elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Mun mielestä TT on YB:n kanssa luotetuimpia palstakirjoittajia ever koskaan. Ja olen ollut itte aika pitkällä marssilla jo.
Jos tulen joskus Varsinais-Suomeen, niin tehdäänkö Typsy joskus treffit?
Vai asuitko sittenkin pk-seudulla? Ei tarvii kertoa, mutta siellähän majailen kuitenkin kuukausittain - Gattiksessa on tyyliä. En tiijä miten on tun palstapsykologin viran kanssa, mutta tykkään ihan hurjana tuosta kuvasta. Ja jutuista. Tekisi mieli rutisella ja mutistella sitä yhtenään. Sama vika kettukaverin kanssa. Missähän sekin luuraa? Tarkoitan siis Palstakamua. Mulla on ikävä sitä koinsyömää rakkia.
- Saatanan itserakas ja -tyytyväinen heroidisti :-D
Pölkkypää, mutta niin rakastettava :-D - Sä ymmärrät tän keittiökeissin, jeps :)
Meillon sille aika ehdoton rauha että antaa toisen tehdä omalla tavallaan mitä onkaan tekemässä. Autetaan toki toisiamme jos tarvitaan, mut ei puututa siihen pääkokin juttuun. Joskushan me saatetaan tehdä hiki hatussa kahdeksankin ruokajuttua samalla. Joo, elä kysy mitä tai keitä me ollaan, mutta meillä on rakas ja iso suku :)
Yksi asia muuten. Huomasin tuossa, että olette Dissen kanssa jotenkin sielultaan samanlaisia. Mä diggaan Dissestä ihan simona. Mutta se johtuu monista jutuista. Välillä morkkaankin, myös yksityisesti, mutta mun brother hän on aina. Ehkä sinäkin?
Ja mitä muihin tulee, mä diggaan ihan hullu puurosta monia Ihmisiä täällä. En kaikille edes sitä kerrokaan. Mutta nyt olisi sopiva hetki sanoa vaikkapa Linukalle terveisiä :) - Kävi hetken mielessä että kirjoitan ihan sopivan häijyn analyysin itselleni :-D
Ei vaan pää toimi.
Etkö koskaan ole miettinyt mitä muuta olet siellä keittiössä saanut aikaiseksi? Unelmia, keksintöjä, ideoita, yhteenvetoja..... what ever..
Musta on kiva pulista kun tehdään ruokaa yhdessä. Ajatukset lentelee aika päättömästi, kaksi narskua kun ollaan. Mutta toisinaan on aika kiva vaan ajatella omia ajatuksia. - Kenet miun pitäisi pelastaa? :-D
En usko että sellaiseen pystyisin, tai olisi edes tarvettakaan. - Ylsin peräti keskivertosuoritukseen. No ei tullut kuitenkaan sitä keittiönarsistia tai mikä lie mistä Jasu kanssa ylempänä manailitte.
Aasinsiltana tälle miksi ollaan niin heikkoja psykologeja kai se on se, kun valitsemme joka tiedostettuina tai tiedostamatta puolemme. Puhujahan haluaa useimmiten, mieluiten sen kuuntelijan, ehkei välttis neuvoja ollenkaan.
Ja mitä palstapsykologeihin tulee, niin antakaamme vain sen oman elämän ja -kokemuksen kaikua, sieltä omasta keittiöstähän ne "viisaudet" tulevat. :) - Olen syönyt mahdottoman hyvää korvasienikastiketta, mutta itse en uskalla laittaa. Sienen tunnistan kyllä varmasti, mutta se käsittely....
Nyt kun ei ole kuivattuna herkkusieniä eikä kanttarelleja, niin ostetaan viljeltyjä herkkusieniä. Ihan jees niistä saa. Tosin puoliso useimmin värkkää kuin minä.
Peuran jauhelihaa noin 700 gr, 2 Isoa porkkaraastetta, 2 isoa sipulisilppua, kananmunat 3, mausteet (ainakin provencea oli), 200C 40 min. Laiskempi tekee levyksi ja leikkaa pihveiksi :) Miksi porkkana, niin se mehevöittää tuon kuivahkon lihan, mikä siitä yleensä tulee. Ei siinä edes lisänesteitä ollut. - Ettäkö baariin etsimään lapsilleen äitiä tai isiä? 😬
- Varsinainen lounas kutistui kanaceacesarpatongiksi ja kolmen desin kahviksi. Pitkässä ajossa nääs.
Myöhäiseksi päivälliseksi on luvassa peurasipuliporkkanapihviä perunoilla ja h-sienikastikkeella.
Oon kyllä kadehtevaa sorttia noista sun haukiruuistasi. Itte en tykkää käsitellä haukea enkä ole kalassakaan päässyt vuosiin käymään. Kalaa ostan sesongista ja tarjonnasta. - Ei ole itselläni kokemuksia. Joku tuttu pari on käynyt useinkin joillain ns lukijamatkoilla, mutta räätälöineet siihen puoli-tai täyshoito tms. Olleet tyytyväisiä.
Mun kriittinen silmä saattaisi katsoa tarjousta useammankin kertaa Anja löytyykö siitä tietoa muualta. Siksi vaan jos ei sitten ole varautunut reippaalla rahakassalla tms ettei harmita reissun päällä.
Äkkilähtöjä on tullut otettuja useinkin ihan hyvällä kombilla. Mutta silloin on varautunut siihenkin että huippulaatua ei kannata odottaa. Ja se, mitä sillä lomalla haluaa, katsella, kierrellä, makoilla, syödä vai juoda.
Sen neuvon annan, ettei joihinkin eksoottisiin kohteisiin kannata lähteä ilman paksua tippisäkkiä. Vaikka miten olisi kaikki maksettu, jotkut ei eväänsä liikuta ellet tippaa joka erillistä juomaa, ruokaa, servettiä jne. - Tämä oli rankka. Ihmettelen mistä helvetistiä saitte voimavaranne?
Useimmat uupuu toisiinsa totaalisesti toisiinsa. Ja itseensä - ollakseen läsnä, tarvittavilla.
Toisilla auttaa aiemmat kokemukset, mutta kun te olette olleet vielä kovin nuoria - ehkä sitten kestävä psyyke? - Juu kyllä. Mä kerron . Hyvää yötä Diksu :)
- Oikeastaan en pysty sitä hyödyntämään juurikaan tekemättömissä hommissa, ehkä joissain tosi kevyissä. Onhan niitä kaikenlaista. Kaapit mm pursuu tavaraa.
Tottahan mua vähän harmittaa, mutta onneksi tuo toinen sai luvan mm pihatöihin. - No parisuhdehan on suhteellisten vastuulla. Myös sen hoito. Jos se vaatii kasvuvoimaa, on heidän itsensä velvollisuus pohtia, miten.
Toisaalta jotkut hyötyvät parisuhdeterapiasta. Useimmat vain menevät liian myöhään . - Hah! Juu kelpaahan se. Vaikka olenkin ihan eri mieltä asiasta.
Samaistumaan en kykene. Ei nimittäin saa ponnistella. - Joo ne mun tunnit eivät ole myytävänä. Eikä mulla oikeastaan ole palkkaankaan varaa.
Jään kohtapuoliin pitkäksi aikaa sairasvapaalle. Sitkun... - Yhteisellä palstalaisten päätöksellä nimitämme sinua edelleenkin trolliksi.
Oletko kiltti vai tuhma peikko vai muuten vain mörkö? - Itse asiassa vaadin toisilta aika paljon. Ja itseltänikin.
Nyt kun olen kasvanut hieman suvaitsevaampaan ja boheemimpaan muotooni, niin koen vain syyllisyyttä.
Tiedän olevani typerys.
Mun pitäisi aina syyllistyyshekuman iskiessä etsiä se sun viesti, missä äksyilit kaikista velvollisuuksistasi. - Oleellista olisi nyt tietää kuka on *mua* ja *se yks*