Vapaa kuvaus

Hei. Ollaan ihmisiksi.

Aloituksia

47

Kommenttia

3017

  1. >>Noh, mistäs sitten arvelet kiellon ilmaantuneen raamattuun?
  2. Vanhempani eivät olleet erityisen uskonnollisia, mutta kuuluivat kirkkoon.

    Minut kastettiin vauvana, mitä pidän hienoisena vääryytenä vaikka sinänsähän kyseisellä taikamenolla ei ole mitään merkitystä.

    Leikki-ikäisenä uskoin lähes kaiken, mitä minulle uskoteltiin jumalineen ja joulupukkeineen. Kansakoulun ensimmäisinä vuosina uskonto oli mieliaineeni, siinä kun kerrottiin kivoja tarinoita menneiltä ajoilta. Kun sitten aloimme opetella historiaa, huomasin että kivat tarinat voivat olla myös tosia ja uskonto ei enää jaksanut juuri kinnostaa.

    Taisin olla siinä kuuden tai seitsemän vanha kun jumaltarujen selvästi mahdottomat asiat ja ihmeet alkoivat kummastuttaa minua. Mielessäni rinnastin ne satuihin, jotka tapahtuivat kaukaisissa maissa ja kaukana menneisyydessä. Järkeilin, että ennenvanhaan saattoi tapahtua asioita, joita nykyisyydessä ei enää tapahdu.

    Eipä mennyt enää kauan, kun tulin siihen päätelmään, että raamatun kertomukset ovat pötyä ja oikea jumaluus on jotain muuta. Lisäksi kirkon rooli alkoi arveluttaa. Selvästikkin kirkko oli ominut jumaluuden itselleen ja teki sen kanssa bisnestä. Lisäksi kirkko opetti selvästi ristiriitaista ja todellisuudelle vierasta uskoa.

    Kävin rippikoulun ja kohta sen jälkeen erosin vanhempieni luvalla kirkosta.

    Jumalasiat kiinnostivat kuitenkin ja tutkiskelin muita uskontoja ja yritin itsekkin mietiskellä jumaluuden mahdollista olemusta. Lopulta tulin siihen tulokseen, ettei mitään jumalia ole olemassakaan.

    Ensimmäinen puolisoni halusi kirkkohäät ja liityin hetkeksi takaisin kirkkoon. Erosin tietenkin välittömästi uudelleen. Siis kirkosta. Sitä naista jaksoin katsella hieman pitempään.
  3. Jokaiselle, joka on vähääkään tutustunut muihinkin uskontoihin kuin pelkästään kristinuskoihin, on selvää että jokaisessa uskkontokunnassa on ihmisiä, jotka uskovat täysillä jumaliinsa. Heille kyse ei ole pelkästään jostain taipumuksesta uskonnollisuuteen, vaan jopa pelottavan suuresta varmuudesta juuri heidän jumaliensa olemassaolosta. Ns. aidosta uskosta.

    Täten kristinuskoisten ja muiden uskojien uskominen on täysin samanarvoista ja samanlaista. On itsensä pettämistä, jos asettaa oman jumalkäsityksensä erityisasemaan ja väkeksyä muiden täysin vastaavan käsityksen merkitystä.

    Hyviä esimerkkejä uskon voimasta on muslimien (tosin älyttömät) itsemurhaiskut, äärijuutalaisten ja kristinuskojen äärilahkojen oman elämänsä rajoittaminen kummilla säännöillä, hinduaskeetikkojen itsensäpiinaaminen, buddhalaisten innostus luostarielämään jne.

    Koska on helposti ja selvästi havaittavissa, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia, on naurettavaa ajatella, että omasta näkökannasta katsoen väärät uskonnot olisivat esimerkiksi paholaisen harhautusta. Miten kaikki intialaiset höyrähtävätkin juuri paholaisen hinduharhautukseen, kaikki juutalaiset jahve-juoneen, muslimit islam-petkutukseen ja kaakkoisaasialaiset buddhaväärennökseen.

    Entäs miten eri kristinuskot ovat suosittuja eri maantieteellisillä alueilla. Eikö sama pyhä henki annakkaan heille samoja ohjeita? Miten välimerenmaissa ihmiset hairahtuvat paholaisen katolilaisjuoneen, mutta kukaan ei lotkauta korvaansakkaan ortodoksipetokseen? Kummallista, että eri kansat tuntuvat olevan immuuneja toisten kansojen väärille uskoille. Miten lähes koko väestö lankeaa samaan vipuun?

    Vastaus on taas kerran yksinkertainen: Uskonnot saavat alkunsa joidenkin ihmisten psykologisista tarpeista ja niiden yksityiskohdat periytyvät ympäristöstä.
  4. Kysehän on mielipiteestä.

    Henkilö on jotain mieltä jostakin asiasta. Sitä kutsutaan henkilön mielipiteeksi.

    Toisin sanoen jos joku on sitä mieltä, että kommarit pitää hirttää, niis se on kyseisen henkilön ihan oikea mielipide, vaikkakin ahdasmielinen ja tavallisten ihmisten mielestä siinä esitetty menettelytapa on vääryys.

    Henkilön mielipide kuvastaa sitä. mitä mieltä kyseinen henkilö on jostakin asiasta. Silloin mielipide on mahdollisesta julmuudestaan, ahdasmielisyydestään ja moraalittomuudestaan huolimatta kyseisen henkilön oikea (siis henkilön sieluntilaa todenmukaisesti kuvaileva) mielipide. Se, onko mielipiteellä mitään tekemistä todellisuuden kanssa, onkin sitten toinen kysymys.

    Päivin mielipide homoista, kuten hänen mielipiteensä muutamasta muustakin asiasta eivät siis tulleet minulle yllätyksenä, enkä myöskään ole hänen kanssaan samaa mieltä.
  5. Voiko uskoa, ilman että joku on uskotellut jotakin? Sanoisin, että ei voi. Uskoja on saanut vaikutteita aina joiltakin ja jossain muodossa. Syntyessään ihmisellä ei ole mitään tietoja eikä edes vielä ennakkoluuloja. Voi olla että kyseiset vaikutteet on luettu kirjasta, ne on voitu saada kuuntelemalla, katselemalla tai jopa joltain pään sisässä asustavalta henkiolennolta (eli omalta mielikuvitukselta/alitajunnalta), joka on yhdistellyt ja muokannut omaksuttuja asioita. Seikan huomaa jo siitäkin, että uskonnon valinta johtuu lähes 100 % siitä kulttuuriympäristöstä, jossa ihminen kasvaa. Muslimimaissa ihmiset hurahtavat islamiin, kristittyjen piirissä kristinuskoihin ja hindujen parissa hindulaisuuteen. Ihmisellä on siis selvästi taipumus uskoa yliluonnolliseen, mutta yliluonnollisen ominaisuudet riippuvat ympäristön käsityksistä ei jumalien olemassaolosta tai toimenpiteistä. Uskovaisen kannattaisikin miettiä sitä, miten muslimi on täysin varma oikeassaolostaan samoin kuin kaikkien muidenkin uskontojen tosiuskovat. Miksei kristinuskojen jumalat ole siellä suosiossaan? Mikäli kyseessä olisi se paljon mainostettu paholaisen juoni, niin saatanan metkuihin lankeaisi siihen otollisia henkilöitä siellä täällä tasaisesti ympäri maapalloa. Nyt taasen jo kartasta voidaan havaita, että tietyillä alueilla kaikki uskovat samalla lailla. Sekä fiksut että tyhmät ja herkkäuskoiset kuten lapsenmielisetkin hairahtuvat kaikki samalla lailla. Kyse on siis kulttuurista ja perinnäistavoista; ei jumalista tai paholaisista. Verrattuna kristinuskoihin heidän uskonsa on aivan samanlaista. Yhtä voimakasta ja heille itselleen yhtä totta. Kuinka siis juuri sen kulttuuriympäristön jumalkäsitys, jossa itse on kasvanut olisi se ainoa oikea ja muita parempi? Ei se olekkaan. Se on täysin samanarvoinen ja pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta samanlainen. Miksi sitten ihmiset eivät avaa silmiään ja katsele tätä maailmaamme sellaisena kuin se todella on? Miksi ihmisten pitää roikkua uskomuksissa, jotka perustuvat itsepetokseen ja ympäristön ilmiöiden virheelliseen tulkintaan? Miksi, vaikka tietoa on todella helposti saatavissa, sekä maailmankaikkeudesta, uskontojen heppoisuudesta sekä niistä psykologisista ilmiöistä, jotka aiheuttavat itse uskomisen? Luullakseni sekin ilmiö on luonnollinen ja selitettävissä psykologialla. Syynä on useinmiten pelko. Sitä pelkoa osataan vielä käyttää tehokkaasti hyväksi uskonnoissa, joissa ulkopuolisia ja uskonnostaan vapautuvia uhataan hirvittävällä rangaistuksella. Toinen syy saattaa olla lapsuudesta jäänyt tarve turvautua auktoriteetteihin. Ei uskalleta kasvaa aikuiseksi ja ottaa omaa tasavertaista paikkaa muiden ihmisten rinnalla, vaan halutaan turvautua johonkin suurenpaan, vaikkei sellaista olisi edes olemassa. Todellisuuden kohtaaminen on kuitenkin liian pelottavaa ja siksi omasta uskosta/harhasta halutaan pitää kynsin hampain kiinni. Silloin henkilö toimii itse omana paimenenaan ja piiskurinaan. Hän kauhistuu, jos joku uskaltaa olla erimieltä. Silloin ryhdytään helposti sortamaan niitä, jotka ajattelevat toisin ja etenkin niitä, jotka pyrkivät vapautumaan siitä henkilön varjelemasta uskosta. Kaikki varmaankin tietävät esimerkkejä sellaisista tapauksista. Uskosta poistujien vaino on vielä sitä kovempaa ja säälimättömämpää, mitä ankarammasta uskonlahkosta on kyse. Oletkos muuten jo huomannut miten tälläista yhteen pötköön kirjoitettua tajunnanvirtaa on aika työlästä lukea? Siksi varmaan ihmiset yleensä jaksottavat tekstinsä käyttämällä siinä kappalejakoa. Niin...Uskominenhan on sinänsä mielenkiintoinen ilmiö, mutta vaikka uskominen on todellista niin uskomisen kohteet eivät valitettavasti ole.