Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12284

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ehkä tarkoitit Aadamin syntiinlankeemusta,
    mutta vastaan nyt kuitenkin, mitä tapahtui,
    kun minä vuorostani tein saman, minkä Aadam teki.

    Nimittäin samoin kuin Aadam teki synnin,
    ja kuolema tuli maailmaan,
    niin aivan samoin kuolema tuli minuunkin,
    kun minä tein syntiä (Room 5:12).
    Näin kävi minulle. Näin kävi Paavalille. Näin kävi Kainille.
    Synti petti MINUT ja tappoi, sanoi Paavali.
    Ja siksi minunkin täytyi syntyä uudelleen eläväksi.

    Ef 2

    1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
    jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
    2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan,
    ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan,
    joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
    3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa,
    noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja,
    ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

    Tässä puhutaan ihmisistä,
    jotka ovat kuolleet tekemiinsä rikoksiin ja synteihin (jae 1).
    Tällainen hengellisesti kuollut ihminen
    vaeltaa tämän maailman menon mukaan (jae 2).
    Tuo "vaeltaminen" on nimenomaan
    noihin lihan himoihin "kääntymisen" (ana strefo)
    seurauksena tapahtuvaa vaeltamista (jae 3).

    Tämä eläväksi tekeminen eli uudestisyntyminen tapahtuu,
    kuten Jeesus Nikodemukselle selvitti,
    Golgatan ristin juurella,
    jossa me nostamme katseemme puuhun ripustettuun.
    Silloin me tekemiimme synteihin ja rikoksiin kuolleet
    tulemme eläviksi.

    Silloin meidät PALAUTETAAN sellaisiksi kuin LAPSET.
    Mutta selvää on, ettei pienokaisia tarvitse kääntää
    eli heitä ei tarvitse palauttaa sellaisiksi kuin lapset.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ellette ole kääntyneet/palautetut/takaisintuodut/muutetut
    ja ole kuin lapset,
    ette pääse taivasten valtakuntaan."

    Tämä je (Matt 18:3) ei tietenkään koske lapsukaisia.
    Heistä Jeesus sanoo: "Juuri näiden on taivasten valtakunta."
  2. Otitpa esille hyvän jakeen,
    jos ja kun tämä nyt sitten onkin kastekeskustelua:
    "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi".

    Ei tuossa puhuta vesikastetoimituksesta.
    Vaan olemme yhdessä Hengessä kastetut.
    Eli tämä kaste on se, jota toisessa kommentissani
    kuvasin ensimmäiseksi kasteeksi eli kasteeksi pilvessä.

    Samasta kasteesta on kysymys jakeessa, jonka aiemmin otit esille:
    "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu".

    Näissä kohdin ei siis puhuta vesikasteesta.
    Sillä se ei pelasta siinä iankaikkisuusmielessä,
    mistä Jeesus tuossa lauseessa puhuu;
    eli kun Jeesus sanoo, että uskova ja kastettu pelastuu,
    mutta ei uskova joutuu kadotukseen.

    Tätä jakoa ei ratkaise vesikaste, vaan se kaste,
    mikä tapahtuu siinä hetkessä,
    kun lähdemme liikkeelle ulos egyptistä.
    Silloin meidät kastetaan pilvessä.

    Eli juuri sinä hetkenä, kun me jätämme egyptin,
    meidät on siirretty pilven alle.
    Ja tästä kasteesta on noissa kohdin kysymys.
    Siis tuo ratkaiseva kaste on uskoontulohetkellä tapahtuva asia.
    Sitten kyllä kuljemme myös meren läpi,
    ja toki siinä yhteydessä egypti eli maailma jää konkreettisesti taakse.
    Mutta ei siis ole sattuma,
    että Paavali mainitsee asiat tässä järjestyksessä:
    "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä,
    että isämme olivat kaikki pilven alla
    ja kulkivat kaikki meren läpi
    ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä".

    Mitä tulee itse kysymykseesi, niin olen hiukan jäävi vastaamaan.
    En ole tuollaista ratkaisua koskaan joutunut tekemään.
    Minut on kastettu vain kerran ja se tapahtui aika kauan uskoontuloni jälkeen.
    Ja todettakoon nyt sekin, että se tapahtui helluntaiseurakunnassa.
    Ja olen nyt sitten rehellinen siinäkin,
    että minä en kyllä näe vauvakasteessa mitään Sanan mukaista.
    Jos kasteelta haetaan jotain pätevyyttä, niin kuin asian ilmaisit,
    niin ei vauvakaste sitä kyllä anna. Mutta ei tuo kaste meitä pelasta.
    Ei se pätevöitä meidän pelastumistamme, tapahtui se milloin tahansa.

    Ratkaisevaa on se,
    että saamme kuulla pelastuksemme evankeliumin ja käännymme.
    Silloin ja siinä hetkessä meidät liitetään Kristukseen
    ja meidät on siirretty Pyhän Hengen pilven alle.
    Jokainen ihminen on siis tämän kasteen saanut uskoontulohetkellään,
    täysin riippumatta tuosta vesikastetoimituksesta.
  3. Jeesuksen vertauksen kolmannessa osiossa
    eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
    Ruumiillisesta syntymästään saakka
    pojat olivat itsestään selvästi olleet erottamaton osa tuota perhettä.
    Isänsä lapsia ja perillisiä.

    Heti seuraava virke onkin sitten jo kauhistuttava Jeesuksen ajan kuulijoille.
    Nuorempi poika vaatii perheen omaisuudesta sitä osaa,
    joka hänelle olisi lankeava, kun isä kuolee.
    Kuulija odottaa kuumeisesti,
    että isä laittaa pojan ruotuun.
    Mutta seuraakin entistä suurempi järkytys.
    Hän jakoi heille elämisensä.
    Alta aikayksikön poika realisoi omaisuutensa, ja lähtee muille maille.
    Nuorempi veljeksistä ja hänen mukanaan
    kolmannes maasta, karjasta, rakennuksista, viljasta jne
    oli leikatti irti perheen elämisestä.

    Nälänhätä oli tulossa, mutta poika ei sitä aavistanut.
    Hän tuhlasi kaiken omaisuutensa elämäntavallaan.
    Hänen elämäntapansa oli holtitonta, jotain sellaista holtittomuutta,
    ettei se antanut mitään mahdollisuutta
    hänen elämisensä pelastamiseen lähestyvän nälänhädän keskellä.

    Pian hän paimentaa sikoja toisen palveluksessa.
    Mutta sianruokaakaan hän ei saa syödäkseen.
    Poika on kuolemassa nälkään. Ja muistelee isän palvelijoiden osaa.

    Hän oli onnistunut puhumaan itselleen Isän omaisuuden.
    Nyt hän aivoittelee puheen, jolla heltiäisi paikka palvelijoiden joukossa.
    Jokainen kuulija ymmärsi, ettei se voisi onnistua.
    Yksikään arvonsa tunteva patriarkka
    ei tuollaista poikaa huolisi kotitantereelle.
    Eikä hän edes pääisi kotipihalleen asti.
    Hänet kivitettäisiin kuoliaaksi jo lähestyessään kotipaikkakuntaansa.
    Mutta kun poika on vielä kaukana, juoksee isä kylän läpi poikansa luo,
    ja pelastaa poikansa kyläläisten kivitykseltä.

    Poika alkaa sopertaa valmistamiaan lauseita.
    Mutta isä katkaisee pojan puheen,
    ennenkuin tämä ehtii lainkaan kertoa
    ratkaisuehdotustaan nälkäkuolemansa estämiseksi.

    Täysin ehdoitta isä käskee puettaa pojan puhtaisiin vaatteisiin,
    laittaa sormuksen sormeen.
    Poika oli jälleen sinetöity perheenjäseneksi.
    Hän oli kuollut.
    Mutta nyt jälleen yhtä elävä perheenjäsen
    kuin syntyessään tähän maailmaan.
  4. Aloitus koski sitä tapahtumaa,
    jota me Hänen morsiamensa odotamme.

    Mutta sitten xm lainasi Raamatun tekstiä,
    joka puhuu ihan toisenlaisista odottajista.
    Jotka eivät suinkaan ole kihlautuneita Jeesukselle,
    vaan Hänen palvelijoitaan, jotka odottavat, että Hän palaa häistä.
    Tarkkaan ottaen palaa nimenomaan tuosta vihkimisseremoniasta,
    johon Hän meidät eli morsiamensa noutaa.
  5. Ilmeisesti sinä todellakin halusit keskustella kasteista tässä ketjussa,
    vaikka aloituksesi viittasi tekstikatkelmaan
    Jeesuksen ja Nikodemuksen välisestä keskustelusta,
    jossa kasteista ei puhuta halaistua sanaa.

    Kun me olemme kääntyneet synnistä
    Jumalan Vanhurskauden eli Jeesuksen puoleen,
    meidät on siirretty saatanan vallasta
    Jumalan Raakkaan Pojan Valtakuntaan,
    jossa meitä ei enää kuljeta maailman henki,
    vaan Jumalan Henki eli Kristuksen Henki eli Pyhä Henki.
    Meissä on Pyhän Hengen vakuus / pantti / sinetti siitä hetkestä alkaen,
    kun tulimme Ovesta tai Portista sisälle tuohon Valtakuntaan.
    Emme enää olleet perkeleen lapsia vaan Jumalan lapsia.
    Emme enää eläneet synnissä vaan Jumalassa.
    Emme enää kuuluneet pimeyden valtakuntaan.
    Vaan meidät oli siirretty pimeydestä Valkeuden lapsiksi.

    Tuossa Valtakunnassa me saamme
    jatkuvasti myös täyttyä Pyhällä Hengellä.
    Tuossa Valtakunnassa me saamme
    tehtäviä ja varustuksen tehtäviin, eli saamme armolahjoja.
    Tuossa valtakunnassa me viheriöimme ja meihin kasvaa Hengen hedelmiä.

    Tuohon valtakuntaan tuleminen alkoi siitä,
    kun me saimme lupauksen Pelastuksesta.
    Tuon pelasuksen tai vapautuksen edellytys oli,
    että syömme teurastetun Karitsan. Näin kaikki alkoi.
    Ja sitten lähdettiin liikkeelle pilven alla.
    Eli aivan alusta alkaen liikkeellelähdön hetkestä alkaen
    olemme olleet kastetut pilvessä.
    Ja kohta olimme syvän meren äärellä, ja maailma kintereillämme,
    mutta me saimma jatkaa matkaa tuon meren läpi,
    ja maailma jäi taakse. Meidät kastettiin meressä.
    Ja silloin me karkeloimme. Mutta pian oli taas rankkaa.
    Me huomasimme olevamme erämaataipaleella.
    Ja meillä oli jano. Silloin tarvittiin uutta ihmettä.
    Meidän täytyi saada juoda kalliosta puhjennutta vettä.
    Meillä on vielä monenlaista ahdistusta ja koetusta edessä.
    Emme ole vielä määräsatamassa.
    Mutta me pääsemme sinne.
    Ei soutaen vaan antaen tuulen täyttää purjeet.