>

Näin tosiaan virheellisesti luultiin vielä joskus 1900-luvun alkupuolella kun oppimispsykologiasta ja ainedidaktiikasta ei ollut tietoakaan. Toivottavasti kukaan ei enää nykypäivänä tosissaan ole tuota mieltä...

Ei opetus ole tiedon kaatamista oppijan päähän. Oppija konstruoi ihan itse tiedon kun opettaja luo siihen otolliset olosuhteet. Ei opettajan työ ole tuoda tietoa tarjottimella oppilaan eteen vaan käynnistää ja ylläpitää tuota konstruktiivista prosessia.

Kun opettaja suunnittelee tuntia, ei siinä kauheasti opetettavaa sisältöä tarvitse pohtia. Vaan sitä, miten opetetaan. Miten luoda sellainen tapahtumaketju, joka johtaa uuden käsitteen sisäistämiseen? Miten aikaansaada kognitiivisia konflikteja ja käsitteellisiä muutoksia, joihin koko oppiminen nykytietämyksen valossa perustuu? Miten eriyttää? Miten motivoida ja havainnollistaa? Miten välttää vaikkapa matematiikan oppimiseen liittyvä sellainen tyypillinen ongelma kuin tilannesidonnainen kognitio?

Toki aineenhallinta on oleellinen seikka, mutta sen puute ei todellakaan käytännössä ole oppimisprosessin pullonkaula. Kenellä tahansa opetettavan aineen aineopinnot yliopistossa suorittaneella on enemmän kuin riittävät aineenhallinnalliset taidot. Lisätaidoista ei ole yläkoulu- tai lukiotasolla juuri mitään hyötyä. Opettajan pedagogiset ja ainedidaktiset taidot ovat ne tärkeimmät.

"Huono opettaja kertoo, keskiverto opettaja kysyy, hyvä opettaja innoittaa"

Sitä innoittamista ei tehdä opetussisällön ulkopuolelle ylettyvällä aineenhallinnalla vaan didaktisin keinoin.
42 / 81