päivät toistensa perään
        kulkee samalla nauhalla.
        Eihän yksi eikä kymmenenkään ihmistä saa maailmaa valmiiksi vaikka kuinka urakoi, vaan se luonne joka ottaa vastuuta, ei monessakaan asiassa tarvitse olla 'esillä', se on voimavara, opas lapsilleen ja voi auttaa ympäristössäänkin.
        Osaa mennä mukaan oikealla hetkellä, toimii omasta vapaasta halustaan omilla tavallaan, ilman että sitä mitenkään suurilla puheilla säestää tai kertailee myöhemmässä vaiheessa.
        Tieni olen raivannut kulkenut ja onneksi löytänyt hiljaisempia polkuja joita taivaltaessa tulee kuin kuvana hetkiä joita en eläisi uudelleen, vaan hyvä että ne kokemukset kuitenkin minulla on.
        Tulipas sitä nyt sydämenhalusta avauduttua ;-).

        Tosi hedelmällinen keskustelun avaus ihmisenä olemisen vaikeasta taidosta silloinkin kun elon mainingit lyövät yli äyräiden, näin olen kohdallani kokenut.
        Chilen onnettomuus ja pelastusoperaatio on mahtava tiedon ja taidon näyte, ei ole vain yhtä onnistujaa vaan palstajat - kaivostekniikan parhaat tieto - taito osaajat. Tosi johtajuuden suuri osoitus on tullut kaivosryhmän esimieheltä - miten on toimittava ongelma - katastrofitilanteissa - joukon johtajuus tuli ilmi, johtaja ei saa "paeta" vaan on viimeiseen saakka oltava trimmissä viemässä onnistunutta operaatiota loppuun - kuten sanotaa kapteenin on jätettävä uppoava laiva viimeisenä, on vastuussa yksin koko baatista viimeiseen saakka.

        Lukuisien tilanteiden opetus kulkee mukana, on otettava tilanne haltuun siinä silmänräpäyksessä, keskittyä vain olennaiseen - selviytymiseen tilanteista parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin sitä ikäänkuin "unohtaa" oman minänsä ja ajatus toiminnan läpiviemisestä parhaalla mahdollisella tavalla on päällimmäisenä. Kun tilanne on ohi, jossakin vaiheessa käy mielessä läpi tilanteen, kun onnistunut, on oikeus omassa sisimmässään tuntea mielihyvää selviytymisestä.
        Tunnen todella myötätuntoa koko Chilen kansan ilon puolesta, pelastusoperaation täydellisestä onnistumisesta.

        Lisää on maailmassa puhuttelevia ristiriitoja, mm Kiinan Nobel-palkinnon saajan kohdalla, josta myös lähipiiri saa osanasa. Sanotaan, hyvää tehdessä ei tarvitse katua, miten lie tässä kohtaa.


      • *Kukkahame*
        Lorena* kirjoitti:

        Tosi hedelmällinen keskustelun avaus ihmisenä olemisen vaikeasta taidosta silloinkin kun elon mainingit lyövät yli äyräiden, näin olen kohdallani kokenut.
        Chilen onnettomuus ja pelastusoperaatio on mahtava tiedon ja taidon näyte, ei ole vain yhtä onnistujaa vaan palstajat - kaivostekniikan parhaat tieto - taito osaajat. Tosi johtajuuden suuri osoitus on tullut kaivosryhmän esimieheltä - miten on toimittava ongelma - katastrofitilanteissa - joukon johtajuus tuli ilmi, johtaja ei saa "paeta" vaan on viimeiseen saakka oltava trimmissä viemässä onnistunutta operaatiota loppuun - kuten sanotaa kapteenin on jätettävä uppoava laiva viimeisenä, on vastuussa yksin koko baatista viimeiseen saakka.

        Lukuisien tilanteiden opetus kulkee mukana, on otettava tilanne haltuun siinä silmänräpäyksessä, keskittyä vain olennaiseen - selviytymiseen tilanteista parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin sitä ikäänkuin "unohtaa" oman minänsä ja ajatus toiminnan läpiviemisestä parhaalla mahdollisella tavalla on päällimmäisenä. Kun tilanne on ohi, jossakin vaiheessa käy mielessä läpi tilanteen, kun onnistunut, on oikeus omassa sisimmässään tuntea mielihyvää selviytymisestä.
        Tunnen todella myötätuntoa koko Chilen kansan ilon puolesta, pelastusoperaation täydellisestä onnistumisesta.

        Lisää on maailmassa puhuttelevia ristiriitoja, mm Kiinan Nobel-palkinnon saajan kohdalla, josta myös lähipiiri saa osanasa. Sanotaan, hyvää tehdessä ei tarvitse katua, miten lie tässä kohtaa.

        Eilen liikuin isossa kauppakeskuksessa, välillä mielessäni mietin montako miestä on pelastettu vilkuilin lööppejä, ja sitten jossain teksti "Kaikki eivät pelastu".
        Jotenkin mieleni järkkyi, tuo asiahan kosketti meitä kaikkia kyseessä oli ihmishenget ja vaarallinen ammatti, mitä? onko kuilu sortunut??
        Tiesin erään joka lupautui aamusta seuraamaan viimeisenkin miehen maanpinnalle tuloa, soitin hänelle ja sain kuulla että kaikki sujuu hyvin, vain aamulla oli pitempi huoltotauko, kapselin pyörän vaihto.
        Tällaisia konstejako sensaatiolehdet käyttävät hyödykseen julkaistaan lööppi olemattomasta, hetken tuntui siltä kuin venäläinen ruletti olisi ollut kysymyksessä.
        Vähän on ymmärtämystä ja inhimillisyyttä, noinkin vakava pelastusoperaatio, mitenkäs muuten jonkun on sanottava jotain poikkeavaa, ja odotettava tapahtuuko se, että hän voi sitten paukutella henkseleitään....Minähän sanoin!
        Olen kyllä aina tiennyt ettei kaikki ajattele enemmistön tavoin, nyt sikin tuli taas todettua, suurin osa kyllä toivoi kaikkien pelastuvan, ja niin kävi.
        Chilessä ovat tämänkin jälkeen perheet taas koossa, Luojalle Kiitos!


      • sinisirkku-ek
        *Kukkahame* kirjoitti:

        Eilen liikuin isossa kauppakeskuksessa, välillä mielessäni mietin montako miestä on pelastettu vilkuilin lööppejä, ja sitten jossain teksti "Kaikki eivät pelastu".
        Jotenkin mieleni järkkyi, tuo asiahan kosketti meitä kaikkia kyseessä oli ihmishenget ja vaarallinen ammatti, mitä? onko kuilu sortunut??
        Tiesin erään joka lupautui aamusta seuraamaan viimeisenkin miehen maanpinnalle tuloa, soitin hänelle ja sain kuulla että kaikki sujuu hyvin, vain aamulla oli pitempi huoltotauko, kapselin pyörän vaihto.
        Tällaisia konstejako sensaatiolehdet käyttävät hyödykseen julkaistaan lööppi olemattomasta, hetken tuntui siltä kuin venäläinen ruletti olisi ollut kysymyksessä.
        Vähän on ymmärtämystä ja inhimillisyyttä, noinkin vakava pelastusoperaatio, mitenkäs muuten jonkun on sanottava jotain poikkeavaa, ja odotettava tapahtuuko se, että hän voi sitten paukutella henkseleitään....Minähän sanoin!
        Olen kyllä aina tiennyt ettei kaikki ajattele enemmistön tavoin, nyt sikin tuli taas todettua, suurin osa kyllä toivoi kaikkien pelastuvan, ja niin kävi.
        Chilessä ovat tämänkin jälkeen perheet taas koossa, Luojalle Kiitos!

        eri ihmisillä. On hyvä jos tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tähän ikään on jo joutunut selviämään niin monesta tilanteesta. Kyllä meitä kasvattaa jokainen selviytyminen kiperistä tilanteista, harva pääsee niistä kuin koira veräjästä.

        Tuollaiset tilanteet, kuin kaivosmiehillä siellä maan alla, vaatii todella päivittäistä rutiinia ja suunnitelmallisuutta, ettei lama ja toivottomuus, sekä kunnon aleneminen saa valtaa. Kyllä siellä johtajatyypit erottuvat noinkin pitkän ajan kuluessa.

        Onnellinen loppu, kyllä minullakin yöunet menivät sekaisin, valvoessa, mutta helpotuksen tunne ja kiitollisuus valtasi, kun näki ilon miesten ja omaisten kasvoilla.


      • sinisirkku-ek kirjoitti:

        eri ihmisillä. On hyvä jos tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tähän ikään on jo joutunut selviämään niin monesta tilanteesta. Kyllä meitä kasvattaa jokainen selviytyminen kiperistä tilanteista, harva pääsee niistä kuin koira veräjästä.

        Tuollaiset tilanteet, kuin kaivosmiehillä siellä maan alla, vaatii todella päivittäistä rutiinia ja suunnitelmallisuutta, ettei lama ja toivottomuus, sekä kunnon aleneminen saa valtaa. Kyllä siellä johtajatyypit erottuvat noinkin pitkän ajan kuluessa.

        Onnellinen loppu, kyllä minullakin yöunet menivät sekaisin, valvoessa, mutta helpotuksen tunne ja kiitollisuus valtasi, kun näki ilon miesten ja omaisten kasvoilla.

        Chilen kaivostilanne ei ehkä ole kovin hyvä esimerkki tavallisen elämän tilanteisiin. Se oli kriisitilanne omassa luokassaan. Ehkä siinä mielessä, että äkillisesti syntyneissä tilanteissa yleensä valikoituu johtaja. Hössöttäjät ja hätääntyneet jää sivuun. Niin tässäkin.( olihan siellä kai alussa johtoon asettumassa muitakin, mm. sotilastaustainenkin) Hyvä, että tuli paras mahdollinen lopputulos.

        Ihmiset ovat erilaisia, toiset vahvempia, toiset heikompia. Siinä missä joku huutaa kriisiapua, toinen pitää yhtenä osana elämänvaihetta ja ratkaisee pulmansa itse. Eihän ennen tiedetty mitään "böönauteista." Asiat oli ratkaistava tai kaaduttava. Nyt se se on noussut "uudeksi taudiksi", jopa niin, että eläköitymisessä se on suurin vaikuttaja. Ei kai ne todelliset asiat yleensä ole menneet niin paljon huonompaan suuntaan. Missä se sitten mättääkään? Ehkä epärealistissa haaveista ja tavoitteista ja niistä johtuvista suorituspaineista. Kaikki heti, kaikki "lelut", heti julkisuutta...jos ei tule, päätä alkaa pakottamaan. Työttömyys on kyllä todellinen ongelma, varsinkin sellaiselle, joka haluaisi panoksellaan vähintäin itsensä elättää.

        "Pumpulissa kasvaneet" sotkevat usein asiansa itse, koska ei ole tottunut vastuulliseen elämiseen. Mieleni tekee sanoa, että heidän "kriisinsä", heidän tarinansa "vaikeuksien kautta selviämiseen", ovat vain normaalia elämänmenoa - tuskin edes sitäkään. Tietysti minun "normaali" ei ole välttämättä toisen normaali - ei edes käsitteenä.


    • Makriina ek

      Voi asian myös ajatella siten, että haasteet ovat elämää. Voit olla hyvillä mielin, kun olet ottanut haasteen vastaan ja voittanut.

      • Mutu-Sammeli

        yhdessä ison joukon kanssa se kultaa myöskin syksyn seitsemän yksinäistä hetkeä !


    • susmorsian

      koska "oikeita" tilanteita ja pitkällisiäkin asioitten prosesseja täällä mahdoton kertoilla.
      Taistella mielestään oikeitten asioitten puolesta, vaikka miljoonaa vastaan.
      En minäkään ketä tahansa lähde luhistuneesta talosta pelastamaan. Jos aikuinen ihminen jää tuleen makaamaan, jääköön...hänet on menetetty. Turhaa on väkisin ketään yrittää elämän vettä janoamaan, jos joku on jo uupunut vaeltamaan.
      Mutta lapset ja nuoret, syyttään vaille jääneet, epäoikeudenmukaisesti kohdellut...heille voi elämän kipinää uudelleen sytytellä ja omistaan uutta liekkiä antaa. Siihen ei loppujen lopuksi paljoa tarvita...rakkautta vain.
      Tuntiessaan edes hiukan onnistuneensa, saa niin paljon itsekin, pienen uuden elämänkipinän leimahtaessa pettyneessä nuoressa, lapsessa...on itsekin kuin uudesti syntynyt.
      Mutta sitten...moni asia on syttyneessä liekissä itsestä kinni, jaksaako se palaa...itse yrittäminen. Sekin on yksi lähtökohta.

      Kenen runossa puhutaan " taistella turhan tähden"....ai niin, tietysti Kailas:
      Runossa

      Ihmisen määrä.

      Ei ole ihmisen hyvä,
      jos hän on heikko,
      tuntea, nähdä ja elää
      kaikkea: kuilu on syvä,
      siellä on vaaniva peikko.

      Inhimillisen luota
      on moni mennyt
      --inhimillisen tähden.
      Hukkunut, harhaten suota
      viekkaita virvoja nähden.

      Toinen on -- veljeni, tiedä--
      ihmisen määrä:
      kaikessa ihminen olla,
      suostakin polkunsa viedä
      vuorille, hyljätä väärä.

      Matkalla voi moni tällä
      langeta, nousta.
      Mutta jos itsesi hukkaat
      sielusi näännyttämällä,
      on sinun mahdoton nousta.

      Matkaan, veljeni, loiton
      määräsi nähden!
      Ihmisen ylpein arpa:
      tietäen turhaksi voiton
      taistella turhan tähden.

      Kauneus, untemme sisar,
      on opas meillä:
      laulaen kuoleva joutsen,
      lehdellä kasteen pisar,
      myös tomu kultainen teillä.

      • susmorsiin

        asioitten oikeasta jamasta...toisaalta ehkä tarkoituskin, että hävisi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      145
      1950
    2. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      114
      1507
    3. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      92
      1320
    4. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1282
    5. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      89
      1225
    6. Minä vaan masennun yksinäni

      Viettäkää mukava perjantai ilta ja kiva viikonloppu. 🌃🌞🐺💤
      Ikävä
      207
      1111
    7. Ketä kaivattusi mielestäsi muistuttaa

      ulkonäöllisesti?
      Ikävä
      47
      1027
    8. Hyvää yötä naiselle.

      Olitko sä taas lihonut? Hyh Hyh mieheltä jonka tunnet
      Ikävä
      98
      1017
    9. Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle

      Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti
      Maailman menoa
      204
      1002
    10. Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä

      "Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht
      Maailman menoa
      229
      851
    Aihe