Vapaa kuvaus

Aloituksia

13

Kommenttia

1615

  1. >

    Näin tosiaan virheellisesti luultiin vielä joskus 1900-luvun alkupuolella kun oppimispsykologiasta ja ainedidaktiikasta ei ollut tietoakaan. Toivottavasti kukaan ei enää nykypäivänä tosissaan ole tuota mieltä...

    Ei opetus ole tiedon kaatamista oppijan päähän. Oppija konstruoi ihan itse tiedon kun opettaja luo siihen otolliset olosuhteet. Ei opettajan työ ole tuoda tietoa tarjottimella oppilaan eteen vaan käynnistää ja ylläpitää tuota konstruktiivista prosessia.

    Kun opettaja suunnittelee tuntia, ei siinä kauheasti opetettavaa sisältöä tarvitse pohtia. Vaan sitä, miten opetetaan. Miten luoda sellainen tapahtumaketju, joka johtaa uuden käsitteen sisäistämiseen? Miten aikaansaada kognitiivisia konflikteja ja käsitteellisiä muutoksia, joihin koko oppiminen nykytietämyksen valossa perustuu? Miten eriyttää? Miten motivoida ja havainnollistaa? Miten välttää vaikkapa matematiikan oppimiseen liittyvä sellainen tyypillinen ongelma kuin tilannesidonnainen kognitio?

    Toki aineenhallinta on oleellinen seikka, mutta sen puute ei todellakaan käytännössä ole oppimisprosessin pullonkaula. Kenellä tahansa opetettavan aineen aineopinnot yliopistossa suorittaneella on enemmän kuin riittävät aineenhallinnalliset taidot. Lisätaidoista ei ole yläkoulu- tai lukiotasolla juuri mitään hyötyä. Opettajan pedagogiset ja ainedidaktiset taidot ovat ne tärkeimmät.

    "Huono opettaja kertoo, keskiverto opettaja kysyy, hyvä opettaja innoittaa"

    Sitä innoittamista ei tehdä opetussisällön ulkopuolelle ylettyvällä aineenhallinnalla vaan didaktisin keinoin.
  2. Jos olisin kaivannut epämääräistä höpinää luettavakseni, olisin pyytänyt sitä.
    Todellisuudessa pyysin ystävällisesti vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen.

    Esimerkiksi eräässä afrikkalaisessa luomistarussa jumala loi maailman, mutta homma meni ekalla kerralla vituralleen. Hän langetti Maan päälle kuumuuden ja kaikki oleva hiiltyi. Tämä hiiltyneen kerroksen päälle hän loi Maan uudelleen. Hän teki yhden valtavan puun, jonka oksat risteilivät taivaan kannen yllä. Aina kun puusta tippui siemen, siitä kasvoi jokin kasvi. Aina kun puusta tippui lehti, siitä muodostui jokin eläin. Jos lehti tippui veteen, se alkoi uida ja siitä muodostui kala.

    Miksi Raamatun luomiskertomus olisi enemmän tosi kuin tämä? Tästä afrikkalaisesta myytistä voi löytää jopa todisteita. Kaikki elävä näyttää olevan peräisin yhdestä ja samasta kantaisästä, aivan kuten tarina kertoo. Maan alta löytyy vielä monista paikoista "vanhaa hiiltynyttä maata", aivan kuten tarina kertoo.

    Siis millä perusteella pidätte tätä ja muita tuhansia luomiskertomusta virheellisinä (olettaisin niin), mutta Raamatun versiota absoluuttisena, kirjaimellisena totuutena? Mikä tekee Raamatun kertomuksesta ylivertaisen uskottavan? Sekö, että olette sattumalta syntyneet kulttuuriin, jonka valtauskonnossa juuri tätä luomiskertomusta opetetaan?