hmmn69

Moi,
Kiva kun tulit kurkkaamaan, hauska tutustua :)
Olen aktiivinen jokapaikan höylä ja sosiaalinen höpöttäjä. Saatan ihastuttaa ja valitettavasti saatan vihastuttaakin. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät etten tahallani kenellekään tahdo pahaa mieltä tuottaa, ajattelemattomuuttani voin sen tehdä.. sormet kun ovat suuni tavoin aivoja nopeammat ja vielä entisestään oma sisäinen tarkastajani laiminlyö tehtäviään yöllä päivän vaihtuessa toiseen.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle toivotan :)
Suosikkileffat: Karhiainen.. kuka sitä edes muistaa ??
Lempikirjat: Tietokirjat ml. keittokirjat
Vapaa-aikanani: mitä se on ? :)
Katson tv:stä mieluiten: dokumenttejä ja uutisia
Työskentelen: asiantuntijan työstä vapaalla :)
Ase tai siviilipalvelus: ~~:-(
- Olen osittain samaa mieltä, toki ymmärrän, että nyt ollaan vielä lähtökuopissa, mutta kyllä muutama käyttäjä on ilmoittanut, ettei ala etsiä huoneita. Toisaalta ainakin osalla heistä harmitusta aiheuttaa ikärajojen poistuminen. Tämä harmittaa itseänikin, oman ikäistensä kanssa on eletty eräänlaisessa maailmassa, joka on muokannut kaikkia meitä jollakin tavalla ja ne muistot ovat yhteisiä, on siis oikeasti jotain joka yhdistää, sen numeraalisen iän lisäksi.
Kun ikärajoja tiukennettiin, oli hetken rauhallisempaa keskustelut huoneissa, toki se rähinä ikärajoista velloi taustalla. Ainahan häiriköitä on myös oman ikäisissä, mutta toisaalta ne väärässä huoneessa olijat saatettiin ohjata omaan huoneeseensa ja tilanne rauhoittui siltä osin. Toisaalta niitä yleisiäkin huoneita oli riittävästi, jotta eri-ikäisetkin pystyivät juttelemaan keskenään.
Omasta mielestäni, parasta olisi jos ikäryhmähuoneet ikärajoineen palautettaisiin ja nämä uudetkin ajanvietehuoneet pidettäisiin, siten varmaan olisi helpompi jutella rauhassa oman ikäistensä kanssa ja toisaalta tutustua myös uusiin käyttäjiin toisessa ympäristössä. - Ilmeisesti nyt on tehty pieni kirurginen toimenpide ja ne entiset ikäryhmät on siirretty eri nimillä ajanviete-valikon alle. Entinen 40 on nyt kävelykatu.
Samalla on poistettu ikärajat niistä huoneista. Eli sama huone, eri tavat. - Totta, että nyt on monia huoneita tyhjänä, eikä keskusteluja synny, sitten taasen ne joissa ihmisiä on täyttyvät ja on melkoista hälinää. Ymmärrän toki, että muutos on tuore ja ihmiset hakevat paikkaansa (jos viitsivät) ja tämä on osin alkukankeutta.
Pyytäisin nyt, että luotsit ottaisivat tehtäväkseen ohjata huoneessa olijoita siitä ikäryhmien poistosta (siksi lienee nämä kadut ja saunat siirtyivät ajanvietteen puolellekin). Nyt ainakin eräässä huoneessa rähistään uusille huoneeseen saapujille, että tämä on heidän huoneensa, uudet ja oudot pilaavat heidän keskustelunsa (kuulostaa aika tutulta).
Vipeistä, kyllä tuolla muutama rähisijä suorastaan nuoleskelee luotseja vipin toivossa, silloin kun nämä ovat huoneessa ja ovat hyvinkin mielin kielin, mutta sen uskoakseni luotsitkin näkevät, sillä se käytös ei todellakaan ole yleisesti muuttunut. Noita häiriköitsijöitä ikävä kyllä on aina, mutta ehkä heillekin voitaisiin harrastaa ryhmäkurinpalautusta, vaikkapa ruksien joukossa, sillä ainakin osa heistä elää huomiosta. - Kehottaisin opiskelemaan, vaikka nyt yliopiston kautta alkava ura kenties onkin suuremman työn takana, hakeudu ammatilliseen tai ammattikorkeaan. Ei kannata jäädä lukiokoulutuksen varaan ja työttömäksi, niitä osaajiakin kun tulee työttömyyskortistoon aina enemmän ja enemmän.
Yhtenä vaihtoehtona olisi tietysti myös oppisopimuskoulutus, tosin sen hankinta on kuulemma nykyään erittäin haastavaa, muttei mahdotonta.
Tsemppiä, kouluttaudu, sinulla on vielä aikaa hoitaa asiasi kuntoon, sitten jos ja kun perheen perustat, se on haastavampaa. Kysele vaihtoehtoja koulusi kautta, mutta älä jää tuleen makaamaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja muille kohtalotovereillesi ! - Taidan osata yhdistää.. joo, jotain tapahtui, mutta se oli henkilökohtainen asia jota en kaikille jaa. Se kaikki muutti kuitenkin hieman suhtautumistani ko. huoneeseen ja ihmisiin yleensäkin. Saatan olla tuolla huoneessa, saatan olla etten ole. Siellä kuitenkin sain tiedon tästä viestistä. Kiitos teille kahdelle, jos olen paikalla yritän ymmärtää ja hymyilläkin :)
Minulla on nyt "harkinta-aika" 24.3.saakka, sen jälkeen kenties en ole tuolla. Saatan palata joskus kurkkaamaan, kenties en. Kaikki avoimena... sitä se elämä on.
Toivotan kuitenkin kaikille hyvää keväänodotusta ! - Sain kommentin, että olisin kirjoittanut ylläolevan lausunnon. En ole kirjoittaja, enkä allekirjoittaisi tuollaista lausuntoa.
Vaikkakin esimerkissä mainittu Tampere on asuinkuntani, minun näkökulmani asioihin on kuitenkin lähinnä kokoomuslaista politiikkaa. - Väärinkäytöksistähän tuo varovaisuus johtuu, vaikkakin se on harmillista, on se kuitenkin ymmärrettävää. Kukapa ei tuntisi jotakuta, joka on autoaan vaihtoautoksi ollut antamassa ja jättänyt ilmoittamatta tiettyjä epäilyjä auton kunnosta tai jostain muusta oleellisesta asiasta.
Toivon, että ko. kauppiaan maininta oli vain yleistystä, eikä kauppiaan itsensä käyttämää taktiikkaa.
Autoliikkeistä ja yksityisiltä olen saanut mielestäni pääosin asiallista tietoa, lukuunottamatta yhtä mersunostoa, auto joka on ollut vain Lapissa, suolattomilla teillä.. suurinpiirtein työmatka-autona.. Veholla kuitenkin hieman oikaistiin, auto oli ollut pääkaupunkiseudulla taksina. Nk. jobbari sekin taisi olla joka sen auton miehelleni myi.. pääasia kuitenkin oli, että ajelin lasten kanssa sillä vuosikausia, ilman sen suurempia hankaluuksia. Sekin auto taisi sitten siirtyä papalle uuden auton tieltä.
Noilta jobbareilta odotankin aivan mitä vaan, kokemusta niistäkin, eikä yhtään positiivista, eli on autokauppiaita ja on rehellisiä autokauppiaita. - Joissakin kaupungeissa on A.S.S.: ali Anonyymit Sinkut Seuran toimintaa. Eli tarkoitus ei ole pariutua siellä, vaan tehdä ja harrastaa yhdessä. Toki säännöt eivät kiellä, eikä rankaise jos sieltä elämänkumppaninkin löytää.
- Tekijä täytyy todistaa rikoksen tehneeksi ja oikeuslaitoksessa tekijä tuomitaan jos syyte nostetaan ja todisteet todistavat hänet rikoksen tehneeksi. Uhri on taasen todettu ( todistettu ) kuolleeksi, lääkärin toimesta.
Tälläiset tapahtumat ovat helpostikin traumaattisia erityisesti siinä yhteisössä jota se koskettaa. Puhuminen ja kokemusten jakaminen usein helpottaa, kuitenkin täytyy muistaa pitää ajatukset realistisella tasolla. Meillä on turvallinen maa, jota tunnetta tälläiset tapahtumat luonnollisestikin järkyttää. Kommenttini ei suinkaan tarkoita etteikö asioita pitäisi puhua, suojelun ja terveydenhuollon resurssit olisi tarkkaan mitoitettava riittäviksi, 100% turvallisuutta ei kuitenkaan mikään taho pysty luomaan, valitettavasti.
Voimia kaikille niille joita tämäkin tapahtuma kosketti, joko suoraan tai välillisesti. - Hienoa. Minusta olet romantikko parhaasta päästä. Voi kunpa kaikki tajuaisivat tuon ettei se raha ja timantit tuo sitä romantiikkaa, huoh.
- Mikä oikeastaan on romantiikkaa ? Ja mitä tekee nainen joka odottaa mieheltä "romanttisia" tekoja ? Kun kuitenkin suhteen pitää olla tasavertainen. Nyt jo teini-ikäisten lasten isä vei minua lähes joka viikonloppu kylpylöihin ja ravintoloihin jne. ... nimitti minua pupuksi ja kertoi kuinka tärkeä olen. Samalla mies kuitenkin arkielämässä riisui vaatteet ympäri kämppää, odotti että pihviateria on aina valmiina ja nainen kiihkeänä. Jälkiään ei siivonnut koskaan, koska jo kotona heillä oli pojat passattu, tytöt saivat tehdä ruokansa itse ja siivota jäljet. Pupuksi nimitettiin myös silloin jos olisin halunnut keskustella jostain mieltäni askaruttavasta asiasta.. pupu, pupu, älä nyt viitsi. Tuota kestin 10 vuotta, sitten päätin ettei meidän häitä tanssita.. saman katon alla. Arjen romantiikkaa on mielestäni huomaavaisuus toista ihmistä kohtaan, helpottaa hänen oloaan ja jakaa elämää yhdessä, aidosti välittäen. Ei sen mielestäni tarvitse olla rahallinen lahja, aivan yhtälailla se voi olla jonkin toiveen täyttäminen, kuten vaikkapa yllä joku oli opetellut tanssimaan. Aviomieheni aikanaa lopetti tupakoinnin heti suhteemme alussa kun huomasi kuinka paljon kärsin jo tupakan hajusta ( en siitä kyllä huomauttanut ). Olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa joissa kahdessa minua on huomioitu täällä tarkoitetussa romanttisessa mielessä, arki on saattanut sitten olla hyvinkin toisenlaista. Tosin olen itse luonteeltani sellainen että liian helposti otan toisen taakan kannettavaksi, olen ehkä liiankin avulias. Toisen huomioon ottava savuton mies minullekin kelpaisi, sinua kohtelisin myös hellien