>

Ei yleisesti, mutta alkeellisen solukehittymän kannalta on aivan yhdentekevää "murhataanko" se vai jätetäänkö se heitteille. Emme voi arvioida tapahtuman moraalittomuutta sen perusteella, millaisia tuntemuksia se kohteelleen aiheuttaa, jos kohde ei ylipäätään tunne tai ajattele mitään.
Pikaisen vilkaisun perusteella näyttää olevan kyse vanhasta "neronleimauksesta" valmistaa vedestä vettä ja varastaa jostain tämän prosessin välivaiheesta energiaa. Nyt uutuutena on tosin ajateltu tehdä myös hiilidioksidista hiilidioksidia. Jo 7-luokkalainen tietää, ettei homma toimi noin.

On erittäin harhaanjohtavaa, että toimittaja kutsuu tuota prosessia "polttoaineen valmistukseksi". Normaalisti polttoaineen valmistuksen perusperiaate on se, että polttoaineen valmistamiseen kuluu huomattavasti vähemmän energiaa mitä sen polttamisesta myöhemmin saadaan irti. Uutisen esittelemässä tapauksessa tilanne on päinvastoin: Polttoaineen valmistukseen kuluu enemmän energiaa, mitä sen polttamisesta tullaan saamaan.

En siis puhuisi polttoaineen valmistuksesta vaan ennemminkin sähkön varastoimisesta kemialliseksi energiaksi huonolla hyötysuhteella.

Kun palamistuotteesta (vesi tai hiilidioksidi) tehdään lähtötuote (vety tai hiili) ja se poltetaan taas uudelleen (vedeksi tai hiilidioksidiksi) niin jokainen kotikemisti voi siitä laskea, paljonko tästä reaktiosarjasta voidaan saada hyötyenergiaa. Lähtö- ja lopputuote kun ovat aivan samat, niin reaktioentalpia on silloin nolla. Kuitenkin tuossa prosessissa esim. veden elektrolyysi ei tapahdu 100% hyötysuhteella, joten energiaa menee todellisuudessa hukkaan.

Oleellinen kysymys on se, että mistä se kaikki tähän prosessiin vaadittava sähkö aiotaan loihtia? Vastaus on tietenkin se, että homma suoritettaisiin jollain ydinkäyttöisellä aluksella. Seuraavaksi voitaisiinkin kysyä, että mikä järki on varastoida ydinsähköä huonolla hyötysuhteella kemialliseen muotoon ja jaella tätä tankkausta vaativille laivoille? Eikö olisi järkevämpää laittaa niihinkin suoraan ydinreaktorit?