a-teisti

Vapaa kuvaus

Olen juoppo renttu, joka tuhlaa elämänsä ja rahansa paheisiin.

Väitetään harrastavan erilaista epäsosiaalista, moraalisesti tai eettisesti arveluttavaa toimintaa.

Sanon nyt ihan suoraan, että tämä on paskapuhetta.

Maailmassa on ainakin kaksi sairautta, joita ei voida parantaa: Alkoholismi ja tyhmyys. Ja totta helvetissä minä kärsin molemmista mutta se ei, toisin kuin kuvitellaan korreloi moraaliini missään suhteessa.

Moraalissani ei ole yhtään mitään vikaa.

Elämänohjeitani:

Järjen jättömailla päivä kerrallaan. Eilistä en muista, huomisesta en tiedä... (Miksi huominen edes kiinnostaisi?)

'Jos tässä olisi jotain järkeä, en ymmärtäisi mitään.'

-Juice Leskinen-

'Maailmaa en voi parantaa, eikä maailma minua.'

-tuntematon juoppo-

IN

-Säälistä saaminen

- Sukupuolitauti kaverilla. Kateudesta sikiävää vahingoniloa. Siitäs sait, kun sait.

- Bootsit

- Alan mestat

- Väkevät väkijuomat. Viski aina ykkönen mutta ellei ole sattumoisin rahaa lippuviinakin kyllä käy. Litra lippuviinaa ja päikkärit päälle.

- Lintat tai muut kasilla kulkevat romut. Ei V8 ole Mossen työntötankomoottoria kummempi sinänsä mutta onhan siinä munaa erityisen paljon enemmän.

- Rakas. Ehdottomasti. Huumorintajuineen ja olankohautuksineen, ai jaa, että näin nyt... Erittäin korrekti ja asiallinen suhtautumistapa arkiseen kauppareissuun, joka päättyi Berliiniin. Ehdotin vain kantabaarissa kavereille, että vaihdetaanko baaria.

- Kissat. Kissat kehrää aina. Naisesta ei aina tiedä.

- Käänteiset listat

OUT

- Kapiset rakit, jotka tulevat kusemaan kintuille

- Markkinoilta itsensä ulos hinnoitelleet vanhat huorat

- Kusipäät. Pois lukien itseni. Tietenkin.

- Laimeat drinkit

- Menneisyyteni turkulaisena

Myös Dominat kiehtovat minua. Valitettavasti koulutus ei vain ole tuottanut tulosta... Aivan sama paskiainen olen kuin ennenkin.

Kiinnostukseni sub-henkisiä narttuja kohtaan onkin vain looginen seuraus edellisestä. Toisin sanoen: minä koulutan Dominani itse.

No, olisi tämän voinut lyhyemminkin ilmaista, siispä:

Merkityksettömiä negatiivisia vivahteita lukuunottamatta pidän itseäni luonnollisesti aivan verrattomana tyyppinä. Persoonallisuuttani hallitseva vakava luonnehäiriö ei ole sen suurempi ongelma, kuin koiranpaskaan astuminen. Minulle.

Onko tuo kaikki edes totta? Jospa se on jossain valheen ja totuuden puolivälissä? PS. tämä ei ole seuranhakuprofiili läheisriippuvaisille renttuja rakastaville naisille. Eikä miehille.

Aloituksia

173

Kommenttia

13025

  1. "Mikäli Heisenbergin epätarkkuusperiaate pätee reaalisestikin eikä vain mittaustarkkuuden ilmiönä, voisi kuvitella kuinka likivalonnopeudella jotkin hiukkaset muljahtaisivat epätarkkuusperiaatteen mukaisesti aina hetkellisesti ylivalonnopeuteen äärimmäisen pieniksi ajoiksi, jolloin kausaalisuuskin tämän ilmiön välittömässä läheisyydessä vaikuttaisi kummalliselta."

    En saa ihan ajatuksesta kiinni mutta jos tarkoita Heisenbergin epätarkkuusperiaateen määrittelemää suureiden vaihteluväliä niin eiköhän tuo rajaa "ylivalonnopeuden" pois. Esimerkiksi atomi kai pitäisi puristaa niin pieneen tilaan, että elektronit törmäisivät ennemmin atomiytimeen kuin elektronit ylittäisivät valonnopeuden. Tämä on kyllä arvaus johon tulin ihan vain loogisesti päättelemällä.

    "Toinen mahdollinen syy virtuaalihiukkasille on nähdäkseni se, että itse tilakin on kvantittunut, jolloin sopivasta perspektiivistä tarkasteltuna kvantti näyttäisi sijaitsevan kahdessa paikassa samaan aikaan,"

    Kvantiutuminenhan tarkoitaa, että kaikki rakentuu mitallisista osista ja niin tilalla, ajalla, liikkellä kuin energialla on pienin mahdollinen osasensa. Kvanttiutumista kuvataan usein verkkona jossa esimerkiksi matkan tai ajan lyhin mahdollinen osa on verkon välisten solmukohtien välinen etäisyys, aivan kuin Afrikan Tähdessä yksi ruutu on lyhin mahdollinen matka edetä. Oli pakko kaivaa taas se noppa tähän. En keksi syy-yhteyttä esittämääsi.
  2. "Alkuräjähdysteoria jättää naturalismin puitteissa vaihtoehdot 'syntyi tyhjästä' ja 'syntyi jostakin'. Jälkimmäinen edellyttää prosessia. Eikö tulisi etsiä jälkiä tuosta prosessista, kenties 'epätäydellisen alkuräjähtämisen jäämiä', tai sitten sitä fysikaalista polkua, joka johti edelliseen versumiin? En tietenkään tarkoita taustasäteilyä, vaan jotakin mikä viittaa edelliseen versumiin."

    Kvanttimekaniikan myötä näitäkin vaihtoehtoja on ryhdytty pohtimaan, klassisen ja modernin fysiikan puitteissa se ei olisi ollut mahdollista.

    Erilaiset säieteoriat pohtivat juuri esittämäsi kaltaisia seikkoja. Havaintoja ei ole mutta taas tulemme hiukasfysiikkaan. Teoreetikkojen näkemyksen mukaan riittävän suurienergisillä hiukkaskiihdytimillä olisi mahdollista karsia säieteorioiden joukkoa,sulkea pois varmasti ei-toimivat mallit tai jopa havaita ylimääräisiä ulottuvuuksia.
  3. "On siis piirun verran todennäköisempää, että jompikumpi putkahtaa esiin sieltä missä on vielä enemmän omaa rauhaa. "

    No, jos kvantteja ajatellaan hiukkasnäkökulmasta niin ne tietenkin vuorovaikuttavat samaan ruutuun sattuessaan eivätkä parkkeeraa siihen.

    Kvantin osuessa toiseen kvantiin, vaikkapa elektroniin (aiemmin tuolla höpisin protonista kun piti höpistä elektronista, veden molekyylisidoksissa) molempien suunta muuttuu hiukan energiaa menettäneenä tosin, atomi voi joko menettää tai saada elektroninkin, kvantit voivat muuttua toisiksi kvanteiksi jne.

    Vuorovaikutuksia on pitkä lista ja niihin kaikki fysikaaliseyt ilmiöt perustuvat, ne kun muuttavat aineen ominaisuuksita ja sen rakennetta. Kvantilla ei ole siis syytä pakonomaisesti etsiskellä vapaata parkkiruutua, jos se sen tekisi olisi maailmamme varsin eloton ja kuollut.

    Kvantteja voidaan sitten ajatella myös kvantin aaltoluonteen näkökulmasta, hiukkasluonne häviää ja vasta aallon romahtaminen ikäänkuin materialisoi hiukkasen energiasta olevaiseksi.

    Kvanttimekaniikka väittää kaiken materian olevan itseasiassa energiaa hyläten tyystin peristeisen käsityksemme aineesta. Kvantti määritellään myös energiana, jonkin vahvuisena energiahitusena tai pakettina.
  4. Sekoitatko asioita? Emme me näe sitä 13 miljardia valovuotta pidemmälle. Ennätys huitelee jossakin niillä paikkeilla. Ja raja on siinä 13.3 miljardissa valovuodessa tuon taustasäteilyn asettaman "verhon" vuoksi jos maailmankaikkeuden ikä on oikein määritelty.

    Mitä me näemme silloin? Kohteen sellaisena kuin se oli 700000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen (jolloin se oli myös paljon lähempänä meitä) ja kohteen joka on tällä hetkellä jo lähes 30 miljardin valovuoden päässä meistä.

    Tuollaisen 700000 vuotta vanhan kohteen etäisyys meistä on ollut 3.5 noin miljardia valovuotta kun fotonit ovat lähtenyt matkaan.

    No, nämä peruskäsitteet sekoitetaan esimerkiksi ip-lehtien artikkeleissa toistuvasti, ei tiedetä mikä on mukana liikkuva etäisyys eli etäisyys nyt ja mikä kulmaetäisyys, etäisyys silloin kuin valo lähti matkaan, eikä näköjään maailmankaikkeuden ikääkään.

    Konstikkaita hiukan laskea, avaruuden metrinen laajeneminen hankaloittaa hommaa mutta onneksi voi oikaista. On laskureita edellisten tulosten saamiseksi:

    http://www.astro.ucla.edu/~wright/DlttCalc.html

    Laajenemisen vuoksi 3.5 miljardin valovuoden päästä lähtenyt valo on joutunutkin taapertamaan 13 miljardia vuotta. Tämä aiheuttaa myös punasiirtymän, aallonpituus venyy kun venyy avaruuskin.

    "Kerroit galakseista, joita meidän ei olisi pitänyt enää nähdä ilman gravitaatiolinssiä."

    Tuskin olen väittänyt, että gravitaatiolinsseillä voitaisiin nähdä kohteita jotka ovat poistuneet tapahtumahorisontistamme. Kaukaisia, heikkoja ja muiden lalaksien taakse "piiloutuneita" kohteita niillä voidaan kyllä havaita.

    "Aina siellä täällä meidän pitäisi siis havaita kuinka tähdet ja erilaiset valonlähteet punastuttuaan vain lakkaavat näkymästä."

    Eipä tästä ole kuin aivan hetki kun tuollaisesta uutisoitiin eli tapahtumahorisonttimme ulkopuolelle poistumassa olevat galaksit havaittiin. Kirjoittivat siitä nuo iltapäivälehdetkin joten uutinen löytyy varmasti niiden arkistoista. Tieteellistä arvoa havainnolla ei kuitenkaan juurikaan ole.

    Aina ja siellä täällä niitä ei kuitenkaan nähdä, siitä pitää huolen galaksien suhteellinen harvalukuisuus (tiedän arvioidun lukumäärän, älä innostu), sattuu näet hyvin harvoin sellainen tilanne kohdalle, että tuollainen näyttämöltä poistuminen havaittaisiin koska siihen suunnattomaan tyhjyyteen verrattuna galaksit ovat vain neulanpäitä tyhjyydessä. Se, että lähin seuralaisgalaksimme Andromeda on 2-2.5 miljoonan valovuoden päässä suhteuttaa tätä tyhjyyttä.
  5. Kyse ei taida olla kateudesta vaan siitä, että monet pitävät Jalovaaran "palkkiota" keräysvaroista maksettuna ja ylimitoitettuna kun ansaintatapa yleishyödyllinen keräys.

    Ja jos näin on, niin kyllä minäkin olen sitä mieltä, että moraalia on venytetty sellaiset 70-80 tonnia.

    Mikään ei estäisi Jalovaaraa avaamasta yhdistyksensä talousasioita. Jos ei ole salattavaa tai mitään kiusallisia kommervinkkejä ei siinä pitäisi olla ongelmaa.

    Voi tiertenkin olla niinkin, että ne avataan Jalovaaran tahdosta riippumatta. Saa nähdä.

    Mutta eipä siinä mitään jos iloisena antaa... Hiukan mautonta ehkä on kuitenkin lupailla Jumalan siunauksia lahjoituksen palkintona.
  6. "Jakaumafunktiolla voi olla globaalit maksimit useammassakin kohtaa, joten se selittää sen kummallisuuden miksi matkaan ampaissut fotoni menee vierekkäisten ilmaisimien läpi eikä vain yhden."

    Kaksoisrakokokeessa ei ole jakaumafunktiota. Fotoneita kun on vain aina yksi. Fotonien "sarjoista" sellainen tietenkin voidaan muodostaa. Yksittäisen fotonin käyttäytymistä kuvataan Feynmanin yhtälöillä joka liittyy, ei niin yllättäen aaltofunktioihin, kaikkien mahdollisten reittien summaamiseen jolloin voidaan nähdä todennäköisin reitti, toiseksi todennäköisin jne. Aaltojen huiput ja niiden voimakkuudet siis kuvaavat todennäköisyyksiä.

    "Kvantin kannalta on ymmärrettävää, että se saa vähän kyynärpäätilaa, joten tyhjiö on sen olemassaolon kannalta tuollainen suotuisa paikka…"

    Äh, kyllä maailmassa kvanteille tilaa on. Vaikka kvantti päättäisi parkkeerata itsensä lyijyyn on se kuin pikku-fiat parkkeerattaisiin Saharan autiomaahan.

    "Toisin sanoen, tuossa ajattelukuviossa mikään ei määritä kvanttia, vaan kvantit määrittävät kaiken. Näin pienestä kvantista kehkeytyy ISO ongelma. Se olisi kausaaliton otus olemassaolonsa puolesta, mutta kaiken olemisen edellytys."

    Fyysikoiden näkemys aika tarkalleen paitsi, että he eivät pidä kvantteja isona ongelmana vaan olemassaolomme perustana.

    "...myös se miksi tuo kaikkityhmä pieni kvantti olisi jollain tapaa järkevämpi oletus kuin kaikkivoipa Jumala. "

    Kvantti on nähty?
  7. "Otin joskus esiin termin singulariteetti, jolla viitataan sekä mustaan aukkoon ja tilaan ennen alkuräjähdystä / alkuräjähdyksen ensihetkiä. Näiden lisäksi singulariteetti voi tarkoittaa jotakin näennäistä, tai sitten singulariteettia ei ole edes olemassa."

    Singulariteetti on nimenomaan käsite. Ei sitä voida edes verbaalisesti ilmaista kuin summittaisesti kielikuvina. Ainoastaan matemaattisesti se voidaan ilmaista täsmällisesti. Kuvaukset ovatkin sitten varsin kirjavia, matemaattiset mallitkin tuntevilla tutkijoilla on ilmiselvästi vaikeuksia kuvailla singulariteettin olemusta arkikielemme ilmaisuja käyttäen. Sama koskee esimerkiksi avaruuden geometriaa, aika-avaruutta tai kvantti-ilmiöitä kaikkinensa.

    "Toisin sanoen, moinen epävarmuus luontevasti petaa käsitteellisiä epäselvyyksiä."

    Keskustelumme puute on "sanavarastomme" köyhyys, ikään kuin kaikki täsmälliset ilmaisut puuttuisivat ja ne puuttuvatkin koska emme tunne, emmekä ymmärrä niiden matemaattisia esitystapoja. Se on meidän maallikkojen ongelma, hiukkasfyysikolla on, kuten tuossa edellä esitän sitten ne täsmällisemmät keinot ilmaista, ymmärtää ja tulla ymmäretyksi. Kollegoiden kesken.

    Ja kyllä, ei singulariteetin ominaisuuksia tunneta, teoria on kyllä kauniisti ja ristiriidattomasti johdettavissa suhteellisuusteoriasta, se ikäänkuin "osoittaa" suunnan, singulariteettiin, tiiviimpään ja kuumempaan maailmankaikkeuteen historiassa mutta suhteellisuusteorian selityskyky loppuu jo hetkeä aiemmin kuin singulariteetti saavutetaan. Taas se 10E-43 sekunti, Planckin aika.

    On hiukan turhaa rääpiä sitä mitä singulariteetti täsmälleen olisi, emme me voi tietää sen mahdollisista fysikaalisista ominaisuuksista mitään.

    "Se on tärkeää sikäli kuin sanotaan miten aika-avaruus syntyi alkuräjähdyksen myötä. Ilman aikaa ja avaruutta ei siis ollut mitään tilaan liittyvääkään eli edes tyhjiötä. Sen tärkeys näkyy tässä: Sikäli kuin tyhjiöstä on läsnä tyhjää tilaa ja aikaa, niin olemattomuudessa näitä ei ole tarjolla. Vaikka siis todistettaisiin miten tyhjästä tilasta voi syntyä jotakin, se ei ratkaisisi ongelmaa miten olemattomuudesta voi kummuta esiin kaikki."

    Tähän ei pitäisi edes lähteä… Alkuräjähdysteoria ei ota mitään kantaa siihen mitä oli ennen alkuräjähdystä, ei siis mitään. Yritän ilmaista selkeästi: Alkuräjähdys muodosti aika-avaruuden ominaisuudet. Myös ajan ja tilan sellaisena kuin me sen käsitämme.

    Tilanne pohdittaessa mitä oli ennen alkuräjähdystä on jotakuinkin sama kuin yrittäisimme hahmottaa jotakin neliulotteista kappaletta. Ei onnistu, kuten ei siis onnistu hahmottaa jotakin sellaista josta puuttuvat ne elementit joiden avulla hahmotamme jatkuvasti ympäristöämme, pituus, leveys, korkeus, aika.

    Mutta en siis lähde mukaan tuohon yritykseesi ulottaa klassista- ja modernia fysiikkaa aikaan ennen alkuräjähdystä. Nimittäin oikeastaan ainoa asia minkä voimme varmasti sanoa on se, että ne eivät siellä päde.

    Kirjoitin:

    "onhan siinä tyhjässä jotakin, jatkuva virtuaalihiukkasten ilotulitus. Miksi? Ei tietoa kenelläkään"

    Vastasit:

    "Itse asiassa tuo taidetaan kyllä jo tietää, mutta sitä en tiedä tietävätkö tutkijat sen jo jollain tapaa sisäistäneensä."

    En ole kuullutkaan. Mistä tietosi on peräisin?

    Kyllä tuo jakaumafunktio jatkuva derivoituminen pitää paikkansa ja esimerkiksi interferenssikuviostahan sen näkee jo yhdellä silmäyksellä kuten senkin, että mitä lähempänä ollaan maksimia sen enemmän suhteellisestikin on "osumia" verrattuna vertrattuna jakaumafunktion ääripäihin. Tässä tullaan aasinsillan kautta siihen, että vesi on keskimäärin vettä.

    Kummallisuus ei kuitenkaan ole tämä vaan fotonien "tietoisuus" siitä mitä edelliset fotonit ovat "tehneet", kuvion muodostuminen jakaumaltaan aina samanlaiseksi mutta ei samalla tavoin. Fotonin skitsofreeninen luonne: aallon ja hiukkasen ominaisuudet.

    Ajan ja paikan suhde toisiinsa kvanttimekaniikassa on selitetty lukemattomissa artikkeleissa ihan ilman hankalia kaavojakin periaatteellisella tasolla joten ei ehkä kannata tuoda sitä tähän sillä jos homma paisuu Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen soveltamiseen normaalijakauman (kvantin sijainnin) ja aikafunkion välisiin suhteisiin riitä rahkeet kun ei ymmärrä Heisenbergin yhtälöiden soveltamistapoja. Edellistä kai ajat takaa? Fyysikot sitä kyllä käyttää.
  8. "Kun kokeellinen tiede yhdistetään tapahtumahorisontin tuonpuoleisiin tapahtumiin, suoritan hämmästymistä."

    Minä en hämmästele lainkaan koska tuosta ei ole kyse. Yhä tarkemmat havainnot kuinka mustat aukot vaikuttavat ympäröivään kaikkeuteen kertoo epäsuorasti paljon mustien aukkojen olemuksesta.

    Epäsuorien havaintojen perusteella on mm. kartoitettu ja kartoitetaan tälläkin hetkellä esimerkiksi pimeän aineen jakaumaa 3D-malleiksi, sehän ei jakaudu lainkaan tasaisesti universumiin. Vaikka se onkin "kateissa" eivät sen vaikutukset sitä ole. Sama koskee mustia aukkoja. Vaikka tapahtumahorisontin sisään emme pääse ei se mitenkään piilota meiltä tuon supermassiivisen kappaleen vaikutusta ympäröivään kaikkeuteen.

    Tärkeässä asemassa nykyisin mustien aukkojen tutkimuksessa on tietenkin hiukkasfysiikka hiukkaskiihdyttimineen, Suuri energisimmillä kiihdyttimillä niitä (mustia aukkoja) ilmeisesti voitaisiin jopa luoda ja saada pysymään kasassakin riittävän kauan jotta niitä voitaisiin tutkiakin. Esimerkiksi Hawkinsin säteilyn olemassaolo voitaisiin näin varmentaa tai saada aikaan kosmisen säteilyn suurenergisiä hiukkasia.

    Sitä en osaa sanoa päästäisiinkä tälläisen keinotekoisesti luodun hetkellisen mustan aukon tapahtumahorisontin sisäisiä ilmiöitä suoraan tarkastelemaan, kenties ei mutta luultavasti kyllä epäsuorasti. Tällaisen mustan aukon tuhoutuminen kun jättäisi jälkeensä todisteita hiukkasina ja säteilynä jotka kyllä olisivat mitattavissa ja analysoitavissa. Ja minulla on sellainen "hötinä", että jonakin päivänä sellainen ympyräputki rakennetaankin.

    Se mitä mustat aukot ovat, hyvin tiiviissä muodossa olevaa materiaa on näkkileipää sinänsä. Ei sen tutkiminen ole keskiössä vaan mustien aukkojen merkitys ja vaikutus maailmankaikkeudessa.

    "No, kovin paljon kauemmas emme voi enää nähdä"

    "Ounastelen täysin päinvastaista, mutta minulla on tuosta 'vain sellainen hötinä'."

    No, jos nyt nähdään 13 miljardin valovuoden päähän niin raja alkaa kyllä olla lähellä. Maailmankaikkeuden ikä, 13.7 miljardia vuotta, joka on samalla kosminen horisonttimme valon rajallisesta nopeudesta johtuen vähennettynä 380000 vuodella jolloin ensimmäinen fotoni lähti liikkeelle on rajamme. Verkkokalvollemme ei voi osua tuota vanhempia fotoneita. Aika yksinkertaista.
  9. Kyllähän esimerkiksi moderni fysiikka on jossakin mielessä tullut tiensä päähän. Sillä ei taida olla hirveästi meille enää annettavaa. Kvanttimekaniikan alueella ollaan vasta alussa. Jonkinlainen kartta on olemassa mutta kompassi puuttuu.

    Painopiste on kuitenkin siirtynyt sinne kvanttimaailmaan, hiukkasfysiikkan ja sen sellaiseen. Niiden avulla pyritään selittämään maailmankaikkeuden syntyä yhä tarkemmin, gravitaatiota, aineen syvintä rakennetta, massaa, pimeää energiaa ja ainetta, mustia aukkoja perin juurin, tyhjiöenergiaa ja ties mitä muuta.

    Katsotaan, että kvanttimekaniikka on tieteen perusta, siitä on johdettavissa kaikki mikä liityy luonnontieteisiin. Sitä rajapintaa ei kuitenkaan ole modernin fysiikan ja kvanttimekaniikan välillä.

    Monet kvanttiteoriat sinänsä ovat kyllä jo vanhoja mutta vasta hetken on ollut pelit ja vehkeet joilla niitä on voitu ja voidaan testata. Esimerkiksi LHC rakennettiin oikeastaan vain testaamaan teorioita, ei luomaan niitä vaikka varmasti se uusiakin teorioita tuottaa. Uudet löydökset voivat sitten vaatia jo uudet laitteet jotta niitä voidaan analysoida tarkemmin.

    Kosmologian alueella on paljon mitä ei tiedetä. Nykyisin se on yhä enemmän hiukkasfyysikoiden heiniä mutta ei kosmologia maan alle katoa hiukkaskiihdyttimillä leikkivien fyysikoiden myötä vaan perinteistä taivaan luotaamistakin tullaan kyllä harrastamaan ja sellaisilla välineillä joilla nähdään aina vain kauemmas ja tarkemmin. No, kovin paljon kauemmas emme voi enää nähdä mutta tarkemmin kyllä.

    Ei hiukkasfysiikka ole kuitenkaan vain ihmisen uteliaisuuden tyydyttämistä, onhan sillä melkoisia odotusarvoja esimerkiksi puhtaiden ja rajattomasti tuotettavien energimuotojen suhteen tai jopa tuottaa materiaaleja luonnonvaroja raiskaamatta. Nämä eivät kuitenkaan ole ihan huomisen juttuja.

    "Olisihan kyllä varsin miehekästä, jos fyysikot toteaisivat silloin kun pitää miten tunnetun fysiikan mukaan kyseessä on kyllä ihme."

    Kvanttimekaniikka periaatteessa karsii ihmeet vähiin, kaikki kun on oikeastaan kyllä sallittua, se kvanttilego, entropian suunnan kääntyminen, kuun muuttuminen juustoksi mutta todennäköisyysluonne pistää siis hanttiin. Ja kyllä vain, kuu voisi muuttua juustoksi teoreettisena ajatusleikkinä hiukan karrikoiden ja vesikin on vain enimmäkseen vettä. Viimeinen ei ole ajatusleikki vaan kvanttimekaniikan teoria.

    Protonitkin ovat alkeishiukkasia ja kemialliset sidokset pysyvät kasassa niiden avulla. Kvanttiteorioiden mukaan protonit kuitenkin vaihtelevat huimaa vauhtia paikkojaan, sidoksia hajoaa ja syntyy. Vesi kuitenkin pysyy siis enimmäkseen vetenä. Se kvanttimekaniikan todennäisyysluonne, todennäköisimmin atomit ovat sidoksissa toisiinsa, protonien todennäköisimmät paikat ovat sellaiset, että sidos on vettä.

    Pitäisin kuitenkin veden muuttumista viiniksi ihmeenä vaikka hassun utopistisessa teorisoinnissa sellainen voisikin olla ihan luonnollinen tapahtuma jos happi- ja vetyatomista voidaan muodostaa ulommaisimmalla kuorella olevien sidoksen muodostavien protonien paikkoja siirtelemällä jokin päihdyttävä molekyyli :DDD
  10. "Jalovaara kuuluu siihen parhaiten tienaavaan prosenttiin verovelvollisista lähes 110000 euron vuosituloilla."

    Harmi kun ateismi ei ole uskonto...
  11. "Yliluonnollisen määritelmä sisältää sen, että sitä ei voi tieteellisesti tutkia."

    Tähän se kiteytyy ettei tiede voi yliluonnollista huomioida. Sen tarvitsee ensin se havaita, sen ominaisuuksia ja vaikutuksia jotta voi sijoittaa parametrin "yliluonnollinen" yhtälöihinsä.

    Jos havaintoja ei ole pitäisi vain sopimusvaraisesti päättää mikä yliluonnollisen vaikutus on, sovittaa sitä mutu-tuntumalla sinne tänne tieteelistä pelikenttää: tuohon yliluonnollinen vaikuttaa nyt näin ja tuohon taas tuolla tapaa... Ei kyllä onnistu ei.

    Ja mitä sitten tehdään kun tämä mutu-tuntuma onkin ristiriidassa havainnon kanssa? Kumpi hylätään?
  12. Kuitenkin stressinsietokykyiset kvantit voisivat olla isojakin, jos ne vuorovaikuttavat heikosti ympäristön kanssa"

    Jos vuorovaikuttaisivat heikosti niin kenties, enpä tiedä mutta kun ne ovat varsin aktiivisia vuorovaikuttamaan,

    "Onko meillä mitään kovaa dataa siitä minkä kokoisia kvantteja universumimme voi tarjota?"

    Jos käsitettään sana "kvantti" alkeishiukkasena niin käsittääkseni raja on siinä, jonkinlainen pieni määrä alkeishiukkaskvantteja voidaan "tahdistaa" ja aaltofunktion säilyvyysaika on verrannollinen sitten suoraan kvanttien määrään. Atomi on jo liian suuri rakenne, se vuorovaikuttaisi ennenkuin ehtisi muodostuakaan.

    Kvanttimekaniikan teoriat ja kokeelliset testaamiset koskevat vain erilaisia alkeishiukkasia (ja fotoneita), atomeilla operoiminen on jo enemmän "makromaailmaa" vaikka atomien sisällä kvantti-ilmiöitä tapahtuukin. Ytimiä yhdistettäessä kvantti-ilmiöt kyllä vaikuttavat mutta tässähän atomin rakenne rikkoutuu, "operoidaan" siis kuitenkin niillä alkeishiukkasilla.

    "Itse puolestani kaivoin noppa-kertomuksesi esiin, jota käytit omien sanojesi mukaan rautalankaesimerkkinä. Se ei ollut vaikea silloin eikä nytkään. Kuitenkin siinä on koko ajan se häiritsevä elementti, että pidät tyhjästä syntymistä mitä luonnollisimpana tapahtumana silloin kun operoidaan kvanttimekaniikan kokoluokassa."

    Ei noppaesimerkeillä ollut tekemistä "tyhjästä" syntymisen kanssa mitään. Ne vain yrittivät kuvata kvanttimekaniikan perusluonnetta: ennustamattomuutta, mahdollisia vaihtoehtoja ja niiden todennäköisyyttä sulkien pois mielivaltaisuuden, tapauksen jossa noppa jäisi roikkumaan ilmaan.

    Ehkä käsitämme termit tyhjiö, tyhjä eri tavoin? Se kyllä on tarkoittanut fysiikassa täydellistä tyhjiötä jossa ei ole yhtään mitään kunnes huomattiin, että onhan siinä tyhjässä jotakin, jatkuva virtuaalihiukkasten ilotulitus. Miksi? Ei tietoa kenelläkään mutta fysikaalisena käsitteenä "tyhjä" ei merkitse kirjaimellista tulkintaa sanasta tyhjä. Fysiikka ei tunne sellaista tyhjyyttä jossa ko. ilmiötö ei olisi. Sitä pidetään tyhjän (ja maailmankaikkeuden) ominaisuutena.
  13. Tarkennetaan:

    "...yhteinen aaltofunktio romahti jokainen kvantti ryhtyi puuhaamaan "omiaan".

    Yhteinen siis siinä mielessä, että jokaisen kvantin aaltofunktio on samanlainen, ne siis ovat interferenssissä keskenään. Mutta kun soppaan lisätään lisää kvantteja kasvaa todennäköisyys, että ne vuorovaikuttavat jonkin ulkoisen hiukkasen kanssa ja se sitten romahduttaa saman tien tämän yhteisen aaltofunktion jokaisen kvantin osalta koska yhdenkin aaltofunkion muutos heijastuu myös muihin. Lopputulos on väistämätön.
  14. "Jos luovutaan kausaalittomuuden ajatuksesta ja tuodaan tilalle mainitsemasi sattumanvaraisuudet, joiden mahdollisia tiloja ohjaavat erinäiset rajoitteet ja puitteet, asetelma on tietenkin toinen."

    Näin se kvanttimekaniikassa menee. Asiat voivat tapahtua näin, noin ja niin mutta eivät miten tahansa.

    "Olethan esittänyt kuinka tyhjästä (vai tyhjöstä?) syntyminen saattaa olla universumin perusominaisuus. Se kuuluu tuohon sarjaan mitä kutsuit nimityksellä mielivaltaisuus."

    Tyhjöstä, tyhjiöenergia on eräs malli maailmankaikkeuden syntymekanismina. Se ei nimestään huolimatta ole siis tyhjä vaan sisältää energiapotentiaalin.

    Einsteinin pohdinnat sallivat oikein hyvin energiasta muodostuvan materiaa ja on sitä näin jokunen hitunen hiukkaskiihdyttimissä saatua aikaankin. Aine on oikeastaan vain energiaa, sidottua energiaa. Törmäyttämällä ytimiä voidaan synnyttää uusia ytimiä, sellaisia joiden massa on suurempi kuin sen osien summa. Simsalabim: energiaa sidottiin aineeseen. Siitä tuli ainetta jolla on massa.
  15. "Asetat edellytyksiä sille mitä kuitenkin kutsut kausaalittomuudeksi."

    Sinä et halua ymmärtää tai et todellakaan ymmärrä. Palaa vaikka niihin noppiin ja tule sitten kertomaan mitä olen väittänyt kausaalittomuudesta ja mitä en. Tuollainen on joko ymmärtämättömyyttä tai jankutusta.

    "Kysy mönjältä miksi se ei suostu skaalaamaan pienimpiä osasiansa möhkäleiksi."

    Hiukkasfyysikot ovat vastanneet parhaan tietämyksensä mukaan ja ihan sen mukaan mitä "mönjä" heille kertoo. Keksivät sille hienon sanankin: dekoherenssi. Taisin kyllä jo mainitakin sen.

    "Että siis herkkyys."

    Tiedät kyllä mitä lainausmerkit ympärillä tarkoittavat? Ilmaisuhan nyt vain tarkoitti aaltofunktion vuorovaikutusta kaikkien ulkoisten "ärsykkeiden" kanssa, jopa neutriinoiden, noiden lähes massattomien ja lähes valonnopeutta kiitävien hiukkasten joita menee lävitsesi sekunnissa miljardi tolkulla ja siksipä ei edes teoriassa voi olla mahdollista säilyttää yhtenäistä aaltofunktiota vaikka sellainen olisikin "mönjällä", jokainen neutriinon, fotonin, atomin törmäys rikkoo "tahtia" ja mönjä menettää kvanttiominaisuutensa.

    Käytännössä aaltofunktio hajoaa pian, vaikka kävisikin "tasatahtia" muutaman kvantin kanssa. Tämä huomattiin vuonna 1996 kun testattiin onnistuneesti dekoherenssin kehittyminen laboratoriossa, muutamasta kvantista koostuva "mönjä" kasvatettiin hitusen suuremmaksi möykyksi "mönjää" ja odotusten (dekoherenssin) mukaisesti kvanttitila muuttui klassisen fysiikan lakeja noudattavaksi tilaksi, yhteinen aaltofunktio romahti jokainen kvantti ryhtyi puuhaamaan "omiaan".

    "Miksi "herkkä" lego olisi jotenkin todennäköisempi tuotos kausaalittomuudelle kuin sellainen, joka ei vähästä hätkähdä?
    Jos on kyse kausaalittomuudesta, niin se vähät välittää siitä millaisia aaltoja se pusertaa esiin, väreitä vai tsunameita. Jälkimmäiset eivät ole äärimmäisen herkkiä reagoimaan mainitsemiisi vähäisimpiin häiriöihin ja lopputuloksessa nuo pienemmät interferenssikuviot eivät käytännössä edes näy."

    Et ehkä ymmärtänyt sanaakaan? En minäkään tuosta.
  16. Vastaus katosi näköjään bittien avaruuteen.

    "Tarkoitatko etten ole siihen törmännyt, mutta kiinnostukseni ja ymmärrykseni kautta päädyin samaan lopputulemaan?"

    Et päätynyt:

    "En ole missään vaiheessa peräänkuuluttanut legopalikkaa, jossa lukemattomien atomien ja niiden osasten aaltofunktiot olisivat tahdistettuja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä."

    Olet toki kun olet perännyt mikseivät kvanttimekaniikan ilmiöt päde "makromaailmassa"

    Sinä olet lähinnä jankuttanut pidäkkeettömästä, ilman "rajavaikutuksia" olevasta kausaalittomuudesta.

    Yritin joskus sinulle parilla noppaesimerkillä tuoda ilmi mitä kvanttimekaniikassa tarkoitetaan sattumanvaraisuudella: todennäköisyys, ennustamattomuus mutta ei mielivaltaisuus.

    Kuuden kilon kvanttien mahdottomuuden (ja legot+tuolit) yritin selittää aiemmassa viestissäni. Se dekoherenssi taas.
  17. Yritän itsekin. Vielä. Selkeämmin en asiaa osaa selittää.

    "En ole missään vaiheessa peräänkuuluttanut legopalikkaa, jossa lukemattomien atomien ja niiden osasten aaltofunktiot olisivat tahdistettuja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä."

    Tämä on edellytys jotta "legopalikka-kvanttia" voisi olla olemassa. Kun haetaan syytä miksi atomirykelmillä ei kokonaisuutena ole kvanttimekaanisia ominaisuuksia puhutaan nimenomman puuttuvasta aaltofunktioiden interferenssistä.

    "Päinvastoin olen kaivannut lego-kvanttia, jossa sen osaset olisivat tarpeeksi jämeriä, jotta todennäköisyydet eivät tulisi pilaamaan noiden palikoiden esiinmarssia."

    Eiväthän sitä pilaa todennäköisyydet vaan aaltofunktion "herkkyys" kaikille ulkoisille vaikutteille, jopa neutriinoille.

    Jokainen tällainen ulkopuolinen häiriö, siis jopa neutriino vaikuttaa aaltofunktioon. Lisäksi aaltofunktiot vaikuttavat toisiinsa, vahvistaen tai heikentäen niitä muuttaen samalla aallon "muotoa". Yhdenkin aaltofunktion muutos leviää siis kuin kuppa Töölössä. Tätä on dekoherenssi, eräänlainen aaltofunkition romahdus siis.

    Atomirykelmässä vallitsee siis erilaisten aaltofunktioiden kakofonia, yhteistä säveltä ei ole eikä kappaleella voi siten olla kvanttimekaanisia ominaisuuksia.

    Jos kappaleen kaikkien hiukkasten aaltofunktio olisi samanlainen tekisi legopalikka tai tuoli aika temppuja, vaikka superpositioituisi mutta kun joku toisaalla koskisi tuoliin katoaisi se ehkä p3rs33n alta. Ainakin se muuttuisi tavalliseksi, ei-kvanttituoliksi aaltofunktion romahduksen myötä.

    Todennäköisyyteen viittasin lähinnä kuriositeettina. Voisihan koko kappaleen aaltofunktio teoriassa olla nätti, interferenssissä ja kappaleella olisi ne kvanttimekaaniset ominaisuudet. Luonnonlakien mukaan se käsittääkseni käy mutta eihän niin tietenkään käy koska se on niin epätodennäköistä.
  18. Superpositio kvantti-ilmiönä oli esimerkkinä nyt vain siksi, että aaltofunktio, kvanttimekaniikan satunnaisluonne ja sen "menettäminen" on tämän avulla ehkä helpoin havainnollistaa.

    Oikeassa elämässä menetetäämn tietenkin kaikki kvanttiominaisuudet. Jotta tuo legopalikka voisi omata kvanttiominaisuudet pitäisi kaikkien sen atomien hiukkasten "kellojen", aaltofunktioiden olla tahdistettu. Se ei ole mahdollista koska vaihtoehtoja on käytännössä lähes ääretön määrä ja aaltofunkiot muuttuvat jatkuvasti ulkoisten ärsykkeiden vuoksi, fotonit, lämpösäteily, ehkä neutronitkin (?)...

    Todennäköisyys ei siis puolla oikein sitä, että voisi muodostua legopalikan kokoista kvanttia.

    Jos nyt oikein tarkkoja ollaan niin onhan sillä legopalikalla ne kvanttiominaisuudet edelleen mutta jokaisen atomin hiukkaset toimivat ominpäin, kukin tavallaan eikä interferenssiä voi syntyä. Kakofonia jossa ei ole sitä "järjestystä" joka vaikkapa tuohon legopalikan superpositioon vaaditaan.

    Mikään fysiikan laki ei kai tuota kuitenkaan kiellä. Vain todennäköisyydet käytännössä sen estävät.
  19. Ei dekoherenssi nyt mikään ihan uusi idea ole. Olisi vain olettanut siihen sinunkin törmäävän kun asia noin kiinnostaa.

    Kysehän on aaltofunktion interferenssin "romahtamisesta". Näin siis hiukkasfyysikot selittävät tämän mieltäsi vaivaavan ongelman.

    Seuraus on, karkeasti yksinkertaistettuna, että aaltofunktion romahtamisen seuraus on automaattisesti erään kvanttimekaaniikan ilmiön, superposition menettäminen ja siihen tämä koko homma oikeastaan kiteytyy, menetetään kvanttiominaisuudet koska iterferenssiä ei ole, ei voi olla superpositiota legopalikallaan.

    Legopalikan yksittäisen atomin hiukkanen kuitenkin kvanttiominaisuutensa mutta ei kykene siirtämään sitä legopalikkaa superpositioon koska aaltofunktiot eivät "käy" samaa tahtia, huiput eivät osu yksiin eivätkä ne vahvista toisiaan. Ei siis interferenssiä.
  20. "Olen toki nähnyt selityksiä siitä miten 'makrotason kausaalittomat tapahtumat vaatisivat lukemattomien kvanttitason ilmiöiden peräperäistä ilmenemistä, mikä tekee makrotason kausaliteetista käytännössä mahdottoman. Kuitenkaan tuo selitys ei mene oleelliseen; miksi kausaalittomuutta ei ilmene makrokokoluokassa sillä eihän aito kausaalittomuus rajaa ilmiön kokoluokkaa mihinkään hitusten maailmaan."

    Se, ettet sinä ole selitysmalleista ajantasalla ei tarkoita ettei sellaisia olisi. Dekoherenssi on se sana. Jos ainoankaan kvanttimekaniikkaa käsittelevän kirjan olet lukenut ei käsitteen kyllä pitäisi olla ainakaan outo.
    21. 576 / 652
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt