Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11764

  1. Itse asiassa Raamattu
    on täynnä kuvia
    Jeesuksesta Kristuksesta
    ristiinnaulittuna.

    Ensimmäinen
    hyvin tarkka kuva löytyy
    Raamatun ensimmäisestä sanasta,
    kun se puretaan kirjain kirjaimelta.

    Raamattu on kokonaisuudessaan
    kuva Kristuksesta.

    Ja nyt tässä keskustelussa
    me tarkastelemme
    kuvaa Pelastuksen Arkista,
    ja näemme siinä Kristuksen.

    Ja nimenomaan
    Ristiinnaulitun Kristuksen.

    Terva tai oikeammin maapiki,
    joka estää
    Arkissa olevia hukkumasta
    on kuva Jeesuksen Verestä,
    joka valui
    rosoista ristinpuuta pitkin
    maahan.

    Arkki itsessään
    on esikuva Kristuksesta.

    Vesi on esikuva
    Jumalan Sanasta.

    Mutta ratkaisevan tärkeä esikuva
    on maapiki,
    jolla Arkki peitettiin
    sisältä ja päältä.

    Arkin sisäpuolella olevat
    eivät joutuneet ollenkaan
    tekemisiin eikä kosketuksiin
    vellovien vesien kanssa,
    joka hukutti ulkopuolella olevat.

    Sen sijaan arkin sisäpuolella
    he olivat kyllä kosketuksissa
    tuohon maapikeen,
    jolla arkki oli peitetty.

    Pelastuvat olivat
    tuon maapien suojaamia.

    Ja nyt tuo kuva
    Arkista ja Maapiestä
    on siis kuva
    Jeesuksesta
    ja Hänen maahan vuotaneesta
    Verestään.

    Me olemme upotetut
    Kristukseen
    ja meitä suojaa
    Jeesuksen Veri.

    Ja tämä sen tähden,
    että me olemme
    ottaneet Jumalan Sanan vastaan.

    Nooa saarnasi 120 vuotta.
    Mutta kukaan ei ottanut
    julistettua Sanaa vastaan.

    Ja niin vain Nooan perhekunta
    meni arkkiin.

    Sana vastaan otettuna pelastaa.
    Mutta hyljättynä hukuttaa.

    Vesi on esikuva Elämästä.
    Elämän Sanasta.
    Mutta myös tuomion Sanasta.

    Kun otamme Sanan vastan,
    niin meidät siirretään
    Pelastuksen Arkin sisäpuolelle.

    Jeesus sanoi
    kirjaimellisesti kääntäen:

    "Uskova ja kastettu pelastuu;
    mutta ei-uskova alastuomitaan"
    (Mark 16:16)

    Pelastuksen arkin sisäpuolella
    oli kyllä vettä hengitysilmassa.

    Ja juuri tästä
    kasteesta eli upottamisesta
    puhuu Jeesus
    viimeisessä puheessaan
    Markuksen tallentamana.

    Jos uskomme,
    niin meidät
    kastetaan eli upotetaan
    Pyhän Hengen pilven alle.
    Hengitämme sitä ja elämme siitä.

    Mutta vellovien vesimassojen kanssa
    emme joudu tekemisiin.

    Siis,
    jos emme ole maapiellä
    sisältä ja päältä peitetyn
    Arkin sisäpuolella,
    niin me hukumme.

    Jos olemme Arkin sisäpuolella,
    niin vain vihollisemme hukkuvat
    niinkuin faarao armeijoineen
    punaiseen mereen,
    jonka läpi Israesl kulki
    kuivin jaloin.

    Sekä Pietarin maalaama esikuva
    että yhtälön toisella puolella
    oleva loppuratkaisu
    puhuvat molemmat siitä,
    että me kuljemme jonkin
    läpi/kautta.

    Esikuva päättyy
    seuraaviin sanoihin:

    "veden kautta."
    (1 Piet 3:20)

    Ja sitten sovellus
    päättyy sanoihin:

    "Jeesuksen Kristuksen
    ylösnousemuksen kautta"
    (1 Piet 3:21)

    Ensimmäinen asia
    Pelastuksessa on
    Jumalan Sana.

    Ja tuo Sana puhuu
    Jeesuksen Verestä.

    Jos suostumme siihen,
    että Jeesuksen Veri
    saa kätkeä meidät suojaansa,
    niin me olemme itse kukin
    siirretyt Arkin sisäpuolelle.

    Tätä kuvasi Israelin
    kansan vapautuksessa
    Egyptistä eli maailmasta
    veren sively oven pihtipieliin.

    Tämä teko edellytti tietenkin
    uskoa.

    Ja jos usko oli vaikuttanut
    sen teon,
    johon sisältyi virheettömän
    karitsan veren sively
    ja karitsan syöminen,
    niin uskova oli pelastettu
    siltä kuolemalta,
    joka kulki Egyptin läpi.

    Ja sitten heti alkoi
    matka Pilven alla.

    Koko Pelastettu kansa
    oli saanut kasteen Pilvessä.
    Kansa oli upotettuna siihen
    ja eli siitä ja hengitti sitä.

    Sitten kansa kulki
    tässä Pelastuksen Voimassa
    meren läpi.

    Ja myöhemmin täyttyi
    jatkuvasti Elävästä Vedestä
    eli Pelastajassa
    tarjolla olevasta
    Hengen Voimasta.

    Tämä siis on se kuva
    ja sen kuvan täyttymys,
    jonka äärellä olemme,
    kun ratkaisemme yhtälön:

    "veden kautta."
    (1 Piet 3:20)

    "Jeesuksen Kristuksen
    ylösnousemuksen kautta"
    (1 Piet 3:21)

    Ja tässä ylösnousemusvoimasa
    Israelin kansa tuli lopulta
    perille luvattuun maahan.
    Jumalan maahan.

    Tosin epäuskonsa tähden
    vasta kovin pitkän
    sakkokierroksen jälkeen.

    Arkissa olleiden pelastus
    oli siis esikuva ihmisistä,
    jotka oli upotettu Jeesukseen.

    Ja kun tämä on tapahtunut,
    niin me elämme Hänessä
    ja Hänen ylösnousemusvoimassaan
    ja pelastumme veden läpi/kautta
    Uuteen ja Ikuiseen Jumalan Maahan.

    Me olemme jo taivaallisissa,
    vesien yläpuolella,
    kun olemme Jeesuksessa.

    Ja kerran me kaikki
    saamme yht'äkkiä
    kirkastetun ylösnousemusruumiin
    ja sitten meidät viedään
    tuuliin ja pilviin
    Isän Kotiin,
    jossa meidät Jeesukselle kihlatut
    vihitään Jeesukselle.

    Ja sitten maan päällä vallitsevan
    ahdistuksen
    ja antikristuksen ajan jälkeen
    me tulemme kirkkauden pilvenä
    Jeesuksen kanssa
    taivaasta alas maan päälle
    ja on Hääjuhlan aika.

    Ja silloin Jeesus perustaa
    tämän maan päälle Valtakuntansa.

    Pahan voimat on sidottu.
    Ihmiset eivät enää tapa toisiaan.
    Eivätkä eläimet syö toisiaan.

    Siunausta Sinulle
    Usko Toivonen

    Minua siunaa aina
    tuo signeerauksesi.

    Aina kun luemme Raamattua
    ja avaamme Jumalan Sanaa,
    me olemme
    Pelastuksen evankeliumin äärellä
    pitäen tarjolla Elämä Sanaa.

    Se pelasti Nooan perhekunnan.
  2. "Jumala,
    joka on tehnyt maailman
    ja kaikki, mitä siinä on,
    hän,
    joka on taivaan ja maan
    Herra,
    ei asu käsillä tehdyissä
    temppeleissä,
    eikä häntä voida
    ihmisten käsillä palvella,
    ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi,
    hän,
    joka itse antaa kaikille
    elämän ja hengen ja kaiken.
    Ja hän on tehnyt
    koko ihmissuvun yhdestä ainoasta
    asumaan kaikkea maanpiiriä
    ja on säätänyt heille
    määrätyt ajat
    ja heidän asumisensa rajat,
    että he etsisivät Jumalaa,
    jos ehkä voisivat hapuilemalla
    hänet löytää
    - hänet,
    joka kuitenkaan ei ole kaukana
    yhdestäkään meistä"
    (Ap.t 17:24-27)

    Jumala on lähellä jokaista ihmistä.
    Ja on vieläpä niin,
    että Hän tahtoo asua ihmisessä.

    "Sillä näin sanoo
    Korkea ja Ylhäinen,
    jonka asumus on iankaikkinen
    ja jonka nimi on Pyhä:
    Minä asun
    korkeudessa ja pyhyydessä
    ja niitten tykönä,
    joilla on särjetty ja nöyrä henki,
    että minä virvoittaisin
    nöyrien hengen
    ja saattaisin särjettyjen sydämet
    eläviksi."
    (Jes 57:15)

    Jeesus tulee asumaan meihin
    Henkensä kautta
    heti kun käännymme
    ja avaamme Hänelle oven.

    "Katso,
    minä seison ovella ja kolkutan;
    jos joku kuulee minun ääneni
    ja avaa oven,
    niin minä käyn
    hänen tykönsä sisälle
    ja aterioitsen hänen kanssaan,
    ja hän minun kanssani."
    (Joh 3:20)

    Merihädässä olevan
    laivan miehistö
    ja Niiniven pahuuden pesä
    saivat tämän kokea.

    Ja meitäkin Jumala kutsuu
    tavalla ja toisella.

    Huutaa kuin huusi
    Paratiisissa Aadamia.

    Jos Aadam ei olisi kääntynyt,
    ja antanut sovittaa itseään,
    ei meitäkään olisi.

    Mutta nyt Jumala on
    ensimmäiselle ihmisparille
    antamansa lupauksen mukaisesti
    sovittanut koko maailman.

    Pahan valta ei voi estää ketään
    ottamasta Pelastusta vastaan

    Jumala tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan Totuuden.

    Ja sen Jumala teki
    jopa Niiniven kohdalla,
    joten Hän tahtoo tehdä
    sen jokaisen kohdalla.

    Jos Hän on vielä
    selkäsi takana,
    niin ei muuta kuin käännyt
    ja avaat sydämesi Hänelle.
  3. Vain Raamattua lukemalla
    voimme ymmärtää,
    mitä Jumalan maalla tapahtuu.
  4. Jumala kutsu
    Joona-Kyyhkyselle toistuu:

    "Joonalle tuli toistamiseen
    tämä Herran sana:
    'Nouse ja mene Niiniveen,
    siihen suureen kaupunkiin,
    ja saarnaa sille se saarna,
    minkä minä sinulle puhun'."
    (Joona 3:1-2)

    Nyt Joona lähti oikeaan suuntaan.
    Ja meni Niiniveen,
    joka oli niin suuri,
    että sen läpikäyminen kesti
    kolme päivää.

    "Niin Joona nousi
    ja meni Niiniveen
    Herran sanan mukaan.
    Ja Niinive oli suuri kaupunki
    Jumalan edessä:
    kolme päivänmatkaa."
    (Joona 3:3)

    Ja Joona puhui juuri sen,
    minkä Herra käski Joonan puhua.

    "Ja Joona käveli kaupungissa
    aluksi yhden päivänmatkan
    ja saarnasi sanoen:
    'Vielä neljäkymmentä päivää,
    ja Niinive hävitetään'."
    (Joona 3:4)

    Ja Niiniven asukkaat
    sydämessään tiesivät,
    että täytyy tehdä parannus,
    vaikka Joona ei sitä heille julistanut.

    Parannuksen teon käsky tulikin
    sitten heidän omalta kuninkaaltaan.

    "Ja kun tieto tästä tuli
    Niiniven kuninkaalle,
    nousi hän valtaistuimeltaan,
    riisui yltään vaippansa,
    verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.
    Ja hän huudatti Niinivessä:
    'Kuninkaan ja hänen ylimystensä
    määräys kuuluu:
    Älkööt ihmiset älköötkä eläimet
    - raavaat ja lampaat -
    maistako mitään,
    käykö laitumella tai vettä juoko.
    Verhoutukoot
    ihmiset ja eläimet säkkeihin,
    huutakoot väkevästi Jumalaa
    ja kääntykööt itsekukin
    pois pahalta tieltänsä
    sekä väkivallasta,
    mikä heidän käsiänsä tahraa.
    Ehkäpä Jumala jälleen katuu
    ja kääntyy vihansa hehkusta,
    niin ettemme huku'."
    (Joona 3:6-9)

    Niiniven asukkaat tunsivat
    Jumalan sydämen laadun.

    "Kun Jumala näki heidän tekonsa,
    että he kääntyivät pois
    pahalta tieltänsä,
    niin Jumala katui sitä pahaa,
    minkä hän oli sanonut
    tekevänsä heille,
    eikä tehnyt sitä."
    (Joona 3:10)

    Voi kuinka suuri
    riemun ja ilon aihe.
    Mutta Joona ei hyppinyt
    riemusta vaan kiukusta.

    "Mutta Joona pahastui tästä kovin,
    ja hän vihastui."
    (Joona 4:1)

    Ja nyt meille paljastetaan se,
    minkä jo avauksessani totesin:

    Joona tiesi
    Herransa armollisuuden,
    ja niin Joona ei halunnut
    vieda sanomaa Herralta.

    Joona olisi ilolla julistanut
    tuomion sanoman Niinivelle,
    mutta ei tehnyt sitä,
    kun tiesi
    Jumalan armahtavan
    Niiniven.

    "Ja hän rukoili Herraa
    ja sanoi:
    'Voi Herra!
    Enkö minä sitä sanonut,
    kun olin vielä omassa maassani?
    Siksihän minä
    ehätin pakenemaan Tarsiiseen.
    Sillä minä tiesin,
    että sinä olet
    armahtavainen ja laupias Jumala,
    pitkämielinen ja armosta rikas,
    ja että sinä kadut pahaa'."
    (Joona 4:2)

    Joona oli ollut
    kolme päivää ja kolme yötä
    tuonelan syvyyksissä.

    Ja nyt hän on
    niin kiukkuinen Jumalalle,
    että pyytää saada
    kuolla uudelleen.

    "Ja nyt,
    Herra,
    ota minun henkeni,
    sillä kuolema
    on minulle parempi
    kuin elämä."
    (Joona 4:3)

    Jumala ei kiukustu.
    Eikä huuda, ei pidä meteliä.
    Tekee vain yhden kysymyksen.

    "Mutta Herra sanoi:
    'Onko vihastumisesi oikea?'"
    (Joona 4:4)

    Joona odottelee vieläkin,
    että jospa Jumala sittenkin
    tuhoaisi kuitenkin Niinven.

    "Niin Joona lähti kaupungista
    ja asettui kaupungin itäpuolelle.
    Hän teki itsellensä sinne lehtimajan
    ja kävi istumaan sen alle varjoon,
    kunnes näkisi,
    miten kaupungin oli käyvä."
    (Joona 4:5)

    Ja mitä tekeekään Jumala.
    Hän tekee hyvää Joonalle.

    "Mutta Herra Jumala
    toimitti risiinikasvin kasvamaan
    Joonan pään ylitse,
    varjostamaan hänen päätänsä
    ja päästämään häntä
    hänen mielipahastaan.
    Ja Joona iloitsi suuresti
    risiinikasvista."
    (Joon 4:6)

    Jumala opetti tämän kautta,
    kuinka paljon Hän rakastaa
    Niiniven asukkaita.
    Kuinka suuri ilon aihe
    jokainen ihminen on hänelle.

    Mutta sitten Jumalan täytyi
    opettaa muutakin.
    Maailmassa on pahan voimat,
    joka haluavat tuhota
    Jumalan ihastuksen kohteen.

    "Mutta seuraavana päivänä,
    aamun sarastaessa,
    Jumala toimitti
    madon kalvamaan risiinikasvia,
    niin että se kuivui."
    (Joona 4:7)

    Itse asiassa Joonassa oli
    tällainen mato,
    joka imi häneltä elämänhalun.

    Ja sitä Jumala on nyt poistamassa.
    Mutta vielä Jumalan täytyi antaa
    Joonan kokea sen tulen polttavuus,
    jota hän toivoi Niinivelle.

    "Ja auringon noustua
    Jumala toimitti
    tulikuuman itätuulen,
    ja aurinko paahtoi Joonaa päähän,
    niin että häntä näännytti.
    Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa
    ja sanoi:
    'Parempi on minulle kuolema
    kuin elämä'."
    (Joon 4:8)

    Jumala kysyy uudelleen Joonalta,
    onko tämän vihastuminen oikeaa.
    Vai avasiko risiinikasvin ihanuus
    hänen silmänsä.
    Ei ollut avannut.

    "Mutta Jumala sanoi Joonalle:
    'Onko vihastumisesi
    risiinikasvin tähden oikea?'
    Tämä vastasi:
    'Oikea on vihastumiseni
    kuolemaan asti'."
    (Joona 4:9)

    Joona tiesi enemmän kuolemasta
    kuin kukaan toinen elävä ihminen.
    Ja kuitenkin hän sanoo
    katkeruudessaan:
    vihaavansa Jumalaa kuolemaan asti.
    Sen tähden,
    että Jumala armahti Niiniven kansaa,
    mutta antoi madon tulla risiinikasviin.

    "Niin Herra sanoi:
    'Sinä armahdat risiinikasvia,
    josta et ole vaivaa nähnyt
    ja jota et ole kasvattanut,
    joka yhden yön lapsena syntyi
    ja yhden yön lapsena kuoli.
    Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä,
    sitä suurta kaupunkia,
    jossa on enemmän kuin
    sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä,
    jotka eivät vielä tiedä,
    kumpi käsi on oikea, kumpi vasen,
    niin myös paljon eläimiä?"
    (Joona 4:10-11)
  5. Tuon asian tekninen toteutus
    ei tietenkään ole Jumalalle
    minkäänlainen ongelma.

    Eikä tuon tekniikan
    selville saaminen
    olisi millään tavoin hyödyllistä
    eikä lisäisi ihmisen ymmärrystä
    eikä varsinkaan viisautta.

    Raamatun lehdiltä näemme,
    että tuolla tapahtumalla
    oli kuitenkin suuri merkitys
    ihmiskunnan historiassa.
    Ja tietoisuus tästä tapahtumasta
    on levinnyt kansojen keskuuteen.

    Ja Raamatussa todellakin viitataan
    myös muihin kirjoihin,
    jotka kertovat samoista tapahtumista.
    Esimerkiksi 4. Mooseksen kirjassa
    viitataan Herran sotien kirjaan.

    "Sentähden sanotaan
    'Herran sotien kirjassa'"
    (Num 21:14)

    Meille kerrotaan tästä asiasta
    eri puolilla Raamattua.

    Ja niin meillä Joosuan
    kirjan tässä kohdassa on avain
    joka avaa
    Raamatun kokonais ilmoitusta.

    Meille aukeaa
    monia asioita liittyen vaikkapa
    Herran paluuseen.

    Kaikki alkaa tietenkin jo
    Raamatun
    ensimmäisestä lauseesta,
    jossa aurinko luodaan.

    Heti Raamatun toinen jae
    kertookin jo varsinaisesta
    tähtien sodan seurauksista.

    Ja niin aurinkoa ja kuuta
    ja tähtiä työstetään
    neljäntenä saneerauspäivänä.

    Suuria siirtymiä tapahtuu
    Maan ja Auringon suhteessa
    Nooan päivinä.

    Ei tuo Joosuan kirjan
    kohta ole ollenkaan kummallinen
    Raamatun kirjoitusten sarjassa.

    Mutta jos emme käytä avainta,
    jos emme avaa Raamattua,
    niin kaikki näyttää pimeältä.

    Mutta tarjolla on Sana.
    Totinen Valkeus,
    joka valaisee jokaisen ihmisen.

    "Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä
    hänen kauttaan,
    ja ilman häntä
    ei ole syntynyt mitään,
    mikä syntynyt on.
    Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus.
    Ja valkeus loistaa pimeydessä,
    ja pimeys ei sitä käsittänyt."
    (Joh 1:1-5)

    Ei ole mitään merkitystä sillä,
    miten Jumala teknisesti toteutti
    tuon asian.

    Oleellista on se,
    että Valkeus on nyt pysähtynyt
    meidän sydämemme
    pimeyden ylle
    eikä pimeys saa sitä valtaansa.
  6. Mikä kohta on
    vaikea ottaa todesta?