Vapaa kuvaus

Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Ammatti: Muu Ase tai siviilipalvelus: panssarijääkäri

Aloituksia

14

Kommenttia

5539

  1. "Pieni semanttinen välihuomautus: käyttäessäni nykytaiteesta sanaa vieras, en tarkoittanut, etteikö se olisi tuttua. Käytin sitä merkityksessä, että jokin tuntuu vieraalta, ei sellaiselta, joka kuuluu minun maailmaani. Nämä kielen nyanssit ovat joskus moniselitteisiä, jopa harhaanjohtavia."

    Tajusin toki mitä tarkoitit, mutta näin tilaisuuden leikitellä sanan "vieras" eri vivahde-eroilla koettaen saada aikaan nasevan vastauksen.

    Tarkoitukseni ei ollut väittää että juuri sinä olisit sitä mieltä, että taiteessa ei ole hyvää tai huonoa, vaan viittasin siihen että sellainen mielipide ylipäätänsä on olemassa. (Ymmärrän, että sellaisen käsityksen saattaa tekstistäni saada.)

    Käyttämäni ilmaus "raivostunut" on ehkä huono, koska siitä huomautellaan. Näin ollen korjaan: "olen harmistunut".

    "Mitä "oikeaan" ja "väärään" taiteessa tulee, minun tietääkseni kuvataiteissa ei ole sellaisia normeja tai laatuluokituksia, joiden perusteella voidaan osoittaa taidesuuntaus tai taideteos oikeaksi tai vääräksi (lukuun ottamatta tietysti puhuttaessa taideväärennöksistä). Sinulla ilmeisesti tällainen tieto on, joten ystävällisesti varmaan kerrot, mistä minäkin löytäisin tuon ohjeiston ylösrakennuksekseni."

    Yksinkertaista, olen jo aimmin huomauttanut, että sana "taide" tulee sanasta "taito". Tästähän voi päätellä, että teos, joka on taidolla tehty on "oikeaa" taidetta ja mikä on tehty menetelmin, mitkä eivät sitä vaadi, on "väärää" taidetta. Siinä yksi aika hyvä ohjeistus. Huono puoli siinä kyllä on se, että voi alkaa saivarrella siitä, missä kulkee taitavuuden raja. Oikeastaan voisi sanoa, että mitä suuremmalla taidolla teos on tehty, sitä "oikeampaa" taidetta se on. Esim. Mondrianin kompositioiden maalaaminen ei vaadi läheskään yhtä paljon taitoa kuin Leonardon maaluksien toteuttaminen, näin ollen Leonardon maalaukset ovat "oikeita" maaluksia, Mondrianin taas eivät.
  2. Totta, Kiinalla on uskomattoman pitkät ja upeat perinteet taiteessa. Nyt kun pahin sorto siellä on lakannut, olisi taiteilijoilla ollut mitä parhain mahdollisuus jatkaa perinteitä, mutta ei. Perinteethän ovat ikäviä ja kahlitsevia, eihän niistä ole mihinkään muuhun kuin rajoittamaan luovuutta. Sen sijaan länsimaissa osataan tehdä kivaa taidetta, jota tehdessä ei tarvitse välittää minkäänlaisista säännöistä. Ja kun lisää työhön jonkin vanhan taiteen elementin, sanotaan vaikka lohikäärmeen (klisee, myönnän), niin teoksen voi sanoa "siirtävän Kiinalaisen maalaustaiteen uudelle vuosituhannelle". Ja pah! Vain länsimaisen kulttuurissa on keksitty väittää ei-esittävää tai täysin säännötöntä taidetta taiteeksi. Nykykiinalaiset maalarit ovat siis omaksuneet länsimaalaisen ajatustavan. Toki on niitä, jotka tekevät oikeasti sellaista taidetta, minkä voi sanoa jatkavan kiinalaisia perinteitä, mutta he ovat varmaan mielestäsi paikoilleen jämähtäneitä.
    En minä halveksi oikeaa kiinalaista taidetta, vaan sitä epäitsenäistä jäljittelyä, jota väitetään kiinalaiseksi taiteeksi.

    En sanoisi että venäläiset taiteilijat matkivat Länsi-Euroopan/Pohjois-Amerikan taidetta, sillä Venäläiset osallistuivat taiteen rappioittamiseen itsenäisesti jo ennen vallankumousta, siis samanaikaisesti lännen kanssa. Sitä paitsi neuvostovallan alkuosina kehitys jatkui samaan suuntaan, art deco oli 20-luvulla Neuvostoliiton kannattama taidesuunta. Niinpä nykyvenäläiset taiteilijat eivät matki länttä, vaan heidän voi kyllä sanoa jatkavan omaa, joskin aivan hirveää, perinnettä.

    Lopuksi vielä kysyn: miten muka diktatuurisen vallan tukema taide ei voi olla kunnon taidetta? Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, jos pystyy tekemään teoksen, joka ei noudata minkäänlaisia sääntöjä. Sen sijaan jos onnistuu luomaan taidetta sääntöjen rajoittamana, se todistaa taidoista. Olihan Eurooppalainenkin taide pitkään sääntöjen ja rajoitusten kahlitsema, mutta ei se selvästikkään haitannut taiteilijoiden työskentelyä. Samoista vanhoista aiheista (esim. ristiinnaulitseminen, noli me tangere, Perseus ja Andromeda yms.) pystyttiin luomaan yhä uusia tulkintoja. Lisäksi kehitettiin uusia aihepiirejä, esim asetelma- ja maisemamaalaus 1600-luvulla. Ylipäätänsä taide kehittyi jatkuvasti. Kaikki tämä säännöistä, tilaajien ehdoista ja perinteistä huolimatta.
  3. sekaannustani
  4. Museoviraston olisi pitänyt estää taidolla palautetun keskiaikaisen ympäristön muuttaminen nykyaikaiseksi kirkoksi, joka ei ole tavallisuudesta poikkeava, tuota samaa nyky"taidetta" nyt on kaikki uudenmat kirkonkuvatukset täynnä. Pitikö ihan välttämatta mennä maalaamaan sellaisia yhteen niistä harvoista säilyneistä keskiaikaisista rakennuksista, joita suomessa on jäljellä. Mitä seuraavaksi? Varmaan Taivassalon, Hattulan ja Lohjan kivikirkkojen kalkkimaalaukset korvataan uusilla akryyliväriteoksilla, joita kuvaillaan: "maalaukset käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua vanhan tilan sekä katsojen välillä" tai muilla nykytaiteilijoiden käyttämillä terminologian kukkasilla.
    Vaikka maalauksista oli päättämässä koko seurakunta, niin epäilen, että jos joku kehtasikin olla niin ahdaskatseinen, että uskalsi moittia tilattavia maalauksia, niin projektissa mukana olleet asiantuntijat raivoistuivat ja haukkuivat kuinka hän on taidemaussaan jämähtänyt 1800-luvulle. Ja näin vaiensivat kaikki mielipiteet jotka olivat vastoin taiteilijoiden visioita.
    Kirjoitit: "Itselläsi ei ole mitää lähellekään vastaavaa esittää". Eli siis jos en ole taiteilija, en voi arvostella muiden teoksia, niinkö? Ja jos olisin taiteilija ja lausuisin samat arvostelut, olisin vain kateellinen. Sitäpaitsi päätteleit heti arvosteluistani, että minulla ei ole mitään näytettävää, mistä voit tietää?
    Ja lopuksi: kyllä, sain aivan valtaisat kicksit kun pääsin purkamaan mieltäni ja ilmaisemaan sen mielipiteen, mihin hyvin moni ihminen yhtyy