Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12228

  1. pöörn aut kirjoitti: Tälläinen kriisi on pitkä, koska on niin monta osa-aluetta, missä on tapahtunut. Jos olisi vaikka ollut tulipalo tai sota ja sillä tavalla olisi joutunut erilleen kaikesta omastaan, olisi se ollut konkreettinen syy ja seuraus sellisesta, mihin itse ei voi vaikuttaa. Se, että syy on ihminen, jota kuvitteli rakastavansa, on kova pala purtavaksi. Oma epäonnistuminen henkilökohtaisella saralla on myös kovaa ihan kenelle tahansa, saati se, että joutuu murtamaan omien lastensa elämän.

    Huomio otsikkoon; ei siihen aina itse voi vaikuttaa. Jumalauta, jos välittää ihmisestä tosissaan ja haluaa tämän kanssa yhteistä elämää vaikka rakentaa, ei välttämättä heti kättelyssä mieleen tule, että kas kas, narsistihan se siinä, juokse pois. Se hienovaraisuus, uskomaton manipulointitaktiikka tapahtuu niin vaivihkaa, että menee pitkiä aikoja ennenkuin "uhri" tajuaa mistä helkkarista on kysymys. Ja kaiken aikaa asiat normalisoidaan, vaikka jutut ovat käsittämättömyydessään kaikkea muuta kuin normaalia luokkaa.

    Ja tärkein; epäonnistumista omalla saralla ei ole. Uhri itse ei ole pystynyt vaikuttamaan siihen mitenkään. Vaikka päällään seisoisi, ei pysty toimimaan niin, että olisi tässä suhteessa onnistunut jotenkin. Ainoa onnistuminen on tapahtunut sitten, kun on päässyt irtautumaan vahinkollisesta suhteesta ja kauas sittenkin. Ei kyse ole omasta epäonnistumisesta, osa on ollut epäonnisesn ihmisen, jolle tapahtui jotain hyvin, hyvin pahaa.