Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina. Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään. Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross. Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa. Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette. Kotieläimet: Kissa olisi kiva. En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä. Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini. Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Koulut: Korkeat ovat kouluni Ammatti: Tiede/teknologia Työskentelen: tutkija Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten. Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.

Aloituksia

1

Kommenttia

236

  1. Ovatko nettotulosi siis ennen palkan laskemista 1750 euroa, vai sen jälkeen? Jos jälkeen, sanoisin, että sinulla ei ole hätäpäivää. Kyse on vain omasta tottumuksestasi, jota joudut nyt muuttamaan. Jos ennen, saatat tosiaan joutua tiukoille. Jos koko laskeva ansiosi on verotettavaa tuloa, muista, että veroprosenttisi laskee bruttoansioiden laskiessa. Kohtalainen osa taloutesi pelivarasta hupenee, mutta et kuitenkaan voi laskea nettotulojesi laskua suoraan laskevan bruttoansion mukaan. Lisäksi paljon pienemmälläkin palkalla on hoidettu n. 550 euron asumiskulut ja muut välttämättömyydet kahdelle hengelle. Joitakin vuosia sitten minun 1300 euron BRUTTOtuloillani maksettiin vastaavat menot. Säästöön ei toki jäänyt mitään.

    Sen sijaan, jos työkalukorvauksesi on ollut jonkinlainen veroton kulukorvaus, tilanne tosiaan on hiukan toinen. Taloutesi turvamarginaali on siis perustunut korvaukseen, joka on suurempi kuin korvauksen aiheena oleva kulu. Jos olet ollut tietoinen, että sinulla on tässä mielessä perusteetonta tuloa, minusta on täysin kohtuullista, että käytät säästöjäsi nyt kohtaamasi muutoksen hoitamiseen. Ei täällä muutkaan pysty aina pitämään kiinni kaikesta haalimastaan ja jokainen on ensisijaisesti vastuussa itsestään kaikilla käytettävissään olevilla resursseilla.

    Oletan, että olet jonkinlainen perusduunari, joka - kuten minäkin - seikkailee toisinaan jossakin palkkatyön ja yrittämisen kummallisessa välimaastossa. Se kultainen aika on mennyttä, että jos rahat eivät riitä, mennään lakkoon. Koko Suomi elää nyt yli varojensa ja käytännössä kuuma kysymys - joka vaikuttaa sinunkin elämääsi - on kiista siitä, kenen pitää ensinnä tyytyä vähempään. Meininki on parikymmentä vuotta ollut se, että niiltä vaaditaan eniten joustoa, pitkäjänteisyyttä ja säästäväisyyttä, joilla ei ennenkään ole mitään ollut. Nyt ollaan siirtymässä tilanteeseen, joissa moni taloudellisesti suhteellisen turvallisesti elänyt joutuu kohtaamaan uhkia. Ja yksi niistä uhkista on säästämismahdollisuuksien hupeneminen. Niistä, joilla ei ole kenties koko elämänsä aikana mahdollisuuksia säästää, sinun tilanteesi tuntuu lähinnä myrskyltä vesilasissa.

    Sanoisin, että olet kuitenkin asenteidesi ja tarkkuutesi vuoksi melkko hyvässä asemassa pitkällä aikavälillä. Sinulla sentään on tuloja ja omaisuutta, osaat säästää ja ylipäätään varautua yllätyksiin. Jos niin on jatkossakin, pystyt ajan mittaan sopeuttamaan talouttasi, vaikka kieltämättä juuri muutoksen kohdalla voi olla vaikeuksia. Muistutan myös, että isokenkäisten ahneus ja malttamattomuus voi tehdä taloudesta vaikeasti ennustettavan. Ammattimiehiä tarvitaan silti vastakin. Pörssipelurit, projektipäälliköt ja kehitysjohtajat voivat osoittautua turhiksi, mutta töitä tehdään ihmiskunnan loppuun asti. Tulot voivat kyllä pudota ja taloutensa suhteen voi joutua tekemään kipeitäkin ratkaisuja, mutta puuseppää tarvitaan aina, eikä sorvin tai höylän ääreen toivottavasti vieläkään lähde kukaan ilman, että sillä sopparahansa tienaisi.
  2. Voi hyvä ihminen, kun se työelämä ei seiso älykkyysosamäärän, matematiikan tai loogisen ajattelun varassa. Mutta tekstisi kieliasu toki kertoo, ettei pururatasi ole vettynyt. Arvelisin sinun olevan kuitenkin nuori, kokematon ja hölmö. Usko pois, kyllä sinulle älykkyydestäsi huolimatta vedättäjä löytyy. Nuo mittarit kun eivät juuri kerro sosiaalisesta kyvykkyydestä. Ne eivät esimerkiksi kerro, saako kaunis nainen tai komea mies pääsi niin sekaisin, että testi- ja opiskelutuloksesi voi heittää romukoppaan.

    90-luvun laman aikana työttömyydestä oli kovin erilaisia lukuja. Julkisuudessa esitetyt viralliset luvut olivat 20 % luokkaa. Silloin ei vielä ollut nykyisiä, kehittyneitä keinoja siivota tuota lukua roskakoulutuksilla ja silpputyöllä, mutta esimerkiksi minun tuntemissani perheissä oli järjestäin jokaisessa ainakin toinen vanhemmista työttömänä. Totuus lienee ollut julkista tietoa karumpi. Kannattaa myös muistaa, että nykyisistäkin työsttömistä osa on sellaisia, joiden lama ei sitten 90-luvun ole loppunutkaan. On paljon ihmisiä, syrjäytettiin tai syrjäytyivät jo silloin ja jotka ovat sen jälkeen eläneet pätkätöiden ja yhteiskunnallisten armonpalojen varassa.

    Mitä tulee palkkatasoon, niin olen kanssasi samaa mieltä. Suomen palkkataso on liian korkea. Olen tiukasti sitä mieltä, että sinunkin liksasi - josta olit tyytyväinen vaikka oletkin sitä mieltä, että yleensä palkkoja pitäisi laskea - on merkittävässä määrin seurausta työntekijöiden halusta pitää yhtä. Palkkatasoa pitäisi laskea, mutta ongelma on siinä, että yrittäjät edellyttävät työntekijöiden laskevan vaatimuksiaan, työntekijät vaativat yrityksiä tinkimään voitontavoittelustaan ja kaikki kilvan ja kuorossa vaativat, että yhteiskunnan palveluiden pitää säilyä, mutta verojen pitäisi silti laskea. Kukaan ei siis ole valmis pistämään rikkaa ristiin, kaikki ovat valmiita vaatimaan joustoa muilta.

    Jos kaikki työntekijät tinkisivät ansioistaan 15 % ja työnantajat sitoutuisivat käyttämään säästyvät varat palkkaamiseen ja valtio sitoutuisi olemaan kurittamasta yrittäjiä enää ankarammin, tälle työttömyydelle voitaisiin tehdä jotakin. Valitettavasti monet ovat budjetoineet elämänsä niin, että euronkaan pelivaraa ei ole. Käytännössä tuollainen palkka-ale vaatisi myös pankeilta joustoa lainojen maksamisessa. Asuntojen vuokria pitäisi ehkä säännöstellä jonkin aikaa, vaikka se sosialismilta haiskahtaakin. En tosin itse kauhistele tätä, täysin sääntelemätön markkinatalous ei näytä toimivan sen paremmin kuin äärimmäinen sosialismikaan. Kaupassa pitäisi ehkä pohtia, että voisiko joidenkin tuotteiden hintoja laskea vastaavasti, jotta myynnin volyymi kattaisi vähentyneen katteen. Vähentyneet työttömyyskorvaukset ehkä antaisivat mahdollisuuden verojen pieneen leikkaukseen, mutta tuskin koko palkka-alennusta kompensoivasti. Toistan sen, mitä viime kädessä ajattelen tässä: kaikkien pitää osallistua talouden kehittämistalkoisiin. Kaikki muut ratkaisut johtavat katkeroitumiseen, mikä äärimmillään johtaa yhteiskunnalliseen epävakauteen. Se lienee jopa ylimmälle kansankerrokselle kalliimpaa kuin joustaminen ja puhaltaminen yhteen hiileen nyt, kun tilanne on vielä suhteellisen vakaa.

    Vaan eipä näytä kelpaavan...
  3. Nimimerkki kaksoistutkinto erehtyy sotkiessaan työvoiman ja hyödykkeiden kaupan. Asiahan ilmiselvästi on niin, että kun roinaa ja palveluita kaupataan, halvin, laadukkain, hintalaatusuhteeltaan paras tai mielikuvia ja toiveita parhaiten vastaava myy.

    Vastaavalla logiikalla kaikkien pitäisi olla tunkemassa halutuimpiin hommiin. Vaikka lentäjistä luulisi olevan ylitarjontaa. Niin haluttua hommaa se on. Samoin lääkäreistä. Ja entäpä veturinkuljettajat, siihenkin hommaan on ankara tunku. Eikö niitä hommia pitäisi tehdä pienellä palkalla, kun aina on uusi tulija, jos edellinen pyytää liikaa liksaa. Ja turha mässyttää minulle mistään vastuusta. Ihanko tosissanne luulette, että se lentäjä lentää koneensa vuorenseinään, jos liksa pudotetaan kymmenesosaan? Ehei. Lentojätkä lakkaa lentämästä sellaisen uhan alla, menee lakkoon ja rupeaa siis sosialistiksi.

    Vaan entäs paskakuskit ja siivoajat? Homma tuskin on monenkaan unelmatyötä. Kuka hitto haluaa siivota toisten sotkuja tai kuskata sitä itseään? Vaan mitenpä on palkan suhteen? Eipä paljon maksella. Ja jos nämä ammattilaiset uhkaavat mennä lakkoon ja jättää maamme hukkumaan paskaan, niin jopa ollaan syyttelemässä ylenpalttisesta vasemmistolaisuudesta.

    Kuule sinä kaksoistutkinto, ne ammattiliitot ja työehtosopimukset ovat olemassa siksi, että aina kun tavallinen ihminen hakee töitä, hän on alakynnessä työnantajaan nähden. Ammattijärjestöt ovat sitä varten, että joku on sinullekin neuvotellut kympin tuntipalkan tai ainakin jonkin suuruusluokan. Muuten sinäkin tekisit töitä liksalla, joka melkein riittää kahden viikon vuokraan ja muuhun elantoon. Lisäksi tekisit vielä toista työtä, että pärjäisit. Jäisi muuten kaksoistutkinnot suorittelematta.

    Yritähän ymmärtää seuraava malli. Yritä edes, vaikket sitä hyväksyisikään: porvarillisten ihmisten vastuulla on huolehtia siitä, että yhteiskuntaan virtaa rahaa. Vasemmistolaisten homma on huolehtia siitä, että kaikki tulojen hankintaan osallistuneet saavat edes jotenkin kohtuullisen osuuden hankitusta hyvästä. Lisäksi vasemmistolaisten virkaan kuuluu huolehtia työ- tai elinkeinoelämässään epäonnistuneista, etteivät he putoaisi aivan tyhjänpäälle - siis myös epäonnistuneista porvareista. Jotensakin näin tämä yhteiskunta pysyy edes jotenkin tolpillaan, eikä ajaudu kaaokseen sisäisten eriarvoisuuksien takia. Onko selvä?
  4. Tämä on huvittava keskustelu. TämäKIN on huvittava keskustelu. Valtaosa kirjoittajista vetäisee esille sen ainoan ajatuksensa, josta katsoo maailman kurjuuden johtuvan. Ihan sama, puhutaanko lottoarvonnan televisioinnista vai viikatteen teroittamisesta, kirkko, kristinusko, kokoomus, vasemmistolaiset, viherpiipertäjät tai maahanmuuttajat ovat yksin syyllisiä - kuka missäkin viestissä. Suomen teiden asfalttipinnan huonoudesta johtuu, että lottoarvonta näytetään televisiossa. Tai ei näytetä. Jos maailmassa olisi tarpeeksi epoksiliimaa, lottoa voitaisiin arpoa vaikka joka ilta ja näyttää sitä sekä valtion että yritytsen omistamilla kanavilla...

    Alan vähitellen katua, että olen pitänyt sananvapautta hyvänä asiana. Ehkä jopa internettiin kirjoittamisen edellytyksenä pitäisi olla vähintään korkeakoulututkinto. Uutiset pysyisivät uutisina, asiat asioina ja toriparlamentit omassa arvossaan. Ylen homma ei ehkä ole mainostaa Veikkaus Oy:tä, mutta veikkausvaroin tuetaan monenlaista hyvää. Eikö se ole kuitenkin hyvä asia? Kuuluisiko sellainen tukeminen kaupallisille uhkapeliyrityksille ja tv-kanaville? Ei vissiin, eiköhän niiden tavoitteena ole pullistaa omistajiensa lompakkoa. Aikaisemmin kirjoitin, että Yle voisi keskittyä valtion asioista tiedottamiseen. Vaikka Veikkaus ei olekaan valtion instituution asia, se kuitenkin tukee Suomen kansalaisia ja sillä tavalla on Suomen asia. Ehkä painotusta voitaisiin muuttaa arvontojen hehkuttamisesta Veikkauksen tukeman toiminnan esittelyyn.
  5. Enpä menisi määrittelemään noita tylyjä ihmisiä mitenkään. Joitakin kertoja olen joutunut vesillä ja satamissa tylysti kohdelluksi. Tylyt eivät ole liikkuneet nousukastyylisillä veneillä. Pikemminkin minusta on vaikuttanut siltä, että heitä on vaivannut jokin vallan muu asia, joka on sitten ilmennyt asiattomana käytöksenä.

    Sen sijaan voisin kyllä mainita erään törkeällä ja väkivaltaisella käytöksellään mainettaan niittäneen merikapteenin, jonka edesottamuksia on puitu oikeutta ja TV-uutisia myöten. Seilasin nuorena miehenä hänen kipparoimaan Suomen Purjelaivasäätiön paatilla. Se tyyppi tärveli useammankin nuoren ihmisen parhaat kesälomaviikot. Kusipäisyytensä syytä en tiedä, mutta patologiselta se vaikuttaa. Saman järjestön purjehduksella Atlantilla pari vuotta myöhemmin oli perämiehenä juoppo venealan puoliammattilainen, joka ei myöskään sopeutunut nuorisotoimintaan. Törkeyksiä tyypin piti syytää suustaan jatkuvasti ja tyttöjä kähmiä. Siihen en ota kantaa, oliko kumpikaan nousukas. Jälkimmäisen rakkaus törkeyden lisäksi alkoholiin vaikutti siltä, että laskusuunta oli menossa. Vaan kai sekin pännii.
  6. On se sitten kiva kun minäkin kuulun parempaan väkeen. Köyhät kyykkyyn vain, vielä on muutama kymppi jäljellä veneeni tämänkin kevään remonttiin. Miksi en tunnista tuota aloittajan näkemystä käytännössä? Koska asun Lounais-Suomessa? Tai koska en koe kuluttavani energiaa tervehtimiseen?

    Asia on niin, että minulla on tapana tervehtiä. Kyllä se joskus jää, ja joskus saatan olla suhteellisen pidättyväinen tervehdyksessäni, jos erityisesti haluan olla yksin tai selvästi huomaan, että tervehdittävällä on jokin työ tai touhu kesken. Jos joku vaikka vierassatamassa nostaa perheen pienimpiä paattiin, niin ei siinä tämmöiselle yksinäiselle käppänälle jouda leveästi morjestelemaan.

    Olen kuitenkin kokenut, useimmiten veneistä moikkaillaan ja että tilanteen salliessa saatetaan veneestä toiseen huudella muutama ystävällinen sanakin. Väittäisin, että viime kesänäkin minut kutsuttiin vierassatamissa naapuriveneeseen kahville tai jopa viettämään iltaa ainakin yhtenä neljästä illasta, ellei yhtenä kolmesta. Veneeni on pieni, joten siellä ei iltaa istuta, mutta jos minulla on kahvia tai muuta herkkua tarjota, niin varmasti tarjoan. Muutoinkin laituriparlamentti tapaa kokoontua aika usein minun veneeni lähistöllä.

    Vanhan motskarinkin muuten omista, kun sellaisistakin tuossa ylempänä puhutaan. Kaupunkiliikenteessä ei ehdi jokaiselle pyörälle lapaansa nostamaan, kun kaikkia raajoja tarvitaan pyörän hallintaan ja päätä liikenteen seuraamiseen. Maantiellä moikkaan kaikkia vastaantulijoita.

    Kehtaan väittää, että tervehtimällä reippaasti luo leppoisaa ja viihtyisää ilmapiiriä. Mutta minä olenkin sellainen, että koen toisten ihmisten tapaamisen voimavaraksi, en rasitteeksi. Ja vielä ei ole käynyt niin, ettenkö olisi saanut kauniisti ilmaistua haluavani olla rauhassa. Mutta jos minä olen töykeä jonkun mielestä siksi että purjehdin, niin minkäpä sille voi. Ei minulla ole pientäkään tarvetta tuppautua tai tuputtaa mitään tämän enempää.
  7. Mälar 22, vm 1936. Vuotuiset kustannukset, jos ei ole tarvetta millekään suoranaiselle remontoinnille:

    -Laituripaikka (kunnan omaisuutta ja hallinnoima) 250 euroa
    -Talvisäilytys, nostot ja laskut (alan yritys) 800 euroa
    -Vakuutus 150 euroa
    -Maalit, lakat ja liuottimet 150 euroa
    -Hiomatarvikkeita, siveltimiä, muuta pikkusälää 50 euroa.
    -Uusia köysiä, sakkeleita, yms. 50 euroa.
    -Matkat kotoa telakalle tai laiturille, n. 50 reissua. 300 euroa (!)
    -Purjeiden ja peitteiden kunnossapito tai uusiminen. Olisko 100 euroa/vuosi?
    -Talvisäilytystarpeet vuotta kohden 50 euroa.
    -Merikartat vuotta kohden 20 euroa.
    -Hätäraketit samoin vuotta kohden 20 euroa.

    Listani ei liene täydellinen ja summat perustuvat osin aika epämääräiseen tuntumaan. Kustannukset vuotta kohden ovat siis 2000 euron luokkaa. Erityisesti tuossa pistää silmääni tuo veneen omistamisesta koituva ajeleminen. Kustannus on yllättävän suuri, mutta sen verran siitä helpolla tulee, kun telakka on 40 km ja laituri 20 km päässä kotoa.

    Talvisäilytys nostoineen ja laskuineen voisi onnistua hiukan halvemmallakin. Alle 1500 euron kokonaiskustannuksiin pääseminen tuntuu kuitenkin melko mahdottomalta ajatukselta, koska veneen säilyttäminen on melko arvokasta puuhaa. Erilaisten korjauskustannusten huomioiminen nostaa vuotuisia kuluja aika reippaasti.

    Veneen puumateriaali aiheuttaa ehkä 2/3 maalien ja lakkojen kustannuksista. Samoin suhtautuisin varmasti hiukan huolettomammin muoviveneen säilyttämiseen, mikä vähentäisi matkakuluja. Ainoat lujitemuoviveneen kustannus, jotka ei tässä näy, lienevät vaha ja gelcoat-täyte pikkukolhuihin. Kustannus lienee enintään joitakin kymppejä. Arvelen, että käyttötarkoitukseltaan suunnilleen omaa venettäni vastaavan H-veneen vuotuiset ylläpitokustannukset ovat muutaman satasen halvemmat.

    Taidan pistää paattini myyntiin. En vaihtaakseni sen kuttaperkkakiuluun, vaan ruvetakseni harrastamaan vaikka purjelentoa tai postimerkkien keräilyä.

    Olikos nimimerkki isofaija muuten se kuulu kuunarikuningas?
  8. Niin. Suomessa kaikki purjehtijat kuolevat. Useimpien kohtalo on tietääkseni jokin syöpäsairaus tai infarkti. Ensimmäistä voi välttää käyttämällä asiallisia suojavälineitä käsitellessään myrkyllisiä aineita. Jälkimmäistä voi välttää syömällä terveellisesti ja harrastamalla liikuntaa - esimerkiksi hiukan urheiluun painottuvalla purjeveneellä. Ja jos kuvittelee, ettei veneily talvella tarjoa liikuntaa, niin eiköhän luulo katoa kun alkaa huoltaa venettään huolella.

    Itse purjehtimiseen olen kuullut jotensakin vakuuttavista lähteistä kuolleen neljän suomalaisen sitten 60-luvun alun. Se ei varmasti ole läheskään koko totuus, mutta kovin paljon niitä ei ole. Jos vesillä kuollaan, yhdistelmä on tyypillisesti seuraavan kaltainen: mies, olosuhteisiin nähden taitamaton, olosuhteisiin nähden väärä kalusto, humalatila, soutu- tai moottorivene. Pelkkä kännissä veneilyn välttäminen vähentää kuoleman ja vakavan loukkaantumisen todennäköisyyden hyvin pieneksi.

    Sen sijaan on tietenkin vaarallista lähteä osaamattomana vesille. Vaan eihän osaamatta lähdetä purjelentokoneen ohjaimiin, moottoripyörän sarviin tai hevosen selkäänkään. Purjehtimisen vaarallisuus riippuu omasta ylimielisyydestä: jos ei usko, että merellä voi kohdata itselle ylivoimaisia tilanteita, asennoituu vaarallisesti. Koska purjehtijoita kuolee harrastukseensa niin vähän, on pääteltävä että purjehtijoiden turvallisuusasenteet ovat koko lailla kohdallaan.
  9. Olisikohan elitistinen maine vienyt purjehdukselta väkeä? Kaikki purjehtiminen ei ole kallista, vaikka ihan minimitoimeentulolla lajia ei voikaan harrastaa ainakaan omalla veneellä.

    Suomalaiset pyytävät vanhoista ruuhistaan kohtuuttomia hintoja, mutta toistaiseksi ruotsista saa perhepurjehdukseen kelpaavan matkapurren alle 10 000 eurolla. Iso rahahan sekin on, mutta kyse on myös valinnasta: halutaanko perheessä ajaa 20 000 vai 10 000 euroa maksavalla autolla? Ostetaanko 250 000 vai 260 000 euroa maksava asunto?

    Oman puupaattini vuotuiset ylläpitokulut ovat 1500 euron luokkaa. Monet varmasti käyttävät erilaisiin nautintoaineisiin saman verran vuodessa. Ei siis ilmaista huvia, mutta ei järisyttävän kallistakaan puuhaa.

    Minäkin tunnistan elitistiset ukkelit ja laiturilla kokemuksiaan ja taitojaan ylistävät isosuut. Osa noista puheista taitaa olla innostusta. Osin taas näyttää tosiaan olevan niin, että jotkut purjehtijat ovat hallinnantarvettaan toteuttavia narsisteja. Heidät voi jättää omaan arvoonsa. Useimmiten vierassatamissa vallitsee lämmin henki.

    Pursiseuroihin minä pidän etäisyyttä. Niistä ainakin osa on kokemukseni mukaan eliitin hyvävelikerhoja. Toisaalta, vähemmän näkyviä, pieniä pursiseuroja on paljon. Ehkä minäkin viihtyisin sellaisen jäsenenä. Minä kun en niin kaipaa hienonhienoja rantapaviljonkeja, rantaruotsia, rantavaatetusta (paitsi työvaatteita näin keväällä) enkä rantabileitä. Sen sijaan mukavien purjehtijoiden porukka, joka kokoontuisi aika ajoin ja auttaisi toisiaan veneiden hoidossa, olisi ehkä tarpeen ja mieleinen.
  10. Lähinnä ihmettelen, että eikö tuon ikäinen mies jo tajua, kuinka lyhyt aika tällainen vajaa vuosi on. Sen minä toki ymmärrän, että jos sairaus aiheuttaa kumppanille masennusta, elämä on rankkaa kummallekin. Eikö miehen elämässä ole siis mitään mikä tasapainottaisi kumppanin terveydestä johtuvaa, ilmeisesti tilapäistä taakkaa? Ja näin sivumennen sanottuna, kun huonoja uutisia tulee joka tuutista jatkuvasti, todennäköisyys joutua tyhjän päälle on noussut. Jos oma yhteiskunnallinen asema ja turvaverkot alkavat murentua, ei jäljelle jää kuin läheiset ihmiset. Meidän kaikkien olisi syytä tajuta, että todellinen elämä ei ole saippuaoopperaa, jossa hyvät ihmiset joskus joutuvat tyhjän päälle, mutta ongelmat ratkeavat viimeistään viiden jakson kuluessa. Todellisuudessa tyhjän päälle voi pudota loppuelämäkseen, jos ei ole kestäviä ihmissuhteita.

    Oletan, että velkasi on kotoisin pankista. Voitko neuvotella pankin kanssa verkkaisemmasta maksuohjelmasta, kunnes vaivasi on hoidettu. Onhan tuo talousasia kuitenkin vakava ja turvattu talous todella helpottaa kummasti omien ihmissuhdeasioiden hoitamista.

    Et sinä varmaankaan valinnut aikanaan väärää, vaan mielestäsi juuri oikean miehen. Parisuhteiden alkaessa jokainen joutuu ostamaan sian säkissä, koska kaikkia kumppanin piirteitä ei ehdi havaita suhteen aluksi ja lisäksi suhde vielä muuttaa sen osapuolia. Siksi ehdottaisin pariterapiaa. Ei sillä, että ne terapeutit siellä mitään ihmeitä pystyvät tekemään teidän puolestanne. Sellaista on turha odottaa. Mutta siellä terapiassa on mahdollisuus puhua suu puhtaaksi. Terapeuttien tehtävä on ohjata keskustelua niin, että se pysyy asiallisena ja sisällöltään rakentavana. Koska moisia palveluita on ja ainakin jotkut ovat niistä apua saaneet, niin kyllä minä ehdotan kokeilemaan. Ne kympit tai muutamat sataset, jotka sinne menee, ovat huomattavasti pienempi kustannus kuin muuttaminen ja velkojen järjesteleminen uudelleen.