Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Ai no, kurkku unohtui.
  2. Lainaamasi teksti erään palstakirjoittajan kommentista ja vihjaamalla että olisi kyse jostain salaliittoteorian uhriksi joutumisesta... Pöh.

    Olen lukenut kyseisen kommentin kokonaan, eikä siinä ole salaliittoteorian edistämisen aineksia. Olet saattanut erehtyä lukemaan sen pikaistuksissasi. Vielä enempi minua suivaannuttaa se, että tässä yhteydessä aletaan keskustelemaan paranoidisesta ilmiöstä. Tai toivon että erehdyn, että olisit erehtynyt vihjata ko kommentin kirjoittaa siihen suuntaan.

    Se taas on totta, että usealla nimimerkillä/anonyymin esittäjällä on sama tausta. Ja jotka keskustelevat/kommentoivat itselleenkin siinä sivussa. Yleensä tätä tekniikkaa käytetään tarkoituksena ahdistaa tiettyä kirjoittajaa nurkkaan. Tätä on ollut vuosikausia, on edelleenkiin, eikä se näytä lähitulevaisuudessa loppuvan. Eli lainaamasi kommentin asiayhteydessä on hyvinkin perää. Ja olen keskustellut dissosaatiohäiriöistä aikoinaan palstaajan kanssa, joka on toiminut kyseiselläkin tavalla, eli tavallaan kommentin esittäjä ei ollut väärässä asiassa. Mutta aina ei ole kyse dissosaatiohäiriöstä.

    Ei ole helppoa aina tietää mitä kirjoituksiin sisältyy. Mikä on vihamielistä, ystävällismielistä, spontaania, leikinlaskua, hyvän- tai pahantahtoista provokaatiota, -trollausta jne. Mutta on myös kirjoittajia, jotka yrittävät vaikuttaa palstalaisen ajatuksiin aiheuttaen hämmennystä. Hajoita ja hallitse-teknikkaa. Puhutaan myös kaaosteoriasta.

    Täällä keskustelijoiden taustalla vaikuttavat aina tunteet. Ja ne erilaiset tunteet nousevat pintaan tietynlaisesta ärsykkeestä. Minkä lumipalloefektin sen saakin aikaiseksi, on sitten sattumanvaraista.
  3. Oli niin tai näin, mutta toistensa kurkuissa tänään(-kin) enemmistönä tuntuvat olevan miesoletetut.
  4. Öö, sori en ole ihan täysin kärryillä mihin viittaat, Dissen tai muiden agendaan tms.

    Yksi tuosta nyt ilmeisesti sateenkaariperheiden hyväksymisestä taitaa olla puhe? No, miksi se hyväksyntä on hyvä asia (itse käyttäisin nyt enempi sanaa tietoisuuteen saattaminen) että perheitä on erilaisia. Tämä tietysti siksi, että lapsetkin ymmärtävät sen, että muilla lapsilla saattaa olla erilainen perhe kuin se omansa. Eikä se ole kumma juttu, tai ainakaan syy kiusata tai hylätä tätä lasta. Joka mielestäni menee hyväksyttävälle linjalle.

    Versus siihen kun kautta aikojen olemme estäneet, pelänneet, kammoksuneet ja vähätelleet kaikkea erilaista, mihin emme ole aiemmin tottuneet. Tämän esimerkin ovat omaksuneet aikuiset ja siirtäneet sen sitten lapsiinsa. Oli puhe uskonnosta, politiikasta, sukupuolirooleista, taloudellisesta tilanteesta, taustasta, ihonväristä jne.. jne... Ja säälimättömästi kiusanneet lapsia vain sen vuoksi, että ovat erilaisia ja etteivät he sille omalle taustalleen mitään voi, typerät aikuisethan heidät tähän maailmaan synnytti.

    Lasten seksualisointi aikuisten taholta on taas rikollista toimintaa, kriminalisoitu ainakin useimmissa maissa. En usko, että tälle hyväksyntää päiväkoteihin ja koululaitoksiin olisi tulossa. Eikä ole tarpeenkaan. Seksi on aikuisten hommaa ja aikuisten välistä, lapset jos keskenään opettelevat jotain on eria asia ja kuuluu kehitykseen, ei siinä sen kummempaa. Siinä mielessä Disse ei mielestäni ole yliampunut jeesustelullaan. Palstalla viljelty lapsiin kohdistunut seksuaalisuus vaikuttaa aikuisten taholta suunnatulta. Ja tämä kriminalisointi on jokaisen aikuisen tajuttava, oli hänen taustansa mikä tahansa.