Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Narsismi kattaa alleen paljon muutakin kuin sen kuuluisan kaltoinkohtelijan ja uhrin. Palstalla on onneksi pohdittu myös sen monimuotoisuutta ja erilaisia ilmenemistapoja.

    Erilaisuutta on monenlaista ympärillämme. Kahta samanlaista ihmistä tai palstakirjoittajaa ei ole. Luojalle kiitos siitä. Olisi epämiellyttävä ajatus jos alkaisimme kloonautua samanlaisiksi joka iikka.

    Jostain kumman syystä erilaisuus ja erilaiset mielipiteet tuntuvat pelottavan monia. Miksi? Syökö se jotain itsestä vai muistuttaako se jostain heijastumasta? Milloin ihminen oppisi suvaitsevaisuutta ja suoda toiselle sen saman elintilan kuin itselleenkin?

    Palstakirjoittajat eivät kuitenkaan vahingoita - olkoot ketä tai mitä tahansa - meitä siten kuin todellisen elämän kummitukset. Todellisuuden ja bittimaailman ero on valtava. Miksi sitten heijastamme negaatioita, epäilyksiä, hyökkäystä toistemme kirjoituksia ja ajatuksia kohtaan? Onko se pelkoa, häpeää, syyllisyyttä, kätkettyä vihaa vai mitä?

    Itse kirjoittajana, narsismin ymmärtäjänä tai ajatustentuojana olen vajavainen. Siksi tämä on henkilökohtainen, minun oma matkani. Toisten tuomat näkemykset vähitellen laajentavat ja auttavat etsimään muitakin näkökantoja omiin käsityksiini. Koen rikkautena erilaisten palstakirjoittajien tuomia ajatuksia, mutta vaikea on hyväksyä tätä henkilöitettyä, kirjoittajiin kohdistettua suvaitsemattomuutta.

    Lynett; timanttialoitus. Olet ollut yksi parhaista kirjoittajista, juuri tuon laajemman näkemyksen tuojana.
  2. Huh, aikamoisessa sopassa uit aloittaja "Auttakaa".

    Huomionhakuinen persoonallisuus kuten persoonallisuushäiriöiset yleensä pahimmillaan saattavat olla melkoisen kovaa kamaa läheisilleen. Kuluttuvat voimia, syövät tilan ja energian, itsestä tai omista tarpeista ei ehditä/jakseta huolehtia ja oma kehno olo lisääntyy.

    Harvemmin heidän alkuperäinen tarkoituksensa on uuvuttaa läheisensä. Heidän subjektiivinen tarveajattelunsa vain saattaa pyöriä niin paljon oman itsensä ympärillä etteivät he edes ymmärrä sitä, saati miksi pitäisivät käytöstään normaalisista poikkeavana.

    Ystäväsi piirrelistassa on paljon myös narsistisen luonnehäiriöisen piirteitä. Loppujen lopuksi tärkeintä ei ole se, mikä on oikea diagnoosi, vaan se mikä tunnetila on sinulla on hänen vaikutuspiirissään.

    Mikään ystävyys tai läheisyys ei saa viedä voimia kuvailemallasi tavalla. Jos Sinulla on huono olo, sinun on tehtävä asialle jotain. Odottamalla toisen käytöksen muutosta (jota ei tapahdu tai jos tapahtuu, hitaasti kituuttamalla ja asettamalla vain vastavoimia) vajenet itse. Jos koet välirikosta syyllisyyttä, niin miten kuvittelisit auttavasi ystävääsi sen paremmin, kun olet itse loppu? Ja onko hän kykenevä ottamaan apuasi vastaan? Olisiko se kuitenkin jonkun muun tehtävä? Mikäli ystäväsi on narsistisesti ph, hän ei "paranekaan" avullasi, vaan tyhjentää ja tyhjentää sinua jatkuvastti. Mahdollisiin muiden syyllistämisyrityksiin voit vastata yksikantaisesti sen, että sinun on aika huolehtia myös itsestäsi ja omista tarpeistasi.

    Kysymykseesi: sinun juuri pitää olla se ihminen, joka tekee asialle jotain.