Vapaa kuvaus

Ja mitaan ette voi... Suosikkibändit/artistit: I´like Chopin. Suosikkileffat: Raid on hyvä. Yleensäkin kotimainen tuotanto. Lempikirjat: Päätalon Iijoki-sarja, yleensäkin kotimainen kirjallisuus Vapaa-aikanani: marjastus, sienestys ja muutenkin koiran kanssa metsissä samoilu. Parasta on, kun koiran kanssa lyödään metsässä persaus kannonokkaan, istutaan hiljaa ja ihmetellään luonnon ihmeellisyyksiä Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Talousrikokset Katson tv:stä mieluiten: Uutiset Kotieläimet: Neitokakadupariskunta Ansa ja Tauno, sekä bordercollie Teppo ja tietty se Matti (Matti on mun sponsori). En pidä: Kieroista ihmisistä. Etenkään en sellaisista, jotka uunottavat/huijaavat muita saadakseen itselleen taloudellista hyötyä. Parhaat matkakohteet: Pohjois-Norja ja Suomen lappi (käsivarsi). Ruoka & juoma: Leivitetty, mediumiksi paistettu kokolihapihvi ja maito. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

176

Kommenttia

10454

  1. Sitten, kun se oikeus tekee sen "ei niin kiva hihhuleille" - päätöksen, niin ei sekään kelpaa winkkarilaisille. He urputtavat edelleen sitä, että viran omais rikolliset, pankit ja raha suvut ovat junailleet tuomion.

    Ja mitaan ette voi...
  2. Minä lohdutuan sua ihan omalla nimelläni. Kaikkea voi sattua ja kaikkeen ei voi varautua.

    Meille kävi tälleen. Tää nyt ei ole mikään purujuttu, mutta kaikkea voi sattua ja se ei todellakaan ole koiran tai omistajan/ulkoiluttajan vika. Olin pari viikkoa sitten koirani kanssa metsässä harjoittelemassa jälkeä. Se on sellanen junnu ja kova menijä. Siltä pitää ennen harjoituksen aloitusta juoksuttaa kunnolla, että siltä saa enemmän puhdin pois. Se, kun ei vielä jaksa keskittyä tehtäviin, jos sillä on höökä päällä. Meillä on sellanen metsäpolku, missä päästän sen vapaaksi. Se painaa tuulispäänä ison harjun harjalle. Se kääntyy siellä katsoman, jota missä se mamma luuraa. Annan sille alhaalla käsillä käskyn, että sen pitää palata takaisin. Se juoksee tuota rumbaa (ylös...alas) jonkun aikaa.

    Annoin alhaalta käskyn palata. Sehän palasi ja tuli yhtenä tuulispäänä polkua pitkin alas. Olen opettanut sen pysähtymään eteeni ja sen se on aina tehnytkin. Polku oli liukas sateen jäljiltä. Kattelin sen lähestymistä ja hokasin, että ei perkele se pysähdy vaan tulee päin. Hyppäsin polun sivuun, mutta niin teki koirakin. Ihan hyvä väistö, mutta ikäväksemme väistettiin toisiamme samalle puolelle polkua. Huonostihan siinä kävi. 22 kg tulla rysähti noin 20-30 km tuntinopeudella sivulta mun polvitaipeeseeni ja tunsin, kun jossakin rusahti. Polven sisäsyrjän nivelsiteet siinä multa meni. Koiralle, kumiluuta kun tuntuu olevan ei käynyt mitään. Nyt sitä ollaan koipi metallilla tuettuna vielä ainakin noin neljä viikkoa ja töistä pois kait ensivuoden puolelle asti. Kuten huomaat, että kaikkea voi sattua ja se todellakaan ei ole koiran vika.

    Nyt jotkut älykääpiöt sanoo, että se koira isotteli mulle, koska et ole sen johtaja. Ja että se ilmaisi tuolla käytöksellään (juoksemalla päin), että olet laumassa sen alapuolella ja se johtaa sua. Ei pidä paikkaansa. Se oli puhdas tapaturma, jolle ei koira, enkä minä voinut mitään. Jälkiviisaana voisin todeta, että jos mä olisin jäänyt seisomaan siihen polulle, niin koiran väistö olisi onnistunut. Se kaikki oli kiinni sekunnin sadasosista ja sellaiseen reagointiin ei edes koira pysty.

    Tsemppiä sulle ja koiralle. Kuten mulle lääkärikin sanoi, että jos ei koskaan mitään muuta tee, kuin makaa sohvalla, niin koskaan ei mitään satu, mutta onko se silloin ihmisarvoista elämää.
  3. Unohdin sanoa, että teen historiaa. Aion kuntoutua tästä kaikesta alle hoitotavoitteen.

    Toi mun sponsorini sanoo nykyään, että "lähetään ulkoiluttamaan mammaa". Se tarkoittaa sitä, että koiran täytyy olla nätisti ja kävellä vierellä. Huomenna aloitan treenit. Laitan reppuun päivän ruuat ja lähetään maastoon. Se mikä ennen tehtiin 10 minuutissa, menee nyt noin 10 tuntia.

    Ainaskin hanskat laitan käteen ihan siitä syystä, ettei mun kynnet mee poikki.

    Ja mitaan ette voi...