Ja vielä nopeaakin, arki kun tuppaa vähän kaikilla olemaan hektistä milloin mistäkin syystä, lapset hyvänä esimerkkinä. Mutta ajatelkaa, että 13 minuuttia kahdesti päivässä riittää rakkauteen. Helppoa, eikö vain?
Ensin jutellaan tärkeitä ja syvällisiä, sitten voikin siirtyä lääppimis- ja pusulinjalle, lopuksi nopea pikapano. Ja sitten se on siinä, todella helppoa.
Tai ainakin teoriassa, mutta hyviä ajatuksia tuosta löytyy, myös tuo 2x13min/päivä -sääntö. Ja se todellakin on helppoa.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009535372.html
Kyllähän se on fakta, että parisuhteen hoitaminen on jumalattoman helppoa
79
193
Vastaukset
- Anonyymi
No jopas onkin. Mekkoinen ihme, etteivät tätä ohjetta tiedota YLEn uutisissa.
- Anonyymi
"melkoinen"
- Anonyymi
Silloin helppoa jos mies ja nainen eivä ikinä ole yhtä aikaa asunnossa paikalla, eli vara ajat vuorotellen aina käytää asuntoa.
Luulin hetken, että artikkeli oli mun kirjoittamani. Ei ollut, mutta allekirjoitan tämän.
a) kokemuksesta
b) myös vastakkaisesta kokemuksesta
Tähän oleellisena liittyy kunniotus toista kohtaan. Rakkaus tulee kuin itsestään kaupan päälle.
En ole koskaan elämässäni esimerkiksi keskustellut niin paljon kuin puolsioni kanssa. Ja meillä on myös läheisyyttä. Se on ihan helvetin tärkeä elementti meille.Lisään tähän sellaisen huomion että mua suorastaan vituttaa miten tolloja pariskunnat voivat olla. Haukutaan edestä ja takaa, oletetaan toisen muuttuvan omaksi muovailunukeksi ja muuta älyttömyyttä. Nämä ihmiset eivät edes ole ansainneet parisuhdetta.
elisakettu kirjoitti:
Lisään tähän sellaisen huomion että mua suorastaan vituttaa miten tolloja pariskunnat voivat olla. Haukutaan edestä ja takaa, oletetaan toisen muuttuvan omaksi muovailunukeksi ja muuta älyttömyyttä. Nämä ihmiset eivät edes ole ansainneet parisuhdetta.
Hyvä, että koet tuon 26 min/vrk paljoksi. Ilmeisesti... 😊
Disseisback kirjoitti:
Hyvä, että koet tuon 26 min/vrk paljoksi. Ilmeisesti... 😊
Höpsö:-D
Jätin huomioimatta tämän aikamääreen. Onhan sitä ajallisesti paljon enemmän.elisakettu kirjoitti:
Höpsö:-D
Jätin huomioimatta tämän aikamääreen. Onhan sitä ajallisesti paljon enemmän.Onko? Säkin osaat häärätä kaikkee... jos ymmärrän oikein, se on varmaan joku keskiarvo. 😊
Disseisback kirjoitti:
Onko? Säkin osaat häärätä kaikkee... jos ymmärrän oikein, se on varmaan joku keskiarvo. 😊
Oikeastaan, laitan vähemmän tärkeät asiat sivuun.
Pitää aina miettiä, mikä on oikeasti tärkeätä. Sä tiedät, mistä tämä osittain varmaan johtuu. Aikaahan ei ole loputtomasti.
Tätä ihmiset eivät tiedosta.
Jos me mennään pussipäässä manjana manjana, niin se parisuhde ei saa ravintoa silloin, kun se sitä tarvitsee. Tämän oivalsin tehneeni väärin ensimmäisen puolison kanssa. Olisiko hän sitten ollut vähemmän vittumainen ihminen? Ehkä, jos olisimme opetelleet myös keskustelemaan asioista peloitta.elisakettu kirjoitti:
Oikeastaan, laitan vähemmän tärkeät asiat sivuun.
Pitää aina miettiä, mikä on oikeasti tärkeätä. Sä tiedät, mistä tämä osittain varmaan johtuu. Aikaahan ei ole loputtomasti.
Tätä ihmiset eivät tiedosta.
Jos me mennään pussipäässä manjana manjana, niin se parisuhde ei saa ravintoa silloin, kun se sitä tarvitsee. Tämän oivalsin tehneeni väärin ensimmäisen puolison kanssa. Olisiko hän sitten ollut vähemmän vittumainen ihminen? Ehkä, jos olisimme opetelleet myös keskustelemaan asioista peloitta.En minäkääm mittais sekunttikellon kanssa tulisko joka vrk se 26 minuutttia vähintään, mutta se on yllättävän paljon aikaa ihmiselle, joka elää vierellä....enkä laske siihen kuin oikean läsnäolon...🤔
Ihmisellä on rajallinen mahku olla läsnä jollekin...kaikilla. 😊
Tää ois muuten hyvä neuvo lasten vanhemmillekin....🤔Disseisback kirjoitti:
En minäkääm mittais sekunttikellon kanssa tulisko joka vrk se 26 minuutttia vähintään, mutta se on yllättävän paljon aikaa ihmiselle, joka elää vierellä....enkä laske siihen kuin oikean läsnäolon...🤔
Ihmisellä on rajallinen mahku olla läsnä jollekin...kaikilla. 😊
Tää ois muuten hyvä neuvo lasten vanhemmillekin....🤔Mun pitää lisätä, että ei tämä aina ole tälläistä. Välillä tai paljonkin, mua ei näy kuin nukkumassa kotona, koska teen aikamoisia duuneja.
Vapaalla sitten annan sitten liki jakamattoman huomioni, ainakin tolkuttoman paljon aikaa, korvia ja muuta.
Se mitä sanoit lasten vanhemmista, niin olen samaa mieltä :)
Muta tiedätkö, yksi perisyntimme on oikeastaan itsekkyys ja mielihyvä. Miksi sitten sijoittaa sen johonkuhun tiettyyn muuhun... Niin, jokainen voi kysyä itteltään mikä on tärkeää. Oikeesti.elisakettu kirjoitti:
Mun pitää lisätä, että ei tämä aina ole tälläistä. Välillä tai paljonkin, mua ei näy kuin nukkumassa kotona, koska teen aikamoisia duuneja.
Vapaalla sitten annan sitten liki jakamattoman huomioni, ainakin tolkuttoman paljon aikaa, korvia ja muuta.
Se mitä sanoit lasten vanhemmista, niin olen samaa mieltä :)
Muta tiedätkö, yksi perisyntimme on oikeastaan itsekkyys ja mielihyvä. Miksi sitten sijoittaa sen johonkuhun tiettyyn muuhun... Niin, jokainen voi kysyä itteltään mikä on tärkeää. Oikeesti.No nykyään kaikki vaatii huomiota, varsinkin kun digiaikaan kaikki on saatavilla yhden klikkauksen ja piippauksen päässä. 🤔
Mutta harva saa oikeaa läsnäoloa sen 26 min/vrk toiselta...
Mutta oliko sitä tarjolla silloinkaan noin paljon, kun ei ollut niin digiä? Helpotuksia elämässä? Astianpesukone, pyykinpesukone, mikro, kahvinkeitin, älypuhelin... miten maksoit laskusi vuonna -98? Kotisohvalta? Tuskin...Disseisback kirjoitti:
No nykyään kaikki vaatii huomiota, varsinkin kun digiaikaan kaikki on saatavilla yhden klikkauksen ja piippauksen päässä. 🤔
Mutta harva saa oikeaa läsnäoloa sen 26 min/vrk toiselta...
Mutta oliko sitä tarjolla silloinkaan noin paljon, kun ei ollut niin digiä? Helpotuksia elämässä? Astianpesukone, pyykinpesukone, mikro, kahvinkeitin, älypuhelin... miten maksoit laskusi vuonna -98? Kotisohvalta? Tuskin...No mä riistän aika paljon aikaa pois juuri digistä. Se tietysti rajaa aika paljon yhteydenottamattomuutta, mutta useimmat ovat tottuneet. Että tavallaan joudun sitten arvottamaan sen, kuka on tärkeyslistalla ensin. Se ei missään muodossa ole helppoa ja koen siitä syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Siksi mulle tuo helpotusta välillä myös paikanvaihto. Jotenkin se ymmärretään tai anteeksiannetaankin paremmin.elisakettu kirjoitti:
No mä riistän aika paljon aikaa pois juuri digistä. Se tietysti rajaa aika paljon yhteydenottamattomuutta, mutta useimmat ovat tottuneet. Että tavallaan joudun sitten arvottamaan sen, kuka on tärkeyslistalla ensin. Se ei missään muodossa ole helppoa ja koen siitä syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Siksi mulle tuo helpotusta välillä myös paikanvaihto. Jotenkin se ymmärretään tai anteeksiannetaankin paremmin.Syyllistätkö ittees, vai luenko jotain puolustuskirjoitusta muuten vaan?
En kysele miten aikaasi käyttelet...
Huomaatko?Disseisback kirjoitti:
Syyllistätkö ittees, vai luenko jotain puolustuskirjoitusta muuten vaan?
En kysele miten aikaasi käyttelet...
Huomaatko?Varmaan molempia.
No sinä et olekaan koskaan vaatinut mitään.
Olen silti huomioinut puutteeni ja kärsin niistä.
*jatkuvan itsekehittämisen kurssilla* *irvistys*elisakettu kirjoitti:
Varmaan molempia.
No sinä et olekaan koskaan vaatinut mitään.
Olen silti huomioinut puutteeni ja kärsin niistä.
*jatkuvan itsekehittämisen kurssilla* *irvistys*Ja mä jaksan muistutella, että ihminen(kin) on rajallinen, vaikka suot sitä "ilmaa" muille auliisti, paitsi itselles. 😁
Disseisback kirjoitti:
Ja mä jaksan muistutella, että ihminen(kin) on rajallinen, vaikka suot sitä "ilmaa" muille auliisti, paitsi itselles. 😁
Itse asiassa vaadin toisilta aika paljon. Ja itseltänikin.
Nyt kun olen kasvanut hieman suvaitsevaampaan ja boheemimpaan muotooni, niin koen vain syyllisyyttä.
Tiedän olevani typerys.
Mun pitäisi aina syyllistyyshekuman iskiessä etsiä se sun viesti, missä äksyilit kaikista velvollisuuksistasi.elisakettu kirjoitti:
Itse asiassa vaadin toisilta aika paljon. Ja itseltänikin.
Nyt kun olen kasvanut hieman suvaitsevaampaan ja boheemimpaan muotooni, niin koen vain syyllisyyttä.
Tiedän olevani typerys.
Mun pitäisi aina syyllistyyshekuman iskiessä etsiä se sun viesti, missä äksyilit kaikista velvollisuuksistasi.Voin toki kuvitteellisesti ruoskia tässä itseäni ja huutaa, että" liikettä laiska, paska", jos se kelpais tähän hätään. 🤣
Disseisback kirjoitti:
Voin toki kuvitteellisesti ruoskia tässä itseäni ja huutaa, että" liikettä laiska, paska", jos se kelpais tähän hätään. 🤣
Hah! Juu kelpaahan se. Vaikka olenkin ihan eri mieltä asiasta.
Samaistumaan en kykene. Ei nimittäin saa ponnistella.elisakettu kirjoitti:
Hah! Juu kelpaahan se. Vaikka olenkin ihan eri mieltä asiasta.
Samaistumaan en kykene. Ei nimittäin saa ponnistella.Okei....viestit menee ristiin rastiin...🤔
Eli sairausvapaa on ihan sua ittees varten?
Kuules...mun mentävä tutuilee...mutta tiedät minne laittaa tarkemmin hommasta.. ei tarttis kierreĺlä ja kaarrella. 😊
Mä odotan, jos jaksat vaan kertoo. 😊
Hyvää yötä, Ellunen. 😴Disseisback kirjoitti:
Okei....viestit menee ristiin rastiin...🤔
Eli sairausvapaa on ihan sua ittees varten?
Kuules...mun mentävä tutuilee...mutta tiedät minne laittaa tarkemmin hommasta.. ei tarttis kierreĺlä ja kaarrella. 😊
Mä odotan, jos jaksat vaan kertoo. 😊
Hyvää yötä, Ellunen. 😴Juu kyllä. Mä kerron . Hyvää yötä Diksu :)
Niin, siinä oli paljon hyviä ohjeita miten langat pysyvät käsissä ja asioihin voi vielä vaikuttaa.
Ja muuten kiitos, että pyöritit tämän aloituksen keskustelua täysin suvereenisti, minä saatoin keskittyä vain seuraamaan sivusta ja menemään ajoissa nukkumaan. 👍😁
Teoria ja käytäntö harvoin ikäväkyllä kohtaa täysin mutta olihan tossa nyt tosi hyviä, tärkeitä ja järkeviä asioita. Mitä kannattaa oikeasti parisuhteessa toteuttaa ja ottaa huomioon.🙂.
- Anonyymi
No siis tottahan tuo on. Periaatteessa parisuhteen hoitaminen on äärimmäisen helppoa. Ei siihen tarvita kuin aitoa läsnäoloa joitakin minuutteja päivässä.
- Anonyymi
Periaatteessa helppoa niinpä niin. Jos toinen on vuorotöissä, toinen tekee uraa ja on pieniä lapsia, vaikeammaksi menee.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Periaatteessa helppoa niinpä niin. Jos toinen on vuorotöissä, toinen tekee uraa ja on pieniä lapsia, vaikeammaksi menee.
- SheenaToi on niin totta. En mä yhtään ihmettele, että parit ruuhkavuosien jälkeen viimeistään eroavat.
Kun monivuorotyössä kohtaa näitä uupuneita vanhempia, niin sitä hiljaa miettii, mistä ne repii voimavaransa. Kaikkeen. ja miten pitkää se jaksaminen kestää.
Itsestä ei olisi. Meillä on vain harvinaisempi tilanne.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Periaatteessa helppoa niinpä niin. Jos toinen on vuorotöissä, toinen tekee uraa ja on pieniä lapsia, vaikeammaksi menee.
- SheenaNimenomaan periaatteessa. Vaan harvassa ne sellaiset parisuhteet ovat, joissa nyt ei yhtään yhteistä aikaa olisi. Ihmiset vaan ovat tyhmiä ja laiskoja ja omaa hyvää tavoittelevia (minäkin olen). Kun on väsynyt ja stressaantunut ja kaikkea sellaista, niin sitä on niin kovin helppo vain tuijottaa omaa napaansa ja puhua "ruuhkavuosista" ja kaikesta muusta sellaisesta. Sen sijaan, että ottaisi sitä aikaa yhdessä sen puolison ja niiden lastenkin kanssa ja olisi joka päivä aina jokin aikaa aktiivisesti läsnä, Jokaiselta kyllä löytyy se hetki, jos oikeasti haluaa (molempien pitää tietyti haluta). Harva vaan ihan oikeasti haluaa.
Tuttavapiirissä on eronneita pareja. Joskus olen kysellyt heiltä syitä eroamiseen, mutta koskaan en ole saanut tarkkaa kuvaa tilanteesta.
Oikeastaan kaipaisin enemmän sellaisia artikkeleja, joissa pohditaan erojen syitä.
Parisuhteen ylläpito käy monilla luonnostaan."Parisuhteen ylläpito käy monilla luonnostaan."
...Tai ainakin niin ihmiset kuvittelevat.
Juuri siksi haluaisin tietää enemmän erojen syistä. Onko olemassa tuhoavia tekijöitä, joita en omassa parisuhteessa tunnista.Gattino kirjoitti:
"Parisuhteen ylläpito käy monilla luonnostaan."
...Tai ainakin niin ihmiset kuvittelevat.
Juuri siksi haluaisin tietää enemmän erojen syistä. Onko olemassa tuhoavia tekijöitä, joita en omassa parisuhteessa tunnista.Voisin muutamia syitä mainita.
Toisen aliarviointi. Laiminlyönti. Muovailuyritykset. Kunnioituksen/arvostuksen puute. Laiskuus. Toisen itsestään selvänä pitäminen.
Ihmiset kyllästyvät helposti.
Nuo sun tuttusi häpeävät tunnustaa näitä asioita. Jos ovat edes sen vertaa viitsineet tarkastella kriittisesti itseään.- Anonyymi
Tosiasiassa parisuhteen eikä minkään ihmissuhteen ylläpito hoidu luonnostaan. Tai hoituu, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Työttömyys, sairaus, läheisen sairaus, läheisen kuolema, työstressi, työpaikan vaihto, muutto, on lukemattomia asioita, jotka vaikuttavat molempien jaksamiseen ja elämänhallintaan.
- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Voisin muutamia syitä mainita.
Toisen aliarviointi. Laiminlyönti. Muovailuyritykset. Kunnioituksen/arvostuksen puute. Laiskuus. Toisen itsestään selvänä pitäminen.
Ihmiset kyllästyvät helposti.
Nuo sun tuttusi häpeävät tunnustaa näitä asioita. Jos ovat edes sen vertaa viitsineet tarkastella kriittisesti itseään.Olisiko sinulla hieman negatiivinen käsitys ihmisistä? Itse jaksan uskoa, ettei kukaan tahallaan toista aliarvoi tai laiminlyö ja jätä arvostamatta. Näiden taustalla on koko joukko erilaisia tapahtumia ja tunteita, joita ei saa käsiteltyä. Tai jaksa käsitellä.
Itse olen sitä mieltä, että ero on hyvä asia. Se on kaameaa, jos molemmat ovat lopen uupuneita eivätkä edes jaksa ajattella eroa, vaikka molempia tai toista yhteiselo kuormittaa valtavasti lisää joka ikinen päivä. Anonyymi kirjoitti:
Tosiasiassa parisuhteen eikä minkään ihmissuhteen ylläpito hoidu luonnostaan. Tai hoituu, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Työttömyys, sairaus, läheisen sairaus, läheisen kuolema, työstressi, työpaikan vaihto, muutto, on lukemattomia asioita, jotka vaikuttavat molempien jaksamiseen ja elämänhallintaan.
Tuo oli hyvä maininta.
Me ollaan koettu nuo kaikki. Ja enemmänkin. Jos se puolison tuki ei olisi ollut niin vahva - puolin ja toisin - ei varmaan oltais jaksettukaan. Ja voin vakuuttaa, että kyllä se jaksaminen on kortilla vielä joksus vieläkin. Mutta keskustelu ja kaikenlainen läheisyys on auttanut.Anonyymi kirjoitti:
Tosiasiassa parisuhteen eikä minkään ihmissuhteen ylläpito hoidu luonnostaan. Tai hoituu, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Työttömyys, sairaus, läheisen sairaus, läheisen kuolema, työstressi, työpaikan vaihto, muutto, on lukemattomia asioita, jotka vaikuttavat molempien jaksamiseen ja elämänhallintaan.
Tuo on hyvä lisäys. Olen usein miettinyt onko vaimolla ja minulla valmiutta kohdata ulkopuolelta tulevia kriisejä.
Toistaiseksi elämä on ollut tasaista, eikä meille ole kehittynyt kunnollista kriisinsietokykyä.Anonyymi kirjoitti:
Olisiko sinulla hieman negatiivinen käsitys ihmisistä? Itse jaksan uskoa, ettei kukaan tahallaan toista aliarvoi tai laiminlyö ja jätä arvostamatta. Näiden taustalla on koko joukko erilaisia tapahtumia ja tunteita, joita ei saa käsiteltyä. Tai jaksa käsitellä.
Itse olen sitä mieltä, että ero on hyvä asia. Se on kaameaa, jos molemmat ovat lopen uupuneita eivätkä edes jaksa ajattella eroa, vaikka molempia tai toista yhteiselo kuormittaa valtavasti lisää joka ikinen päivä.Olet oikeassa siinä että toisen huomioimattomuus - taustalla voi olla lukuisia eri syitä.
Siltikään, kaikki eivät vain ole valmiita tekemään niille asioita mitään, tai ovat muuten haluttomia.
Jos tuota elementtiä oltaisiin valmiita petraamaan enemmän, olisi niitä tyytyväisempiä pareja olemassa.
Ja olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki parit eivät vain ole sopivia toisilleen, ero parempi ratkaisu. Voi olla erilaisia haaveita ja tarveita, mitä elämässään haluaa tehdä. Ja toinen joko estää sen tai tulee väkisin perässä. Surullista.
Perustan väitteeni oikeastaan silminnäkijän ja kuulijan rooliin. Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää ja se on lähtökohtana yleensäkin, mutta se mitä todella toisten kotien seinien sisällä tapahtuu, on aika paljon.- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Olet oikeassa siinä että toisen huomioimattomuus - taustalla voi olla lukuisia eri syitä.
Siltikään, kaikki eivät vain ole valmiita tekemään niille asioita mitään, tai ovat muuten haluttomia.
Jos tuota elementtiä oltaisiin valmiita petraamaan enemmän, olisi niitä tyytyväisempiä pareja olemassa.
Ja olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki parit eivät vain ole sopivia toisilleen, ero parempi ratkaisu. Voi olla erilaisia haaveita ja tarveita, mitä elämässään haluaa tehdä. Ja toinen joko estää sen tai tulee väkisin perässä. Surullista.
Perustan väitteeni oikeastaan silminnäkijän ja kuulijan rooliin. Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää ja se on lähtökohtana yleensäkin, mutta se mitä todella toisten kotien seinien sisällä tapahtuu, on aika paljon.Mutta tuossa on se vaara, kun joku tulee johonkin vanhaan parisuhteeseen neuvomaan, vaikka ei voi nähdä sen sisään. Yleensä vanhoissa on kaikki vähän niin ja näin, joten helppo tulla väliin ja kertoa, miten paljon enemmän itse tietää ja on. Siis vaikka ne perustuu juuri tällaisiin lehtijuttuihin, jotka voisi jokainen allekirjoittaa, vaikkei voisi niitä itsekään noudattaa.
Anonyymi kirjoitti:
Mutta tuossa on se vaara, kun joku tulee johonkin vanhaan parisuhteeseen neuvomaan, vaikka ei voi nähdä sen sisään. Yleensä vanhoissa on kaikki vähän niin ja näin, joten helppo tulla väliin ja kertoa, miten paljon enemmän itse tietää ja on. Siis vaikka ne perustuu juuri tällaisiin lehtijuttuihin, jotka voisi jokainen allekirjoittaa, vaikkei voisi niitä itsekään noudattaa.
No parisuhdehan on suhteellisten vastuulla. Myös sen hoito. Jos se vaatii kasvuvoimaa, on heidän itsensä velvollisuus pohtia, miten.
Toisaalta jotkut hyötyvät parisuhdeterapiasta. Useimmat vain menevät liian myöhään .- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
No parisuhdehan on suhteellisten vastuulla. Myös sen hoito. Jos se vaatii kasvuvoimaa, on heidän itsensä velvollisuus pohtia, miten.
Toisaalta jotkut hyötyvät parisuhdeterapiasta. Useimmat vain menevät liian myöhään .En ajatellut noin pitkälle. Mietin vain sitä miten paljon näitä tietäjiä on. Se on paljon tuurista kiinni ja tietäjien taakaksi jää niin petaa,.kuin makaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ajatellut noin pitkälle. Mietin vain sitä miten paljon näitä tietäjiä on. Se on paljon tuurista kiinni ja tietäjien taakaksi jää niin petaa,.kuin makaa.
Ja pakko tunnustaa, mikä Gattinossa viehättää, niin on just hänen pitkä parisuhde, niin kuin monellakin täällä. Ja jos siihen menisi väliin, niin se särkyisi ikuisiksi ajoiksi. Se on just sen jutun paradoksi.
En välittäisi ikinä antaa itsestäänselvyyksiä kenenkään parisuhteiden neuvoiksi tai esittää olevani paljon parempi pari jollekin toiselle. Se kostautuisi ennemmin tai myöhemmin itseni tuhoksi, vaikka helppoa se voisi olla tietysti. - Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Olet oikeassa siinä että toisen huomioimattomuus - taustalla voi olla lukuisia eri syitä.
Siltikään, kaikki eivät vain ole valmiita tekemään niille asioita mitään, tai ovat muuten haluttomia.
Jos tuota elementtiä oltaisiin valmiita petraamaan enemmän, olisi niitä tyytyväisempiä pareja olemassa.
Ja olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki parit eivät vain ole sopivia toisilleen, ero parempi ratkaisu. Voi olla erilaisia haaveita ja tarveita, mitä elämässään haluaa tehdä. Ja toinen joko estää sen tai tulee väkisin perässä. Surullista.
Perustan väitteeni oikeastaan silminnäkijän ja kuulijan rooliin. Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää ja se on lähtökohtana yleensäkin, mutta se mitä todella toisten kotien seinien sisällä tapahtuu, on aika paljon.Pieni kommentti tähän. Olen elänyt 90-luvun laman ja omasta puolestani en allekirjoita tuota toisen huomioimattomuutta ja parisuhteessa petraamista. Meillä tilanne oli täysin toivoton ex-miehen firman velkakriisin vuoksi, siitä koituneen talousahdingon ja siitä seuranneiden monien muiden ahdinkojen vuoksi. Lasten lapsuus meni velkahelvetissä, käytännössä emme olisi selvinneet ilman vanhempieni taloudellista tukea.
Pahin parisuhteen kriisi on sellainen, jossa molemmat ovat jaksamisen äärilaidalla, tipahtamassa pois pelistä kokonaan. Elämä on yhtä loputonta selviytymistä vuodesta toiseen. Sellainen jättää jälkensä loppuelämäksi.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Pieni kommentti tähän. Olen elänyt 90-luvun laman ja omasta puolestani en allekirjoita tuota toisen huomioimattomuutta ja parisuhteessa petraamista. Meillä tilanne oli täysin toivoton ex-miehen firman velkakriisin vuoksi, siitä koituneen talousahdingon ja siitä seuranneiden monien muiden ahdinkojen vuoksi. Lasten lapsuus meni velkahelvetissä, käytännössä emme olisi selvinneet ilman vanhempieni taloudellista tukea.
Pahin parisuhteen kriisi on sellainen, jossa molemmat ovat jaksamisen äärilaidalla, tipahtamassa pois pelistä kokonaan. Elämä on yhtä loputonta selviytymistä vuodesta toiseen. Sellainen jättää jälkensä loppuelämäksi.
- SheenaTämä oli rankka. Ihmettelen mistä helvetistiä saitte voimavaranne?
Useimmat uupuu toisiinsa totaalisesti toisiinsa. Ja itseensä - ollakseen läsnä, tarvittavilla.
Toisilla auttaa aiemmat kokemukset, mutta kun te olette olleet vielä kovin nuoria - ehkä sitten kestävä psyyke?- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Tämä oli rankka. Ihmettelen mistä helvetistiä saitte voimavaranne?
Useimmat uupuu toisiinsa totaalisesti toisiinsa. Ja itseensä - ollakseen läsnä, tarvittavilla.
Toisilla auttaa aiemmat kokemukset, mutta kun te olette olleet vielä kovin nuoria - ehkä sitten kestävä psyyke?Minulla oli yksi fokus; pysyä järjissäni. Se edellytti, että saan keskittyä lapsiin. Toisaalta exällä oli firmansa, joten minun oli pakkokin keskittyä lapsiin 24/7 ma-su. Uuvuttavaa oli, en tiedä miten selvisin. Ex huonommin, alkoi oirehtia ja olla lapsille veemäinen, se oli eron paikka. Ero oli aivan mahtavan energisoiva, kun pääsi kantamasta exän taakkoja ja sekavia rahasotkuja. Silti ero tietysti suretti ja harmitti, ei niin pitänyt käydä, ei kuulunut suunnitelmaan ollenkaan.
- Sheena
Otsikon vaan luin, mutta sanoisin, että varmaan totta...
Jos miettisi, että joku ihminen olisi läsnä 26 min /vrk minulle, olisi se merkittävää.
1/3 vrk nukun, 1/3 vrk on töissä. 1/3 taas syön, käyn veskissä, liikun eestaas, pyykkään, harrastan, siivoon, luen palstaa, vastaan palstalle, juon kahvia, katson muuta somea...jos tuohon 8h aikaan joku on liki 1/16 osaa sitä, on se merkittävää....
Paitsi että vuoroissa ei jää sitä 8h/vrk omiin tarpeisiin...
Ihan hyvä ois pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin...Niin, kyllä sitä aikaa varmaa toiselle löytyisi, jos se toinen olisi itselle todella merkittävä. Vaan mistäpä sellainen löytyisi...
randombypasser kirjoitti:
Niin, kyllä sitä aikaa varmaa toiselle löytyisi, jos se toinen olisi itselle todella merkittävä. Vaan mistäpä sellainen löytyisi...
No joo... mutta kyllä se aikakin vaan on rajallista ihmisillä...
Disseisback kirjoitti:
No joo... mutta kyllä se aikakin vaan on rajallista ihmisillä...
Onhan se, mutta se mihin sen rajallisen aikansa käyttää on pitkälti oma valinta.
- Anonyymi
Luultavasti puoletkin tuosta olisi merkittävää ja parikin minuuttia aktiivista läsnäoloa parempi kuin ei lainkaan. Moni (tai ehkä lähes kaikki) vaan ajattelevat niin, että kun ei ole kuitenkaan aika siihen 26 minuuttiin, niin ei kannata antaa edes sitä 2 minuuttia.
randombypasser kirjoitti:
Onhan se, mutta se mihin sen rajallisen aikansa käyttää on pitkälti oma valinta.
No ainahan se on, mutta toisaalta omaa elämääkin jokaisella on...
Anonyymi kirjoitti:
Luultavasti puoletkin tuosta olisi merkittävää ja parikin minuuttia aktiivista läsnäoloa parempi kuin ei lainkaan. Moni (tai ehkä lähes kaikki) vaan ajattelevat niin, että kun ei ole kuitenkaan aika siihen 26 minuuttiin, niin ei kannata antaa edes sitä 2 minuuttia.
Voipi niinkin käydä...
Mutta minusta tiiviimmässäkin parisuhteessa ei ole kokoajan aikaa olla toisen kanssa, jos ihmisellä on muutakin elämää kuin se suhde...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Voipi niinkin käydä...
Mutta minusta tiiviimmässäkin parisuhteessa ei ole kokoajan aikaa olla toisen kanssa, jos ihmisellä on muutakin elämää kuin se suhde...Missä tuossa puhuttiin, että "koko ajan"? Että jos ei ole joka päivä mahdollisuutta, niin turha sitten koskaan?
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Voipi niinkin käydä...
Mutta minusta tiiviimmässäkin parisuhteessa ei ole kokoajan aikaa olla toisen kanssa, jos ihmisellä on muutakin elämää kuin se suhde...Faktahan on, että mitkään "laatuajat" eivät oikeasti juuri kenellekään korvaa sitä luonnollisesti tapahtuvaa yhdessäoloa. Ihan aidosti se vaikka vain se 2 minuuttia päivittäin on parempi kuin kaksi päivää kerran vuoteen. Ja siis mikään ei varmasti vaadi sen olevan aina naamatusten tapahtuvaa, vaikka se tietysti onkin parempi. Se on lähinnä sellanen tekosyy, että sitä aikaa muka ei olisi. Kyllä jokaisella oikeasti on se tyyliin pari minuuttia päivässä aikaa, jos ei yhtään enempää. Se on vaan se, että miten sen aktiivisen yhteisen ajan toisen kanssa arvottaa.
Anonyymi kirjoitti:
Faktahan on, että mitkään "laatuajat" eivät oikeasti juuri kenellekään korvaa sitä luonnollisesti tapahtuvaa yhdessäoloa. Ihan aidosti se vaikka vain se 2 minuuttia päivittäin on parempi kuin kaksi päivää kerran vuoteen. Ja siis mikään ei varmasti vaadi sen olevan aina naamatusten tapahtuvaa, vaikka se tietysti onkin parempi. Se on lähinnä sellanen tekosyy, että sitä aikaa muka ei olisi. Kyllä jokaisella oikeasti on se tyyliin pari minuuttia päivässä aikaa, jos ei yhtään enempää. Se on vaan se, että miten sen aktiivisen yhteisen ajan toisen kanssa arvottaa.
Tjaä... no kuka mistäkin tykkää...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luultavasti puoletkin tuosta olisi merkittävää ja parikin minuuttia aktiivista läsnäoloa parempi kuin ei lainkaan. Moni (tai ehkä lähes kaikki) vaan ajattelevat niin, että kun ei ole kuitenkaan aika siihen 26 minuuttiin, niin ei kannata antaa edes sitä 2 minuuttia.
Niin, se on pitkälti järjestelykysymys. Arvotusta minkä tärkeenä pitää. Kyllä sitä lähisuhteessa etenkin aikaa löytyy, jos vaan haluaa löytää.
Etäsuhteissa voi olla konstikkaampaa, muttei mahdotonta sekään järjestellä edes puheluun aikaa.
Cool❄️
No niin..
Excelit valmiiksi sitten, kun parisuhde pärähtää käyntiin. 😄 Ja sellainen shakkikello.
Mutjoo. Olihan tuossa ihan hyviä pointteja.👍Niinpä 😂
Ja se on sitten kumppanin parempi tyytyä siihen 13+13 minuuttiin, eikä ruikuttaa yhtään, koska asiantuntija sanoi että se riittää 🤣
- Anonyymi
Mjaa, mä kyllä tykkäisin jos vuorokaudessa ennättäisi tunninkin yhdessä olemaan, toisiinsa keskittyen olkoon vaikka juttelua sekin tunti.
Tykkäisin kokonaisista päivistäkin yhdessä puhuen ja tehden jotain...parina ja perheenä. Mistä ikinä se jotain muodostuukin. Sitten voi olla vaikka kokonaisia päiviäkin joskus pois, ok. Sekin luonnistuu.
Tilannetajua.
Cool❄️ - Anonyymi
Parisuhde on kompromisseja. Toimivilla pelisäännöillä ei ongelmia
No tässä vaiheessa elämää molemmat todennäköisesti asuisivat omissa asunoissaan joten varmaan tuo 90+90 voisi olla toimivampi. Ensin 90 minuuttia läheisyytä ja saman verran juttelua että saa hengityksen tasaantumaan.
Me tehtiin tuo ratkaisu alussa. Se toimi mutta toimivammaksi ehkä meni silti yhteenmuuttaessa. Matkustelu yksin ei ole mikään ihannetila.
Mikä on tärkeää niin ihmisen oppia tuntemaan omat virheensä. Ja ei, emme niin kullankarvaisia olla etteikö olla ehditty riidellä. Kaksi vuotta sitten raivostuin niin pahasti että läksin lätkimään. Onnekseni olin vain aseman väärällä puolella. Kyllä ne riidat on sitten puhuttukin.elisakettu kirjoitti:
Me tehtiin tuo ratkaisu alussa. Se toimi mutta toimivammaksi ehkä meni silti yhteenmuuttaessa. Matkustelu yksin ei ole mikään ihannetila.
Mikä on tärkeää niin ihmisen oppia tuntemaan omat virheensä. Ja ei, emme niin kullankarvaisia olla etteikö olla ehditty riidellä. Kaksi vuotta sitten raivostuin niin pahasti että läksin lätkimään. Onnekseni olin vain aseman väärällä puolella. Kyllä ne riidat on sitten puhuttukin.Mitä tuossa juttuja olen kuunnellut niin monet tekevät sellaisen ratkaisun että myyvät omansa ja muuttavat uuteen. On henkisesti kuulemma helpompaa kun toinen ei muuta toisen luo vaan ollaan tasaveroisesti uudessa kämpässä.
M184 kirjoitti:
Mitä tuossa juttuja olen kuunnellut niin monet tekevät sellaisen ratkaisun että myyvät omansa ja muuttavat uuteen. On henkisesti kuulemma helpompaa kun toinen ei muuta toisen luo vaan ollaan tasaveroisesti uudessa kämpässä.
No me ravataan kahden kodin ja joskus kolmenkin väliä. On etunsa, jos ristinsä.
Ymmärrän tasaveroisuuden periaatteen. On siinäkin ollut hieman opettelemista, kun se ei ole aivan toteutunut.
Saa olla melkoinen naaras että saa parisuhteen toimimaan kanssani , laiska paska ei pärjää.
- Anonyymi
Niinpä ap ja älyttömän taloudellistakin miehille. Mieti mitä maksais pari pikapanoa maksullisilla päivässä.
- Anonyymi
Ja miten siihen joutuisi aikatauluttamaan elämäänsä, että ehtisi.
- Anonyymi
Turha sitä sinkkuden autuuttas enää haaveillza, virheet on tehty, lapsiakin on tehty, , peruuttamattoma virheitä on tehty turha sitä itkeä...
- Anonyymi
Hyvää se vaan tekee sulle :)
- Anonyymi
Minulle telee hyvää nuo kaikki hammasjutut, siis hammaslääkärien luona käynnit, mutta erittäin kalliita ovat, sinänsä mutta, noh niin...
Ovat jo hampaat aika hyvässä kunnossa, kun olen joutunut tai siiskin hammaslääkärien määräämänä käymään jokainen kuukausikin lääkäreillä.
Alkaa jo tottumaan puudutuksiinkin helposti, mutta eräitä tauluja ihmetyin, katsomaan mahtavia taideteoksia, joitain oli seinällä, vieläkin mielessä... - Anonyymi
No nyt kuulostaa ihan realistiselta.
Eihän sitä vuorokaudesta luppoaikaa paljoa jää. Töissä menee se 10-11 tuntia valmisteluineen, viimeistelyineen ja matkoineen, kaupat, harrastukset, lepo, nukkuminen... Päivä täynnä!
xLinerElämä on. Valintojen ketju. Niin voinee sanoa, että tilanne on pitkälti omissa kätösissä. Pitkälti.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Elämä on. Valintojen ketju. Niin voinee sanoa, että tilanne on pitkälti omissa kätösissä. Pitkälti.
Niinhän se on. Ja niitä valintoja saa onneksi tehdä.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se on. Ja niitä valintoja saa onneksi tehdä.
xLinerTotta, kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä valintoja...
- Anonyymi
Kun vaimosi hyväksyy ja katsoo ilolla kun harrastat seksiä toisen naisen kanssa ja nauaa vasimollesi:; hausaa, silloin ok suhde.
Mielummin 26min/pv joko sitä hellyyttä, fyysistä tunneyhteyttä ja rakastelua tai sitten läsnäoloa ja henkistä tunneyhteyttä vaikka vuoropäivin… tai sitten välipäiviä arkena ja viikonloppuna enemmän, mielummin paljon enemmän. Hätäilemällä ei tule kuin kiukkuseksi.
Tiukassa paikassa suhde, joka on vakaalla pohjalla, tuolla varmaan pysyy hengissä ja suhde elossa, mutta ideaalitilanne olisi arkena välillä tuplat tai enemmänkin, ja tilanteen vaatiessa menojen kohdalla välipäiviä. Ja vapaana viikonloppuna enemmän. Viikko on lyhyt aika loppujen lopuksi odottaa.
Ihmiset on erilaisia. Omissa ex:ssä on heitä, joita melkein 10v jälkeen kaipaa päivittäin läheisyyttä ja seksiä mielellään tunnin verran ja sitten toinen ääripää koki suhteen toimivan hyvin, vaikkei samaa olisi ollenkaan 3 vuoteen. Eikä erilaisuus haittaa, se vasta haittaa jos kaksi täysin erilaisen yrittää elää yhdessä!
Tuokin keskiarvo on keski-arvo… mediaani kertoisi totuuden paremmin. Suomalaisissa on paljon heitä, jolle vähän riittää hyvin ja se laskee luultavasti keski-arvoa.
P.s. Itse näen, että hyvässä suhteessa ei tarvitse kellottaa aikaa eikä menoja. Läheisyys, läsnäolo, yhteinen aika, erillisyys ja ola tila, velvollisuudet esim. lapset, työ elää harmoniassa. Kumpikin haluaa järjestää yhteistä aikaa, mutta myös tukevat omaa ajan ja arjen vastuiden järjestymistä siinä sivussa. Tasapaino löytyy.En oikein usko, että tässä asiassa mediaani kertoisi totuutta paremmin. Se vaan korostaisi sitä, että useammilla on vähemmän kuin mediaanin määrä tuota yhteistä aikaa ja sille syitä on yhtä monia kuin ihmisiäkin.
Arjessa yhteistä aikaa tunneyhteyden muodossa löytyy yllättäväkin helposti vartti päivässä, fyysinen läheisyys on sitten hieman toinen asia, ainakin lapsi- ja/tai uraohjusperheissä.
Puoli tuntia, minimissään, per päivä jompaa kumpaa vuoropäivinä kuulostaisi aika hyvältä.
- Anonyymi
Juuri näin.
Vähän kun käyttää konevoimaa ja kääntää maata mustalle mullalle näin keväällä, niin muori hyrrää tyytyväisyyttää taas puoli vuotta.
Hyvät koneet kun on, niin puolta vuotta kohta laskien ei kyllä mitenkään tee 26 min/pv.
Mulla meni koko urakkaan ehkä tunti.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Aika mielenkiintoisia kommentteja, jos yhdessä asutaan; ½-h vuorokaudessa huomiota, noin yleensäkin ottaen, tuskin riittäisi mulle, edes sen kuherruskuukauden tai edes ½-vuoden jälkeen.
Syö, juo, käy pesulla ja nukkuu samassa vuoteessa mun kanssani, 13min x2 vrk, ehkä joskus mutt säännöllisesti. Kyllä mies saisi hakea toisen asunnon itselleen, sen mä olen jo oppinut tässä vuosien varrella. En taatusti ala miksikään huoltoautomaatiksi, koska en sitä vaadi itsellenikään, pelkän rahallisen hyödyntavoitteluun.
Mä en tarvitse elättäjää, kykenen siihen itsekin. Mulle parisuhde merkitsee enemmän; fyysistä läsnäoloa ja keskusteluja, aikataulujen yhteensovittamista, yhteisiä kävely- tai kalaretkiä, koti-iltoja ja öitä, aamiaisiakin, kun niistä on esim. sovittu jo etukäteen. Vaikka aamut mulla on usein kiireisiä, töihin lähdön vuoksi.
Hiukan skeptinen mä olen myös nykyään, jo miehen matkatöiden suhteen, mun kohdalla ne kaikki ovat päättyneet tragediaan.
Täältä mä en kuitenkaan ole miestä hakemassa, osallistun ainoastaan keskusteluun; omalla mielipiteelläni tähän esitettyyn asiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1478803Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492579Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282377- 432371
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1941813- 971807
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231693Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä361199Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091187Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61126